Kohti inklusiivista koulutusta – kehitetään yhdessä erityisen tuen käytäntöjä!

Hyvä lukija!

Olet lämpimästi tervetullut julkaisumme pariin! Kohti inklusiivista koulutusta – kehitetään yhdessä erityisen tuen käytäntöjä -julkaisu on koottu kansallisessa INKLU-hankkeessa. Hankkeen koko nimi on INKLU – Kohti inklusiivista ammatillista koulutusta, ja se toteutuu 1.3.2024–31.8.2026.

Olemme koonneet julkaisun Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa vuosina 2024–2025 opiskelleiden ja valmistuneiden ammatillisten erityisopettajaopiskelijoiden kanssa. Erityisopettajaopiskelijoiden kanssa yhdessä kehittäminen on osa ammattikorkeakoulujen TKIO-toimintaa. Se on myös ammatillisena erityisopettajana kehittymistä, kuten julkaisumme teemat ja sisällöt osoittavat.

Julkaisussa tuomme esille inklusiiviseen koulutukseen ja erityiseen tukeen kehitettyjä ja hyväksi havaittuja käytänteitä opetuksessa ja ohjauksessa. Julkaisumme alku koostuu teemoista, joissa tarkastelemme inkluusiota, kaikkien opiskelijoiden osallisuuden tukemista.

Julkaisun toinen osa, Inklusiivinen työote, kuvaa erilaisia käytänteitä, joilla inklusiivisuutta rakennetaan oppilaitoksissa. Kolmannessa, Innostavia oppimateriaaleja kaikille -osiossa jaetaan käytännön opetuksessa kehitettyjä oppimateriaaleja kaikkien käyttöön ja kehitettäväksi edelleen. Keinoja ja välineitä osallisuuteen -osio sisältää erilaisia toimintatapoja, joilla vahvistetaan opiskelijoiden osallistumista oppimiseen.

Kootessamme tätä julkaisua olemme pitäneet mielessämme opetus- ja ohjaushenkilöstön sekä työelämätoimijat. Siksi myös julkaisumme muoto on moninainen: se sisältää artikkeleita ja podcasteja.

Julkaisumme kuuluu kansalliseen Ernest-kirjastoon, johon on koottu hyviä käytänteitä ja menetelmiä inklusiivisuudesta ja erityisestä tuesta ammatillisessa koulutuksessa. Myös Ernest-kirjasto on rakennettu INKLU-hankkeessa.

Toivomme, että saatte julkaisusta hyviä ideoita ja käytänteitä sekä innostutte kehittämään niitä edelleen yhdessä.

Eija Honkanen, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Sini Bask, lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Leena Nuutila, lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

---

Koulutuksessa inkluusio on kaikkien osallisuuden tukemista

Inklusiivinen koulutus rakentuu jokapäiväisistä teoista yhdessä toimien. Se on arjen konkretiaa, jossa kaikilla toimijoilla on inklusiivisuuteen liittyvät yhdenvertaisuuden arvot ja toimintaperiaatteet. Inklusiivisuus tuo kaikkien äänen kuuluville ja luo osallistumisen mahdollisuuden kaikille yhteisöllisessä toiminnassa.

Suomessa koulutuspoliittisena tavoitteena on inklusiivisuuden toteutuminen kautta koulutusjärjestelmän. Tätä tukevat kansainväliset sopimukset ja kansalliset linjaukset, joita ohjataan hallinnollisesti eri tavoin.

Opetus ja ohjaus ovat oppilaitoksen ydintoimintaa ja vaikuttavat inklusiivisuuden toteutumiseen. Kaikkein tärkein perusta inklusiivisuuden toteutumiselle koulutuksessa on oppilaitoksessa tapahtuva arjen toiminta ja ihmisten keskinäinen kohtaaminen.

Haaga-Helia ammattikorkeakoulu kehittää inklusiivisuutta ammatillisessa koulutuksessa ja sen oppimisympäristöissä: opettajankoulutuksessa, täydennyskoulutuksessa INKLU-hankkeessa sekä muissa kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa.

Tarkastelemme kirjoituksessamme inklusiivista ammatillista koulutusta ja sen kehittämistä kansallisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta. Kansallisesta näkökulmasta nostamme esille opiskelijalähtöisyyden, oppilaitoksen toimintakulttuurin, inklusiivisen pedagogiikan ja ammatillisen erityisopettajan roolin.

Kansainvälisestä näkökulmasta puolestaan ajankohtaisia teemoja ovat kaikkien osaamisen ja kyvykkyyksien käyttöönotto sekä kestävä globaali kehitys. Jokaisen mahdollisuus oppia, osallistua ja kasvaa maailmankansalaiseksi on välttämätöntä kestävän tulevaisuuden luomiseksi.

Opiskelijalähtöisyys ja yhdessä toimiminen ovat inkluusion perusta

Inkluusiivisuuden toteutuminen oppilaitoksessa heijastuu opiskelijan kohtaamiseen ja opiskelijalähtöisyyteen opetuksessa ja ohjauksessa. Opiskelijan arvostava kohtaaminen hänen henkilökohtaisten kykyjensä ja tavoitteidensa suunnassa kuvaa hyvin, mitä opiskelijalähtöisyys on käytännössä.

Inkluusio on kaikille opiskelijoille yksilöllisen, yhteisen ja yhteisöllisen oppimisen mahdollistaja, jossa kaikilla on oikeus oppia. Inklusiivisessa koulutuksessa toteutuvat opiskelijoiden yhdenvertaisuus, yhdessä tekeminen, osaamista tukeva ilmapiiri sekä vaikuttaminen ja valinnan mahdollisuudet. Opiskelijan kokema inkluusio ja sen myötä osallistumisen mahdollisuudet vaikuttavat myös hänen opintoihinsa. (Honkanen 24.9.2024.)

Opiskelijalähtöisyys on ammatillisessa koulutuksessa koulutuspoliittinen arvo, joka on näkyvissä koulutuksen järjestäjien toimintaa ohjaavissa strategioissa arvopäämäärinä sekä pedagogiikkaa ohjaavina tavoitteina ja ratkaisuina.

Oppilaitoksen toimintakulttuuri ja asenteet vaikuttavat inklusiivisuuteen

Koulutuspoliittiset ratkaisut vaikuttavat inkluusioon sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Inklusiivinen koulutus mahdollistaa paljon, ja toisaalta se kohtaa monenlaisia haasteita. Mahdollisuudet liittyvät yhdenvertaiseen arvostavaan kohtaamiseen, yhteisöllisyyteen ja kokemukseen hyvinvoinnista yhteisön jäsenenä sekä ihmisten kasvuun ja kehitykseen läpi elämän.

Kohtaamiseen, kasvuun ja kehitykseen kytkeytyvät asenteet, jotka arvostavat moninaisuutta ja toteuttavat aitoa yhteisöllisyyttä: kohtaamme toisemme yhdenvertaisesti ihmisinä ja toimimme yhdessä. Haasteet ilmenevät käsityksissä yhdenvertaisuudesta ja erilaisuudesta sekä asenteissa kohdata erilaisuutta. Ammatillisessa koulutuksessa keskeisinä toimijoina ovat opetushenkilöstö, opiskelijat ja työelämän toimijat. He kaikki toteuttavat osaltaan inkluusiota. Mahdollistajia ja kriittisiä suhtautujia löytyy näistä kaikista toimijoista.

Oppilaitoksen valmius inklusiivisuuden toteuttamiseen on yhteydessä siihen, miten opiskelija on toiminnan keskiössä, kuinka hyvin toimintakulttuuri ja pedagogiset ratkaisut mahdollistavat avoimen ja rakentavan vuorovaikutuksen sekä miten ne kannustavat opetushenkilöstöä moniammatilliseen yhteistyöhön, osallisuuteen ja vastuun ottamiseen. Inkluusio on yhteisöllisyyttä toimintakulttuurissa, asenteissa ja pedagogiikassa.

Inklusiivinen pedagogiikka on opiskelijan oppimisen tukemista ja edistämistä yhteistyössä

Inklusiivisuus näkyy myös pedagogisessa toteutuksessa. Ammatillisen opettajan pedagogista toimintaa ohjaavat erilaiset opetukseen ja ohjaukseen liittyvät oppilaitoksen strategiat, arvot ja substanssialan osaaminen. Inklusiivisen pedagogiikan tehtävänä on tuoda kaikkien opiskelijoiden potentiaali esille. Siksi jokaisen opiskelijan tunteminen, hänen vahvuuksiensa ja osaamisensa näkyväksi tekeminen on tärkeää koko opintojen ajan.

Ammatillinen opettaja tuntee opiskelijansa, heidän vahvuutensa, kykynsä ja osaamisensa sekä luo tavoitteita yhdessä opiskelijan kanssa. Nämä liittyvät opiskelijan opiskelukykyyn. Ammatillisen opettajan ja oppimisyhteisön tehtävänä onkin tukea opiskelijan opiskelukykyä.

Opiskelukyky on opiskelijan opintojen aikana muuttuva ominaisuus. Sen tukeminen on jatkuvaa vuoropuhelua ja yhteistyötä opiskelijan ja oppimisyhteisöjen kanssa. Opiskelukyky huomioi opiskelijan voimavarat ja opiskelutaidot sekä rakentaa opetuksen, ohjauksen ja oppimisympäristöt sellaisiksi, että ne tukevat opiskelijan oppimista.

Inklusiivinen pedagogiikka huomioi saavutettavat, selkeät ja monikanavaiset oppimateriaalit, erilaiset tavat oppia eri ympäristöissä sekä yksilöllisyyden ja yhdessä oppimisen. Se on pedagogisia valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia opintojen aikana opiskelijalle. Inklusiivinen pedagogiikka tukee ja edistää kaikkien opiskelijoiden opiskelukykyä ja hyvinvointia. Työskentelyssä ovat mukana myös moniammatilliset osaajat ja toimijat eri rooleista käsin. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan opiskelukykyä ja hyvinvointia tukevat oppilaitoksen oma henkilöstö, hyvinvointialueiden toimijat ja alueelliset verkostot tiiviissä yhteistyössä.

Opiskelijoiden kokema hyvinvointi ja opiskelukyky ovat myös osa tulevaisuuden hyvinvointia ja työkykyä. Työelämässä oppiminen on yhä kiinteämpi osa ammatillista koulutusta, jossa ammatillisella opettajalla on merkittävä rooli suhteessa opiskelijaan ja työelämässä toimiviin ammattilaisiin, jotka ohjaavat opiskelijaa.

Työelämälähtöinen ammatillinen koulutus antaa opiskelijalle mahdollisuuden onnistumisen, selviytymisen ja kyvykkyyden kokemukseen. Tästä syystä se on opiskelijalle luonteva osa ammatillista kasvua ja oppimisympäristöjä. Henkilöstön tehtävänä on varmistaa opintojen sujuminen koko opintojen ajan ja erilaisissa oppimisympäristöissä.

Opiskelija voi tarvita opintojensa aikana erityistä tukea oppiakseen ja saavuttaakseen opintojensa tavoitteet. Silloin ammatillisen opettajan lisäksi erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita ohjaa erityisopettaja.

Ammatillisella erityisopettajalla on keskeinen rooli inklusiivisuudessa ja erityisessä tuessa

Erityisopettaja on yksi keskeinen toimija, joka edistää inklusiivisuutta oppimisyhteisöissä sekä saavutettavaa pedagogiikkaa ja erityispedagogista tukea. Ammatillinen erityisopettaja on erityispedagoginen asiantuntija, jonka tehtävät ja osaaminen ovat laajoja (Kaikkonen 2020). Erityisopetuksessa keskeistä on nähdä opiskelijan vahvuudet ja osaaminen sekä luoda tavoitteet yhdessä. Erityisopettaja etsii opiskelijan kanssa erilaisia yksilöllisiä ratkaisuja tukea tämän oppimista kohti tavoitteita ja kuntotumista. Erityisopetus- ja ohjausosaamisen lisäksi hän on kollegiaalinen tuki muulle henkilöstölle, kuten ammatilliselle opettajalle, erilaisissa pedagogisissa ratkaisuissa sekä erityisessä tuessa.

Erityisopettajan tarjoama sosioemotionaalinen tuki oppimisyhteisöissä on myös osallisuuteen tukemista. Tällöin yhteisen tavoitteellisen toiminnan ja erityisen tuen ratkaisujen rakentaminen turvallisessa ja kannustavassa vuorovaikutuksessa on keskeistä. Vuorovaikutuksen merkitys inklusiivisessa ammatillisessa koulutuksessa korostuu erityistä tukea tarvitseva opiskelijan kohdalla (ks. Gjerstad ym. 12.12.2024). Miten opiskelija kokee tulleensa kohdatuksi ja kuulluksi sekä miten edistetään hänen osallistumistaan tai mahdollisuuksiaan saada erityispedagogista tukea ja ohjausta kaikissa erilaisissa oppimisen ympäristöissä?

Ammatillisen koulutuksen tehtävänä on työelämälähtöisyys sekä sen varmistaminen, että työelämän realiteetit ja koulutuksen tavoitteet kohtaavat. Tähän kytkeytyy osuvasti kuvaus tulevaisuuden erityisopettajan erilaisista rooleista ja tehtävistä. He toimivat luovasti avoimissa oppimisympäristöissä, opiskelijoiden henkilökohtaisena valmentajana ja sparraajana yksilöllisissä työelämälähtöisissä oppimisympäristöissä, verkosto- ja työelämälähtöisen osaamisen kehittäjänä sekä opetushenkilöstön konsultatiivisena tukena.

Työllistymispolkuja rakentamassa

Ammatillisen koulutuksen ja työelämän rakennemuutokset ovat haastaneet etsimään uudenlaisia yhteistyön muotoja. Haasteena ovat esimerkiksi työpaikalla tapahtuvan ohjauksen vaihtelevat käytännöt. Koulutusten järjestäjien on etsittävä tunnistettuihin haasteisiin uusia ratkaisuja yhdessä työelämän kanssa.

Oppilaitosten opetus- ja ohjaushenkilöstön, työpaikkaohjaajien, työhönvalmentajien, uraohjaajien sekä työllistymisen varmistajien valmiuksia tulee kehittää, jotta he pystyvät paremmin tukemaan ja ohjaamaan erilaisia opiskelijoita siirtymään työelämään. Yhteistyön tarve korostuu erityistä tai vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden osalta. Pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä ja muutosta työelämäyhteistyöhön ja työhönvalmennukseen.

Tähän tarpeeseen pyrkii vastaamaan valtakunnallinen Ketjut kuntoon -hanke. Hankkeessa edistetään ja sujuvoitetaan heikommassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden siirtymistä työmarkkinoille. Samalla pyritään rakentamaan toimivia työllistymispolkuja työnhakijan ja työnantajan välille sekä kehitetään ja toteutetaan toimia työllistymisen edistämiseksi. Tarkoituksena on lisätä työkykyä vahvistavia toimenpiteitä, palveluja ja ohjausta.

Hankeyhteistyöllä pyritään rikastuttamaan työyhteisöjen moninaisuutta: tarjotaan erilaisia työvälineitä yhdenvertaisiin ja syrjimättömiin rekrytointikäytänteisiin. Yhdessä uusien työllisyysalueiden kanssa kehitetään toimivia nivelvaiheen prosesseja sekä tuetaan työllisyysalueiden toimintaa vahvistamalla henkilöstön ohjausosaamista.

Alueellisen kehittämisen rinnalla tehdään laajasti kansallista ja kansainväistä yhteistyötä inklusiivisen koulutuksen kehittämiseksi.

Inkluusio on globaali kehittämisen teema

Ammatillisen koulutuksen kehittämisestä Euroopassa vastaa Cedefop, jonka toiminnassa keskeinen kehittämisen kohde on inkluusio. Pyrkimyksenä on varmistaa työvoiman riittävyys ja osaaminen vahvistamalla toimia, jotka mahdollistavat kaikkien osallisuuden työmarkkinoille. Samalla toivotaan, että kaikki eurooppalaiset voisivat saavuttaa oman parhaimman osaamisensa ja saisivat riittävän tuen siihen pääsemiseksi.

Inkluusio on globaalisti merkityksellinen, jaettu tarve ja huoli, ja sitä kehitetään tavoitteellisesti. YK:n 17:stä kestävän kehityksen tavoitteesta neljäs kohdentuu inklusiiviseen koulutukseen: kaikille tulee taata avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta s.a.). Yhteiseen tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan inklusiivista ammatillista koulutusta ja tietoisia, osallisuutta lisääviä arjen pedagogisia valintoja.

Lähteet

• Gjerstad, E., Honkanen, E. & Kock, H. 12.12.2024. Ohjausorientaatiot ohjausvuorovaikutusosaamisen kehittämisessä äänianalyysin avulla. eSignals. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.
• Honkanen, E. 24.9.2024. Osallisuuden peruspilarit opetuksessa ja oppimisessa. eSignals Pro. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.
• Kaikkonen, L. (toim.) 2020. Erityisopettajat ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimus työn muutoksista. (PDF-julkaisu). Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Jyväskylä.

Kirjoittajat:
Eija Honkanen, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Sini Bask, lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Leena Nuutila, lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Inklusiivinen työote 

Hyvärinen & Honkanen: Opiskelijan osallisuutta tukevia käytäntöjä

Osallisuutta tukee YK:n ihmisoikeuksien julistus, ja se on kirjattu erilaisiin kansallisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin sekä opetussuunnitelmiin ja tutkintojen perusteisiin. Mutta mitä osallisuus on ammatilllisen koulutuksen arjessa?

Se on käytännönläheistä toimintaa ja yhdessä tekemistä. Se on esimerkiksi kahvinkeiton opettelemista vaiheittain, se on tuolille löydettäväksi laitettuja palautelappuja, täsmätyötehtäviä ja yhteisiä aplodeja. Osallisuus on osallistumista, myös osittaista osallistumista, kunkin kykyjen ja halujen mukaan.

---

Kosonen & Honkanen: Konsultatiivinen erityisopetus ammatillisessa koulutuksessa – tapausesimerkkinä ammattiopisto Omnia

Yksi erityisopettajan tehtävistä on opettajien pedagoginen tukeminen eli konsultaatio. Sitä voidaan toteuttaaa eri tavoin, mutta yhtä kaikki kyse on oman osaamisen jakamisesta työyhteisössä. Parhaimmillaan se on molempien osapuolten ammatillista kehittymistä – unohtamatta opiskelijaa, jonka vuoksi työtä tehdään.

---

Lehmuskanta & Honkanen: Tietoturva ja tekoälysovellusten vastuullinen käyttö kuuluvat erityisopettajan osaamiseen

Tekoälyssä on paljon hyvää: se on nopea, tehokas, hyödyllinen, helppo käyttää. Tekoäly on kuitenkin syytä tuntea edes hiukan pintaa syvemmältä: on tiedostettava erilaiset vinoumat, riskit ja vaaran paikat, joiden kanssa jokainen teoälyn käyttäjä on tekemisissä.

---

Vuoriranta & Nuutila: Opintokoutsi ja Opintoluotsi tukevat opiskelijoita Turun ammattikorkeakoulussa

Turun ammattikorkeakoulun yksi strateginen teema on yhteisön hyvinvoinnin vaaliminen, ja sen tavoitteena ovat hyvinvoivat opiskelijat ja henkilöstö. Yhä useammin opiskelijat tarvitsevat myös erityistä tukea.

Turun ammattikorkeakoulussa yksi tapa huolehtia opiskelijoista on Opintokoutsi-palvelu. Opintokoutsin luokse voi mennä ilman ajanvarausta, jos jokin opinnoissa mietityttää.

---

Keisu: Inklusiivisemman oppimiskokemuksen rakentaminen ammattikorkeakoulussa – esimerkkejä toisen kotimaisen kielen opetuksen käytännöistä

Inklusiiviselle opetukselle on ammattikorkeakoulussa kysyntää. Jokaisella opintojaksolla on mukana yksilöllisistä järjestelyistä ja tuesta hyötyviä opiskelijoita. Yhtä lailla mukana on opiskelijoita, jotka eivät juuri tukea tarvitse. 

Inkluusion vahvistumiseen tarvitaan opettajien osaamisen kehittämistä, sekä aikaa ja vapautta uudenlaisen ajattelun kehittymiseen. Inkluusio toteutuu yhteistyössä opiskelijoiden kanssa, ei vain heitä varten.

Kuuntelin, karsin, katsoin uusin silmin. Syntyi aiempaa inklusiivisempi Svenska för arbetslivet -opintojakso.

---

Tiainen & Honkanen: Oppimisen tuen kehittäminen Koulutuskeskus Salpauksessa

Inklusiivisuuden vaaliminen on koko oppilaitosyhteisön asia. Jokaisen tulisi vuorollaan saada äänensä kuuluviin. Käytännössä se tarkoittaa, että on oltava aikaa ja yhteisiä keskusteluja.

Koulutuskeskus Salpauksessa oppimisen tuen kehittäminen aloitettiin tarkastelemalla nykyistä tilannetta: mikä meillä toimii, mihin pyrimme ja millä keinoin?

---

Ghelichkhani & Bask: Oppimisen tuen kehittäminen sähköalan ammatillisessa koulutustiimissä

Kieli on oppimisen ytimessä. Oppiminen on kieleen sidottu prosessi, joten jokainen oppimistilanne on aina myös kielen oppimisen paikka.

Käytännön oppimistilanteissa on usein yksi opettaja ja opiskelijat, joista jokaisella on omanlaisensa kielitaito: äidinkieli voi olla jokin muu kuin opiskelussa käytetty kieli, kieleen voi liittyä oppimisen haasteita – eikä unohtaa voi sitäkään, että sähköalan termistö on aivan omanlaistaan.

---

Andersson & Nuutila: ”Vägen till välmående” – en arbetsbok för yrkesstuderande

Opiskeluaika voi olla jännittävä ja innostava löytöretki. Siihen voi kuulua myös vaativuutta, stressiä, suurtakin ponnistelua.

Tärkeintä tämän kaiken keskellä olisi voida hyvin. Miten lisätä nuorten hyvinvointia opinnoissaan ja miten ehkäistä haastavien tilanteiden syntymistä ja pahenemista? Miten vahvistaa opiskelutaitoja ja opiskelijaterveyttä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa?

---

Innostavia oppimateriaaleja kaikille

Laine, Latva & Honkanen: Kuvat, selkokieli ja yhteisopettajuus tukevat oppimista

Koti ja tuttu elämä Filippiineillä jää taakse. Edessä on tulevaisuus Suomessa, johon kuuluu sairaanhoitajaopintoja, suomen kielen opiskelua ja se kaikki muu: elämä uudessa maassa.

Millaista on, kun kaikki on uutta? Miten voimme tulla opiskelijoita vastaan ja helpottaa heidän oppimistaan?

---

Rauvola & Nuutila: Itseopiskelu opettaa oppimaan – materiaalia logistiikka-alan opiskelijoille

Itseopiskelussa keskeistä on, että herätetään oppilaassa innokkuus, ilo ja halu oppia uutta. On tärkeää ohjata opiskelijaa hallitsemaan oppimistaan ja tukea häntä sietämään oppimisen vaatimaa ponnistelua ja siihen sisältyvää epäonnistumisen riskiä. Opiskelijaa siis ohjataan myös oppimaan oppimisessa.

Itseopiskelua kokeili joukko logistiikka-alan opiskelijoita, joilla kaikilla on erityisen tuen suunnitelma. Monessa onnistuttiin, jotakin kannattaa tehdä vastaisuudessa toisin.

---

Barck & Nuutila: Opiskelijat toivoivat, opettaja vastasi: syntyi omatoiminen liikunnan kurssi

Liikkumisen hyödyt – niitä tuskin kukaan osaa luetella tyhjentävästi. Liikkumisen esteet – niitäkin riittää. Monelle liikuntatunnit perinteisessä muodossa voivat olla erittäin haastavia, joten liikkumisen lisäämiseen tulisi kehittää erilaisia tapoja.

Yksi esimerkki on omatoiminen liikunnan kurssi, jossa opiskelija saa vapaasti valita liikkumismuotonsa. Kurssi sopii tuen tarpeista riippumatta kaikille 2. asteen ammatillisessa koulutuksessa oleville nuorille.

---

Danska, Laakso & Nuutila: Voiko yhteiskuntatietoutta opettaa pelillisyyden keinoin?

Mitä jos oppimistilanteessa olisi aiempaa enemmän iloa ja keskustelua? Me löysimme niitä – opiskelijoiden kanssa – pelillistämisen avulla.

Kokeilimme pelillistämistä TELMAssa, toisen asteen perustutkintokoulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa. Pelillistämisessä oppimisympäristö ja -kokemus mukautuvat oppijan valintoihin, jolloin oppimisen ohjaamiseen tulee uusia mahdollisuuksia ja kiinnostavuutta.

---

Keinoja ja välineitä osallisuuteen

Kallunen & Nuutila: Elämäni suunta -harjoitus selkiyttää nuoren tulevaisuudensuunnitelmia

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmani ovat? Mitä esteitä tielläni on? Mitä ominaisuuksia tarvitsen saavuttaakseni haaveeni?

Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä kenelle tahansa. Me kysyimme niitä kolmelta ryhmältä: 5.-6.-luokkalaisilta, 9.-luokka ja erityisammattioppilaitoksen TUVA-ryhmältä. Vastaukset olivat yhtä monimuotoisia kuin oppijatkin, ja ne tarjosivat sellaistakin tietoa, jota emme osanneet odottaa.

---

Immonen & Bask: Miten tekoäly voi tehdä vieraskielisten kuljettajakoulutuksesta inklusiivisempaa?

Oppimisen tukena tekoäly on oivallinen, väsymätön ja alati kehittyvä kumppani. Se tarjoaa hyviä mahdollisuuksia, joiden avulla voi vahvistaa opiskelijan osaamista ja helpottaa opetusta. Se voi esimerkiksi selittää vaikeat asiat helpommin hahmotettavalla tavalla.

Se ei tee opettajasta tarpeetonta mutta voi auttaa monella tavalla sekä opiskelijaa että opettajaa.

---

Avelin-Rahtu & Bask: Portfoliopedagogiikka ja lastenohjaajaopiskelijoiden kehittyvä kielitaito

Miten käy, jos jätetään yhteisen sanallisen viestinnän tavoittaminen hetkeksi taustalle ja pyritään viestimään valokuvien avulla? Lastenhoitajaopiskelijat tekivät valokuvaportfolion, johon he valokuvasivat tutkinnonosaan liittyvää sanastoa, käsitteitä, teemoja sekä heille uusia aiheita työssään.

”Jokainen portfolioon liitetty kuva on ainutlaatuinen tallentunut hetki opiskelijan oppimisen matkalta. Kunkin opiskelijan kuvallistettu kokemus on sellaisenaan puhutteleva viesti ohjaajalle. Valokuvat tuovat oppijan arjen lähelle ohjaajaa silloinkin, kun ohjaus vuorovaikutuksellisesti työelämäympäristössä on vain hetkittäistä.”

---

Guday, Korhonen, Kulokari & Bask: Miten tunnistaa oppijan haasteet musiikin ammatillisessa koulutuksessa?

Kun opettaja pyrkii tunnistamaan oppimisen haasteita, hän palaa perusasioiden äärelle: Kuka on tämä kohtaamani opiskelija? Millainen hän on? Mikä olisi hänelle parasta?

Aito kohtaaminen on ensimmäinen askel opiskelijan tuen tarpeiden tunnistamisessa. Sitä tukemaan olemme koonneet työkalupakin, joka on hyödyllinen apuväline muillekin kuin musiikinopettajille.

---

Vainikka & Nuutila: Hygieniaosaamisen vaikeat käsitteet ja niiden oppimisen helpottaminen

Opiskelijan puutteellinen kielitaito. Oppimisen moninaiset haasteet. Jo nämä seikat haastavat opettajaa, mutta entä jos tilanteeseen lisätään vielä se, että ryhmässä on opiskelijoita, joilla ei ole luku- eikä kirjoitustaitoa, ei liioin kokemusta koulunkäynnistä?

Näistä lähtökodista huolimatta oppiminen on mahdollista. Siihen tarvitaan vankkaa pedagogista osaamista ja ennen kaikkea opiskelijan kohtaamista.

---

Fredriksson & Nuutila: Visualisering av utbildningsplaner

Joidenkin opiskelijoiden on vaikea hahmottaa opintojensa rakennetta. Miten yksinkertaistaa, selventää ja tehdä näkyväksi eläintenhoitajien opintopolkua?

---

Kinos-Järvinen & Honkanen: Erilaiset oppijat verkko-opinnoissa – esimerkkinä myyntityön opintojakso

Mitä pitää ottaa huomioon, kun kaikki oppijat erilaisine tarpeineen, toiveineen ja taipumuksineen opiskelevat verkossa? Tarvitaanko tukea enemmän vai pitääkö sitä ehkä toteuttaa eri tavalla? Missä tilanteissa verkko-opiskelu helpottaa asioita, madaltaa kynnyksiä ja tuo oppijoista uusia puolia esille?

Hyriassa kokeiltiin, miten myyntityön opintojakso toimii verkossa. Kokeilu opetti paljon, mutta yksi pysyy: opiskelijan kohtaamisen tärkeys.

---

Podcast: Yhdessä kehittäminen on ammatillisena erityisopettajana kehittymistä

---

Yhdessä kohti moninaisempia koulutus- ja työyhteisöjä

Erityisopettajaopiskelijoiden kehittämistyöt kuvaavat ammatillisen erityisopettajan työtä ammatillisissa oppilaitoksissa. He kehittävät inklusiivista toimintakulttuuria ja erityistä tukea monilla eri tasoilla ja eri rooleissa, yhteistyökumppanina oppilaitoksen sisällä ja laajoissa verkostoissa.

Erityisopettajan työn lisäksi inklusiivinen työote ammatillisessa oppilaitoksessa vaatii tietoista ja aktiivista toimintaa koko opetus- ja ohjaushenkilöstöltä sekä opiskelijoilta. Julkaisumme kokonaisuus on tarjonnut monipuolisesti näkökulmia ammatillisen koulutuksen inklusiiviseen toimintaan ja kehittämiseen.

Inklusiivisessa koulutuksessa varmistetaan kaikkien opiskelijoiden osallisuus

Inklusiivisessa koulutuksessa varmistetaan kaikkien opiskelijoiden osallisuus toimimalla yhdessä, muokkaamalla oppilaitoksen rakenteita ja pedagogista toteutusta kaikille sopivaksi. Rakenteet tarkoittavat oppilaitoksen organisaatiorakennetta ja toimintaprosesseja, joissa kuvataan ammatillisen koulutuksen toteuttamisen periaatteita. Toimintaprosessien kuvaukset ohjaavat opetus- ja ohjaushenkilöstön vastuita, toimintaa ja yhteistyötä. Selkeät prosessi- ja toimintamallien kuvaukset varmistavat osaltaan ammatillisen koulutuksen laadukkaan pedagogisen toteuttamisen.

Inklusiiviseen pedagogiseen toteutukseen kuuluu yhteisöllisyys sekä opetus ja ohjaus. Nämä tukevat opiskelijoiden oppimista, opiskelukykyä ja osallistumista. Käytännössä se tarkoittaa erilaisia mahdollisuuksia osallistua yhteiseen toimintaan, saavutettavia oppimateriaaleja, monenlaisia opetus- ja ohjausmenetelmiä, tapoja toimia sekä oppimisympäristöjä, joiden avulla kaikkien opiskelijoiden oppiminen ja koulutuksen tavoitteiden saavuttaminen onnistuu.

Inkluusion toteutuminen oppilaitoksessa edellyttää turvallisia oppimisympäristöjä, joissa kaikkia opiskelijoita arvostetaan. Ammatillisessa koulutuksessa työelämä tarjoaa oppimisympäristön, jossa voi yksilöllisesti harjoitella työelämätaitoja autenttisessa ympäristössä.

Työelämässä tapahtuva oppiminen luo kumppanuuksia

Yksilöllisten opintojen suunnittelu opiskelijan kanssa on opettajalle erinomainen keino luoda luottamuksellinen ja turvallinen suhde opiskelijaan. Näin opiskelijaa voidaan kuunnella aidosti. Molemminpuolinen luottamus on hyvä perusta ammattiosaamisen kehittymiselle, jolloin opiskelijan on turvallista oppia ja toimia myös työelämässä. Kaikkien opiskelijoiden työelämässä oppiminen ja työllistyminen ovat yksi keskeisiä ammatillisen koulutuksen tavoitteita.

Työpaikoilla tapahtuva oppiminen tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden vahvuuksiensa löytämiseen ja osaamisensa kehittämiseen työelämässä. Samalla opiskelija saa palautetta kehittymistarpeistaan ja osaamisestaan.

Parhaimmillaan yhteistyö oppilaitoksen ja työelämän välillä hyödyttää kaikkia osapuolia: työelämä saa osaavaa työvoimaa, oppilaitos ajantasaista tietoa koulutuksen työelämälähtöisyyden kehittämiseksi ja opiskelija kokemusta työelämästä.

Työelämässä työtehtävät, työn tekemisen tapa ja työympäristöt muuttuvat ja muuttavat myös työyhteisöjä. Ammatillisen oppilaitoksen ja työyhteisöjen jatkuva yhteistyö on tärkeää. Sen avulla opiskelijoille syntyy työllistymisen mahdollisuuksia ja työpaikoille ammattitaitoisia tekijöitä. Yhteistyön myötä luodaan arvokkaita, pitkäkestoisia kumppanuuksia.

Oppimisen tuen ja erityisen tuen uudistus tukee osallisuutta

Ammatillista koulutusta kehitetään monin tavoin. Oppimisen tuki ja erityinen tuki muuttuvat, ja ammatillisen koulutuksen osalta muutokset astuvat voimaan 1.8.2026 (laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017). Muutosten tarkoituksena on selkiyttää oppimisen tukea ja yhtenäistää oppimisen tuen jatkumo varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Painopistettä halutaan siirtää entistä enemmän varhaiseen ja oikea-aikaiseen tukemiseen.

Uudistuksessa pyritään suuntaamaan opetus- ja ohjaushenkilöstön voimavarat entistä enemmän itse tuen toteuttamiseen. Ammatillisella erityisopettajalla on edelleen keskeinen rooli uudistetun tuen toteuttamisessa.

Uusi lainsäädäntö on kirjoitettu entistä inklusiivisemmaksi. Oppimisympäristöjä ja oppimisen tapoja rakennetaan mahdollisimman monenlaisten oppijoiden oppimista edistäviksi ja saavutettaviksi erilaisin ratkaisuin, joita erityisopettaja suunnittelee ja toteuttaa yhdessä opettajien kanssa. Opettaja ja erityisopettaja tukevat opiskelijoiden oppimista yhdessä.

Uudistus vahvistaa inklusiivista pedagogiikkaa, jossa opettaja suunnittelee ja toteuttaa opetuksensa kaikkia opiskelijoita osallistavammaksi ja tukee heidän oppimistaan myös kapea-alaisissa erityisen tuen tarpeissa. Oppimisen tuen ja erityisen tuen kehittämisessä ja toteuttamisessa erityisopettajan rooli on olla tiiviissä yhteistyössä muiden opettajien ja erilaisten verkostojen kanssa sekä antaa erityisopetusta sitä tarvitseville opiskelijoille.

Uudistukset ovat aina ristiriitainen ponnistus. Tarve oppimisen tuen ja erityisen tuen kehittämiseen nousee oppilaitosten arjesta ja tarpeista. Samaan aikaan uudistuksissa tavoitellaan myös tehostamista ja voimavarojen tarkoituksenmukaisempaa kohdentamista, joka asettaa omat haasteensa. Näiden välissä oppilaitokset pohtivat, miten uudistus palvelee opiskelijoiden oppimista ja rakenteellista uudistamista parhaiten.

Ammatillisen erityisopettajan työssä todelliset voimavarat ovat aika ja osaaminen. Tuen uudistuksen onnistuminen on riippuvainen siitä, kuinka paljon opettajan ja ammatillisen erityisopettajan on mahdollista pysähtyä oppimisen tukea sekä erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden äärelle.

Eija Honkanen, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Sini Bask, lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Leena Nuutila, lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu