Haagan restonomikampus 50 vuotta – ja tarina jatkuu
Vuosi 1969 muistetaan kahdesta merkittävästä tapahtumasta. Ensimmäinen ihminen kävi kuussa ja Hotelli- ja ravintolaopisto aloitti toimintansa. Näistä kahdesta jälkimmäinen on tietysti merkityksellisempi. Puoli vuosisataa on pitkä aika; sen sisään mahtuvat kuulennon lisäksi muun muassa öljykriisi, kylmän sodan päättyminen, suuri lama, Y2K, teknokupla ja finanssikriisi. Maailma ympärillämme on muuttunut, mutta silti hotelli-, ravintola- ja matkailualan perusfundamentit ovat yhtä päteviä kuin Haagan alkuaikoina. Lisäämme ihmisten onnellisuutta hyvän palvelun, tunnelman, viihtymisen, gastronomian, elämysten ja kansainvälisyyden keinoin. Olemme kiinni vieraidemme arjessa ja juhlassa, aina ihminen edellä. Juhlavuotemme kunniaksi halusimmekin määritellä mitä (Haagan) restonomius merkitsee: ”Restonomi on vieraanvaraisuuden vastuullinen visionääri ja sydämellistämisen osaaja.”
Haaga oli hotelli-, ravintola- ja matkailualan ensimmäinen esimieskoulutusta tarjoava oppilaitos Suomessa. Kestimestareita meistä ei tullut, mutta laadukas restonomikoulutus on laajentunut vuosien myötä 12 ammattikorkeakouluun ympäri Suomen. Jos koulutuksen alkuvaiheessa saatoimme hieman ”lainata” koulutussisältöjä maailmalta, on Haagan restonomikoulutus tänä päivänä alan suunnannäyttäjä ja kansainvälisestikin arvostettu. Kuuluminen Suomen tunnetuimpaan ammattikorkeakoulu Haaga-Heliaan, antaa meille resurssit kehittämiseen ja kehittymiseen. Vaikuttava tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta, kansainväliset verkostot, projektimainen työtapa ja tiiviit suhteet elinkeinoon määrittävät tekemistämme 2020-luvulla.
Jos jotain on perustavanlaatuisesti muuttunut sitten 1960-luvun, voisi se olla vastuullisuuden nouseminen toiminnan keskiöön niin yrityksissä kuin yhteisöissä. Hotelli-, ravintola-, ja matkailuala jättää väistämättä ekologisen jalanjäljen. Globaali matkailu ja matkustaminen on vuosikymmenten aikana kasvanut ennennäkemättömiin mittoihin ja matkailuklusterin toimijoiden tulee tunnistaa vastuunsa. Haagan juhlavuoden vastuullisuusteemaksi halusimme nostaa lähialueemme Itämeren ja olemme toteuttaneet useita vastuullisuustekoja yhdessä John Nurminen -säätiön kanssa. Tätä kirjoittaessani, keväällä 2020, ravistelee maailmaa Koronaviruksen aiheuttama pandemia, joka on iskenyt kovaa alamme yrityksiin. Lähes mahdottomassa tilanteessa ovat alan toimijat kuitenkin keksineet selviytymiskeinoja ja ryhtyneet taisteluun yritysten ja työpaikkojen pelastamiseksi. Tämäkin on osa vastuullisuutta.
Haaga on vuosikymmenten kuluessa vaihtanut useasti nimeään, ollen nykyisin Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Monille meistä Haaga on kuitenkin aina Haaga, lämminhenkinen Alma Mater. Koulun alkuvaiheiden virallinen, matkailuneuvos Jorma Latvuksen kirjottama historiikki julkaistiin vuonna 1999 osana 30-vuotisjuhlallisuuksia. Kymmenen vuotta myöhemmin oli allekirjoittaneella kunnia toimittaa juhlajulkaisu ”Haaga 40 vuotta tarinoita”, johon koottiin vapaamuotoisia muisteluksia opiskeluajoista ja Haagan tapahtumista vuosikymmenten varrelta. Nyt katse on käännetty kaikkein olennaisimpaan, ihmisiin. Puolivuosisataisen taipaleen kunniaksi ääneen pääsevät restonomit, alamme tekijät ja sydän. Haluan lämpimästi kiittää kaikkia tämän julkaisun koostamiseen osallistuneita haagalaisia sekä erityisesti oman restonomiuratarinansa kertovia alumneja. Haagan tarina jatkuu!
Risto Karmavuo
kampusvastaava, koulutusohjelmajohtaja
(restonomi AMK 2001 ja restonomi YAMK 2007)
Haagan restonomikampus
Monikasvoinen Haaga – restonomien poluilla
Teksti: Kristiina Adamsson ja Päivi Mattsoff
Juhlimme juhlalukuvuotta tapahtumien kautta
Haagan restonomikampuksen juhlalukuvuoden 2019–2020 teemat olivat ympäristövastuu ja restonomitarinat. Kumpikin teemaehdotus tuli opiskelijoita – Haagan restonomikampuksen vahvuus sen 50-vuotisen historian ajan on ollut yhteistyöhakuinen ja -haluinen korkeakouluyhteisö, jonka muodostavat opiskelijat ja henkilökunta. Haagan restonomikampuksen historiaa ja tulevaisuutta tekevät yhdessä opiskelijat, henkilökunta ja alumnit yhteistyössä elinkeinon kanssa – toisiaan kuunnellen ja arvostaen.
Juhlavuoden ympäristövastuukampanjan kohteena oli Pieni pala Itämerta. Se valikoitui sosiaalisessa mediassa olleen opiskelijaäänestyksen pohjalta. Yhteistyössä John Nurminen -säätiön kanssa järjestimme kampuksella Itämeri-päivän, Syö Itämeri puhtaaksi -teemalla, ja Itämeri oli esillä niin alumnitapaamisessa, Poreen vuosijuhlassa kuin Haagan restonomikampuksen isännöimissä valtakunnallisissa Resto2020-kisoissakin. Itämeri ja vastuullisuus ovat myös tulevina vuosina Haagan restonomikampuksen toiminnassa vahvasti läsnä – majoitus-, ravintola- ja matkailualan liikkeenjohdon koulutusta antavana johtavana ammattikorkeakouluna kannamme omalta osaltamme vastuumme.
Juhlavuoden tapahtumien koordinoinnista vastasivat onnistuneesti ja ammattimaisesti lehtorit Nina Niemi ja Terhi Oksanen-Alèn, vetoapunaan opiskelijaprojektipäälliköt Essi Matikainen ja Elina Moreira Kares. Juhlavuoden monien tilaisuuksien sisällöntuotannosta huolehtivat kampuksen opiskelijat opettajineen.
Yli 7000 tarinaa
Juhlavuoden alkaessa 19.8.2019 Haagan restonomikampukselta oli valmistunut 6756 restonomia. Toukokuussa 2020 valmistuneiden Haagan restonomien luku oli jo lähes 7000. Haagan restonomikampus on rakennuskompleksi, mutta Haagan hengen tekevät ihmiset. Ihmiset tekevät ilmapiirin ja sielun tälle punatiiliselle talolle. Heidän tarinoidensa kautta Haaga hengittää ja kehittyy tulevaisuuden haasteisiin.
Haagan restonomeista on jo yli 7000 tarinaa, ja toivottavasti jokaisen valmistuneen sydämessä kulkee aina pieni pala Haagaa mukana. Haagan restonomikampuksen paras lahja ovat valmistuneet restonomit, joilla jokaisella olisi kerrottavana oma tarinansa. ”Jokainen restonomi on laulun arvoinen.” Kerrottavaksi näitä tarinoita olisi tuhansia, ja tässä julkaisussa on vain murto-osa näistä tarinoista. Julkaisussa on mukana myös restonomeja, joilla on Haagan tutkinto kahdesti (restonomi ja restonomi YAMK).
Oppimista online ja kohta taas läsnäollen vuorovaikutuksessa
Moni asia on eri tavalla nyt kuin vielä juhlalukuvuoden avajaisissa Haagan valopihalla, jonne saapuivat lippuairueet Kaartin soittokunnan tahdissa. Pedagogiikka, didaktiikka, opetus ja oppiminen ovat muuttuneet väliaikaisesti online-tapaamisiksi ja ihmisten kohtaaminen tapahtuu kokonaan tai osittain linjoilla koronan vuoksi. On Teamsia ja Zoomia, chattiä, virtuaalisia ryhmätyötiloja, Kahootia, Googlemeetiä, Padletia, Flingaa, Mentimeteriä… Laaja kirjo eri välineitä, joilla matkata opiskelijoiden koteihin sekä opiskelijat opiskelemaan opettajan ja kanssaoppijoiden kanssa. Tätä emme ole aikaisemmin tehneet näin laajassa mittakaavassa. Se on uutta – valtava digiloikka! Se piti tehdä ja se tehtiin.
Kaipaamme samalla läsnäolevaa vuorovaikutusta ja Haagan restonomikampusta. Haikailemme opiskelijoita, kollegoja, rupattelua ja arkipäivän kohtaamisia luokissa ja kampuksen tapahtumissa. Tulee aika, kun restonomikampus täyttyy taas ihmisistä ja vieraanvaraisuuden tulevat ammattilaiset palaavat täysipainoisesti opiskelemaan myös läsnä ollen, fyysisesti.
Mutta siihen entiseen, ihan sellaisenaan kuin sen vielä muistamme, ei ole paluuta. Moni asia on muuttunut. Oppiminen, opetus ja sen muodot mullistuvat – vaikka oppiminen eikä opettaminen ole koskaan vain tiedonvälitystä vaan vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa opiskelijat ja opettajat käyvät tasa-arvoista pohdintaa ja myönteistä kyseenalaistavaa ja kriittistä keskustelua. Virtuaalinen opiskelu ja aidot kohtaamiset siis täydentävät toisiaan tulevaisuudessa monipuolisemmin ja tehokkaammin.
Pääosassa Haagan restonomit
Tässä juhlakirjassa pääosassa ovat 69 restonomia, jotka kertovat oman ammatillisen tarinansa omasta oppimispolustaan, nykyisyydestään, osaamisestaan, työuristaan, kehittymisestään ja osa tulevaisuuksistaankin. Moni tarinoista on kerätty aikana ennen koronaa. Nykyiset opiskelijat, henkilökunta ja Haagan opettajat ovat keränneet, taltioineet, haastatelleet, videoineet, nauhoittaneet, kirjoittaneet ja tuottaneet videomuodossa, podcasteina ja kirjoitettuina juttuina restonomien tarinoita.
Haaga-Helian viestinnästä ja markkinoinnista kantavina voimina ovat mukana olleet Caro Vehmas, Martti Asikainen ja Kalle Kuokkanen. Johdon assistentti Elisa Laatikainen avusti tarinoiden keräämisessä. Tätä juhlajulkaisua on tehty yhdessä ihmisten kanssa ihmisille keskustellen. Se on mahdollistanut monta kohtaamista.
Haagan eri vuosikymmeninä valmistuneet alumnit muistelevat Haagaa hyväntahtoisesti 50 vuoden ajalta. Moni heistä on edelleen aktiivisesti mukana Haagan kampuksen toiminnassa – luoden toimeksiantoja, tarjoten opinnäytetyöaiheita, mentoroiden, vieraillen opetuksessa sekä mahdollistaen työharjoittelupaikkoja sekä tarjoten innostavaa työtä valmistumisen jälkeenkin.
Lopuksi lähifuturologi ja Haaga-Helian rehtorin loppusanat
Tarinoiden jälkeen yliopettaja V. A. Heikkinen pohtii artikkelissaan vieraanvaraisuusalan ja restonomian tulevaisuutta. Muutos on ripeää: maaliskuun alussa 2020 hän oli jo kirjoittanut lähifuturologin tähän juhlajulkaisuun. Meni uusiksi, tuli muutoksia – tuli isoja muutoksia. Haagan restonomikampus reagoi ympäröivään maailmaan. Uudistumme ja uudistamme.
Suomalainen visionääri Perttu Pölönen kirjoittaa, että monimutkainen maailma tarvitsee monipuolisia ajattelijoita, sellaisia tulevien restonomienkin on hyvä olla. Pölönen painottaa myös pitkäjänteisyyttä, sillä nopeita ja helppoja voittoja ei enää ole. Osaajilla on oltava sinnikkyyttä tarttua painokkaasti ajan haasteisiin, myös ympäristöasioihin. Restonomia ei vähään aikaan vielä korvaa robotti, koska luovuus ja improvisaatio, kriittinen ajattelu ja tulkinta, uteliaisuus ja kokeilu, myötätunto ja rehellisyys, moraalinen rohkeus ja etiikka sekä intohimo ja luonne, ovat toistaiseksi kovin inhimillisiä ominaisuuksia. Restonomikaan ei voi olla sivistynyt, ellei hän ole utelias. Merkittävin työkalu tulevaisuudessa on mielikuvitus. Näitä ominaisuuksia meidän tulee ruokkia koulutusorganisaationa.
Haaga-Helian rehtori Teemu Kokko päättää juhlajulkaisun loppusanoihin, joissa hän myös peilaa omaa haagalaisuuttaan.
Haaga on kouluttanut 50 vuotta tulevaisuuden osaajia, niin teemme jatkossakin.
Ma laulan muistoille menneisyyden,
ma laulan aarteille ystävyyden.
Niin, teille, veikot, ja entisille
ma laulun laulan ja maljan juon.
(Juhlan päättäjäislaulu, Hj. Nortamo)
1970-luvulla valmistuneita
Esko Paalasmaa, hallitusammattilainen, valmistunut 1971
Toimittanut: Caro Vehmas ja Martti Asikainen
Ensimmäisten joukossa valmistunut Esko Paalasmaa löysi Haagan kautta toimivat verkostot sekä palon palvelualalle.
Katso Esko Paalasmaan tarina:
Kaarina Väyrynen, yrittäjä, valmistunut 1971 (ensimmäinen vuosikurssi)
Toimittanut: Caro Vehmas ja Martti Asikainen
Asiakasrajapinnassa viihtyvä Kaarina Järvinen innostuu alan monipuolisuudesta. Yrittäjän arki on ollut hektistä, mutta antoisaa.
Katso Kaarina Väyrysen tarina:
Kasperi Saari, yrittäjä, valmistunut 1976
Toimittanut: Caro Vehmas ja Martti Asikainen
Pitkän uran hotelli- ja ravintola-alan yrittäjänä tehnyt Kasperi Saari kokee menestyksen taustalla olevan sen, että hän on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja löytänyt tuekseen hyvät yhteistyökumppanit.
– Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle siitä, että minusta piti tulla merikapteeni. Olin merillä kesätöissä ja kiinnostuin alasta. Sieltä menin kuitenkin ravintolaan keittiöön töihin ja kiinnostus tätä alaa kohtaan heräsi. Ajan mittaan päätös hotelli- ja ravintola-alan koulutuksen hankkimisesta sitten valikoitui näistä kahdesta vaihtoehdosta, Saari toteaa.
– Haagan restonomikampus oli tuohon aikaan oikeastaan ainoa liikkeenjohdollinen oppilaitos Suomessa, joten päätös sinne hakemisesta oli helppo. Lisäksi koulu oli alalla arvostettu oppilaitos, hän jatkaa.
Haagasta takataskuun jäi käytännön teorian ja työharjoitteluista kertyneen kokemuksen lisäksi runsaasti hyviä muistoja.
– Silloin oli hyviä opiskelubileitä ja välillä nukuttiin koulussa. Mutta se, mikä tapahtuu Haagassa, jää Haagaan, hän naurahtaa.
Alan kansainvälistymisen takia Saari suosittelee nykyisiä ja tulevia restonomiopiskelijoita kerryttämään työkokemusta myös ulkomailla.
– Kannattaa vaan rohkeasti lähteä ulkomaille töihin ja hakea sitä kokemusta ja näkemystä myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Yks vuosi ulkomailla vastaa kahta vuotta Suomessa, hän toteaa.
”Oikeassa paikassa oikeaan aikaan”
Uransa aikana Saari on ehtinyt tekemään töitä monella eri alalla ja erilaisissa tehtävässä. Häneltä löytyy kokemusta niin hotelli- ja ravintola-alalta, markkinoinnin ja myynnin tehtävistä kuin yrittäjänä toimimisesta. Mieleenpainuvimmaksi käännekohdaksi urallaan Saari kokee ensimmäisen oman hotellin ja ravintolan avaamisen.
– Toimin kymmenisen vuotta mainostoimistossa yrittäjänä, jolloin tuli tavallaan katseltua ihan ulkopuolelta tätä hotelli- ja ravintolabisnestä. Kun sitten vaimoni perusti Pertti Hynnisen kanssa Royal Ravintolat -yrityksen (joka myytiin Restamax Oy:lle, joka on nykyinen noHo Partners Oyj), siirryin sinne toimitusjohtajaksi, Saari kertoo.
– Alkuun vuokrasimme ravintoloita, kunnes meille tuli tilaisuus päästä pyörittämään Messukeskuksen yhteydessä olevaa Holiday Inn-hotellia. Muutaman vuoden päästä tuli seuraava iso tilaisuus ja ostimme ravintola- ja hotelliyhtiö Arctian silloiset ravintolat Helsingissä. Alun perin tarkoituksenamme oli ostaa vain yksi näistä ravintoloista, mutta päädyimmekin lopulta ostamaan kaikki 35, Saari naurahtaa.
– Se ehkä kuvaa tavallaan sitä, että ei voi olla mitään suunnitelmaa. Kaikki tulee semmoisena niin kuin on. Ne ovat sellaisia tilaisuuksia ja tapahtumia, että pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, hän toteaa.
Saari on yhä suuri vaikuttaja Helsingin hotelli- ja ravintolamaailmassa. Tällä hetkellä Royal Ravintoloiden takana seisseet Saaren ja Hynnisen perheet omistavat yhdessä vuonna 2016 avatun Hotel F6:n sekä helmikuussa 2020 ovensa avanneen Hotel U14:n.
Kari Nurminen, lehtori, valmistunut 1979
Toimittanut: Päivi Mattsoff ja Kalle Kuokkanen
Kari Nurminen on tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran hotelli- ja ravintola-alan lehtorina Haaga-Heliassa. Helmikuussa 2020 hänen yli 28-vuotinen opettajan uransa tuli päätökseen.
– Parasta työssäni on ollut päästä seuraamaan opiskelijoiden kasvua ja kehittymistä opintojen aikana ja nähdä, mihin se kaikki johtaa. Haagan restonomikampus on työyhteisönä pieni yksikkö, vaikka kyseessä on iso koulu. Jos jotain kaipaan jäätyäni eläkkeelle, niin se on juuri tämä työporukka ja opiskelijoiden kanssa toimiminen, Nurminen kertoo.
Tulevaisuuden restonomeja hän kannustaa uskomaan omiin kykyihin.
– Valmistumisen jälkeen opinnoista saatu nippelitieto vanhenee muutaman vuoden jälkeen, mutta taito omaksua ja ottaa haltuun asioita sekä ratkoa pulmia ei häviä koskaan. Ja se kantaa pitkälle tällä alalla, Nurminen tiivistää.
Kuuntele Kari Nurmisen tarina:
1980-luvulla valmistuneita
Riikka Juslenius, ravintolanjohtaja, valmistunut 1985
Teksti: Caro Vehmas
Riikka Jusleniuksen pitkän ravintola-alalla vietetyn uran varrelle on mahtunut runsaasti erilaisia työtehtäviä ja kokemuksia, mutta haagalaisuus on aina kulkenut mukana. Tällä hetkellä hän toimii ravintola Zetorin johtajana.
Ensiaskeleensa hotelli- ja ravintola-alalla Juslenius otti työskennellessään leirintäalueen kioskissa ja vastaanotossa. Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen hän suuntasi töihin Naantalissa olevaan 50 huoneen hotelliin, jossa hän teki pääasiassa yövuoroja vastaanottovirkailijana.
– Esimieheni oli opiskellut Haagassa ja hän vinkkasi minulle, että tämä ala ja koulu voisivat kiinnostaa minua. Hänen mielestään minulla oli ilmeisesti lahjoja. Laitoin paperit sisään ja kuinkas kävikään – pääsin opiskelemaan, Juslenius muistelee.
Verkostoitumista ja ikimuistoisia kokemuksia
Juslenius kokee, että Haaga antoi hyvät eväät elämää ja uran luomista varten. Opiskelu on jättänyt paljon lämpimiä muistoja ja haagalaisuus onkin asia, jota Juslenius kertoo kantaneensa ylpeästi mukanaan.
Mieleenpainuvin kokemus opiskeluajoilta oli Ranskassa järjestetty leirikoulu, johon koko luokka lähti.
– Aluksi silloinen koulun rehtori kielsi matkan, mutta luokallamme oli muutama näppärä henkilö, jotka keksivät hakea apurahaa. Saimme koottua kasaan 15 000 markkaa. Siinä vaiheessa rehtorinkin oli pakko myöntyä, Juslenius muistelee.
Viikon mittaisen leirikoulun aikana opiskelijat vierailivat alan oppilaitoksissa, ravintoloissa, ankkafarmeilla sekä tietenkin viinitiloilla.
– Saatoimme hieman viiniäkin siellä maistella. Muistan vieläkin, kun kaksi veijaria päättivät ostaa marketista jättimäisen pullon viiniä bussimatkalle. Se sai nimekseen ”Appellation Chateau Putoo Controllee”. Ei se muuten pudonnut, se oli ihan kamalaa, hän nauraa.
Opiskeluajan yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi Juslenius kokee toisten opiskelijoiden kanssa verkostoitumisen.
– Silloin, kun olin Haagassa, opiskelu tapahtui luokkamuotoisesti. Meillä oli todella tiivis yhteishenki, mikä oli aivan mahtavaa. Jälkeenpäin näistä opiskeluaikoina luoduista verkostoista on ollut todella paljon hyötyä ja tänäkin päivänä minulla on monta hyvää ystävää Haagan ajoilta, Juslenius iloitsee.
Urapolkuun kuuluu ylä- ja alamäkiä – kaikista kokemuksista oppii kuitenkin aina jotakin
Haagasta valmistumisen jälkeen Juslenius on työskennellyt erilaisissa ravintola- ja henkilöstövuokrausalan tehtävissä sekä yrittäjänä. Tällä hetkellä hän työskentelee ravintola Zetorissa ravintolan johtajana.
Urallaan Juslenius on ehtinyt kohdata niin onnistumisia kuin vastoinkäymisiä. Hän haluaa muistuttaa, että kaikista kokemuksista oppii kuitenkin aina jotakin. Yksi urani huippuhetkiä oli se, kun pääsin ryhmäpäällikkönä ollessani kehittämään HOK-Elannon liiketoiminnalle Ølhus-ketjun pienen tiimin kanssa. Esimerkiksi nimi ja logo ovat minun käsialaani, Juslenius kertoo.
– Vastoinkäymisistä mieleeni on jäänyt ehkä parhaiten Planet Hollywoodin kaatuminen. Me työntekijät uskoimme sillon konseptiin todella vahvasti, mutta valitettavasti ravintola ehti olla pystyssä vain kolmisen vuotta. Se oli kuitenkin yksi niistä työpaikoista, joka on jäänyt mieleeni. Siellä vallitsi sellainen samanhenkisyys ja todella vahva yhteishenki, mikä oli aivan upeaa, hän jatkaa.
Tulevia ja nykyisiä restonomiopiskelijoita Juslenius kehottaa suhtautumaan asioihin avarakatseisesti.
– Olkaa avoimia kaikelle, ottakaa opiksi sekä onnistumisistanne että virheistänne. Ennen prosessit olivat kaiken keskiössä, nykyään asiakas ja henkilökunta enemmän. Mutta kaikki se on tärkeää, takapihan pitää olla kunnossa, että etupiha rokkaa, hän toteaa.
Juslenius kokee, että nykyajan työelämässä on myös tärkeää ylläpitää ja kehittää omia taitojaan.
– Eihän se kehittyminen koskaan lopu, aina pystyy olemaan parempi ja tekemään asioita paremmin. Itse haluan kehittyä edelleen johtajana ja olla parempi esimies, Juslenius toteaa.
Raija Soive, koulutusasiantuntija, valmistunut 1985
Toimittanut: Päivi Mattsoff ja Kalle Kuokkanen
Raija Soiveella on pitkät juuret Haagan kampukseen, aina Haaga Instituutin ajoilta asti, jossa hän työskenteli opintotoimistossa. Työnkuva on pysynyt melko samankaltaisena tähän päivään asti, ja tällä hetkellä hän työskentelee Perho Liiketalousopistossa koulutusasiantuntijana.
Kultaisella kahdeksankymmentäluvulla restonomiksi opiskellut Soive päätyi alalle silloisen esimiehen kehotuksesta.
– Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen työskentelin hetken Haminan sairaalassa apteekkiapulaisena. Huomasin nopeasti, ettei se ollut minun juttuni ja menin Haminan Seurahuoneelle töihin. Siellä oli hovimestari, joka oli itse opiskellut silloisessa Hotelli- ja Ravintolaopisto Haagassa. Tämä kyseinen hovimestari kehotti minua hakemaan Haagaan, joten näin myös tein, Soive kertoo.
Oppilaitokseen oli kuitenkin vielä silloin ikäraja, eikä Soive ollut vielä täyttänyt vaadittavaa 20 vuotta. Hän ei kuitenkaan antanut asian tulla tielleen, vaan soitti päättäväisesti koulutusohjelmavastaavalle ja vaati tulla huomioiduksi iästään huolimatta.
– Sillä tavalla minut otettiin sisään ja pääsin aloittamaan restonomiopintoni Haagassa, Soive naurahtaa.
Kuuntele Raija Soiveen tarina:
Pirkko Salo, koulutusohjelmajohtaja, valmistunut 1984
Teksti: Katriina Kolu
Haaga-Helian alumni Pirkko Salo on toiminut koko uransa hotelli- ja ravintola-alan tehtävissä Suomessa ja ulkomailla. Alan kehittäminen jatkuu nykyään koulutusohjelmajohtajana vanhassa opinahjossa Haagan kampuksella.
Haagan kasvatti, koulutusohjelmajohtaja Pirkko Salo luotsaa restonomikoulutuksen englanninkielistä Degree programme in Hospitality, Tourism and Experience Management -ohjelmaa.
− Vastaan sekä alalle soveltuvimpien opiskelijoiden että parhaiden opettajien valinnasta. Tiimiini kuuluu 15 opettajaa, joiden kanssa yhdessä ideoimme ja kehitämme restonomikoulutusta, kertoo Salo.
Salolla on takanaan pitkä ura hotelli-, ravintola- ja matkailualalla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hän on valmistunut restonomiksi vuonna 1984 silloisesta Haagan hotelli- ja ravintolaopistosta.
Vastavalmistunut restonomi suuntasi ensitöikseen Amerikkaan, esimiesharjoittelijaksi Sheraton-hotelliin. Siellä hän yleni ensin huonepalvelun johtajaksi ja sitten ravintolaosaston johtajaksi.
Koulutusohjelmajohtajaksi entiseen opinahjoon
Suoritettuaan MBA-tutkinnon entisessä Helsingin kauppakorkeakoulussa, häntä pyydettiin Haagan kampukselle ravintolapalveluiden opettajan sijaiseksi.
− Olen viihtynyt Haagassa jo 24 vuotta. Niin työtehtävät kuin työkaveritkin ovat vaihtuneet. Samoin organisaatio, sillä aloitin Haaga Instituutissa, joka on muuttunut Haaga Instituutin ammattikorkeakoulun kautta Haaga-Heliaksi. Aina on ollut ilo saada olla mukana muutoksessa!
Haagan restonomikampus opiskeluympäristönä on muuttunut paljon: rakennusta on laajennettu vuosikymmenten saatossa ja myös oppimisympäristönä se on kehittynyt monin tavoin.
− Kyllä täällä Haagassa jotain erityistä on, sillä moni haluaa tänne palata. En siis suinkaan ole ainoa talon kasvatti. Melko vapaasti täällä saamme tehdä ja toteuttaa. Esimiehen tehtävissä nautin erityisesti asiantuntijatyön johtamisesta ja tiimiläisteni urakehityksen pohtimisesta, kertoo Salo työnsä parhaista puolista.
Restonomikoulutuksen haasteita ja mahdollisuuksia
Haaga on ainutlaatuinen oppimisympäristö paitsi opiskelijoille myös henkilökunnalle.
− Matkailu- ja ravintola-alan tuoreimmat kuulumiset välittyvät meille opiskelijoiden ja restonomikoulutuksen neuvottelukunnan kautta. Kansainvälisiltä opiskelijoilta oppii myös paljon. Kehitämme jatkuvasti koulutusta alan tarpeet ja toiveet huomioiden, kertoo Salo.
Haagan kampus sekä matkailu- ja ravintola-ala on säilyttänyt edelleen vetovoimaisuutensa.
− Suurimpana haasteenamme tällä hetkellä on innostaa opiskelijat valmistumaan kolmen ja puolen vuoden tavoiteajassa, kertoo Salo viitaten korkeakoulujen uuteen rahoitusmalliin.
Jouni Ahonen, vararehtori, valmistunut 1989
Teksti: Caro Vehmas
Haaga Instituutin kasvatti Jouni Ahonen on uransa aikana ehtinyt kerryttämään runsaasti kokemusta ravintola-alalta ja yrittäjänä toimimisesta. Vuosien jälkeen ympyrä on kuitenkin sulkeutunut ja nykyään Ahonen toimii Haaga-Helian vararehtorina ja kaupallisena johtajana.
Ahosen alkuperäinen suunnitelma oli mennä opiskelemaan oikeustieteelliseen tai kauppakorkeakouluun, kuten moni muukin hänen ystävistään. Jonkin verran työkokemusta pikaruoka-alalla kerrytettyään hän tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin ja alkoi kiinnostua hotelli- ja ravintola-alan tarjoamista mahdollisuuksista.
– Päätin silloin keväällä -86 hakea. Olin vakituisessa työsuhteessa ja irtisanouduin siitä ihan valintakoetta varten. Seula oli niin kova, tavallaan piti panostaa sitten siihen. Kokeeseen piti lukea kolme kirjaa, minkä lisäksi oli haastattelu ja tiukka valintakoe, hän muistelee.
Haagassa vietetyt vuodet opettivat Ahosen mukaan paljon alan kulttuurista ja liikkeenjohdollisuudesta. Hyvien oppien lisäksi opiskeluvuosista on jäänyt mieleen paljon muistoja ja verkostoja.
– Kyllä ne olivat semmoisia hyvin mieleen jääviä vuosia. Opimme ravintola- ja hotellipuolta ja verkostoiduimme keskenämme. Hyvät fiilikset jäivät, hän toteaa.
Uusia ja nykyisiä opiskelijoita hän kehottaa lähtemään rohkeasti ulkomaille työharjoitteluun ja vaihtoon.
– Ottakaa kaikki ilo irti opiskeluajasta ja hyödyntäkää mahdollisuudet kansainvälistymiseen. Haaga-Helia tarjoaa tähän laajasti mahdollisuuksia niin työharjoitteluiden, opiskelijavaihtojen ja kansainvälisten kurssien kautta, Ahonen toteaa.
Urapolku vei takaisin sinne, mistä kaikki alkoi
Valmistumisen jälkeen Ahonen suuntasi Englantiin suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa muutaman opiskelutoverinsa kanssa.
– Haaga ei vielä tuolloin ollut ammattikorkeakoulu, vaan opistotason tutkinto. Suomessa jatkokoulutusmahdollisuudet eivät olleet silloin kovin hyvät, joten päätimme ystävieni kanssa investoida rahaa ja mennä Englantiin opiskelemaan, Ahonen kertoo.
– Tavoitteenamme oli tuolloin suorittaa tutkinto, jotta olisimme hakukelpoisia kaikkialla, minne ikinä haluisimmekaan hakea. Samaisella porukalla olemme sitten myöhemmin naureskelleet, että ei niitä papereita loppujen lopuksi ole tarvinnut paljoa esitellä, sillä olemme kukin olleet joko pitkissä työsuhteissa tai yrittäjinä ja hakeneet uusia työpaikkoja uramme aikana vain muutamia kertoja, hän naurahtaa.
Suomeen palattuaan Ahonen suuntasi Itäkeskuksen Chico’sin ravintolapäälliköksi. Muutaman vuoden jälkeen hän siirtyi ketjujohtoon ja lopulta ravintola-alan yrittäjäksi.
– Samoihin aikoihin rupesin tekemään myös opettajan hommia Haagassa ja muualla. Pyöritimme ravintolaa noin kymmenisen vuotta, kunnes vuonna 2000 päätimme myydä yrityksemme ja siirryin kokonaan tänne akateemiselle puolelle, Ahonen kertoo.
Sittemmin Ahonen on toiminut Haagan kampuksella koulutusohjelmajohtajana sekä yksikön johtajana. Tällä hetkellä hän toimii Haaga-Helian vararehtorina ja kaupallisena johtajana. Työssään hän nauttii kuitenkin yhä samoista asioista, kuin aikoinaan uransa alkuvaiheessa.
– Parasta työssäni on edelleen, että saan olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Oli kyseessä sitten partneri, kumppani tai yritysyhteistyö, Ahonen summaa.
1990-luvulla valmistuneita
Hanna Linjakumpu, kehitysvammaisten ohjaaja, valmistunut 1992
Teksti: Caro Vehmas, Päivi Mattsoff
Käytännönläheisyys ja ihmisten kanssa työskentely ovat aina kiinnostaneet Hanna Linjakumpua. Hotelli- ja ravintola-alan koulutuksen kautta hän löysi työn alalta, joka tuntui juuri hänelle sopivalta. Jälkeenpäin elämä kuljetti Linjapellon hoitoalalle, jossa hän on päässyt hyödyntämään vuosien aikana palvelualalta karttunutta kokemusta.
Kun valmistuin ylioppilaaksi keväällä 1986, vakaa aikomukseni oli pyrkiä yliopistoon lukemaan kieliä. Tie ei kuitenkaan auennut sinne heti, joten päätin pitää välivuoden käymällä legendaarisen Elias Lönnrotin emäntäkoulun kotikuntani naapurikunnassa.
Tämä vuosi vahvisti lukion saksan opettajani minulle lausumansa viisaat sanat: ”Mieti nyt uudestaan, eikö sinulle sopisi joku käytännönläheisempi ala.”
Hotelli- ja ravintola-ala alkoi kiinnostaa, sillä halusin päästä tekemään kansainvälistä työtä, jossa sai olla tekemisissä ihmisten kanssa. Haaga Instituutti eli nykyinen Haaga-Helia on ammattikorkeakouluna alan johtava oppilaitos. Niinpä minä maalaistyttö muutin Helsinkiin ja aloitin työskentelyn Pizza Hutissa, jotta sain kerättyä Haagaan vaadittavaa työkokemusta.
Tunne oman alan löytymisestä vahvistui työharjoittelussa
Pääsin sisään ensiyrittämällä syksyllä 1988. Voi, miten mielenkiintoista kaikki olikaan! Tunsin todella olevani oikeassa paikassa ja opiskelu sujui hyvin, koska olin niin kovin motivoitunut. Opettajat olivat alansa asiantuntijoita ja opiskelukaverit mukavia. Työharjoittelu Hotelli Haagassa vain vahvisti tuntemusta siitä, että olin löytänyt oman alani. Erityisesti hotellipuoli viehätti, joten valitsin myös kesätyöni ja työharjoittelupaikkani sen mukaan. Kolme vuotta kului hyvin nopeasti, mutta niiden aikana työmaailma oli kuitenkin muuttunut täysin. Valmistuimme keskelle lamaa ja opiskelun alussa luvatut varmat työpaikat jäivät toteutumatta.
Valmistumiseni jälkeen tein keikkatöitä samaisessa hotellissa, jossa olin työskennellyt aiemminkin hotelliemäntänä. Vuoden 1992 alussa työskentelin muutaman kuukauden Osuuspankkiopiston vastaanotossa, jonka jälkeen sain paikan Hotelli Cumuluksen emännän äitiyslomasijaisena. Siinä talossa jatkoin myös hotellipäällikkönä talvesta 1993 syksyyn 1994, kunnes jäin äitiyslomalle.
Urapolku vei takaisin Haagan kampukselle
Hoitovapaani ollessa loppumaisillaan sain puhelun entiseltä kollegaltani, joka oli avaamassa Hotelli Kämpiä. Hän tarvitsi sinne hotelliemännän. Tämä tuntui tilaisuudelta, joka tulisi vastaan vain kerran elämässä. Mietiskelyjen ja pohdintojen jälkeen päätin ottaa haasteen vastaan. Pienten poikien äitinä haaveilin kuitenkin päivätyöstä ja säännöllisestä elämänrytmistä.
Kuin tilauksesta opintosihteerin paikka avautui entisessä opinahjossani. Toimin tehtävässä kaksi vuotta, jonka jälkeen siirryin täydennyskoulutuksen puolelle koulutussuunnittelijaksi. Viihdyin työssäni oikein hyvin. Syy poislähtööni oli oikeastaan omassa henkilökohtaisessa elämässä tapahtunut muutos ja tarve olla taas lähempänä kotoa.
Sittemmin elämä on kuljettanut hoitoalalle. Perinnöllinen silmäsairaus vei ajoluvan ja pakotti miettimään, mitä maalla asuva, autoton, voisi tehdä. Niinpä kouluttauduin lähihoitajaksi vuonna 2016. Nykyinen työpaikkani sijaitsee 300 metrin päässä kotia. Palvelualalla olen siis edelleenkin, niin kuin olen ollut koko ikäni. Nyt siihen on tullut ehkä vain uudenlainen lähestymistapa. Koen myös, että edellisistä työkokemuksista on ollut paljon hyötyä tässäkin työssä.
Pauli Santala, liiketoimintaryhmän johtaja, valmistunut 1992
Toimittanut: Caro Vehmas ja Martti Asikainen
Pauli Santalalla armeijasta saatu kokemus ruokalan esimiehenä sekä Haikon kartanosta kerätty työkokemus johtivat opiskelemaan Haagaan ja antoivat ensisysäykset uralle.
Katso Pauli Santalan tarina:
Kristian Sievers, projektipäällikkö, valmistunut 1994
Teksti: Caro Vehmas
Kristian Sievers on tehnyt laajan uran ravintola- ja matkailualan tehtävissä. Nykyisessä työssään Lapin liiton matkailuhankkeen projektipäällikkönä hän pääsee todistamaan Lapin taikaa jokaisessa työpäivässään.
Ensimmäisen kosketuksen ravintola-alalle Sievers sai vuonna -84, jolloin hän aloitti työt McDonald’sissa. Innostus alaa kohtaan syttyi nopeasti ja johti lopulta sotilaskeittäjäkurssin kautta kokkikouluun ja sieltä Haagan restonomikampukselle.
– Haagasta saadut tärkeimmät eväät ovat tietysti alan opit ja monipuolinen kokemus. Myös silloiset opiskelukaverit ja verkostot ovat sellaisia, joista on hyviä muistoja ja joiden kanssa olemme yhteyksissä vielä tänäkin päivänä, Sievers toteaa.
Sievers kokee, että matkailuala on ehtinyt muuttumaan paljon viimeisen 25 vuoden aikana, jolloin hän valmistui.
– Nyt, kun on itsekin saman ikäinen kuin Haaga, huomaa, miten tietyt tavat ja asiat ovat muuttuneet. Silloin meidän aikanamme ei ollut vielä puhettakaan internetistä ja opiskelimme ATK:ta. Tänä päivänä melkein kaikki on siirtynyt digitaaliseksi. Että siinä mielessä, kyllä tässä on jatkuvasti saanut opetella uusia asioita, hän toteaa.
– Toinen selkeä muutos on työvoiman kansainvälistyminen. Samoihin aikoihin, kun aloitin opiskelut Haagassa, alkoi myös englanninkielinen koulutusohjelma. Muistan, kuinka me opiskelijat välillä käänsimme joillekin opettajille opetusmateriaalia englanniksi. Nykyään monelle yritykselle on luontevaa, että toisena työkielenä on englanti, mikä on mielestäni loistava asia, Sievers pohtii.
Nykyisiä ja tulevia restonomiopiskelijoita hän kehottaa hyödyntämään kaikki kansainväliset työllistymis- ja harjoittelumahdollisuuden opintojen aikana sekä pitämään myös hauskaa.
Jokaisessa työpäivässä on ripaus Lapin taikaa
Uransa aikana Sievers on kerryttänyt laajasti kokemusta sekä matkailun että ravintola-alan puolella. Lisäksi hän on työskennellyt erilaisissa kehittämistehtävissä ja toiminut mm. koulutusohjelmajohtajana Haagan kampuksella.
Viime vuosina Sievers on työskennellyt projektipäällikkönä Lapin liiton Lapin arktinen matkailuekosysteemi -hankkeessa, jonka tavoitteena oli luoda Lapin matkailustrategia vuosille 2019-2020 sekä miettiä painopisteitä ja konkreettisia keinoja niiden toteuttamiseen.
– Työssäni parasta on ollut se, että olen saanut olla Lapissa. Vaikka tekemäni työ on tällä hetkellä aika virallista, pääsen todistamaan sitä matkailun ihanuutta ja taikaa pakkasaamuissa, että kyllä tätä alaa vain rakastaa, hän iloitsee.
– Hospitality- ja matkailuala on ihmisten ilahduttamista ja huolenpitoa, heistä välittämistä. Kyllä se aina vaan ilahduttaa, kun sitä lähtee tekemään. Meillä oli ennen koronaa eräitä EU-vieraita Lapissa. Kun he pääsivät käymään Napapiirillä ja näin, miten aikuiset ihmiset kiljuivat ottaen selfieitä tonttujen kanssa, niin kyllä se taas muistutti siitä, että mikä taikavoima tällä alalla on. Kun ihmiset ovat iloisia, niin on siinä jotain sellaista, mitä haluaa oppia lisää ja pitää sitä taikuutta yllä, Sievers summaa.
Sari Ajanko, yrittäjä, valmistunut 1996
Teksti: Katriina Kolu
Sari Ajankon urapolku on kulkenut Berlitz-kielikeskuksen johtajasta yritysjohtajien ja esimiesten valmentajaksi. Haagan kansainväliset opinnot ovat tarjonneet hyvän pohjan hänen menestyksekkäälle työuralleen.
Johdon valmentaja Sari Ajanko valmistui silloisesta Haaga Instituutin Hospitality management -koulutusohjelmasta vuonna 1996.
– Kansainvälinen linja houkutti minut hakeutumaan Haagaan. Liikkeenjohdollisia opintoja olin suunnitellut jo pidempään. Englanninkielisiä kokonaisuuksia oli tuolloin tarjolla Suomessa vain vähän, kertoo Ajanko.
”Minusta tulee hotellinjohtaja”
– Opintoihin hakeutuessani minulla oli vahva näkemys, että minusta tulee hotellinjohtaja. Olin siitä vakuuttunut vielä Haagassa opiskellessanikin. Lähimmäksi unelmaani pääsin työharjoittelussa Disneylandin hotellissa Kaliforniassa. Se oli upea kokemus! Tuon kesän aikana kuitenkin ymmärsin, että voisin ajatella kansainvälistä uraa palvelujen parissa laajemminkin.
Ajankon valmistumiskeväänä kielikoulu Berlitziin Helsinkiin haettiin palvelupäällikköä. Hän haki ja aloittikin siellä jo ennen valmistumistaan. Samana vuonna hän eteni jo kielikeskuksen johtajaksi.
Ajanko kertoo viihtyneensä Berlitzillä peräti 12 vuotta, joka tuntuu hänestä nyt pitkältä ajalta.
– Sinne lähtiessäni en olisi uskonut kuinka pitkään viihdyn. Mutta ala oli mielenkiintoinen, henkilökunta hyvin kansainvälistä ja sain tehdä paikasta kaikin puolin omannäköisen ja oppia valtavasti.
Johtajuuden kehittäminen uran punaisena lankana
– Valmistuessani Haagasta tuntui, että olin saanut ikään kuin ajokortin johtajan töihin. Johtajana vedin sitten 50 hengen tiimiä, jonka jäsenet olivat eri puolilta maailmaa. Se oli myös sellainen nöyryyttä herättävä hetki ymmärtää, miten paljon minulla oli vielä opittavaa, hän kertoo.
Ajanko halusikin lähteä opiskelemaan kaikkea sellaista, mistä ajatteli olevan hyötyä kehittyäkseen johtajana: vuorovaikutustaitoja, tunneälyä, ihmis- ja kulttuurituntemusta ja niin edelleen.
– Jossain vaiheessa havahduin, että olinkin huomaamattani opiskellut itselleni toisen ammatin. Valmistuin muun muassa johdon työnohjaajaksi vuonna 2008, ja halusin lähteä tukemaan johtajia ja esimiehiä heidän työssään. Aloitin yksilövalmennuksilla, ja sen jälkeen olen toiminut myös ryhmävalmentajana ja johtoryhmien tiimivalmentajana. Asiakkaiden pyynnöstä olen päässyt puhumaan myös isommille yleisöille.
Kokemuksistaan johtajana ja johdon valmentajana hän on kirjoittanut kirjan Moninaisuuden johtaminen – ytimessä johtajan itsetuntemus, joka ilmestyi vuonna 2016.
Hyvä johtajuus lähtee itsetuntemuksesta
Ajanko kokee palkitsevimpana työssään sen, että saa sparrata esimiehiä ja johtajia heidän työssään.
– Silloin kun itse toimin johtajana, olisin varmasti hyötynyt valmennuksesta. Muistan kaivanneeni silloin toista tasavertaista ihmistä pallottelemaan kanssani isoja kysymyksiä.
Johtajana Ajanko muistaa kokeneensa suurimpana haasteenaan jatkuvan työskentelyn oman itsensä kanssa.
– Johtajuuden ytimessä on ihmisten erilaisuuden ymmärtäminen ja se, että johtamista tulee räätälöidä erikseen jokaiselle alaiselleen. Tärkeää on myös oivaltaa se joskus tuskallinenkin tosiasia, että jollekin voi olla tosi hyvä esimies, niin että omassa tiimissä joku kukoistaa, kun taas jollekin toiselle oma johtamistapa ei ehkä toimi ollenkaan. Tähänkin auttaa itse- ja ihmistuntemuksen opiskeleminen ja sen oman vaikutuksen syvällinen ymmärtäminen.
Restonomikoulutus mahdollistaa monenlaiset urapolut
Omaa restonomikoulutusta pohtiessaan Ajanko on kiitollinen saamastaan liikkeenjohdollisesta ymmärryksestä. Hänen mukaansa se mahdollistaa huomattavasti laajemman suuntautumisen uralla kuin mitä perinteisesti restonomikoulutuksesta ehkä ajatellaan.
Entä minkä Haagasta hankitun osaamisen hän on kokenut erityisen tärkeänä uransa kannalta? Vastausta Ajankon ei tarvitse kauaa miettiä: ryhmässä toimimisen.
– Muistan hyvin, kuinka paljon teimme kaikenlaisia ryhmä- ja tiimitöitä − ja kuinka rasittavalta ja uuvuttavalta se välillä tuntui. Mutta se oli hyödyllistä oppia, sillä työelämässä toimitaan aina erilaisissa tiimeissä. Sekin kehittää johtajuutta, kun opetellaan vastuun ottamista omasta ja toisten toiminnasta, hän toteaa.
Nykyisiä opiskelijoita Ajanko kehottaa ottamaan opinnoistaan kaiken irti ja ennen kaikkea miettimään luovasti, millaisia erilaisia mahdollisuuksia ne voivat tarjota.
– Oppiminen ei välttämättä rajoitu pelkästään siihen varsinaiseen substanssiin, vaan se voi olla paljon enemmän − kuten vaikkapa verkostoitumista, ryhmässä työskentelyä, kansainvälisyyttä. Ja sitä itsetuntemusta.
Jari Auranen, liiketoimintajohtaja, valmistunut 1996
Toimittanut: Caro Vehmas, Martti Asikainen
Jari Auranen kuuluu Haagan matkailurestonomien pioneereihin. Vaikka työura löytyi muualta kuin Haagasta, Aurasen tulee edelleen seurattua korkeakoulun toimintaa.
Katso Jari Aurasen tarina:
Anna-Liisa Aarti, lehtori, valmistunut 1996
Toimittanut: Caro Vehmas ja Martti Asikainen
Ruoka, viini, asiakaspalvelu – nämä asiat ovat aina kiinnostaneet Anna-Liisa Aartia, joten restonomiopinnot olivat luonnollinen valinta.
Katso Anna-Liisa Aartin tarina:
2000-luvulla valmistuneita
toimitusjohtaja
ravintolapäällikkö
varatoimitusjohtaja
viestintäjohtaja
Jerry Hartman, toimitusjohtaja, valmistunut 2001
Teksti: Katriina Kolu
Jerry Hartman tiesi jo lukiossa, että haluaa opiskelemaan ravintola-alaa Haagaan. Takana on nyt 30 vuotta alalla ja edessä siintää unelma uudesta ravintolasta.
Toimitusjohtaja Jerry Hartman kertoo, että on työskennellyt ravintola-alalla 15-vuotiaasta lähtien.
– Koko kattaus alusta loppuun asti on nähty tällä alalla. Aloitin 80-luvun lopussa tiskarina perheemme ravintolassa Turussa. Tästä etenin tarjoilijaksi, kokiksi, baarimestariksi ja sitten vuoro- ja ravintolapäälliköksi. Tämän jälkeen toimin ravintolatoimenjohtajana ja ostojohtajana. Nyt seuraan alaa toimitusjohtajan paikalta.
”Elämä oli pelkkää Haagaa”
Hartman valmistui vuonna 2001 Haagan hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon ohjelmasta. Opiskeluajoista hänelle on jäänyt pelkkiä hyviä muistoja.
– Olin vaihdossa Macaossa vuonna 1998−1999. Se on eksoottinen maa, joka silloin kuului vielä Portugalille, mutta siirtyi Kiinalle vaihtovuoteni aikana.
Hartman muistelee lämmöllä kurssikavereitaan ja kertoo, että hänellä on edelleen paljon ystäviä Haaga-ajoilta.
– Asuin kaksi ensimmäistä opiskeluvuottani Haagan asuntolassa, joten elämä oli pelkkää Haagaa, hän nauraa.
Tärkeimmiksi Haagasta saamikseen opeiksi hän nimeää erityisesti esimiestyöhön, ravintolan perustamiseen ja johtamiseen liittyvät asiat.
Haasteita ja unelmia
Opintojensa ohessa Hartman työskenteli sekä isoveljensä pizzeriassa Turussa että helsinkiläisessä ravintolassa.
– Haagasta valmistuttuani Helsinkiin avattiin Tiger-yökerho, jossa aloitin baarimikkona. Etenin SK-ravintoloilla ravintolapäälliköksi ja ravintolatoimenjohtaksi, ja viihdyin siellä yhteensä 12 vuotta.
Tällä hetkellä Hartman toimii sekä Ravintola Santa Fé Oy:n toimitusjohtajana että yrittäjänä, ja on avaamassa Rukalle uutta ravintolaa. Jännitystä siis riittää molemmilla saroilla.
Uransa haastavimmaksi hetkeksi hän nimeää maailmantalouden kriisin vuonna 2008.
– Työskentelin tuolloin SK-ravintoloilla ja uusia yökerhoja avattiin parhaimmillaan yli 10 vuodessa. Yhtäkkiä ihmisillä ei ollutkaan varaa kuluttaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tästä selviytymisen koen samalla myös yhdeksi suurimmista onnistumisistani, hän toteaa.
Tulevaisuuden tavoitteikseen Hartman mainitsee nykyisen ravintolatoiminnan kehittämisen ja entistä paremman fiiliksen luomisen henkilökuntaan − ravintola-alan tärkeimpään voimavaraan.
– Yrittäjyyspuolella tavoitteenani on avata ensimmäinen ravintolani Lapissa ja saada konsepti toimimaan hyvien esimiesten avulla.
Jari Nuotio, Sales Executive, valmistunut 2001
Teksti: Päivi Mattsoff
Ilmailuala vei mukanaan restonomi Jari Nuotion jo opiskeluaikana. Raumalta lähtöisin oleva Nuotio valmistui vuonna 2001 ja on jo ehtinyt toimimaan 20 vuotta ilmailun parissa. Vuosipäivä tuli täyteen toukokuussa 2020. Nuotion mukaan matkailuala on hänen juttunsa ja lentoyhtiömaailma on sellainen, kun siihen hurahtaa, sieltä on todella vaikea lähteä pois.
– Onhan tämä ala niin laajakin, että aina löytyy uutta. Toki tähän 20 vuoteen on mahtunut monenlaisia haasteitakin. Tähän alaan vaikuttaa nopeasti esimerkiksi taloudelliset suhdanteet ja luonnonmullistukset.
– Olen ehtinyt kokemaan esimerkiksi WTC-iskujen terrorismin ja tuhkapilvien tuomat muutokset. Olen henkilökohtaisesti kokenut monet YT-neuvottelut ja saanut jännittää oman tulevaisuuden ja hyvien työkavereiden puolesta.
– Mutta näistä olen oppinut, että ei jaksa liikaa murehtia ja kaikesta oppii jotain. Olen myös huomannut, että kyllä elämä kantaa.
– Pääsin aikanaan Haagan harjoitteluiden kautta lentokentälle SAS:lle töihin. Minut vakinaistettiin jo ennen valmistumistani. Se oli onnenpotku, aika harvinaista jo silloin. Työskentelin SAS:lla lentokenttävirkailijana Helsinki-Vantaalla kahdeksan vuotta ennen kuin siirryin SAS:n tytäryhtiöön Blue1:lle ensin myynnin puolelle ja sitten revenue management -osastolle optimoinnin ja numeroiden pariin.
– Kun aikanaan Blue1 lopetti Suomen toimintonsa, jäin minäkin ilman töitä. SAS- ja Blue1-kausien jälkeen hakeuduin TAP Portugalille myyntipäälliköksi. Siellä meitä oli pieni kolmen hengen paikallinen tiimi Helsingissä. Palasin siis enemmän ihmisten kohtaamiseen, josta pidän numeroiden lisäksi.
Erityisen merkittävä Jarille on hänen nykyinen työpaikkansa eli Qatar Airways, jonka laadukasta ja kiehtovaa brändiä hän arvostaa.
– Kun Qatar Airways ilmoitti keväällä 2016 tulostaan Helsingin reitille, halusin heti olla mukana luomassa jotain uutta Suomen matkailumarkkinoille ja olla osa isoa maailmanlaajuista lentoyhtiötä. Oli hienoa olla avaamassa Suomen toimintoja ja olen siirtynyt Sales Support eli myynnin tuen roolista Sales Executiveksi eli myyntipäälliköksi. Minun vastuualueeni Qatar Airwaysilla ovat liikematkustus ja yrityssopimukset Suomessa.
– Olen tosi ylpeä omasta yhtiöstämme. Olemme menestyneet hyvin – meidät on valittu maailmanlaajuisesti monesti maailman parhaaksi lentoyhtiöksi ja olemme saaneet merkittävän jalansijan jo Suomessakin. Meillä on laadukas tuote, kattava reittiverkosto, modernit koneet sekä tosi ystävällinen ja ammattitaitoinen henkilökunta. Työssäni arvostan sitä, että voin rinta rottingilla edustaa hienoa brändiä. Jo siitäkin syystä viihdyn erittäin hyvin työssäni. Lisäksi työporukkamme on loistava; monilla on pitkä ura takanaan – ja itse asiassa minulla on kollega, joka on myös Haagan restonomi.
Työssään Jari Nuotio on huomannut, että Suomen matkailupiirit ovat aika pienet ja pikkuhiljaa on syntynyt hyvä verkosto. Hän tuntee jo paljon alan toimijoita ja keskenään onkin helppo kysellä, jakaa neuvoja tai sparrailla ideoita.
Opiskeluitaan Haagassa Jari Nuotio muistelee lämmöllä. Raumalaispoika muutti opintojen alussa Haagan opiskelija-asuntolaan. Yhden armeijakaverin nimi näkyi nimilistalla, muita tuttuja ei ollut.
Ensimmäisestä päivästä Haagassa Nuotio muistaa, että Täti-Sininen eli Kaarina Suonperä tuli puhumaan tapakulttuurista ja etiketistä.
– On siistiä, kun tuollaiset ihmiset käy puhumassa meille, opiskelijoille, hän muistaa ajatelleensa.
Kampuksella tapasi hyviä tyyppejä ja oli hauskoja bileitä, esimerkiksi muistuu Yrjön päivän bileet.
– Minullakin oli punaiset haalarit usein päällä – siihen aikaan Haagan restonomikampuksen opiskelijoilla oli punaiset haalarit.
Nuotiolla on vieläkin opiskelijahaalarit tallessa. Jari Nuotio kertoo juttelevansa mielellään opiskelijoiden kanssa ja kertovansa tarinaansa, kun haastattelija Anniina Niemi huolestuneena kysyy viekö hän liikaa haastateltavan aikaa. Jari onkin mukavasti kaiken aikaa kertoessaan tarinoita kytkenyt ne teoreettiseen viitekehykseen.
– Neuvona tämän päivän opiskelijoille annan, että vaikka sitä usein opintojen alkuvaiheessa hyvinkin tarkasti miettii ja suunnittelee tulevaa urakehitystään valmiiksi, tilanteet muuttuvat. Vinkkini on, että kannattaa tarttua erilaisiin mahdollisuuksiin ja vähän katsella ympärilleen. Maailmassa on paljon tarjottavana. Jos tekee vääriä valintoja, aina voi palata ja suunnata muualle. Avarakatseisuutta toivon. Maailma muuttuu nopeasti.
Hanna Rinne, koulutuspäällikkö, valmistunut 2001
Teksti: Caro Vehmas
Hanna Rinne työskenteli pitkään ravintola-alalla, kunnes kipinä yritysten sisäisten koulutusten ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen syttyi. Tällä hetkellä hän toimii Eezy henkilöstöpalveluiden koulutuspäällikkönä.
Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Rinne piti välivuoden tehden töitä, jonka jälkeen hän suuntasi Haagaan opiskelemaan ravintola-alaa. Koulun ohella Rinne työskenteli koko opiskeluajan.
– Aloitin koulun -98 elokuussa ja marraskuussa kirjoitin työsopimuksen. Itseasiassa Haagan verkostojen kautta pääsin töihin, sillä opiskelukaveri vinkkasi avoimesta työpaikasta, Rinne muistelee.
Restonomiksi valmistumisen jälkeen ensimmäinen työpaikka tuli luontevasti samasta paikasta, Ravintola Papa Giovannista. Rinne kokee, että Haagassa suoritettu tutkinto toimi työelämässä lisävarmuutena sille, että kyseessä oli varmasti hyvä tekijä.
Työuraansa aloittelevia restonomeja hän kannustaa viemään kuitenkin ensin opinnot kunnialla loppuun ja vasta sen jälkeen keskittymään uran luomiseen
– Lisäksi kun mietitte urakuvioita, niin ei aina kannata ajatella vain sitä, että miten pääsee eteenpäin esimiesasemaan. Välillä kannattaa tarkastella asioita myös muista näkökulmista ja suunnista, sillä ne voivat viedä aivan uusiin paikkoihin, Rinne summaa.
Alanvaihdos siivitti uraa
Rinteen työt ovat painottuneet vahvasti ravintola-alalle. Tehtyään kuitenkin muutaman vuoden töitä alalla, hän päätti kokeilla jotakin aivan muuta.
– Haagan jälkeen meni jonkin aikaa, kunnes rupesin miettimään, mitä haluan oikeasti tehdä. Ajattelin, että haen opettajaksi ja silloin hainkin, mutta en päässyt. Jatkoin vielä hetken ravintola-alalla, kunnes siirryin toimistosihteeriksi ja sen jälkeen rekrytointikonsultiksi, Rinne kertoo.
Nykyiseen työhönsä Eezyn koulutuspäällikkönä Rinne kertoo päätyneensä oikeastaan sattuman kautta.
– Henkilöstöpalveluiden rekrytointipuolelta lähdin katsomaan HR-hommia ravintola-alan yritykseen. Sieltä oikeastaan sain kytköksen ja kipinän sisäisten koulutusten järjestämiseen ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen sisäisesti ja päätin lähteä kehittämään näitä, hän kertoo.
Tulevaisuus on vielä avoinna, mutta Rinne ei ole poissulkenut ajatusta opettajan työstä.
– Olen suorittanut pedagogiikan perusopinnot. Ihan vielä en ole pätevä opettajaksi, mutta pala palalta mennään sitä kohti kuitenkin. Siinä mielessä en pitäisi sitä mahdottomana, että joku päivä hakisin vaikkapa Haaga-Heliaan opettajaksi. Vaikuttaa siltä, että opiskelijat täällä ovat hyvin motivoituneita, joten olisi kiva olla täällä opettamassa, Rinne toteaa.
Terhi Vitikka, ravintolapäällikkö, valmistunut 2002
Toimittanut: Caro Vehmas ja Martti Asikainen
Terhi Vitikka kiinnostui jo lukiossa ravintola-alasta setänsä esimerkin innoittamana. Nyt Haagan kasvatti on unelmatyössään ravintolapäällikkönä Ravintola Nokassa.
Katso Terhi Vitikan tarina:
Malina Pursiainen, yrittäjä ja konsultti, valmistunut 2002
Teksti: Caro Vehmas
Restonomi Malina Pursiainen on hyvä esimerkki siitä, että oikealla asenteella ja motivaatiolla pääsee pitkälle. Opinnot suoritettuaan hän otti jo nuorena riskin ja lähti tavoittelemaan unelmiaan kahvila- ja ravintola-alan yrittäjänä.
– Niinä aikoina noin parikymmentä vuotta sitten kovinkaan moni ei lähtenyt suoraan koulun penkiltä yrittäjäksi, joten otin aika ison riskin. Hain Finnveralta naisyrittäjälainaa ja sain satatuhatta markkaa, joiden avulla toteutin unelmani ja avasin ensimmäisen oman kahvila-ravintolan, Pursiainen muistelee.
Kyseinen kahvila oli Espoon Otahallissa sijaitseva Ota Café.
– Näin kahvilasta ilmoituksen Helsingin Sanomissa. Sijainniltaan se oli erittäin hyvällä paikalla, joten yrittäjäksi siihen oli valtavasti hakijoita. Jälkeenpäin kun järjellä miettii, niin tällaista suoraan koulun penkiltä tullutta nuorta likkaa ei varmasti olisi ikinä valittu kokeneiden yrittäjäkonkareiden joukosta hommaan, mutta päätin kuitenkin rohkeasti kokeilla.
Kohtalo astui peliin, kun neuvottelupöydän vastapuolelle istui Otahalli Oy:n toimitusjohtaja, joka oli myös Haagan restonomi.
– Tuntui, että puhuimme samaa kieltä. Hän ymmärsi visioni ja luotti ideoihini, ja valitsi lopulta minut kahvilanpitäjäksi, Pursiainen iloitsee.
Pursiainen toimi kahvila- ja ravintola-alan yrittäjänä lähes 10 vuotta. Sinä aikana hän ehti pyörittää viittä kahvila-ravintolaa eri puolilla pääkaupunkiseutua mm. Kauniaisten uimahallin kahvilaa, Helsingin Yliopiston oikeuslääketieteellisen laitoksen lounaskahvilaa sekä Koskelan sairaalan kahvilaa.
– Yrittäjänä toimiminen oli todella mielenkiintoista ja opettavaista. Siinä oppi käytännön kautta monia asioita. Tavallaan kävin siis vielä extra-korkeakoulun Haaga Instituutin jälkeen, Pursiainen naurahtaa.
Missiona kahvila- ja ravintola-alan yrittäjien auttaminen
Opettavaisen yrittäjyysuran jälkeen Pursiainen toimi päätoimisena yritysneuvojana NewCo Helsingissä neuvoen henkilökohtaisesti toistatuhatta yrittäjää tai yrittäjäksi aikovaa. Muutama vuosi sitten hän kaivoi pöytälaatikostaan firmansa Malifood Oy:n ja palasi taas yrittäjäksi. Nyt hän auttaa muita kahvilan tai ravintolan perustamisesta haaveilevia toteuttamaan omat unelmansa konsultin ja kouluttajan saappaissa.
– Olen unelma-ammatissani! Saan tehdä juuri sitä, mitä rakastan ja mikä vastaa koulutustani. Siitä on myös paljon apua, että olen itse ollut kahvila- ja ravintola-alan yrittäjänä, sillä olen kokenut ne samat asiat, mitkä mietityttävät monia.
Into ja omistautuminen toivat Pursiaiselle myös vuoden yritysneuvojan tittelin vuonna 2015.
– Olen tehnyt elämässäni paljon virheitä ja sanonkin aina, että asiantuntija on henkilö, joka on tehnyt kapealla sektorilla mahdollisimman paljon virheitä ja oppinut niistä. Nyt saan ammentaa ihan aidosti sitä kaikkea oppia, tietoa ja taitoa, mitä omaan ravintola-alasta, Pursiainen iloitsee.
Lämpimät muistot opiskelusta
Haaga Instituutissa, eli nykyisessä Haaga-Heliassa, opiskelu on jättänyt Pursiaiselle hyvät muistot, joista hän nostaa esille erityisesti ihanat opiskelutoverit ja osaavat opettajat.
– Meillä oli todella mukava luokka, kaikki olivat samanhenkisiä ja samassa elämäntilanteessa. Koimme paljon ja rakensimme yhdessä uraamme, se oli ehdottomasti parasta aikaa. Pidin myös paljon itse opiskelusta ja koin, että opettajat olivat valtavan päteviä ja osaavia, Pursiainen muistelee.
Tulevia restonomeja hän haluaa muistuttaa siitä, että vaikka työelämässä oppii aina, on motivaatio kuitenkin kaiken A ja O.
– Jos rakastaa sitä, mitä tekee ja on täydellä sydämellä siinä mukana, niin pääsee ihan mihin tahtoo. Ja kun tarpeeksi monta kertaa kolkuttaa ovia, niin kyllä niitä avataan. Yrittäjänä olen tottunut menemään vaikka läpi harmaan kiven saavuttaakseni unelmani, Pursiainen toteaa.
Petri Sirén, varatoimitusjohtaja, valmistunut 2003
Toimittanut: Caro Vehmas ja Martti Asikainen
Valmistuminen Haagasta sinkautti Petri Sirénin maailmalle ja eri matkatoimistoihin töihin.
Katso Petri Sirénin tarina:
Kaija Riutta, opinto-ohjaaja, valmistunut 2003
Teksti: Riina Kiiskinen ja Kristiina Adamsson
Kaija Riutta kulki pitkän uran ravintolapäällikkönä ja löysi lopulta kutsumusammattinsa nuorten opiskelijoiden ohjaamisesta. Nuorena, 70-luvulla talous-, emäntäkoulun ja kotitalousopettajatutkinnon suorittaneena Riutta päätyi rakentamaan uraa K-ryhmän koulutus- ja kurssikeskus K-instituuttiin pariksi kymmeneksi vuodeksi.
Suuntautuminen ravintola-alalle lähti siitä, että hän oli kiinnostunut kotitalouteen liittyvistä asioista, kuten ruoanlaitosta. Emäntä- ja kotitalousopettajaoppilaitoksista löytyi urapolku, joka suuntasi ravintola-alalle.
Ravintolapäällikkönä toiminut Riutta lähti vuonna 2000 lisäämään tietouttaan silloiseen Haaga Instituuttiin ja valmistui restonomiksi monimuoto-opinnoista, alle tavoiteajan. Intoa ja tietoa puhkuen hän palasi työhönsä valmiimpana kuin koskaan, mutta Keskossa tuli isoja muutoksia ja oli tullut aika pohtia uusia urasuunnitelmia.
Hän teki uuden käännöksen elämässään ja lähti opiskelemaan ammatilliseksi erityisopettajaksi ja opinto-ohjaajaksi. Nykyisin Omnian ammatillisessa oppilaitoksessa, Espoossa, Riutta jakaa oppimaansa ja ohjaa mm. nuoria kokki- ja leipuriopiskelijoita opinto-ohjaajan tehtävissä.
Monipuoliset opinnot toivat avaimia työelämään
Riutalla oli Haagasta mielikuva ”aitona ja alkuperäisenä restonomioppilaitoksena”, jonka vuoksi hän lähti opiskelemaan Haagaan hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohtoa. Opintojaan hänkin muistelee suurella lämmöllä.
– Oli hyvät opettajat ja ajantasainen, nopeatempoinen opetus. Innostuin niin paljon restonomiopinnoista, että opiskelin perusopintojen lisäksi itseäni kiinnostavia ja hyödyllisiä aineita, saaden niistä ylimääräisiä opinopisteitä, kun valmistuin Haagasta.
Opiskeluvuosissa parasta olivat Riutan mukaan eri työyhteistöistä tulleet opiskelijakaverit ja heiltä uuden oppiminen sekä sparraaminen opiskelussa puolin ja toisin. Opiskelukavereihin hän pitää edelleen yhteyttä. Mieleenpainuvia muistoja ovat Jouko Mykkäsen viinikurssi, jota Riutta kuvailee itselle ennen kokemattomaan ja aivan ihmeelliseen viinimaailmaan johdattamiselta, sekä opintomatka Italiaan, jossa päästiin tutustumaan mm. paikallisiin viinitarhoihin.
Vastoinkäymiset käänsivät urapolkua
Kaija Riutta koki haasteita urapolullaan jo valmistumisvaiheessa ja muistuttaakin nykyisiä restonomiopiskelijoita olemaan pitkäjänteisiä sekä rohkeasti ottamaan aina uusia haasteita vastaan.
– Nyt tuntuu, että näinhän sen piti mennäkin.
Nykyisessä työssään hän hyödyntää restonomin osaamistaan opiskelijoiden kanssa toimiessaan ja yhdessä heidän jatko-opiskeluja suunnitellessaan. Työkokemuksen kautta hän on oppinut, miten lähestyä jokaista opiskelijaa ja heidän huoltajaansa yksilöllisesti.
Katse kohti tulevaisuutta tuo uusia mahdollisuuksia
Nykyisessä työssään Riutan mukaan parasta ovat ihanat opiskelijat ja yhteinen matka saavutettuun iloiseen päämäärään, valmistumiseen.
– Opinto-ohjaajana pyrin tekemään työtäni sydämellä, jolloin työ on merkityksellistä ja aina asiakaslähtöistä, opiskelijoiden parhaaksi.
Riutan mukaan parhaat tulokset syntyvät hyvästä yhteistyöstä. Työssään hän tarvitsee sydämen viisautta, hyviä vuorovaikutus- ja kuuntelutaitoja sekä kykyä kannustaa. Riutan eläkeikä lähestyy, mutta lopettamaan hän ei olisi valmis ihan vielä.
K-instituutissa ravintolapäällikkönä oppimiaan mottoja hän jakaa nykyisille restonomiopiskelijoille.
– Siellä oli muun muassa kaksi mottoa; kun innostut, niin onnistut, ja toinen; ajattele kehitystä, kehittele ajatusta.
Hän ohjeistaa valmistuvia restonomiopiskelijoita olemaan aina omia itsejään ja katsomaan kohti tulevaa. Sitkeys, pitkäjänteisyys ja ihmistuntemus ovat tärkeitä ominaisuuksia alalla Kaija Riutan mukaan. Lisäksi on hyvä ymmärtää, että asenne ratkaisee aina. Kannattaa myös muistaa, että elinikäinen oppiminen on tärkeää, valmius siihen. Jalat on hyvä pitää ainakin osittain maassa ja muistaa vaalia muutakin elämää työn lisäksi.
Maike Winkler, Team Enabler and Agile Coach, graduated 2004
Teksti: Caro Vehmas
Maike Winkler has gathered a lot of different experience, skills, values and memories through education and work experience, which enable her to deal with very different kinds of situations and challenges at work. The future is open for new professional adventures as she wishes to keep on learning with inspiring people around her.
When my professional journey started, I wanted to take the opportunity to explore and find something new and exciting in the world – to get out of familiar surroundings and embrace a completely unknown experience.
My combined natural interest after school came with the intention to inspire by travel and enable people to connect to each other and to new contexts. So the choice to study Hospitality, Tourism and Experience Management seemed obvious. Driven by this intention, I had the unique experience at Haaga-Helia University of Applied Sciences in Helsinki to dive into the aspect of hospitality and to gain a true service-oriented attitude.
The psychological side of business started to interest
In a first internship in event management at the InterContinental Hamburg, Germany, I collected initial work experience and decided to foster my organizational and planning skills as Consultant & Project Leader at Carlson Wagonlit Travel in Basel, Switzerland. My journey emerged and unfolded due to new triggers in this work environment which motivated me to learn more about the psychological side of business and understand what motivated people. I started interpreting situations at work and wanted to understand why people behaved in a certain way in organizations and how to initiate change.
This encouraged me to pursue studies in Business Psychology at London Metropolitan University where I explored topics more deeply such as motivation and leadership. The experience in London filled me with a sense of possibility, excitement and strong inner motivation to have a true impact.
Meanwhile, I discovered my strong interest in being part of something big like the Olympic Games which took place in 2012 where I had the unique opportunity to volunteer as a Games Maker and work as team leader in a highly international environment. This was one important motivator for me to focus on team work in a scientific doctoral thesis.
The road led to organizational learning field
In addition, the world around me was changing quickly with new forms of digital possibilities. I wanted to create knowledge that others can build on or which they can use. Hence, I pursued my doctor at the Institute of Information Systems at the University of Bern, Switzerland to specialize on cross-border collaboration with digital tools, such as prototypes, during collaboration in extreme virtual team settings while engaging in teaching activities at the institute.
This led me to the organizational learning field which I experienced in very sales-driven and international environment engaged in complex international learning transformation projects in the DACH (Germany (D), Austria (A), and Switzerland (CH)) region and Italy strongly collaborating with HR departments. In order to take the client perspective, I then chose to accompany transformation at an internal HR department in Learning & Development at a traditional insurance company Die Mobiliar that is in the process of transformation.
Future is open for new professional adventures
Today, the combination of collected experiences and memories as well as skills, values and practices are so rich and unique that they enable me to deal with very different kinds of situations and challenges I encounter in my work. I wish that I will be able to keep on learning with inspiring people around me to achieve something meaningful together and be part of something big.
In the future, I am planning new professional adventures in various contexts and subject areas with amazing and inspiring people who I sincerely enjoy working with, who are extremely talented and whose company I truly enjoy – one of these people happens to be a former companion at Haaga-Helia and I am very thankful for our connection and shared experience.
I wish you great travels and stay curious. I hope my story inspires you to embrace a sense of freedom as there are so many choices out there, yet also paradoxes. Take the time to find out what you really want and be aware that this will emerge over time. Step beyond your comfort zone and go to new places and meet people. Reinvent and develop yourself continuously.
After all, like Kevin Kelly said: Travel is still the most intense mode of learning.
Jenni Laakso, henkilöstö- ja hallintopäällikkö, valmistunut 2004
Teksti: Mira Reimi ja Kristiina Adamsson
Ajatus matkailualan opintoihin syntyi, kun Jenni Laaksolle yhteishaun aikaan osui koulupaikkaluettelosta silmiin matkailun liikkeenjohdon koulutus, silloisessa Haaga Instituutin ammattikorkeakoulussa. Helsinkiin piti päästä ja hän haki ainoastaan Haagaan. Pääsykokeet sujuivat hyvin ja hän pääsi sisään ensi yrittämällä vuonna 2001.
Opiskeluajoista Jenni mainitsee hulvattoman ihanat opiskelukaverit ja oman palavan innon oppia kaikkea uutta. Opiskelijaelämä oli huoletonta, oli mielenkiintoisia opintoja ja kiva työ, asiat olivat oikein mallillaan.
Ensimmäisen työharjoittelun Laakso suoritti Eckerö Linellä myyntipalvelussa ja lähtöselvityksessä. Hän viihtyi niin hyvin, että jäikin työskentelemään vakituisena opintojen ohessa. Valmistuttuaan vuonna 2004, Laakso jäi samaiseen työpaikkaan ja eteni ensin vuorovastaavaksi ja myöhemmin vuoroesimieheksi. Eckerön aikana Laakso sai myös perheen ja lapsia. Hän harjaantui myös siihen, miten yhdistää perhe-elämä ja ura.
– Viihdyin kyllä kovasti siinä työpaikassa, olin 16 vuotta siellä yhteensä, alkaen ihan siitä ensimmäisestä työharjoittelusta.
Kylpylän asiakaspalvelupäälliköstä henkilöstöasiantuntijaksi ja kolme tutkintoa lisää
Työn ohella Laakso päivitti opintojaan opiskelemalla lähiesimiehen ammattitutkinnon. Samassa hän päätti vaihtaa myös työpaikkaa ja aloittikin pian Flamingo Spassa asiakaspalvelupäällikkönä. Kylpylään vaihtaminen antoi uutta ja erilaista näkökulmaa hospitality-bisnekseen. Halu kehittyä ja kokea jotain sellaista, jota hän ei ollut aikaisemmin tehnyt kasvoi 1,5 vuoden aikana. Idea seuraavaan siirtoon löytyikin tarkastelemalla työhistoriaa ja opintoaikaa Haagassa.
– Mietin, että mikäs minua niissä kaikissa aikaisemmissa työtehtävissä eniten oli kiehtonut ja henkilöstöasiathan ne olivat niitä. Haagassakin ollessani aika paljon juuri henkilöstöhallinnon opintoja painotin. Oivalsin, että haluan tehdä HR-tehtäviä, Laakso kertoo.
Laakso aloitti työn ohella erikoisammattiopinnot HR-asiantuntijaksi. Opintojen ollessa vielä kesken, hän hakeutui nykyiseen työpaikkaansa Taxi Point Oy:hyn, henkilöstö- ja hallintopäällikkön tehtäviin. Niissä tehtävissä hän on viihtynyt: on mahdollisuus olla kokonaisvaltaisesti liiketoimintaa kehittämässä ja suunnittelemassa. Nykyisessä työssä on paljon apua siitä, että on tehnyt myös operatiivista työtä ja osaa ajatella toimintoja työntekijöiden näkökulmasta.
– Että tokihan ne numerot, budjetit ja kannattavuusajattelu ynnä muut merkitsevät tosi paljon, mutta ymmärrys siitä, että mitä se tarkoittaa työntekijöille, on olennaista. Saan paljon kiitosta siitä, että olen osannut miettiä asioita siltäkin kantilta.
Nyt Laakso on valmistunut HR-asiantuntijaksi helmikuussa 2020, ja aloittanut jälleen uudet opinnot työn ohella, tällä kertaa matkailu- ja palveluliiketoiminnan tutkinnon (YAMK) parissa, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Lisäksi taskusta löytyy Saaristomerenkulkuopin tutkinto. Sitä, mihin kaikki vielä johtaa, Laakso ei osaa sanoa, mutta mahdollisuuksia riittää.
– Olen ajatellut sen niin, kun olen tarpeeksi vanha ja ehkä jopa eläkkeellä, tai viimeistään silloin, niin olisi todella rentouttavaa olla lossinkuljettaja.
Restonomikoulutus antaa hyvät valmiudet työelämään
Yhtenä tärkeimmistä oivalluksista Laakso pitää sitä, kuinka tärkeät ja arvostetut eväät Haagan restonomikampus ja opinnot siellä antoivat työelämään. Hän painottaa työn ja opintojen yhdistämistä unelmien työpaikkaa tavoiteltaessa, mutta myös rohkeutta tarttua tilaisuuksiin ja hankkia erilaisia näkökulmia.
– Olen sitä mieltä, että kaikkien kannattaa aina opiskella kaikkea, joka yhtään kiinnostaa. Aina kannattaa vastata kaikkeen kyllä, jos se tuntuu yhtään mielenkiintoiselta. Pelkkä koulutus sinällään ei kuitenkaan riitä, vaan se työ sitten kyllä opettaa ne loput, että sinusta kehittyy rautainen ammattilainen.
– Ja joskus voi käydä, vaikka siinä vähän alan vieressäkin ja palata sitten takaisin. Paljon töitä joutuu kyllä tekemään, Laakso pohtii.
Matkailualaa Laakso pitää äärimmäisen mielenkiintoisena ja antoisana, vaikkakaan ei aina helpoimpana tienä kulkea.
– Töitä joutuu kyllä tekemään, ilmaiseksi mikään ei tule. Mutta ’’if you can dream it, you can do it!” Eli kaikkea voi kokeilla, kaikesta voi unelmoida ja kaikkeen on mahdollisuus, Laakso toteaa.
Nykyiset ylempään amk-tutkintoon johtavat opinnot ovat mielenkiintoisia ja aika haastaviakin, mutta ehdottomasti hänestä tuntuu, että ne ovat myös sen arvoisia.
– Sitä, että mihin nykyiset opinnot sitten johtaa ja mitä haluan tehdä isona, en ihan tarkkaan vielä tiedä. Oppi ei ikinä ojaan kaada, kyllä se aina jotakin antaa.
Markus Peura, hotellipäällikkö, valmistunut 2005
Teksti: Katriina Kolu
Hotellipäällikkö Markus Peuralla on monipuolinen kokemus hotellialalta niin risteilyaluksilta kuin työskentelystä hotellin vastaanoton esimiestehtävissäkin.
Markus Peura toimii tällä hetkellä hotellipäällikkönä Radisson Blu Seaside -hotellissa Sokotel Oy:ssä. Nykyisessä tehtävässään hän on toiminut vuodesta 2016 asti.
Peura valmistui vuonna 2006 silloisesta Haaga Instituutista, hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusohjelmasta. Opinnoissaan hän erikoistui hotellin majoitustoimintoihin.
Opinnot mahdollistivat etenemisen työuralla
Peura kertoo ajautuneensa uralle lukion jälkeen, kun piti ryhtyä tekemään töitä. Hotellityö vei hänet kuitenkin heti mukanaan. Opiskelupaikkaa miettiessä Haaga Instituutti oli selvä valinta.
– Aloittaessani Haagassa minulla oli työkokemusta alalta runsaan vuoden verran. Työskentelin tuolloin hotellissa vastaanottovirkailijana ja piccolona.
Peura kokee, että opinnoista ja erityisesti työharjoittelusta on ollut paljon hyötyä uran kannalta.
– Ennen valmistumistani olin töissä hotellin vastaanotossa. Uskon, että opiskelu Haagassa mahdollisti etenemisen työssäni. Nykyisiin tehtäviin en olisi päässyt ilman restonomikoulutusta, hän toteaa.
Talousmatematiikkaa ja HR-osaamista
Peura kokee mukavana, kun samaan aikaan opiskelleita tulee aina siellä täällä alalla vastaan. Erään kurssikaverin kanssa he ovat nykyään hyviä ystäviä ja perhetuttuja.
– Parhaiten Haagan vuosista ovat jääneet mieleen erilaiset opiskelijatapahtumat, kuten esimerkiksi Mansku Marathon, hän hymyilee.
Hetken mietittyään hän kertoo, että itse asiassa moni koulussa opittu asia on jäänyt aktiiviseen käyttöön työelämässä.
– Erityisesti talousmatematiikasta ja henkilöstöhallinnosta hankitut tiedot ja taidot korostuvat konkreettisimmin.
”Haagalaisuus kulkee aina vahvasti mukanani”
Ennen nykyistä työtään Peura kertoo työskennelleensä pääkaupunkiseudun hotellien vastaanotoissa päällikkönä ja esimiehenä. Hänellä on myös seitsemän vuoden työkokemus Silja Linelta, jossa hän toimi hotellipäällikkönä kahdella eri risteilyaluksella, Silja Europalla ja Baltic Princessillä.
– Vaikka joka päivähän on pelkkää onnistumista, tulee laivauraltani mieleen eräs isompi onnistuminen. Linjalleni jouduttiin tuolloin vaihtamaan toinen laiva, mikä vaati roolissani työn uudelleenorganisointia. Sitä voisi verrata vaikkapa uuden hotellin tai yksikön avaamiseen tai uudelleenbrändäykseen. Se oli haastava operaatio, mutta kaikki sujui lopulta oikein hyvin.
Peura pohtii, että joka työssä tulee varmasti päivittäin vastaan haastavia tilanteita. Hän itse mieltää ne positiivisiksi haasteiksi. Tänä päivänä osaavan työvoiman saaminen alalle ja varsinkin pysyminen työsuhteessa on hänen mukaansa se suurin haaste.
– Aina kun saamme työnhakijoita tai harjoittelijoita Haagasta, suhtaudun heihin kyllä lämmöllä. Haagalaisuus kulkee aina vahvasti mukanani.
Tulevaisuuden suunnitelmissa osaamisen syventäminen
– Opiskelkaa, tehkää töitä ja muistakaa myös nauttia siitä ainutlaatuisesta opiskeluajasta, kannustaa Peura nykyisiä opiskelijoita.
Omalla urallaan hän haluaa edetä vielä vaativampiin tehtäviin ja mahdollisesti vielä opiskella ja syventää omaa osaamistaan.
– Unelmatyöpaikkani olisi hotellinjohtajana viiden tähden lomakohteessa Karibialla tai muualla tropiikissa, virnistää Peura.
Petra Wikström, kehityspäällikkö, valmistunut 2005
Teksti: Caro Vehmas ja Lauri Lappalainen
Petra Wikström on luonut kattavasti uraa hotellialalla. Kiinnostus itsensä ja osaamisensa kehittämiseen on vienyt eteenpäin uralla sekä opintojen aikana, että niiden jälkeen.
Katso Petra Wikstömin tarina:
– Muistan olleeni 14-vuotias, kun ilmoitin vanhemmilleni yhteisellä lomamatkallamme, että minusta tulee isona hotellinjohtaja, Wikström nauraa.
Lapsuuden unelma toteutui ja sittemmin Wikström on luonut laajasti uraa hotellialalla erilaisissa tehtävissä. Opiskeluaikakaan ei ole tähän poikkeus, sillä suorittaessaan monimuotototeutuksena Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusta, työskenteli hän samalla kokoaikaisesti.
– Kun aloitin opinnot, olin silloisessa Radisson SAS -hotellissa vastaanottovirkailijana. Valmistuttuani olin muuttanut Pohjanmaalle Vaasaan, jossa toimin Radisson SAS Royal -hotellissa hotellipäällikkönä, Wikström summaa.
Laajasta työkokemuksesta ja hotellialan tuntemuksesta on paljon hyötyä tänäkin päivänä Wikströmin toimiessa Sokotel-hotelliyhtiön kehityspäällikkönä.
– Tehtäväni on ohjata koko Sokotelin ravintolatoimintaa sekä hankintoja. Olen muun muassa ollut valitsemassa kaikkiin hotelleihimme uusia hotellitekstiilejä sekä jalkauttamassa ja valmentamassa ravintolapäälliköitämme ja hotellinjohtajia ravintolakaupan strategiahankkeessa, Wikström luettelee.
Vaikka työ on opettanut paljon, on Wikström myös kiitollinen Haagan kampukselta saamiinsa oppeihin.
– Talouden tunnusluvut ja muut tällaiset tiedot opitaan helposti työn ohessa. Hotellialalla tehdään kuitenkin töitä ihmisten kanssa ja ihmisten välityksellä, joten riippumatta siitä, missä asemassa työskentelee, on tärkeä ymmärtää ihmisten käyttäytymistä. Oppi siitä, miten ihmisiä johdetaan ja miten heidät saadaan toimimaan tavoitteen mukaisesti, on aina kiinnostanut minua paljon ja niitä oppeja olen myös hyödyntänyt urallani, Wikström kertoo.
Liisa Eerola, viestintäjohtaja, valmistunut 2006
Teksti: Päivi Mattsoff ja Caro Vehmas
Fazerin Suomen viestintäjohtaja Liisa Eerola on toisen polven restonomi. Uransa aikana hän on päässyt toimimaan monissa eri työtehtävissä ja kokemaan mielenkiintoisia haasteita. Yksi asia on kuitenkin pysynyt samana vielä 28 vuoden jälkeenkin: hänen työnantajanaan on Fazer.
Liisa Eerola aloitti työuransa Munkkivuoren Fazer-kahvilassa, jossa hän teki satunnaisia ilta- ja viikonloppuvuoroja lukion ohella. Samaisesta kahvilasta hänelle tarjoutui myöhemmin myös kesätyöntekijän paikka. Siitä lähtien Eerolalla on aina ollut voimassa oleva työsopimus Fazerilla, aivan kuten tänäkin päivänä 28 vuotta myöhemmin.
– 17-vuotiaana työnhaku ja se, millä alalla haluaa työskennellä, olivat tuskin niin suunnitelmallista, enemmän se oli ehkä sellaista taskurahan hakemista. Voisi sanoa, että olen ajautunut tälle alalle. Mutta on siinä kyllä ollut työnantajallakin vaikutusta siihen, että kiinnostuin kehittämään itseäni juuri tällä alalla, Eerola kertoo.
Toisen polven restonomi ja Haagan restonomikampuksen asukas
Restonomiopinnot kulkevat Eerolalla suvussa. Hänen äitinsä oli ensimmäisiä opiskelijoita, jotka aloittivat restonomiopinnot Haagan kampuksella vuonna 1969. Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutus oli siis luonnollinen valinta, vieläpä kun sen pystyi suorittamaan kätevästi monimuotototeutuksena työn ohessa.
– Minulle oli tärkeää, että valmistun vanhempieni perintöä kunnioittaen Haaga Instituutin ammattikorkeakoulusta. Viimeistelin opintojani ja olin Kluuvikadun Fazer-kahvilassa myyntipäällikkönä samalla, kun odotin esikoistani. Lopussa tuli jo aika kiirekin, mutta onnistuin valmistumaan syksyllä 2006 juuri ennen Haaga Instituutin ja Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu Helian yhdistymistä Haaga-Heliaksi.
Eerola onkin haagalainen sanan varsinaisessa merkityksessä: Haagasta valmistumisen lisäksi hän on nimittäin myös asunut 10 vuotta Haagan restonomikampuksella perheensä kanssa.
– Olin 1-vuotias, kun perheeni muutti Haagan restonomikampukselle. Isäni toimi Haaga Instituutissa opettajana sekä opiskelija-asuntolan valvojana. Tunnen siis talon vanhan puolen oikein hyvin. Nykyään entisen asuntomme paikalla taitavat olla kabinettitilat, Eerola muistelee.
Tauko työelämästä avasi uusia mahdollisuuksia
Valmistumisen jälkeen Eerola jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa ravitsemustieteen ja viestinnän opinnoilla ollessaan samanaikaisesti kotona kahden lapsensa kanssa.
– Tauko työelämästä oli mainio. Se oli investointi, jota en ole katunut kertaakaan. Olen tekeväinen ihminen, mutta viihdyin erinomaisesti kotona. Sain vetää henkeä ja nähdä läheltä lasteni kasvavan, Eerola iloitsee.
Kolmen vuoden poissaolo työelämästä ei hidastanut Eerolan urakehitystä, vaan avasi ovet uudella sektorilla.
– Kun ilmoitin palaavani työelämään, minut toivotettiin heti tervetulleeksi ja tarjottiin mielenkiintoinen viestinnän projekti vedettäväksi. Tartuin saman tien tähän mahdollisuuteen, sillä projekti oli erittäin mielenkiintoinen, Eerola kertoo.
Projektin myötä urapolku vei Fazerin viestintään, jossa Eerola toimii tällä hetkellä viestintäjohtajana. Työssään hän vastaa Fazerin Suomen viestinnästä ja kumppanuusohjelmasta.
Restonomiopinnoista eväät moniin tehtäviin
– Fazerilla on tarjolla paljon erilaisia työtehtäviä ja hyvät mahdollisuudet kehittää itseään. Meillä pyritään aktiivisesti siihen, että ihmiset kiertävät talon sisällä ja osaamista jaetaan eri yksiköiden välillä. Mutta totta kai se vaatii itseltäkin sitä, että haluaa kokeilla uusia asioita. Kaikki on itsestä kiinni, Eerola tiivistää.
Yksi Eerolan uran huippuhetkistä oli olla mukana rauhanneuvottelujärjestö CMI:n kanssa järjestämässä entisen presidentti ja rauhannobelisti Martti Ahtisaaren 80-vuotisjuhlaseminaaria New Yorkissa sekä paneelikeskustelua ruoanhankintaketjujen ja rauhan prosessien välisestä yhteydestä Suomen YK:n edustustossa.
Tulevaisuuden restonomeja hän kannustaa etsimään rohkeasti omaa suuntaansa.
– Restonomikoulutus on erittäin laaja-alainen ja hyvä ponnistusalusta moniin tehtäviin. Kannattaa rohkeasti etsiä sitä omaa suuntaansa ja tarvittaessa täydentää osaamista koulutuksilla.
Carolina Sirèn, henkilöstöpäällikkö, valmistunut 2006
Teksti: Päivi Mattsoff
Carolina Sirén opiskeli englanninkielisessä Bachelor’s Degree in Hospitality, Tourism and Experience Management -ohjelmassa vuosina 2003-2007. Hän oli ennen opintojaan valmistunut kosmetologiksi, mutta työskennellyt koko ajan hotelli- ja ravintola-alalla, joten Haagan opintojen aloittaminen oli hyvin luontevaa. Hän tunsi restonomikampuksen positiivisen maineen jo etukäteen.
Opintojen ohella Carolina tutustui hotellityöhön tehdessään osa-aikaisena vastaanoton töitä useassa eri hotellissa. Lopulta Carolina päätyi Scandiciin, joka on hänen mielestään mainio työpaikka. Scandic on antanut mahdollisuuksia tehdä monenlaista: hän aloitti hotellin vastaanotossa, toimi kolmisen vuotta Tukholmassa Scandicin pääkonttorilla IT-projektissa ja teki IT-töitä. Suomeen palattuaan hän työskenteli keskitetyn myynnin esimiehenä. Nykyään Carolina on siirtynyt Scandicin HR:ään ja toimii Scandic Hotelsin henkilöstöpäällikkönä.
– HR on kiinnostanut minua monta vuotta. Kun paikka aukesi, niin entinen esimieheni Riikka Mattila rekrytoi minut siihen tehtävään. Olin jopa joskus vuosia aiemmin Talent-prosessissa sanonut, että isona minusta tulee henkilöstöpäällikkö, kertoo Carolina.
– Parasta työssäni on se, että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Aikaisemmin se tarkoitti sitä, että varmistin sen, että hotellin vieraiden oli hyvä olla. Nykyään pidän huolta siitä, että Scandicin tiimiläisillä on hyvä olla. Mikä sen parempaa?
– Parhaat vinkkini etenemiseen on olla tavoitteellinen ja määrätietoinen. Kannattaa tunnistaa omat heikkoutensa ja pyrkiä kehittämään niitä tietoisesti.
– Olen ollut avoin kaikenlaisille uusille asioille ja tehtäville, ja sen seurauksena minulle on tarjoutunut paljon erilaisia mahdollisuuksia, jotka ovat vieneet minua eteenpäin. Joskus yllättäviinkin tehtäviin, joita en ehkä koskaan uskonut tekeväni. Scandic on siitä loistava työnantaja, että mahdollisuuksia annetaan hyville tyypeille, vaikka kokemusta ei aina olisikaan niin paljon. Tahtotilamme on kasvattaa omista tiimiläisistämme tulevaisuuden tähtiä.
Carolina painottaa esimiehiltä tiimipelaajan taitoja.
– Scandicilla toivomme esimiehiltämme kyvykkyyttä olla avoimia kaikenlaisille ihmisille, kaikenlaisille ympäristöille ja kaikenlaisille muutoksille. En väitä, etteikö kykyä strategiseen ajatteluun ja matemaattista osaamistakin tarvitaan, mutta kyllä Scandicilla esimiehenä pärjää parhaiten sellainen, jolla on kykyä luottaa ihmisiin. Esimies ansaitsee tiiminsä luottamuksen, hän ei kanna kaikkea vain itsensä kanssa, vaan rakentaa tiiminsä kanssa. Me etsimme esimiehiä, jotka haluavat tehdä töitä tiiminsä kanssa yhdessä ja kehittää sen toimintaa.
Carolinan painotukset kuvastavat myös hänen käsitystään restonomin osaamisista. Restonomi-nimike merkitsee hänelle alan ammattilaista.
– Restonomin työkalupakissa pitää olla positiivista asennetta, avointa mieltä kehittyä ja oppia ja olla avoin uusille haasteille. Elämme koko ajan muuttuvassa ympäristössä ja se vaatii esimieheltä jatkuvaa kyvykkyyttä olla ketterä ja avoin muutoksille. Hotellialan mielenkiintoisia puolia ovat kansainväliset asiakkaat, joten hyvä kielitaito on aina plussaa. Haluamme Scandicilla tarjota kaikille mahdollisuuden edetä urallaan esimiestehtäviin. Kaikille johtaminen ei aina ole luontaista ja helppoa, mutta sitä taitoa voi ajan myötä itsessään kehittää, jos on halukas.
– Itselläni urani mieleenpainuvimmat hetket ovat varmasti sieltä kymmenen vuoden takaa, kun olen onnistunut hoitamaan erittäin haastavan tilanteen vihaisen vieraan kanssa, ratkaisemalla hänen ongelmansa ja saamalla hänet tyytyväiseksi. Ne ovat niitä voitonhetkiä, jolloin oivaltaa, että asiakaspalvelu on hieno ammatti. Nykyään HR-työssä mieleenpainuvimmat hetket ovat ne, joissa on saanut seurata tiimiläisen urapolkua ja henkilökohtaista kehitystä vuosien ajan. On ollut erityisen mahtavaa nähdä miten Junior Talent -ohjelmassa koulutettavinani olleet tähdet ovatkin nykyään esimerkiksi hotellinjohtajia. Siinä tulee tunne, että teemme yrityksenä juuri oikeita asioita yksilön urapolun tukemisessa.
– Opiskelu antaa monia mahdollisuuksia harjoitteluineen ja verkostoitumismahdollisuuksineen, mutta niihin tarvitsee itse tarttua. Se ei tule ilmaiseksi, vaan oma motivaatio ja halu ovat myös tärkeitä. Olen itse aina määrätietoisesti pyrkinyt tunkemaan jalkaa oven väliin, jos joku tehtävä tai projekti on minua erityisesti kiinnostanut. Neuvona nuorille opiskelijoille sanoisinkin, että pitää rohkeasti miettiä, mitkä ovat omat kehitystarpeet ja pyrkiä vahvistamaan niitä, jotta seuraavalla kerralla hakuprosessi sujuu paremmin.
– Mara-ala on todella mahtava koska se on niin monipuolinen, se tarjoaa mahdollisuuksia tehdä kaikenlaisia töitä. Ihan joka alalla ei ole näin paljon erilaisia mahdollisuuksia kuin meillä.
– Opiskelin englanninkielisessä koulutusohjelmassa ja ryhmässämme oli väkeä eri puolilta maailmaa ja erilaisista kulttuureista. Käytimme paljon aikaa keskusteluihin eri kulttuureista, taustoista ja toimintatapojen eroista. Se oli avartavaa. Eli näkisin, että yksi Haagan opeista oli ehkä yleinen maailmankatsomus – ymmärrys, että maailma on suurempi kuin missä minä asun. Se oli ehkä suurin juttu.
Alan muutosta Carolina kuvaa toteamalla, että hotelleissa kehitys ei aina ole ollut yhtä radikaalia kuin ilmailualalla tai kansainvälisellä risteilyalalla.
– Ehkä suurimpia murroksia viime vuosina hotellialalla on ollut asiakaspolun digitalisoituminen. Ilmailuala on tässä ollut ehdoton edelläkävijä rakentaen asiakaspolusta vahvasti itsepalvelumallisen esim. mobiili-check-in-prosesseilla jo aikoja sitten. Hotellialan tahtotila on kehittyä samansuuntaisesti. Mielenkiintoiseksi muutoksessa tekee sen, miten onnistumme ylläpitämään vieraamme tunteen yksilöllisestä palvelukokemuksesta tiimiläistemme kanssa, vaikka hän toimisikin itsepalveluperiaatteella esimerkiksi hotelliin sisään- ja uloskirjautuessaan. Itse haluan uskoa, että ihmiskohtaamiset tulevat olemaan tärkeitä myös tulevaisuudessa, vaikka paljon voikin tehdä itsepalvelun kautta tai etänä.
Lopuksi Carolina vielä painottaa, että on ollut ilo ja kunnia tehdä töitä tällä alalla ja olla osana sen kehitystä yhdessä mahtavien ihmisten kanssa.
– Koen, että tällä alalla on suurenmoisia persoonia, jotka ovat innostavia ja innostuneita koko ajan luomaan ja kehittämään uutta ja ratkomaan mitä tahansa ongelmia heille asetetaankaan. Arjen työn jakaminen tällaisten upeiden ihmisten kanssa on todella motivoivaa, päättää Carolina keskusteluhetken opiskelija Mona Ylösen kanssa.
Jani Hintikka, hotellinjohtaja, valmistunut 2008
Teksti: Martti Asikainen
Jani Hintikka suuntasi restonomiopintoihin nuoruuden haaveen johdattelemana. Opintojen aikana kiinnostus ravintola-alaa kohtaan vaihtui majoituspuoleen, jonka parissa Hintikka on sittemmin rakentanut koko uransa. Tänä päivänä hän toimii hotellipäällikkönä Sokos Hotel Tapiola Gardenissa ja Sokos Hotel Albertissa.
Ajatus restonomiopinnoista kumpuaa Hintikan nuoruuden haaveesta tulla baarimestariksi.
– Halusin jo oikeastaan yläasteen jälkeen mennä ammattikouluun opiskelemaan ravintola-alaa, mutta sitten hienoisella ohjeistuksella vanhempien puolesta päädyin kuitenkin lukiopolulle. Palo ravintolapuolelle pääsemisestä ei kuitenkaan hiipunut ja ajattelin, että jos suoritan restonomiopinnot, niin pääsen sitä kautta töihin baariin, Hintikka muistelee.
– Myöhemmin opintojen aikana mielenkiinto kääntyi kuitenkin vahvemmin majoituspuolelle ja sen jälkeen en oikeastaan ravintolahommia sitten tehnytkään, hän jatkaa.
Hintikka kokee, että Haagasta saadut opit ovat valmistaneet häntä hyvin työelämässä ja hänen urallaan tarvittaviin taitoihin. Parasta koulussa hänen mukaansa olivat kuitenkin kaikki opintojen oheistoiminta ja Poreen järjestämät tapahtumat, joissa pääsi tutustumaan muihin opiskelijoihin.
Nykyisiä restonomiopiskelijoita hän kannustaa hyödyntämään opintoihin kuuluvia työharjoitteluita monipuolisesti alan eri työtehtäviin tutustumiseen.
– Mielestäni jokaisen restonomiksi valmistuvan pitäisi päästä kokeilemaan yövuoroja ja ravintolassa työskentelyä, sillä ne laajentavat sitä omaa näkemystä alasta. On hienoa kuulla, että nykyään myös majoituspuolen restonomeja kannustetaan koulussa menemään töihin ja työharjoitteluun festareille tai ravintolaan, Hintikka toteaa.
Työelämässä tärkeintä on, että nauttii siitä mitä tekee
Opintojen aikana Hintikka työskenteli koulun jälkeen Pohjois-Haagassa olevassa kyläkaupassa ja viikonloppuillat ja yöt baarimikkona hotelli Avionissa Malmilla.
– Siihen aikaan opintoihin kuului vielä pakollinen Haagan harjoittelu, eli olen sitä koulukuntaa, joka on suorittanut ensimmäiset harjoittelunsa Haagan vastaanotossa ja Haaga Innissä, Hintikka kertoo.
Hintikan ensimmäinen oikea kokoaikainen työpaikka oli vastaanottovirkailijana Best Western Premier Hotel Katajannokassa. Tämän jälkeen hän on askel askeleelta noussut urallaan yhä korkeampiin tehtäviin. Tällä hetkellä Hintikka työskentelee hotellipäällikkönä Sokos Hotel Tapiola Gardenissa ja Sokos Hotel Albertissa.
Alalle juuri astuvia restonomeja hän haluaa muistuttaa kuitenkin siitä, että tärkeintä ei ole aina päästä uralla eteenpäin, vaan se, että nauttii omasta työstään.
– Kun olin vastaanottovirkailijana Avionissa, Kalastajatorpalle avautui pikkolon paikka. Se oli itselleni sellainen hetki, että piti valita, haluanko hakea työtä, joka kiinnosti, mutta jossa oli hieman huonompi palkka. Ajattelin kuitenkin silloin, että kokemuksena se voisi viedä sillä tavalla sopivasti sivulle päin, kuten se tekikin. Kun tekee rohkeasti päätöksiä ja pitää mielessä sen, ettei aina tarvitse olla suunta ylöspäin, niin omasta työstä nauttii paljon enemmän, Hintikka summaa.
Pascal Gaudio, Revenue and Distribution Manager, Graduated 2008
Toimittanut: Caro Vehmas ja Lauri Lappalainen
Pascal Gaudio, the Revenue and Distribution Manager of Primehotels, has always worked in the hospitality industry. When he heard about the reputation of Haaga-Helia and education in Finland, he wanted to give it a try and ended up doing his Bachelor’s Degree in Haaga campus.
Watch Pascal Gaudio’s story:
– I already knew a bit about the hospitality industry, and in Haaga-Helia, I was able to deepen my knowledge, Gaudio says.
According to him, the best things about Haaga campus were the teachers, the atmosphere and the energy with all the international and local students.
– The teachers are very passionate. Most of them became like friends or colleagues to us, someone you can relate to, someone you can go to and ask questions if you need to have some more information, or if you have a project, there is always someone there to help you grow in that sense. I am still in contact with many of them to this day, Gaudio says.
For the future professionals of hospitality industry, Gaudio has a couple of tips he wants to share:
– When you do your thesis, do it about something that really interests you and something that you will use in the future. When I did my thesis, I was so proud of it that I went to Hotel Haven and said: ”Okay, this is what I’m about, maybe my thesis can help to grow your hotel business.” They read it and found it on point, and that helped me to get a job.
– Your career starts right now. You might not realize it yet, but while you are attending lectures and doing your homework, you are actually kind of working in the industry already. Haaga-Helia is going to be there to give you all the resources. And I’m sure that you have guest lecturers, who come to your class to speak about different topics from the industry. So, it is only up to you to use these opportunities to build your career, Gaudio says.
Joseph Youssef, kehitysjohtaja, valmistunut 2009
Teksti: Caro Vehmas
Määrätietoinen ja ahkera asenne ovat vieneet Joseph Youssefia eteenpäin elämässä. Melkein koko ikänsä ravintola-alalla työskennellyt Jose sai Haaga-Heliassa opiskelusta täydennystä osaamiseensa, mikä auttoi hänet siihen pisteeseen, jossa hän on nyt urallaan.
– Minusta ei saisi sellaista ihmistä, joka tulee yhdeksältä töihin ja lopettaa viideltä, se tuntuisi paikoillaan junnaamiselta. Nautin siitä, että pääsen olemaan monessa asiassa mukana ja liitämään palaverista ja tehtävästä toiseen. Nykyisessä työssäni jokainen päivä on erilainen ja se pitää minut innostuneena, Nauhghty Brgrin kehitysjohtajana toimiva Jose tiivistää.
Jose on toiminut ravintola-alalla melkein koko ikänsä. Hän opiskeli alan tutkinnon kotimaassaan Libanonissa ja teki paljon alan töitä. Suomeen tultuaan Jose kotiutui Saloon, jossa hän aloitti tiskaajana, mutta eteni kahdessa kuukaudessa kokiksi, kun pääsi näyttämään taitonsa.
Vuonna 2010 Jose päätti lähteä opiskelemaan, koska halusi kehittää osaamistaan ja laajentaa työmahdollisuuksiaan. Entinen työkaveri oli kovasti suositellut Haaga-Heliaa, joten sinne Jose haki, vaikka koulu sijaitsi satojen kilometrien päässä, Helsingissä. Muita vaihtoehtoja hän ei edes harkinnut.
– Haaga-Helian maine markkinoilla on kova. En tiedä ketään, joka on valmistunut Haaga-Heliasta ja jäänyt työttömäksi. Opettajien kautta olen tutustunut myös todella hyviin kontakteihin.
Työn ja koulun yhdistäminen vaati joustamista ja organisointia
Samaan aikaan, kun Jose sai opiskelupaikan englanninkieliseltä restonomilinjalta, hän sai myös työpaikan kokkina turkulaisravintola Tintåsta. Siellä Jose sopi heti alkuun, että pääsee käymään myös koulussa. Työnantaja ymmärsi opintojen tärkeyden, olihan yksi Tintån omistajistakin Haaga-Helian alumni.
Työn ja opiskelun yhdistäminen vaati suunnittelua ja itsensä aikatauluttamista. Asioihin piti varautua viikko tai kaksi etukäteen välimatkan takia. Haaga-Helia ei Josen mukaan ollut helppo koulu, ja koulutehtävillekin piti varata aikaa.
– Opettajat tiesivät, millaista tällä alalla on, joten he joustivat todella paljon. Välillä saatoin olla matkalla luennolle, kun töistä soitettiin, että joku on sairastunut ja pitää tulla paikkaamaan. Onneksi sain aina sovittua asioista opettajien kanssa. Jose teki koulutehtäviä usein yömyöhään ja nukkui sitten koulu- ja kotimatkat junassa, jossa hän ei pystynyt matkapahoinvoinnin takia työskentelemään.
Top Chef -kilpailu avasi uusia uramahdollisuuksia
Vuonna 2012 Jose osallistui Suomen Top Chef -kilpailuun. Se muutti hänen elämäänsä todella paljon ja avasi uusia ovia.
– Top Chef -kisa on ehdottomasti ollut yksi urani kohokohdista. Olin itse asiassa ennen sitä lähdössä pois Suomesta kokonaan, mutta ohjelmaan mukaan pääseminen pisti kuitenkin suunnitelmat uusiksi.
Vuonna 2014 Jose muutti Helsinkiin ja aloitti keittiöpäällikön työt välimerelliseen ruokaan erikoistuneessa Krog Madamessa. Samalla hänelle tarjoutui tilaisuus päästä jakamaan omaa osaamistaan opiskelutovereilleen ja niin hän hyppäsi opiskelijasta opettajan rooliin. Kaiken keskellä Jose viimeisteli myös opintojaan Haaga-Heliassa ja kirjoitti osana lopputyötään ruoka-aiheisen kirjan Libanonista.
Määrätietoisuus ja ahkeruus veivät eteenpäin
Krog Madamesta polku vei GLO Hotelli Kluuvin keittiöpäälliköksi. Siellä Jose kehitti uudenlaisen ravintolakonseptin, The TRAYn, jonka ruokalista koostuu vadilla tarjottavista annoksista. Muutaman vuoden jälkeen hallinnollisella puolella työskentelystä haaveillut Jose laittoi esiliinan naulaan ja hyppäsi ravintolaryhmän johtajaksi NoHo Partnersille, jossa hänen vastuullaan oli usean ravintolan liiketoiminta.
– Jos miettii, että neljä vuotta sitten olin vielä opiskelija ja nyt työskentelen isossa asemassa, jonka jokainen opiskelija haluaisi saavuttaa, niin onhan tässä tapahtunut ihan huikeita askelia. Seuraava tavoitteeni on nousta taas yksi taso korkeammalle.
Ammatillisen menestyksen taustalla on määrätietoinen asenne, joka on aina ollut osa Josea.
– Jos päätän jotakin, niin aion myös saavuttaa sen. Muistan, kun halusin jo koulussa parhaat pisteet ja arvosanat tehtävistä. Tämä pätee kaikkeen, missä olen mukana, joko teen asiat täysillä tai sitten en ollenkaan. Olen myös oppinut, että pitää olla myös kärsivällinen. Asiat tapahtuvat omalla ajallaan ja painollaan. Pitää vain sinnitellä ja tehdä koko ajan töitä sen eteen, mitä haluaa saavuttaa.
Haaga oli piste i:n päälle
– Haaga on ollut minulle ja uralleni piste i:n päälle. Tullessani Suomeen minulla oli kokemusta, mutta tarvitsin teoriaa sen tueksi. Opiskelu Haaga-Heliassa täydensi tätä kokonaisuutta ja teki minusta tämän paketin, joka nyt olen.
Niitä, jotka vielä miettivät, mitä haluaisivat tehdä tai opiskella, Jose neuvoo keskittymään omien vahvuuksien löytämiseen ja kehittämiseen.
– Kannattaa miettiä, mitä osaa ja lähteä sitten kehittämään ja rakentamaan osaamista sen päälle. Niin yksinkertaista se on. En välttämättä tiennyt neljä vuotta sitten, että haluan ravintolaryhmän johtajaksi tai kehitysjohtajaksi, mutta tiesin, että halusin olla jossakin korkeassa asemassa ja tein paljon töitä sen eteen. Nyt olen juuri siinä pisteessä, jossa haluankin olla.
2010-luvulla valmistuneita
Marketing Manager
yrittäjä
yrittäjä
markkinointisuunnittelija
vuoropäällikkö
Operations Director
entrepreneur
vastaanottopäällikkö
Business Consultant
Marketing Coordinator
myyntijohtaja
aluejohtaja
yrittäjä
elämyspalveluiden lehtori
vuoroesimies
myyntipäällikkö
IT-konsultti
Sales Executive
henkilöstöpäällikkö
Heta Kärki, Marketing Manager, valmistunut 2011
Tuottanut: Päivi Mattsoff ja Kalle Kuokkanen
Heta Kärki kuvailee itseään tarinankertojaksi ja ”can do” -tyypiksi. Uraansa aloitellessaan hän ei olisi ikinä voinut kuvitella työskentelevänsä joku päivä hotellissa. Muutama vuosi sitten eteen ilmestyi kuitenkin markkinointipäällikön paikka hotelli St. Georgessa, joka tuntui olevan juuri kuin hänelle tehty.
– Matkailu on aina kiinnostanut minua, mutta aloittaessani matkailun liikkeenjohdon opinnot huomasin nopeasti, että markkinointi on intohimoni. Nykyisessä työssäni pääsen yhdistämään luontaisen tarinankertojan kykyni ja kiinnostuksen matkailualaan, Kärki iloitsee.
Haagan restonomikampuksella Kärkeen teki suuren vaikutuksen siellä vallitseva tekemisen ilmapiiri, joka sopi hyvin hänen tyyliinsä oppia.
– Haagan restonomikampuksella opiskelu tuntui todella kotoisalta. Vielä tänäkin päivänä, kun käyn Haagassa, tuntuu kuin tulisin käymään toiseen kotiini. Se tunne ei ole ikinä lähtenyt pois, hän kuvailee.
Tulevia restonomeja Kärki kannustaa tavoittelemaan unelmiaan ja tekemään töitä niiden saavuttamiseksi.
– Elämä kuljettaa, minne kuljettaa. Tärkeintä on se, että mitä ikinä elämässään haluaakin tehdä, niin koko ajan tekee töitä sen eteen, että on hyvät eväät ja lähtökohdat sen saavuttamiseen, Kärki toteaa.
Kuuntele Heta Kärjen tarina:
Rebekka Frost, Global Head of Corporate & TMC Relations, graduated 2011
Teksti: Caro Vehmas
When Rebekka Frost started her studies, she had a clear goal what she wanted to accomplish: a career that enabled her to travel and interact with people from all around the world. In her current position as Global Head of Corporate & TMC Relations at Design Hotels AG these goals have become reality.
Before I knew what I wanted to study, I set some criteria to what I wanted to experience and accomplish through my Bachelor’s Degree: I wanted to study in English, have a career which enables me to travel and interact with people from all around the world. These narrowed down my search quite a lot. After looking at the handful of options where to study a Bachelor’s Degree in English in Helsinki, I set my mind to Hospitality, Tourism and Experience Management at Haaga-Helia UAS and the Haaga campus.
The mixture of different backgrounds brought depth to the studies
Everything felt new when starting my studies at Haaga. It was eye-opening to sit in the classroom with many whom already had a number of years of work experience in hotels and restaurants, while others like me were complete newbies to the world of hospitality. Haaga gave us a crash course of the fun and intensity ahead of us if we ended up with a career in the industry.
Having such a mixed group of people from multiple backgrounds and experiences brought an additional depth to our studies and projects. It gave us some fun cultural experiences as well as drama! The studies included a great mix of theory and practical studies which helped to set us all up for the working life. Some of my personal favorites (in addition to the wine lessons) were feasibility studies where we got to put theory into practice with real life assignments.
Haaga helped to get a foot in the door
Hospitality being a relationship driven industry, my time at the Haaga campus really helped me to get my foot in the door. I completed my first internship at Hilton Helsinki Strand which lead into a part-time job during my studies. Through connections from Haaga I also managed to score a second part-time place at A21 Cocktail Lounge.
While approaching the second half of my studies I was fortunate enough to be selected to represent Haaga-Helia at European Mise en Place Cup – a European hotel school competition. This opportunity further connected me with other international hospitality management students, some of which I have ended up working with in the past years.
Towards the end of my studies I grasped an opportunity to talk with a keynote speaker at one of our Haaga-Helia hosted events, which enabled me to secure an internship at Mandarin Oriental in London. This lead to a permanent position and now, almost 10 years later, I have worked for a couple of truly inspiring hotel brands.
Achieving the goals
The goals I set myself and which lead me to study at Haaga have become reality. My current position at Design Hotels takes me travelling around the world (at times too much) and I now have a global network of friends and industry contacts, including those study buddies who we experienced so much with!
Hospitality is about the people and without the fellow students and faculty at Haaga, I wouldn’t be where I am now. It is a tough industry and a lot of work, yet it gives so much back. I couldn’t imagine doing anything else!
Markus Veikkolainen, yrittäjä, valmistunut 2012
Teksti: Mertsi Murmann
Markus Veikkolainen on yrittäjä Hiisi Homesilla, joka tarjoaa koteja tilapäistarpeeseen. Haaga-Helian matkailu- ja ravintola-alan johtamisen restonomi sinkoutui uralle suoraan koulunpenkiltä, ja on sittemmin vahvistanut osaamistaan Haaga-Helian jatkokoulutuksissa. Veikkolainen suosittelee hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusta kaikille, jotka pitävät matkailusta, hyvästä ruoasta tai elämyksistä.
Elämysteollisuus kasvaa ja kukoistaa. Aineettomat palvelut niin matkailun, majoituksen kuin ravintola-alankin osalta trendaavat nyt ja tulevaisuudessa, kun ihmiset hakevat vaihtoehtoja perinteiselle kuluttamiselle.
Samalla muuttuvat matkailu- ja asumistottumukset. Markus Veikkolainen pyörittää kahden sukulaisensa kanssa kymmenhenkistä Hiisi Homes -yritystä, joka tarjoaa kodikkaasti sisustettuja asuntoja tilapäiseen asumiseen. Kodeissa voi asua parista päivästä useaan kuukauteen.
– Tavoitteena on olla alan toiseksi suurin toimija vuoden 2020 päätteeksi, Veikkolainen kertoo.
Hiidessä näkyy myös palveluteollisuuden digitalisoituminen. Hiisi Homes -kotiin tullaan näpyttämällä koodi puhelimella, koputtamalla oveen (siis ihan oikeasti) ja astumalla sisään. Kuin kotiin astuisi!
Käytäntöä ja teoriaa rautaisten ammattilaisten tuella
Veikkolaisen ovet muuttuvan matkailumaailman keskipisteeseen aukenivat Haaga-Helian matkailurestonomiopinnoissa.
– Opiskelu oli sujuva sekoitus teoriaa ja käytäntöä. Parasta oli, että opettajat olivat alansa rautaisia ammattilaisia, Veikkolainen kertoo.
Työelämälähtöisyys on yksi Haaga-Helian vahvuuksista, ja useita projekteja tehdään yhteistyössä yritysten kanssa. Työharjoittelut erilaisissa yrityksissä vahvistivat kokonaiskuvaa alasta, sillä Veikkolainen perehtyi ”kentällä” työskentelyn eri osa-alueisiin.
Haagan kampus on kuuluisa yhteishengestään. Veikkolainen kokee ”haagalaisuuden” olevan käsite, jota arvostetaan työmaailmassa.
– Mielikuvani oli, että Haaga-Helia on alalla Suomen arvostetuin korkeakoulu, ja se pätee yhä, vuosia työelämässä ollut yrittäjä toteaa.
Veikkolaisen opiskelijakollegoita on työllistynyt muun muassa yrittäjiksi, ravintolapuolelle, esimiestehtäviin ja myyntiin ja markkinointiinkin.
Matkailurestonomi on elämysten tekijä
Ideat eivät tunne rajoja. Eivätkä matkailurestonomin uramahdollisuudet.
– Matkailu-, ravintola- ja hotelliala on lähtökohtaisesti hyvin kansainvälinen, ja työtä voi tehdä missä päin maailmaa tahansa. Opintoja saa räätälöidä mieleisekseen, ja niihin voi lisätä myös kieliä tai vaihto-opintoja, Madridissa lukukauden viettänyt Veikkolainen kertoo.
Taitoja voi kehittää Haaga-Heliassa vaikka läpi elämän. Pari vuotta valmistumisensa jälkeen Veikkolainen suoritti töiden ohella matkailun sähköisen liiketoiminnan erikoistumisopinnot ja opiskelee nyt ylempää amk-tutkintoa, Master-tutkintoa.
Haagan restonomiopinnot luovat laadukkaan pohjan kutkuttavalle matkailu- ja ravintola-alalle. Kenelle alan opintoja Haaga-Heliassa voi suositella?
– Jokaiselle joka on kiinnostunut matkailusta tai hyvästä ruoasta ja juomasta, Veikkolainen heittää.
– Kun tämä perusta on luotu, opiskelijalla on mahdollisuus räätälöidä oma polkunsa. Voit siis valita, haluatko olla palveluiden puolella toteuttamassa huikeita elämyksiä vai toimiston puolella mahdollistamassa niitä.
Kira Weckman, yrittäjä, valmistunut 2012
Teksti: Katriina Kolu
Määrätietoinen asenne on vienyt Kira Weckmania eteenpäin hänen urallaan ja mahdollistanut monen unelman saavuttamisen. Haaga-Heliasta valmistumisen jälkeen Weckman on mm. voittanut Suomen Top Chef -kilpailun, perustanut oman catering-yrityksen ja julkaissut keittokirjan.
Ammattikoulun jälkeen Weckmanilla oli selkeä suunnitelma jatkaa opintoja restonomiksi ja päästä tätä kautta kerryttämään myös kansainvälistä kokemusta.
– Otin selvää erilaisista jatko-opintomahdollisuuksista ja -paikoista. Pienen vertailun jälkeen totesin, että Haaga-Helian kautta minulla oli parhaat mahdollisuudet päästä myös ulkomaille vaihtoon, Weckman kertoo.
Haagan restonomikampukselta on jäänyt Weckmanille paljon hyviä muistoja ja taitoja työelämään.
– Haaga-Helialla on ollut suuri vaikutus uraani. Olen saanut täältä hyvät eväät muun muassa yrittäjyyteen sekä päässyt luomaan laajat verkostot niin Suomessa kuin ulkomailla, Weckman toteaa.
– Paras muisto opiskeluajoilta on Ranskassa Institut Paul Bocusessa suorittamani vaihto-opinnot. Se oli upea mahdollisuus ja unelmien täyttymys. Siellä viettämäni aika antoi paljon erittäin hyödyllistä kokemusta ammatillisesti sekä kasvatti itsevarmuutta, hän jatkaa.
Urakiitoa ja unelmien saavuttamista
Haaga-Heliasta valmistumisen jälkeen Weckman on ehtinyt tekemään runsaasti erilaisia töitä ja saavuttanut urallaan paljon. Vuonna 2012 hän voitti Suomen Top Chef -kilpailun, minkä jälkeen hän perusti oman catering yrityksen, KW Cateringin.
– Lisäksi olen tehnyt erilaisia projekteja myös muille yrityksille mm. toiminut konsulttina ruokatuotteiden ja palveluiden kehittämisessä ja kouluttanut yritysten henkilökuntaa. Olen myös kirjoittanut Latinomakuja nimisen keittokirjan, joka julkaistiin vuonna 2015, Weckman luettelee.
Tällä hetkellä Weckman toimii oman yrityksen pyörittämisen lisäksi ravintolalaitteisiin erikoistuneen Metos Oy Ab:n laitekouluttajana kiertäen ympäri Suomea.
Weckman kokee, että restonomitutkinto on alalla arvostettu.
– Kyllä restonomilla on lähtökohtaisesti erittäin hyvät mahdollisuudet työllistyä oman alansa ja koulutuksen vastaaviin töihin ja tehtäviin. Toki se vaatii sitä oma-aloitteisuutta ja sitä, että täytyy hakea ja löytää ne hyvät paikat, mutta tällä hetkellähän se menee niinpäin, että töitä on tarjolla enemmän kuin tekijöitä, hän toteaa.
Nykyisiä ja tulevia restonomeja Weckman kehottaa hyödyntämään opintojen aikana suoritetut työharjoittelut mahdollisimman monipuolisesti työkokemuksen kerryttämiseen.
– Useamman työharjoittelun suorittaminen samassa paikassa voi tuntua mukavalta, mutta kannattaa silti hakea sitä työkokemusta erilaisista paikoista ja yrityksistä, jotta saa mahdollisimman laajan käsityksen alasta. Vaikka juuri se kyseinen työharjoittelupaikka ei tuntuisi siltä omimmalta jutulta, siitä voi oppia todella paljon ja usein juuri haasteiden kautta oppii eniten. Kannattaa myös tehdä töitä koulun ohella, jos mahdollista, ja olla aktiivinen omalla alalla, Weckman vinkkaa.
Vaikka Weckman on saavuttanut urallaan paljon ja päässyt toteuttamaan omia unelmiaan, on haaveena vielä yksi asia.
– Kokin ammatin ja yrittäjyyden lisäksi olen lapsesta saakka haaveillut opettajan työstä. Osittain olenkin päässyt sitä täällä Haagan kampuksella jo vähän kokeilemaan luentojen ja opettajan sijaisuuksien muodossa. Se on edelleen sellainen haave, mikä on ja elää itsessäni. Kenties joku päivä suoritan vielä opettajan pätevyyden ja toimin sitten vaikka täällä Haaga-Heliassa opettajana, Weckman toteaa.
Luis Marino, entrepreneur, Graduated 2012
Teksti: Caro Vehmas
Luis Mariño has achieved many interesting things since he started cooking at the age of 8. He has retained some good and bad cooking memories from Spain and Finland. One thing he has learned: giving up is not part of the development in cooking or learning to live and being an entrepreneur in Finland.
My first cooking memory is when I was around 8 years old and tried baking bread. I didn’t succeed, of course, the fuses blew at my home. Another thing is that I didn’t eat fish at all. I hated it – with all the disgusting bones and strong smell. Around the same age, I burnt my hand with the door oven in my grandparent’s summer house in Galicia, in northern Spain. At that time ovens didn’t have protective glass. I remember a lot of pain and crying. I still have scars in my left hand.
But I have good memories too. Vivid memories of my grandmother’s clams with white wine sauce, that I easily ate with my hands, taking clams one by one, spooning and slurping the sauce. Or her ring-shaped pastry with anis. We also enjoyed steeling chocolate with hazelnuts from her closet. From my mother, who prepared us delicious and diverse meals daily, I learned to enjoy and love simple and natural ingredients. For example, she used to make us puree out of banana and fresh oranges. Nowadays that would be a smoothie, I guess. Another simple pleasure was to fry an egg and dip a piece of bread on the running egg yolk – priceless.
In summertime we often prepared a paella and in winter “cocido”, a typical Madrid winter time stew. Every weekend the family gathered around a long table and food.
Learning the essentials of cooking and running a business
In high school, the thought of entering a cooking school passed through my mind. A friend, older than me, was at the school already and his stories about food and working in the kitchen were pushing me to apply. But cooking or becoming a chef wasn’t my goal at that time. I took other paths and several different jobs that didn’t lead me anywhere and did not fulfill my wishes.
Then, life happened and I moved to Finland. Love brought me here, as a souvenir. I started from zero. I learned Finnish and improved my English to integrate better. And then entering a cooking school was again one option. I applied and got accepted. I studied three years at Perho Culinary School, which was my first contact with real cooking: learning the essentials and training in restaurants. Cooking at home became a hobby and a form of relaxation on weekends, gathering with friends on Sundays, cooking paellas and barbecue in summer and even once a “cocido” in wintertime. I learned to make churros with hot chocolate as afternoon snack.
After graduation, I was already interested in creating my own business but was not yet sure how – what to do. I wanted to get more knowledge on how to run a business before starting. So, I continued my studies at Haaga-Helia University of Applied Sciences. Three and a half years during which I worked during the days and studied in the evenings. It was hard, but rewarding. At the end of the studies, my first daughter was about to be born. I had to graduate before my career as a father would start. In my thesis, I wrote about how to create a cafe. And yes, before she was born, I graduated as Bachelor of Hospitality Management.
Café con leche mixed with Finnish bureaucracy
In the following years I focused on family life since I did not want to miss my kids growing up. But, while changing diapers, I was thinking and planning my first business. Thinking about the concept: a Spanish cafeteria that Helsinki has not seen before, serving “cafe con leche”, “cortado”, “pan con tomate”, manchego cheese, chorizo or Ibérian ham. All the essentials of the Spanish cuisine with great customer service. Then it became serious and it was time to create a business plan, find the premises and face bureaucracy. Here is when you realize that you know nothing. And that even if you have studied, you have to work hard and learn it all in practice. One of the hardest things for me was the language barrier. Restaurant bureaucracy and legislation in Finnish was difficult to understand. It was challenging to build a business from zero, to deal with architects, landlords, building permits, licenses, city bureaucracy, constructors, designers, plumbers and electricians.
This is no time to lose, friends! Get on with it. Renovation started, the final stage to create Cafelito. At this point, help from friends and family was super important, especially when starting your first business ever. I was lucky to get help from so many close people in designing the premises, in creating the logo, in renovation work, in building the furniture et cetera, and one friend even sewed the aprons! I saved a lot of money, and everything that has been created for Cafelito now feels even more special. As one way of saying thanks, I was able to invite them to the inauguration party in September 2016 and of course, have been offering them some great Spanish breakfast ever since.
Riina Iloranta, elämyspalveluiden lehtori, valmistunut 2003 ja 2013
Teksti: Päivi Mattsoff
Väitöskirjatutkija Riina Iloranta on loistava esimerkki restonomin polusta. Hän kertoo tarinaansa opiskelija Salla Pohjalaiselle joulukuun pimenevässä iltapäivässä. Riina opiskeli ensin sosionomiksi, mutta ala ei tuntunut ihan omalta ja hän meni HOK-Elannon kahvilaan vuoropäälliköksi pohtimaan, mitä haluaisi tehdä isona.
– Ja sitten yhtenä kirkkaana tammikuisena päivänä aurinko paistoi, lumi kimmelsi ja Helsingissä oli paljon turisteja liikkeellä. He tulivat siihen kahvilaan kysymään kysymyksiä ja neuvoja, mitä tehdä Helsingissä. Yhtäkkiä minulle tuli semmoinen olo, että tämä olisi ehkä se minun juttuni. Sen jälkeen tiesin, että haluan selkeästi olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta se ei ollut sosionomi-puoli. Minua kiinnosti uuden löytäminen, positiivinen innostus sekä kaikki elämyksellisyys, mitä matkailuun liittyy. Se sai minut innostumaan alasta ja hakemaan Haaga-Heliaan.
Riina opiskeli vuosina 2000-2003 Haagassa matkailun liikkeenjohdon koulutusohjelmassa. Haagan alemman amk-tutkinnon restonomiopinnoista Riina muistelee,
– Kun aloitin perusopinnot restonomiksi vuonna 2000, matkailuala oli varsin erilainen. Meidän piti valita suuntautumiseksi joko incoming- tai outgoing-matkatoimistopalvelut. Matkatoimistot olivat silloin vielä voimissaan, mutta nykyään oikeastaan matkatoimistoja ei sinällään enää juurikaan ole. Minä valitsin suutautumiseksi kotimaan matkailupalvelut sekä kokous- ja kongressipalvelut.
– Varsinaisista omista opiskeluista 2000-luvun alussa tai opiskelurytmistä en oikein tarkkaan muista mitään, mutta ihmiset muistan. Usean kanssa olen edelleen Facebook-kaveri tai toisaalta vanhoja opiskelukavereita tulee vastaan työelämässäkin.
Valmistuttuaan hän lähti Finnairille lentoemännäksi ja eteni esimiestehtäviin purseriksi. Lentokoneen matkustamossa hän työskenteli noin 15 vuotta.
– Lentoemännän työ oli tosi mielenkiintoista, sillä aina tapaa uusia ihmisiä ja jokainen päivä oli erilainen. Työn anti lähes kaikissa restonomiuteen liittyvissä töissä on se, että olemme ihmisten kanssa tekemisessä, vuorovaikutuksessa.
Riina kertoo, että alkoi kuitenkin kaivata uuden opiskelua.
– Lähdinkin vuonna 2012 opiskelemaan työn ohessa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Haaga-Helian palveluliiketoiminnan johtamisen koulutusohjelmaan. Sekin opiskelu oli kovin mielenkiintoista, ja ajattelin sen avaavan ovia tulevaisuudessa muihin työtehtäviin. Opiskelu ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa antoi myös kipinän lisäopinnoille ja innosti minua jatkamaan Itä-Suomen yliopistoon tohtorikoulutukseen. Yliopistossa on kauppatieteellisessä Tourism Marketing and Management -koulutusohjelma. Nyt teen väitöskirjaa luksuselämyksen tuottamisesta suomalaisessa matkailukontekstissa ja väitöskirjan pitäisi valmistua vuonna 2021.
Koska Riina on aina halunnut oppia lisää, lentoemännän työn ohessa ylemmän amk-tutkintoon johtavat opinnot kulkivat hyvin.
– Olin kerännyt kokemusta työelämässä. Palvelujohtamisen opinnoissa tuli lisää teoriaa ja nyt käytännön pystyi peilaamaan omaan organisaatioon ja esimiestyöhön. Siellä oli ihmisiä eri aloilta ja sain nähdä, että muutkin organisaatiot kamppailevat samojen asioiden kanssa kuin omanikin. Sain vertaistukea johtamiseen ja pystyin laajentamaan omaa osaamistani myös siten.
Ne samat asiat, jotka olivat tuoneet Riinan opiskelemaan Haagaan eli ihmiset, uuden löytäminen ja innostus sekä erityisesti kaikki elämyksellisyys, vievät häntä vielä ylemmän ammattikorkeakoulunkin jälkeen eteenpäin. Viime vuosina Riinan päivät ovat kuluneet suurimmaksi osaksi väitöskirjan tekemisen parissa, se on hänen päätyönsä. Noin 20 prosenttia työajasta hän on opettanut palvelumuotoilua Haaga-Heliassa sekä tehnyt töitä eri hankkeissa ja kaupallisissa palveluissa Haagan kampuksella. Haastattelun tekemisen jälkeen tiedämme, että Riina on aloittanut 1.6.2020 Haaga-Helia ammattikorkeakoulun, Haagan restonomikampuksella, elämystalouden lehtorina. Toivotamme hänelle menestystä tehtäviin.
Riina Iloranta muistuttaa restonomeja tutkijan tiestä. Hän suosittelee sitä muillekin restonomeille.
– Minusta tämä on sellainen polku, jota ehkä harva edes ajattelee. Nykyään ylemmästä restonomitutkinnostakin voi lähteä tohtorikouluun. Se kannattaa pitää mielessä, ettei sinulla tarvitse välttämättä olla yliopistotaustaa, vaan voit tehdä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja hakea sillä eteenpäin.
– Kun ylemmän ammattikorkeakoulun jälkeen jatkoin Itä-Suomen yliopiston tohtoriopintoihin, siellä mentiin taas syvemmälle teoriaan. Opintoni restonomina ovat antaneet mahtavaa ymmärrystä käytännön operatiivisesta toiminnasta, jota voin nyt tutkijana peilata vielä paremmin teoriaan ymmärtääkseni eri elämystalouden ilmiöitä.
Haagassa ollaan ajan tasalla ja tehdään asioita yhdessä elinkeinon kanssa. Opiskelijat menevät harjoitteluun työelämään ja oppivat siellä käytäntöä.
– Ammattikorkeakouluopiskelussa on hienoa se, että oppii teoriaa ja samalla myös käytäntöä. Siis esimerkiksi pelkkä palvelu ei ole pelkkä palvelu, vaan sen taustalla on teoriaa. Opinnoista saa monipuolista näkemystä asioista, se on arvokasta ja parhaimmillaan sitä osaa soveltaa työelämässä.
Riinan mukaan restonomi tarvitsee empatiataitoja.
– Minusta restonomilla on oltava ymmärrys siitä, mitä palvelu on ja mitä ihmisten kohtaaminen on. Koska se ihmisten kohtaaminen on kuitenkin se, joka tässä työssä tuottaa sitä hedelmää, oli sitten töissä missä tahansa tasolla organisaatiota. Itse matkailutoiminta on ihmisten kohtaamista ja elämyksellisyyttä. Korostan, ettei kyse ole siitä, onko ihminen introvertti vai ekstrovertti, enemmänkin keskiössä on se, että osaa ja haluaa lukea ihmistä ja tulee siten toimeen hyvin ihmisten kanssa.
Kiril Rainos, yrittäjä, toimitusjohtaja, valmistunut 2007 ja 2013
Teksti: Päivi Mattsoff, Mirene Tapiolinna ja Laura Pohjalainen
– Tärkeintä, mitä opin, ei ole varmaan mikään yksittäinen asia tai tehtävä, vaan jälkikäteen jalostunut ajatus, että ajattelee asioista laajemmin ja vähentää hötkyilyä. Voin siis kiteyttää, että opiskeluiden myötä sain lisää analyyttisyyttä ja pohdiskelua. Eikä välttämättä ole yhtä ainoaa tapaa toimia, toteaa toimitusjohtaja, restonomi (YAMK), Kiril Rainos, muisteltuaan opiskeluitaan Haagan restonomikampuksella.
Sooci Oy:n toimitusjohtaja Kiril Rainos valmistui restonomiksi vuonna 2007, sen jälkeen hän myös suoritti restonomin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Haagassa vuonna 2013. Kirilin taustalla ovat myös ravintolakokin opinnot Perhossa ja runsaasti ravintolan keittiö- ja salikokemusta. Jo opiskeluaikanaan hän kuitenkin siirtyi pääasiassa myynti- ja markkinointitehtäviin.
Kiril Rainos suoritti alemman restonomitutkinnon monimuotototeutuksena päivätyön ohessa, joten se oli varsin vaativaa.
– No tietysti opiskelua värittivät hektiset tilanteet kotona ja töissä, että aika usvassa mentiin. Mutta ehkä päällimmäisenä jäi mieleen se varsinkin, kun opiskelin työn ohella, että pystyin heti hyödyntämään omassa työssä opinnoissa käsiteltyjä asioita, hän kertoo.
Kysyttäessä vinkkejä tämän päivän opiskelijoille Kiril painottaa omia kantapään kautta tulleita oppeja.
– Tee ja palauta kaikki tehtävät ja harjoitukset silloin, kun on niiden alkuperäinen palautuspäivä. Näin pääsee huomattavasti helpommalla, sopii siis laiskemmallekin. Toisena vinkkinä sanoisin, ettei kannata aina mennä helpoimman kautta, vaan valita sellaisia kursseja ja opintojaksoja, jotka tukevat omaa tulevaisuuden visiota.
– Minun työssäni lukujen ja numeroiden ymmärrys on tärkeintä. Muistan itse ottaneeni kaikki mahdolliset kirjanpidon ja laskennan kurssit, sillä olin kiinnostunut johtotehtävistä. Olin kärppänä kaikilla niillä kursseilla, vaikka olinkin luullut olevani huono matematiikassa. Mutta huomasinkin, että kunhan aihe on kytketty todellisuuteen ja ympäröivään viitekehykseen, se tuntui helpolta ja luontevalta. Kun oppii ja tulee lisää tietoa, siitä tulee sellainen fiilis, että mitähän muuta tästä voisi vielä oppia.
Nykyään Kiril Rainos toimii Sooci Oy:n toimitusjohtajana. Sooci Oy on elintarvikealan yritys, joka valmistaa omassa tuotantolaitoksessaan, keittämössään, muun muassa liemiä ja kastikkeita.
– Meillä eli Sooci Oy:llä on Joensuussa tuotantolaitos eli keittämö, jossa tuoreista naudanluista ja kanan rangoista keitetään liemiä, kastikkeita ja kastikepohjia. Meidän tuotteissamme ei ole lisäaineita ja ne lämpökäsitellään niin, että ne säilyvät huoneenlämmössä vuoden päivät. Pääsääntöisesti teemme tuotteita ravintoloiden eli ammattikeittiöiden tarpeisiin. Että sinänsä nykytekemiseni sopii mainiosti minun taustaani ravintolakokkina ja ravintolatöissä.
Kysymykseen siitä, miksi Kiril viihtyy nykyisessä työpaikassan, hän toteaa,
– Se on kivaa, mutta samalla erittäin haastavaa. Minusta työssä pitää olla semmoista pähkinää purtavaksi. Tykkään, että on ongelmia ratkaistavaksi, ei ongelmien tarvitse olla negatiivisia asioita, vaan sellaisia, että saa haastaa itseään.
Heidi Tarilo, vastaanottopäällikkö, valmistunut 2013
Teksti: Lotta Metsovuori ja Kristiina Adamsson
Kun Heidi Tarilo alkoi pohtia, minkälaista työtä hän haluaisi tulevaisuudessa tehdä, tärkeimmiksi kriteereiksi nousivat monipuolisuus, kansainvälisyys ja työn mieluisuus. Vuonna 2010 Heidi hakeutui Haaga-Heliaan opiskelemaan hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohtoa. Heidi jatkoi valmistumisensa jälkeen työskentelyä hotellialalla. Nykyään hän on töissä Hotel Havenin vastaanottopäällikkönä.
Hotellit vetivät heti puoleensa
Heidi kiinnostui jo opintojensa aikana hotellipuolen töistä ja hänen ensimmäinen harjoittelunsa olikin Hotel Fabianissa. Harjoittelun jälkeen hän jatkoi tuntityöntekijänä kyseisessä hotellissa, joka johti lopulta täysaikaiseen työpaikkaan. Fabianissa hän teki vastaanottotyöntekijän ja vuoropäällikön työtehtäviä.
Fabianissa Heidi viihtyi neljän ja puolen vuoden ajan, jonka jälkeen hän siirtyi Lilla Robertsiin, joka kuuluu samaan hotellikonserniin kuin Fabian. Kyseisessä hotellissa tapahtui paljon, sillä Heidi pääsi pian hotellin avauduttua silloisen vastaanottopäällikön kanssa rekrytoimaan uusia työntekijöitä. Uudet työntekijät tuli perehdyttää, mistä seurasi paljon erilaisia haasteita. Nämä haastavat tilanteet ja niistä selviäminen ovat kuitenkin opettaneet Heidille paljon ja kerryttäneet monipuolista kokemusta. Rekrytoinnin hän koki yhtä aikaa työlääksi ja erittäin mielekkääksi. Perehdytyksessä tuli puolestaan osata suunnitella prosessi sujuvaksi ja taitaa osallistaminen kannustavasti.
Hän toimi Lilla Robertsissa vuoropäällikkönä ja pääsi myös ajoittain tuuraamaan silloista hotellinjohtajaa. Vuonna 2019 Heidi siirtyi nykyiseen työtehtäväänsä vastaanottopäälliköksi Hotel Haveniin.
Opinnot Haagassa ja Hollannissa
Antoisinta restonomin opinnoissa olivat Heidin mielestä opintojaksot, joissa opetettiin budjetointia ja kirjanpitoa.
– Toki myös työharjoittelu on restonomin opinnoissa yksi tärkeimmistä kokemuksista, koska siinä tulee niin selkeästi esiin käytäntö ja minkälaista se työ sitten oikeasti on, hän kertoo.
Viimeisen vuoden opinnoistaan Heidi vietti Hollannissa suorittaen kaksoistutkintoa, joka antoi lisää syvyyttä restonomin osaamiseen. Heidi kokee, että opintojaksot, jotka käsittelivät ihmissuhdetaitoja, esiintymistä ja itsensä ilmaisua, olivat erityisen tarpeellisia työelämän kannalta.
– Parasta opinnoissa olivat ihmiset ja se todella hyvä luokkahenki, joka meillä oli, mahtavat luokkakaverit, yhteisöllisyys. Pieni, tiivis yhteisö innostaa opiskelemaan, on tietynlainen ryhmähenki siinä.
Myös projektioppiminen jäi mieleen. Heidi kertoo, että toisena opintovuonna he järjestivät 150 hengen joululounaan kahtena kattauksena. Tapahtumaan hankittiin sponsorit ja se toteutettiin yhteistyössä keittiömestariopiskelijoiden kanssa. Opiskelijat suunnittelivat teeman, ohjelman ja ruoan, alusta loppuun.
– Siinä oli kyllä positiiviset ja negatiiviset puolensa, mutta myös paljon hyviä hetkiä. Se oli intensiivistä ja työelämää sinällään muistuttava kokemus, Heidi muistelee.
Oleellisin osaaminen liittyy ihmisiin – ja toki numeroihin
Kaikista tärkeimmät osa-alueet Heidin työtehtävissä ovat ihmisten johtaminen, ihmissuhdetaidot ja kommunikointi. Myös tietynlainen HR-, TES- ja marata-alan tietämys on tärkeää Heidin nykyisessä työtehtävässä. Hänen tulee varmistaa, että kaikki operaatiot toimivat vastaanoton puolella ja etsiä mahdollisia kehityskohteita. Lisäksi Heidi huolehtii siitä, että kaikki työntekijät voivat hyvin ja vastaanotossa on hyvä työilmapiiri. Hän työskentelee erilaisten ihmisten kanssa päivittäin ja huolehtii samalla siitä, että kaikki toimii kuten pitääkin.
Työelämä on opettanut Heidille itsensä johtamistaitoja ja sen, että mihinkään ei ole kiire. Mitään ei kannata hänen mukaansa pakottaa, vaan asiat tapahtuvat omalla painollaan.
– Rauha itsensä ja oman tekemisen kanssa on asia, minkä olen oppinut työelämän kautta, tiivistää Heidi.
Tulevaisuudessa tahto edetä hotellimaailmassa, ehkä yrittäjäksi
Tulevaisuuden urasuunnitelmia kysyttäessä Heidi kertoi haluavansa edetä hotellipäälliköksi tai hotellinjohtajaksi. Alassa kiehtoo myös monikulttuurisuus, työn kautta on mahdollista oppia erilaisia tavoista toimia ja olla – koskaan ei ole tylsää. Hänellä on toiveena myös oman liiketoiminnan aloittaminen.
– Olisi ihanaa perustaa joskus oma pieni hotelli, hän pohtii.
Lisäksi Heidi haluaisi opiskella itselleen vielä maisterin tutkinnon tukemaan tulevaisuuden haaveiden toteutumista. Niissä opinnoissa voisi tulla lisää ymmärrystä vielä taloushallinnosta ja sen kokonaisuudesta.
Heidi kehottaa nykyisiä ja tulevia restonomeja luottamaan itseensä ja omiin taitoihinsa. Kaikkeen ei tarvitse suostua, eikä kaikkea tarvitse tehdä.
– Ei kannata liikaa katsoa, millainen sinun työkaverisi on tai mitä hän tekee. Monenlaisia ihmisiä tarvitaan myös työelämässä. Sehän olisi hirveää, jos kaikilla olisi samat vahvuudet ja oltaisiin samanlaisia kaikki. Se ei toimisi ollenkaan ja siksi tarvitaan ihmisiä, joilla on erilaiset vahvuudet.
Jusa Törmänen, vuoroesimies, valmistunut 2013
Teksti: Joonas Riihimäki ja Kristiina Adamsson
Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutus tarjosi Jusa Törmäselle hyvät lähtökohdat työuran rakentamiseen hospitality-alalla. Hän on työskennellyt monissa eri työpaikoissa ja toimii tällä hetkellä vuoropäällikkönä boutique-hotelli Lilla Robertsissa. Nyt usean vuoden työnteon jälkeen hän suuntaa jatko-opintoihin.
Jusa Törmänen opiskeli ensin kaksi vuotta Haagan kampuksella ja viimeisenä vuonna Malmin kampuksella HR-opintoja. Hän oli myös puoli vuotta Madridissa opiskelijavaihdossa, jota tuki mainiosti 30 opintopisteen espanjan kielen opinnot Haaga-Heliassa.
Suuntautuminen selvisi työharjoittelun kautta
Törmäsen mielestä oli hyödyllistä, että he saivat valita itse suuntautumisen joko ravintola- tai majoitusalalle. Myös opintojen vapaavalintaisuus miellytti häntä erityisesti. Vielä opintojensa alussa Jusa oli aika varma, että haluaa ravintolapäälliköksi, mutta ensimmäinen harjoittelu hotellin vastaanotossa vakuutti hänet siitä, että majoituspuoli on hänelle mielekkäämpi valinta. Erityisesti ensimmäisten työpaikkojen osalta hän kokee, että Haagan opinnoista oli paljon hyötyä. Töitä hakiessa on etu, että on restonomikoulutus, ja nimenomaan Haagasta.
Erilaiset työtehtävät rikastuttavat ja edesauttavat etenemistä uralla
Juuri ennen valmistumistaan Jusa teki neljää eri työtä osa-aikaisesti. Hän työskenteli Linnanmäellä esimiehenä, baarimikkona Cuba-yökerhossa, GLO Hotel Kluuvissa vastaanotossa ja Fazer-kahviloissa baristana. Valmistuttuaan hän vähensi hieman työkuormaa ja sai 80-tuntisen sopimuksen GLO Hotel Artista. Edelleen hän teki myös kesäisin esimiehen töitä Linnanmäellä.
– Olin töissä Linnanmäellä yhteensä 10 vuotta ja sieltä sai paljon arvokasta kokemusta rekrytointiprosesseista ja muusta henkilöstöhallintoon kuuluvasta. Vastasin neljän muun henkilön kanssa 60 työntekijän rekrytoinnista ja koulutuksesta. Siinä tuli tutuksi työlainsäädäntö ja TES. Hoidin asiakaspalautteet ja reklamaatioiden käsittelyn.
Törmänen kertoo, että hän sai vuoroesimiehen paikan Lilla Robertsista kattavan ja monipuolisen työkokemuksen kautta, jota oli ehtinyt kertymään paljon lyhyessä ajassa. Hospitality-ala on antanut ja myös ottanut paljon. Välillä töissä voi olla hyvinkin raskasta, mutta mukavat ja iloiset asiakkaat auttavat jaksamaan näidenkin hetkien läpi. Alalla pärjää, jos on kyky lukea ihmisiä, kokea empatiaa.
– Olen huomannut, että ala sopii hyvin minulle, sillä haluan ihmisten nauttivan olostaan, jotta heillä olisi aina mahdollisimman mukavaa. Saan energiaa mukavista asiakkaista. Pidän myös siitä, että nykyisessäkin työpaikassani työtehtävät vaihtelevat sopivasti, niin ei pääse tulemaan tylsiä hetkiä. On toimistovuoroja, iltavuoroja, aamuvuoroja ja kaikki näistä eroavat toisistaan huomattavasti ja ne sisältävät omanlaisiaan työtehtäviä.
Työssä on myös mukavasti haastetta. Lilla Robertsissa vastaanoton työntekijät saavat välillä työtehtäviä, jotka eivät välttämättä ole kaikista tyypillisimpiä perinteiselle vastaanottovirkailijalle. He tekevät erikoiskahveja asiakkaille, tarvittaessa siivoamme huoneita, teemme varastotöitä ja paljon muuta. Olemme eräänlaisia ”multitaskaajia” ja on hyvä olla valmistautunut monenlaiseen – kaikki työ on arvokasta.
Haagassa syntyi korvaamattomia ihmissuhteita ja lämpimiä muistoja
Parasta opiskeluvuosissa oli oma ryhmä, koska siitä tuli niin läheinen. Porukalla oli mukavaa taistella välillä haastavien ryhmätöiden kanssa ja muiden tuki auttoi aina jaksamaan. Luokka oli todella yhtenäinen ja pitää yhteyttä edelleen pikkujoulujen ja kesäjuhlien muodossa.
– Olin jokin aika sitten käymässä pitkästä aikaa Haagan kampuksella ja oli mukava huomata, että opettajat muistivat vielä minut ja jotkut tulivat jopa halaamaan ja kyselivät kuulumisia. Jopa Caffelin Sirpa tunnisti minut.
Törmänen haki Haagaan ylempään amk-koulutukseen keväällä 2020, sillä seuraavana tavoite olisi päästä vastaanotto- tai henkilöstöpäälliköksi. Hän hakeutui lisäkoulutukseen jo senkin vuoksi, että sillä on todennäköisesti myös painoarvoa, jos hän joskus päätyy pyrkimään hotellinjohtajan asemaan. Haasteena työelämässä hän näkee tiedon jäsentämisen ja informaatiotulvan. Täytyy pitää itsensä ajan tasalla digitalisaatiossa ja tietoteknisessä osaamisessa.
– Nykyisille opiskelijoille haluaisin antaa vielä sellaisen neuvon, että ei päästä itseään liian helpolla. Kannattaa valita harjoittelupaikoiksi sellaisia, jotka oikeasti kiinnostavat. Ei kannata mennä sieltä mistä aita on matalin, jos haluaa oikeasti oppia ja haastaa itseään. Minä opiskelin 50 opintopistettä yli tutkintotavoitteen. Töitä ei kannata tehdä kuitenkaan liikaa, kannattaa myös elää ja nauttia. Alalla on kilpailua mielenkiintoisista työtehtävistä ja verkostoituminen on erittäin oleellista. Kannattaa aktiivisesti ja rohkeasti etsiä ja vaihtaa työpaikkoja.
Satu-Emilia Sarkia, henkilöstöpäällikkö, valmistunut 2004 ja 2014
Toimittanut: Martti Asikainen ja Päivi Mattsoff
Palkitun Scandic Hotelsin HR ja training managerina työskentelevän Satu-Emilia Sarkian polku alkoi monen muun ammattilaisen tavoin Haagan restonomikampukselta.
Sarkia kertoo ajautuneensa alalle kuin vahingon kautta. Yliopiston ovet eivät auenneet hänelle lukiosta valmistumisen jälkeen, mikä sai nuoren naisen viettämään välivuotta.
– Hain valtiotieteelliseen, mutta koska en päässyt sisään, niin päädyin viettämään välivuotta. Tuona aikana työskentelin Mannerheimintiellä ennen sijainneessa Hotelli InterContinentalissa, hän sanoo.
Sarkia kertoo, ettei hänellä ollut aluksi paljoa ammattitaitoa, mutta hän oli sitäkin innokkaampi työntekijä.
Hotelli InterContinentalissa (nyk. Scandic Park Helsinki) hän pääsi kokeilemaan monenlaisia työtehtäviä. Hän aloitti tarjoilijana, josta tie vei vuoropäälliköksi ja lopulta vastaanottoon saakka.
Hotellissa vietetty välivuosi sai hänet innostumaan alasta ja hakeutumaan koulutukseen. Haaga tuntui hänestä luonnolliselta valinnalta, koska koulu oli alansa arvostetuin ja varsinainen pioneeri, mitä tulee restonomien kouluttamiseen.
– Haaga oli selvästi elitistisin sen ajan kouluista ja siitä myös puhuttiin pelkkää hyvää, hän naurahtaa.
Sarkia opiskeli Haagan kampuksella hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon linjalla vuosina 1999–2004, jossa hän suuntautui majoituspuolelle. Myöhemmin hän kävi myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon samaisessa opinahjossa.
Sarkian mukaan parasta koulussa olivat opiskelukaverit, joiden kanssa hän muodosti pienen ydinryhmän, ja joka tapaa säännöllisesti vielä tänäkin päivänä. Lisäksi hän kiittelee vuolaasti Haagan ammattitaitoista henkilökuntaa, jolta hän kertoo saaneensa paljon.
– Haagassa suhtaudutaan opiskelijoihin aikuisina, mutta se tehdään hyvällä fiiliksellä, hän tiivistää.
Kuuntele Satu-Emilia Sarkian tarina:
Silja Erkamo, markkinointisuunnittelija, valmistunut 2014
Teksti: Päivi Mattsoff ja Caro Vehmas
Lukiosta valmistuessaan Silja Erkamo oli kiinnostunut työskentelemisestä matkailun ja elämystuotannon parissa. Koulun ohessa suoritettujen osa-aikatöiden kautta hän löysi tiensä hotelli- ja ravintolamarkkinoinnin puolelle, joka vei mennessään. Nykyisessä työssään Scandicin markkinointisuunnittelijana Erkamo pääsee hyödyntämään laajasti vuosien varrella kerryttämiään oppeja.
Erkamo kiinnostui kansainvälisestä ilmapiiristä jo lukiossa, jossa hän vietti paljon aikaa vaihto-opiskelijapiireissä. Jatko-opintopaikkaa miettiessään hän pallotteli erilaisia alavaihtoehtoja.
– Halusin päästä luomaan kansainvälistä uraa, joten hain englanninkieliseen koulutukseen, Erkamo kertoo.
Lopulta Erkamo haki opiskelemaan Haaga-Helian Experience and Wellness Management -koulutusohjelmaan, jossa yhdistyivät hänen kiinnostuksen kohteensa matkailualaa ja elämysten tuottamista kohtaan.
Ensimmäisen opintojen kautta suoritetun työharjoittelunsa Erkamo teki Karibialla, jossa hän pääsi tutustumaan laajasti erilaisiin hotellialan työtehtäviin.
– Oli hienoa nähdä, miten monipuolisia tehtäviä hotelliala voi tarjota. Harjoittelu ulkomailla oli loistava elämys, josta sain arvokasta työkokemusta, Erkamo muistelee.
Kiinnostus jatko-opintoihin heräsi
Erkamo teki opintojen ohessa osa-aikaisesti ravintola-alan töitä, joissa hän eteni esimiehiltä saatujen suositusten avulla yhä uusiin tehtäviin.
– Toimin jo opiskeluaikana Hartwall Areenan ravintolapisteen tiiminvetäjänä. Sieltä minua suositeltiin Restelin tukikonttoriin hotellivarauskeskukseen ja sieltä edelleen hotelli- ja ravintolamarkkinointiin, jossa oli avautunut äitiyslomasijaisuus, Erkamo kertoo.
Uuden työn kautta Erkamo kiinnostui yhä enemmän markkinoinnista ja loppuvuodesta 2016 hän päätti hakea opiskelemaan alaa Aalto-yliopistoon.
– Haagan kampus antoi hyvät eväät käytännön työhön, mutta halusin syventää osaamistani markkinoinnin parissa, kauppatieteiden maisteriksi 2019 valmistunut Erkamo kertoo.
Työssä yhdistyvät vuosien varrella kertyneet opit
Nykyisessä työssään Scandicin markkinointisuunnittelijana Erkamo pääsee hyödyntämään laajasti kaikkea vuosien aikana oppimaansa: ilmaisutaidon lukiosta saatuja vahvoja vuorovaikutustaitoja, Haagan kampukselta saatua asiakaskokemustietoa sekä liiketaloudellisia oppeja Aallosta.
– Vaikka en enää toimikaan asiakaspalvelutehtävissä, Haagassa oppimani asiakasfokus on päivittäisessä työssäni erittäin tärkeää. Esimerkiksi hotelleihin sijoitettavaa markkinointiviestintää tehdessä tulee miettiä, missä asiakas näkee materiaalin ja miten hän kokee sen eri yhteyksissä. Kaikki tämä on sitä asiakasta palvelevaa toimintaa, Erkamo summaa.
Laura Auhto, Business Consultant, valmistunut 2014
Toimittanut: Caro Vehmas ja Lauri Lappalainen
Lukiosta valmistuessaan Laura Auhdolla oli edessään useita vaihtoehtoja jatkon suhteen, muttei selkeää suunnitelmaa. Seuraamalla omia kiinnostuksen kohteitaan hän löysi itseään kiinnostavan koulutuksen, jonka kautta hän on sittemmin luonut uraa niin hotelli- kuin ravintola-alalla. Tällä hetkellä Auhto työskentelee ilmailualan IT-yrityksen, QOCO Systems Oy:n, Business Consultantina.
Katso Laura Auhton tarina:
– Lukion jälkeen kiinnostuin hotellialasta ja aloin selvittää, mitä koulutusmahdollisuuksia on olemassa. Haagan koulutusohjelmassa kiinnostukseni herätti erityisesti se, että pystyin yhdistämään liikkeenjohdon koulutuksen kiinnostukseeni hotellialaa kohtaan, Auhto kertoo.
Auhto haki opiskelemaan englanninkieliselle Hotel, Restaurant and Tourism Management -linjalle.
– Hotelliala kiinnosti ja toisena vuonna valitsin suuntautumisekseni hotellijohtamisen. Suoritin myös harjoittelun hotellin vastaanotossa. Halusin kuitenkin kokeilla työskentelyä myös ravintola-alalla, vaikka ajattelin, ettei se ole minua varten, hän kertoo.
Kokeilu yllätti Auhdon ja sai hänet muuttamaan suunnitelmia.
– Meillä oli niin hyvä tiimi, että se sai minut innostumaan ravintola-alasta enemmän. Haagasta valmistumisen jälkeen olenkin ollut koko ajan tavalla tai toisella ravintola-alalla, Auhto jatkaa.
Viimeisen Haagan restonomiopintoihin liittyvän harjoittelunsa Auhto suoritti RA-Ravintoloiden toimistolla markkinoinnin harjoittelijana, jonne hän jäi myös harjoittelun jälkeen töihin muutamaksi vuodeksi. Tietyn ajan jälkeen opiskelu alkoi jälleen kiinnostaa ja Auhto hakeutui suorittamaan maisterin tutkintoa Aalto-yliopistoon Management and International Business -linjalle.
Vaikka Haagan kampukselta valmistumisen ja nykypäivän välissä riittää käänteitä, on koulusta tarttunut matkaan muutama oppi, jotka kulkevat yhä Auhdon mukana.
– Haagassa pidin erityisesti siitä, että opetus on niin käytännönläheistä. Kun opetellaan jokin teoria, niin se laitetaan saman tien käytäntöön. Tätä oppia olen pyrkinyt kuljettamaan mukanani. Jos vaikka lukee jostakin uudesta asiasta, joka tapahtuu alalla, niin alan heti miettiä, mitä se tarkoittaa ja miten se näkyy käytännössä omassa työssäni, Auhto summaa.
Topi Reingoldt, Sales, marketing and R&D, valmistunut 2015
Tuottanut: Martti Asikainen
Elintarvikkeiden ja juomien tukkukauppa JK-Tuoretalo Oy:n myynnissä ja markkinoinnissa työskentelevä Topi Reingoldt päätti jo ennen yläastetta, että hänestä tulisi ravintolakokki.
Reingoldt kertoo olleensa lapsesta lähtien kiinnostunut leipomisesta, mutta leipurin ammatti ei tästä huolimatta puhutellut häntä.
Päätös piti ja yläasteen jälkeen hän suuntasi opiskelemaan ravintolakoulu Perhoon.
– Perhon ravintolakoulua pidettiin tuolloin Suomen parhaimpana ja vanhimpana kokkikouluna, minkä vuoksi halusin opiskelemaan juuri sinne, hän toteaa vakavana.
Reingoldt päätti kokiksi valmistuttuaan, ettei menisi enää opiskelemaan. Varusmiespalveluksen suorittaminen muonituspuolen aliupseerina sai hänet kutenkin innostumaan esimiestyöstä sekä johtamisesta ja kiinnostus opiskelua kohtaan heräsi uudelleen.
– Mietin tuohon aikaan jopa maanpuolustuskorkeakoulua yhtenä vaihtoehtonani, mutta lopulta restonomin koulutus kiinnosti enemmän. Haagan restonomikampuksesta puhuttiin siihen aikaan alan johtavana opinahjona ja se tuntui luonnolliselta jatkumolta Perhossa opiskelulle, hän kertoo.
Reingoldtilla oli alusta lähtien selkeä visio koulutuksesta sekä siitä, mihin hän tulisi suuntautumaan.
Häntä kiinnosti ennen kaikkea ruokatuotannon johtaminen eli silloinen keittiömestarilinja. Haagassa opiskellessaan hän oppi soveltamaan omia vahvuuksiaan ja ymmärtämään myös oman rajallisuutensa.
– Pärjäsin koulussa hyvin ja sain hyviä arvosanoja, mutta jossakin vaiheessa huomasin, etten pystynyt suoriutumaan kokkina niin hyvin, kuin olisin toivonut. Tämän myöntäminen itselleni oli aika vaikeaa. Tajusin kuitenkin, että hoidin hallinnollista puolta ja ravintolataustoja paljon paremmin, hän kertoo.
Pian Reingoldt siirtyi lounaspuolelle esimiestehtäviin. Vaikka päätös suunnan vaihtamisesta tuntui aikanaan isolta ja vaikealta, on Reingoldt tyytyväinen siihen, että uskalsi ottaa tämän askeleen. Vaihdoksen myötä hän löysi oman alansa ja kertoo kokevansa itsensä onnellisemmaksi nykyisessä työssään.
Kuuntele Topi Reingoldtin tarina:
Laura Kohtala, ryhmämyyntipäällikkö, valmistunut 2015
Toimittanut: Caro Vehmas ja Lauri Lappalainen
Lukion loputtua mietin kovasti, mitä haluan elämältäni. Reissaaminen kiinnosti ja minulla oli kova hinku maailmalle. Toisaalta myös matkailualan opinnot houkuttelivat. Päätin tähdätä maailmalle koulutuksen kera ja hain Haaga-Heliaan.
Katso Laura Kohtalan tarina:
Kun silloin keväällä istuin Haaga-Helian pääsykoehaastattelussa Minna Halmetojan edessä, mietin, miten hienoa olisi opiskella kyseisellä kampuksella jo tulevana syksynä. Minna kuitenkin aisti, etten ollut vielä valmis koulunpenkille, vaan rohkaisi minua seuraamaan haaveitani ja lähtemään maailmalle. Otin neuvon vastaan ja lähdin valloittamaan maailmaa kolmeksi vuodeksi Finnmatkojen matkaoppaana.
Opasseikkailuni ohella hain uudestaan opiskelemaan Haaga-Heliaan matkailun liikkeenjohdon koulutukseen. Pääsin sillä kertaa sisään kouluun ja sain tulevaisuudelleni haluamani suunnan.
Oma ala löytyi hotellipuolelta
Matkaoppaana ollessani olin päässyt tutustumaan hotelleihin työni ohella. Etenkin luksushotellit kiinnostivat ja päätinkin Haaga-Heliassa opiskellessani suuntautua hotellipuolelle. Ilokseni pääsin suorittamaan ensimmäisen työharjoitteluni maineikkaaseen Hotel Haveniin. Siellä suoritin loputkin harjoitteluni, tein opinnäytetyöni ja etenin harjoittelijasta aina vuoropäällikön tehtäviin saakka.
Olin myös päättänyt toteuttaa Haaga-Helian kautta yhden pitkäaikaisimmista haaveistani: Tukholmassa asumisen. Hain vaihto-oppilaaksi Tukholmaan ja siellä ollessani hain töihin Tukholman hienoimpaan putiikkihotelliin, Lydmariin.
Haaga-Helia tarjosi ulkomailla opiskelun ja työharjoittelujen lisäksi valtavasti mahdollisuuksia alan ja oman itseni kehittämiseen erilaisten kurssien, projektien ja tapahtumien kautta. Minut pyydettiin mukaan mm. edustamaan Haaga-Heliaa RESTO-kisoihin, Haaga-Helian palvelujen kehitystiimiin sekä valmistumiseni jälkeen haastattelemaan mahdollisia uusia haagahelialaisia pääsykokeissa.
Kaikki nämä kokemukset sekä opinnot itsessään veivät minut lähemmäksi seuraavaa tavoitettani: kehittyä alalla ja mennä rohkeasti eteenpäin omalla polullani. Parasta näissä kolmessa vuodessa oli oivallukseni tulevasta: olin löytänyt alani!
Unelmista totta
Valmistumiseni jälkeen haaveilin uusista haasteista ja uudesta työpaikasta. Toiveeni toteutui, kun Saaren perhe tarjosi minulle vuoropäällikön paikkaa heidän uusimmassa projektissaan, Hotel F6:ssa. Taas yksi unelmani toteutuisi – pääsisin avaamaan putiikkihotellin Helsingin keskustaan.
Ja mikä seikkailu siitä alkoikin! Saavutimme hyvin pian ykköspaikan Helsingin, sitten Suomen ja lopuksi Pohjoismaiden suosikkihotellina asiakkaiden mukaan. Oli aivan mahtavaa olla mukana rakentamassa ja avaamassa tätä ihanaa perheomisteista hotellia. Parasta tässä paikassa oli asiakkaiden ja kauniin paikan lisäksi ehdottomasti rakas työyhteisöni.
Olen luonteeltani kova tekemään ja menemään eteenpäin, niinpä päätin tarttua reippaasti uuteen haasteeseen muutaman onnellisen F6:ssa vietetyn vuoden jälkeen. Minut pyydettiin mukaan tuomaan Lappia Helsinkiin ja avaamaan uusi hotelli Bulevardille, Lapland Hotels Bulevardi. Innostuin tästä heti, sillä sukujuureni ovat Lapissa ja paikkana se on minulle hyvin tärkeä. Olin myös miettinyt jo Haaga-Heliassa ollessani, miten pienesti Lappi on näkyvillä ja edustettuna Helsingissä ja tahdoin tähän kovasti muutosta. Lisäksi olin ollut todella liekeissä Hotel F6:n avauksesta ja nyt saisin mahdollisuuden avata isomman hotellin Helsingin näköalapaikalle.
Avasin Lapland Hotels Bulevardin vastaanoton vuoropäällikön saappaissa, josta etenin pian hotellin myyntitehtäviin. Jälleen yksi urahaaveistani toteutui, kun pääsin myynnin puolelle koordinoimaan ja järjestämään kaikkea aina ryhmämajoittumisista kokouksiin ja ryhmäillallisista huikeisiin juhlatapahtumiin! Juurrutin Lappia Helsinkiin kokonaisen vuoden, kunnes erään hauskan sattuman kautta törmäsin hyvään ideaan urani kannalta.
Tämä hyvä idea kasvoi loistavaksi ideaksi ja loistava idea kehittyi ajan saatossa unelmaksi – Marriottin eli maailman suurimman hotelliketjun kokoiseksi unelmaksi.
Tie vei takaisin kotikaupunkiin
Kun minua pyydetään kuvailemaan itseäni lyhyesti, kerron yleensä olevani manselainen maailmanmatkaaja. Olen asunut kymmenessä eri maassa ja hakenut maailmalta paljon oppia ja intoa. On kuitenkin yksi paikka, jota ei voita mielestäni mikään muu maailman kolkka: kotikaupunkini Tampere.
Kaipasin takaisin kotiin tasaisin väliajoin, ja kun kuulin, että Marriott avaa Suomen ensimmäisen uutena rakennetun hotellinsa Tampereelle, tiesin tilaisuuteni tulleen. Näin pääsisin takaisin kotiin kymmenen vuoden jälkeen ja vieläpä rakastamani alan saattelemana. Innostuin siitä ajatuksesta, että pääsisin kehittämään ja kasvattamaan matkailu- ja majoitusalaa lisää sekä kansainvälistämään kotikaupunkiani.
Minut palkattiin Tampereen Marriottin tiimiin myyntikoordinaattoriksi. Kahden kuukauden jälkeen, päivää ennen hotellin avausta, minut ylennettiin ryhmämyynnin päälliköksi. Saavutin toistaiseksi suurimman uratavoitteeni kolmekymppisenä, ei paha!
7. tammikuuta 2020 avasimme upean tiimimme kanssa yhteisvoimin Courtyard by Marriott Tampere City -hotellin. Kolmas hotelli, jonka olen päässyt avaamaan ja jälleen yksi uusi hotellibrändäys saavutettu, vieläpä omalla kotikentälläni.
Maarit Latvala, henkilöstöjohtaja, valmistunut 2015
Teksti: Päivi Mattsoff ja Caro Vehmas
Maarit Latvala innostui opiskelusta jo yläasteella. Kiinnostus uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen on kantanut pitkälle ja aikuisiällä siitä on tullut ikään kuin harrastus. McDonald’sin henkilöstöjohtajana Latvala kokee palkitsevaksi sen, että hän pääsee mahdollistamaan myös muiden ammatillisen osaamisen kasvun ja kehittymisen.
– Olen aina ajatellut, että ihmisen elämä on kokonaisuus, jossa niin työ, opiskelu kuin muutkin elämän alueet muodostavat kokonaisuuden. Näiden pitää soljua yhden ihmisen elinkaaren sisällä – ne eivät ole pois toisiltaan vaan täydentävät toisiaan, Latvala toteaa.
Elinikäisen oppimisen ihminen
Latvala on opiskellut sekä suorittanut erilaisia kursseja ja yrityksen sisäisiä koulutuksia työnsä ohessa lähes koko aikuisikänsä. Kiinnostus opiskelua kohtaan kumpuaakin jo yläasteelta, jonka jälkeen into on vain kasvanut.
– Näin aikuisiällä opiskelusta on tullut vielä kiinnostavampaa, kun saa itse määritellä tahdin ja sen, mitä opiskelee. Tutkinnot ovat tutkintoja, mutta se oppi, mitä niiden kautta saa, on työelämässä olevana sitä arvokkainta. Opiskelusta on tullut minulle ikään kuin harrastus tai elämäntapa, Latvala naurahtaa.
Tällä hetkellä Latvala viimeistelee maisterinopintojaan Itä-Suomen yliopistossa. Kevät 2021 tulee olemaan työntäyteinen gradun kirjoittamisen parissa. Pian hän valmistuu myös ammattilaisvalokuvaajaksi.
– Jossakin kohtaa, jos aika vain riittää, niin periaatteessa olisin kiinnostunut jatkamaan tohtorin väitöskirjaan asti maisterikoulutuksen jälkeen, mutta menen kuitenkin työn ehdoilla, kuten olen mennyt tähänkin asti aina lukiosta valmistumisen jälkeen, Latvala tuumaa.
Haaga-Helian ja McDonald’sin koulutusyhteistyön äiti
Ei siis ole ihme, että Latvala työskentelee koulutusmyönteisessä yrityksessä, jonka yksi globaaleista tavoitteista on tukea työntekijöidensä kasvua, kehitystä ja koulutusta työn ohessa. Vuonna 2012 McDonald’s päätti, että yritys haluaa laajentaa tarjolla olevia koulutusmahdollisuuksiaan. Niinpä Latvala otti yhteyttä Haaga-Heliaan ja alkoi ideoida McDonald’sin esimiesryhmälle räätälöityä restonomikoulutusta yhdessä Haaga-Helian Mika Saranpään, Marjaana Mäkelän ja Jouni Ahosen kanssa. Yhdessä ryhmä arvioi, mitä osaamista koulutettavilla henkilöillä jo oli ja mitä heiltä puuttui suhteessa restonomitutkinnon osaamisalueisiin.
– Johtavana ajatuksena oli, että McDonald’sin ravintolapäällikön tehtävät tuovat sellaista osaamista, joka kuuluu restonomitutkinnon osaamisalueisiin, esimerkiksi laskennan, markkinoinnin, liiketoimintaosaamisen, johtamisen sektoreilla, Latvala kertoo.
Ammatillisen kasvun puolestapuhuja
Koulutuksen mahdollistaminen ja sen suunnittelussa mukana oleminen on ollut Latvalalle tärkeä asia.
– Omassa roolissani minulle on mahdollistettu asioita jo aikaisemmin, joten henkilöstöjohtajana haluan mahdollistaa ammatillisen osaamisen kasvun ja kehittymisen myös muille. Koen erittäin arvokkaaksi sen, että työnantajani on mahdollistanut, että voin olla mukana tällaisten asioiden eteenpäin viemisessä. Henkilöstön kehittäminen on mitä suurimmissa määrin myös yrityksen etu, josta kaikki osapuolet, myös oppilaitos ja yhteiskunta, hyötyvät, Latvala tiivistää.
Vuonna 2013 Latvala pääsi nauttimaan työnsä hedelmästä pilottiryhmän aloittaessa opinnot Haagan restonomikampuksella. Mielenkiintoisen tilanteesta teki myös se, että Latvala toimi itsekin opiskelijana ryhmässä.
– Pilotin aikana päässäni pyöri aika monta hattua omaksuessani koulutuksen vetäjän ja organisoijan, partnerin, henkilöstöjohtajan sekä opiskelijan roolit. Tämä mahdollisti sen, että pääsin näkemään koulutuksen sisältäpäin, Latvala kertoo.
Pilotista saatiin hyviä tuloksia ja monien koulutuksen suorittaneiden ura on ottanut tämän jälkeen harppauksen eteenpäin. Syksyllä 2019 Haagan restonomikampuksella opintonsa aloitti uusi McDonald’s-ryhmä.
Maria Dahlström, tarjoilija, vuoromestari, valmistunut 2015
Teksti: Nea Kauppinen, Joel Salonen ja Kristiina Adamsson
Maria Dahlström korostaa suhteiden luomisen merkitystä koulutuksen aikana. Sen avulla voi avata mielenkiintoisia urapolkuja itselleen – kunhan on rohkea ja aidosti kiinnostunut.
Dahlström kiinnostui ravintola-alasta jo nuorena ja päätyikin peruskoulun jälkeen Perhon ravintolakouluun opiskelemaan tarjoilijaksi. Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusohjelma tuntui luontaiselta jatkolta ammatillisen toisen asteen koulutuksen jälkeen. Siksi hän päätyikin suorittamaan restonomin tutkintoa.
– Tarjoilija on ollut jo kymmenvuotiaana haaveammattini, ja poliisi. Ravintola-ala on siis jo silloin ollut mielessä, Dahlström pohjustaa.
Haaga-Helian restonomikoulutusta Dahlström pitää arvostetuimpana Suomessa ja siksi ammattikorkeakoulun valinta kohdistuikin juuri Haagaan. Opiskelu Haagassa antoi Dahlströmille mahdollisuuden päästä kehittämään ravintola-alan osaamistaan edelleen. Opiskeluaikana mielekkäintä olivat työelämään vahvasti linkittyneet projektit, joiden aikana esimerkiksi tehtiin ryhmätöinä projekteja alan yrityksille. Myös vierailukäyntejä alan yrityksissä ja harjoittelujaksojen merkitystä Maria korostaa.
– Harjoitteluissa suhteiden luominen ja omien mielenkiinnon kohteiden löytäminen on tärkeää, Dahlström lisää.
Työllistymisen kanssa ei ollut mitään haasteita
Ravintola-alan töitä oli opintojen ohella koko ajan tarjolla. Rohkeus siirtyä uusiin työtehtäviin on tärkeää. Harjoittelut toimivat erinomaisena keinona löytää uusia tehtäviä itsensä kehittämiseksi ja löytää se osa alasta, joka itseä todella kiinnostaa. Dahlström kertoo työskennelleensä tarjoilijana, vuorovastaavana ja vuoropäällikkönä.
– Kyllä se kiitos asiakkaalta palkitsee, ja se, että saa koko ajan tehdä ja tuoda itseään siihen työhön. Enkä osaisi olla työssä, jossa ollaan paikoillaan, Dahlström täsmentää.
Kymmenen vuoden työkokemuksen myötä alan parhaana puolena Maria näkee sen monipuolisuuden. Kokemuksen myötä myös itsevarmuus ja määrätietoisuus ovat kasvaneet.
Työt myyntipalvelussa kiinnostavat
Kysyttäessä tulevaisuuden suunnitelmista Maria mainitsee, että tehtävät esim. myyntipalvelussa kiinnostaisivat. Tämänhetkinen työpaikka Marski by Scandic -hotellin ravintolassa tuntuu kuitenkin nyt oikealta. Ison työnantajan palveluksessa työskentelemisen etuna Dahlström näkee kehitysmahdollisuudet.
– Aina voi puhua oman esimiehen kanssa, ja on mahdollisuus saada lisää vastuuta, pitää vain keskustella. Se vie eteenpäin, Dahlström kuvaa.
Rohkeus kokeilla erilaisia työtehtäviä
Dahlström antaakin vinkkejä tulevaisuuden restonomeille: Opinnäytetyötä ei kannata venyttää, vaan tehdä se aikataulussaan. On hyödyllistä miettiä suhteiden luomista ja sitä, mikä kiinnostaa ja mikä puolestaan ei. On hyvä uskaltaa kokeilla useita työtehtäviä ja täysin uusia haasteita. Jokainen työpaikka opettaa, kasvattaa ja tuo erilaisia toimintatapoja. On syytä oppia ajattelemaan pitkälläkin tähtäimellä, ei vain nykyhetkeä. Lisäksi kannattaa pitää huolta siitä, ettei tee liikaa töitä.
– Esimiehenä toimiessani pidän tärkeänä olla reilu ja tasapuolinen. Olen aina halunnut olla helposti lähestyttävä, sopivalla auktoriteetilla. Positiiviseen työilmapiiriin kuuluu hyvä johtaminen, työntekijöiden jaksamisesta huolehtiminen ja uskallus puuttua haasteisiin.
Joel Packalen, markkinointijohtaja, valmistunut 2015
Teksti: Caro Vehmas ja Päivi Mattsoff
– Vuonna 2006 astelin ylpeänä ylioppilaana kohti Teknillisen korkeakoulun päärakennusta. Olin toteuttamassa unelmaani ja kaikkien odotusten mukaisesti aloittamassa useamman vuoden uurastuksen akateemisella koulunpenkillä. Silti jokin takaraivossa kummitteli – olinko tehnyt oikean päätöksen?
Ensimmäinen vuosi vierähti vikkelästi. Vuonna 2007 astuin armeijan harmaisiin ja ajatukset siirtyivät pois opinnoista. Kun vuonna 2008 olisi ollut tarkoitus palata koulun penkille, tuntui valitsemani koulutus vieraalta ja väärältä. Yritin vielä löytää opiskelumotivaatiota uudestaan, mutta tunsin vain, että olin eksynyt polultani.
Loikka omalle polulle
Pyysin isältäni apua ja ryhdyimme miettimään uusia koulutusvaihtoehtoja. Mitä todella haluaisin tehdä? Ratkaisu löytyi viimein Haaga-Helian koulunpenkiltä. Vuodet 2012-2015 nautin opinnoistani Haaga-Helian, Haagan kampuksella, hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusohjelmassa. Muistan vielä ensimmäisen päiväni, kun astuin kampuksen ovista ja Haagan käytävillä kaikui innostunutta puheen sorinaa. Ilmassa leijui koululle ominainen hospitality-tunnelma. Tunsin heti kuuluvani Haagan kampuksen kotoisaan ja lämminhenkiseen yhteisöön – olin viimein löytänyt kotiin.
Jo ensimmäisen vuoden aikana heittäydyin opintojen virtaan ja osallistuin aktiivisesti koulun ja restonomiopiskelijoiden paikallisjärjestö Pore ry:n tapahtumiin. Erityisesti Haagan oma viinikerho Vinstituutti herätti kiinnostukseni ja lopulta päädyinkin pyörittämään Vinstituuttia kahden vuoden ajan. Sen lisäksi koin halua avustaa tutorina uusia opiskelijoita ottamaan kaiken irti Haaga-Helian restonomiopinnoista. Viinikerhoilun ja tutoroinnin myötä opin tuntemaan niin Haagan opettajat kuin opiskelijat – ja he luonnollisesti oppivat tuntemaan minut.
Haagassa opiskellessani löysin itsestäni puolia, joita kammoksuin aiemmassa elämässäni. Opin nauttimaan esiintymisestä ja heittäydyin ennakkoluulottomasti oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ennen Haaga-Heliaa en olisi kuvitellutkaan edustavani opinahjoani joka vuotisessa valtakunnallisessa RESTO-restonomikilpailussa saati perustavani ensimmäistä startup-yritystäni opiskelijakavereideni kanssa. Löysin uuden itseni Haagasta ja kaikki Haagassa kokemani ja oppimani asiat avasivat samalla urapolkuni maailman suurimman verkkomatkatoimiston palkkalistoille – aikani Expedialla oli koittanut.
Ura matkailualan hektisessä maailmassa
Urani Expedialla alkoi vuoden 2015 alkukesästä, kun tyytyväisenä marssin uunituoreet restonomipaperit takataskussani kohti Expedian Helsingin paikallistoimistoa. Urani aikana olen nähnyt kotimaisen ja kansainvälisen matkailun kehityksen heilahtelua aitiopaikalta ja olen matkannut ympäri maapalloa niin lomailun kuin töidenkin merkeissä. Voin ylpeänä todeta, että olen etuoikeutetusti päässyt näkemään myös rakasta kotimaatamme ja niitä ainutlaatuisia piirteitä, mitä vain Suomessa on koettavissa.
Uskon, että urani Expedialla jatkuu vielä pitkään. Nautin matkailualan hektisyydestä, sillä se samalla motivoi ja pakottaa pysymään varpaisillaan alati muuttuvan ympäristön myötä. Startup-yritykseni täyttävät loput aukot kalenteristani. Onnekseni olen oppinut myös rentoutumaan ja vaalimaan vapaa-aikaani, jota vietän rakkaan puolisoni ja parhaiden ystävieni kanssa.
Omalla kohdallani kaikista parhaat päätökset ovat syntyneet, kun olen uskaltanut rohkeasti katsoa peiliin, nähdä omat vahvuuteni ja luottaa omaan intuitioon. Ja sitten vain painaa hanaa!
Roope Musto, asiakaspäällikkö, valmistunut 2015
Toimittanut: Martti Asikainen
Haagan kampuksen restonomiopinnot houkuttelivat Englannissa syntyneen Roope Muston muuttamaan Helsinkiin. Suomesta hän löysi uuden kodin sekä polun uralleen. Tänä päivänä Musto työskentelee asiakaspäällikkönä Suomen johtavalla tapahtumatoimisto Factor Novalla.
Lontoossa syntynyt ja siellä lähes koko ikänsä asunut Musto ehti työskennellä hotellialalla kuusi vuotta ennen opintojen aloittamista Haagan kampuksella.
Suurin syy hänen koulutusvalintaansa oli Haagan kampuksen asema kansainvälisenä Leading Hotel Schools of the World -korkeakouluna (nyk. Hotel Schools of Distinction, HSD). Musto oli aikaisemmin työskennellyt luksushotelliketju Jumeirahissa, joka on osa Leading Hotels of the World -järjestöä. Lisäksi opinnot oli mahdollista suorittaa englanniksi, joka on hänen äidinkielensä.
– Tavallaan kyse on vähän samasta organisaatiosta. Tunsin tämän entuudestaan, minkä vuoksi valinta oli helppo, hän sanoo.
Muston mukaan parasta opiskelussa oli verkostoituminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Hän kehottaakin nykyisiä opiskelijoita luomaan mahdollisimman laajoja verkostoja jo opintojen aikana.
– Olemme palvelualalla, jossa verkostot merkitsevät paljon. Tällä alalla tarvitsee rohkeutta kokeilla uusia asioita ja tutustua uusiin ihmisiin. Koskaan ei pitäisi pelätä epäonnistumisia, hän naurahtaa.
Muston tarina opettaa, ettei koskaan ole liian myöhäistä opiskella lisää, ja etteivät edes maantieteelliset rajat pysty estämään unelmia, jos vain yrittää tarpeeksi.
Kuuntele Roope Muston tarina:
Annika Laine, myyntipäällikkö, valmistunut 2016
Teksti: Caro Vehmas ja Martti Asikainen
Annika Laine on ehtinyt kerryttämään urallaan laajasti kokemusta myynnin parissa erilaisissa työtehtävissä ja yrityksissä. Tällä hetkellä hän työskentelee Primehotels Oy:n myyntipäällikkönä.
– Esikoiseni muistaa vieläkin sen päivän, kun sain tietää, että pääsin opiskelemaan matkailun liikkeenjohdon koulutukseen. Silloin meitä hakijoita oli todella paljon ja sisään otettiin vain noin 30 opiskelijaa. Opiskelupaikan saaminen tuntui silloin aivan lottovoitolta, Laine iloitsee.
Opintojen kautta Laine sai käytännön oppeja ja uutta näkemystä alalle.
– Opinnot olivat todella antoisat. Tiedon lisääntyminen lisäksi pääsin hyödyntämään jo kertynyttä työkokemusta sekä viemään opinnoista saatuja oppeja käytäntöön. Aineopintojen lisäksi Haagasta tarttui mukaan paljon viestinnällistä osaamista, joista on ollut runsaasti hyötyä urallani, Laine kertoo.
Verkostoitumista ja itsensä etsimistä
Laineen mukaan opinnoissa parasta oli verkostoituminen toisiin opiskelijoihin. Nykyisiä ja tulevia restonomiopiskelijoita hän kehottaakin hyödyntämään kaikki opiskeluaikana vastaan tulevat tilaisuudet uusien kontaktien luomiseen sekä sen selvittämiseen, kuka itse on ja mihin haluaa tulevaisuudessa työllistyä.
– On tärkeää, että löytää itselleen sellaisen luontaisen tavan olla eri ihmisten seurassa ja eri tilanteissa sekä tunnistaa omat vahvuudet ja kehittämisen kohteet. Persoona on se, mikä muistetaan, oli kyseessä sitten elämyksen myyminen, asiakkaiden palvelu tai esimiestehtävissä työskentely, Laine toteaa.
Juuri alalle tulleita restonomeja hän rohkaisee astumaan myös mukavuusalueen ulkopuolelle heidän etsiessään sopivaa työpaikkaa.
– Ei pidä hätiköidä, vaikka ensimmäiset työpaikat eivät tuntuisikaan siltä omimmalta hommalta. Työpaikkoja on paljon ja oman paikkansa löytäminen voi kestää jonkin aikaa. Kannattaa rohkeasti astua myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kun se oma paikka lopulta löytyy, se on todella palkitsevaa, hän vinkkaa.
”Olen löytänyt oman paikkani”
Ennen opintojen alkamista ja niiden aikana Laine työskenteli matkailualalla. Valmistumisen jälkeen hän kaipasi kuitenkin uusia haasteita. Uusi työpaikka löytyi harrastuksen kautta Suomeen juuri rantautuneesta eläinvakuutusyhtiössä, jossa hän aloitti työt myyntipäällikkönä.
Myynti onkin ollut yhdistävänä elementtinä läpi Laineen koko työuran. Työkokemusta erilaisissa tehtävissä ja yrityksissä kerryttäneen Laineen seuraava harppaus oli hotellialalle siirtyminen. Tänä päivänä hän työskentelee myyntipäällikkönä Primehotels Oy:ssä.
– Olen todella onnellisessa asemassa, sillä olen nähnyt eri yrityksiä ja kerryttänyt työkokemusta laajasti eri tehtävissä. Nyt tuntuu, että olen löytänyt oman paikkani. Tällä hetkellä haluan nauttia tästä työstä ja olla avoin kaikille uusille tilanteille, joita tulee vastaan, hän kertoo.
– Hospitality-ala herättää ihmisissä hyvin paljon odotuksia, joten tällä alalla työskentely on tietyllä tavalla toiveiden täyttämistä ja parhaimmillaan myös niiden ylittämistä, Laine toteaa.
– Koen, että urani huippukohtia ovat kaikki hyvät kohtaamiset ihmisten kanssa. Erityisen palkitsevaa on, kun pystyy ylittämään asiakkaan odotukset tai kääntämään jonkin hankalan asiakaskeissin niin, että siitä asiakkaasta saadaankin vakiovieras, hän summaa.
Aleksi Soini, tohtorikoulutettava, valmistunut 2016
Teksti: Karoliine Madiberg ja Kristiina Adamsson
Lapsena Aleksi Soinin haaveammatti oli opettaja. Hänellä on ollut Haagasta valmistumisensa jälkeen selkeä ajatus siitä, mihin hän suuntaa seuraavaksi. Ne olivat saman tien jatko-opinnot. Tällä hetkellä hän tekeekin tohtorin väitöskirjaa Aalto-yliopistossa.
Lukiovuosien jälkeen Aleksi oli Pariisin Disneylandissa töissä tarjoilijana vuoden, josta into matkailualaan kasvoi. Pariisin jälkeen hän siirtyi Visit Helsingille (nykyinen Helsinki Marketing) asiakaspalveluun. Niinpä opinnot Haaga-Heliassa olivat luonteva jatkumo jo alkunsa saaneelle kiinnostukselle. Opintojen aikana Aleksi teki töitä sosiaalisen median parissa, myynti- ja asiakaspalvelutehtävissä. Hän on ollut tyytyväinen työnantajiinsa ja työllistyminen on ollut varsin helppoa.
– Koko koulu ja koulutusohjelma vaikuttivat monipuolisilta, niin ei tarvinnut vielä tietää, mitä lopulta haluaa. Pikkuhiljaa toisen vuoden aikana aloin valita enemmän viestinnän kursseja opinto-ohjaaja Pekka Soiven avulla. Niistä tuli tuntumaa asiaan, joka minua voisi kiinnostaa. Haaga-Helian opinnot auttoivat ymmärtämään, mitä kohti haluan kulkea.
Aleksille ehti kertyä kokemusta jo restonomin työtehtävistä ennen valmistumista. Hän koki etenkin harjoittelupaikkojen olevan avainasemassa tulevien työtehtävien haussa.
– Harjoitteluja kannattaa hyödyntää monipuolisesti eri tehtävissä ja harkita tarkkaan, mihin hakee. Jos todella tietää, mihin haluaa syventyä, kannattaa kyllä sitten seurata sitä polkua.
Hän näkee edelleen omiksi kiinnostuksen kohteikseen kansainvälisyyden ja kehittyvän matkailualan etenkin Helsingissä. Restonomin opinnoissa Aleksi nostaa omalla kohdallaan viestintätaitojen, tietynlaisen kriittisyyden ja ryhmässä työskentelemisen olennaisimmiksi osaamisiksi.
– Koen, että kaikenlaiset työelämän viestintätaidot ovat tulleen hyvin tarpeeseen ja ylipäätään työskentely ryhmissä, sillä ryhmätöitä oli paljon. Hyvin oleelliseksi osoittautui lähdekriittisyyden oppiminen eli kuinka etsiä akateemista tietoa ja tuottaa sitä. Myös sellainen ”oppia opiskelemaan” -taito kehittyi Haaga-Heliassa ollessani, eli miten opiskella oikein ja löytää paras tapa opiskella juuri itselleen.
Restonomiksi valmistuttuaan Aleksi teki maisterin tutkinnon Aalto-yliopistossa, yritysviestintä pääaineenaan. Maisteriopinnot toimivat ponnahduslautana tohtorin opintojen aloittamiselle Aallossa. Nykyisin Aleksi toimiikin Aallossa tutkijatohtorina. Nykyiset työtehtävät kehittävät esimerkiksi luennointi-, ohjaus- ja kirjoitustaitoa kummasti.
Tohtoriopinnot jatkuvat kauppakorkeakoulussa edelleen. Aleksi aikoo keskittyä laajemmin tutkimusmenetelmien opintoihin ja hyödyntää yliopiston sisäisiä pedagogisen kehittämisen kursseja ja työpajoja. Nykyisessä työssä kiehtovat sen mielenkiintoisuus ja itsemääräämisoikeus, mahdollisuus päättää siitä, miten tekee työnsä. Syksyllä 2020 Aleksi aloittaa opetuksen ja väitöskirjan teon. Haagan opiskeluvuosiaan hän muistelee vapautena ja nuoruuden aikana.
– Pystyin tekemään monenlaista, oli aikaa kaikkeen muuhunkin kuin koulujuttuihin ja ei ollut niin paljon paineita! Vaikka Haaga-Heliassa olikin paljon tehtäviä ja deadlineja, niin silti aina tuntui siltä, että vapaa-aikaa löytyi. Student life at its best!
Adeline Sutter, Marketing Coordinator, valmistunut 2016
Teksti: Caro Vehmas ja Lauri Lappalainen
Clarion-hotellissa markkinointikoordinaattorina työskentelevä Adeline Sutter pohti useita eri vaihtoehtoja hakiessaan opiskelemaan. Lopulta kiinnostus hotellialaa kohtaan vei voiton ja hän aloitti hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon opinnot Haagan kampuksella.
Katso Adeline Sutterin tarina:
– Innostus hotellialaa kohtaan lähti oikeastaan Gilmoren tytöt -sarjasta, jota rakastin pienenä. Yksi sarjan päähahmoista, joka oli myös lempihahmoni, oli hotellissa töissä. Tämä sai minutkin ajattelemaan, että tuollaista työtä olisi kiva tehdä. Sarja toimi ensimmäisenä sysäyksenä alalle ja myöhemmin kiinnostus alaa kohtaan syveni entisestään, Sutter kertoo.
Vaikka suuntautuminen hotellialalle oli Sutterille jo opintojen alussa selvää, halusi hän kokeilla myös muita aloja työharjoitteluiden kautta.
– Suoritin opintojen aikana kolme harjoittelujaksoa, yhden hotellissa, yhden ravintolassa ja yhden tapahtuma-alalla. Halusin nähdä, millaisia eri aloja ja työtehtäviä restonomikoulutus sisälsi. Samalla halusin myös varmuuden sille, onko hotelliala juuri se, johon haluan opinnoissani suuntautua, vai olisiko jokin toinen ala sittenkin kiinnostavampi, hän kertoo.
Haagan kautta Sutter sai myös ensikosketuksena Clarioniin koulutyönä tehdyn yhteistyöprojektin kautta. Pienten askeleiden ja onnistumisien kautta hän on edennyt vastaanottotiskiltä markkinointikoordinaattoriksi ja nauttii työstään täysin siemauksin.
– Jokainen askel eteenpäin on ollut sellainen self high five -hetki. Ne ovat olleet niitä pieniä onnistumisia, joiden kautta tietää pikkuhiljaa saavuttavansa sen päämäärän, mihin tähtää. Loppupeleissä se on itsestä todella paljon kiinni. Jos haluaa saavuttaa jotakin, niin sitä on lähdettävä hakemaan, Sutter tiivistää.
Petra Lankinen, IT-konsultti, valmistunut 2003 ja 2017
Toimittanut: Caro Vehmas ja Martti Asikainen
Petra Lankinen valmistui restonomiksi vuonna 2003. Kun hänelle selvisi, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen onnistuu töiden ohessa, hänen ei tarvinnut pitkään miettiä paluuta Haagaan ja koulun penkille.
Katso Petra Lankisen tarina:
Petra Auhto, vuoropäällikkö, valmistunut 2017
Teksti: Caro Vehmas
Ensimmäisen kosketuksensa ravintola-alalle Petra Auhto sai 15-vuotiaana työskennellessään kahvilassa. Tämän jälkeen urapolku on vienyt syvemmälle ravintolamaailmaan, jossa Auhto on toiminut tarjoilijana, hovimestarina, vuoropäällikkönä sekä valmistumisensa jälkeen ravintolapäällikkönä.
Lukion jälkeen Auhto suuntasi Englantiin, jossa hän suoritti baarimestarin opinnot ja työskenteli alalla muutaman vuoden. Suomeen palattuaan hän halusi jatkaa kansainvälisellä kentällä ja hakeutui Haaga-Heliaan opiskelemaan englanninkieliselle Hospitality, Tourism and Experience Management -linjalle.
– Muutaman vuoden baarimestarina Lontoossa työskentelemisen jälkeen oli helpompi ajatella, että tulevaisuuden näkymätkin ovat kansainvälisellä puolella. Hain opiskelemaan Haaga-Heliaan, sillä koulu oli tunnettu niin Suomessa kuin ulkomaillakin, Auhto toteaa.
Auhdon mukaan opinnoissa parasta olivat ihmiset ja hyvä yhteishenki.
– Suurin osa luokka-asteeltamme valitsi suuntautumisekseen tapahtumapuolen, joten meitä jäi noin viitisentoista opiskelijaa ravintolapuolelle. Meistä tuli hyvin tiivis ryhmä ja luokassamme vallitsi hyvä yhteishenki, hän muistelee.
– Haaga-Heliassa järjestettiin myös paljon erilaisia tapahtumia, joissa yritykset tulivat koululle esittelemään toimintaansa ja rekrytoimaan opiskelijoita. Tätä kautta sai luotua hyviä kontakteja alan toimijoihin, joista osa poiki myöhemmin myös työtarjouksia, Auhto jatkaa.
Nykyisiä ja tulevia restonomeja hän suosittelee kerryttämään aktiivisesti kokemusta alalta myös koulun ulkopuolelta jo opintojen aikana.
– Vaikka opiskelu onkin välillä rankkaa, niin suosittelen tekemään töitä opiskelun ohessa ja hankkimaan näin kokemusta alalta myös koulun ulkopuolelta. Harjottelut ja opiskelijavaihto sekä varsinkin yhteistyöt, jotka tulevat esimerkiksi opiskelijakunta Poreen kautta kannattaa myös ehdottomasti hyödyntää, Auhto vinkkaa.
Monen vuoden työkokemus ravintola- ja Hospitality-alalla on osoittanut Auhdolle, että hän on löytänyt oman paikkansa.
– Hospitality-ala on minun juttuni. Nautin saadessani olla ihmisten parissa ja tuottaa ihania elämyksiä. Omaa vapaa-aikaa on ehkä vähän vähemmän, mutta kyllä tämä ala myöskin sitten antaa niin paljon itselle, Auhto toteaa.
– Tulevaisuuden tavoitteenani on, että joku kaunis päivä minulla olisi oma pieni ravintola, kahvila tai kuppila. En vielä tiedä, minkä näköinen se on, mutta joku päivä perustan vielä Petran ravintolan tai vastaavan, hän naurahtaa.
Anders Löfman, toimitusjohtaja, valmistunut 2010 ja 2017
Teksti: Katriina Kolu
Monen muun ravintola-alan ammattilaisen tavoin toimitusjohtaja Anders Löfman on työskennellyt koko työuransa ravintolassa. Tietotaitoa, verkostoja ja nostetta uralleen hän on saanut Haaga-Helian restonomi- ja YAMK-tutkinnoista. Molemmat tutkinnot hän on suorittanut monimuotona työn ohessa.
Anders Löfmanin opintopolku ei ole ollut se kaikkein tavanomaisin, sillä ennen opintojaan hän ehti kerryttää työkokemusta alalta lähes 15 vuotta.
– Pitsan kuljetuksesta toimitusjohtajaksi, tiivistää Anders Löfman työhistoriansa ravintola-alalla.
Uralla ovat tulleet tutuksi keittiö- ja tarjoilutyöt sekä salin että baarin puolella. Edettyään ensimmäiseen esimiestehtävään hän muistaa tehneensä päätöksen jäädä ravintola-alalle.
Monimuoto-opiskelua työn ohessa
– Vasta kolmekymppisenä aloin opiskella, ja sen jälkeen olenkin opiskellut koko ajan töiden ohessa. Ensin suoritin restonomitutkinnon ja sitten muutaman vuoden päästä myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Haagan käytävät ovat tulleet tutuiksi, toteaa Löfman.
Hän valmistui 2010 hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusohjelmasta, sillä on ollut aina kiinnostunut johtamisesta.
– Lähiopetusta oli keskimäärin kolme päivää kuukaudessa. Kiitos ymmärtäväisille työnantajilleni siitä, että pystyin osittain työajalla suorittamaan opintoja.
Parhaimpana opintojen antina Löfman pitää teoriapohjan saamista omien kokemusten tueksi. Lisäksi hän arvostaa suuresti opintojen myötä saamaansa verkostoa.
– YAMK-opintojen myötä olen saanut paljon sellaista tietoa, jota olen voinut soveltaa ihan suoraan omassa johtamistyössäni Ravintola Careliassa. Toimitusjohtajana vastaan neljästä ravintolasta sekä toimin controllerina saman omistajan hotellissa ja viinien maahantuonnissa. Voi siis sanoa, että olen koulutustani vastaavissa tehtävissä.
Omia käytäntöjä ja suhtautumistapoja pitää aina päivittää
Opiskelijoita Löfman kannustaa ennen kaikkea uteliaisuuteen.
– Teoriaa on tärkeää opiskella, mutta todellisuudessa ammattitaito on sitä, että osaat soveltaa teoriaa käytännössä. Ja sitä opinnoista saatavaa mahtavaa verkostoa kannattaa ehdottomasti vaalia!
Kysyttäessä mitä konkreettista Löfmanille on jäänyt opinnoista mieleen, hän kertoo kaksi lorua, jotka ovat käytössä hänen jokapäiväisessä työssään.
– Ensimmäinen lempiloruni on Demingin laatuympyrä: suunnittele, toteuta, arvioi ja paranna. Toinen liittyy tiimin muodostamiseen eli forming, storming, norming, performing. Ajatuksena tässä on se, että tiimin kokoonpanon muuttuessa suoritustasossa tulee aina pieni lasku ennen normalisoitumista ja optimitasoa.
Löfman kertoo osallistuvansa säännöllisesti erilaisiin valmennuksiin ja koulutuksiin.
– Ikinä ei tule valmiiksi, vaan aina on mahdollisuus oppia uutta. Jokainen sukupolvi on edellistä fiksumpi. Johtamiskäytäntöjä ja omia suhtautumistapoja pitää aina päivittää, ettei jää toteuttamaan “aina on tehty näin” -mantraa.
Annettavaa alalle monella eri tasolla
Löfman viihtyy työssään, mutta kokee olevansa etuoikeutetussa asemassa pystyessään vaikuttamaan omaan työnkuvaansa. Työkulttuuria hän on saanut muokata omannäköisekseen eli positiivisen kautta tekemiseen.
Hän kertoo kokevansa vahvasti, että hänellä on edelleen annettavaa työyhteisölle ja jopa koko alalle. Haluaisin tehdä töitä ravintola-alan työnantajamielikuvan ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Siksi uskon jatkavani alalla vielä pitkään.
– Haagan kanssa teen edelleen yhteistyötä: ravintolapäällikkömme ovat osallistuneet yritysjohtamisen kursseille ja itse olen käynyt luennoimassa eri kursseilla. Tieto on valtaa vasta kun sen jakaa eteenpäin. Haagaan on aina kiva tulla – siellä on hyvä tekemisen meininki.
Jasu Sohlberg, myyntipäällikkö, valmistunut 2017
Toimittanut: Caro Vehmas
Kattavat verkostot ja loistavat tyypit ovat Jasu Sohlbergille yksi keskeinen asia, mitä opinnoista on jäänyt käteen. Mutta millaiset muistot Soghlbergille on Haagan henkilökunnasta jäänyt?
Katso Jasu Sohlbergin tarina:
Jenni Hakala-Deiro, koulutuspäällikkö, valmistunut 2017
Teksti: Päivi Mattsoff
Matkailun opettaja Jenni Hakala-Deiro on kiiruhtamassa matkailun sähköisen liiketoiminnan opintojaksolle, mutta ehtii pysähtyä juttelemaan opiskelija Jani Yli-Jussilan kanssa hetkeksi. Jenni Hakala-Deiro painottaa, että opettajan työssä pitää kaiken aikaa pyrkiä päivittämään omaa osaamistaan pystyäkseen ammentamaan opetukseen aina uutta ja uusia näkökulmia. Muun muassa siksi hän on tullut päivittämään osaamistaan Matkailun sähköisen liiketoiminnan kurssille.
Haagan restonomikampuksella matkailun liikkeenjohdon monimuoto-opinnot Jenni Hakala-Deiro aloitti vuonna 2014 ja valmistui ripeästi kolmessa vuodessa, eli vuonna 2017. Hän valitsi Haagan opiskelupaikaksi Haagan maineen vuoksi – Jenni oli ehtinyt työskennellä matkailualalla pääasiassa Portugalissa jo 15 vuotta, joten hänellä oli suhteellisen vankka työkokemus sekä virkailijan että esimiehen töistä. Toki hän nauraen tunnustaa, että myös Haagan sijainnilla oli merkitystä – se oli suhteellisen lähellä sekä silloista työ- että asuinpaikkaa.
– Parasta Haagan monimuoto-opiskelussa oli sekä opiskeluaineet että opettajat. Pidin siitä, että korostettiin monialaisuutta. Arvostin, että asioita voi ja pitää tarkastella monesta näkökulmasta eikä oteta vain pintasilausta, vaan asioihin mentiin syvälle – tätä teimme opiskelussa. Ala kehittyy hurjaa vauhtia, joten tämä monimuotoinen matkailuala jaksaa aina vaan innostaa, Jenni kertoo.
Jenni painottaa tiimityötaitoja ja -tahtoa.
– Ei kannata ajatella, että minä pelastan maailman yksin, vaan yhdessä muiden kanssa asioita tehdään ja tuloksia saadaan. Alan nopea kehittyminen vaatii meiltä muun muassa sosiaalisen median hallintaa, jota opiskelen täällä paraikaa.
Työssään opettajana hän nauttii siitä, että voi ammentaa sekä pitkästä työkokemuksestaan että restonomiopinnoistaan opiskelijoille. Jenni teki jo opiskeluaikoinaan matkailuopettajan sijaisuuksia alan oppilaitoksessa ja hän suorittikin restonomiksi valmistuttuaan myös opettajaopinnot, joihin pääsemiseen vaadittiin restonomin tutkintoa. Hänellä on suunnitelmissa opiskella vielä ylempi ammattikorkeakoulututkinto jossain vaiheessa.
Työtehtävät Hyriassa ovat Jennillä muuttuneet haastattelun jälkeen. Vielä syksyllä 2019 Jenni oli matkailun opettajana, mutta vuoden vaihteessa hän siirtyi Hyrian palvelualojen koulutuspäälliköksi. Työssään hän nyt vastaa matkailu-, ravintola- ja catering-alan sekä puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan koulutuksista sekä toimii yli 20 opettajan ja muun henkilöstön esimiehenä. Koulutusohjelmissa opiskelee nelisen sataa opiskelijaa.
– Työn polku on taas vienyt minut mennessään ja joulukuun alusta olen toiminut palvelualojen koulutuspäällikkönä. Open hommat ovat tällä hetkellä jäissä, vaikka veinkin vielä matkailuopen roolissa tulevia alan ammattilaisia opintomatkalle Madeiralle maaliskuussa. Korona tuli eteen ja matka lyheni viikon matkaksi, mutta onneksi me ja kaikki läheiseni ovat pysyneet terveinä.
Nauravainen ja myönteisesti suhtautuva Jenni kehottaa opiskelijoita menemään töihin ja osallistumaan työpaikalla erilaisiin projekteihin. Hän sanoo, ettei siellä määräaikaisella valmistumisella aina nyt niin kiire ole.
– Työn, kokemuksen ja opintojen yhdistäminen on tärkeää.
Tomi Karlsson, Outstation Management Specialist, valmistunut 2017
Teksti: Martti Asikainen
Finnair Kitchenissä työskentelevä Tomi Karlsson, 39, tuntee Finnairin kuin omat taskunsa. Pitkälti toistakymmentä vuotta yhtiön palveluksessa työskennellyt, toisen polven ”finskiläinen” aloitti uransa pakkauspuolen vuorotyöntekijänä, josta hänen tiensä on kulkenut myyntisuunnittelun kautta Outstation Management Specialistiksi.
Tänä päivänä Karlsson vastaa Finnairin lennoilla tarjottavista, noin 20 000 päivittäisestä ateria-annoksesta. Hän uskoo hyötyneensä siitä, ettei hän aloittanut ensimmäistä päiväänsä puvuntakissa. Yli kymmenen vuoden kokemus lentojen pakkaamisesta, lähettämisestä ja vastaanottamisesta on kasvattanut hänen ymmärrystään koko toimintaympäristöstä.
– Pakkauspuolella opin, mistä kippo lähtee, missä se käy ja milloin se tulee takaisin. Nyt sitten vastaan siitä, mitä kyseinen kippo pitää sisällään ja miltä sen tulisi näyttää, jotta asiakaskokemus olisi mahdollisimman miellyttävä, hän selvittää.
Karlsson pyrkii aina sisällyttämään annoksiin myös kulttuurisidonnaisia elementtejä. Esimerkiksi japanilaiset ovat selvästi mieltyneet pieniin ja kauniisiin asioihin, kun taas kiinalaiset ovat enemmän suomalaisten kaltaisia ja haluavat ison pääruoan, josta saa vatsansa täyteen.
Työvuorot ajoivat opiskelemaan
Karlssonin mielestä hänen urakehityksensä on ollut osittain myös sattumankauppa. Hänen eläköitynyt isänsä työskenteli vuosikymmenien ajan insinöörinä Finnairin moottorikorjaamolla, jonka vuoksi konserni on ollut osa hänen elämäänsä jo lapsesta lähtien.
Myös hänen vaimonsa ja pikkuveljensä työskentelevät saman katon alla. Finnairia voikin siis melkein pitää eräänlaisena Karlssonien perheyrityksenä.
– Pikkuveli kuormaa lentokoneita ja vaimo puolestaan työskentelee purserina lentokoneissa. Lapset ovat vielä sen verran pieniä, ettei heistä voi vielä tässä vaiheessa sanoa. Emme halua painostaa heitä mihinkään, hän naurahtaa.
Karlssonin mukaan säännöllisen epäsäännölliset työajat pakkauspuolella tekivät lapsiarjen sovittelusta toisinaan haastavaa, joka olikin hänen ensisijainen syynsä siihen, että mies haki vuonna 2014 Haaga-Helian matkailun liikkeenjohdon koulutukseen.
– Kahden vuorotyöläisen ja lapsien sovittaminen samaan aikatauluun oli toisinaan haastavaa, vaikka sosiaalinen verkostomme pääkaupunkiseudulla onkin laaja. Tiesin, että tarvitsin päivätyön, ja että joutuisin opiskelemaan sen eteen, hän sanoo.
Hänen onnekseen Finnair tukee mielellään työntekijöidensä urakehitystä ja mahdollistaa etenemisen talon sisällä. Karlsson ei kuitenkaan jäänyt opintovapaalle, vaan suoritti tutkinnon töidensä ohessa.
Haaga-Helia avaa ovet työelämään
Haaga-Helian ammattikorkeakoululla on erityinen paikka Karlssonin sydämessä, joka vaikutti myös hänen päätökseensä osallistua koulun mentorointiohjelmaan, jossa alumnit sparraavat nykyisiä opiskelijoita. Haaga-Helia tuki hänen valmistumistaan ja oli valmis joustamaan esimerkiksi läsnäolon suhteen. Tämä mahdollisti opintojen suorittamisen kahdessa ja puolessa vuodessa.
Karlsson sanoo oppineensa koulutuksen aikana paljon niin itsestään kuin urahaaveistaankin. Entistä minäänsä mies vertaa ravihevoseen, jonka näkökenttää rajoitetaan silmälapuilla.
– Tavallaan ymmärsin vasta opiskelut aloitettuani, että voisin tehdä muunkinlaisia töitä. Tai että muitakin töitä on ylipäänsä edes olemassa, hän kertoo.
Karlsson kertoo saaneensa koulusta hyvät eväät nykyiseen työhönsä, ja varsinkin hänen koulusta omaksumansa teoreettinen pohja kantaa vielä tänäkin päivänä. Lisäksi hän oppi ilmaisutaitoja, ohjelmistojen käyttöä sekä tapoja ajatella asioita taloudellisemmin eli ”mitä kannattaa tehdä, jotta viivan allekin jäisi jotain”, kuten mies itse asian ilmaisee.
– Olen aika tunnepohjainen ja intuitioiden varassa toimiva ihminen. Tartun herkästi kiinni johonkin ja alan vain tekemään ja touhuamaan, hän sanoo.
Karlssonin mukaan Haaga opetti hänet tekemään asiat harkitummin ja laskelmoidusti. Samalla hän oppi myös sen, miten keskustelu kannattaa aloittaa ja miten elekieltä voi hyödyntää viestiessään.
– Saattaa olla vaikea uskoa, mutta olin aikaisemmin melko ujo, hän naurahtaa.
Elinikäisiä ystävyyssuhteita ja uramahdollisuuksia
Ammattikorkeakoulun opit ja tutkinto eivät olleet ainoa asia, mitä hänelle jäi Haaga-Heliasta käteen. Koulussa luotiin myös elinikäisiä ystävyyssuhteita. Esimerkiksi Karlssonin entinen opiskelijaryhmä on edelleen tiiviisti tekemisissä keskenään, ja he tapaavat säännöllisesti vähintään pari kertaa vuodessa.
– Meillä on pysynyt se oma porukkamme. Sehän on käytännöllistä myös ihan uraakin ajatellen, sillä olemme kaikki työllistyneet hyvin alalle, ja pystymme vinkkaamaan toisillemme pian avautuvista tai vapaana olevista työpaikoista, mies hymyilee.
Usea hänen entisistä opiskelijakavereistaan onkin työllistynyt nimenomaan Finnairille, minkä vuoksi hän suosittelee yhtiötä myös Haaga-Helian nykyisille opiskelijoille.
– Jos tämä ala kiinnostaa, niin kannattaa olla rohkeasti yhteydessä Finnairiin ja kysyä harjoittelupaikkaa. Talon sisältä löytyy monenlaisia tehtäviä aina matkailusta myyntiin. Yhtiö tarjoaa mielellään myös opinnäytetyömahdollisuuksia, hän ehdottaa.
Aleksandra Shakhnovich, Sales Promotion Specialist, valmistunut 2017
Toimittanut: Caro Vehmas ja Lauri Lappalainen
Aleksandra Shakhnovichin unelma-ammatti on aina liittynyt markkinointiin. Haaga-Helian matkailun liikkeenjohdon koulutuksessa hän pääsi kerryttämään taitojaan erilaisten kurssien ja työharjoitteluiden kautta ja löysi tiensä matkailumarkkinoinnin pariin.
Katso Aleksandra Shakhnovichin tarina:
Valmistuttuaan Haaga-Heliasta Shakhnovich ehti toimia freelancerina seitsemän vuoden ajan, kunnes Visit Finlandilla tarjoutui tilaisuus projektityöhön. Hyvin tehty työ johti freelancer-sopimuksen kautta vakituiseen työpaikkaan. Tällä hetkellä Shakhnovich työskentelee Visit Finlandilla Venäjän matkailun asiantuntijana.
Shakhnovich haluaakin rohkaista nykyisiä opiskelijoita suhtautumaan positiivisesti pieniinkin työtarjouksiin.
– Vaikka joku tarjoaisi ihan pientäkin työprojektia, niin kannattaa käyttää se tilaisuus, jos kyseinen ala tai yritys kiinnostaa. Ikinä ei voi tietää, mihin se johtaa, hän vinkkaa.
Minni Ekholm, Sales Executive, valmistunut 2017
Teksti: Nelli Rantala ja Kristiina Adamsson
Lukiosta valmistuttuaan Ekholm halusi ensisijaisesti opiskelemaan kauppakorkeakouluun ja pääsikin kokeilemaan sitä Oulun yliopistoon. Muutaman kuukauden opiskelun jälkeen, se ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta ja hän aloitti opintonsa Haagan kampuksella vuonna 2012 ja erikoistui tapahtumajärjestämiseen.
Ekholmin haaveena oli työskennellä ulkomailla, nyt hän asuu ja tekee töitä Lontoossa. Takana on kokemusta eri työtehtävistä niin Suomessa kuin Dohassa ja Abu Dhabissakin.
– Ajattelin, että matkailun koulutusohjelma auttaisi minua matkailemaan ja ehkä työskentelemään jossain muualla kuin Suomessa, matkailun liikkeenjohtoa opiskellut Minni kertoo.
Mielekkäintä opiskeluvuosissa oli Ekholmin mielestä ehdottomasti opiskelijakollegat, luodut ystävyyssuhteet eri puolille maailmaa ja opiskelijavaihto Hong Kongissa keväällä 2014.
– Se oli paras puoli vuotta mitä minulla on ollut ja sen takia halusinkin muuttaa ulkomaille. Sain sieltä monta ystävää, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä, Minni kertoo. Matkailin myös Kaakkois-Aasiassa ja Kiinassa vaihdon jälkeen pidempään, se olisi ehkä muuten jäänyt tekemättä siinä laajuudessa.
Työharjoittelussa Suomessa ja Qatarissa
Myös työharjoitteluja Minni muistelee onnistuneina ja ne hyvin hoidettuina vievät urapolulla eteenpäin. Ensimmäiset kaksi työharjoittelua hän työskenteli Ranskan matkoihin erikoistuneessa, matkatoimisto Pamplemousse’issa, josta hän sai myös kesätöitä. Kolmannen työharjoittelun Minni teki Dohassa, Qatarissa, Marriott Marquis -hotellin vastaanottovirkailijana. Siellä hän viihtyi seitsemän kuukauden työharjoittelujaksolla niin hyvin, että jäi hotelliin töihin vielä yli vuodeksi. Hän ei aikonut Dohaan, mutta löysi harjoitteluilmoituksen ja haki paikkaa.
– Ei ollut se ensimmäinen idea päästä sinne, mutta sinnehän mä menin, hän nauraa.
Minni kirjoitti Dohassa opinnäytetyönsä liittyen monikulttuuristen työntekijöiden sopeutumiseen islamilaiseen kulttuuriin ja työympäristöön Qatarissa. Näin jälkeenpäin ajateltuna myös opinnäytetyön kirjoittaminen oli Minnistä hyödyllinen kokemus, vaikka itse prosessin aikana se tuntui kovin työläältä.
Nykyään Isossa-Britanniassa myyntitehtävissä
Valmistuttuaan vuonna 2017 Haagasta Minni työskenteli hetken GLO-hotellin vastaanotossa ja sen jälkeen muutaman kuukauden Sokos Hotelsin myyntipalvelussa. Suomen pestien jälkeen hän muutti Abu Dhabiin kuudeksi kuukaudeksi ja työskenteli Marriott-hotellissa myynnissä ja tapahtumakoordinaattorina.
Lontooseen hän muutti puolitoista vuotta sitten ja työskentelee nykyään etc.venuesilla myyntitehtävissä. Yrityksellä on 16 tapahtumapaikkaa Lontooossa. Nykyisiin työtehtäviin kuuluvat tapahtumapaikkojen myynti ja markkinointi, yhteydenpito asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin sekä laskutusta ja asiakashallintaa. Hyvistä neuvottelutaidoista on ollut hyötyä.
– Parasta tällä alalla on, että on niin monia eri työtehtäviä mitä voi tehdä, sanoo Minni.
Ulkomailla suomalaista osaamista arvostetaan
Minnin mielestä työllistyminen on ollut helppoa ulkomailla. Varsinkin Lontoossa mielenkiintoisia alan töitä on tarjolla todella paljon ja nykyisen työn saamisessa kesti vain kuukauden. Työssä parasta Minnin mielestä ovat työkaverit ja asiakaskontaktit. Hän painottaakin sosiaalisten suhteiden tärkeyttä hospitality-alalla niin työelämässä kuin jo opiskeluaikoinakin. Hän kehottaa käyttämään aikaa niiden ylläpitämiseen.
– Kaikki suhteet, joita opiskelujen aikana luo, saattavat olla hyödyllisiä vielä joskus työelämässä, Minni vinkkaa.
Minni suosittelee restonomiopiskelijoille myös opiskelijavaihtoon lähtemistä ja kehottaa suorittamaan työharjoitteluja erilaisissa tehtävissä, jotta niistä saisi paljon erilaisia kokemuksia – se avartaa omaa ajattelua.
Tulevaisuus on Minnillä vielä avoin. Seuraavaksi hän haluaisi suunnata kenties asiakassuhdemanageriksi tai tapahtumamanageriksi. Vaihtoehtoja valmistuneena restonomina ainakin riittää.
Kata Martikainen, aluepäällikkö, valmistunut 2017
Teksti: Katriina Kolu
Kata Martikainen työskentelee Picnic Groupin aluemyyntipäällikkönä, ja hänen vastuullaan on 13 kahvilaa Helsingistä Poriin. Ravintola-alalla hän on toiminut yli puolet elämästään. Martikainen on valmistunut Haaga-Helian ruokatuotannon johtamisen koulutusohjelmasta vuonna 2017.
– Työllistyin jo ennen valmistumista La Torrefazioneen ravintolapäälliköksi. Opiskelujen ohessa työskentelin pienimuotoisesti, sillä sain aikuiskoulutustukea. Minulla oli kahden vuoden suunnitelma, mutta valmistuinkin jo puolessatoista vuodessa, kertoo Martikainen.
Martikaisen mukaan työtilanne yleensä ravintola-alalla on hyvä, nyt korona hankaloittaa asioita. Ennen epidemiaa töitä oli kaikille niin paljon kuin ehti vain tehdä. Kun tilanne helpottaa, edelleen tarjolla on töitä, joista on myös mahdollisuus edetä. Se onkin Martikaisen mukaan yksi alan suurimmista eduista: jos olet valmis ottamaan vastuuta, hyviä työpaikkoja on kyllä tarjolla.
Rakkaudesta alaan
Martikainen kertoo aloittaneensa ravintola-alalla jo 15-vuotiaana. Opiskellessaan tuolloin suurtalouskokiksi hän työskenteli catering-yrityksessä, ja pääsi kokeilemaan toimimista niin tarjoilijana kuin kokkinakin sekä tekemään kuvauskeikkoja.
– Olen tutustunut alaan monelta eri kantilta: suurtalouskokkina, vuorovastaavana, ravintolapäällikkönä. Tämä on ollut hyvä koulu. Vain hotellipuoli on jäänyt kokematta, sillä siellä ruoka ei ole niin keskiössä, toteaa Martikainen.
Tällä hetkellä Martikainen on aloittanut kahvilapäälliköiden lähiesimiehenä. Hän vastaa alaistensa hyvinvoinnista ja myynnin kehittämisestä. Esimiestyössä erityisesti henkilöstöjohtaminen vaatii jatkuvaa kehittymistä. Juuri sitä Martikainen pitää mielenkiintoisena työssään. Haaga-Heliasta valmistuneita arvostetaan työmarkkinoilla. Martikaisen mukaan kentällä pidetään positiivisena asiana sitä, että on valmistunut Haaga-Heliasta.
– Rekrytoidessani tunnistan Haaga-Helian opetuksen tason. Mutta ilman työkokemusta ei voi kuitenkaan tietää, onko hakijalla riittävästi motivaatiota työskennellä tällä alalla. Kymmenen vuoden päästä Martikainen haaveilee toimivansa ravintola-alan opetustehtävissä.
– Olisi hienoa opettaa tulevaisuuden tekijöille sitä, mitä itse jo osaa. Saisin katsoa alaa taas erilaisesta vinkkelistä kuin tällä hetkellä, kertoo Martikainen.
Omilta opiskeluajoiltaan Haaga-Heliasta Martikaisella on vain hauskoja muistoja. Tämänhetkisiä opiskelijoita Martikainen neuvoo haastamaan itsensä.
– Olin vanhempi kuin muut vuosikurssiltamme. Vaikka minulla oli jo pitkä ura alalla takana, opin joka päivä uutta, ja koenkin saaneeni opinnoilta paljon. Opiskelijana kannattaa määritellä se oma taso, johon haluaa pyrkiä. Opintoihin kannattaa ottaa jokin uusi näkökulma ja miettiä, miten saada kursseista se kaikkein suurin hyöty irti.
Anton Martikainen, myyntijohtaja, valmistunut 2018
Teksti: Caro Vehmas ja Martti Asikainen
Opiskeluaikana kerrytetty työkokemus ja kunnianhimoinen asenne veivät Anton Martikaista kovaa vauhtia urapolulla eteenpäin valmistumisen jälkeen. Tällä hetkellä hän toimii Kämp Collection Hotelsilla myyntipäällikkönä.
Lukiossa Martikaisella oli vahva visio siitä, että hän halusi opiskelemaan Helsinkiin kauppakorkeakouluun. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja Martikainen suuntasi Helsingin Yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa. Opinnot eivät kuitenkaan tuntuneet omalta jutulta ja Martikainen oli jälleen uuden päätöksen edessä
– Vanhemmillani on oma kahvilayritys, jossa olen työskennellyt ja autellut nuorena. Tämä ehkä vaikutti omalta osaltaan siihen, että ajatus restonomitutkinnon suorittamisesta syntyi, Martikainen kertoo.
Martikaiselle oli alusta asti selkeää, että hän suuntautuu opinnoissaan hotellialan liikkeenjohtoon. Ala kiinnosti häntä eniten sen monipuolisuuden takia ja hän koki, että siellä oli hyvät etenemismahdollisuudet.
Koulutus antoi Martikaisen mukaan hyvät valmiudet työelämään.
– Haagasta sai paljon verkostoja ja hyvät työelämätaidot. Ajanhallinta erilaisissa projekteissa ja se, että oppi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta olivat ehkä tärkeimpiä taitoja, mitä opin, Martikainen toteaa.
– Tykkäsin Haagasta todella paljon. Niin opettajat kuin opiskelutoverit olivat todella mukavia. Opiskelu oli työelämäpainotteista ja niissä näkyi sellainen hyvä tekemisen meininki, hän summaa.
Urakehitys kiihtyi valmistumisen jälkeen
Martikainen työskenteli opintojen ohessa hotellin vastaanotossa ja myyntipalvelun tehtävissä tapahtumakoordinaattorina. Työharjoittelut hän suoritti myös silloisessa työpaikassaan Hiltonilla.
– Olen huomannut, että ne ihmiset, jotka menivät työharjoittelussa sellaiseen paikkaan, joka oli hieman heidän mukavuusalueensa ulkopuolella, saivat ehkä eniten irti harjoittelusta. Tämä mahdollisuus kannattaakin ehdottomasti hyödyntää harjoitteluissa ja kokeilla rohkeasti itseään kiinnostavia tehtäviä, Martikainen vinkkaa.
Opiskeluaikana työkokemusta hotellialalta kerryttäneen Martikaisen tavoitteena oli valmistumisen jälkeen päästä esimies- tai asiantuntijatehtäviin.
– Melko pian valmistumisen jälkeen siirryin kokous- ja tapahtumamyynnin pariin, jossa työskentelin muutaman vuoden. Viime vuoden puolella siirryin myyntipäälliköksi Kämp Collection Hotelsille, jossa vastaan St. Georgen ja Klaus K hotellien B2B-myynnin kehityksestä, hän kertoo.
Paljon muistoja ja oppeja Haagasta
Haagalaisuus ja siellä solmitut verkostot kulkevat Martikaisen mukana tänäkin päivänä.
– Kyllä vielä nykyäänkin tulee pidettyä yhteyttä osaan vanhoista opiskelukavereista ja opettajista. Olen myös monesti törmännyt Haagasta valmistuneisiin restonomeihin töiden kautta. Huomaa, että alalla on paljon Haagan kasvatteja ja sieltä saatua tutkintoa myös arvostetaan paljon työelämässä, Martikainen toteaa.
Muistiin ovat myös jääneet opettajilta ja entisiltä esimiehiltä saadut opit, jotka ovat inspiroineet Martikaista tämän uralla.
– Opiskeluaikaan minulla oli yksi erittäin inspiroiva opettaja. Lisäksi muutama esimieheni on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Heiltä saamani tuki ja ajatukset ovat olleet erittäin voimaannuttavia ja jääneet mieleen sellaisena punaisena lankana, hän toteaa.
Nykyisten restonomien työllistymismahdollisuudet Martikainen näkee hyvin laajoina.
– Muistan, kuinka ensimmäisten viikkojen aikana orientaatiossa ja luennoilla kerrottiin, millainen Haagan restonomi on. Mielestäni sama pätee vielä tänäkin päivänä: Haagan restonomi on kunnianhimoinen, verkostoituja ja kansainvälinen tyyppi, joka tekee täysillä kaiken, minkä aloittaakin, Martikainen summaa.
Rosaliina Rousu, henkilöstöneuvottelija, valmistunut 2018
Teksti: Nea Jaakola ja Kristiina Adamsson
Rosaliina Rousu valmistui Haaga-Heliasta matkailun liikkeenjohdon restonomiksi ja löysi mieleisen työpaikan henkilöstöhallinnon ja rekrytoinnin parista. Koulusta tarttui matkaan paljon hyödyllistä osaamista omalle urapolulle.
Rousu kävi pyörähtämässä ensin Haaga-Helian Porvoon kampuksella opiskelemassa matkailua, mutta hyvin nopeasti ymmärsi, että Haagan matkailun liikkeenjohdon opinnot olisivatkin sopivampi vaihtoehto hänelle. Erityisen hienoksi hän koki sen, että pystyi muokkaamaan omaa opintokokonaisuuttaan Haagassa, ja erikoistumisopinnoissaan keskittymään itseään kiinnostavaan sosiaalisen median markkinointiin. Rousu muistaa kuinka opinto-ohjaaja Pekka Soive auttoi opintokokonaisuuden rakentamisessa hänen tarpeisiinsa ja toiveisiinsa sopivaksi.
Opiskelijavaihtoon kannattaa aina lähteä
Opiskeluajoista parhaiten Rousulle on jäänyt mieleen vaihto-opinnot Espanjan Alicantessa. Myös opintomatkat, kuten matkat Lontooseen ja Dubaihin, olivat erityisen mieleenpainuvia. Vaihtoon hakeminen on myös se, mitä Rousu suosittelee kaikille nykyisille ja tuleville Haagan restonomiopiskelijoille.
– Kannattaa ihan ehdottomasti mennä vaihtoon, koska muuten se saattaa jäädä harmittamaan jälkikäteen, jos sinne ei lähde. Se oli ihan super-pelottavaa aluksi, mutta antoi lopulta niin paljon, Rousu kertoo.
Kielitaito- ja esiintymisvalmiudet kehittyivät opintojen aikana
Yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi Rousu nostaa englannin kielitaidon, joka kehittyi huimasti hänen opintojensa aikana. Hän kokee, että opintojen kaksikielisyys on iso bonus. Nykyisessä työpaikassa englannin sujuvasta osaamisesta on suuresti hyötyä, sillä Rousu rekrytoi ja haastattelee suomen lisäksi englannin kielellä.
Kielitaidon lisäksi Rousu kertoo, että myös esiintymis- ja ryhmätyötaidot kehittyivät Haagassa opiskellessa. Molemmista on erityistä hyötyä työelämässä. Esiintymistaitojen hallitseminen on tuonut itsevarmuutta kaikkeen tekemiseen. Nykyisessä työssään hänen täytyy hallita TESiä ja lainsäädäntöäkin, niihinkin harjaantui jo opintojen aikanakin.
Työtä Haagan opintojen ohessa osa-aikaisesti
Rousulla on paljon työkokemusta asiakaspalvelusta, myynnistä, henkilöstöhallinnosta ja rekrytoinnista. Hän sai matkailualan töitä jo opintojensa aikana, kun pääsi Viking Linelle matkamyyjäksi. Työtehtäviin kuuluivat silloin matkojen myynti ja asiakaspalvelu puhelimitse ja sähköpostitse. Rousu viihtyi Viking Linellä suurimman osan opiskeluvuosistaan. Hän teki koulun ohella töitä maltillisesti osa-aikaisesti ja kesäisin kokoaikaisesti. Koulun harjoittelut hoituivat kätevästi siinä samalla.
Viimeisen opiskeluvuoden aikana hän vaihtoi kuitenkin henkilöstöhallinnon pariin, ja onkin jäänyt sille polulle. Haagassa opiskeltu henkilöstöjohtaminen herätti mielenkiinnon ja hän hakikin henkilöstökoordinaattorin paikkaa ja myös sai sen.
Valmistumisen jälkeen henkilöstöasiat kiinnostivat edelleen
Valmistumisen jälkeen hän aloitti Baronalla rekrytointiassistenttina, josta eteni henkilöstöneuvottelijaksi, mikä onkin hänen nykyinen työnimikkeensä. Rousu on viihtynyt henkilöstöhallinnon ja rekrytoinnin parissa todella hyvin, ja aikomuksena onkin pysyä sen parissa.
– Tykkään paljon siitä, että saa nähdä ihmisiä päivittäin ja haastatella ja käydä hakemuksia läpi. Ja ylipäätään se, että antaa ihmisille töitä. Se on oikeastaan ihan parasta. Työ on tosi monipuolista ja myös haastavaa, Rousu kuvailee.
Joskus vielä jatko-opintoja
Toistaiseksi suurimmaksi haasteeksi urapolullaan Rousu mainitsee sen, että ei oikein ihan heti tiennyt, mitä haluaisi tehdä työkseen. Nyt kun hän on löytänyt mieleisen työpaikan, suunnitelmissa on kehittää itseään työn ohessa osallistumalla työpaikan järjestämiin koulutuksiin. Nykyinen työpaikka tarjoaa myös kiinnostavia etenemismahdollisuuksia. Jatko-opiskelu on yksi varteenotettava vaihtoehto myös jossain vaiheessa.
Rousu kokee, että matkailun liikkeenjohdon koulutuksesta on ollut hyötyä hänen urapolullaan, vaikka hän ei työskentelekään suoraan matkailualalla. Matkailun työtehtävätkin kiinnostavat edelleen, joten tulevaisuudessa nekään eivät ole poissuljettuja. Ensiksi pitää kuitenkin keskittyä nykyisiin töihin: koronan aiheuttamat lomautukset ovat aiheuttaneet sen, että työhakemuksia on ennätysmäärä käsiteltävinä.
Anne Immonen, Operations Director, valmistunut 2003 ja 2018
Teksti: Katriina Kolu
Anne Immosella on takanaan monipuolinen ura ravintola-alan esimies- ja johtotehtävissä. Tällä hetkellä hän seuraa alaa kansainvälisen Select Service Partners Oy:n johdossa.
– Kiinnostus ravintola-alaan syntyi lähipiirin kautta, sillä siskoni ja äitini täti työskentelivät ravintolassa. Ala vaikutti mielenkiintoiselta, ja Haaga-Helia oli toivelistan ykkösenä, kertoo SSP:n operatiivisena ja HR-johtajana toimiva Anne Immonen.
Hän on valmistunut Haagan hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelmasta vuonna 2003. Myöhemmin hän on täydentänyt tutkintoaan myös ylemmällä ammattikorkeakoulututkinnolla.
Vanhoja opiskelukavereita yhteistyökumppaneina
– Opiskeluaikana meillä oli paljon juhlia, olin mukana oppilaskunnan hallituksessa ja kirjoittelin Haaga Times -lehteä, muistelee Immonen.
Hän kokee saaneensa paljon opinnoiltaan Haaga-Heliassa. Kurssien hyödyllisyys on tullut esille erityisesti silloin, kun on pystynyt yhdistämään niitä käytännön työkokemukseen.
– Erityisesti kaikki laskentatoimen sekä HR:ään liittyvät kurssit tukevat tätä nykyistäkin työtäni, vaikka opiskeluaikana ne tuntuivatkin haastavilta.
Immonen kertoo, että on urallaan törmännyt moneen Haaga-Helian kasvattiin. Vanhoja opiskelukavereita onkin tullut uralla vastaan monissa eri yhteyksissä.
Työkokemus siivittää uralla eteenpäin
Opiskeluaikoina Immonen toimi ekstraajana eri ravintoloissa. Ensimmäisen harjoittelun hän kertoo tehneensä Hotelli Haagassa, kuten moni muukin hänen opiskelutovereistaan. Esimiesharjoittelunsa hän suoritti ravintola Papa Giovannissa, jossa työskenteli tarjoilijana opintojen ohessa.
– Italialainen Papa Giovanni oli aikanaan suosittu ravintola ja se palkittiin monesti Helsingin parhaimmaksi ravintolaksi niin ruoan kuin henkilökunnankin osalta. Esimiesharjoittelun jälkeen, vielä opiskellessani, pääsin etenemään siellä esimiestehtäviin.
Immonen kertoo viihtyneensä Papa Giovannissa kuutisen vuotta, jona aikana hän ehti edetä hovimestariksi ja liikeideapäälliköksi. Uusien haasteiden kaipuu johdatti hänet ravintolapäälliköksi Palace Kämp Groupiin, jonka palveluksessa hän avasi kaksi ravintolaa. Royal-ravintoloiden ja G.W. Sundmansin kautta Immonen päätyi nykyisiin tehtäviinsä. Tällä hetkellä hän toimii SSP Finlandilla johtoryhmätasolla kahdessa eri roolissa: sekä operatiivisena että HR-johtajana.
”Restonomi on ihmissuhdetaitoinen moniosaaja”
Immonen kertoo työllistyneensä aina helposti ja edenneensä nopeasti.
– Haaga-Heliaa arvostetaan alalla ja edellinen työkokemus on aina auttanut etenemään uralla. Palvelualalla työskentelevälle erityisesti hyvät ihmissuhdetaidot ovat kaikki kaikessa, toteaa Immonen omasta kokemuksestaan.
Immonen kertoo, että SSP Finlandilla on partner-sopimus Haaga-Helian kanssa ja he rekrytoivat mielellään opiskelijoita kansainvälisiin ravintola-alan tehtäviin. Sitä ennen Immosella on tärkeä viesti opiskelijoille.
– Opinnot kannattaa hoitaa aikataulussa. Suosittelisin myös hankkimaan työkokemusta ja verkostoitumaan siinä samalla. Työharjoittelupaikoiksi kannattaa hankkia sellaisia paikkoja, joissa haluaisi oikeasti työskennellä. Harjoittelusta saavat hyvät työurat alkunsa.
Milla Koponen, aluejohtaja, valmistunut 2009 ja 2018
Toimittanut: Päivi Mattsoff ja Kalle Kuokkanen
Kun Milla Koponen aloitti opintojaan, hänellä oli vahva ajatus siitä, että juuri matkailuala on hänen juttunsa. Uransa aikana hän on saavuttanut nuoruuden unelmansa, kouluttautunut uudelleen ja löytänyt itselleen täydellisen työpaikan ravintola-alalta. Tällä hetkellä hän toimii Fazer Retail Finlandin Gateau-leipomoiden aluepäällikkönä.
Matkailuala on aina kiinnostanut Koposta, joten restonomiopinnot olivat ilmeinen valinta.
– Haaveilin matkaoppaan urasta, joten tuumasin, ettei alaan liittyvän liikkeenjohdollisen koulutuksen hankkimisessa voi mennä kauheasti pieleen, Koponen naurahtaa.
Opintojen kautta Koponen pääsi ystävänsä kanssa työharjoitteluun Aurinkomatkoille ensimmäisinä matkatoimiston ottamina opasharjoittelijoina. Kokemus vei mukanaan ja valmistumisen jälkeen haave matkaoppaan urasta toteutui aidosti. Muutaman vuoden oppaana työskentelyn jälkeen Koponen kaipasi vaihtelua uralleen ja päätyi optisen alan myyntityöhön. Sieltä urapolku vei monen mutkan kautta takaisin koulun penkille suorittamaan ylempää AMK-tutkintoa ja lopulta takaisin hotelli-, ravintola- ja matkailualalle.
Nykyisessä työssään Gateau-leipomoiden aluepäällikkönä Koponen pääsee soveltamaan aiemmista työtehtävistä saamaansa osaamista sekä hyödyntämään koulutuksen tuomia taitoja ravintola-alalla.
– Opinnot Haagassa antoivat rohkeutta ja uskoa omiin kykyihin. Valmistumisen jälkeen pystyi lähtemään työelämään ja luottamaan siihen, että tutkinto riittää moneen, ja halutessaan voi aina opiskella myöhemmin lisää. Olen todella kiitollinen kaikesta siitä, mitä sain Haagasta, Koponen tiivistää.
Kuuntele Milla Koposen tarina:
Dani Hänninen, kokki, keittiömestari, freelancer, valmistunut 2019
Teksti: Kristiina Adamsson
Dani on jo opintojensa aikana tehnyt monenlaista, ruoka ja sen kehittäminen ovat edelleen intohimo. Tällä hetkellä hän työskentelee freelancerina uuden ravintolakonseptin parissa ja pitää omia pop-upeja säännöllisen epäsäännöllisesti. Haagan opinnot sujuivat Hänniseltä lähes tavoiteajassa. Hakiessaan hän yllättyi, että pääsi sisälle, mutta Haaga oli hänen ainoa hakukohteensa vuonna 2015.
Dani näki Haagan sellaisena paikkana, jossa voisi kehittää itseään eteenpäin, eikä nähnyt tulevaisuuttaan ainoastaan kokkina – hän halusi oppia hospitality-bisneksestä laajasti. Hänninen ymmärtää, että on paljon muutakin kuin ruoka. Haagassa hän sai kokeilla ja testata ajatuksiaan. Opinnoista jäi hyvä maku.
– Tosi paljon jäi mieleen, nykytyönikin kannalta. Kokonaiskuvan hahmottaminen on tärkeintä: mitä kaikkea tähän alaan ja ruoan parissa työskentelyyn liittyykään. Totta kai myös hyvät kaverit ja hyvät tunnelmat ovat jääneet mieleeni.
Nykyisille opintojaan Haagassa tekeville Dani vinkkaa, että kannattaa opiskella avoimin mielin. Siten, että oppii joka päivä yhden uuden asian, vaikka pienenkin.
– On hyvä haluta paljon, tahto kehittää itseään vie pidemmälle kuin se, että tyytyy siihen ensimmäiseen ratkaisuvaihtoehtoon – niitä on myös aina muitakin.
Monipuolista työkokemusta ja paljon töitä
Opintojensa ajan Dani on tehnyt töitä, välillä paljonkin. Valmistuttuaan Haagasta, hän lähti saman tien työvuoroon: työllistyminen ei ole ollut vaikeaa keittiöpuolella Helsingissä. Välillä haasteellista on ollut se, että minkä työn valitsee, eli tilanne on ollut erittäin postiviinen työtarjonnan osalta. Dani on työskennellyt usein monessa paikassa yhtä aikaa.
– Olen pidempään tehnyt töitä pienissä osissa useammassa paikassa. Erityisesti avannut ravintoloita tai ollut tiiviisti mukana avaamisessa. Tällä alalla on toki rutiineja, mutta ei sellaisia minusta, jotka tuntuisivat ylitsepääsemättömän puuduttavilta. Päivät todella ovat erilaisia.
Lupa kehittää ja kehittyä
Edellisessä pestissä keittiömestarina Way Bakery and Wine Barissa kiehtoi vapaus tehdä kehitystyötä. Konsepti on monipuolinen, kun kyseessä on myös viinibaari. Työ tarjosi erilaista haastetta Danille, sillä hän tiesi, miten intohimoisia omistajat ovat tuotteen suhteen.
– Se on turvallista, ei tarvitse miettiä, jaammeko samat arvot. Keittiömestarina pystyin myös kehittymään esimiehenä – se on pitkä polku, joka vaatii kokemusta, hän kertoo.
Dani on pyrkinyt etenemään systemaattisesti, mielenkiintoisten työpaikkojen kautta.
– Raaka-ainetuntemuksesta, valmistumismenetelmistä ja luonnonantimien hyödyntämisen osaamisesta tuntee hyvän ruoka-osaajan – ja huipuilla on lisäksi ehtymätön uuden oppimisen palo ja uskallus. Haagan koulutus on osaltaan mahdollistanut sen, mitä teen nyt. Pyöritän myös lukuja ja numeroita, en ole pelkästään keittiössä. Vaativampiin töihin on ollut luonnollista siirtyä, Dani kertoo.
Ennen Way Bakery and Wine Baria Dani työskenteli ravintola Grönissä keittiömestarina – Grön saikin ensimmäisen Michelin tähden vuonna 2018. Lisäksi hän on kouluttanut ja tehnyt demoja suomalaisesta ruoasta, ruokaelämyksistä ja tarinoinnista, muun muassa Haagassa ruokamatkailun ja ruokatuotannon opintojaksoilla. Päivät täyttyvät ruokajournalismista, kirjoitustyöstä, erilaisista ruoan ympärillä olevista projekteista, reseptiikasta ja markkinoinnista, vaihtelevasti.
– Tällä alalla pärjää, kun viitsii, tekee töitä ja on idearikas. Kovasti auttaa myös se, että osaa olla ihmisten kanssa, eikä pelkää olla äänessä, Dani neuvoo.
Seuraavaksi yrittäjyyttä? Ensin kilpaillaan Master chef -kilpailussa
Dani kertoo, että skenaarioita on paljon ja toivoo jonkun niistä etenevän. Seuraava selkeä askel on se, että lähitulevaisuudessa hän haluaa oman paikan. Sen sijainti olisi kilpaillussa Helsingin keskustassa.
– Olen tehnyt pop uppeja sillä tyylillä, että syödään yhdessä eli tuodaan asiakkaat yhden pöydän ääreen. Nautitaan ja unohdetaan kaikki muu. Sillä tyylillä, on vain yksi iso pöytä ja paljon asiakkaita. Jotain sellaista voisi omakin paikka kuvastaa, ytimenä asiakaslähtöisyys, hän kuvailee.
Dani aikoo myös opiskella, mutta vielä ei ole sen aika. Se jää nähtäväksi, että mitä, missä ja milloin. Ensin avataan oma ravintola.
Joel Kettula, toiminnanjohtaja, valmistunut 2019
Teksti: Caro Vehmas ja Martti Asikainen
Aloittaessaan restonomiopinnot Joel Kettulan haaveena oli olla maailman paras kokki. Opiskelija-aktiivitoiminnassa opintojen aikana oleminen sytytti kuitenkin kipinän ravintola-alan asioiden edistämiseen ja Kettulan tulevaisuuden tavoitteet muuttuivat.
– Haagan kampus oli ainoa koulu pääkaupunkiseudulla, jossa oli keittiömestarikoulutus. Lisäksi Haaga oli arvostettu työnantajien keskuudessa, joten päätös tänne hakemisesta oli helppo, Kettula toteaa.
Parasta opinnoissa olivat Kettulan mukaan ihmiset ja opiskelija-aktiivitoiminnassa vaikuttaminen.
– Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät, että Pore eli opiskelija-aktiivitoiminta oli minulle opiskeluaikana se ykkösjuttu. Toinen, mistä pidin kovasti Haagassa ja miksi täällä oli mielekästä olla, olivat ihmiset, hän iloitsee.
Takataskuun Haagasta jäivät Kettulan mukaan erityisesti opit strategiseen ajatteluun sekä opintojen aikana kerrytetty itsevarmuus.
– Ennen Haagaan tuloa olin suorittanut Ravintola- ja catering-alan perustutkinnon, joten tiesin paljon alalla toimimisesta, mutta sellainen strateginen johtaminen ja pitkän tähtäimen ymmärtämys siitä, miten ihmiset saadaan inspiroitumaan ympärillä, on ollut itselleni ehkä se isoin asia, mitä sain Haagasta, Kettula kertoo.
– Haagalaisuus on sellainen asenne, millä tänne kouluun tullaan, se on se millä lähdetään ja millä saa töitä. Se on sellainen sydämen asia, kuten kaikki haagalaiset tietävät, Kettula summaa.
Tavoitteena ravintola-alan ja restonomien asioiden edistäminen
Kettula kertoo tehneensä laidasta laitaan töitä aina tiskarista keittiömestarin rooliin. Valmistumisen jälkeen kipinä ravintola-alalla vaikuttamiseen vei kuitenkin mukanaan.
– Aikoinaan halusin olla maailman paras kokki, mutta se haave muuttui matkan varrella. Nyt haluan olla mukana edistämässä ravintola-alan ja restonomien asioita, Kettula kertoo.
Haagassa opiskelija-aktiivitoiminnasta kerätyt meriitit, aikaisempi johtajakokemus, oikeanlainen asenne ja kova työ sekä oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen mahdollistivatkin sen, että Kettula valittiin Sure Restonomiliiton toiminnanjohtajaksi vain muutama kuukausi hänen valmistumisensa jälkeen.
Seuraavaksi Kettulalla on tähtäimessä pyrkiä eduskuntaan ja päästä tätä kautta vaikuttamaan vielä vahvemmin ravintola-alaa koskeviin asioihin.
– Me ravintola-alalla, Horeca-alalla ja elämystaloudessa tarvitsemme tekijöitä ja suunnannäyttäjiä siihen, miten asiat voisi tehdä paremmin. Jos kukaan meistä ei puhu, niin mikään ei tule kehittymään tällä alalla, hän toteaa.
Nicklas Grundström, Key Account Manager, 2019
Teksti: Caro Vehmas ja Päivi Mattsoff
Haaga-Helian restonomit oppivat tuntemaan ravintola-alaa kattavasti niin yrittäjän, kokin, henkilökunnan kuin asiakkaan näkökulmasta. Lagerblad Foodsin asiantuntijamyyjä Nicklas Grundström kiittelee Haaga-Heliasta saamiaan monipuolisia eväitä.
Lagerblad Foodsin tiilirakennuksessa Helsingin Tukkutorilla käy normaalisti kuhina. Kun toimistohuoneissa hoidetaan myyntiä, markkinointia ja asiakassuhteita, alakerran tuotantotiloissa ahertavat kokit. Hygieniatilojen suojissa he valmistavat satoja korkealaatuisia tuotteita ravintoloiden ja hotellien keittiöiden tarpeisiin.
Tilojen välillä navigoi sulavasti Nicklas Grundstöm. Haaga-Helian restonomi ja Lagerblad Foodsin asiantuntijamyyjä vastaa yrityksen myynnistä Pohjanmaalla ja rannikkoalueilla. Lisäksi Grundström on tiiviisti yhteydessä Lagerblad Foodsin Ruotsin yksikköön. Iso osa työtäni ovat asiakastapaamiset, myynti ja erilaisissa tapahtumissa käynti. Ruokamessuilla maistellaan viimeisimpiä ruokatrendejä. Tällä hetkellä vegaani- ja kasvisruoka ovat selkeässä nousussa, Grundström kertoo.
Ravintolaelämyksiä ja ryhmähenkeä
Valmistuttuaan kokiksi ja ylioppilaaksi Grundström halusi syventää taitojaan ravintola-alalla. Haaga-Helia juolahti mieleen ensimmäisenä, ja pian nuorukainen löysi itsensä Haagan kampukselta Helsingissä ruoka-alan trendeihin ja ravintolamaailman uutuuksiin perehtymässä.
Vuonna 2018 ruokatuotannon johtamisen linjalta valmistunut ja nopeasti Lagerblad Foodsiin houkuteltu haagahelialainen kertoo Haaga-Helian opettajien olleen ammattitaitoisia ja opiskelun erittäin työelämälähtöistä.
– Kaikki kurssit olivat hyödyllisiä ja monipuolisia: oli ruuanlaittoa, yrittäjyyttä, trendien tutkimusta, ravintolajuridiikkaa, sosiaalista mediaa, messukäyntejä, Grundström luettelee.
Kaikista haagahelialaisista peräti 94 % työllistyy vuoden sisällä valmistumisestaan. Myös restonomit pääsevät valmistautumaan työelämään lukuisilla työelämäkursseilla.
– Ravintola saattoi antaa opiskelijoille toimeksiannon, että suunnitelkaa ruokalista tai konsepti. Eräälle kansallispuistolle taas suunnittelimme retkimenun, Grundström muistelee opintojaan.
Aiemmin kokkina ja vuoropäällikkönä toiminut Grundström kehuu Haaga-Helian ryhmähenkeä.
– Monipuolisen porukan kanssa kertyi kosolti hauskoja muistoja. Opinnoista sain hyviä frendejä, joista moneen olen tiiviisti yhteydessä, Grundström sanoo.
Huippuammattilaisia hyvän maun maailmassa
– Restonomin koulutuksella voi ponnahtaa lukemattomiin ammatteihin aina barista-baarimikosta luomuruokayrittäjään ja keittiömestarista ravintoloitsijaan. Restonomeja yhdistää halu luoda kokemuksia hyvien makujen maailmassa. Haaga-Helialla on hotelli- ja ravintola-alalla arvostettu maine, ja koulusta valmistuneisiin törmää paljon työelämässä. Verkostoituminen ravintola-alan ihmisten kanssa oli todella hyödyllistä, Grundström kertoo.
– Ravintola-alalla asiat tapahtuvat tekemällä. Onnistuneiden makuelämysten ja ravintolakonseptien takana on roppakaupalla työtä, ammattitaitoa ja tiimihenkeä. Toimeen tarttumista ja vastuunkantoa pääsee oppimaan Haaga-Heliassa jokainen tuleva ravintolayrittäjä, kokki ja baarimikko. Suosittelen restonomiopintoja kaikille, joita kiinnostaa ravintola-ala ja ruoanlaitto, ja joilla on halua kehittää ammattitaitoaan. Myös esimies- ja vastuutehtävistä kiinnostuneiden kannattaa hakea, Grundström ehdottaa.
Grundström kannustaa hakemaan rohkeasti Haaga-Heliaan ja ottamaan opiskeluelämästä kaiken irti. Hän jakaa omakohtaisen vinkin tuleville ravintola-alan huipuille.
– Keskityin valmistumaan nopeasti, mutta jälkikäteen mietittynä olisin voinut ottaa osaa juhliin vähän railakkaamminkin. Haalarit päälle ja menoksi, Grundström nauraa.
Jaakko Kumpula, keittiömestari ja valokuvaaja, valmistunut 2019
Teksti: Jonna Lindberg ja Kristiina Adamsson
Jaakko muutti vuonna 2016 Kuusamosta Helsinkiin, kun hän pääsi opiskelemaan Haaga-Heliaan ruokatuotannon johtamisen koulutusohjelmaan. Syynä Haaga-Heliaan hakemiseen oli mielikuva koulun maineesta ja siitä, että se on ruoka-alan paras ammattikorkeakoulu Suomessa. Näin hän kokee edelleen.
Opiskelusta päällimmäisenä mieleen jäivät luokkatoverit, joiden kanssa jo opintojen alussa he perustivat osuuskunnan, Hawu Catering -yrityksen, jota he pyörittivät hyvällä menestyksellä koko opintojensa ajan. Yrityksen perustamisessa ja pyörittämisessä koulu kannusti ja auttoi.
Esimiestyöt kutsuivat heti valmistumisen jälkeen
Työllistyminen opintojen aikana ja niiden jälkeen oli Jaakolle helppoa. Jo ennen ammattikorkeaa kokkina työskennelleenä hän sai työpaikan ravintolakokkina toisen Haagan opiskelijan kautta. Kolme vuotta myöhemmin hän edelleen työskentelee samassa yrityksessä, nykyisin keittiömestarina. Esimiestehtäviin hän työllistyi heti valmistumisensa jälkeen. Opiskeluiden aikana solmitut suhteet ja verkostoituminen ovat Jaakolle hyödyllisiä edelleen. Haastavaa on löytää esimerkiksi oikeanlaiset tekijät, verkosto on siinä apuna.
Opinnoista uusia näkökantoja ja ryhmässä toimimisen ymmärrystä
Haagassa Jaakko pääsi parantamaan tiimityöskentelytaitojaan. Monet opintojaksotehtävät tehtiin ryhmissä. Niistä jäi mieleen, että jokainen yksilö on tärkeä ja oleellinen osa tiimiä. Projektityöskentelystä hän kokee olevan erityisesti työelämässä hyötyä. Kaikkien kanssa on hyvä tulla juttuun. Haaga-Helia opetti myös uusia taitoja ja etenkin syvensi jo aikaisemmin opittuja asioita. Jaakko kertoo, että Haaga antoi hyvät eväät työelämässä tarvittavien taitojen oppimiseen.
– Minulla oli semmoinen oma perustietämys valmiina, mutta Haaga-Helia vei sen monta kertaa pidemmälle. Sitä kautta on pystynyt itsekin saamaan uusia näkökantoja ja ymmärtämään syvällisemmin asioita.
Jaakon neuvo ravintola-alaa ja Haagan kampusta harkitseville on keskittyä myös niihin ”ei niin kiinnostaviin opintojaksoihin”, sillä ne monesti ovat niitä, joista työelämässä on eniten hyötyä. Hän korostaa myös verkostoitumisen tärkeyttä. Myös opintojen aikana monet yritysten kanssa tehtävät yhteistyöprojektit ja toimeksiannot ovat jääneet Jaakon mieleen, sillä ne vastaavat hyvin sitä, mitä työelämässä tulee vastaan.
– Maailma on pieni, aina tulee niitä ihmisiä vastaan uudelleen. Kun sä tunnetkin sen kaverin jostakin, vaikka Haaga-Helian kautta, niin se on valmiiksi iso etu.
Parasta nykyisessä työssä monipuolisuus ja oman tiimin johtaminen
Jaakko kertoo parasta nykyisessä työssään olevan monipuolinen työnkuva ja oman työtiimin johtaminen. Työtehtävät vaihtelevat laidasta laitaan, päivät ovat vaihtelevia. Oman tiimin johtamisessa on parasta nähdä yksilöiden ja ryhmän kehittyminen, kokea onnistumiset ja vastoinkäymiset yhdessä. Kiireessä pääsee testaamaan omia ja työtiimin rajoja – paineessa oppii hyvin uutta.
– Varsinkin kiirepäivien jälkeen tulee hyvä olo, kun taas on yksi päivä takana, vaikka kuinka kiire olikin ja yhdessä selviydyttiin. Että se on se palkitseva tunne, tuollaiset pienetkin asiat.
Omassa työssään Jaakko tarvitsee henkilöstöjohtamista, ihmissuhde- ja esimiestaitoja, ohjausosaamista sekä organisointi- ja paineensietokykyä. Toimistotyöt, tiskaaminen ja menusuunnittelu ovat kaikki tavallaan yhtä tärkeitä. Numerojohtamista, kustannustehokkuutta, budjetin laatimista ja myynninseurantaa pääsee tekemään.
Tulevaisuudessa jatko-opintoja ja mahdollisesti yrittäjyyttä
Hän suunnittelee vastuullisempia tehtäviä jonkun ajan päästä, ehkä keittiöpäällikkö voisi olla seuraava askel. Sopivan elämäntilanteen ja tilaisuuden sattuessa kohdalle, Jaakko ei pidä yrittäjyyttä ollenkaan mahdottomana, ehkä yksin tai yrityskumppanin kanssa.
– Tavoitteena on ensin kehittyä kokemuksen kautta osaavammaksi esimieheksi. On hyvä nähdä erilaisia asioita ja keittiöitä, myös eri kulttuurien tapoja toimia. Ylipäätään se, ettei ole yhtä oikeata tapaa tai yhtä oikeanlaista keittiötä.
Yksi ajatus on tehdä ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja mahdollisesti ammatillisen opettajan opinnot. Jaakko kokee, että voisi ohjata nuorempiaan ravintola-alalle ja toimia mentorina. Kertoa, neuvoa, ohjata ja auttaa muita.
Saija Syväjärvi, hotellinjohtaja, valmistunut 2019
Teksti: Caro Vehmas ja Päivi Mattsoff
Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutuksesta restonomiksi vuonna 1999 valmistunut Saija Syväjärvi kuvailee itseään hieman levottomaksi luonteeksi. Uransa aikana hän on vaihtanut lennokkaasti työtehtävästä toiseen, kunnes oma paikka löytyi hotellinjohtajana Radisson Blu Plaza -hotellista.
Minut luokitellaan luonnetesteissä yleensä melko analyyttiseksi ihmiseksi, mutta silti opin parhaiten tekemällä. Olen myös huomannut, että usein opin tekemällä virheitä, minkä olen nostanut aina esiin myös työhaastatteluissa. Silti minut on palkattu, joten rehellisyys on kannattanut.
Olen ehtinyt istumaan Haagan penkeillä vuosien varrella useampaankin otteeseen. Restonomi- ja ylemmän AMK-opintojen lisäksi kävin aikoinaan Pajuniityntiellä todella merkittävän Tehokas strategia -täydennyskoulutuksen. Se oli silmiä avaava koulutus, missä ymmärsin, että mara-ala tarkoittaa paljon muutakin kuin ruokaa, juomaa ja palvelua.
Lisäksi olen opiskellut strategiajohtamista avoimessa kauppakorkeakoulussa, S-viinimestariopinnot Jollaksessa ja markkinointimerkonomiopinnot. Työni puolesta olen saanut käydä myös monia lyhyempiä kursseja, kuten fasilitoinnin perusteet sekä erilaisia johtamiskoulutuksia. Kaiken kaikkiaan olen opiskellut ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen työni ohella yli 11 vuotta erilaisia opintoja.
Asenne vei urapolulla eteenpäin
Pitkän tähtäimen suunnitelmien tekeminen työtehtäviin liittyen on aina ollut minulle helppoa, mutta omassa elämässäni olen lähinnä ajautunut tehtävästä toiseen. Aloitin palvelualan työt kaupan kassana Tikkurilan Anttilassa. Siitä siirryin seitsemäksi vuodeksi Sokos Hotel Vantaaseen, missä tein kaikkea muuta kuin vastaanoton työtehtäviä. Se, jos mikä, oli opettavainen koulu nuorelle naiselle.
Tämän jälkeen polkuni vei Radisson SAS Seaside -hotelliin Food & Beverage Managerin kautta matkalaukkuvarastossa toimistoaan pitäväksi Radisson SAS -hotellien City Event Manageriksi ja samaisen hotellin Front Office Manageriksi. Olin vastaanottopäällikkö, joka ei ollut ikinä edes vastannut puhelimeen vastaanotossa, vaikka hotellit muutoin olivatkin tuttuja paikkoja.
Toimittuani vastaanotossa vuoden kehitysjohtaja Jukka Junno otti minuun yhteyttä. Hänellä oli tarjolla näköalapaikka HOK-Elannon ravintolaliiketoiminnassa ja hän halusi tehdä minulle Thomas-analyysin. Saatuamme tulokset, ilmoitin Jukalle suoraan, että ymmärsin oikein hyvin, miksi en ollut sopiva kehityspäälliköksi. Olinhan aina kyseenalaistanut käytännössä kaiken enkä antanut helpolla periksi. Jukkaa nauratti ja hän sanoi, että juuri tuollaista tuittupäätä tarvitsemme, jotta hommat menevät eteenpäin. Minut palkattiin kehityspäälliköksi.
Viihdyin työssä neljä ja puoli vuotta ja työ olikin upea. Pääsin matkailemaan ympäri maailmaa syöden hyviä ruokia ja ottaen kymmeniä tuhansia valokuvia. Olin kuin innostunut turisti, joka himoitsi lisää kokemuksia. Pääsin myös mukaan moneen erittäin merkittävään työstöön, kuten Alepan kauppakassin alkumetreille.
Oma paikka löytyi sattumalta
Kehitystehtävien jälkeen halusin takaisin ihmisten pariin ja päädyin Kappelin ravintolajohtajaksi. Kappelissa kuljin aina tummassa puvussa ja pikkukengissä. Eräänä aamupäivänä parin vuoden jälkeen sain yllättävän soiton Restelistä, jossa oli tarjolla uuden O’Learys-konseptin ketjupäällikön paikka. Vaihdoin puvun farkkuihin ja kiiltonahkakengät lenkkareihin. Hyppäsin rakentamaan kolmea uutta urheiluravintolaa.
Olin onneksi saanut kokemusta rakennusprojekteista jo HOK-Elannon aikana, jossa olin mukana kehittämässä yli 50 ravintolaa, aina parinkympin projekteista miljoonaluokan investointeihin. Olin tutkinut LVIS-kuvia, pohtinut käryjen siirtymistä ja työergonomiaa sekä ennen kaikkea palvelumuotoilua asiakkaiden hyväksi.
Olin tyytyväinen työhöni O’Learysissä, enkä ollut edes ajatellut etsiväni uutta työtä, kunnes eräänä aamuna siskoni soitti kertoakseen, että minulle täydellinen työpaikka oli avoinna. Siskoni sai minut lopulta lähettämään hakemuksen ja pitkän hakuprosessin jälkeen minut valittiin hotellinjohtajaksi Radisson Blu Plaza -hotelliin. Löysin viimein oman paikkani ja nyt saan mennä joka aamu onnellisena töihin.
Heidi Kilpiä, osakas, valmistunut 2009 ja 2019
Teksti: Caro Vehmas
Matkailun liikkeenjohdon koulutusohjelma tarjosi Heidi Kilpiälle eväät työhön, jonka tekemisestä hän nauttii joka päivä. 14 vuotta Pamplemousse Oy:ssä työskennellyt Heidi pyrkii pysymään työssään alati uteliaana ja jättämään aikaa myös harrastuksille. Positiiviset kokemukset Haagassa opiskelusta toivat hänet myös monen vuoden jälkeen takaisin koulun penkille suorittamaan palveluliiketoiminnan johtamisen ja kehittämisen YAMK-tutkintoa.
Lukion jälkeen menin Helsingin yliopistoon opiskelemaan ranskan kieltä. Muutaman vuoden opiskelun jälkeen lähdin vaihtoon Angers’in kaupunkiin. Vuoden opiskeluiden ja opiskelijaelämän kautta syntyi päätös lähteä kokeilemaan ovien aukeamista matkailualalle ja Haagaan. Yliopisto-opinnoissani olin suuntautunut EU-uralle; luin Eurooppa-politiikkaa, monikielistä ammattiviestintää, kääntämistä ja tulkkausta, mutta silti koin, että jokin muu voisi olla vieläkin enemmän minua.
Olin itse asiassa hakenut Haagaan opiskelemaan lukion jälkeen matkailua, mutta tuloksetta. Nyt minulla oli kuitenkin lisää kokemusta muista opinnoista, ulkomailla olemisesta ja töitäkin olin jossain välissä ehtinyt tehdä. Päätin siis hakea matkailun liikkeenjohdon koulutusohjelmaan uudelleen. Tilasin pääsykoekirjan Ranskaan ja luin sen hyvin kannesta kanteen, ainakin viimeistään lentokoneessa, jonka jälkeen porhalsin pääsykokeeseen. Ilokseni pääsin sisään!
Restonomiopinnot saivat tukea ranskan kielen kursseista
Opinnot soljuivat mukavasti. Tähän vaikuttivat varmasti upeat opiskelijakollegat, ymmärtävät opettajat ja tottakai oma innostus alaa kohtaan. Kurssitehtävät olivat mahtavia, kaikkea tiukan budjetointisuunnitelman, uuden matkailutuotteen luomisen ja Baltian pyöräreissun väliltä. Kerrankin olimme luokkakaverini kanssa Savonlinnassa tutustumassa elämysmatkailuun, ja varsinkin paluumatkasta meinasi tulla aikamoinen elämys, kun laina-automme kaasupoljin jumitti ääriasentoon helmikuisena pakkasiltana mutkikkaalla tiellä! Siitä selvittiin, kuten monesta muustakin kommelluksesta.
Otin valinnaisiksi kursseiksi muun muassa viinikurssin ja ruokakurssin, jonne taisin tehdä menusuunnitelmaa sienistä. Tiesin ja uskoin myös, että tulisin jatkossa käyttämään ranskan kieltä työvälineenä, joten suoritin nekin opinnot kunnialla loppuun. Tunsin olevani juuri oikeassa paikassa.
Osaaminen ja yrittäjähenkisyys kasvoivat vuosien varrella
Ensimmäisenä opiskeluvuotenani tapasin Haagan ura- ja rekrymessuilla vastikään aloittaneen matkatoimistoyrittäjän. Hänen liikeideansa oli suunnitella ja toteuttaa Ranskan matkoja – quelle chance! Tein kaikki harjoitteluni kyseisessä Pamplemousse Oy:ssä, jossa osaamiseni ja yrittäjähenkisyyteni kasvoi samaa vauhtia yrityksen mukana. Sille tielle myös jäin. Nyt takana on jo 14 vuotta ja olen yrityksen osakas. Matkustan Ranskaan vuosittain useita kertoja, välillä työn puolesta ja välillä ihan lomallekin.
Yrityksemme on kestänyt tuhkapilvet ja taantumat sekä hyötynyt talouskasvun vuosista. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja hyvällä porukalla on ihanaa tehdä itselle merkityksellistä ja innostavaa työtä. Omassa aherruksessani koetan olla suorittamatta liikoja, nauttia työstäni, muistaa jättää tilaa harrastuksille ja pysyä alati uteliaana.
Haagalaisuus on kulkenut aina matkassa mukana
Suuri merkitys on myös Haagan kampuksella ja Haaga-Heliassa työskentelevillä ihmisillä, jotka ovat pysyneet mukanani koko ajan. Käyn välillä ”vierailevana tähtenä” vaihtamassa ajatuksia nykyisten opiskelijoiden ja opettajien kanssa matkailusta, sen merkityksistä ja kehityksestä sekä kertomassa, miten Pamplemousse surffaa eteenpäin alan aallokossa. Haagan alumnitoiminta on mielenkiintoista ja olenpa jälleen opiskelijanakin Haagassa, ylempi tutkinto jotakuinkin loppusuoralla palveluliiketoiminnasta.
Olen sitä mieltä, että hospitality-alalla parasta ovat ihmiset: kollegat kotimaassa ja ulkomailla, asiakkaat, sidosryhmien edustajat. Jokaisen omiin tavoitteisiin kannustetaan ja ihan jokaisen unelmat voivat täyttyä – yhteistyöllä se onnistuu. Kiitos Haaga ja paljon onnea!
Aivan tuoreet: 2020 valmistuneita
Maritta Ryhänen, myyntipäällikkö, valmistumassa 2020
Teksti: Annika Buddas ja Kristiina Adamsson
Haaga-Helian, opinnäytetyötä vaille valmis restonomi, Maritta Ryhänen, on toiminut hotelli-, ravintola- ja matkailualalla 26 vuotta. Häntä ovat kannatelleet pohjoiskarjalainen reippaus ja iloisuus. Nykyään Tuusulan Gustavelund -hotellissa myyntipäällikkönä toimiva Ryhänen tähtää tulevaisuudessa vielä hospitality-alan opettajan tehtäviin, joka on ollut myös lapsuuden haaveammatti. Maritta on samanikäinen kuin Haagan kampus.
Ryhänen on tehnyt opintonsa töiden ohessa monimuotototeutuksessa erittäin motivoituneena. Monimuoto-opiskelu mahdollistaa itsensä kehittämisen, jo opitun tiedon syventämisen ja se voi olla jopa polku uuteen ammattiin.
– Koen, että minulle oppiminen ja opiskelu ovat elämänmittainen matka. Se on myös harrastus, joka tuottaa tuloksia, kertoo Ryhänen.
Maritta on opiskellut aikaisemmin Hankenilla MBA-tutkinnon ja tehnyt Lapin yliopistossa matkailun opintoja.
– Arvostan suuresti Haaga-Heliaa oppilaitoksena sen laadukkuuden ja korkeatasoisen opetuksen vuoksi. Haaga-Helialla on myös vahva brändi yritysmarkkinoilla. On opettajakuntaa, jolla on laaja ja vahva kirjo erityisosaamista ja yrityselämäkokemusta, joka tuo opetukseen syvyyttä ja käytännönläheisyyttä. Kun muistelen, niin tässähän on jo heitä ikävä.
Myyntityötä sekä myynnin ja asiakkuuksien johtamista
Ryhänen aloitti uransa Nurmeksen kaupungin matkailutoimistossa, jossa hän työskenteli seitsemän vuotta. Muutto Nurmeksesta Helsinkiin vei Hotel & Travel Marketingiin yritysasiakkaiden liikematkatoimistoon. Tämän jälkeen hän siirtyi avaamaan ja hankkimaan asiakkaita uuteen Holiday Inn City Centreen, Elielin aukiolle. Sieltä Maritta suuntasi Crowne Plazaan myyntijohtajaksi, josta tie vei British American Tobacco Nordiciin Travel Manageriksi. Seuraavaksi hän työskenteli pari vuotta Iskelmäradiossa Key Account Managerina. Sitten Ryhänen aloitti Haagan naapurissa, eli Hotel Haaga Central Parkissa ja työskenteli siellä myyntiryhmäpäällikkönä seitsemän vuotta ennen Gustavelundin pestiä.
– Työurani on sisältänyt antoisia vaiheita ja eri yrityskulttuureita; yksilöitä, tiimejä, numeroita, strategiatyötä ja sen jalkauttamista, ratkaisumyyntiä ja yhdessä onnistumista, kiteyttää Ryhänen.
Mukavat muistot opiskeluvuosista Haagassa
Ryhänen muistelee lämmöllä koko Haagan kampusta ja yhteisöä opettajineen, hänen omaa, interaktiivista ja energistä opiskeluryhmäänsä.
– Me oltiin sellainen pieni perhe, oisko meitä ollut kolmisenkymmentä kaikki vahvasti jo työelämässä tietenkin mukana. Laaja kirjo ajatuksia, Maritta muistelee.
Hän piti erityisesti kielten, palveluliiketoiminnan johtamisen ja tuottojohtamisen toimintaperiaatteiden sekä revenue managementin oppimisesta.
– Sydämeni on syrjällään Haaga-Heliaan, ihmiset, persoonat ja oppimisen kirjo. Lähiopetuspäiviä oikein odotti.
Vaikka paljon oli Marittalla jo elämän varrella tehtynä käytännön hospitality-työtä, niin Haagasta hän sai syventävää lisätietoa ja oppimisen iloa.
– Asiat konkretisoituu, niille löytyy syy-seuraussuhde ja mikä parasta opitun hyödyntäminen käytännössä.
Maritta pohtii vielä tekevänsä ylemmän AMK-tutkinnon, koska ylipäätään nauttii suunnattomasti, että pääsee kirjojen ja raporttien ääreen.
– Minusta on palkitsevaa tutkia, oivaltaa ja pureutua vaikka vahvasti käytännönläheinen tekijä olenkin. Se onnistumisen ilo, kun huomaat, että asian ydin hoksattu ja oivallettu. Raporttien teko oli kivaa, hän kertoo.
Restonomin osaaminen työelämässä
Työelämässä Ryhänen tarvitsee esimerkiksi Excel-taitoja ja arvostaakin Haagasta saatua syventävää opetusta. Myyntitaidot ovat olleet avainasemassa Ryhäsen työuralla. Rohkeus ja hyvä yleistietämys yhteiskunnallisistakin asioista on oltava hallussa. Työssä tarvitaan arkimatematiikkaa ja numeroiden pyörittämisen taitoa. Opinnoista hän sai hyvät eväät myynnin johtamiseen ja henkilöstöjohtamiseen: miten saada tiimi toimimaan tuloksellisesti niin, että kaikilla on hyvä fiilis ja pöhinä.
– Esimiehenä tarvitsen paljon management- ja leadership-taitoja, lisää Ryhänen.
Tiimin kanssa yhdessä tekeminen on keskiössä. Ryhänen hyötyy myös monipuolisesta ja rikkaasta ihmisten lukutaidostaan, se on syntynyt elämän kokemuksen kautta.
– Myyntityön keskiössä on asiakas. Se on suhteiden ja luottamuksen rakentamista, se on kanssakäymistä, joka vaatii proaktiivista otetta, se on ratkaisun ehdottamista, se on yhdessä tekemistä mieliin jäävän asiakaskokemuksen aikaansaamiseksi, Maritta kuvailee.
Osa Marittan nykyistä työtä on myös liiketoiminnan kehittäminen.
”Ja silloin kun kaikki palaset ovat kohdallaan, niin tämähän on yhtä tanssia vaan”
Ryhänen kehottaa tulevia restonomiopiskelijoita pitämään mielen avoimena, olemaan aito oma itsensä ja pitämään katseet kohti tulevaa.
– Persoonat erottuvat, ei kannata tasapäistää itseään. Jokaisen ihmisen oma elämänasenne ja tahtotila reagoida ympäristöönsä ovat lähtökohtia omallekin hyvinvoinnille, hän sanoo.
Maritta kannattaa verkostoitumista – sillä on valtava voima. Hänen mukaansa on hyvä kyetä tekemään asioita yksin, mutta myös ryhmässä. Kaikki lähtee itsestä ja omasta motivaatiosta.
– Et mun mielestä sellainen yleinen positiivinen, reipas asenne auttaa maailmassa valtavasti teit sitten sitä tai tätä, hän summaa.
Laura Hansen, ravintoloitsija, valmistunut 2020
Teksti: Ada Tammi ja Kristiina Adamsson
Jo ennen valmistumista Haagan kampukselta Hansen sai elämänsä mahdollisuuden. Hän hankki yhtiökumppaninsa kanssa Ravintola Kuurnan Helsingin Kruununhaasta, jouluna 2018, eikä ole katunut päätöstään.
– Edeltävät omistajat, Antto Melasniemi ja Heikki Purhonen ovat olleet minun ja yhtiökumppanini mentoreita ja me olimme molemmat tehneet heille vuosien ajan töitä. He sitten kysyivät, haluaisimmeko ostaa jo yli 13 vuotta toiminnassa olleen ravintolan, Hansen naurahtaa.
Mielestään hän on saanut tilaisuuden toimia ravintoloitsijana osittain sillä, että on avoimesti puhunut tavoitteistaan. Laura kehottaakin olemaan rohkea ja avoin omista päämääristään. Hän ei ole lapsena suoranaisesti halunnut ravintola-alalle, toiveammatti pikkulapsena oli olla velho.
Hän kuvaa silloista toiveammattiaan niin, että hän halusi kehitellä loitsuja, joilla parantaa ihmisiä ja tuoda hyvää mieltä. Hansen on sittemmin löytänyt mieleisensä työn. Hansen sanoo ihmisten olevan parasta hospitality-alalla. Hän pääsee käyttämään omaa ammattitaitoaan siihen, että ihmisillä on hyvä olla sekä auttaa heitä kokemaan onnistuneita, merkityksellisiä ja kokonaisvaltaisia ravintolaelämyksiä, juhlahetkiä. Opinnäytteenään hän tekikin tutkimuksen Helsingin parhaiden ravintoloitsijoiden näkemyksistä siitä, millainen onnistunut ilta heidän ravintolassaan asiakas- ja työntekijäkokemuksen näkökulmasta.
Hansenilla on nuoreksi yrittäjäksi jo pitkä kokemus takanaan. Lukion jälkeen hän opiskeli kokiksi ravintolakoulu Perhossa. Vuonna 2016 hän aloitti opiskelun Haagassa. Hän on tehnyt täyspäiväisesti töitä opiskelun ohella ja laajentanut ammattitaitoaan. Urallaan Hansen on edennyt tiskarista keittiömestarin oikeaksi kädeksi ja siitä edelleen ravintoloitsijaksi.
Päätin, että haluan Haagaan: Exceliä, ajanhallintaa ja erilaisia avartavia näkemyksiä
Laura valitsi Haaga-Helian ja Haagan siksi, koska sillä on tarjota paras ravintola-alan liikkeenjohdollinen koulutus Suomessa. Hänellä oli suuntaa antava käsitys siitä, mitkä työkalut hän tarvitsee menestyäkseen, ja koki, että Haagalla oli tarjota ne. Opintoja oltiin suositeltu hänelle. Laura kuvaa opiskelukokemusta hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusohjelmassa korvaamattomaksi urallaan, sillä hän ei välttämättä olisi päässyt ilman koulutusta sinne missä hän nyt on.
– Haagan kautta olen päässyt siitä omasta kuplasta ulos ja tutustunut tosi mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka tekevät eri tavalla tätä alaa ja olen saanut paljon uusia, toisenlaisiakin näkökulmia. Se avartaa, antaa uusia ulottuvuuksia.
Hansen kiittää Haagaa sen antamista mahdollisuuksista.
– Koulu ei tee asioita sun puolesta, mutta sulla on kaikki mahdollisuudet, jos haluat ja ymmärrät ne hyödyntää. Jos itse osoitat mielenkiintoa, koulu auttaa eteenpäin, sparraa. Myös opettajat ovat oikein hyviä kontakteja, verkostoa.
Laura oli opintojensa aikana muun muassa työharjoittelussa Bordeaux’ssa, Ranskassa viinin sadonkorjuun aikaan ja myöhemmin mukana Haaga-Helian mentorointiohjelmassa mukana mentoroitavana.
Kysyttäessä, mitä hän opiskelusta tulee muistelemaan, hän mainitsee ihmiset. Lisäksi hän on oppinut ajanhallintaa ja stressinsietokykyä. Hansen kuvaa myös lehtori Mariitta Rauhalan Excel-taulukoiden ja laskentatoimen kursseja inspiroiviksi. Excel-taulukot ovat yksi Hansenin tärkeimmistä työkaluista ravintoloitsijana.
– Kaikki on järjestelykysymyksiä. Voi tehdä montaakin asiaa samaan aikaan, kunhan vaan osaa priorisoida ja laittaa asiat järjestykseen, Hansen sanoo.
Tulevaisuus yrittäjänä ja hospitality-alan eteenpäin viejänä
Hansen haluaa jatkaa yrittäjänä olemista eri tavoin ja toivoo, että pystyy tekemään jotain oman alan kehittämistä tukevaa toimintaa.
– En vaan tiedä vielä, mitä se on, hän nauraa!
Hansenilla on myös lähellä sydäntä alan työntekijöiden terveys ja hyvinvointi. Työntekijät ovat yhtä tärkeitä, kun asiakkaatkin, sillä ilman työntekijöitä ei ole yhtään asiakasta.
– Haasteet urani aikana ovat olleet aika perinteisiä alan varjopuolia. Olen aika aktiivinen ravintola-alan tasa-arvoliikkeessä. Haaste, jonka olen kohdannut tässä hospitality-alassa, on sellainen yleinen hyvinvoinnin puute, työpaikoilla ja työporukoissa. Se on asia, johon mielestäni on todella olennaista kiinnittää huomiota. Työ on rankkaa ja pitää sietää paljon painetta. Se helposti kuluttaa ihmistä, jos työympäristö ja johtaminen eivät ole kunnossa.
Hän uskoo, että työhyvinvointi on korjattavissa oleva asia ravintola-alalla. Se on tekijä, johon hän esimiehenä ja yrittäjänä keskittyy vahvasti. Se on ydintä menestyvässä liiketoiminnassa: pidetään omista työntekijöistä kunnolla huolta, jotta he taas pystyvät huolehtimaan asiakkaista.
Ravintoloitsijalle on tärkeää osata hallita isoja kokonaisuuksia ja nähdä laaja-alaisesti. Hän on myös oppinut, että kaikkea ei pidä tehdä itse, vaan pitää osata nojata ja luottaa ympärillä oleviin ihmisiin ja jakaa, antaa vastuuta. Pitää myös tietää, mitä kohti on menossa ja yrittää ennakoida.
– Sanoisin, että tämän hetkinen työ on jatkuvaa pienten tulipalojen sammuttamista. Aina tulee erilaisia haasteita. Varsinkin, kun yrittää kehittää ja puskee rajoja, niin sieltä tulee joskus seiniä vastaan. Silloin pitää miettiä luovasti ja positiivisesti yhdessä, että miten niistä päästään yli – mikä on seuraava askel.
Lähivuosina Laura aikoo kehittää itseään siten, että hän löytää tasapainon työn ja itsestään huolehtimisen välille. Vapaa-aika on tärkeää, koska se ruokkii luovuutta. Levättyään pystyy kehittämään omaa työtään, kun lataa kunnolla akkuja välillä. Opiskelu jatkuu joskus, mutta nyt ei ole vielä sen aika.
– Helsingin yliopistolla tai Aallossa teen maisterin tai sitten lähden ulkomaille opiskelemaan. Katsotaan, sitten joskus, hän sanoo.
Laura kertoo, että hänen yrittäjyytensä on yhä lähellä rivityötä, joka eroaa lähinnä siinä, että itse olet viime kädessä vastuussa. Työssään hän edelleen tiskaa, siivoaa ja tarjoilee. Tuleville restonomeille Hansen antaa neuvon:
– Ole oma-aloitteinen opinnoissa ja motivoitunut. Ei kannata haalia kaikkea, vaan poimia ne ydinosaamiset ja -aiheet, joista on todella kiinnostunut ja mennä niitä kohti.
Kuva: Trustmary
Mihin skene menee? Transmoderni Haaga 2025
Teksti: V. A. Heikkinen, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
V. A. Heikkinen, yliopettaja, palveluliiketoiminnan johtamisen koulutusohjelma, pohti tulevaa myös vuonna 2010, Haagan 40-vuotishistoriikissa. Tällä kertaa annoimme hänelle aikamoisen haasteen: ennakoida alan elinkeinon ja koulutuksen tulevaa vallitsevassa koronatilanteessa. Hän ryhtyi tuumasta toimeen.
Minne skene menee? Lähteekö se etenee vai jämähtikö paikalleen? Alan kyselee. Samal kun heitän tämän tekeleen. Minne skene menee? Ei peli ala vetelee, jos jengin egot levenee. Sisällöt kevenee…
Seremoniamestari 2000
Lähtöalueella – aika ennen ja jälkeen koronan
Istuimme Resto 2020 -kilpailujen gaalaillallista Haagan kampuksella torstaina 12.3. Ajan ja paikan henki tuntui tuolloin epätodelliselta, sillä edessämme oli viimeinen suuri ”dinneri” aikoihin. Tiedossamme jo oli, että kohta suurtapahtumat ja joukkotapaamiset kielletään. Ehkä tästäkin syystä kaikkien Suomen restonomikoulutusohjelmista tulleiden opiskelijoiden ja heidän opettajiensa ilonpito oli aitoa ja hienostuneen hyväntuulista.
Ateriointi, tarjoilu, pöytä- ja juhlapuheet, ohjelma ja palkintojenjaot soljuivat. Tuntui, että meidän haagalainen vieraanvaraisuutemme ja henki – tunnustettu truismi ja joidenkin kisavieraiden mielestä hybris – olivat juuri sillä hetkellä parhaimmillaan. Koko kampus oli valjastettu palvelemaan. Oli arvo, että saman katon alta löytyi dynaaminen koulu: energiset nuoret, asiantuntijakaarti, intiimi pienhotelli, monitoimiravintolamme ja joustavat luokkatilat.
Vaikka olin varoitellut kilpailujoukkueita aamupuheenvuorossani Schumpeterin luovasta tuhosta, en itsekään nähnyt, miten matkailu- ja ravintola-alan kevät menee talouden pelastamisessa, henkilöstön lomautuksissa ja irtisanomisissa. Luonto ja poikkeuslainsäädäntö murensivat matkailu-, ruoka- ja viihdekulutuksen sekä liiketaloudelliset lähtöasetelmat, jopa taloustieteen ikuisen kasvun teorioita. Tulevaisuuspoluista syntyi spekulatiivinen mieliala- ja mielipideviidakko, jossa tosioista ei vieläkään tiedä kukaan. Kuluttaja suljettiin maaliskuusta kotiinsa lähipiirinsä kanssa ja kyltymätön ylimääräinen kulutus – johon matkailu ja ulkonasyöminen Tilastokeskuksen mukaan luetaan – pysähtyi äkisti.
Tällä kirjoitushetkellä (4.6.2020) ravintolamme saivat juuri avautua runsaan kahden kuukauden pakkosulkemisen jälkeen. Omatoimimatkailu oli jo kotimaassa lisääntynyt. Sen sijaan matkakohteet ja lentoliikenne avautuvat hitaasti. Osa hotelleista aukesi vasta kesällä ja Finnairin jotkut kohteet vasta vuonna 2021. Lopullisia ravintolasulkemisilmoituksia oli jo tullut.
Päälähtökohtani tälle tutkielmalleni on, että kotimainen koulutus- ja toimialamme liiketoimintaympäristö eli skene on tulevaisuuden- ja matkailuntutkijalle moniheijasteinen ja fenomenologinen kristallipallo (ks. kuvio 1). Toimialastamme käytän käsitteitä: matkailu- ja ravintola-ala (mara-ala), vapaa-aika-, elämys-, mielihyvä-, kohtaamis-, kokemus-, sosiaali- ja spektaakkelitalous eli kyseessä on monialainen hybriditalous.
Tavoitteenani on kuvata koronaa edeltäviä ja epidemian aikaansaamia ilmiöitä Suomen markkinoilla, sillä toimialaamme arvioidaan aikaa pandemiaa ennen ja sen keskellä. Esityksen ytimenä ovat kotimaisen mara-alamme keskeiset muutosajurit ja niiden vaikutus Haagan restonomi (YAMK) -koulutukseen sekä tutkimuspalveluihin.
Tärkeimmät tarkasteluilmiöt ovat:
- mara-alan kasvu- ja kehitysalueet Suomessa
- kotimaisten matkailijoiden ja ravintola-asiakkaiden kulutusennusteet
- suomalaisen mara-alan tutkimus- ja palveluliiketoiminta
- Haagan yamk-koulutuksen kehitysalueet.
Kirjoituksen ensimmäisessä osassa keskityn kotimaisen liiketoimintaympäristön kuvaamiseen ja tulkitsemiseen. Antisipoin sekä lineaarisia eli ennustettavia ja tunnistettavia sekä ei-lineaarisia eli ennakoimattomia kehitysilmiöitä. Tarkastelen muun muassa keskeisiä matkakohteita ja uusia investointikohteita.
Toisen osan lähtökohtana ovat tavalliset kotimaisen, rurbaanin matkailijan ja ulkonasyöjän post- ja transmodernit tarpeet ja odotukset. Moniroolinen kameleonttikuluttaja on päässyt nauttimaan ja kokemaan koko toisen maailmansodan jälkeisen ja etenkin viime vuosikymmenten globalisaation ajan voimakasta talouskasvua ja teknologista kehitystä. Hyvinvoipa, individuaali ihminen on halunnut elää alati klassisen tarvehierarkiapyramidin huipulla ja toteuttaa itseään. Individuaalit postmodernistit rämähtivätkin kolmion yläpäästä alas, kun Covid-19 iski mielihyvä-, vieraanvaraisuus- ja kokemustuotantoon.
Pandemia teki humaanin psykologian luoja Abraham Maslow’n toisen maailmansodan ilmiöistä kiteyttämästä teoriasta taas ajankohtaisen. David Bruel ja Frank Pagano (2020) osoittavat artikkelissaan Maslow’s Revenge, miten humanistisen psykologian luoja palasi palauttamaan mieliimme, miten ihminen haluaa perimmiltään pysyä hengissä ja olla kotonaan.
Tämän kirjoituksen kolmantena lähtökohtana ja osana on, miten kriisi pakottaa jokaisen organisaation miettimään sekä perusytimiään että muutosta. Käytän ilmiöstä käsitettä koronaistuminen, joka pakottaa myös meidät restonomikouluttajat minuttelemaan eli tarkastelemaan restonomisuuteen ja restonomiuteen tähtäävän opetuksemme kulmakiviä. Sekä covid-17 että amerikkalaisen humanistisen psykologian symboli ja yksinkertaisen oivaltava kuvio osoittavat jälleen, miten luonnon mysteeri pakottaa ihmiset, meidät tavalliset kuluttajat, elämäntieteen ja -taiteen perustan ääreen.
Toimintaympäristö-, yritys- ja tulevaisuuksientutkijalle on siis tarjolla runsaasti materiaalia ja herkullisen visaisia ennakointikysymyksiä Haagalle, yamk-koulutukseen sekä alamme tutkimustoimintaan, mutta kiteytän ne tässä esityksessä viiteen:
- miten kotimainen matkailu- ja ravintolatoimialamme muuttuu?
- mikä ei muutu?
- mitkä muutosilmiöt ovat ennustettavia ja tunnistettavia?
- mitkä ovat ennakoimattomia ja tunnistamattomia ilmiöitä?
- miten restonomi YAMK -koulutuksen pitää muuttua?
Kirjoitustani stimuloi lukuisat vuosien 2003-2020 aikana tehdyt lukuisat koti- ja ulkomaisten hyvinvointi-, kulttuuri-, liikunta-, matkailu- ja kauppakeskuskohteiden sekä hotellien ja ravintoloiden kehityshankkeet. Taustalla ovat myös monet elinkeinon ja asiantuntijakollegoiden kanssa tehdyt trendiraportit sekä restonomi- ja tradenomi yamk-opiskelijoiden palvelumuotoiluraportit. Hyödynnän myös vuoden 2009 artikkeliani Mihin skene menee Haagan 40-vuotishistoriikista. Nyt vain ennakoin Haagan toimi- ja koulutusalojen muutosilmiöitä viiden vuoden päähän, koska pidemmälle ei rohkene tutkailla.
Esitystä ohjaavat myönteinen tulevaisuususkoni ja jatkuvasti uusiutuva modernius. Vaikka globaali mara-ala on ainakin hetkeksi romahtanut, on toimialalla runsaasti myönteisiä kehitystrendejä. Kiinteistökehittäjä Kari Järvenpäätä (2020) lainaten toimialamme on vain seisokissa, huolto- ja uudistustauolla. Artikkelini lähtee olettamuksesta, että moni yrityksemme kestää tämän viruskriisin aikaansaaman yhteiskunnallinen, inhimillisen ja taloudellisen tuhoavan voiman.
Jos jotakin virus on opettanut, se on tuonut ”riskibisneksen” takaisin. Lopuksi onkin lupa ennakoida pandemiaa ankaramman ilmiön, päästöjen vähentämisvaadetta ja visioida, miten koulutusalamme voisi osaltaan muuttua vastuullisemmaksi, kestävämmäksi ja eettisemmäksi eli transmodernimmaksi.
I osa: Kotimaiseen liiketoimintaympäristöön vaikuttavat ilmiöt
Ennakoitava ja tunnistettava toimintaympäristö
Kotimainen mara-ala on yhteiskunnan talouden, ostovoiman sekä hyvinvointi- ja elämyskulutuksen peili. Toimialamme työllistää ja tuo yhä enemmän veroja ja tuloja Suomeen. Se ehti kasvaa ennen koronaa vuosittain varsin tasaisesti. Kasvu johtui ennen kaikkea palvelujen kysynnän ja tarjonnan yhtäaikaisesta lisääntymisestä. Kulutusvoima parani ja kulutusinto kiihtyi; rahaa ryhdyttiin käyttämään enemmän ulkonasyömiseen, matkailuun, mielihyvään, terveyteen, liikuntaan ja kulttuuriin. Ulkomaiset matkailijamäärät lisääntyivät, ja palvelutarjonta monipuolistui kaikkialla Suomessa.
Korona sekä sen eriaikaiset ja -kestoiset muut tautiaallot eivät globaalia kilpailutilannetta muuta, vaan Suomi pysyy silti pienenä, kotimarkkinavetoisena matkailumaana, vaikka kokemuksia ja terveysturvallisuutta etsivien loma-, tieto-, palkinto-, kulttuuri-, ruoka- ja perhematkailijoiden sekä liiketoimintamahdollisuuksia etsivien työmatkailijoiden määrät Pohjolassa kasvavat. Maamme markkinaytimessä ovat nyt ja jatkossa Helsinki 10, Lapin matkailukeskukset ja vasta sitten suurimmat kesäkaupunkimme ja keskeiset matkailukohteemme, kuten järviseutujen lomakeskukset. Lisäksi matkailijoita liikkuu Helsinki-Vantaan lentoasemalla, Itämerellä, Moskova-Pietari-Helsinki -junissa sekä pohjois- ja itärajoilla entistä enemmän, kun matkustaminen taas sujuvoituu. Lapin sesonki laajenee hitaasti läpivuotiseksi valkoisesta ajasta. Etelä-Suomen kaupunkeihin ja päätuntureihin tulee uusia kehittämishankkeita ja jätti-investointeja, jos vain lento-, raide-, tie- ja laivaliikenne toimii.
Suomi on ja pysyy neutraalina, pohjoisena ja perifeerisena matkailumaana, joka koostuu yhdistelmästä luontoa, teknologiaa, outoutta, todellista ja kaupallistettua eksotiikkaa. (Ks. taulukko 1.) Mara-teollisuutemme kilpailukykyyn sekä matkailu- ja palveluinfrastruktuuriin vaikuttavat erityisesti epidemian taltuttamiskeinot, matkailun vienti- ja tuontitoimet, lentoyhtiöiden, hotellien, pääkohteiden, konferenssi- ja tapahtumanjärjestäjien kilpailuasema ja resurssit.
Nyt tautikriisi romahduttaa kokonaismatkailutuloa, joskin alijäämäinen matkailutaseemme saattaa hieman kohota vuosina 2020-2022 kotimaan matkailu suosion kasvaessa. Toimiala pystyy myös elpymään nopeasti, kunhan vain ulkomaan matkailu käynnistynee kunnolla ja jos rokotteet tehoavat ja jos kuluttajien pelkotilat vähenevät.
Lähtökohtaisesti Suomen matkailijavolyymit muodostuvat nyt ja jatkossa kotimaan matkailijoista ja venäläisistä. Lisäksi turvallisuushakuisten omatoimi-, luonto- ja automatkailijoiden arvioidaan lisääntyvän Euroopasta Suomeen, kunhan vain supernopeat koronatestaukset saadaan toimimaan rajoilla ja satamissa.
Taulukko 1: Lineaariset, tunnistettavat pääilmiöt
| Hitaat muutosajurit | Miten näkyy toimialalla? | Vaikutus koulutus- ja tutkimustarjontaan |
| Suomen mara-markkinat | Suomi pysyy niche-markkinana Ketju- ja pk-yrityslähtöisyys Kotimaan matkailu kasvaa Yritysomistusten kansainvälistyminen jatkuu Konsolidoituvat kansainväliset matkatoimistot, lento- ja hotelliyhtiöt sekä myyntikanavat | Kotimaan matkailu ja terveysturvallisuus korostuvat oppisisällöissä Liiketalous ja palvelumuotoilu säilyvät painopisteinä Kohdeturvallisuuden kehittäminen Tarve koti- ja ulkomaisten opiskelijoiden houkuttelemiseksi kasvaa Liiketoimintastrategiat eriytyvät Strategisen ennakoinnin merkitys kasvaa |
| Ansaintamallit | Talouskriisi ja konkurssiriski kasvanut Kilpailukyvykkyys ratkaisee Osuustoiminnalliset ketjut vahvoilla Uudet franchising-strategiat Uudet yhteistyömallit | Liiketoimintaosaaminen korostuu Painopiste yrityksen ja toimipisteen kilpailu- ja suorituskyvyn opetuksessa Ketjut jatkavat investointejaan osaamiseen Tietovarantojen hyödyntäminen Uudet konsepti- ja brändiportfoliot |
| Toimintakulttuuri | Ihmis-, luonto-, pienyritys- ja palvelutuotantolähtöinen elämysala Digitaalis-fyysiset toimintamallit Jatkuva brändien, konseptien ja palvelujen | Mikroyrittäjyyden suosio kasvaa Konseptikartta monipuolistuu Myyntikanavien tutkimus ja hallinta korostuvat Palvelu- ja elämysmuotoilun merkitys kasvaa |
| Keskusmaistuminen | Helsingin, Helsinki-Vantaan, Rovaniemen ja Lapin päätunturien suosion kasvu jatkuu Suurimpien kauppakeskusten ja vanhojen ja uusien areenoiden konseptointi | Matkailukohteiden ja -keskusten systemaattinen tutkimus ja kehitys korostuvat Pasilan alueen ja uusien palveluareenoiden tutkimus |
| Työllistävyys ja työvoimapula | Läpikulkuala ja heikko koulutustaso Ulkomaisen työvoiman kasvu | Räätälöidyt koulutuspaketit Kansainväliset koulutusohjelmat Lapissa |
Mara-alamme ennustettavuus ja johdonmukaisuus johtuu siitä, että se on ja pysyy hyvin pk-yritys- ja osuuskuntavaltaisena toimialana. Kyse on pienelämysteollisuudesta ja kaupallistetusta hyvinvointiteollisuudesta, jota kuitenkin konsolidoituvat matkatoimistot, hotelli- ja lentoyhtiöt sekä jakelu- ja myyntikanavat hallitsevat. Asiakas- ja hintakilpailu kiihtyy, sillä teknologiakonserneilla sekä media- ja kauppa-alustoilla on hegemoninen intressi vallata yhä suurempi osa eurooppalaista matkailutaloutta. Erityisesti kiinalaisjätit pyrkivät saamaan koko arvoketjun ja palvelusisällöt portaalinsa ja brändinsä alle: matkansuunnittelun, varausjärjestelmät, kuljetukset, ravintolat, majoitukset, ohjelma- ja viihdepalvelut, maksujärjestelmät ja viestinnän. Tämä onnistuu muun muassa ostamalla heikosta kannattavuudesta kärsiviä matkatoimistoja, hotelliketjuja ja lentoyhtiöitä sekä hintakilpailulla.
Kotimaisten toimijoiden ansaintalogiikka ei muutu: se on glokaalia matkailu-, kohtaamis-, elämys- ja ruokapalveluteollisuutta tarjoamalla palveluja ja tiloja maksua vastaan. Se on jatkuvaa kilpailu- ja suorituskyvyn johtamista. Myydään asiakaskokemuksellisia sisältöjä eli palveluja, tuotteita, brändejä ja tiloja kannattavasti pyrkimällä nostamaan asiakasmääriä ja keskiostosta. Tehostetaan kohteiden ja yksiköiden palvelu- ja elämystuotantoa niin, että myynti/työntekijä/myynti- ja palveluhetki sekä asiakaskokemus/neliö on mahdollisimman tuloksekas. Kehitetään kohteen ja konseptin imagoa niin, että kokonaisarvo ja suosituisuusaste nousevat.
Mara-talouden ydinlogiikkana on ollut, että urbaanit matkailijat pyrkivät destinaatio- ja brändikilpailussa luontaisesti ja vaivattomasti kohti tunnettuja ja toimivia keskuksia, joissa on saman katon alla ruoka-, viihtymis-, mielihyvä-, kulttuuri- ja liikuntapalveluja. Siellä missä on turvallista sekä tunne- ja kokemuspalveluja, siellä ovat ihmiset. Ja missä ovat ikuista hyvää oloa ja terveyttä etsivät kuluttajat, siellä ovat myös brändit, konseptit ja muoti-ilmiöt. Suurkohteet ja niiden olemassa olevat palvelut synnyttävät puolestaan uusia palveluja, jos vain yrityksellä on partnereita, pääomia, vakuuksia, kasvuhalukkuutta ja uskallusta ottaa riskejä sekä taitoa saada alihankintaverkostonsa toimimaan.
Matkailustrategiamme pääviestit kestävät aikaa. Lukuisat kansalliset ja alueelliset matkailusuunnitelmat ovat painottaneet asiakas- ja tuotelähtöisyyttä, turvallisuutta sekä uniikkia ja rurbaania luontokokemusta eri sanoin, teemoin ja tarjoomin.
Viimeisin Työ- ja elinkeinoministeriön matkailustrategia kehottaa kotimaisia pientoimijoita ja matkailukeskuksia jatkamaan luontolähtöisiä, laadukkaasti palvelu- ja elämysmuotoiltuja matkailu-, luontoelämys- ja hyvinvointituotteiden kehitystä. Myös digitaalis-fyysisten asiakaspolkuihin ja kohtaamisteknologioihin investoimista suositaan. Epidemian seurauksena TEM:ön, Business Finlandin ja alueiden matkailuasiantuntijat joutuvat muovaamaan ylioptimistisia tiekarttojaan ja myönteisiä skenaarioitaan, sillä matkailu nojaa pitkälti lähivuodet kotimaan kysyntään ja ulkomaisiin matalan tartuntariskin pienryhmiin ja testausteknologioihin.
Koronan seurauksena kehitetään ihmiskontaktittomia palveluja tartuntariskin ehkäisemiseksi, palvelun sujuvoittamiseksi ja henkilöstökulujen vähentämiseksi. Terveysturvallisuusteknologiat ja digitaalis-virtuaaliset palvelut tulevat yhä tärkeämmäksi matkakohteen kehittämisalueeksi. Erityisesti koneälyratkaisut sekä sekoitetun todellisuuden, peli- ja musiikkiteollisuuden tuotteet tulevat osaksi suurkohteiden kokemus- ja kohtaamispalveluinfraa.
Mara-taloutemme ennustettavaan kehitykseen kuuluu olennaisesti sesonkiluontoisuus ja vaihtelevat suhdanteet, säät ja kulutusmielialat eli tietty dynaamisuus. Kokeneet yrittäjät tietävät, miten kasvukautta seuraa jollakin aikajänteellä pudotuksia, taantumia, jopa lama. Työ- ja vapaa-ajanmatkailu sekä ulkonasyöminen vähenevät aina kriisien ja onnettomuuksien aikana, jonka seurauksena kysyntä leikkautuu kerralla. Tällöin yritysten kannattavuus laskee ja etenkin pienyritysten niukat kassavarannot paljastuvat. Juokseviin elintärkeisiin kulueriin, esimerkiksi palkkoihin, työeläkemaksuihin, raaka-aineisiin ja vuokriin ei ole rahaa. Rahoitussuunnitelmat on tehty ylioptimisiksi ja investointeja lainarahalla.
Kokeneet liikkeenjohtajat tietävät myös, että talousmyrskyn, katastrofien ja kitukasvuisuuden jälkeen tulee aina kasvu- ja investointiaaltoja. Ajan kuluessa majoitus-, ravitsemis-, kokous- ja ohjelmapalvelujen kysyntä ja tarjonta tasapainottuvat. Heikoimmat ja ylivelkaantuneet yritykset poistuvat kartalta ja uusia yrityksiä nousee. Markkinoiden luonnolliseen kehitykseen kuuluu, että tulee uudelleenjärjestelyiden, myynnin ja oston aikoja. Kasvu on myös meillä täsmäkasvua täsmäkonsepteissa ja täsmäkohteissa.
Toimialamme perinteeseen ei kuulu maalata uhkakuvia ja tehdä riskianalyyseja, vaikka ennusmerkkejä olisi runsaasti, sillä pääomia, sijoituskohteita ja työpaikkoja on edelleen tarjolla. Matkailu- ja yritysstrategiamme, erityisesti pörssiyritystemme, strategiat ovatkin olleet hyvin tulevaisuusoptimistisia. Ne perustuvat johdonmukaisesti Aasian matkailun kasvuun ja pohjoismaisen funktionaalis-esteettisen kulttuurin sekä elämäntyylin houkuttelevuuteen.
Stadioneja, jäähalleja, areenoita ja hotelleja suunnitellaan ja rekonseptoidaan edelleen kovaan tahtiin, vaikka massatapahtumat ovat monessa maassa kielletty. Yksistään Helsinkiin on suunnitteilla ja rakenteilla 20-30 uutta hotellia, joista valtaosa on asemoitu neljän tähden kokous- ja tapahtumahotelleiksi. Uusia areenoita valmistuu vuoteen 2030 mennessä muun muassa Tampereelle, Turkuun ja Ouluun. Uusia matkailukeskuksia ja teemapuistoja on suunnitteilla Uudellemaalle (Lohja, Vantaa), järviseudulle (Keuruu, Tampere, Saimaan seutu) ja etenkin Lappiin (mm. Levi, Rovaniemi, Utsjoki, Ylläs). Lisäksi rakennetaan uusia elämys-, liikunta- ja kulttuuritapahtumia.
Lineaariseen kehitykseen kuuluu toki, että monen uudishankkeen suunnittelu keskeytyy ja loppuu, kun taantuma ja lama kolkuttavat ovelle. Tosin ennustettavaan kehitykseen kuuluu myös, että hotelli- ja ravintolaketjut vahvistavat asemaansa yritysostoin ja brändikoalitioin. Vakavaraisimmat ja vuokranmaksukyisimmät operaattorit, tunnetuimmat brändit ja palvelukonseptit etsiytyvät edelleen parhaille pelipaikoille eli strategiana on löytää oikea liikepaikka oikeasta kiinteistöstä, jossa on kannustava vuokrasopimus, luotettavat partneri- tai alivuokralaiset ja jonka äärellä ovat parhaat ja luontaiset kävijävirrat.
Myös ravintola- ja franchising-ketjuuntuminen vahvistuu, koska tuottamattomia, hyviä kohteita tulee myyntiin. Samalla ne myyvät omat tuottamattomat yksiköt pois. Pieniä ravintoloita ja uusia maailman keittiöitä nousee lisää, koska maahanmuuttajat haluavat työllistää itsensä ja sukulaisensa. Niiden ansaintamallit, toimintakulttuuri, markkinointi(viestintä) ja henkilöstön käyttö säilyvät samankaltaisena. Yritykset mukautuvat myös siihen, miten säännöstömme välillä liberalisoituu ja välillä taas normisto sekä omavalvontavaatimukset tiukkenevat.
Yleisesti hotellien ja ravintoloiden ydintuotteet sekä kädentaitoon perustuva palvelutuotanto säilyvät, sillä automatiikka ja robotiikka eivät pysty korvaamaan kuin pienen osan työvaiheista. Koronan pelossakin hotellien ja tapahtumakeskusten päätehtävä ei muutu: myydä tilojaan yöpymiseen, kokoustamiseen, kohtaamisiin ja kotoa pakenemiseen. Ravintolat taas tarjoavat mikroympäristöjä syömiseen, juomiseen ja ilonpitoon mahdollisimman maksimi/optimihintaan henkilöstö-, raaka-aine- ja energiakustannuksia metsästäen.
Kaikkinensa elämysten ja puhtaan luonnon laadukas palvelullistaminen, tuottojohdettu kokemuksellistaminen ja fiksu digitaalinen markkinoiminen Suomessa edistyvät, koska kilpailu alueiden ja yritysten välillä ei ole veristä. Lisäksi Suomessa on vieraanvaraisuus- ja ympäristöosaamista, terveysturvallisuutta sekä tilaa ja tiloja, minne ”paeta”. Toki matkustuskohteiden myyminen ja kestävyyden osoittaminen ovat yhä haastavampaa, koska epidemia- ja konkurssiuhat kasvavat sekä kansainvälinen kilpailu ja päästövähennysvaateet lisääntyvät.
Dilemma on, miten yritys nostaa kannattavuuttaan, työn tuottavuutta, asiakasviipyvyyttä, hintoja ja ympäristövastuullisuutta yhtäaikaisesti niin, että liiketoiminta kestää ja palvelutuotanto toimii. Arvoa ja huippulaatuahan luodaan pitkälti henkilöstön mikro- ja intuitiotaitojen sekä teknologioiden yhteistyöllä. Mutta taitavat kädet ja nopeat jalat sekä laite- ja ohjelmistoinvestoinnit maksavat!
Pysyvään, lineaariseen matkailu- ja ravintolapolitiikkaan ja -kehitykseen kuuluu, että pääkohteemme tarvitsevat sekä työntekijöitä että uusia, suuria ja pieniä hotelli- ja ravintolatoimijoita, mutta se vaatii koronan jälkeisiä kasvua tukevia yritysetuja: arvonlisähelpotuksia sekä investointi- ja työllistämistukia. Näitä taas ei velkaantuva yhteiskunta hevin tarjoa.
Maakuntien unelmakohteisiin on myös edelleen vaikea houkutella ulkomaisia hotellioperaattoreita, koska investoinnit ovat jumissa, potentiaaliset kasvualueet ovat Aasian metropoleissa ja matkailijavolyymit eivät nykyisellään riitä tuottojen takaamiseksi. Lisäksi kohteisiin pääsy on pitkälti Finnairin ja VR:n varassa. Halpalentoyhtiöt ovat jo nyt pahoissa talousongelmissa.
Kotimaisen ravitsemisalan realismia on ravintoloiden vähittäiskauppaistuminen ja vähittäiskauppojen ruokatarjonnan ravintoloistuminen. Ulkonasyöminen ja ruoka-annosten välittäminen lisääntyy etenkin pääkaupunkiseudulla. Suomessa on tällä hetkellä runsaat 16.000 ammattikeittiötä, joista osan keskus- ja haamukeittiöistyminen jatkuu. Ruoanjakelun merkitys toimipisteisiin ja tarjoilukeittiöihin sekä suoraan asiakkaalle kasvaa entisestään (ks. kuvio 2.)
Ravintolasektori pirstoutuu edelleen hienon ja pikaruokaravintoloiden välillä (kuviot 3 ja 4). Edullisten, tavallisten ravintoloiden myynti kasvaa edelleen eniten. Isot, globaalit ravintolaketjut haastavat paikallisketjut. Kotimaisten ketjujen on panostettava älykkäisiin keittiöihin ja tehokkaaseen jakeluun ja laatuun. Niiden on myös konseptoitava palvelupaketteja tarjoten siivous-, turvallisuus- ja kiinteistöpalveluja. Pienyritykset puolestaan personoivat tuotteitaan ja palvelujaan sekä pyrkivät hittituotteillaan vähittäiskauppoihin.
Ennakoimaton toimintaympäristö
Tammikuussa 2020 virallisesti julkistettu koronavirus tartutti ja vavisteli vajaassa kuukaudessa koko globaalin ekonomian, kansantaloudet ja kotitaloudet. Pääomia ja säästöjä katosi miljardeja. Terveys-, talous- ja työllisyyskriisin ennustetaan pahenevan seuraavien tautiaaltojen kurimuksessa.
Covid-19 osoitti, miten ennustetut mutta silti yllättävät mustat joutsen -ilmiöt iskevät aina nopeasti kansainväliseen vienti- ja matkailuteollisuuteen. Ensin loppui matkailijoiden tulo idästä Eurooppaan. Sitten peruuntuivat aasialaiset ja eurooppalaiset suurtapahtumat. Suomessa kiinalaisten poisjäänti näkyi Helsinki-Vantaalla ja laivayhtiöissä sekä Helsingin, Rovaniemen ja Saariselän katukuvassa. Pohjoisessa se vaikutti majoituskohteisiin, pieniin ohjelmapalveluyrityksiin ja kauppoihin.
Ennakoimaton liiketoimintaympäristö on toki tullut tutuksi jo aiemmin matkailu-, majoitus-, ravitsemis-, elämys- ja hyvinvointipalveluyrityksille. Monet palveluyrittäjät toimivat kompleksisen riskitalouden ytimessä, jossa sopimuksissa ja nimet katolla vaihtuvat taajaan. Mara-ala edustaakin dynaamista, jopa hypersyklistä muutostaloutta, jossa paremmasta huomisesta ei ole varmuutta (ks. taulukko 2).
Ennen koronaa matkakohteet kilpailivat ankarasti keskenään tällä vapaa-aikatalouden geologisella ja virtuaalisella pelikentällä. Samalla hakukoneaukeamalla on edelleen rinnakkain kohteita New Yorkista Tokioon ja Kapkaupungista Reykjavikiin. Tässä (mielikuva)taloudessa Finland-brändi sijoittuu matkailun hypermarketin takaosaan. Monimutkaisilla digimatkailumarkkinoilla Suomi-neidon hameen liepeet (Helsinki) ja kaula (Rovaniemi) hukkuvat hakumoottorien, sosiaalisten medioiden sekä tieto-, tarina- ja videonvälityskanavien bittikosmoksiin. Kaikista kohteista löytyy virtaavuutta eli ”fastia”, flow´ta ja slow´ta, hyvinvointipalveluja, elämyksiä, juhlia ja autenttisuutta.
Kilpailuteoreettisesti elämys-, huomio- ja mielikuvataloudessa ei ole merkitystä, mikä on matkailijan ydintarve tai -palvelu, vaan yltäkylläinen tarjonta. Matkailupluralismia ruokkii ehtymätön uudenkokemisen vietti ja jatkuva, polttava jonnekin lähtemisen kuume. Samanaikaisesti kuluttaja on piilotyytyväinen rooliinsa massamatkailun osana. Hän on sopeutunut ruuhkaisiin lentoasemiin ja metropoleihin, hotelli-kylpyläkomplekseihin sekä multipalvelutuotantoon. Nyt vain korona on ja sekoittaa pitkään asiakas- ja kulutuskäyttäytymistä.
Taulukko 2. Ennakoimattomat muutostekijät
| Nopeat muutosajurit | Miten näkyy toimialalla? | Vaikutus koulutus- ja tutkimustarjontaan |
| Korona ja muut epidemiat | Riskitalous, konkurssiaalto | Liiketalousosaaminen, yritysneuvonta |
| Dynaaminen digitalous | Hypersyklisyys, matkailupluralismi | Dynaaminen opetussuunnitelma |
| Kompleksiset markkinat | Hybridikulutus | Uudet konseptit, prosessit ja tuotteet |
| Pirstoutuvat markkinat | Uusia yrityksiä ja konsepteja | Palvelu- ja elämysmuotoilu |
| Kilpailun kasvu | Palvelu- ja konsepti-innovaatiot | Innovaatioasteen nostaminen |
| Ilmastonmuutos | Vihreät strategiat, energiansäästöohjelmat | Vihreä opetussuunnitelma, ekoajattelu |
Koronan, muiden epidemioiden ja yleisen talouskriisin seurauksena vakiintuneetkin arvoketjut voivat pettää ja asiakasorganisaatiot muuttua. Varsinkin spektaakkeli- ja vapaa-aikatalouden metropoleissa, kuten Yhdysvalloissa, Lontoossa, Hongkongissa, Moskovassa ja Dubaissa, matkailutulojen menetykset ovat valtaisat. Yhtä lailla meillä uusiutuvat pandemia-aallot ja pikasulkeutuvat markkinat tekevät toimintaympäristöstä hyvin hypersyklisen. Lentoyhtiöt, matkatoimistot, hotellit ja alihankkijat ovat kytköksissä niin tiiviisti, että esimerkiksi konkurssi(t), maahantulo- ja ulkonaliikkumiskiellot, sopimusten päättymiset, yhden lento- ja laivayhtiön lopettamiset voivat aiheuttaa dominoefektin sekä vaikuttaa nopeasti koko palvelu- ja arvoketjuun. Suomessa esimerkiksi heikentyvä rupla tai helpottuvat Venäjä-pakotteet ja ympäristökatastrofit muuntavat matkailijoiden liikkuvuutta ja matkakohteiden varaustilannetta nopeasti.
Ravintoloissa korona aiheutti kysynnän nopean laskun. Asiakaskato ja ravintoloiden pakkosulku sai aikaan kassakriisin, sillä monessakaan pienessä yrityksessä ei ollut kassavarantoja. Kulut piti leikata nopeasti alas. Henkilöstö lomautettiin. Moni vuokranantaja tuli vastaan vuokranmaksussa ja muut kulut minimoitiin. Rahoittajien, raaka-ainetoimittajien ja partnerien kanssa piti sopia uusista maksuajoista (ks. kuvio 5). Erityisen kovaa pandemia iski lento-, laiva- ja hotelliyhtiöihin, tapahtumanjärjestäjiin, ohjelmapalveluihin sekä matkatoimistoihin (vrt. kuvio 1).
Kaikkinensa maailmasta tuli levoton ja liiketaloudesta entistä kompleksisempi. Toimiala ja asiakas saivat arvuutella, onko kohdemaa, destinaatio, hotelli ja ravintola auki vai kiinni? Yrittäjät kysyvät, milloin palataan normaaliin vai palataanko enää koskaan viime vuosikymmenten kasvulukemiin? Asiakas kysyy, onko matkailu, kokoustaminen, messuaminen ja edustaminen muuttuneet nyt pysyvästi?
Maailman reunoilla olevat matkailukeskukset ja -kaupungit ovat toki edelleen avoinna Internetissä digimatkailijoille löytöretkien tekemiseksi ja ostopäätösten tukemiseksi. Matkakohteet sekä muut matkailijat vyöryttävät koettavia ja koettuja ilmiöitä, elämyksiä, palveluesittelyjä, arvioita, valokuvia ja mikrofilmejä bittipilviin kaikkien houkutukseksi. Kriitikot tosin sanovat, että tosiasiallisesti kuvat paljastuvat sähköiseksi roskaksi, koska harva enää palaa niihin.
Teknologistuminen ja nyt digitalisoituminen muuttavat mara-alan yritysten profiilia, ansaintamalleja ja prosesseja kaiken aikaa. Aiemmin ovat fyysinen yritysverkosto sekä sen tarjoama konsepti- ja palvelumaailma muodostaneet matkailualueiden ja ravintoloiden liiketoiminnallisen kehyksen (ks. kuvio 6). Nyt etenkin matkailukeskusten kasvu ja kustannustehokkuus rakentuvat digitaalis-fyysisen ekosysteemin varaan. Sisällöntuottajat, toimialat ja yritykset ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa ja muodostavat monikerroksisen ja hyperverkottuneen elämäntyyli-, kokemus- ja kohtaamistodellisuuden.
Destinaatioiden sähköiseen infrastruktuuriin kuuluvat muun muassa kohteen tietovarannot, matkanvaraus- ja tietojärjestelmät, markkinoinnin ja myynnin automaatio ja sisällöt, digitaaliset ja virtuaaliset työntekijät. Sosiofyysinen matkailu integroituu edelleen digitaalisen matkailukaupan kanssa, ellei kuluttaja irtaudu tyystin koodatusta presenssistään. Olipa asiakas elämyspelissä sitten paikalla fyysisesti tai virtuaalihahmona, kaikki pitää pystyä tilaamaan ja maksamaan kontaktittomasti, vaikka kohteessa olisi monta eri palveluntarjoajaa. Liiketoimintastrategisesti kohteet haluavat taata jatkuvasti kehittyvän palvelumaailman, jossa tehoneliöt, hahmot ja brändit ovat kaupan. Postmodernisti kaikki käy eli kaikki viihde-elementit voidaan loihtia asiakashekuman varmistamiseksi. Kuolleetkin artistit kaivetaan haudasta hologrammivieraiksi.
Elämysteollisuus on silti ylimarkkinoitu ja alianalysoitu käsite, koska kaikki vieraanvaraisuusyritykset eivät tähtää digi-fyysisen kokemuksen loihtimiseen ja asiakkaat ylenpalttiseen nautinnon ja ekstreemin tavoitteluun. Monelle riittää pienet palveluteot, kohtaamiset, emootiohetket tai kivuuden edistäminen. Elämys- ja luksuskäsitteet ovatkin kannibalisoituneet, kun moni yritys olettaa sokeasti tarjoavansa jotakin ainutkertaista.
Kaikkinensa kohtaamisteollisuuden ansaintamalleissa ja kilpailukyvyssä on kysymys matkatoimistojen, matkanjärjestäjien, lentoyhtiöiden ja hotelliyhtiöiden vaikutusvallasta, jolla ne ohjaavat osaltaan kuluttajien matkanvalintaa varaussivustojen päivähinnoin ja tuottojohdetuin, monimutkaisin hintarakennelmin, monipuolisin palvelukuvauksin, valokuvin ja hotellien sijaintiin liittyvin tiedoin. Keinoäly, myynti- ja markkinointiautomaatio vaikuttavat ja painostavat vielä ostopäätöksiin. Itseoppiva teknologia ohjaa matkan, kohteen ja tapahtuman valintaa ”livestreemausten”, avattarien ja b/vlogistien piiloviestein ja iskusanoin. Virtuaalitapahtumiin on myös upotettu digitaalisen hurmoksen moniaistisia, jopa makuefektejä, sekä mielihyvän algoritmeja.
Liiketaloudellisesti enin osa virtuaalimatkakohteista, elektronisista urheilu- ja kulttuuritapahtumista jäävät kannattamattomiksi peliteollisuuden ansaintasääntöä mukaillen, jonka mukaan 90 % tietokonepeleistä ovat tuottamattomia ja 10 % menestyvät (Kodisoja 2020). Sen sijaan sosiaalisen, jatkuvasti viestivän median voima on vahva. Modernien maailman- ja virtuaalitähtien, muiden asiakkaiden ja etenkin oman digitaalisen heimon arvotukset vaikuttavat todellisiin matka-, ohjelma- ja pöytävarauksiin. Nettiryhmistä, mielipidekanavista sekä keskustelufoorumeiksi kutsutuilta teesi- ja vilkaisualustoilta seurataan matkailu- ja kotoiluilmiöitä ja omien digiaikalaisten matkahaluja ja -tunnelmia. Pienkohteetkin pystyvät kuumottamaan matkaanlähtemisen ihanuutta sekä keräämään ja manipuloimaan kuluttajien sen hetkisiä mielialoja. Keinoälyllä vahvistettu, koneoppiva, digitaalinen työntekijä vahvistaa myös asemaansa trendinhaistelijana, joka tunnistaa kuluttajan oikut some- ja mediaseiniltä.
Tekoäly ei kuitenkaan kykene vielä muotoilemaan kohdeturvallisuutta. Huvipuisto-, konferenssi-, suurkokous-, megakonsertti-, stadion-, kulttuuri- ja liikuntatapahtumien kokemuskonsumerismiin on istutettu nyt pelonsiemeniä, jotka tosin unohtuvat jos/kun koronatapaukset laimenevat sekä massasisältöjen tuottajat alkavat tarjota koukuttavia sytykkeitä muutokseen ja elämänkäänteitä.
Universaalin matkailu-, elämys-, media- ja viihdeteollisuuden tuotantorakenne on huomannut virusaikalaisten yhtäaikaiset turvallisuusvaateet ja menojalkojen vipatuksen. Globaalit matkanjärjestäjät, lentoyhtiöt ja hotelliketjut tarjoavat edelleen sivustoillaan koko maapallon matkaajien saavutettavaksi kuitenkin niin, että matkat suuntaavat ”turvallisille alueille”. Superbrändit ja kanavat rakentavat meille kilvan tarpeita, kohtaamisia ja kokemuksia, joita palvelu- ja brändikoneisto, operaattorit ja alihankkijat pyrkivät konsepteillaan tyydyttämään rahaa vastaan. Lisäksi sisällöntuottajat ja medioitunut trendien massiivinen syöttökoneisto pommittavat suurilla summilla varaamaan istuimia kohti unelmia, utopioita, hyvinvoipaisuutta ja kauneutta. Silti jotain on muuttunut.
Nyt segmenttinä ovat epävarmuutta hälventävät superturvalliset laatupaikat. Kotimaiset saimaat, maatilat, kuopiot ja lumilinnat muuttuvat sekavasta kokoelmasta samanarvoisia paikannimiä luottokorttikohteiksi, kunhan serviisi on huippuluokkaa ja saa olla oman lähipiirin kanssa. Huippukohteittemme onkin tarjottava sähköisen löytöretken sijaan merkityksellisiä sekä terveys- ja tietoturvallisia sisältöjä niin, että kliktivisti, tuo etusormituristi, ikuisen empimisen ja vertailun sijasta valitsee lyhytmatkansa sijaan hitaan matkan ja illallisen hintatietojen ja visuaalisten efektien innoittamana.
Suomen kestävän ja yritystaloutta elvyttävän matkailun idea on saada matkan päätöksentekijä eläytymään riittävän aitoon, skandinaaviseen mentaliteettiin täydentämällä mielikuviaan luontoliikunta-, kulttuuri- ja hyvinvointipalveluilla, joita toimivat, erinomaiset hotellihuoneet ja erikoismajoitukset (iglut, mökit, villat, kala- ja metsästysmajat) tukevat. Myös perinteisten käynti- ja sivistyskohteidemme, kuten kirkkojen, linnojen ja museoiden, pitää modernisoitua, jotta ne pääsevät matkailukaupunkien sivustojen kärkeen ja applikaatioihin hyvän mielen kohteiden rinnalle. Ennakoimattomassa todellisuudessa matkailijaa on siis opetettava luottamaan siihen, että määränpään matkailullinen totuus sekä onnellisuuden kuntosalien ja mikrokosmosten henki, ilmapiiri, identiteetti ja rikas kulttuuri avautuvat vasta paikan päällä — jos ovat paljastuakseen sielläkään, sillä mysteeriys on kuluttajan koukuttamisen salaisuus.
Suomi-polte ei luonnollisesti massoihin tartu, mutta erikoisuuksien tavoittelijoihin se puree. Hybridin sosiaaliteollisuuden päämääreitä ovatkin muun muassa täsmäviestintä ja -palvelutuotanto, 5G- ja 6G-yhteydet, tunnematerialismi, ehdoton trendikkyys ja muodikkuus sekä outojen tarinoiden metsästys.
II Osa: Hybridikuluttajan muodonmuutos
Toimintaympäristö- ja ilmiöanalyysien rinnalla on syytä kuvata ja ennakoida asiakas- ja kulutuskäyttäytymistä sekä kotitalouksien reaktioita. Koska koronan leviämisalueita, testaustulosten luotettavuutta ja rokotteiden tehoa ei pystytä arvioimaan, kuluttajat siirtävät matkustus, kokous- ja hotellivarauspäätöksiään. Pelko ja virusriski saavat ihmiset jäämään kotiinsa, omiin työ- ja etäpisteisiinsä. On ennustettu, että sosiaalisia tapahtumia vältellään vielä vuosi 2021 ellei jopa pidempää, jota myös vaihtelevat viranomaiskiellot, varsinkin terveysviranomaisten päätäntävalta, muuttavat.
Matkailija on ammattikuluttaja, fiksu, varova ja totteleva. Enin osa on jo nähnyt, miten pandemia iskee mutta ei ole välttämättä uskonut näkemäänsä. Suomessa kuluttaja pysähtyi, mutta jatkoi myös nopeasti perinteistä kulutuskäyttäytymistään, kun rajoitukset poistuivat ja kesä saapui. Tavallinen kuluttaja perustarpeineen onkin matkakohteiden ja ravintoloiden keskiössä. Hänen matkustus-, kohtaamis-, kokoustamis- ja ulkonasyömisen ydinmotiivinsa ja varsin yhtenäiset tapansa ovat ratkaisevia koko mara-talouden kannalta.
Hän kuuluu pitkälti matkustelusta pitävään keskiluokkaan, jonka motiivikarttaa muovaa kulloinenkin työtilanne, ostovoima, likviditeetti, elämänrytmi, käytettävissä oleva aika, lomat ja vapaat. Hän on yksilöllisyydessäänkin sekä elämys- ja hyvinvointihakuisuudessaankin asiakasmassaa ja -virtaa, jonka valintoja myös medioituneet muoti-ilmiöt ja kulutustyylit muokkaavat. Nyt hänen asiakas- ja kulutuskäyttäytymiseensä vaikuttaa turvallisuus ja terveyshakuisuus (ks. kuvio 7).
Mielihyvää tavoittelevat massakuluttajat ovat hyvin hintatietoisia ja osaavat ostaa. He ovat mukautuneet sähköisiin varausjärjestelmiin ja arpovat alati, mistä maksaa ja mitä tehdä itse. Henkilökohtaisesta palvelusta ollaan valmiita maksamaan, jos palvelun hinta-laatu-suhde on järkevä.
Tunnistettavaa kulutuskäyttäytymistä dynamiikkaa muovaa pandemia-aaltojen lisäksi jo koetut terroriteot, pikasodat ja ympäristökatastrofit. Niitä seuraavien yhteiskunta-, alue ja talouskriisien seurauksena ihmisiä lomautetaan ja irtisanotaan nopeasti. Tällöin elämä keskittyy kotiin, matkat ehtyvät ja keskiostokset pienenevät. Usein myös monen henkilökohtaisten tulovirtojen hallinta (Cash management) muuttuu luottokorttien, pikalainojen ja kaaoksen hallinnaksi (Crash management).
Onpa aika ja taloustilanne miten haastava, tuikitavallinen, postmoderni matkailija haluaa viettää yksilöllistä kulta-aikaansa, omaa lomaa, ja etsiä emansipaatiota. Kuluttaja oli jo ehtinyt tottua kasvaneeseen palvelutarjontaan ja eksyä massatuotannon virtaan. Samalla tarpeet kuitenkin komplisoituivat ja fragmentoituivat.
Kuluttajan monimutkaistuvassa motiivipyramidissa yksilölliset ja yhteisölliset tarpeet ja odotukset sekoittuvat hybriditarpeiksi ja -odotuksiksi. Hän on ns. kameleonttimatkailija, jonka fysiologiset ja itsensä toteuttamisen tarpeet vaihtuvat mielentilan, ajan ja paikan mukaan (motif complexity). Asiakas tasapainoileekin erilaisten dikotomioiden välillä, joiden ääripäitä erityisesti media-, elämys-, muoti-, musiikki- ja ruokatrendit muokkaavat voimakkaasti monimuotoistaen samalla matkailun ja ulkonasyömisen ilmiökenttää (trend complexity) (taulukko 3).
Taulukko 3. Matkailun kulutusilmiöitä ja niiden vastailmiöitä
| tosimatka | virtuaalimatkat |
| kotiin jääminen | matkalle lähteminen |
| yksin | yhdessä |
| teemamatka | ei suunnitelmallinen hybridimatka |
| kaukomatka | lähimatka |
| massamatka | omatoimimatka |
| massatapahtuma | itse järjestetty tapahtuma |
| ohjelmoitu matkaa | räätälöity matka |
| materialismi | antimaterialismi |
| kaikki palvelut kuuluvat matkaan (all inclusive) | halpamatka |
| matkailukeskus | autiotupa |
| kaupunkikohde | maaseutukohde |
| pikaruokaravintola | hieno ruokaravintola |
| ylensyöminen | terveystietoisuus |
Korona murentaa myös perinteisen matkailukulutuksen ja ulkonasyömisen sekä yksilöllisiä ja yhteisöllisiä palvelujen valintaperusteita. Lentoliikenteen, konferenssi-, kokous- ja palkkiomatkailun on ennakoitu vähenevän voimakkaasti sekä tautipesäkkeiden keston että digitaalis-virtuaalisen kanssakäymisen moninkertaistumisen seurauksena. Myös vapaa-ajan matkailuun käytettävien varojen pienenevän massatyöttömyyden sekä matkailu-, elin-, asumis- ja ruokakustannusten nousun takia.
Organisaatiot tarkastelevat nyt huolellisesti kokous- ja liikematkailun sekä edustamisen mielekkyyttä ja tuotos-panos-suhdetta. Miksi kohdata fyysisesti? Miksi mennä kohteeseen, kollegoiden ja asiakkaiden luo, jos neuvottelut voi tehdä työpisteeltä käsin? Hybridikuluttaja taas pohtii tarkasti, mikä on kokemisen, massa- ja räätälöidyn palvelun arvo ja merkitys. Mitä notkeutta ja tuoreutta läsnäolo tuo tai päinvastoin mitä merkittävää sisältöä virtuaalisuus tuo tositodellisuuteen?
Kotimaisissa ravintola-, hiihtokeskus-, hotelli- ja ravintolamarkkinoinnissa on aina tunnistettu hybridikuluttajan moniroolisuus. On ymmärretty matkailun sesonkiluontoisuus sekä nopeat poliittiset ja ekologiset muutokset. On tajuttu kotimaisen keskivertokuluttajan palkka-, kesälomakorvaus-, veronpalautus- ja lainanmaksupäivät, mutta nyt myös hänen terveysturvallisuustarpeensa, varovuutensa ja ailahtelevaisuutensa. Kyse onkin mara-alalla monimutkaisuuden hallinnasta sekä intuitiivisesta että systematisoidusta asiakasymmärryksestä.
Matkailijat ovat valinnoissaan sekä rationaalisia että epälineaarisia. Osa haluaa oman elämän antituristisia vetäytymisiä ja pakenemisia, kun taas osa haluaa tuntea juuri olevansa osa tuttunakin tuntematonta massaa. Tätä postmodernia marionettimaisuutta todistaa matkailijan osin ristiriitaiset ja osin toisiaan tukevat motiivit liikkua ja kulkea esimerkiksi kaupunki-, luonto- ja hiihtokohteissa. Kauppakeskuksissa, konserteissa, kylpylöissä, hotelleissa ja ravintoloissa mielihyvä syntyy konseptoiduista palvelu- ja tuoteportfolioista, mutta myös toiminnan spontaanisuudesta ja suunnittelemattomuudesta, ohjelman ja aikataulun ulkopuolisesta epäsystemaattisesta vaeltelusta, hetkien tuoksinasta, ohikiitävistä nautinnoista ja vieraana olemisen dynamiikasta. Lineaarisuuden periaate ilmenee matkailulogiikkana ja -logistiikkana: lento kohteeseen, kuljetus majapaikkaan, majoittuminen, ruokailut, ostokset, nähtävyydet ja aktiviteetit. Epäloogisuus taas näkyy karavaanariutena, vaelteluna kohteissa ja metsässä tai flandeerauksena rannoilla ja kortteleissa ilman päämäärää.
Suomessa elämyksiä etsivää matkailijaa motivoivat ja sen kuluttajamieltä hajottavat erilaiset toiminnallisuusasteet. Yleisesti suomalaisten matkamotiivi on vahvan aktiivinen, mutta ulkomaan lomailussa – erityisesti Viron kylpylämatkoilla, Espanjan, Thaimaan ja Turkin rantalomilla – aktiviteetit ja passiviteetit vuorottelevat. Passiviteetit ovat fyysisen liikunnan välttämistä, rauhoittumista, rentoutumista ja lepoa. Aktiviteetti ja passiviteetti eivät suinkaan tarkoita ”aivot narikkaan” -löhöilyä ja ylenpalttista fyysistä suoritusta, vaan asiakkaan omatoimisuusastetta ja halua vaikuttaa palvelusuoritukseen sekä ottaa vastaan vieraanvaraisuutta.
Suomi-lomat ovatkin mentaalisia ja psykofyysisiä paketteja, jossa yhdistyvät aktioiden metatasot. Moni meistä on tottunut itsetekemiseen, jolloin pääpaino on mökkeilyssä, luonnossa liikkumisessa ja liikunnassa kuten kävelemisessä, laskettelussa, hiihtämisessä ja tanssimisessa. Passiivikohteissa antaudutaan ja halutaan tulla palveltavaksi, kuten laadukkaissa villoissa, kylpylöissä, lepokodeissa ja huippuillallisilla.
Virusaika pakottaa yritykset rakentamaan asiakas-, palvelu- ja tuottostrategioitaan, miten se uskoo keskiluokkaisen asiakaskuntansa toimivan toimintalomillaan ja virkistäytymispäätöksillään. Miten kauas perhe tai pariskunta menee? Miten nopeasti he siirtyvät ja kiertävät maata? Haluavatko he (kasvomaskista) tarjoilua? Haluavatko he aterioida valmiin pöydän äärellä vai tehdä ”ite”? Maksaakko palvelusta vai ostaakko oluet ja pitsat hotellihuoneeseen? Myös perhe-ja parisuhteen laatu sekä matkan todelliset, mutta piilotetut, tavoitteet säätävät viikonloppumatka- ja/tai lomaprofiilia. Tosiasialliset matkaperusteet voivat kuluttajille olla jopa enemmän yhdessäoloa ja hyvää mieltä tavoittelevia kuin kokemushakuisia. Pyrkimys voi olla enemmän hitaaseen elämän- ja lomatahtiin kuin hektisyyteen, jota ei vain uskalla myöntää.
Suomalaiset matkailutuotteistaja-asiantuntijat ovat aina osanneet kiteyttää hitaan matkailun elämäntyyli- ja rauhoittumistarpeet matkatuotteiksi: kaupunki-, kulttuuri-, liikunta-, viikonloppu-, hiihto- tai laskettelulomiksi. Nyt kohteiden ja matkatoimistojen pelastautumistie on räätälöidä matkaohjelmista ja paketeista entistä rikastuttavampia, raikkaita ja turvallisia. Haaste on kova, sillä matkailuindividualismi on vahva. Minä ei mene enää edelle, vaan turvasäännöt.
Terveysturvallisuusvaatimukset lisäävät kohde- ja matkustuslojaalittomuutta (tourism complexity). Matkustuskyselyjä sekä Internetin myynti- ja tuottojohtamisjärjestelmää voi huijata, mutta luonnonilmiöitä ei. Postmoderni elämyskulutus antoi hybridikuluttajalle luvan luonnostella, reagoida nopeasti sekä lisäsi hänen vaihtelun- ja kokeilunhaluaan. Matkoja ja kokouksia, lippuja, majoitus- ja tapahtumapaikkoja varataan, vaihdetaan ja perutaan tilanteen ja mielialan mukaan. Erityisesti hienot ruokaravintolat kärsivät asiakkaiden yhtäkkisistä pöytäperuutuksista tai niiden ilmoittamatta jättämisistä sekä ryhmäkokojen yllättävistä pienentymisistä.
Kodin ulkopuolisen syömisen sosiologiset maut ja tyylit ovat osin samankaltaistuneet, osin sekoittuneet ja osin murtuneet (taste complexity). Katuaterioija ja ulkonasyöjä on sekä vaativa että välinpitämätön esimerkiksi ravintola-, ateria- ja viinivalinnoissaan. Hän voi olla samanaikaisesti massaa ja yksilöllinen, osin konservatiivinen ja osin trenditietoinen. Liikkuva kuluttaja voi arvostaa kotimaista ruokaa ja paikallisuutta sekä silti vältellä suomalaisten osuusliikkeiden yhdenmukaista toimintamallia. Kaupunkilais-ekologinen alfa-sukupolven edustaja voi suosia superlähiruokaa ja väheksyä maaseutua aterioiden enimmäkseen etnisissä lounaspaikoissa, joiden buffeteissa yhdistellään vapaasti raaka-aineita, sesonkeja, makuja ja maailmankeittiöitä.
Ravintola- ja matkavalintaan voi vaikuttaa myös oman elämänvaiheen ja -tyylin joko vääjäämätön tai haluttu muutos (lifestyle complexity). Elämäntyyliteollisuus liittää matkailuun vahvasti hyvinvointi-, kauneus-, muoti-, ruoka- ja musiikkiteollisuuden uusimmat kaupunki-ilmiöt nostamalla odotustasoa kohti premiumia, jopa kohti luksusta.
Elämäntyylin merkitys ilmenee myös, miten tiettyyn ikäpolveen ja elämänvaiheeseen osuva ilmiö voi saada nostalgikon ostamaan liput vanhan suosikkiyhtyeensä konserttiin tai ostamaan moottoripyörän vapaudentunteensa lisäämiseksi. Toisaalta tyyliä voi olla juuri alituinen modernismin tavoittelu, jossa vain kyllin uusi kelpaa arvoksi.
Tyyli- ja muotitietoinen kuluttaja kaipaa toimialamme energia-, info-, aisti-, media-, viihde- ja kulttuurivyöryä, sillä hänellä on sosiologista makua poimia ilmiövuosta itselleen sopivat palat. Hän voi sanoa olevansa individuaali ja tulevansa toimeen ilman ylenpalttista ohjelmaa, tanssivia tähtiä, sovelluksia ja ihailuja. Yksilöllisyyden korostus voi kuitenkin osoittautua näennäiseksi, jos matkakohde ja ruokakuvapeukutuksia ei synny. ”Indismatkailijan” sanahelinä ehtyy, kun omatoimimatkan järjestelyt alkavat viedä netissä monta tuntia ja designhotellin hintavaatimukset kohota. Kameleonttikuluttajana hän voikin päättää palata valmismatkan rutiinien, järjestyksen ja selkeyden rakenteisiin: hotellikuljetuksiin, perushuoneeseen, ja valmiisiin aterioihin.
Kotimaan matkailijaennusteissa taloudellisesti tärkeimpänä ja osin väheksyttynä asiakassegmenttinä ovat olleet vireät eläkeläiset, jotka tyytyvät hyviin peruspalveluihin, mutta joista osalla olisi ostovoimaa käyttää palveluja. Heidän matkantekonsa on nyt sidoksissa entistä enemmän liikkumisvapauteen, turvallisuudentunteeseen ja suorituskykyyn. Vasta toissijaisesti se on seuramatkailua, tunteilua ja muistelemista. Kävelykyky, päiväkunto ja energiatasot ratkaisevat.
Moni kohde panostaa liikunta- ja hyvinvointimatkailijoihin eli ns. selfness-kuluttajiin, jotka tähtäävät itsensä toteuttamiseen ja yhdessäoloon, yhteisharrastuksiin ja -suorituksiin sekä kilvoitteluun terveytensä edistämiseksi ja suorituskykynsä parantamiseksi. Tuetaan liikunnallista elämäntapaa ja -tyyliä, jotka kietoutuvat osin onnellisuuden, menestyksen ja kokonaishyvänolon tavoitteluun, jota myös valittu lomakohdebrändi tukee.
Olipa matkamotiivi mikä tahansa, hybridimatkailija ei siis aina tarkasti tiedä, mihin hän kulloisellakin lomallaan ja vapaallaan pyrkii ja mitä hän jaksaa ja haluaa. On halu kokeilla ja ottaa mittaa itsestään ja toisista; toisaalta varovaisuus, konservatiivisuus ja pelokkuus hiipivät matkailijoiden mieliin.
Matkailu- ja ravintolayrityksen palvelustrategian kannalta modernin asiakkaan, olipa hän kokous- tai vapaa-ajan asiakas, tulkinnassa kyse on ilmapuntariin katsomisesta: mikä on päivän vire? mistä ”tuulee”? mistä tullaan ja mihin ollaan menossa? Etenkin yksilön mielenterveyden, perhe- ja työelämän probleemien laatu ratkaisevat, kenen kanssa ja miten kauan ihmiset haluavat viettää kokous- ja vapaa-aikaansa toistensa, ikäistensä, kaltaistensa ja kuntoistensa kanssa. Haluaako asiakas henkistä, sosiaalista ja kulttuurista irtiottoa työ- ja ikätovereistaan jakaakseen tärkeän, sen mikroajankin, pikimminkin rakkaimpansa kanssa?
Varmaa on, ettei matkailija ja ulkonasyöjä halua olla yksin. Juuri yksinasuvat, yksinäiset, ”sinkut” ja ihmissuhdeongelmaiset (social complexity) ovat merkittävä ja tärkeä asiakassegmentti. Moni yksin elävä ja oleva haluaisi kohdata matkallaan jonkun, edes jutella, mutta ensiaskel on äärihankala ja nykyiset kohtaamisteollisuuden paikat eivät helpota lähestymisiä. Monet paikat on tarkoitettu ja sisustettu ryhmille, seurueille ja (tuttava)pariskunnille. Yksinäiset ihmiset sysätään henkisesti ja fyysisesti nettiin, sillä yksin ei illasteta sekä baaritiskit ja pubien perukat eivät innosta. Moni haluaisi myös aloittaa ja/tai pelastaa ihmissuhteensa varaamalla romanttisen pistäytymis- tai viikonloppupaketin suhteen uudelleen viri(tt)ämiseksi tai lahjaksi, mutta palvelut on muotoiltu liian hienoiksi ja kalliiksi. On helpompi kantaa kaupan kaljat ja katupitsat hotellihuoneen hämäriin.
Etätyöläinen on nyt erityisen yksin kotstudiossaan. Jälkimodernia ja postviruksen aikaista työ- ja vapaa-ajanmatkailijaa ruokkivatkin vaihtuvat digi- ja yhteistyön sekä vapaa-ajan kontekstit
(business + leisure = bleisure). Emootiot ja hyödyt tasapainottelevat, miten tietotyöläinen fyysiset tilaisuudet, palvelut ja tuotteet valitsee. On selvää hyödyntää liikkuvaa ammattia sekä työ- ja edustusmatkoja työ–loma-yhdistelmiin, mutta voi olla, että työnantaja kieltää, ainakin minimoi, matkoja resurssisyistä. Samanaikaisesti kansainvälinen työskentelymaisema, sujuvat kulkuyhteydet, lentoasemat, taksi, hotellielämä, illanvietot, nähtävyydet ja ”ulkonasyöminen” tarjoavat terapiakulutuksellista elämän voimaa, joka liittää kuluttajan maailmoituvaan emansipaatioon, joskin kyseenalaiseen vapauteen.
Kokous-, tieto- ja tiedematkailua sekä paluuta ”normaaliin” seminaarimatkailuun riskeeraavat tuottavuus- ja teknologiahyppäys etäelämään. Ihmisestä tuli oman työelämänsä ruutukasvo ja multialustojen digipersoona, jota samanaikainen organisaatioiden välinen kilpailu ja kiihtyvä vuorotoiminta kiihdyttävät. Kone ja sisäinen vimma suorastaan yllyttävät jatkuvaan työntekoon ja uusien pulssien hakemiseen myös vapaalla ja mikrotuokioilla. Ennen yön yli työmatka kesti enemmän kuin kahdeksan tuntia, nyt sähköinen uurastus on yömatkailua, josta vain illanistujaiset, verkottuminen, törmäämiset, halaukset ja yömyssyt puuttuvat. Nyt haluttava ja kutsuva minä vain tuijottaa ruutuun tukka hajallaan yömyöhään. Tärkeät ne-katseet, pusut ja havainnot ovat poissa.
Korona on yrittänyt opettaa, miten oma koti(studio), mutta myös koske(te)ttavat työtoverit ovat oman psyykeen elinvoima. Oman elinpiirin piti siis tarjota paikka levätä, rauhoittua, harrastaa, etäsukuloida, hoitaa ihmissuhteita sekä huoltaa sielua, kehoa ja mieltä, mutta nyt teknomaailma paisuttaa kokemusportfoliota ja monenkeskistä elämää.
Tietoverkkokuluttaja, varsinkin markkinointi-, edustus- ja kehittämisammattilainen, on oppinut tekemään uljasta monikanavatyötään pyrkimällä olemaan kaiken aikaa liekeissä. Hän yrittää olla intohimoinen vieraiden kohtaaja, ajan hengen ja ilmiöiden tallentaja sekä trendien metsästäjä (cool hunter). Tietoaktivisti yrittää olla pyrkyrinä minä-mediansa sivustoilla. Hänen käyttämänsä erilaiset alustat tarjoavat kuitenkin ristiriitaisen näyttämön luovuudelle, jossa esitellään ja jaetaan kekseliäitä, mutta historiattomia ja kestämättömiä uuteloita.
Riskinä siis on, että kotidigitalismi ei edistäkään hyvinvoipaisuutta, vaan kiivastuttaa teknologista materialismia ja vähentää immaterialismia. Tarvitaankin lepoa kodista sekä ydinpalvelujen että ekstreemien välimaastoon, jossa yhteenkin lomaviikkoon, tapahtumaan, kohteeseen tai iltaan pitää ladata koko viikon yhdessäolon odotettu rupeama.
Matkailullis-kulttuurinen, multiemotionaalinen, strateginen ja sosiaalinen aistiverkosto sekä institutionaalinen turismiuden voima lehahtaakin uudelleen, koska nyt pitää ihmiset lähentää uudelleen johonkin suurempaan todellisuuteen ja monumentaaliseen symboliikkaan – pois kotoa.
III osa Haagan monet roolit ja uudet tehtävät
Haagalla ja sen kampuksella on ollut varsin turvattu 50-vuotinen taival, sillä opiskelijoita ja opettajia on riittänyt. Haaga-Helian brändi ja Haagan alabrändi ovat vahvoja, ja talous on ollut turvattu. Partnereita on runsaasti, ja työelämä tarvitsee osaajiamme. Kotimaisen toimialamme kilpailukyky on kasvanut sekä luontaisesti että suunnitelmallisesti. Helsingin suosittuus opiskelukaupunkina, elinkeinon kasvu ja menestys ovat edistäneet asemaamme.
Haagan oikeutus ja tehtävät tulevat edelleen laista, rahoittajilta ja elinkeinolta, sillä vuonna 1947 perustetun Hotelli- ja ravintolaneuvoston yhtenä tärkeänä missiona oli henkilökunnan koulutuksen monipuolistaminen ja osaamistason parantaminen. Korkeakoulupedagogisesti Haagan koulutustarjonnalla on sekä lyhyellä että pitkällä aikajänteellä suuri vaikutus kotimaisen mara-alan työllistämis-, matkailu-, koulutus- ja innovaatiopolitikkaan. Samanaikaisesti sen on autettava opiskelijoita työelämään ja osittain tuettava palveluorganisaatioita kriisien ratkaisuissa.
”Restonomikandidaattien” koulutuksen tehtävä on ohjata opiskelijoita mara- ja palvelualojen ydinosaamisiin sekä osoittaa erilaisia työelämän ovien aukaisukeinoja. Restonomi ylempi AMK-koulutusalan opetus tähtää opiskelijoiden palveluliiketoiminnan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamisen edistämiseen. Täydennyskoulutuksella ja tutkimustoiminnalla taas on kaupallisten tavoitteiden lisäksi muun muassa uusien palvelujen, tuotteiden ja konseptien kehittämistehtävä.
Historia osoittaa, että Haagasta valmistuu vieraanvaraisuusosaajia sekä liikesivistyneitä ja uteliaita oppijoita. Heistä tulee vastuuntuntoisia palvelukuluttajia ja -asiantuntijoita sekä tulevia, kansainvälisiä matkailu-, ravitsemis-, palvelu-, elämys, muutos-, sosiaali- ja kohtaamisteollisuuden kokemus- ja tietotyöläisiä, jotka liikkuvat mielekkäiden jatko-opintojen, mukavien ja palkitsevien töiden sekä kiinnostavien projektien perässä. Opiskelija koukuttuu koko työuran ja -elämänkaaren kestävään restonomiutensa kehittämiseen (Working life management) (ks. kuvio 8).
Haagalta vaaditaan ehdotonta moderniutta ja edelläkävijyyttä osana Haaga-Helian uutta strategiaa sekä valitsemissaan painopisteissä, sillä komea koulutushistoria ei riitä nykyhaasteiden ratkomiseen. Kilpailu lahjakkaista opiskelijoista ja hankerahoituksesta kiihtyy, jonka seurauksena Haaga-Helian ja eritoten Haagan kulmakivet brändi sekä vieraanvaraisuuden, tekemisen ja taitamisen henki ovat entistä tärkeämpiä. Sisältöjen sekä opiskelu-, työ- ja suoritustapojen on oltava monipuolisia niin, että opinnot joutuvat sekä edistävät ammatillista kasvua ja muutosta. Lisäksi korkeakoulu-, yritys- ja osaamisverkostojen on oltava mahdollisimman laadukkaat ja monialaiset, jotta menestyisimme ulkomaisten opiskelijoiden rekrytoinnissa ja hankehauissa.
Vuosi 2025 on Haaga-Helialle ja sen omistajille, palveluelinkeinolle, mysteeri, sillä yhtä tulevaisuuskuvaa ei ole. Korkeakoululla on kokemusta vuosien 1991-1993 laman ja vuoden 2018 taantuman seurauksista. Tuolloin opiskelijat palasivat työpaikoilta töiden vähennyttyä kouluun. Nyt koronaspekulaatiot ja seuraukset ovat vasta nupuillaan.
Aika saa itsetutkiskelemaan ja kysymään kriittisesti: onko korona-ajan seurauksia yliliioiteltu tai jopa vähätelty. Mitkä ovat pandemian seuraukset matkailu-, majoitus-, ravitsemis-, kulttuuri- ja elämysalalle? Onko mara-alaa sellaisenaan vuonna 2025 enää olemassa, johon opiskelijoitamme nyt valmennamme? Mikä muuttuu ja mikä ei muutu? Millaiset työelämän ovet haluamme restonomiopiskelijoille avata? Onko koko toimialan paradigma muuttunut siten, että terveysturvallisuus ja hiilineutraalius menevät asiakaskokemuksellisuuden edelle?
Palveluorganisaatioiden monimutkaistunut liiketoiminta pakottaa kuvaamaan ja tulkitsemaan muutosta opiskelijoiden ja vierailevien asiantuntijoiden kanssa kokonaisvaltaisemmin. Emme voi ummistaa silmiämme ja kellua jouten pehmustetussa todellisuudessa. Olisi väärin rakentaa unelma-asiakkaiden ihanneostospolkuja sekä ennakoida talouspilvilinnoja ja kasvun eetosta, jossa tuottavuus muodostuu siistin sisätyön avulla.
Vai ovatko nuokin tavoitteet ylimitoitettuja ja pikemminkin meidän opettaja-asiantuntijoiden on osattava reagoida haasteisiin suhteellistamalla, mihin koulutustehtäviin ja ongelmiin pieni yksikkö tosiasiallisesti pystyy vastaamaan opetusvoimin. Omien opiskelijaryhmien kanssa pohdin ja ennakoin erityisesti nyt, millaiseen työelämän turbulenssiin ja ajattelutapoihin heitä ohjaan.
Varsinkin ”restonomi- ja tradenomimaistereiden” on ohjattava minutteluun, millaisessa toimintaympäristössä ja -kulttuurissa he haluavat ja odottavat toimivansa. Pedagogina mietin, miten kuvata viheliäistä ongelmakenttää opiskelijoille ja ratkoa keskeisiä yritysten kilpailukykyprobleemeja. Vai onko mieltä käsitellä kansainvälisen tason kilpailustrategiointia ja kuvata raastavaa työtä, jos yhä useampi joutuu ja/tai haluaa työskennellä kotonaan, lähimarkkinoilla ja tehdä yhteiskunnallisesti vaikuttavaa työtä? Valmennanko heitä tämän päivän markkinoita peilaten niin, että he valmistuvat nykyammatteihin, käsityöläisyyteen, pien- ja sarjayrittäjiksi, luovien taidekollektiivien verkostoihin, kierto- ja jakamistalouden asiantuntijoiksi ja suuryritysten palveluntuottajiksi? Miten tuen heidän systemaattisuuttaan, tehokkuuttaan ja laatuajatteluaan sekä samanaikaisesti heidän luovuuttaan ja spontaaniuttaan?
Parhaimmillaan restonomiopintojen pitää tukea sekä lineaarisen että ei-lineaarisen liiketoiminnan opiskelua. Johdonmukainen, struktuurimainen, dataperusteinen ja ketjumainen prosessiajattelu tukee palveluyritysten kilpailu- ja suorituskykyä, kun taas ilmiö- ja kokemuspohjainen opiskelu yritysten kilpailuetujen kehittämistä.
Muutosagenttius taas edellyttää, että Haagan opintoihin hakeutuu myös räväköitä persoonia, jotka janoavat palveluinnovaatioita, vaihtoehtoja ja kokeilukulttuuria. He haluavat pommittaa keskitien konseptit tuusan nuuskaksi ja häiriköidä markkinaa. Heidän tekisi mieli räjäyttää prosessit, menuut ja perinteiset teoriat tosin ymmärtäen myös, että joskus on palattava myös ruotuun kun kirstunpohja häämöttää.
Haagan markkinoinnillis-pedagogisena kärkihaasteena on täyttää oppimisympäristöt etevillä ja mielikuvitusrikkailla opiskelijoilla, joita havittelevat myös koti- ja ulkomaiset tiedekorkeakoulut. Myös suurten yliopistojen ja mediatalojen huipputasokkaat ja viihteelliset online-valmennukset pyrkivät samoille markkinoille, jolloin opetus monimuotoistuu, virtualisoituu ja personoituu edelleen. Mitä osaamista siis Haagassa on, jolla voimme kilpailla Googlea vastaan?
Markkinointi- ja brändistrategisena tavoitteena on kehittää ulkomaista opiskelijarekrytointia koronan ja vaihtelevien matkustuskieltojen keskellä. Koti- ja ulkomaisia opiskelijoita varten pitää pystyä kirkastamaan Haaga-Helian brändiä ja Haagan koulutusinnovaatioita. Yhtä tärkeää on kuvata Helsingin ja Haagan monipuoliset työ- ja oppimisympäristöt sekä laadukkaat ja joustavat elämän- ja opiskelumuodot.
Voitamme opiskelijasydämiä, jos pystymme mielekkäiden oppimistehtävien, miniprojektien ja yritysyhteistyön avulla kohottamaan korkeakoululaisten markkina-, yritys- ja asiakastuntemusta, tunneälykkyyttä ja liikesivistystä. Opettajat osaavat hyödyntää hyvin tietoverkkoja ja jakaa sisältöjä, mutta nyt sisällöt pitäisi kaupallistaa myös elinkeinon käyttöön, jossa on runsaasti koulutuspotentiaalia. Nyt enin osa mallikkaista sisällöistä jää opettajien ja opiskelijoiden käyttöön. Pitäisi vain löytää avoin, pelimäinen, dynaaminen ja vuorotoiminnallinen alusta, joissa voi harjoitella vapaasti liikkeenjohdollista päätöksentekoa vaikeiden eli ns. ilkeiden yritystapausten avulla.
Työvoima- ja osaamiskilpailussa Haaga ja sen omistajat ovat ikuisen ongelman edessä: miten saada osaavimmat jäämään toimialalle. Suurimmat ketjut pystyvät tarjoamaan urapolkuja ja yrittäjiä tarvitaan. Toimialan sisällä voi edelleen helposti vaihtaa tehtäviä, ja muut palvelualat arvostavat vieraanvaraisuusalan osaajia. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulukoalitio 3AMK:n (Haaga-Helia, Laurea, Metropolia) pitääkin pystyä muotoilemaan restonomi ja tradenomi (Ylempi AMK) -koulutuspolusta laajempi ja kansainvälisempi sekä rakentaa lahjakkuuksille tie palvelutieteiden tohtoriuteen.
Yamk-opinnot tarjoavat erinomaisen väylän palvelualojen strategiseen kehittämiseen, jota tiedekorkeakoulut ja online-koulutus ei voi päihittää. Esimerkiksi tulevaisuuksien tutkimus ja tutkimukselliset menetelmät sekä palvelumuotoilun opintojaksot ovat helposti massaräätälöitävissä ja personoitavissa korkeatasoisiksi, myytäviksi kokonaisuuksiksi niin, että maailmalla ja verkossa liikkuvat, koti- ja ulkomaiset verkko-opiskelijat voivat aidosti suorittaa opintojaan omaan tahtiinsa. Tällaisessa virtuaalisessa korkeakoulutuskonseptissa 1/3 opetuksesta tapahtuu lähiopetuksena (verkkoluennot, työpajat, korkeantason kenttä- ja virtuaalileirit), 1/3 projekteissa ja työpaikoilla (esim. mini- ja tapaustutkimukset sekä liiketoiminta-analyysit) ja 1/3 omatoimisesti tai pienryhmissä. Strategis-palvelumuotoilullinen opiskelu vapauttaa opiskelijat sekä opettajat maailmalle ja kentälle tuomaan organisaatioiden haasteet ja haaksirikot realiaikaisesti kaikkien eteen ratkottavaksi. Ongelma vain on, että niiden yhteiskunnallistamiseen ei riitä aikaa.
Haagan yamk-opintojen toimialoja ennakoivassa kehittämisessä on kyse palvelustrategisesta älykkyydestä, jossa yhdistyvät menetelmä- ja ajattelutapaopinnot, vieraanvaraisuus eli sydämellistämistaidot ja palveluteknologiat (mm. applikaatiot, hologrammit, äänen- ja kasvotunnistus, koneoppiminen, tekoäly, palvelurobotiikka, laajennettu ja sekoitettu todellisuus). Vieraanvaraisuusopintoja voisi jatkossa täydentää skandinaavisella gastrosofialla (pohjoismainen hyvinvointiajattelu ja ruokaoppi), palvelu- ja elämäntieteiden perusteilla, jotka sopisivat varsinkin 3AMK:n ja yhteistyöoppilaitoksen Paul Bocuse Instituten opiskelijoille.
Lähtökohtaisesti ”restomaisterien” opinnoissa hybridialojemme ennustettavia ja ennakoimattomia tulevaisuuksia ei keksitä, vaan niitä rakennetaan ja ratkaistaan. Niissä ei suostuta huomisen konstruointiin pinta-, trendi- ja lineaaristen ilmiöiden (esim. Suomi ikääntyy, raskasteollisuus vähenee) avulla. Opinnoissa ei myöskään tehdä huomista yhdessäarvaamalla ja mielikuvittelemalla, vaan tutkimalla, kehittämällä ja minuuden itseviljelyllä.
Lähivuosien Haagan tutkimus- ja innovaatioinfrastruktuuri rakentuu pedagogisista ja palvelutieteellisistä mikroympäristöistä, joista Haagan kampus säilyy fyysisenä keskipisteenä. Hotelli Haagan, Pasilan sekä partneriyrityksien hotelleihin, ravintoloihin sekä matkailu-, kauppa- ja liikennekeskuksiin sijoitetaan sekä fyysisiä että virtuaalisia nopean kehittämistoiminnan palvelulaboratorioita. Näissä mikroympäristöissä palvelu-, elämys-, henkilöstö-, ympäristö- ja organisaatiomuotoillaan jo olemassaolevien Place-to-Be- sekä Lab8-toiminta- ja tutkimusmallien mukaisesti. Nämä monialaiset ja -tieteiset ”minilabrat” yhdistävät suur- ja pienyrityksiä, kameleonttikuluttajia, asiantuntijoita ja opiskelijoita sekä toimivat hybriditiloina. Syntyy verkottuneita, uuden sukupolven pienkeskittymiä!
Lähikohteiden kehittäminen onnistuu nykyresurssein, mutta Helsingin ulkopuolisten, potentiaalisten keskittymien, kuten Levin, Turun Ratapihan ja Vierumäen, kehittäminen vaatii tutkimus- ja ennovaatiotoiminnan (innovaatio + ennakointi) systematisointia ja johtamista ulkoisen projektirahoituksen turvin.
Tehtävänä on myös auttaa käynnistyviä yrityksiä ja edistää toimialan kilpailukykyä osoittamalla kilpailuetuja ja metamorfoosia tukevia tekijöitä (ks. metamorfoosista Krohn 2006). Asiantuntija-opiskelijamme viestivät jo nyt heikoista signaaleista sekä vallalla olevista talous-, matkailu-, ravintola-, ruoka- ja kulutusilmiöistä työpaikoilleen. Jatkossa vain yritysten innovaatioasteen nostamistehtävä korostuu entisestään.
Matkailu- ja ravintolatutkimushankkeiden volyymikasvu syntyy myös yhä enemmän 3AMK:n, huippuyliopisto- ja yritysyhteistyöstä sekä innovatiivisen tutkimus- ja kehittämisohjelman kautta. Päärahoitus tulee valtiolta ja EU:lta, sillä monellakaan toimialamme yrityksillä ei ole mahdollisuuksia investoida tutkimukseen.
Haaga-Helian asiantuntijoiden kasvavana tehtävänä on vaikuttaa aktiivisesti toimialan strategiseen kehittämiseen ja ennakoimiseen, eikä vain yrittää kuvata ja tulkita operationaalisia ilmiöitä sekä ammattien ja työtehtävien kuolemia. Tärkeää on osallistua skandinaaviseen ja kotimaiseen matkailu-, anniskelu-, koulutus- ja elinkeinopoliittiseen keskusteluun. Tavoitteena tulee tuottaa osaamista ja innovatiivisia sisältöjä matkailualueille, isoille ja mikroyrityksille, millä ne turvaavat toimintaedellytyksensä, valmistautuvat kilpailuun, valtaavat markkinoita sekä tehostavat prosesseja, myyntiä ja markkinoita. Nyt on autettava akuutissa kannattavuuskriisissä painivia kotimaisia, ulkomaille tähtääviä yrityksiä sekä jatkossa yritysjohtoa sen henkilöstön kehittämis-, liiketoimintastrategisessa-, tuotekehitys- ja laatutyössä. Lisäksi on jatkettava laajojen asiakas-, toimintaympäristö- ja tuoteanalyysien tuottamista alalle toimialan tueksi.
Strategisen palvelu- ja elämysmuotoilun rinnalle on tuotava ympäristömuotoilua päästö- ja sähköjalanjäljen vähentämiseksi, sillä organisaatiot ovat siirtymässä kestävään palvelutuotantoon ja kiertotalouteen sekä etenkin nuoret, etenkin II osassa esitelty alfa-sukupolvi, kuluttamisessaan kohti immateriaalisia, ”transmoderneja” ja lokaaleja näkökulmia hidastaakseen ilmastonmuutosta, vähentääkseen hiilipäästöjä ja lisätäkseen ilmastonsuojelua.
Monitieteiseksi tutkimus- ja kehittämisohjelmaksi pitääkin nousta kotimaisten matkakohteiden ilmastoneutraaliuden, ympäristöosaamisen sekä glokaalin kestävyyden ja ekotehokkuuden edistäminen. Haagan osaamista on juuri pohjoisen immaterialismin ja urbaaniuden todentaminen, joka näkyy asiakas- ja henkilöstöarvostuksena, sujuvina ja peruslaadukkaina digitaalis-fyysisten palveluprosessien hallitsemisina. Tutkija-opettajien ja opiskelijoiden sekä partneriyritysten asiantuntijoiden on osattava suhteellistaa; miten suosia lokalisoitumista ja tukea lähihyvää, -matkailua ja -ruokaa sekä samanaikaisesti ratkoa omalta pieneltä osaltamme universaaleja ongelmia.
Perinteistä, liiketaloudellista tutkimusotetta pitää täydentää ympäristöjohtamisella sekä kriittisellä matkailu- ja ravintolatutkimuksella. Liiketaloudellisen tutkimusskeemanmuutos ei kuitenkaan käy helposti, koska se vaatii paradigman muutosta ja ymmärrystä, miten matkailu- elämys- ja ruokateollisuudessa voidaan vähentää päästöjä globaalisti. Meidän pitäisi myös luopua tuhlausinnovaatio- ja yltiöelämyshakuisista yhteiskehittäjän rooleistamme, jatkuvaan talouskasvuun liittyvästä satuiluista sekä tähän johtavien tuotteiden ja palveluiden kritiikittömästä ideoimisesta.
Haagan yhteiskuntamuotoiltu, ekovatiivinen tulevaisuustehtävä kiteytyykin kestävän, vastuullisen ja puhtaan mara-alan de- ja rekonstruoimiseen. Tiedostavan purkavalla otteella rakennamme elonkehän tuhoamisen ja materialismin rinnalle frugaaleja palveluinnovaatioita. Edes toimialan kestävyysstrategiat, asiakkaan parempi olon ja mielen loihtimispyyteet eivät saa riittää ympäristöhumanistisille kulutustutkimukselle, vaan työmme pitää pyrkiä valtavaan käyttäytymisen muutokseen. Päämääräksi pitää muodostua matkailu- ja ravintominimalismi fossiilimatkailun ja -aterioinnin sijasta, arvokkaiden vieraanvaraisuuspalveluiden luominen sekä eheyttävän yksilöllisyyden ja yhdessäolon toteutuminen yhdessä. Näissä toimissa yhdistyvät johdannossa esitetyn humanistipsykologian teoriakolmion ihanne ja tulevaisuuden digi-fyysisen hybridi-ihmisen muutosilmiöt.
Haagan tutkija-opettajan ja yamk-opiskelijan ei silti pidä suostua apokalyptisiin ja survivalistisiin elämänmuotoihin. Ei pidä vain oppia luettelemaan ekologisen romahduksen ilmiöitä, vaan meissä pitää elää pelastusvietti. Yleisesti opintojen ja tutkimusten pitää valaa uskoa humanismin eetoksiin ja suurien gaalailtojen paluuseen sekä liiketoiminnan kestäviin mahdollisuuksiin. Varsinkin ylempien ”restomaisterien” pitää pystyä muuttamaan ikimielihyväistä ja konsumeristista ajatteluaan kohti kurinalaisuutta sekä kitkemään kokemuksellista ja esteettistä narsismiaan.
Meneillään oleva transformaatio tarkoittaa valtavaa (r)evoluutiota. Ollakseen syväekologinen Haagan opettaja, ihminen ja kuluttaja sekä nauttiakseen ihmisen kokoisesta miljööstä tarvitaan voimakasta mielen kehitystä ja henkistä kasvua, joka vahvistuu ennen pitkää syväekologiseksi opiksi. Täytyy vain astua askel pois itsestä ja lähteä uudelle matkalle. Tällaisen opin yhtenä ihanteena voi olla paluu matkailun alkujuurille, joutenolon ja minikulutukselliseen sielunoppiin, täydellisen matkan ja ravintolan syvänteisiin, joiden olemus ei perustu kokemuksen dynamiikan periaatteisiin vaan transmoderniin hyvyyden ja jakamisen kulttuuriin sekä elämäntieteeseen ja -taiteeseen. Sitä on uusi Haagan henki!
Lähteet
- Heikkinen, V. A. (2009). Mihin Skene menee – Haaga 2015. Teoksessa R. Karmavuo (toim.) Haaga 40 vuotta tarinoita. Haaga Instituutti- säätiö. Helsinki, 166-175.
- Bruel, D. & Pagano, F. (2020). Maslow’s Revenge. Luettu 10.6.2020
- Heikkinen, V. A. (2009). Mihin Skene menee – Haaga 2015. Teoksessa R. Karmavuo (toim.) Haaga 40 vuotta tarinoita. Haaga Instituutti- säätiö. Helsinki, 166-175.
- Heikkinen, V. A. & Larnemaa, A. (2020). Koronan vaikutukset ravintolaliiketoimintaan. Julkaisematon käsikirjoitus.
- Järvenpää, K. (2020). Tiedonanto. 15.5.2020.
- Kodisoja, M. (2020). Luento. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. 26.2.2020.
- Krohn, I. (2006). Tainaron. Postia toisesta kaupungista. Neljäs painos. Teos.
- Seremoniamestari 2000. Minne skene menee? Luettu 6.5.2020.
- Viisi tähteä -lehden verkostostrategia (2006). Luksus-hankkeen sisällöntuotanto. Julkaisematon esitys.
Tulevaisuus ei tule, se tehdään
Teksti: Teemu Kokko, rehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Tämä julkaisu kertoo omalla hienolla tavallaan Haagan vaikutuksesta opiskelijoihin ja henkilöstöön. Monelle Haaga on ollut uran kannalta ratkaiseva ja varsin usein myös elämänkumppani on löytynyt Haagan käytäviltä. Vaikka rakennus on vain rakennus, niin Haagassa tuntuu kyllä leijailevan se kuuluisa Haagan henki. Se on myönteisyyttä ja tulevaisuudenuskoa, se on uskoa omiin kykyihin ja se on ryhmähenkeä. Tiedän useita ryhmiä, jotka vieläkin pitävät yhteyttä – vaikka valmistumisesta on monissa tapauksissa useampi vuosikymmen.
Ehkä on niin, että Haaga on juuri sopivan kokoinen. Riittävän pieni, jotta tuntee suurimman osan opiskelutovereistaan ja henkilökunnasta – ja toisaalta taas riittävän iso erilaisten mahdollisuuksien luomiseksi. Pienestä lähdettiin liikkeelle ja nyt ollaan suomalaisen hotelli-, ravintola- ja matkailuelinkeinon kiistaton ykköskouluttaja.
Monet asiat ovat muuttuneet, mutta uskollisuus ja rakkaus omaa elinkeinoa kohtaan on säilynyt. Yritykset kuuluvat ja näkyvät Haagassa ja työmahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Kansainvälisyyteen keskittyminen jo silloin, kun se ei vielä Suomessa ollut valtavirtaa, on ollut suunnannäyttäjä koko suomalaiselle korkeakoulujärjestelmälle ja suuri mahdollistaja opiskelijoiden suuntaan. Monet tarinat tässäkin julkaisussa sivuavat aivan erityisesti tuota Haagan kansainvälistä ulottuvuutta, jota ei kuitenkaan tule pitää itsestäänselvyytenä. Kansainvälisyyden eteen on tehty ja tehdään jatkuvasti mittaamaton määrä arvokasta työtä.
Haagalla on vahva asema osana Haaga-Heliaa. Kun Haaga-Helia astuu uudelle strategiakaudelleen 2021–2025 johtotähtenämme on visio ”kansainvälisestä ja rohkeasta työelämän uudistajasta”. Kuulostaa varsin hyvin Haagaan sopivilta sanoilta. Haaga-Helian missiona on ”avata ovet työelämään” ja sen suhteen Haagassa tehdään aivan erityisen hyvää työtä.
Haaga-Heliassa on parhaillaan meneillään koulutusuudistus, minkä perimmäisenä tarkoituksena on luoda ammattikorkeakoulututkinnoille ja jatkuvalle oppimiselle dynaaminen oppimisen alusta, joka mahdollistaa henkilökohtaiset opintopolut sekä yhä vahvemman työelämävastaavuuden. Mahdollisuudet siis lisääntyvät edelleen, mikä on varmasti hyvä lähtökohta koulutuksellisen paalupaikan säilyttämiseen.
Mikään ei synny itsestään. Ajattelenkin lämmöllä niitä opiskelijoita, jotka valitsivat tai tulevat valitsemaan Haagan kouluttautumispaikakseen. Ajattelen myös sitoutunutta henkilöstöämme, joka tekee työtä opiskelijoiden ja yhteistyökumppaneiden eteen. Itsellänikin on syvät juureen Haagaan, sillä nuorena kauppatieteiden maisterina oma opettajan urani alkoi nimenomaisesti Haagasta. Silloin ei puhuttu digitaalisuudesta eikä tekoälystä. Pedagogiikka oli hyvin opettajakeskeistä ja elettiin piirtoheitinten kultakautta.
Sittemmin opiskelijoiden elämä on ehkä vähän keskiluokkaistunut ja opiskelun ja työn välinen raja on varsin hämärä. Haagan opiskelijayhdistys PORE ry ylläpitää perinteitä, ja aika ajoin pääsen vieläkin nauttimaan Poreen järjestämistä juhlallisuuksista. Historiassa löytyy tosin useita Love Boat -valvontavuoroja, ikimuistoisia ekskursioita Lappeenrantaan siellä aikoinaan toimineen Chymoksen tehtaille, Tallinnan kansainvälisyysseminaareja sekä Mansku maraton -osallistumisia… Hienoja muistoja, hienoja hetkiä!
Haagan tarina on vasta puoli vuosisataa vanha ja siihen tulee jatkuvasti uusia kappaleita. Ammattilaisuus ja johdannossa kampusvastaava Risto Karmavuon mainitsema restonomius muodostavat loistavan perustan tulevien vuosien kukoistukselle. Hotelli-, ravintola ja matkailuala ei ole immuuni digitaaliselle transformaatiolle ja moniosaajien tarve yhteiskunnassamme on rekisteröity.
Suomen tunnetuin ammattikorkeakoulu Haaga-Helia on hyvällä tiellä ja Haagan merkitys modernien palvelualojen kehittäjänä on vahvasti kiinni Suomen tulevaisuuden tarinassa. Siinä tarinassa Haagalla on aivan erityinen rooli, joka varmasti lupaa hyvää tuleville vuosille.
Haluan lopuksi esittää vilpittömän kiitoksen tämän julkaisun tekemiseen osallistuneille henkilöille – te osaltanne olette vieneet haagalaisuutta eteenpäin. Kuten Haagan emeritus rehtori Antti Halli aikoinaan totesi, ”restonomit ja Haagan restonomit eroavat toisistaan ainoastaan siinä, että ne muut eivät ole Haagan restonomeja”.
Tekijät
Restonomitarinansa kertoneet
Aarti Anna-Liisa
Ahonen Jouni
Ajanko Sari
Auhto Laura
Auhto Petra
Auranen Jari
Dahlström Maria
Eerola Liisa
Ekholm Minni
Erkamo Silja
Frost Rebekka
Grundström Nicklas
Hakala-Deirò Jenni
Hansen Laura
Hartman Jerry
Hintikka Jani
Hänninen Dani
Immonen Anne
Juslenius Riikka
Karslon Tomi
Kettula Joel
Kilpiä Heidi
Kohtala Laura
Koponen Milla
Kumpula Jaakko
Kärki Heta
Laakso Jenni
Laine Annika
Lankinen Petra
Latvala Maarit
Linjakumpu Hanna
Löfman Anders
Marino Luis
Martikainen Anton
Martikainen Kata
Nuotio Jari
Nurminen Kari
Paalasmaa Esko
Packalen Joel
Peura Markus
Pursiainen Malina
Rainos Kiril
Reingoldt Topi
Riina Iloranta
Riutta Kaija
Ryhänen Maritta
Saari Kasperi
Salo Pirkko
Santala Pauli
Sarkia Satu-Emilia
Shakhnovich Aleksandra
Sievers Kristian
Sirèn Petri
Sohlberg Jasu
Soini Aleksi
Soive Raija
Sutter Adeline
Syväjärvi Saija
Tarilo Heidi
Törmänen Jusa
Veikkolainen Markus
Weckman Kira
Wikström Petra
Winkler Maike
Vitikka Terhi
Väyrynen Kaarina
Youssef Jose
Juhlavuosijulkaisun tekemiseen osallistuneet
Restonomitarinoita ja videomateriaalin keränneet Haagan kampuksen opiskelijat
Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusohjelman 2. vuoden opiskelijoita 2019-2020 (TKI-menetelmien opintojakso)
| Buddas Annika | Kelo Merita | Metsovuori Veera | Salonen Joel |
| Grönroos Ada | Keränen Kia | Murto Miranda | Seipäjärvi Anniina |
| Gulstén Emmi | Kiiskinen Riina | Niemi Anniina | Seppälä Roope |
| Hautamäki Heini | Kurvinen Jasmin | Paananen Janita | Ada Tammi |
| Hautoniemi Loviisa | Lax Nea | Pasma Johanna | Tapiolinna Mirene |
| Hynninen Milla | Lampinen Ella | Pohjalainen Laura | Turunen Vera |
| Jussila Sanna | Lindberg Jonna | Pohjalainen Salla | Teräsvirta Tytti |
| Jääskeläinen Janina | Lukka Joni | Repo Pyry | Uusimäki Cecilia |
| Kauppinen Nea | Maijanen Verne | Riihimäki Joonas | Valjus Jonne |
| Kovalainen Katariina | Makkonen Kim | Rämö Eetu | Vesalainen Martti |
Matkailun liikkeenjohdon koulutusohjelman 2. vuoden opiskelijoita 2019-2020 (TKI-menetelmien opintojakso)
| Casacci Marco | Keski-Nisula Maisa | Pham Dinh | Savolainen Mimosa |
| Dragaj Filloreta | Laakso Sonja | Rajamäki Julia | Sinkonen Svetlana |
| Hautaniemi Heini | Laukkanen Päivi | Rantala Nelli | Soinne Sofia |
| Hietaniemi Niko | Launonen Pinja | Reimi Mira | Tammi Ada |
| Jaakola Nea | Lehto Tanja | Raudaskoski Aino | Thil Emmi |
| Jäppinen Noona | Lehtonen Jasmin | Ritvanen Meiju | Toppi Emma |
| Järvenpää Ella | Lähde Julia | Räsänen Otto | Tolska Roosa |
| Karhu Kasperi | Nevaranta Milla | Ruiz Patricia | von Gruenewaldt Neea |
| Katila Sanna | Nurminen Julia | Salminen Annukka | Ylönen Mona |
Toimittaneet
- Kristiina Adamsson, tki-menetelmien & ruokamatkailun lehtori ja uraohjaaja
- Caro Vehmas, sisällöntuottaja, Haaga-Helia amk
Kirjoittajat
- Caro Vehmas, sisällöntuottaja, Haaga-Helia amk
- Katriina Kolu, kirjallisen viestinnän opettaja, Haaga-Helia amk
- Päivi Mattsoff, puheviestinnän lehtori, Haaga-Helia amk
- Kristiina Adamsson, tki-menetelmien & ruokamatkailun lehtori ja uraohjaaja
- V.A. Heikkinen, yliopettaja, Haaga-Helia amk
- Risto Karmavuo, kampusvastaava, koulutusohjelmajohtaja, Haaga-Helia amk
- Martti Asikainen, viestinnän koordinaattori, Haaga-Helia amk
- Teemu Kokko, rehtori, Haaga-Helia amk
Opiskelijakirjoittajat
- Annika Buddas
- Nea Jaakola
- Nea Kauppinen
- Karoliine Madiberg
- Lotta Metsovuori
- Mertsi Murmann
- Laura Pohjalainen
- Jonna Lindberg
- Nelli Rantala
- Joonas Riihimäki
- Joel Salonen
- Mirene Tapiolinna
- Mira Reimi
- Ada Tammi
Podcastit
- Kalle Kuokkanen, viestinnän harjoittelija, Haaga-Helia amk
- Martti Asikainen, viestinnän koordinaattori, Haaga-Helia amk
Videotuotanto
- Lauri Lappalainen, tradenomiopiskelija, tietojenkäsittelyn koulutusohjelma, Haaga-Helia amk
- Caro Vehmas, sisällöntuottaja, Haaga-Helia amk
- Martti Asikainen, viestinnän koordinaattori, Haaga-Helia amk
Juhlajulkaisun työryhmä
- Kristiina Adamsson, tki-menetelmien & ruokamatkailun lehtori, uraohjaaja
- Risto Karmavuo, kampusvastaava, koulutusohjelmajohtaja, Haaga-Helia amk
- Caro Vehmas, sisällöntuottaja, Haaga-Helia amk
- Päivi Mattsoff, puheviestinnän lehtori, Haaga-Helia amk
- Anna Hermiö, viestinnän asiantuntija, Haaga-Helia amk
- Elisa Laatikainen, johdon assistentti, Haaga-Helia amk
- V.A. Heikkinen, yliopettaja, Haaga-Helia amk
- Nina Niemi, majoitusliiketoiminnan lehtori, Haaga-Helia amk
- Terhi Oksanen-Alén, ravintolaliiketoiminnan opettaja, Haaga-Helia amk
- Saija Laitinen, tki-menetelmien lehtori, opinnäytetyökoordinaattori, Haaga-Helia amk
Valokuvat
- Juhlavuoden avajaiset: Antti Tuomela, järjestelmäasiantuntija, Haaga-Helia amk
- Vuosijuhlakuvat: Hartonen Photography
- Restonomien omat valokuvat
Taitto
- Anna Hermiö, viestinnän asiantuntija, Haaga-Helia amk
- Marja Luokomaa, digitaalisen viestinnän asiantuntija, Haaga-Helia amk