Julkaisuvuosi: 2019

ISBN 978-952-7225-38-7

Anu Sipilä ja Maria Alanko

Hyvää työnhakua!

Hyvä työllistäminen on kuuntelua, kunnioitusta ja oikeita kysymyksiä. Se elää verkostoista ja nauttii vertaistuesta ja kiireettömistä kohtaamisista. Työnhaun tukea annostellaan välillä lusikalla, välillä kauhalla ja sitä tarjotaan sparraajan, oivalluttajan ja mahdollistajan rooleissa.  Työllistäminen on yksilöllisyyden arvostamista ja yhteisöllisyyden hyödyntämistä. Työllistäminen on yhteistyötä.

Näiden ajatusten ympärille rakentuu tämä julkaisu, jossa esittelemme neljä PALKO-hankkeessa tunnistamaamme työllistämisen mallia. Sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Meidän hankkeessamme kuitenkin oli, ja hienot olikin! Kantavana voimana tämän julkaisun tekemisessä sekä sen mahdollistaneessa PALKO-hankkeessa on ollut juuri hieno yhteistyö.

Posintra Oy:n ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun pitkäaikaisen ja sujuvan hankeyhteistyön myötä on syntynyt tämän hankkeen toteuttamiseen osallistunut itäuusmaalainen kumppaniverkosto, jota me hanketiimiläiset haluamme kiittää arvokkaasta yhteistyöstä. Yhdessä olemme vieneet käytäntöön monia toimia, jotka jäävät edelleen kehittymään alueella. Projektipäällikkö Anne Wetterstrand Posintra Oy:stä on pääosin vastannut tässä julkaisussa kuvatusta asiakastyöstä, meidän haagahelialaisten dokumentoidessa kokemukset ja yhdessä tunnistetut mallit tähän julkaisuun. Annen tapa ja kyky kohdata jokainen työnhakija-asiakas vailla oletuksia ja vaatimuksia on johtanut hankkeessamme kaikkein tärkeimpiin oivalluksiin.

Tämän julkaisun kirjoitustyökin on rikastunut yhteistyön ansiosta, mistä kiitos sparraajista parhaimmalle, TKI-viestintävastaava Marianne Wegmüllerille Haaga-Heliassa.  Julkaisu on osa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaa PALKO – työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa -hanketta, jonka toteuttivat kehitysyhtiö Posintra Oy ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2017–31.8.2019.

 

 

 

Kuvitus: Liina Tabell, Sibia Oy

1 Johdanto

Miten sen toisin sanoisi: suomalaisen työelämän muutos on tosiasia. Pari-kolmekymppisten sukupolvi on ehtinyt jo tottua työelämän epävarmuuteen, jatkuvan kouluttautumisen vaatimuksiin ja epätyypillisiin työsuhteisiin, kuten osa- ja määräaikaisiin työsuhteisiin sekä vuokratyöhön. Vanhempi sukupolvi kipuilee uusien osaamisvaatimusten muutospaineessa pysyäkseen työtehtäviensä tasalla ja jaksaakseen kauas karanneeseen tavoite-eläkeikään saakka.

Yrityksissä puolestaan tuskaillaan työllistämiseen liittyvien kustannushaasteiden kanssa. Tiettyjen toimialojen yritykset kärsivät osaavan työvoiman puutteesta samaan aikaan, kun monet työnhakijat kamppailevat selättääkseen pitkittyneen työttömyyden. Koulutuskenttä saa osansa odotuksista tässä muutostilanteessa. Työmarkkinoiden muuttuviin osaamistarpeisiin tulisi koulutuksella voida vastata yhä ketterämmin ja jatkuvan oppimisen mahdollisuudet saada laajemmin sekä työttömien että työssä olevien ulottuville uusien urapolkujen mahdollistamiseksi.

Muutoksen myötä myös työllisyyden edistämiseen liittyvät palvelut uudistuvat ja moninaistuvat. Palveluista vastaavat julkisten toimijoiden lisäksi yhä enemmän yksityiset palveluntuottajat. Muutoksessa myös työnhakijoita palvelevien ammattilaisen työ muuttuu. Haltuun otettavan tiedon määrä erilaisista koulutusmahdollisuuksista ja muuttuvista ammateista moninkertaistuu. Ne ammatit, joissa tänään on työvoimapula, saattavat olla huomenna kadonneet. Yhteistyöverkostot moninaistuvat ja työllisyyden parissa työskentelevä ammattilainen  joutuu tarkastelemaan omaa rooliaan verkostossa uudelleen.

Nämä työelämän muutokset ovat toimineet inspiraationa erilaisten työnhaun käytäntöjen testaamiselle PALKO-hankkeessa. Tässä julkaisussa jaamme kokemuksemme ja oivalluksemme näistä kokeiluista, joiden yksinkertaisena tavoitteena oli työnhakijoiden työllistäminen Porvoossa ja Loviisassa. Emme muuttaneet maailmaa, mutta pääsimme tavoitteeseemme auttaa 75 työnhakijaa ottamaan askeleita eteenpäin omalla työllistymisen polulla. Kahden vuoden mittaisella matkallamme saimme myös tehdä työtä yhdessä taitavien ja kokeneiden työnhaun ja koulutuksen ammattilaisten kanssa.

Hankkeen aikana seurasimme tiiviisti ja väliin jännitykselläkin julkista keskustelua ja esityksiä työllisyyden edistämiseksi. Tämä julkaisu ei kuitenkaan ota kantaa siihen, kuinka julkisia työvoimapalveluja tulisi toteuttaa tai uudistaa. Sen sijaan toivomme kokemustemme herättävän keskustelua työnhaun palveluista ja työnhakijan arjesta Suomessa ja tarjoavan työllisyyden kentällä toimiville ammattilaisille ideoita ja työkaluja niin palvelujen kuin oman työn kehittämiseen.

Kukaan ei tiedä työnhaun todellisuudesta enempää kuin työnhakija itse. Lisäksi näitä todellisuuksia on yhtä monta kuin on työnhakijoitakin. Tästä syystä julkaisussa saavat äänen myös kohtaamamme työnhakijat omien, yksilöllisten tarinoidensa kautta.

 

2 Työnhaun palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa

PALKO – työllisyyden palvelukokeilut Porvoossa ja Loviisassa -hanke toteutti vuosina 2017–2019 työllisyyttä edistäviä kokeiluja, joiden pohjalta tunnistettiin tässä julkaisussa esiteltävät neljä erilaista työllistämisen mallia. Mallit kuvaavat erilaisia tapoja toteuttaa työllisyyttä edistäviä palveluja, erilaisissa verkostoissa, erilaisin menetelmin. Yhdistävänä tekijänä kaikissa malleissa on ollut tavoite palvella työnhakijaa, luotsata häntä kohti työelämää, koulutuspaikkaa tai muuta itselle sopivaa ratkaisua. Tunnistamamme mallit ovat seuraavat:

  1. Työhakupalvelua verkoston voimalla
  2. Työ ja tekijät kohtaamaan
  3. Vertaistuella ja valmennuksella työhön
  4. Työnhakija omalla polulla

Kokeiluja toteuttaessamme olemme pyrkineet tarkasti kuulostelemaan, millaisesta tuesta työnhakija hyötyy navigoidessaan monien työnhaun mahdollisuuksien ja toisaalta esteiden viidakossa, millaisia työnhaun taitoja tarvitaan rekrytoijien monimutkaisten seulojen läpäisemiseen, ketkä voivat tarjota tukea työnhaussa ja millaisia polkuja kullekin työnhakijalle avautuu ja miksi.

Kokeilujen toteuttamisessa olivat keskeisessä roolissa julkista ja yksityistä sektoria edustavat yhteistyökumppanit, jotka kussakin mallissa on kuvattu palveluverkostona. Palveluverkosto tuki yhdessä työnhakija-asiakasta työpaikan, koulutuspaikan tai muun työnhakijalle sopivan ratkaisun löytymisessä. PALKO-hankkeen rooli on kaikissa malleissa ollut asiakkaiden kohtaamisen lisäksi toimijoita yhteen kokoava ja toimintaa koordinoiva.

 

2.1. Työhakupalvelua verkoston voimalla

 

Kenelle: Porvoolaiset, vähintään vuoden työttömänä olleet työnhakijat

Palveluverkoston toimijat ja roolit
SunUra Oy: Työnhakuvalmennus ja työnetsintä
PALKO-hanke: Työnhakuvalmennus ja työnetsintä
TE-toimisto: Asiakasohjaus
Porvoon kaupunki: Tilaaja

Yksityisten työllisyyspalvelujen rooli on viime vuosina kasvanut voimakkaasti työllisyyden palvelukentässä julkisten palvelujen rinnalla ja niitä täydentäen. Ensimmäinen kokeilumme yhdisti kaupungin työllisyyspalvelut, TE-palvelut, ja yksityisen työllisyyspalveluja tuottavan yrityksen yhdeksi palveluverkostoksi. Porvoon kaupungin työllisyyspalvelut oli ensimmäisen kokeilun tilaaja, joten kokeilun kohderyhmänä olivat vähintään vuoden työttömänä olleet porvoolaiset työllisyyspalvelujen asiakkaat. Tavoitteena oli löytää työnhakijoille työ avoimilta työmarkkinoilta tai vaihtoehtoisesti ohjata heitä koulutukseen tai työkokeilun kautta työelämään.

Yhteistyöllä on kasvot

Työnhakijat ohjautuivat ensimmäiseen kokeiluumme paikallisen TE-toimiston kautta yksityisen palveluntuottajan, SunUran, sekä PALKOn asiantuntijan vastatessa yhdessä asiakkaiden työnhakuvalmennuksesta. Kokeilun aluksi SunUran ja PALKOn projektihenkilöt esittäytyivät TE-toimiston asiantuntijoille yhteisessä tapaamisessa, jossa käynnistyvästä kokeilusta kerrottiin. Tapaamisen pohjalta TE-toimiston asiantuntijoilla oli kuva kokeilun tarjoamista mahdollisuuksista ja valmius tunnistaa potentiaaliset, palvelusta hyötyvät asiakkaat, joille he aktiivisesti puhelinhaastatteluissaan tarjosivat osallistumismahdollisuutta. Työnhakija sai halutessaan itse ottaa yhteyttä kokeilun yhteyshenkilöön tai TE-toimiston asiantuntija luovutti asiakkaan luvalla tämän yhteystiedot kokeilun toteuttajille yhteydenottoa varten.

Palveluverkoston yhteiset palautekeskustelut ja yhteistyötapaamiset rytmittivät kokeilua. Tapaamisissa käsittelimme paitsi kokeilun etenemistä ja saavutettuja tuloksia, myös kysymyksiä ja havaintoja, joita eri osapuolet olivat asiakastyössä kohdanneet. Säännöllinen keskustelu teki näkyväksi eri osapuolten työnkuvia ja niihin liittyviä tavoitteita, haasteita ja reunaehtoja.

Yhteistyö sai palveluverkoston yhteisissä tapaamisissa kasvot ja opimme vähitellen tuntemaan toisiamme. Syvenevästä yhteistyöstä hyötyivät ennen kaikkea yhteiset asiakkaat, jotka saivat yhteistyön myötä täsmätukea työnhaulleen. Erilaisten hankkeiden ja palvelujen viidakossa asiakkaan ongelmaan ratkaisua etsivän asiantuntijan on helpompaa tarttua puhelimeen ja soittaa tuntemalleen yhteistyökumppanille kuin etsiä asiakkaalle tukipalveluja kasvottomista esitteistä. Luottamuksellisen yhteistyösuhteen rakentamiseen tarvitaan kuitenkin aikaa, kohtaamisia ja paljon vapaamuotoista dialogia, ennen kuin kaikki osapuolet tunnistavat juuri tähän verkostoon kuulumisesta syntyvän lisäarvon.

Tavoitteellista tandem-valmennusta

Työnhakijan yhteydenoton jälkeen kokeilu käynnistyi alkukartoituksella, jossa valmentajat pyrkivät selvittämään työnhakijan lähtötilanteen: työnhaun edellytykset, hakijan osaamisen ja omat toiveet työllistymiselle. Myös työnhaun asiakirjat, kuten CV, huolehdittiin alussa kuntoon ja samalla tarjottiin mahdollisuus kokeilla myös video-CV:n kuvaamista. Osaamisen esittely videolla on yleistynyt työnhaussa, ja valmennuksessa haluttiin tukea ja innostaa hakijoita ottamaan käyttöön uusia työnhakutapoja.

Jos jotain kautta sain kuulla hakemusten määrästä niihin työpaikkoihin, joihin itsekin hain, keskiarvo oli noin sata hakemusta per avoin paikka. Tuohon määrään mahtuu kaiken tasoista hakijaa ja yritin pohtia, kuinka erottuisin hakemusten joukosta. Näen omana vahvuutenani omat luonteenpiirteeni, korostin siis niitä piirteitä hakemuksessani sekä suurta haluani oppia lisää alasta. Persoonani saisin myös esille jo rekrytointiprosessin alussa hyvän video-CV:n avulla. Se voisi olla jatkossa tapani erottautua muista työnhakijoista.

SunUran ja PALKOn työnhakuvalmentajien roolit ja vastuut oli kokeilussa sovittu ennakkoon: SunUra vastasi alkukartoituksesta ja prosessin edistämisestä kokonaisuutena. Molemmat valmentajat sparrasivat asiakkaita työnhaun eri vaiheissa ja tarpeissa. Prosessin aikana huomasimme, että kaksi erilaista työnhakuvalmentajaa toi asiakaskohtaamisiin mahdollisuuden lähestyä työnhakijaa tämän vuorovaikutustyylille sopivalla tavalla, mikä edisti rennon ja positiivisen ilmapiirin syntymistä tapaamisissa. Havaintoa hyödynnettiin mahdollistamalla asiakkaalle kääntyminen sen valmentajan puoleen, jonka osaaminen ja verkostot luontevimmin palvelivat asiakkaan tarpeita ja työnhakua.

Kokeilu oli erilainen kuin muut kokeilut sikäli, että vetäjillä oli todella laajat verkostot työelämässä ja myös tahtoa ja mahdollisuuksia löytää omien verkostojensa kautta työpaikkoja osallistujille. Kokeilusta tuli minulle käännekohta, sillä löysin pian kokeilun alettua määräaikaisen työn nuorten parissa. Nyt minulla on pitkästä aikaa työ, jossa viihdyn ja olen siitä iloinen. Koulu on minulle sopiva työympäristö ja nuorten kanssa on kiva tehdä töitä.

Palvelun vapaaehtoisuudella oli työnhakijoille erityinen merkitys. Omia työnhakuun liittyviä esteitä ja toiveita voitiin käsitellä valmennustapaamisissa ilman pelkoa tukiin liittyvistä sanktioista. Näin saimme keskusteluissa esille seikkoja, joilla oli oleellista merkitystä sopivaa työllistymisen polkua kartoitettaessa. Työnhakijan mahdollisuuksiin ottaa työtä vastaan saattoi vaikuttaa muun muassa perhetilanne, jonka vuoksi työllistyminen juuri sillä hetkellä olisi aiheuttanut merkittäviä arjen haasteita. Avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri mahdollisti realististen, elämäntilanteeseen sopivien ratkaisujen löytämisen.

Sparrausta lusikalla tai kauhalla

Punaisen langan kokeilussa muodosti työnhakua edistävä henkilökohtainen sparraus. Käytännössä sparraus tarkoitti työnhakijasta riippuen erilaisia asioita: neuvontaa työ- ja koulutusvaihtoehtojen kartoittamisessa, apua hakemusten laatimisessa ja yhteydenotoissa työnantajiin tai henkilökohtaista tukea ja kannustusta työnhakuun. Tarvittaessa työnhakijaa ohjattiin muiden, hänen elämäntilanteessaan tarpeellisten palvelujen äärelle, kuten ammatinvalintapsykologille tai erilaisten terveydenhuollon palvelujen piiriin.

Kokeilun pituudeksi määriteltiin yhteistyössä tilaajan kanssa puoli vuotta, jonka aikana työnhakijoille oli tarkoitus löytää polku eteenpäin. Käytännössä käytetty aika ja tapaamisten määrä määrittyivät työnhakijan yksilöllisten tarpeiden mukaisiksi. Osa kokeiluun osallistuneista toivoi tapaamisia ja tukea viikoittain, osalle riitti pari tapaamista tai työnhakuasiakirjojen päivittäminen. Ennakkoon määritellyistä prosessin vaiheista, kestosta ja valmentajien rooleista huolimatta palvelun keskiössä pidettiin työnhakija, joka kohdattiin yksilönä. Työnhakijan tarpeet määrittelivät annetuissa raameissa palvelun, jota hän prosessin aikana sai.

Kun olin ollut jo yhdeksän kuukautta työttömänä, TE-toimistolta soitettiin ja suositeltiin osallistumista SunUran ja Posintran järjestämään työllisyyskokeiluun. Kokeilu kuulosti juuri minulle sopivalta, sillä saisin kaipaamaani henkilökohtaista apua työnhaussa ja minua autettaisiin työpaikan löytymisessä. Ilmoitin itseni samana päivänä kokeiluun.

Ensimmäisessä tapaamisessa oli paikan päällä kaksi innostavaa kokeilun edustajaa. He kertoivat prosessin etenemisestä ja sain kertoa itsestäni ja työnhaustani. Sovimme, että seuraavassa tapaamisessa viilaisimme työhakemuksiani ja ansioluetteloani sekä suunnittelisimme video-CV:täni.

Ennen seuraavaa tapaamista yksi näistä edustajista soitti minulle ja kertoi, että hän tietää minulle sopivan työpaikan vapautumisesta. Sovin pian työhaastattelun ja sain ilokseni työpaikan. Olen kiitollinen siitä, että minulle soitettiin avoinna olevasta työpaikasta. Tuntui, että työllistymisestä oikeasti välitetään. Kiitos tälle työllisyyskokeilulle, se tuotti toivomani tuloksen, eli työpaikan.

 

Opit ja oivallukset

Yhteistyötä tekevät ihmiset, eivät organisaatiot. Yhteistyöverkostot organisaatioiden välillä eivät elä automaattisesti sen jälkeen, kun ne kerran on rakennettu. Toiminta tapahtuu aina ihmisten välillä: kun ihmiset vaihtuvat, on verkosto rakennettava uudelleen. Yhdessä tekemisen lisäarvon tunnistaminen vaatii osapuolilta paljon kohtaamisia, dialogia ja aikaa. Pitkäjänteisen yhteistyön vaaliminen verkostoissa kannattaa, sillä parhaan hyödyn sulavasta yhteistyöstä poimii asiakas.

Valmennussuhteella on väliä! Valmentajan ja valmennettavan toimiva vuorovaikutus edistää rennon ja myönteisen ilmapiirin syntymistä ja luo edellytyksiä onnistuneelle työnhakuprosessille. Vapaaehtoisen palvelun piirissä valmennettavan on helpompi tuoda keskusteluun myös kipeämpiä aiheita, joilla on oleellista merkitystä työnhaulle.

Asiakas edellä! Toiselle työnhakijalle riittää pieni rohkaisu ja ansioluettelon päivitys, toinen kaipaa paljon aikaa pohtia ja punnita erilaisia etenemisvaihtoehtoja yhdessä valmentajan kanssa. Asiakkaan tulisi voida valita sellainen työnhaun palvelukokonaisuus ja etenemistahti, joka sopii juuri hänelle.

 

 

2.2.Työ ja tekijät kohtaamaan

 

Kenelle: Työttömät työnhakijat Porvoossa ja Loviisassa

Palveluverkoston toimijat ja roolit
Porvoon Ohjaamo: Asiakasohjaus
TE-toimisto: Asiakasohjaus
Posintra Oy: Yritysten yhteistyökumppani
Rekrytoiva yritys: Tilaaja
PALKO-hanke: Yhteistyön koordinoija

 

Tietyt alat kärsivät jatkuvasta työntekijäpulasta ja sopivien tekijöiden etsintä ja rekrytointi vaatii yrityksiltä paljon aikaa. Toisessa palvelukokeilussa toimme alueen työnhakijoita ja työvoimapulasta kärsivien toimialojen yrityksiä yhteen järjestämällä yhteistyöverkostomme kanssa erilaisia rekrytointitilaisuuksia. Näitä työn ja tekijöiden kohtaamisiin liittyviä kokeiluja toteutimme kahdella eri lähestymistavalla, sekä tukemalla yksittäistä rekrytoivaa yritystä sopivien työntekijöiden löytämisessä että vastaamalla kokonaisen toimialan työvoimatarpeisiin rekrytointitapahtumia järjestämällä. Toimialakohtaiset tapahtumat toteutettiin yhteistyössä ravintola-alan sekä siivous- ja kiinteistöalan toimijoiden kanssa, joista tässä on kuvattu esimerkkinä ravintola-alan rekrytointitapahtuma.

Tekijät hukassa

Ravintola-ala on viime vuosina noussut erityisen näkyvästi uutisiin kroonisen työvoimapulan vuoksi. Erityisesti pääkaupunkiseutu ja toisaalta voimakkaasti sesonkiluonteisesti toimivat pohjoisen matkailukeskukset ovat kärsineet tilanteesta. Työvoimaa on yrityksiin houkuteltu ulkomaita myöten. Myös Porvoon seudulla alan työvoimapula on tunnistettu.

Huomasin, että on tärkeää kertoa omasta työnhaustaan keskustellessa muiden ihmisten kanssa. Aika moni tuntee jonkun jossain yrityksessä, tai tietää, että jossain yrityksessä on tarvetta työntekijöille. Mukavaa oli huomata, että auttajia työnhaussa löytyy.

Ravintola-alan rekrytointitapahtumassa kokosimme yhdessä Porvoon Ohjaamon kanssa yhteen paikalliset ravintolayrittäjät ja joukon muita työllisyydestä vastaavia sidosryhmiä. Tapahtuman syntyyn vaikutti oleellisesti se, että toimialakohtainen työvoimatarve oli paikallisesti ja yhteisesti monilla tahoilla tunnistettu. Ravintolayrittäjien ahdinko työntekijöiden löytämiseksi oli akuutti. Tarve määräsi samalla tilaisuuden ajankohdaksi huhtikuun, sillä ravintola-alan tehtäviä on avoinna erityisesti kesällä. Paikallisella TE-toimistolla oli tiedossa soveltuvia työnhakijoita samoin kuin alle 30-vuotiaita nuoria palvelevalla Ohjaamolla, jonka palvelujen piiriin hakeudutaan usein juuri työnhakua koskevissa asioissa. Nuorten elämäntilanteeseen keikkatyöt myös soveltuvat useimmiten hyvin.

Tarpeet edellä

Rekrytointitilaisuudessamme alan kouluttaja kertoi työnhakijoille ravintola-alan tehtävistä ja työmahdollisuuksista, minkä jälkeen hakijoilla oli mahdollisuus kiertää yritysten esittelypisteillä kysymässä lisätietoja, esittäytymässä ja solmimassa kontakteja. Kohtaamisissa osapuolet saivat mahdollisuuden kertoa odotuksistaan ja selvittää, kohtaavatko tarpeet työsuhteeseen pääsemiseksi.

Ennen tilaisuutta olimme kontaktoineet paikallisia ravintola-alan yrityksiä selvittääksemme niiden rekrytointitarpeita. Henkilökohtaisten keskustelujen kautta saimme samalla käsityksen yrittäjien kokemista rekrytoinnin kipukohdista, joiksi tunnistettiin muun muassa ristiriita nuorten odotusten ja alan vaatimusten välillä. Ravintola-alan työ on voimakkaasti kytköksissä sesonkeihin. Työnantajille on tärkeää, että työntekijöillä on valmius joustaa ja olla käytettävissä silloin, kun ravintolassa on kiire. Alan kannattavuushaasteet asettavat omat reunaehtonsa työvoiman määrälle, mikä heijastuu suoraan työntekijöiden työkuormaan.

Työntekijälle joustamisvaatimus tarkoittaa käytännössä valmiutta tehdä pitkiä työvuoroja, jäädä ylitöihin tai tulla työvuoroon lyhyellä varoitusajalla. Kokonaistyötuntimäärä voi silti jäädä kuukausitasolla pieneksi. Työrytmi voi ravintolatyössä olla vaativa, eikä nuoren työntekijän ole kiireisessä työympäristössä helppoa saada neuvoja tai palautetta, koska niille ei aina ole aikaa. Aloitteellisuus, nopeus ja oppimiskyky korostuvat ravintolatyössä ammattiosaamisen rinnalla.

Oleellista ravintola-alalla on siis saada, ei vain työ ja tekijät kohtaamaan, vaan oikeat tekijät ja työ kohtaamaan. Lisäksi tarvitaan paljon rehellistä puhetta työn realiteeteista, jotka eri aloilla ovat erilaisia. Osapuolten saattaminen saman pöydän ääreen, paikalliset, konkreettiset tarpeet ja mahdollisuudet edellä, on hyvä alku lähteä rakentamaan ymmärrystä sille, mitä eri alat voivat tarjota ja kenelle työ voisi sopia. Ravintola-alalle suunnattu rekrytointitapahtumamme tarjosi tähän mahdollisuuden.

Täsmäosaamista etsimässä

Toinen yrityslähtöinen kokeilumme lähti rekrytointiapua tarvitsevan yrityksen tarpeista löytää samanaikaisesti useita uusia työntekijöitä. Kontakti yritykseen syntyi paikallisen kehitysyhtiö Posintran kautta, joka osana yritysten kehittämispalveluja tukee yrityksiä osaavan työvoiman saannissa. Kokeilu rakensi luontevan rajapinnan elinkeinoelämää edistävien yrityspalvelujen ja julkisten työvoimapalvelujen välille.

Etsimme yrityksen tarpeisiin sopivia työntekijöitä TE-toimiston, Ohjaamon ja alueella toimivan henkilöstövuokrausyrityksen yhteistyönä. Yritykseltä saatiin ennakkotietona työtehtäviin liittyvät osaamiskriteerit, mikä mahdollisti potentiaalisten osaajien tunnistamisen ja alustavat haastattelut jo ennen hakijoiden esittelyä tulevalle työnantajalle. Soveltuvat hakijat kutsuttiin tämän jälkeen yrityksessä järjestettävään tutustumistilaisuuteen, jossa heillä oli mahdollisuus nähdä yrityksen tilat ja saada realistinen kuva toiminnasta ja työn vaatimuksista. Tähän työnhakijoilla on harvoin mahdollisuus tavallisessa rekrytointiprosessissa, jossa hakija tyypillisesti tekee päätöksensä työpaikkailmoituksessa olevien ja haastattelussa kerrottujen tietojen varassa.

Eri toimijoiden yhteistyön ansiosta sekä työnantaja että työnhakijat saivat ennakkoon runsaasti informaatiota, minkä ansiosta valintaprosessi helpottui. Prosessin lopputuloksena yrityksellä oli lista hakijoista, joilla oli sekä riittävä osaaminen että aitoa mielenkiintoa avoinna olevia tehtäviä kohtaan – erinomainen lähtökohta onnistuneille rekrytoinneille.

 

Opit ja oivallukset

Paremmin kohdennettu on puoliksi tehty! Rekrytointi on yrityksille aikaa vievä, taloudellisia resursseja vaativa ja pitkä prosessi, kun se tehdään alusta loppuun omin voimin. Paikallisten yhteistyökumppanien taustatyö keventää yritysrekrytoijan taakkaa ja nostaa todennäköisyyttä löytää avoimeen paikkaan juuri siihen sopivin hakija. Samalla pystytään tunnistamaan paikallisesti juuri niitä aloja, joilla on työvoimapulaa ja vastaavasti ohjaamaan sopivia hakijoita sinne, missä aidosti on työpaikkoja.

Työelämä tarvitsee rehellistä puhetta! Työelämä, työ ja asenteet työtä kohtaan muuttuvat uusien sukupolvien mukana. Moni perinteinen työ tarvitsee silti edelleen tekijäänsä. Tilaisuudet, joissa hakijoiden ja työnantajien on mahdollisuus kohdata toisensa ja ennakkokäsityksensä ja keskustella selkokielisesti työhön liittyvistä odotuksista ja tarpeista, ovat tärkeitä. Läpinäkyvyys ja rehellisyys rekrytointiprosessissa luo parempaa työelämäkokemusta!

 

 

2.3. Vertaistuella ja valmennuksella työhön

 

Kenelle: Eri ikäiset työnhakijat Porvoossa ja Loviisassa

Palveluverkoston toimijat ja roolit
PALKO-hankkeen ryhmävalmentajat
Yksityinen uravalmentaja

 

Työttömyys on kokemus, jota parhaiten ymmärtää toinen työtön tai henkilö, joka on ollut samassa elämäntilanteessa. Hankkeen ensimmäisenä keväänä työnhakija-asiakkainamme oli viisi suunnilleen samassa elämänvaiheessa olevaa naista, joiden tarpeet työnhaun ympärillä näyttäytyivät samankaltaisina. Naiset kokivat ajatuksen työnhaun kokemusten jakamisesta hyödyllisenä, joten kokosimme aiheen ympärille vertaisryhmän. Vertaisryhmämme kokoontui hieman vaihtelevalla kokoonpanolla kevään 2018 aikana 4 kertaa ja osallistujat etenivät työnhaussa omassa tahdissaan, sekä ryhmä- että yksilövalmennuksen tuella.

Kerro vähän itsestäsi!

Keski-ikäinen työnhakija on työntekijänä usein jo konkari: taitava, kokenut ja monessa liemessä keitetty. Pitkä tai yhtä hyvin toisiaan seuraavista pätkistä koostunut työura on saattanut polveilla erilaisten käänteiden kautta sujuvasti eteenpäin, kunnes yt-neuvottelut, paikkakunnan vaihdos tai jokin muu elämäntilanteen muutos katkaisee pitkän työputken. Työnhakijan rooli voi tälle työelämän moniosaajalle olla kokonaan uusi ja outo ja vaatia osaamista, jota ennen ei ole tarvittu.

Olen ollut aina ahkera tekemään työtä. Eka kesätyöni oli 15-kesäisenä ikkunanpesijänä ja siitä asti olen duunannut aina jotain kesäisin ja myöhemmin kokoaikaisesti opintojen ohesta saakka. Olen jotenkin aina kokenut, että voin aloittaa aina uudelleen ja uudelleen, puhtaalta pöydältä. Tälläkin hetkellä tuntuu siltä. Olen ollut kahdessa koulutustani vastaavassa tehtävässä. Toinen oli valtionhallinnossa ja toinen Saksassa bisneksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kutkuttavassa kulmapisteessä. Näistä molemmista on jäänyt reppuun kauheasti kokemusta, näkemystä ja tapoja tehdä, päästä hyvään lopputulokseen.

Näissä tunnelmissa vertaisryhmämme kokoontui ensimmäisen kerran. Jokainen ryhmän jäsen kertoi aluksi omasta taustastaan, elämäntilanteestaan ja työnhaustaan. Viisi naista, viisi tarinaa ja valtava määrä kokemusta tiivistyi yhteisen pöydän ääressä. Vapaamuotoinen ja avoin keskustelu rakensi ensitapaamisessa vahvan perustan luottamukselliselle ryhmätyöskentelylle. Minulla on tämä minun tarinani ja hänellä omansa – miten erilaisia ja kuitenkin samankaltaisia käänteitä ja pohdintoja meidän elämäämme mahtuukaan!

Jaetut tarinat omasta elämästä, haaveista, työelämän mutkista ja notkoista veivät keskustelun seuraavissa tapaamisissa luontevasti siihen, miten kiteyttää monipolvinen ja elämänmittainen työhistoria kiinnostavaan muotoon työnantajalle. Useimmat osallistujat olivat ensimmäistä kertaa aidosti oman osaamisen myymisen äärellä. Mitä työnantaja oikeastaan haluaa kuulla pyytäessään “Kerro vähän itsestäsi”? Osaamisen kiteyttäminen tunnistettiin haasteeksi, jota pyrittiin ratkomaan raa´alla harjoittelulla: kaksi minuuttia aikaa, kerro itsestäsi! Moninainen, pitkä kokemus erilaisista työtehtävistä oli monelle vaikeaa pukea sanoiksi – ja ensin vuosien varrella kertynyt osaaminen oli itse myös tunnistettava. Vertaisryhmä tuli arvokkaaksi tueksi, kun yhdessä etsimme punaista lankaa itse kunkin työhistoriasta.

Mutta mitä minä haluan? Työelämän saralla haaveeni on saada jatkossa toteuttaa itseäni. Olisi täydellistä saada tehdä työtä, johon kokee intohimoa ja jossa saisi käyttää omia vahvuuksiaan. Eli että ekaa kertaa tekisi työtä rakkaudesta lajiin.

Yhteisestä yksilölliseen

Vertaisryhmän tapaamisten sisältö rakentui ensitapaamisen jälkeen osallistujien toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Jokainen sai tuoda keskusteluun niitä kysymyksiä, jotka itseä työnhaussa erityisesti mietityttivät, minkä jälkeen me valmentajat suunnittelimme seuraavat tapaamiset toivottujen teemojen pohjalta. Käsiteltäviä aiheita kevään aikana olivat oman osaamisen myymisen lisäksi muun muassa koulutuksen tukiasiat, työnhaku verkossa, piilotyöpaikkojen kartoittaminen ja itsetuntemus.

Vertaisryhmätyöskentelyn ohessa osallistujilla oli mahdollisuus henkilökohtaiseen valmennukseen uravalmentajan tuella. Henkilökohtainen valmennus antoi osallistujille mahdollisuuden pureutua syvemmin omaa työnhakua koskeviin erityistarpeisiin. Vertaisryhmässä yleisellä tasolla ja yhteisesti käsitellyt asiat vietiin uravalmentajan tuella konkretiaksi ja opittu hyödynnettiin muun muassa omien työnhakudokumenttien viilauksessa. Uravalmentaja sparrasi myös jokaista hakijaa kartoittamaan sopivia työnhakukohteita ja etsimään koulutusvaihtoehtoja osaamisen päivittämiseksi.

Työnhakua kiireettömästi keskustellen

Vertaisryhmävalmennusta sovellettiin hankkeen aikana myös nuorten ryhmässä, jonka osallistujat tulivat ryhmään avoimen kutsun kautta kaupungin työpajoilta. Nuorten vertaisryhmään osallistui viisi työpajalla työskentelevää nuorta, joilla oli taustallaan eri mittaisia jaksoja työpajoilla. Nuoret olivat osittain toisilleen tuttuja, osin tuntemattomia.

Tapaamisten sisältö räätälöitiin jälleen osallistujien tarpeiden mukaiseksi. Kuten kokeneempien työnhakijoiden vertaisryhmässä, osallistujat saivat myös henkilökohtaista työnhakusparrausta vertaistyöskentelyn rinnalla.

Mä en oo ikinä ajatellu työnhakua tosta näkökulmasta

Nuorten vertaisryhmässä työskentelimme verkkaisempaan tahtiin työpajanomaisesti, ja työskentelyn lomassa valmistettiin ja nautittiin yhdessä myös lounas. Keskeinen työmuoto oli keskustelu, jolle annoimme vapaamuotoisen yhdessäolon tuella runsaasti tilaa. Kiireetön, väljä ja rento ilmapiiri vapautti aikaa ihmettelylle, kokemusten vaihtamiselle ja päivän aiheena olevien asioiden, kuten työhaastatteluun valmistautumisen tai CV:n kirjoittamisen perusteelliselle työstämiselle. Totesimme, että yksinkertainen CV-malli on nopeasti kopioitu netistä, mutta oman persoonallisuuden ja osaamisen näkyväksi tekeminen vaatii pohdintaa ja vie aikaa, mikäli haluaa erottua.

Nuoria askarruttivat työnhaussa monet kysymykset. Valmentajien omasta työelämä- ja rekrytointikokemuksesta sekä yrityselämätaustasta voitiin ammentaa vastauksia erilaisiin pulmiin mentoroivalla otteella. Millaisia asioita haastattelija haluaa – ja ei halua kuulla? Miten hakemuskirjeen ensimmäisellä kappaleella herätetään rekrytoijan huomio, kun pöydällä on luettavana 200 hakemusta? Mitä työnantaja ajattelee pitkistä ajallisista aukoista CV:ssä? Miten konkreettisesti oma kokemus kannattaa CV:ssä avata? Ryhmässä käydyn yhteisen keskustelun ja työskentelyn jälkeen omat, osin jo vakiintuneet työnhakurutiinit näyttäytyivät nuorille uudessa valossa.

Mä en oo ikinä ajatellu työnhakua tosta näkökulmasta! Että työnantaja on ostamassa osaamista ja mä olen sitä myymässä. Voi kun mä voisi vetää kaikki mun hakemukset takaisin…

Viimeisellä valmennuskerralla toteutimme tavoitekarttatyöpajan, joka päätti nuorten valmennustapaamisten sarjan kurkistuksella tulevaisuuteen: Mitä asioita toivoisin elämääni tulevaisuudessa kuuluvan? Mitä työ tässä kokonaiskuvassa minulle merkitsee? Mistä innostun ja millaisia ovat unelmani? Monelle nuorelle on vaikeaa hahmottaa omia vahvuuksiaan ja osaamistaan. Työttömyyden pitkittyessä tulevaisuuden tavoitteet, itselle tärkeiden asioiden tunnistaminen ja niistä kumpuava motivaatio ovat kuitenkin tärkeää polttoainetta, jolla ottaa seuraavia haparoivia askeleita eteenpäin.

 

Opit ja oivallukset

Vertaisuus on voimavara! Vertaisryhmän voima piilee toivossa, jota vertaiset yhdessä vahvistavat. Yksittäinen kokemus yhdistyy vertaisryhmässä toiseen, ja kokemusten yhdistelmästä muodostuu kaikille uutta, työnhaussa hyödyllistä osaamispääomaa. Vertaisryhmässä jaetaan parhaimmillaan sellaista tietoa ja kokemusta, jota parhaallakaan työnhakuvalmentajalla ei ole tarjota. Viisaus asuu meissä, yhdessä.

Työnhaku on verkottumista ja vuorovaikutusta! Työnhakuun voi valmentautua parhaiten lähtemällä ulos, oppimalla monenlaisilta ihmisiltä, kuulemalla erilaisia kokemuksia, kertomalla omasta työnhausta, kysymällä ja kokeilemalla. Työnhakijan etu ja oikeus on saada verkottua erilaisten ihmisten, vertaisten ja ammattilaisten kanssa, joista juuri sillä yhdellä saattaa olla ratkaiseva vinkki tai kontakti oman työnhaun edistämiseksi.

Unelmointi kannattaa! Suuntaa elämälle ja työnhaulle voi joskus olla vaikea hahmottaa. Omat haaveet eivät myöskään aina ole linjassa sen kanssa, millä alalla on suurin työvoimapula ja mihin todennäköisyyksien valossa kannattaisi suunnata. Rohkeus unelmoida voi kuitenkin avata yllättäviä ovia, niin mielessä kuin konkreettisestikin. Kissakuiskaaja ei ehkä ole kovin yleinen ammatti, mutta jollekulle voi siinäkin työssä avautua elämänura! Työ voi olla myös väline itseä motivoivien unelmien toteuttamiselle vapaa-ajalla.

 

 

2.4. Työnhakija omalla polulla

 

Kenelle: Yksittäiset, eri-ikäiset työnhakijat Porvoon ja Loviisan seudulla

Palveluverkoston toimijat ja roolit
PALKO – työnhakuvalmennus ja yritysyhteistyö
Kaikki alueelliset yhteistyökumppanit koulutuksen ja työllisyyden alalla

 

Millaista tukea työnhakija tarvitsee päästäkseen työnhaussa eteenpäin? Tähän kysymykseen palasimme kaikissa kokeiluissamme yhä uudelleen, tavatessamme eri-ikäisiä ja -taustaisia työnhakijoita. Neljäs palvelukokeilumme tuotti yksilöllisen työnhakuvalmennuksen mallin, ja siihen kiteytyy monia oivalluksia aiemmista kokeiluistamme. Työnhakijat ohjautuivat kokeiluun hankkeessa rakentuneen laajan yhteistyöverkostomme kautta. Työskentely tässä kokeilussa perustui pääosin yksilölliseen työnhakuvalmennukseen, jonka toteutuksesta vastasimme itse. Haastamme viimeisen mallin myötä lukijaa pohtimaan, millainen merkitys työnhaussa on hakijan kuuntelemisella ja aidolla kohtaamisella.

Valintojen äärellä

Nelikymmenvuotias mies kieltäytyy oman alansa hyvin palkatusta työpaikasta toisella paikkakunnalla. Monen vuoden työttömyyskierteessä elänyt nuori nainen saa lupaavan työkokeilupaikan, johon voisi työllistyä myöhemmin vakituisesti, mutta lopettaa työssä jo ensimmäisen viikon jälkeen. Vuoden työttömänä ollut, kotona pelikoneen ääressä aikaa kuluttanut nuorimies aktivoituu yllättäen työnhakuun ja on kuukauden hakemisen jälkeen kokopäiväisessä työssä.

Miksi yksi onnistuu työnhaussa ja miksi täydelliseltä vaikuttava työpaikka ei olekaan mieluisa valinta toiselle? Mikä saa jonkun kieltäytymään varmasta työpaikasta ja ottamaan riskin tukien menettämisestä?

Nelikymppinen miehemme on yksinhuoltaja. Toiselta paikkakunnalta tarjottu työ merkitsisi hänelle pitkien työpäivien lisäksi pitkiä työmatkoja ja paljon poissaoloa kotoa. Hänellä on suuri huoli pienen, koulutietä aloittavan lapsensa pärjäämisestä kotona. Valinta on hänelle helppo: lapsen hyvinvointi menee kaiken edelle ja työ saa odottaa. Nuori nainen kärsii puolestaan vakavista ja arkea rajoittavista paniikkioireista, joista hän ei ole osannut kertoa kenellekään. Hän epäonnistuu kerta toisensa jälkeen hänelle eri palvelujen kautta osoitetuissa harjoittelupaikoissa ja työtehtävissä, sillä ne vaativat hänen ahdistavaksi kokemaansa asiakkaiden kohtaamista. Ja nuori mies sitten? Hän on löytänyt tyttöystävän toiselta paikkakunnalta. Tytön tapaaminen vaatii omaa autoa, auton hankkimiseen tarvitaan rahaa – ja rahaa saa menemällä töihin.

Edellä mainitun kaltaiset tarinat toistuivat hankkeemme asiakkaiden kertomuksissa usein. Tarinoissa on kyse elämästä, ei vain työelämästä. Kohtaamiemme työnhakijoiden arki koostui pienistä ja suurista valinnoista. Taloudelliset realiteetit ja riittävä osaaminen olivat toki monelle merkittäviä työnhakua ohjaavia kriteerejä. Työelämä on kuitenkin vain osa elämää ja monet inhimilliset tekijät vaikuttivat asiakkaidemme elämässä siihen, mitä roolia työ elämässä kulloinkin näytteli.

Kuuntelua, kysymyksiä ja kunnioitusta

Työnhakijoiden kokemuksiin tutustuessamme meille muodostui hankkeen aikana ”PALKO:n tapa toimia”: valmennuksellinen työote, johon kuuluu olennaisesti asiakkaan kuunteleminen, kunnioittaminen ja valmennuksellisten kysymysten esittäminen. Oleellista valmennuksellisessa lähestymistavassa on luottamus siihen, että oikeat vastaukset ja ratkaisut löytyvät työnhakijalta itseltään.

Valmennuksellisessa vuorovaikutuksessa valmentajan tehtävä on rohkaista asiakasta kysymyksin oivaltamaan itse, mikä on oikea suunta. Mikä sinulle on tärkeää? Mikä sinua motivoi? Millaiseen muutokseen olet valmis? Kysymysten esittäjinä tarvitsimme erityisesti kuuntelemisen taitoa eli malttia jättää taustalle omat ennakkokäsityksemme ja mielipiteemme siitä, mikä olisi oikea tapa toimia asiakkaan tilanteessa, sekä kunnioitusta asiakkaan ratkaisuja kohtaan. Valmentajasta ilmiselvältä tuntuva ratkaisu tai loistava työtarjous voi asiakkaalle olla kauhistus, päätös, jota hän ei omista ja johon hän ei erityisistä syistään ole valmis sitoutumaan. Vastentahtoisesti otettu askel johtaa työnhakijan kannalta harvoin pysyvään, hyvään lopputulokseen. Epäonnistumisen joutuu silti kohtaamaan ja käsittelemään työnhakija itse, ei hyvää tarkoittanut valmentaja.

Edellisessä luvussa mainittu nuori nainen pohti keskusteluissamme aiempia epäonnistumisiaan ja kiteytti kokemuksensa yhdestä epäonnistuneesta työkokeilusta seuraavaan lauseeseen: ”Ei se (ohjaushenkilö) koskaan kuunnellut mua, ja se paikkakin oli ihan väärä.”

Sparraaja, tsemppari ja rinnallakulkija

Yksilöllisessä työnhakuvalmennuksessa noudatimme pääpiirteissään samankaltaista prosessia kuin ensimmäisessä mallissamme. Työnhakijalle luvattiin puolen vuoden mittainen tehostettu työnhaun tuki. Koska valmennuksen sisältö määräytyi täysin asiakkaan tarpeiden mukaan, myös valmennuksen kesto ja tapaamisten määrä vaihtelivat asiakaskohtaisesti. Osan asiakkaista tapasimme kerran, jonka jälkeen asiakkaalla oli jo valmis suunnitelma siitä, miten edetä työnhaussa – tai uusi työpaikka! Toinen asiakas ilmoitti heti ensitapaamisella hyödyntävänsä koko puolen vuoden jakson, sillä hän koki tarvitsevansa paljon aikaa vaihtoehtojen huolelliseen pohtimiseen.

Kuten muissakin kokeiluissamme, myös valmennukseen liittyvien tapaamisten sisältö vaihteli merkittävästi ja sitä ohjasi vahvasti työnhakijan tarve. Jonkun asiakkaan kanssa aikaa käytettiin hakemusten kirjoittamiseen, toisen kanssa tukeen sähköisten viranomaislomakkeiden täyttämiseen. Joku työnhakijoista kaipasi ainoastaan rinnallakulkijaa, mahdollisuutta tavata säännöllisesti ja käydä toisen ihmisen kanssa läpi omaa, hiljakseen etenevää työelämään siirtymisen prosessia kahvikupin ääressä.

Veimme valmennusta ja työnhakua myös ulos kaupungille muiden ihmisten pariin. Kutsuimme työnhakijoita mukaan omien organisaatioidemme tilaisuuksiin ja luennoille verkostoitumaan, järjestimme täsmäluentoja työnhaun eri osa-alueilta ja ohjasimme työnhakijoita yhteistyökumppaneidemme tilaisuuksiin, koulutuksiin ja valmennuksiin.

Valmennuksellista työotetta ei erityisesti otettu asiakkaiden kanssa puheeksi yhteistyön alussa. Monet asiakkaista alkoivat silti kutsua luontevasti valmennuksesta vastaavaa hanketyöntekijää valmentajaksi, sparraajaksi tai tsemppariksi. Nimi heijasteli sitä tarvetta, joka kullakin prosessiin lähtiessä oli ollut.

Mahdollistaja ja oivalluttaja työssään

Työnhakijat saivat eri kokeiluissamme tukea käytännön työnhakutaidoissa ja pääsivät verkostoitumaan ja tutustumaan potentiaalisiin työnantajiin. He saivat uusia näkökulmia työnhakuun ja rinnalleen tsempparin, jolle soittaa hankalan paikan tullen. Ratkaisevan askeleen ottamisesta vastasi kuitenkin jokainen työnhakija itse. Joskus työnhakijan päätöksenä oli askeleen siirtäminen vielä hiukan eteenpäin tai yhden askeleen ottaminen taaksepäin; joskus pohdinta johti työpaikan sijaan koulun penkille opiskelemaan kokonaan uutta ammattia.

Työnhakuvalmentaja on parhaassa roolissa ollessaan mahdollistaja, oivalluttaja ja työnhaun prosessin käynnissä pitävä voima. Valmentaja voi näyttää ja avata uusia ovia sekä auttaa hakijaa ymmärtämään ja hahmottamaan omia voimavarojaan. Päätöksen seuraavasta askeleesta tekee kuitenkin aina työnhakija itse. Osalla asiakkaistamme oma polku avautui helposti ja nopeasti selkeään suuntaan. Osa hakijoista palautui hankkeen kuluessa asiakkaaksi yhä uudelleen, lopulta löytäen työn kolmannella yrittämällä kokonaan eri alalta kuin alun perin oli ajatellut.

Työnhaun paras asiantuntija on työnhakija itse. Tärkeää on antaa oikean polun etsimiselle aikaa sen verran kuin se vaatii ja tarjota hakijalle sellaista tukea, mitä tämä kokee tarvitsevansa. Oikeaan aikaan, omista lähtökohdista ja voimavaroista lähtevä ja oikeilla perusteilla tehty päätös kantaa pitkään ja tuottaa ehkä pitkällä aikavälillä myös enemmän hyvinvoivia ja työssään viihtyviä työntekijöitä.

 

Opit ja oivallukset

Kysyminen, kuunteleminen ja kunnioittaminen kannattaa! Valmennuksellinen lähestymistapa työnhakuun auttaa työnhakijaa tunnistamaan omat voimavaransa, selkiyttämään omia tavoitteita, asettamaan realistisia tavoitteita ja ottamaan vastuuta omista päätöksistä. Valmentajan mielestä paras ratkaisu ei välttämättä puhuttele työnhakijaa eikä kanna pitkälle. Itse tehtyihin päätöksiin on helppo sitoutua!

Rinnallakulkijan paikka auki! Työttömyys ei ole ominaisuus, joka sellaisenaan määrittelee henkilön palvelutarpeen. Osalle työnhakijoista riittää rinnallakulkijan tuki tai kevyt sparraus, osa kaipaa vertaisryhmää, osaamisen päivittämistä tai syvällisempää työnhakuohjausta. Viranomaistukea, ryhmävalmennuksia ja asiantuntijaresurssia tulisi ohjata niille hakijoille, jotka sitä aidosti tarvitsevat.

Onko työllistyminen aina tavoiteltava ja oikea ratkaisu? Onko työttömyys poikkeustila, josta on pyrittävä mahdollisimman nopeasti ja kaikin keinoin eroon? Voiko työnhakuvalmennus päättyä myös oivallukseen, että juuri nyt ei ole oikea aika työllistyä? Omien arvojen tunnistaminen ja valintojen tekeminen niiden pohjalta tuottaa yksilölle hyvinvointia ja vie elämässä eteenpäin oikeaan suuntaan, kun aika on päätökselle oikea.

 

3 Lopuksi

Tässä julkaisussa kuvatut neljä työllistämisen mallia ja kaikki hankkeessa oppimamme tiivistyvät vahvasti kahteen keskeiseen havaintoon. Ensimmäinen on, että paikallisissa yhteistyöverkostoissa piilee suuri potentiaali työllisyyden palveluja kehitettäessä. Yhdistämällä julkisiin työvoimapalveluihin ennakkoluulottomasti kaupungin eri toimialojen osaamista, yksityisiä palveluja sekä kolmannen sektorin ja elinkeinoelämän panosta saadaan aikaan verkosto, joka voi yhdessä tarjota työnhakijoille runsaasti hyödyllisiä kontakteja, osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia sekä konkreettisia työmahdollisuuksia. Verkoston tekevät kuitenkin ihmiset. Aito, yhteiset intressit tunnistava ja sitoutunut yhteistyö vaatii pitkäjänteistä ja tavoitteellista työtä, tietoista yhdessä tekemisen vaalimista ja ylläpitävää ja toimintaa kehittävää koordinointia.

Toinen havaintomme liittyy työnhakijaan ja siihen, miten työllistymistä voitaisiin parhaiten edistää. Hankkeemme kokemusten valossa työnhaun palvelujen uudistaminen ja muotoilu entistä rohkeammin yksilölliseen, asiakkaan tarpeet, voimavarat ja elämäntilanteen huomioivaan suuntaan näyttää tavoittelemisen arvoiselta. Yksilöllisyys ei palveluissa tarkoita automaattisesti suurempia kuluja, “lisää kaikkea kaikille”, vaan käytössä olevien resurssien suuntaamista räätälöidymmin havaittuun tarpeeseen. Keskeistä on kehittää keinoja tunnistaa entistä yksityiskohtaisemmin työnhakijan palvelutarve, jotta hänet voidaan ohjata heti aidosti tarvetta vastaavan palvelun piiriin. Se palvelu voi löytyä vaikkapa yhteistyöverkostosta – se voi olla sparraaja kahvikupin ääreltä. Ei kallista, mutta aika inhimillistä. Ja aivan yhtä tehokasta.

Yksilöllisen palvelutarpeen tunnistaminen vaatisi luonnollisesti nykyistä suurempaa huomiota ja panostusta työnhakijan ensikohtaamiseen. Työnhakijan tilanteen alkukartoitus tulisi tehdä huolella, jotta olisi mahdollista päästä hänen elämäntilanteessaan aidosti mahdollisten vaihtoehtojen äärelle. Nykyinen suuntaus, joka vie asiakaskohtaamisia yhä enemmän verkkoon ja puhelimessa tuotettuihin palveluihin, ei toimi tässä tarkoituksessa parhaalla mahdollisella tavalla. Kehittämistarpeesta kertoo, että kohtasimme hankkeessa useita asiakkaita, joilla oli ollut suuria vaikeuksia saada viranomaisten kanssa sovituista asioista selkoa puhelimessa tai ylipäätään asioida puhelimitse. Työttömäksi ilmoittautuminenkaan ei verkossa suju kaikilta ongelmitta. Tarvitsemme yhä kohtaamisia, kasvokkain, kiireettä.

Yhteiskunnan tärkeänä tavoitteena on varmistaa riittävä työllisyysaste ja turvata siten  suomalaisten hyvinvointi. Suomalaiset ikääntyvät, ja suuri joukko työikäisiä ihmisiä, erityisesti nuoria miehiä, on kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella. Yhteiskunnassa puhaltavat myös arvoihin liittyvät muutostuulet. Samaan aikaan kun työuria halutaan pidentää, maailmalta rantautuvat uudet ilmiöt, kuten “firettäminen”*, tuovat signaaleja nuorten sukupolvien kokonaan uudesta suhteesta työn käsitteeseen. Vanhempien sukupolvien hämmästykseksi somettaminen ja bloggaaminen ovat jo pitkään olleet oikeita ammatteja.

Työelämän muutos siis on ja pysyy. Muutoksen teemme kuitenkin me itse. Jatkuva uteliaisuus, rehellinen vuoropuhelu, ajan hermoilla pysytteleminen ja ennakkoluuloton asenne uudistumista kohtaan ovat meille kaikille parhaita keinoja pysytellä liikkeessä mukana – ja tehdä samalla yhdessä hyvää työelämän tulevaisuutta.

Työelämä on muuttunut, mutta se tarkoittaa, että sitä pitää katsoa uudella tavalla. Työntekijä tuntuu voivan helposti kokea olevansa työmarkkinoiden ja niiden epävarmuuden armoilla. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että ehkä tässä on myös mahdollisuus. Ehkä en olekaan työnhakijana työelämän kerjäläinen vaan olen myös tavallaan vapaa agentti. Esimerkiksi pätkätyössä voisi olla sellainen mahdollisuus, että pääsee näkemään työyhteisöjä ja mikäli niissä ei viihdy, niihin ei pätkätyöläinen joudu jäämään. Pätkien välissä voisi aina virittäytyä uudelleen ja tarkistaa, mikä minua kiinnostaa nyt tai jatkossa. Puhtaalta pöydältä aloittaminen olisi näin jatkossakin mahdollista.

 

P.S. Juutuitko sanaan ”firettäminen”? FIRE on lyhenne sanoista “financial independence, retire early”. (Lue lisää https://bit.ly/2KBqJjL; https://bit.ly/2KprmOI)