Kuntien liikuntapalvelut muutoksessa – selvitys liikuntapalveluiden tuottamismalleista ja kunta–yritysyhteistyöstä

Tiivistelmä

Kuntien liikuntapalvelut 2030: innovaatiot ja yhteistyö -hankkeen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kuntien liikuntapalveluiden tuottamismalleista sekä kuntien ja yritysten välisestä yhteistyöstä. Tämä selvitys kokoaa hankkeessa saadut keskeiset havainnot kuntien nykyisistä liikuntapalveluiden tuottamistavoista, yhteistyökäytännöistä sekä yhteistyön kehittämistarpeista. Hanke toteutettiin Euroopan unionin osarahoittamana.

Selvityksessä tarkasteltiin, millaisia liikuntapalveluiden tuottamismalleja kunnissa on käytössä ja miten niihin on päädytty. Lisäksi selvitettiin kuntien liikuntapalveluista vastaavien ja liikunta-alan yrittäjien kokemuksia yhteistyöstä sekä näkemyksiä liikuntapalveluiden tulevaisuudesta. Aineisto koostui 18 kunnan liikuntapalveluista vastaavan henkilön ja 13 liikunta-alan yrittäjän teemahaastattelusta sekä kolmesta työpajasta, joihin osallistui kuntien ja liikunta-alan yritysten edustajia sekä muita asiantuntijoita eri puolilta Suomea.

Selvityksen perusteella kuntien liikuntapalveluiden tuottamismallit vaihtelevat merkittävästi. Osa kunnista tuottaa palvelunsa pääosin omalla henkilöstöllä, kun taas toisissa kunnissa palveluita täydennetään laajasti ostopalveluilla tai kokonaisia palvelukokonaisuuksia on ulkoistettu. Joissakin kunnissa liikuntapalveluita tuotetaan myös kuntaomisteisten yhtiöiden kautta. Tuottamismallien valintaan vaikuttavat muun muassa kuntien strategiset tavoitteet, käytettävissä olevat resurssit, paikalliset palvelumarkkinat sekä halu vastata kuntalaisten tarpeisiin.

Yritysyhteistyö näyttäytyi kunnille keinona täydentää omaa osaamista, lisätä toiminnan joustavuutta ja monipuolistaa palvelutarjontaa. Toimivan yhteistyön perustana nähtiin yhteinen tavoite kuntalaisten palveluiden tuottamisesta, keskinäinen luottamus, avoin vuorovaikutus sekä selkeät toimintatavat. Samalla selvityksessä tunnistettiin yhteistyön kehittämistarpeita, jotka liittyivät erityisesti yhteisiin keskustelufoorumeihin, yhteistyön käynnistämiseen sekä kilpailutus- ja sopimuskäytäntöihin.

Tulevaisuutta koskevissa näkemyksissä korostui yhteistyön merkityksen vahvistuminen. Kuntien liikuntapalveluiden nähtiin rakentuvan yhä useammin monituottajamallien, kumppanuuksien ja eri toimijoiden välisen yhteistyön varaan. Selvityksen keskeinen havainto on, että kunnissa ei ole yhtä toimivaa liikuntapalveluiden tuottamismallia. Sen sijaan toimivimmat ratkaisut syntyvät, kun tuottamistavat, yhteistyörakenteet ja palvelut sovitetaan paikallisiin tarpeisiin, resursseihin ja toimintaympäristöön.

1. Johdanto

Kuntien rooli kuntalaisten liikkumisen edistämisessä on merkittävä (Karimäki 2020, 54). Kuntien liikuntapalveluiden toimintaympäristö on kuitenkin muutoksessa (VLN 2025a, b), jossa väestörakenteen muutos, kaupungistuminen, kuntatalouden kiristyminen sekä liikkumattomuuden kasvu haastaa liikuntapalveluiden järjestämistä. Nämä haastavat myös löytämään uusia, innovatiivisiakin ratkaisuja, joilla voidaan vastata näihin yhteiskunnallisiin muutoksiin. 

Kunnat ovat siirtyneet entistä enemmän palveluiden tuottajasta, liikkumisen edistämisen mahdollistajiksi ja koordinoijiksi. Liikuntapalveluita tuotetaan usein yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Yhteistyötä tehdään erityisesti kunnan eri toimialojen, hyvinvointialueen sekä järjestöjen, seurojen ja yhdistyksien kanssa (Kuntaliitto 2025). Liikuntapalveluiden tuottamiseksi yhteistyötä tehdään myös yritysten kanssa (Liikunta kunnan toiminnassa 2024; VLN 2025c).

Liikunta-alan yritysten rooli kuntalaisten liikuttajana on merkittävä, mitä on vahvistanut 2000-luvun liikunta-alan yritystoiminnan kasvu (VLN 2025c). Liikunta-alan yritysten lisääntynyt määrä ja palveluiden monipuolistuminen ovat tuoneet kuntien käyttöön uusia mahdollisuuksia järjestää ja tuottaa liikuntapalveluita. Samalla kuntien liikuntapalveluiden tuottamismallit ovat monipuolistuneet ja kuntien ja yritysten välille on syntynyt erilaisia yhteistyön muotoja. 

Kuntien liikuntapalvelut 2030: innovaatiot ja yhteistyö -hankkeen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kuntien liikuntapalveluiden tuottamismalleista sekä kuntien ja yritysten välisestä yhteistyöstä. Selvityksessä liikuntapalveluilla tarkoitetaan laajasti kaikkea sitä kunnan toimintaa, jolla edistetään kuntalaisten liikkumista. Liikuntapalveluja tarkasteltaessa on huomioitu niin ohjatut liikuntapalvelut ja liikuntaneuvonta kuin liikuntapaikkojen hoitaminen. Selvityksen ulkopuolelle on kuitenkin jätetty liikuntapaikkojen rakentaminen. Tämä raportti kokoaa selvityksessä saadut keskeiset havainnot ja tarjoaa jäsennyksen nykytilasta sekä näkymiä tulevaisuuden kehittämiseen.

Kuntien liikuntapalvelut 2030: innovaatiot ja yhteistyö -hanke toteutui ajalla 1.9.2025-31.8.2026. Se on toteutunut Euroopan unionin osarahoittamana.  

2. Kuntien liikuntapalvelut

Kunnan tehtävänä on luoda edellytyksiä liikunnalle huomioiden eri kohderyhmät, tukemalla kansalaistoimintaa sekä rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja (Liikuntalaki 390/2015). Kunnat eroavat toisistaan asukasluvun, sijainnin, väestörakenteen, väestönkehityksen, elinkeino- ja palvelurakenteen sekä työpaikkaomavaraisuuden suhteen. Näistä eroavaisuuksista huolimatta kaikki kunnat hoitavat samoja lakisääteisiä tehtäviä. (Ahonen-Walker 2021.) 

Kunnat voivat tuottaa liikuntapalveluita monella tavalla, ja jokainen kunta itse määrittelee, miten palvelunsa järjestää. Kunta voi myös kohdentaa palveluita erityisesti niille kuntalaisille, joille muut toimijat, kuten kolmas ja yksityinen sektori, eivät tarjoa palveluita tai joita olemassa olevat palvelut eivät tavoita (Kuntaliitto 2025). 

Kuntien liikuntapalveluiden tuottamisen tavat ovat monipuolistuneet (VLN 2025a) ja palveluiden tuottamiseksi kunnat tekevät yhteistyötä eri toimijoiden kanssa (Posio 2025). Yhteistyötä palveluiden tuottamiseksi tehdään niin sisäisesti kunnan eri toimijoiden kesken, kuin ulkoisesti eri sidosryhmien ja verkostojen kanssa (Kuntaliitto 2025). Erityisesti seurat ja yhdistykset ovat monen kunnan liikuntatoimen merkittävimpiä kumppaneita. Näiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ei juurikaan vaikuta kunnan koko vaan se näyttäytyy merkittävänä yhteistyökumppani kunnan koosta riippumatta. (Posio 2025.) Seurojen ja yhdistyksien kanssa tehtävä yhteistyö on laajentunut näiden tukemisesta kumppanuuksiin ja edelleen erilaisiin ostopalveluihin.  

Ostopalvelujen hyödyntäminen liikuntapalvelujen tuottamisessa oman palvelutuotannon ohella ja sijasta on yleistynyt (VLN 2025a). Kunnat voivat ostaa palveluita seurojen ja yhdistyksien lisäksi paikallisilta liikunta-alan yrittäjiltä ja elinkeinoharjoittajilta. Useimmin kunnat ostavat liikuntapaikkojen hoitoa ja kunnossapitoa, liikunnanohjauspalveluita sekä kuljetuspalveluita. (Liikunta kunnan toiminnassa 2024; VLN 2025a.) Näiden lisäksi erityisesti suuremmissa kunnissa ostetaan myös liikuntatilojen käyttöaikaa (Liikunta kunnan toiminnassa 2024). Yksityisen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö on hieman yleisempää suurissa ja keskisuurissa kunnissa verrattuna pieniin kuntiin (Liikunta kunnan toiminnassa 2024; Posio 2025). Yritysten sijasta erityisesti pienissä ja keskisuurissa kunnissa kyläyhteisöt ovat merkittäviä yhteistyötahoja, joiden kanssa järjestetään erilaista ohjattua liikuntaa ja pidetään huolta liikuntapaikoista (Posio 2025).

Tulevaisuudessa kuntien liikuntatoimien resurssit tiukkenevat. Samaan aikaan tehtäväkenttä laajenee, kuntalaisten odotukset kasvavat ja eriytyvät sekä palvelutarve lisääntyy, esimerkiksi väestön ikääntymisen myötä (VLN 2025a). Resurssien tiukentumisen lisäksi väestökehityksen suunta vaikuttaa keskeisesti alueellisiin ja paikallisiin liikuntapalveluiden tarpeisiin. Väestökasvun kohdistuessa suurimpiin kaupunkeihin paine näiden seutujen liikuntapalveluiden ja -olosuhteiden käytölle kasvaa. Samalla joudutaan pohtimaan, miten turvataan asukasmäärältään vähenevien alueiden liikuntapalvelut ja -olosuhteet. (VLN 2025d.)

Nämä haasteet korostavat tulevaisuudessa entisestään sektori- ja organisaatiorajat ylittävän yhteistyön merkitystä ja lisäävät tarvetta innovatiivisille ratkaisuille. Samalla ne voivat edellyttää toiminnan priorisointia, esimerkiksi palveluiden kohdentamista tietyille kohderyhmille. (VLN 2025a.)

3. Miten selvitys toteutettiin?

Tämän selvityksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kuntien liikuntatoimien palveluiden tuottamismalleista sekä tarkastella kuntien liikuntapalveluiden ja yritysten välistä yhteistyötä. Kuntien liikuntapalveluiden tarkastelu rajattiin kuntalaisille suunnattuihin ohjaus- ja liikuntaneuvontapalveluihin sekä liikuntapaikkojen hoitoon. Selvityksessä ei tarkastella liikuntapaikkojen uudisrakentamista eikä seurojen ja yhdistysten kanssa tehtävää yhteistyötä. 

Tämän selvityksen aineisto koostuu 18 kunnan liikuntapalveluista vastaavan ja 13 liikunta-alan yrittäjän noin tunnin mittaisesta teemahaastattelusta. Haastattelujen lisäksi aineistona toimii haastattelujen pohjalta järjestettyjen kolmen työpajan keskustelut. Työpajoissa syvennyttiin haastatteluissa esiin nousseisiin teemoihin. Näitä olivat esimerkiksi eri toimijoiden roolit kuntalaisten liikuttamisessa, tulevaisuuden haasteet kunnissa sekä toimijoiden välinen yhteistyö ja sen rakentaminen.

Kuntien teemahaastatteluun kutsuttiin kuntien liikuntapalveluista vastaavia ympäri Suomea. Haastatteluun osallistuneet edustivat erikokoisia kuntia, joista 6 edusti suurta kuntaa (yli 50 000 asukasta), 9 keskisuurta (10000–50000 asukasta) ja 3 pientä, joissa asukkaita oli alle 10 000.

Liikunta-alan yrityksiä tavoitettiin haastatteluun osallistuneiden kuntien kautta, mutta myös muiden verkostojen kautta. Liikunta-alan yrittäjät edustivat valtakunnallisia kuntokeskusketjuja, paikallisia kuntokeskustoimijoita ja muita liikunnanohjauspalveluita tuottavia yrityksiä, toiminimiyrittäjiä sekä uimahallipalveluihin erikoistuneita yrityksiä. Haastatteluihin ei osallistunut liikuntapaikkojen hoitamiseen keskittyviä yrityksiä. Osalla yrityksistä oli kokemusta yhteistyöstä kuntien liikuntatoimen kanssa, mutta osa ei vielä ollut tehnyt merkittävästi yhteistyötä.

Työpajoista kaksi toteutettiin verkossa ja yksi Päijät-Hämeen alueellisena työpajana Suomen Urheiluopistolla. Työpajoihin kutsuttiin haastatteluihin osallistuneita kuntia ja liikunta-alan yrittäjiä, muiden kuntien liikuntapalveluista vastaavia sekä liikunta-alan, kuntasektorin ja liikunta-alan yrittäjyyden asiantuntijoita.  Verkossa toteutetuista työpajoista toinen oli suunnattu Suomen suurimmille kaupungeille. Tähän työpajaan kutsu lähetettiin 20 suurimman kaupungin liikuntatoimesta vastaavalle. Toiseen verkossa toteutettuun työpajaan kutsuttiin muita kaupunkeja ja kuntia näiden suurimpien kaupunkien ulkopuolelta. Kaikissa työpajoissa osallistujia oli yhteensä 25. Haastattelut toteutettiin marraskuun 2025 ja helmikuun 2026 välisenä aikana ja työpajat keväällä 2026. 

Aineistot analysoitiin hyödyntämällä aineistolähtöistä sisällön analyysia (Tuomi & Sarajärvi 2018). Äänitallennetut haastattelut ja verkossa toteutetut työpajat litteroitiin automaattisesti haastattelujen aikana, jonka jälkeen automaattisesti litteroidut aineistot tarkistettiin ja anonymisoitiin tunnistetietojen poistamiseksi. Kuntien aineistosta koodattiin ne kohdat, joiden tulkittiin kuvaavan kuntien liikuntapalveluiden tuottamismalleja ja kokemuksia yritysyhteistyöstä liikuntapalveluiden tuottamisessa sekä tulevaisuuden kuvia kuntien liikuntapalveluista. Yritysten haastatteluista koodattiin ne kohdat, joiden tulkittiin kuvaavan yhteistyötä kuntien kanssa, kokemuksia niistä sekä tulevaisuuden kuvia kuntalaisten liikuntapalveluiden tuottamisesta. Näitä yhdistämällä ja täydentämällä työpajoista nousseilla asioilla muodostettiin tämän selvityksen tulokset. 

Jokaiselta osallistuneelta organisaatiolta haettiin tarvittaessa tutkimuslupa organisaation prosessin mukaisesti. Selvitykseen osallistuneita informoitiin selvityksestä, ja heiltä pyydettiin kirjallinen suostumus selvitykseen osallistumisesta. Selvityksessä seurattiin Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ihmistieteisiin kohdistuvan tutkimuksen eettisiä periaatteita.

4. Kuntien liikuntapalvelujen tuottamismallit

Kuntien liikuntatoimilla on laajat verkostot. Kunnat tuottavatkin pääasiassa liikuntapalveluita yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Vain harva kunta järjestää liikuntapalvelut perinteiseen tapaa, jossa kunnan omat työntekijät tuottavat kaikki palvelut. Usein kunnat vähintäänkin täydentävät omaa palvelutuotantoaan ostopalveluilla ja tekevät monipuolista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.

Kuntien liikuntatoimet tekevät yhteistyötä erityisesti hyvinvointialueen ja kunnan eri toimijoiden, kuten opetustoimen, varhaiskasvatuksen, nuoriso- ja vapaa-aikatoimen sekä kaavoituksen kanssa. Yhteistyötä tehdään myös kansalaisopistojen, seurakuntien sekä seurojen ja yhdistyksien kanssa. Yhteistyö seurojen ja yhdistyksien kanssa nousee kuntien liikuntavastaavien puheissa usein, ja se koetaan luontevaksi ja sille on vakiintuneita toimintatapoja. Yhteistyö seurojen ja yhdistyksien kanssa onkin laajentunut yhdistyksen tukemisesta, kumppanuuksiin ja edelleen erilaisiin ostopalveluihin. Yritysten kanssa tehdään myös monipuolista yhteistyötä, mutta toisaalta nämä toimintamallit ovat vasta kehittymässä.

Kuntien liikuntapalveluiden tuottamismalleja ohjaavat monet tekijät, kuten perinteet, kuntastrategia, resurssit sekä tarve tarjota palveluita, jotka vastaavat kuntalaisten tarpeisiin ja ovat helposti saavutettavissa. 

Seuraavaksi tarkastellaan kuntien liikuntapalveluiden tuottamis- ja yhteistyömalleja sekä sitä, miten erilaisiin ratkaisuihin on päädytty. Selvityksen rajauksen mukaisesti tarkastelu kohdistuu kuntien ja yritysten väliseen yhteistyöhön. Kuntien liikuntapalveluiden tuottamismallit eivät kuitenkaan muodosta yksiselitteistä jatkumoa, vaan samassa kunnassa voi olla käytössä erilaisia tuottamis- ja yhteistyömalleja. 

4.1 Kunta tuottaa itse pääasiassa liikuntapalvelunsa

Osassa kunnassa on nähtävissä perinteinen liikuntapalveluiden tuottamismalli, jossa pääasiassa kaikki palvelut järjestetään itse. Perinteinen palveluiden tuottamismalli nousee kuntien liikuntavastaavien puheissa ja he itse voivat kuvata omaa tapaa tuottaa palveluita perinteiseksi. Tunnistettavissa on kuitenkin, että useimmat näistäkin kunnista täydentää omaa palvelutuotantoaan joiltakin osin, esimerkiksi ostopalveluina tai erilaisina kumppanuuksina. 

Kunnan vahvaa omaa palvelutuotantoa perustellaan usein työntekijöiden, palveluiden laadun sekä taloudellisista näkökulmista. Työntekijöiden näkökulmasta perusteluna nousee esiin halu säilyttää kunnan liikuntapalveluiden nykyinen työntekijämäärä tai jopa kasvattaa sitä sekä tarjota liikunta-alan työntekijöille päätoimista työtä. Toisaalta myös nähdään, että voidaan tarjota työntekijöille monipuolinen ja mielenkiintoinen työ, joka rakentuu erilaisista työtehtävistä. Myös luotetaan oman henkilöstön osaamiseen ja uskotaan laadun olevan parempaa, kun palvelut tuotetaan omalla henkilöstöllä. Oman liikuntapalveluiden henkilöstön nähdään myös tuovan ketteryyttä palveluiden tuottamiseen ja kunnan työntekijät pystyvät jatkuvasti arjessa suunnittelemaan ja kehittämään kunnan palveluita, jotta ne vastaavat kuntalaisten tarpeita paremmin. 

Perinteinen malli on voinut rakentua myös ajan saatossa, eikä vaihtoehtoisia malleja ole juurikaan pohdittu. Ympäristötekijät ovat myös voineet ohjata kunnan liikuntapalveluiden tuotantomallien kehittymistä, sillä voi olla, että erityisesti pienemmissä kunnissa liikunta-alan yritystä tai toiminimiyrittäjiä ei ole saatavilla samalla tavalla kuin suuremmissa kaupungeissa. Lisäksi yhdistykset ja seuratkin toimivat vapaaehtoisvoimin, jolloin myöskään sieltä saatavaa tukea ei juurikaan ole tarjolla. 

4.2. Ostetut palvelut ja tilaratkaisut kunnan palvelutuotannon täydentäjänä

Kunnan liikuntapalveluita voidaan täydentää ostopalveluina esimerkiksi tilanteissa, joissa palveluntuottamiseen tarvitaan jotakin erityisosaamista tai erityisvälineistöä ja -tiloja, joita kunnan työntekijöillä tai kunnalla ei ole. Kunnissa tunnistetaan, että tämä tilanne saattaa erityisesti tulla vastaan Suomen harrastamisen malliin liittyvien ryhmien pitämisessä. Suomen harrastamisen mallissa pyritään tarjoamaan toimintaa, joka vastaa lasten ja nuorten toiveita. Nämä toiveet usein poikkeavat perinteisistä kunnan liikuntapalveluiden tuottamista palveluista, jonka takia kunnat ostavat palvelun ja mahdollisen tilan yhdistyksiltä, seuroilta tai yksityisiltä palvelun tuottajilta.  

Ostopalveluita voidaan myös hyödyntää, kun halutaan laajentaa kunnan liikuntapalveluiden tarjontaa, mutta omien työntekijöiden työaika ei riitä kaikkien ryhmien ohjaamiseen, tai halutaan tarjota eri puolilla kuntaa palveluita, mutta kunnan työntekijän lähteminen yksittäisen ryhmän takia, esimerkiksi sivukylälle, ei ole ajallisesti eikä taloudellisesti järkevä ratkaisu. Näin myös liikuntapaikkojen hoidon osalta voidaan päätyä sopimukseen yrityksen tai yhdistyksen kanssa, kun halutaan tarjota kuntalaisille mahdollisuus liikkua lähiliikuntapaikoissa, mutta kunnan oman liikuntapaikkahoitajan ei ole kannattavaa hoitaa esimerkiksi kaikkia kunnan latuja eri puolella kuntaa.

Ostopalveluiden ja liikuntapaikkahoidon lisäksi kunta voi vuokrata liikuntatiloja joko yhdistykseltä tai yritykseltä laajentaakseen omaa tarjontaa. Liikuntatilojen vuokraaminen voi mahdollistaa liikuntapalveluiden viemisen lähemmäksi kuntalaisia, esimerkiksi asuinalueelle, jossa ei ole kunnan omia liikuntapaikkoja. Toisaalta kunta voi vuokrata yksityiseltä tiloja tarjotakseen kuntalaisille mahdollisuuden harrastaa liikuntalajeja, joihin kunnalla ei ole olemassa omia tiloja tai tilat ovat riittämättömät. Tänä päivänä etenkin suuremmissa kaupungeissa yksityiset voivat rakentaa liikuntapaikkoja, joissa kunta toimii pitkäaikaisena vuokralaisena. Nämä erilaiset ulkopuoliset palvelu- ja tilahankinnat ovat kunnan liikuntavastaavien mukaan lisääntyneet kuntien laajentuessa maantieteellisesti kuntaliitosten takia, jolloin kuntakeskuksesta sivukylälle voi kertyä matkaa useita kymmeniä kilometrejä yhteen suuntaan.

4.3. Palvelukokonaisuuksien ulkoistaminen

Yksittäisten ostopalveluiden sijasta, kunta voi ulkoistaa jonkun osan liikuntapalveluista, kuten liikuntapaikkojen hoidon tai uimahallitoiminnan. Erityisesti kunnat ovat ulkoistaneet uimahallitoimintaa niin uinninvalvonnan, -opetuksen kuin kassa- ja kahvilapalveluiden osalta. Uimahallitoimintaan liittyvien palvelutarjoajin määrä on kasvanut samalla kun kunnat ovat lisänneet uimahallitoiminnan ulkoistamista. Kasvanut palvelutarjoajien määrä näyttäytyy kunnalle positiivisesti kilpailutuksiin osallistuvien yrityksien kasvavana määränä.  

Laajempien palvelukokonaisuuksien ulkoistamista on uimahallitoiminnan lisäksi nähtävissä liikuntapaikkojen hoidossa. Kunta on voinut ulkoistaa koko liikuntapaikkahoitonsa sen sijaan, että ulkopuoliselta toimijalta on hankittu vain esimerkiksi sivukylien latujen ja luistelukenttien hoitoa. Myös liikuntaneuvonta on joissakin kunnissa ulkoistettu, vaikka sitä yleisesti pidetään palveluna, jota kunta erityisesti tuottaa itse. Pienemmissä kunnissa liikuntaneuvonta voi olla osa yrittäjältä hankittavaa laajempaa palvelukokonaisuutta, johon sisältyy myös ohjaustoimintaa ja liikuntapalveluiden kehittämistä. 

Aineistosta nousi esiin myös esimerkkejä laajemmista ohjauspalvelukokonaisuuksista, joita oli kehitetty ja pilotoitu hankerahoituksella. Hankerahoitus oli mahdollistanut uuden, kuntalaisille suunnatun palvelukonseptin yhteisen kehittämisen ja kokeilemisen sekä kunnan ja palveluntuottajan välisen yhteistyön rakentamisen. Hankekauden päätyttyä kunta voi hankkia palvelun ostopalveluna yrityksiltä tai muilta toimijoilta. 

Palvelukokonaisuuksien ulkoistamisen yhteydessä voidaan myös kuvata ohjauspalveluiden tuottamismalli, jossa kunnan työntekijät vastaavat ennen kaikkea liikunnanohjauspalveluiden suunnittelusta ja koordinoinnista. Näin ryhmien ohjaaminen toteutuu tuntityöntekijöiksi palkattujen työntekijöiden tai liikunta-alan yrityksien kautta toimivien ohjaajien avulla. Tämän tuottamismallin valintaa perustellaan erityisesti työntekijöiden näkökulmasta. Työntekijöille voidaan tarjota monipuolinen ja mielenkiintoinen työtehtävä, mikä myös vastaan työntekijöiden laaja-alaista koulutusta.  

Niin yksittäisten palveluiden kuin laajempien palvelukokonaisuuksien ulkoistamisen nähdään lisäävän kuntien mahdollisuuksia vastata muuttuviin palvelutarpeisiin joustavasti. Sen avulla voidaan hankkia tarvittavaa osaamista tai palveluita juuri silloin, kun niitä tarvitaan, ilman että kunnan omaa henkilöstöä tarvitsee lisätä tai tehtäviä järjestellä uudelleen. Samalla ulkoistaminen mahdollistaa oman henkilöstön osaamisen kohdentamisen kunnan kannalta keskeisiin tehtäviin. Kuntien näkökulmasta ulkoistaminen voi tuoda myös taloudellisia hyötyjä, kun palveluita hankitaan tarpeen mukaan ja resursseja voidaan käyttää tarkoituksenmukaisesti. 

Ulkoistamisen uskotaan lisääntyvän tulevaisuudessa, ja kehitystä voi ohjata erityisesti kuntien strategiset linjaukset. Kunnan näkökulmasta liikunnanohjauspalveluihin ja liikuntapaikkojen hoitamiseen liittyvät laajemmat palvelumarkkinat ovat vielä osin kehittymässä. Osa yrityksistä kuitenkin kokee, että niillä olisi valmiuksia tarjota kunnille kokonaisia liikuntapalvelukonsepteja, jos kunnat avaisivat palvelutuotantoaan nykyistä enemmän liikunta-alan yrityksille. Samaan aikaan osa kunnista odottaa markkinoille lisää liikunta-alan yrityksiä, jotka tarjoaisivat kunnille soveltuvia palveluita. 

4.4. Liikuntapalveluiden yhtiöittäminen

Edellä kuvattujen tuottamismallien lisäksi joissakin kunnissa liikuntapalveluita tuotetaan kuntaomisteisten yhtiöiden kautta. Koko liikuntapalvelukokonaisuuden yhtiöittäminen on kuitenkin harvinaista. Useammin yhtiöittäminen kohdistuu yksittäisiin liikuntapaikkoihin, kuten jäähalliin. Nämä yhtiöt voivat tehdä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa samaan tapaan kuin kunnan liikuntapalvelutkin.

Haastatteluissa yhtiöittämisen etuina korostuivat toiminnallinen ja taloudellinen joustavuus, joiden koettiin tukevan liikuntapaikkojen ketterämpää kehittämistä ja hankintojen toteuttamista. Yhtiö voi esimerkiksi jättää toiminnasta kertyneitä voittovaroja yhtiöön ja hyödyntää niitä myöhempinä vuosina toiminnan kehittämiseen ja investointeihin. Tämän nähtiin tukevan toiminnan ja talouden pitkäjänteistä suunnittelua.

4.5. Ostopalveluista kumppanuuksiin – kuntien ja yritysten yhteistyömallit

Erilaiset ostopalveluratkaisut ovat vain yksi tapa tehdä yhteistyötä kuntien ja liikunta-alan yritysten välillä. Haastatteluissa nousi esiin, että yhteistyö perustuu usein toimijoiden keskinäiseen tuntemiseen ja luottamukseen, mikä mahdollistaa monenlaisia yhteistyömuotoja palveluiden ostamisen lisäksi. Yhteistyö voi näkyä esimerkiksi asiakkaiden ohjaamisena palvelusta toiseen, palveluiden yhteiskehittämisenä tai osaamisen, tilojen ja muiden resurssien jakamisena.

Kunnat voivat rakentaa palvelupolkuja, joissa kuntalainen siirtyy kunnan liikuntapalveluista liikunta-alan yrityksen palveluihin. Tällöin kunnan palvelut voivat keskittyä erityisesti niihin asiakkaisiin, jotka tarvitsevat tukea liikkumisen aloittamiseen tai liikunnallisen elämäntavan ylläpitämiseen, kun taas yritykset tarjoavat mahdollisuuksia jatkaa harrastamista ja liikuntaa omaehtoisemmin. Samalla kunta voi kohdentaa omia palveluitaan sellaisiin kohderyhmiin ja palveluihin, joihin markkinaehtoista tarjontaa ei ole saatavilla.

Yhteistyö voi laajentua myös palveluiden ja toimintamallien yhteiskehittämiseen. Yritykset ja kunnat voivat kehittää yhdessä uusia ratkaisuja, tuotteita tai palveluita, jotka vastaavat paremmin kuntalaisten tarpeisiin. Haastatteluissa esimerkkeinä nousivat muun muassa ulkokuntosalien esteettömyyden kehittäminen sekä digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen liikuntapalveluissa. Yhteiskehittäminen voi käynnistyä myös hankerahoituksen tukemana.

Pisimmälle kehittyneissä yhteistyömalleissa kunnat ja yritykset toimivat kumppaneina, jotka jakavat tiloja, osaamista tai jopa henkilöstöresursseja. Esimerkiksi yritys voi tuottaa liikunnanohjauspalveluita kunnalle ja hyödyntää vastavuoroisesti kunnan liikuntatiloja omassa toiminnassaan. Joissakin kunnissa on myös ratkaisuja, joissa työntekijät työskentelevät eri vuodenaikoina sekä kunnan että yritysten palveluksessa. Tällaiset yhteistyömallit perustuvat vahvaan keskinäiseen luottamukseen ja yhteiseen näkemykseen siitä, miten kuntalaisten liikuntaa voidaan edistää mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

5. Kokemuksia kuntien ja liikunta-alan yritysten yhteistyöstä

Kuntien liikuntapalveluista vastaavien ja liikunta-alan yrittäjien haastatteluissa yhteistyö näyttäytyi pääosin myönteisenä ja tärkeänä osana kuntien liikuntapalveluiden kokonaisuutta. Yhteistyön onnistumisen nähtiin perustuvan erityisesti yhteiseen tavoitteeseen, toimivaan vuorovaikutukseen ja keskinäiseen luottamukseen. Samalla haastatteluissa korostui, että toimiva yhteistyö ei synny itsestään, vaan sen rakentaminen vaatii aikaa, kohtaamisia ja mahdollisuuksia tutustua toisten toimintatapoihin.

Kuntien ja liikunta-alan yritysten välillä on paljon toimivia yhteistyösuhteita ja vakiintuneita käytäntöjä. Toisaalta aineistosta tunnistettiin myös yhteistyön rakentumiseen liittyviä haasteita, kuten yrittäjien pääsy kuntien verkostoihin, yhteistyökumppaneiden löytämiseen liittyvät kysymykset sekä kilpailutuksiin ja sopimuskäytäntöihin liittyvät haasteet. Haastatteluissa nousi, että onnistunut yhteistyö edellyttää sekä toimivia henkilösuhteita että selkeitä rakenteita, jotka tukevat yhteistyön toteutumista käytännössä.

Tässä luvussa tarkastellaan yhteistyön onnistumisen edellytyksiä, yhteistyön rakentumiseen liittyviä kokemuksia sekä sopimusten ja kilpailutusten merkitystä kuntien ja liikunta-alan yritysten välisessä yhteistyössä.

5.1 Toimiva yhteistyö rakentuu luottamuksesta ja yhteisestä tavoitteesta

Kunnissa on hyviä kokemuksia yhteistyöstä liikunta-alan yritysten kanssa. Myös yrittäjät, jotka ovat tehneet yhteistyötä kuntien kanssa, kuvaavat yhteistyötä pääosin toimivaksi ja myönteiseksi. Haastattelujen perusteella toimivan yhteistyön lähtökohtana ovat yhteinen tavoite, keskinäinen luottamus sekä selkeät yhteistyön toimintatavat.

Haastatteluissa korostui, että yhteistyö toimii parhaiten silloin, kun kunta ja yritys tunnistavat tavoittelevansa samaa päämäärää. Vaikka toimijoiden roolit ovat erilaisia, molempien tavoitteena on tarjota kuntalaisille laadukkaita liikuntapalveluita ja edistää hyvinvointia. Sekä kuntien että liikunta-alan yrittäjien puheessa nousi esiin, että yrityksen tuottaessa kunnan liikuntapalveluita palvelun tulisi näyttäytyä kuntalaiselle yhtenäisenä riippumatta sen tuottajasta. Molemmille palveluntuottajille on tärkeää, että palvelu on kuntalaisen näkökulmasta laadukasta ja toimivaa.

Luottamus puolestaan rakentuu vähitellen yhteistyön aikana. Sekä kuntien että yritysten edustajat nostivat, että toimiva yhteistyö edellyttää avoimuutta, ennakoitavuutta ja kokemusta siitä, että sovituista asioista pidetään kiinni. 

Yhteistyö ei kuitenkaan synny pelkästään yhteisistä tavoitteista ja sopimuksista, vaan se rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Sekä kuntien että liikunta-alan yritysten edustajien aineistoista nousi säännöllisten kohtaamisten merkitys. Yhteistyötä vahvistivat erityisesti yhteiseen suunnitteluun, toiminnan seurantaan ja tiedonvaihtoon liittyvät tapaamiset. Näiden virallisten yhteistyörakenteiden lisäksi myös epämuodolliset keskustelut nähtiin tärkeinä, sillä ne lisäsivät toimijoiden keskinäistä tuntemusta, vahvistivat luottamusta ja helpottivat yhteistyötä arjen tilanteissa.

Kun liikunta-alan yritys tuottaa kunnan liikuntapalveluita, laadukas työ ja onnistunut yhteistyö ovat keskeisiä yrityksen maineen ja toiminnan jatkuvuuden kannalta. Yrityksen maine, asiakassuhteet ja mahdollisuudet tuleviin sopimuksiin rakentuvat pitkälti palvelun laadun, yrittäjän osaamisen ja yhteistyössä syntyvän luottamuksen varaan. Tämän vuoksi yrittäjät kokivat olevansa vahvasti sitoutuneita yhteistyön onnistumiseen ja palveluiden kehittämiseen. Osa yrittäjistä toi kuitenkin esiin, etteivät kaikki yhteistyömallit olleet heille taloudellisesti kannattavia, vaan yhteistyötä kuvattiin paikoin enemmän yhteiskunnallisena panoksena kuin liiketoimintana.

5.2 Yhteistyön rakentaminen vaatii aikaa ja kohtaamisia

Kunnissa jo toimivista yhteistyösuhteista halutaan pitää kiinni, sillä uuden yhteistyön rakentaminen vaatii aikaa ja panostusta molemmilta osapuolilta. Haastattelujen perusteella yhteistyö ei synny yksittäisistä yhteydenotoista, vaan rakentuu vähitellen yhteisten kohtaamisten, vuoropuhelun ja keskinäisen tutustumisen kautta. 

Yrittäjien näkökulmasta vastuu yhteistyön käynnistämisestä jää kuitenkin usein pitkälti yrittäjän varaan. Yhteydenottojen tekeminen ja oikeiden henkilöiden löytäminen kunnasta voivat vaatia aikaa ja aktiivisuutta. Kunnan toiminta voi myös näyttäytyä yrittäjälle byrokraattisena, jota kuvataan sanoin: ”hidas päätöksenteko”. 

Yrittäjät nostivatkin esiin tarpeen nykyistä vahvemmille yhteisille keskustelufoorumeille. Kunnilla on pitkät perinteet yhteistyöstä liikuntaseurojen ja yhdistysten kanssa, mutta yrittäjät eivät aina koe olevansa mukana samoissa verkostoissa. Osa yrittäjistä kertoi, että heidän on ollut vaikea löytää reittejä kunnan liikunta-alan keskusteluihin ja kehittämisverkostoihin. Tämä voi vaikeuttaa kunnan tarpeiden tunnistamista ja samalla yritysten mahdollisuuksia tarjota niihin sopivia palveluita. 

Yhteiset keskustelufoorumit voisivat tarjota mahdollisuuden myös yhteissuunnittelulle, jossa tunnistettuihin tarpeisiin etsitään yhdessä ratkaisuja. Yrittäjät näkivät, että heillä on mahdollisuus reagoida uusiin tarpeisiin ketterästi ja kehittää palvelutarjontaansa kunnan tarpeet huomioiden. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että yrityksillä on tietoa kunnan tarpeista ja mahdollisuus osallistua niistä käytävään keskusteluun. 

Vuoropuhelun merkitys korostuu myös tilanteissa, joissa kunnan ja yritysten palvelut kohdistuvat samoihin sisältöihin tai asiakasryhmiin. Haastatteluissa erityisesti ryhmäliikunta- ja kuntosalipalvelut nousivat esimerkkeinä palveluista, joissa voi syntyä päällekkäisyyttä tai kokemusta kilpailusta. Osa kuntien liikuntavastaavista oli tunnistanut tämän haasteen ja pyrkinyt vähentämään päällekkäisyyttä rajaamalla palvelutarjontaa siten, että se täydentää yritysten tarjontaa ja kohdistuu erityisesti asiakasryhmiin, joille muuta tarjontaa on vähän tai joita yksityisen sektorin palvelut eivät tavoita. Myös uuden kunnallisen kuntosalin suunnittelun yhteydessä osa kunnista oli käynyt keskustelua alueen kuntosaliyrittäjien kanssa. Yrittäjien kokemukset kuulluksi tulemisesta olivat kuitenkin vaihtelevia. Osa yrittäjistä koki, ettei heidän näkemyksiään ollut riittävästi huomioitu ja että kunta tarjosi samoja palveluita, joita yritykset jo tarjosivat tai voisivat tarjota kuntalaisille. Erilaiset näkemykset palveluiden päällekkäisyydestä korostavat tarvetta käydä keskustelua jo palveluiden suunnitteluvaiheessa. 

Avoin vuoropuhelu voi lisätä toimijoiden keskinäistä tuntemusta ja ymmärrystä siitä, millaisia palveluita ja osaamista toisella osapuolella on. Haastatteluissa tuli esiin myös ennakkokäsityksiä, jotka voivat kaventaa näkemystä toisen toimijan roolista. Yrittäjillä saattoi esimerkiksi olla puutteellinen käsitys kunnan liikuntaneuvonnasta, kun taas kunnissa liikunta-alan yritysten palvelut ja osaaminen saatettiin nähdä lähinnä hyväkuntoisille suunnattuina. Toisen toiminnan parempi tunteminen voi siten paitsi helpottaa yhteistyön rakentamista myös auttaa tunnistamaan uusia mahdollisuuksia täydentää kuntalaisten liikuntapalveluita yhdessä.  

5.3 Sopimukset yhteistyön perustana

Toimiva yhteistyö edellyttää luottamuksen ja vuorovaikutuksen lisäksi selkeitä sopimuksia ja yhteisiä pelisääntöjä. Haastattelujen perusteella kunnissa on eniten kokemusta uimahallitoiminnan ja liikuntapaikkojen ylläpidon kilpailutuksista ja sopimusmalleista, ja niihin liittyviä käytäntöjä pidetään pääosin toimivina. Sen sijaan uusien palvelukokonaisuuksien kilpailuttaminen koetaan haastavammaksi. Erityisesti palveluille asetettavien laatuvaatimusten määrittelyyn ei aina löydy valmiita malleja tai aikaisempia kokemuksia, joihin tukeutua.

Kilpailutuksilla pyritään varmistamaan palveluiden laatu ja yhdenvertaisuus. Kuntien näkökulmasta kilpailutus määrittelee palvelulle asetettavat vaatimukset, joiden täyttyessä palveluntuottaja voidaan valita esimerkiksi hinnan perusteella. Osa yrittäjistä kuitenkin koki, että kilpailutuksissa hinnan merkitys korostuu liikaa erityisesti suhteessa palvelun tuottajan kokemukseen.

Yrittäjien haastatteluissa nousi esiin myös kilpailutusprosessien monimutkaisuus. Erityisesti pienemmillä yrityksillä ei aina ole riittävästi osaamista tai resursseja osallistua kilpailutuksiin, ja prosessit koetaan aikaa vievinä.  

Kunnat hankkivat usein pienempiä palvelukokonaisuuksia, jotka eivät vaadi kilpailutusta, olemassa olevien verkostojen ja aikaisempien yhteistyökumppaneiden kautta, joiden toiminta tunnetaan ennestään. Yrittäjille tämä voi näyttäytyä ei-avoimena toimintana, johon on uusien yrittäjien vaikea päästä mukaan. Toisaalta erityisesti pienissä kunnissa palveluntarjoajia voi olla niin vähän, ja haasteena voi olla löytää yrityskumppaneita, jolloin tartutaan niihin toimijoihin, jotka ovat saatavissa.   

Osa yrittäjistä tuotti palveluita lähes yksinomaan kunnille, jolloin kilpailutus- ja sopimusprosessit olivat heille tuttuja. Nämä yrittäjät korostivat erityisesti laadun seurannan merkitystä. Laadun nähtiin vaikuttavan paitsi yksittäisen palvelun onnistumiseen myös koko liikunta-alan yritystoiminnan maineeseen. Samalla yrittäjät nostivat esiin, että raportointi- ja seurantakäytännöt vaihtelevat kunnittain, mikä voi aiheuttaa epäselvyyttä. Kunnan edustajien haastatteluista nousi myös laadun valvonta, mikä koettiin tärkeäksi, jotta palvelut toteutuvat sovittujen laatukriteereiden, kunnan toimintatapojen ja arvojen mukaisesti. Selkeät, riittävän tarkat sopimukset ja avoin vuoropuhelu nähtiin keskeisinä tekijöinä palveluiden laadun varmistamisessa, mutta myös toiminnan edellytyksenä, millä vähennetään ongelmatilanteiden syntymistä. 

6. Kuntien liikuntapalvelut tulevaisuudessa

Selvityksessä tarkasteltiin sekä kunnan liikuntavastaavien että liikunta-alan yrittäjien näkökulmia siihen, miltä näyttävät kunnan liikuntapalvelut tulevaisuudessa ja millaisena näkee oman ja toisten toimijoiden roolit liikuntapalvelujen tuottamisessa. Selvityksen perusteella nousi viisi keskeistä teemaa, jotka olivat:

6.1 Asiakkaiden tarpeet moninaistuvat

Tulevaisuudessa liikuntapalvelujen käyttäjäryhmien tarpeiden nähtiin moninaistuvan. Myös asiakkaiden toiveiden ja odotusten kunnan liikuntapalveluja kohtaan arvioitiin kasvavan. Palveluiden nähtiin kehittyvän entistä joustavammiksi ja asiakaslähtöisemmiksi.

Kuntien liikuntapalvelujen käyttäjien ikä, taustat, motiivit ja elämäntilanteet vaihtelevat paljon. Myös väestön ikärakenteen muutokset ja väestön moninaistuminen haastavat kuntia tulevaisuudessa. Suurissa kunnissa maahanmuuttajataustaisten asukkaiden määrän nopean kasvun nähtiin haastavan perinteisiä käsityksiä sekä liikuntalajeista että urheiluseuratoiminnasta. Pienissä kunnissa puolestaan tulevaisuuden haasteina nähtiin väestön ikääntyminen, väestömäärän väheneminen sekä nykyisen palvelutason ylläpitäminen.

Kuntien liikuntapalvelut kohdistuvat tällä hetkellä erityisesti lapsiin ja nuoriin, ikääntyneisiin sekä henkilöihin, jotka tarvitsevat tukea liikkumiseen tai ovat muutoin heikommassa asemassa. Myös tulevaisuudessa kunnan keskeisenä tehtävänä pidettiin palvelujen tarjoamista niille kuntalaisille, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää yksityisiä liikuntapalveluja. Yritysten ohjattujen liikuntapalvelujen asiakkaina nähtiin tulevaisuudessa erityisesti työikäiset sekä maksukykyiset ja hyväkuntoiset ikääntyneet. Yrittäjät näkivät, että heidän roolinsa tulevaisuudessa voisi olla laajempi ja monipuolisempi kuntalaisten liikuttamisessa.

Kunnissa lasten ja nuorten liikunnan nähtiin järjestyvän tulevaisuudessakin vahvasti yhteistyössä urheiluseurojen kanssa. Aineistosta nousi, että liikunta-alan yrittäjät voisivat toimia seuratoimijoiden rinnalla liikuntapalvelujen tarjoajina lapsille ja nuorille. Liikunta-alan yrittäjien rooli erityisesti nuorten, joita kilpaurheilu ei kiinnosta tai jotka putoavat seuratoiminnasta, liikuttajana voisi tulevaisuudessa rakentua vahvemmaksi yhteistyössä kuntien ja seurojen kanssa. 

Väestön ikääntyminen tulee lisäämään sekä liikuntapalvelujen kysyntää että niihin kohdistuvia odotuksia. Useissa yrittäjähaastatteluissa arvioitiin, ettei kunta yksin pysty vastaamaan kasvavaan ikääntyneiden palvelutarpeeseen. Yrittäjät näkivätkin ikääntyneet keskeisenä kasvumarkkinana tulevaisuudessa. Vaikka erilaisten virtuaalipalvelujen uskottiin lisääntyvän myös ikääntyneiden keskuudessa, heikentyneen toimintakyvyn omaavan väestön määrän kasvun nähtiin lisäävän ohjatun liikunnan ja siinä tarjottavan tuen tarvetta. Lisäksi yksinäisyyden ja sosiaalisten kontaktien puutteen arvioitiin vahvistavan ohjattujen liikuntapalvelujen merkitystä tulevaisuudessa.

6.2 Talous haastaa etsimään uusia yhteistyö- ja toimintamalleja

Kuntien taloudellisen tilanteen arvioitiin kiristyvän tulevaisuudessa. Tämän nähtiin pakottavan kuntia priorisoimaan palveluitaan entistä tarkemmin. Pienemmissä kunnissa joudutaan pohtimaan, mitä palveluja kunnan on tarkoituksenmukaista ylläpitää ja mistä palveluista voidaan luopua siten, että asiakkaat ohjautuvat käyttämään vastaavia palveluja joko kolmannen sektorin toimijoilta tai yksityiseltä sektorilta. Suurissa kunnissa puolestaan väestömäärän kasvun arvioitiin lisäävän palvelutarvetta ja tarvetta palvelujen monipuolistamiseen. Kiristyvä taloustilanne haastaa kuitenkin myös suuret kunnat pohtimaan tarkasti, miten palveluja tulevaisuudessa järjestetään ja vastataan muuttuvaan palvelutarpeeseen.

Ostopalvelujen käytön ja palvelujen ulkoistamisen arvioitiin lisääntyvän tulevaisuudessa. Tämän nähtiin mahdollistavan sen, että kunta maksaa palveluista tarpeen mukaan sen sijaan, että palvelut tuotettaisiin kokonaan omana toimintana. Toisaalta osa kuntien liikuntapalveluista vastaavista pohti ulkoistamisen todellisia kustannushyötyjä. Tulevaisuudessa näitäkin tulisi pystyä tarkemmin arvioimaan.

Tulevaisuudessa erilaisten tilojen ja muiden resurssien yhteiskäytön nähtiin yleistyvän edelleen. Erityisesti yrittäjien näkökulmasta yhteiskäyttö mahdollistaisi heidän omistamiensa laadukkaiden tilojen kustannustehokkaamman hyödyntämisen. Suurissa kaupungeissa tilatarpeita lisää väestömäärän kasvu, kun taas pienissä kunnissa tilojen puute liittyi usein koulujen lakkauttamisen myötä menetettyihin liikuntatiloihin. Lisäksi digitaalisten ratkaisujen, kuten joustavien tilavarausjärjestelmien ja sähköisten lukitusratkaisujen, nähtiin parantavan olemassa olevien liikuntatilojen saavutettavuutta ja käyttöastetta. 

Yrittäjät nostivat esiin myös mahdollisuuden hyödyntää alueen ohjausosaamista nykyistä tehokkaammin, esimerkiksi yhteisten ohjaajapoolien avulla. Laajemmin seudullisen ja maakunnallisen yhteistyön kuntien, yhdistysten ja yritysten välillä nähtiin tarjoavan mahdollisuuksia resurssien tehokkaampaan käyttöön ja uusien toimintatapojen kehittämiseen.

6.3 Yhteistyö ja palveluekosysteemiajattelu vahvistuvat

Kuntien liikuntapalveluiden rooli kuntalaisten hyvinvoinnin edistäjänä nähtiin tärkeänä myös tulevaisuudessa. Haastatteluissa arvioitiin, että liikuntapalveluiden tuottamisessa vahvistuvat edelleen monituottajamalli ja palveluekosysteemiajattelu, joissa kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin jo tekemä yhteistyö saa entistä suuremman merkityksen. Kuntien roolin arvioitiin painottuvan yhä enemmän palveluiden koordinointiin ja toiminnan mahdollistamiseen, kun taas yritysten roolin palveluntuottajina odotettiin kasvavan. Tulevaisuuden näkymät eivät kuitenkaan olleet yhdenmukaisia, sillä osassa kunnista ennakoitiin myös oman palvelutuotannon vahvistumista ja henkilöstön lisäämistä. 

Yhteistyön vahvistumisen nähtiin edellyttävän nykyistä parempaa ymmärrystä eri toimijoiden osaamisesta, palveluista ja rooleista. Roolit ja vastuut koettiin monin paikoin vielä epäselviksi, ja haastatteluissa toivottiin selkeämpää työnjakoa. Samalla tunnistettiin, että muuttuvassa toimintaympäristössä työnjaon tulee myös joustaa. Selkeiden vastuiden rinnalla jatkuvaa vuoropuhelua ja avointa viestintää pidettiin keskeisinä edellytyksinä sille, että toimijoiden palvelut täydentävät toisiaan ja muodostavat kuntalaisten tarpeisiin vastaavan kokonaisuuden. 

Kuntien liikuntapalveluilla ja liikunta-alan yrityksillä nähtiin olevan yhteinen tavoite: väestön hyvinvoinnin edistäminen ja kansansairauksien ennaltaehkäisy. Monissa kunnissa arvioitiin, että liikuntapalveluiden terveys- ja hyvinvointivaikutusten osoittaminen edellyttää seurannan ja arvioinnin nykyistä systemaattisempaa kehittämistä. Esimerkiksi liikuntaneuvonnassa tunnistettiin tarve yhteisille seuranta- ja tiedonhallintaratkaisuille, jotka tukisivat vaikuttavuuden arviointia, mutta myös yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa.

7. Yhteenveto

Selvitys osoittaa, että kuntien liikuntapalveluiden tuottamistavat ovat monimuotoisia, eikä yhtä kaikille kunnille sopivaa mallia ole olemassa. Kunnat hyödyntävät samanaikaisesti useita erilaisia palveluiden tuottamismalleja, joiden valintaan vaikuttavat muun muassa kunnan koko, väestörakenne, taloudellinen tilanne, paikallinen palvelutarjonta, poliittiset linjaukset sekä historiallisesti muodostuneet toimintatavat. Päätöksenteossa kietoutuvat yhteen kunnan perinteet, strategiset tavoitteet ja käytännöllinen harkinta siitä, mikä kulloinkin on resurssien ja toimintaympäristön näkökulmasta tarkoituksenmukaista. Monissa kunnissa nykyiset toimintamallit ovatkin rakentuneet vähitellen vuosien tai vuosikymmenten aikana eikä niitä välttämättä ole tietoisesti suunniteltu kokonaisuutena.

Palveluiden tuotantotapojen vaihtelusta huolimatta kunnilla säilyy keskeinen vastuu liikuntapalveluiden saatavuudesta, laadusta, yhdenvertaisuudesta ja kuntalaisten tarpeisiin vastaamisesta. Selvityksen perusteella kuntien liikuntapalvelut kohdistuvat erityisesti lapsiin ja nuoriin, vähän liikkuviin, ikääntyneisiin, soveltavan liikunnan kohderyhmiin sekä heikommassa asemassa oleviin kuntalaisiin. Samalla kuntien tehtävänä nähdään liikunnan olosuhteiden mahdollistaminen tarjoamalla liikuntapaikkoja, reittejä ja muita liikkumisen mahdollisuuksia kuntalaisille.

Liikunta-alan yritysten määrä on kasvanut viime vuosina, ja niiden merkitys osana kuntien liikuntapalveluiden kokonaisuutta näyttää vahvistuvan edelleen. Selvitys osoittaa, että kuntien ja liikunta-alan yritysten välistä yhteistyötä tehdään jo monella tasolla, mutta yhteistyömallit ovat edelleen kehittymässä. Yritykset nähdään usein erityisesti työikäisten, aktiivisten liikkujien ja maksukykyisten asiakkaiden palveluntarjoajina, vaikka osa yrittäjistä kokee pystyvänsä osallistumaan myös vähän liikkuvien ja liikkumista aloittavien kuntalaisten palveluiden kehittämiseen. Samalla yrittäjät toivat esiin kokemuksia siitä, ettei heidän osaamistaan tai rooliaan aina tunnisteta osana kunnan liikuntapalvelukokonaisuutta.

Yhteistyön rakentaminen kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin välillä edellyttää aikaa, vuoropuhelua ja molemminpuolista luottamusta. Selvityksessä korostui erityisesti tarve vahvistaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä sekä luoda yhteisiä keskustelu- ja kehittämisfoorumeita. Yhteistyötä haastavat osaltaan toimijoiden erilaiset toimintalogiikat, epäselvät roolit sekä kilpailutus- ja sopimusprosessien koettu raskaus. Toisaalta yhteistyö nähtiin merkittävänä mahdollisuutena kehittää palveluita, hyödyntää olemassa olevia resursseja tehokkaammin ja vastata kuntalaisten muuttuviin tarpeisiin.

Tulevaisuudessa kuntien liikuntapalveluita haastavat erityisesti väestön ikääntyminen, palvelutarpeiden moninaistuminen sekä kiristyvä taloudellinen tilanne. Tämä lisää painetta palveluiden priorisointiin, resurssien tehokkaaseen käyttöön sekä uusien yhteistyömuotojen kehittämiseen. Samalla erilaisten tilojen yhteiskäytön, ostopalveluiden, digitaalisten ratkaisujen ja seudullisen yhteistyön merkityksen arvioidaan kasvavan. Väestön ikääntyminen lisää liikuntapalveluiden kysyntää, mutta myös niiden merkitystä hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja osallisuuden tukemisessa.

Kuntien roolin arvioidaan painottuvan tulevaisuudessa entistä enemmän palveluiden koordinoijana, mahdollistajana ja yhteistyön rakentajana. Tämä korostaa selkeiden roolien, toimivien yhteistyökäytäntöjen sekä yhteisten laadunhallinnan ja vaikuttavuuden seurantamallien merkitystä. Tulevaisuuden liikuntapalvelut rakentuvat yhä vahvemmin kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin muodostamassa palveluekosysteemissä, jossa eri toimijoiden osaaminen ja resurssit täydentävät toisiaan yhteisenä tavoitteena kuntalaisten hyvinvoinnin ja liikkumisen edistäminen.