Siirry sisältöön
Julkaisuvuosi: 2020
ISBN 978-952-7225-20-2
Merja Drake, Anne Makkonen,
Liisa Ranta & Jarmo Sarkkinen

Opi ja kehitä 2: Digitaalinen Living Lab oppimis- ja innovointiympäristönä

Yhden matkan loppu

Haaga-Helia ja Laurea ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet yhdessä Digitaalisen Living Labin mallia kahden lukukauden syksyn 2019 ja kevät 2020 ajan SotePeda 24/7 hankkeessa. Hankkeen ensimmäisestä pilotin tiimoilta julkaisimme teoksen Opi ja kehitä keväällä 2020 (toim. Ranta & Drake). Digitaalisen Living Labin tehtävä oli testata uusia pedagogisia ratkaisuja SotePeda 24/7 hankkeen kainalossa. Opi ja kehitä raportti kertoo pedagogisten ratkaisujen kehittämisen alkuvaiheista syksyllä 2019. Tuolloin ensimmäisen kerran testasimme trialogisen oppimisen pedagogiikka yhteiskehittämisessä yhdessä terveydenhuollon ja it-opiskelijoiden kanssa. Nyt toukokuun lopussa 2020 kokeilumme 2. vaihe on valmistunut ja yhteinen matkamme opiskelijoiden ja opettajien kanssa on päättymässä.

Koska pilotti oli varsin pitkäaikainen, mielenkiintoinen ja tuloksekas, mielestämme on syytä kertoa siitä julkaisuna. Siksi olemme koostaneet tämän Opi ja kehitä 2 julkaisun. Se kuvaa yhteistä kehittämistyötämme Digitaalisessa Living Labissa asiakasymmärryksestä prototyyppeihin palvelumuotoilua hyödyntäen ja trialogista oppimista ohjenuorana käyttäen.

Toivomme matkakuvauksestamme olevan teille lukijoille hyötyä. Meille matkamme oli antoisa, sillä opimme ymmärtämään toistemme erilaisuutta rikkautena ja tarkastelemaan asioita eri koulutusalojen näkökulmista. Opimme ylittämään haasteita, vaikka välillä neuvottelimme kiivaastikin. Opiskelijapalautteen perusteella kehittämistyömme oli vaativaa, mutta opettavaista. Myös opiskelijat kokivat toisen koulutusohjelman opiskelijoiden mukana olon rikkautena. Opiskelijoiden omia kokemuksia olemme koonneet tämän julkaisun loppuun.

Tämä julkaisu koostuu artikkeleista, joissa kuvataan moniammatillisen kehittämisen eri vaiheita. Raportin kirjoittajina ovat opintojaksojen opettajat ja hanketyöntekijät: Merja Drake, Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta, Anne Makkonen ja Liisa Ranta Laurea ammattikorkeakoulusta ja Jarmo Sarkkinen Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta. Lisäksi mukana kirjoittamassa on ollut opiskelija Päivi Silferberg Laurea ammattikorkeakoulusta.

Raportin alussa kerromme hankkeen taustasta, Digitaalisesta Living Labista ja tiimiopettajuudesta artikkelissa Digitaalinen Living Lab – opiskelijoiden, opettajien, asiakkaiden eli terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden yhteistyöalustana. Kehittämisen pedagogista taustaa esittelemme artikkelissa Trialoginen oppiminen pedagogisena ohjenuorana. Kehittämisen eri vaiheista kerromme artikkeleissa Ideoinnista palveluprosessiin ja Living Lab –kehittämistä tuplatimanttimallin ohjaamana. Ryhmäytymisen merkitystä ja asiakasymmärryksen hankintaa valaisemme artikkelissa Yhdessä oppimalla yhteiskehittämistä monialaisesti – puhutaan samaa kieltä.

Asiakasymmärryksen hankinnan kuvaamista jatkaa artikkeli Haastattelut asiakasymmärryksen hankintana. Haastattelujen pohjalta opiskelijat rakensivat käsitekarttoja, joista kirjoitimme Käsitekartat menetelmänä sairaanhoitaja- ja tietotekniikan opiskelijoiden yhteisen osaamisen ja ymmärryksen saavuttamisessa.

Osallistamisen haasteita tarkastelimme yhdessä opiskelijan kanssa artikkelissa Osallistava työpaja sydämen vajaatoimintaa sairastaville osana käyttöliittymän kehittämistä. Osallistamista niin ikään pohdimme artikkelissa Padlet osallistamisen työkaluna.

Tämän julkaisun editoijana haluan lopuksi kiittää SotePeda 24/7-hanketta ja sen projektijohtajaa Outi Ahosta, että saimme olla mukana Digitaalisen Living Lab mallin pilotoinnissa uutena pedagogisena ratkaisuna. Kiitän Smart Health at Home hankeen projektipäällikkö Merja Iiskolaa siitä, että saimme teiltä haasteita ratkottavaksi. Kiitos myös Laurea ammattikorkeakoulun Anne Makkoselle ja Liisa Rannalle ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Jarmo Sarkkiselle yhteisestä kurssista, pilotoinnista ja Digitaalisen Living Lab pedagogisen mallin kehittämisestä. Kuljimme yhdessä pitkän tien – vaikka välillä kohtasimme kehittämistyölle tyypillisen aallonpohjan, veimme tehtävämme maaliin – nyt tätä kirjoittaessa tuntuu haikealta päättää matka.

Helsingissä 20.5.2020
Merja Drake


Digitaalinen Living Lab – opiskelijoiden, opettajien, terveydenhuollon ammattilaisten ja asiakkaiden yhteistyöalustana

Merja Drake, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Johdanto

Kuinka yhdistämme opiskelijoiden digitaalista oppimista, innovointiosaamista ja yhteistyötä kotihoidon ammattilaisten ja asiakkaiden välillä? Vastaus voi olla Digitaalinen Living Lab. Haaga-Helian ja Laurean ammattikorkeakoulujen opiskelijat ja opettajat kehittivät keväällä 2020 yhteiskurssin, jonka aikana ideoitiin, suunniteltiin ja kehitettiin prototyyppi käyttöliittymästä sydämen vajaatoiminnan kotihoitopotilaille ja kehitimme edelleen Digitaalisen Living Labin mallia. Mallin kehittämistyötä teimme SotePeda 24/7 –hankkeelle. Keväällä 2020 tehty työ on suora jatko syksyllä 2019 alkaneelle pilotoinnille. (kts. Ranta & Drake 2020.)

Sydämen vajaatoiminnan kotihoidon monitoroinnin prototyypin kehittämisen toimeksiantajana toimi Smart Health Care at Home. Monialainen opiskelijaryhmä koostui sairaanhoitaja- ja it-opiskelijoista. Molempien oppilaitosten opettajat opettivat tiiminä.

Kehittämisen lähestymistapana käytimme käyttäjäkeskeistä Living Labia. Tähän alkuun on syytä määritellä mitä tarkoitamme, kun puhumme Digitaalisesta Living Labista? Living Labin toiminnan keskiössä ovat useat eri sidosryhmät alkaen haasteen antajasta. Usein haaste lähteen lähiympäristön kehittämistoiveista ja mukana ovat asukkaat, organisaatiot, tutkimusyhteisöt ja yritykset. Lisäksi haasteen ratkaisemiseen halutaan osallistaa mahdollisesti asukkaat tai loppukäyttäjät.

Living Lab toiminnalle tyypillistä on, että ideointia, ratkaisuja ja lopputuloksia arvioidaan yhdessä erilaisissa työpaljoissa (Chesbrough 2003; Pallot et al. 2011; Westerlund & Leminen 2011). Pilotin ensimmäisessä vaiheessa syksyllä 2019 pidimme osan työpajoista ja opetuksesta kasvokkaisena. Digitaalisessa Living Labissa pilotin toisessa vaiheessa siirsimme kaiken toiminnan verkkoon, koska halusimme testata, kuinka hyvin pystymme kehittämään ja osallistamaan eri sidosryhmiä digitaalisilla alustoilla. Digitaalisen Living Lab verkostoomme kuuluivat haasteen antaja Smart Health Care at Home –hankkeen yhteyshenkilöt, SotePeda 24/7 hanke, johon pilotointi liittyi, asiakkaiden edustajat kotihoidon työntekijät ja sydämen vajaantoimintapotilaat sekä alan järjestö.

Oheisessa kuvassa 1 kuvattuna Digitaalisen Living Labin verkostomainen idea. Haasteen saimme Smart Health Care at Home –hankkeelta, jota ratkoimme yhdessä kotihoidon ammattilaisten ja asiakkaiden sekä alan järjestön kanssa.

Pedagogiseksi lähestymistavaksi valitsimme trialogisen oppimisen. Ideoinnin, suunnittelun ja toteuttamisen tukena opiskelijaryhmät käyttivät palvelumuotoilun keinoja. Opetuksen ja innovoinnin tukena käytimme useita digitaalisia työkaluja. Opiskelualustamme oli Digikampuksen Moodle, etätapaamiset ja työpajat toteutimme Zoomissa. Muita työkaluja olivat muun muassa Powtoon videotyökalu, Miro käyttöliittymän suunnitteluun, Padlet osallistamiseen, 365 Brainstorming ideointiin, OneDrive ideoiden valikointiin ja seulontaan ja Mindmaster sydämen vajaatoiminnan alatyyppien oireiden tarkasteluun. Prototypointityökalujamme olivat Marvel, Adobe XD ja Figma.

KUVA 1 Digitaalinen Living Lab ja siihen osallistuvat eri sidosryhmät. (Drake, M. 2020)
KUVA 1 Digitaalinen Living Lab ja siihen osallistuvat eri sidosryhmät. (Drake, M. 2020)

Lopputuloksena opiskelijat kehittivät neljä erilaista prototyyppiä terveydenhuollon ammattilaisen ja potilaiden käytettäviksi.

Opi ja kehitä 2 jatkumo syksyn 2019 yhteistoteutukselle

Kevään 2020 Haaga-Helian ja Laurea ammattikorkeakoulujen yhteiskurssi oli jatkumo syksyn 2019 kurssille. Syksyllä 2019 opiskelijat kehittivät kuusi erilaista sydämen vajaatoiminnan asiakasprofiilia, kuusi palvelukuvausta, joissa opiskelijat kuvasit ihanteelliset palvelupolut ja -kuvaukset. (Drake, 2020.) Kevään 2020 kurssi jatkoi tätä kehittämistyötä muun muassa hyödyntäen kerättyjä akateemisia artikkeleita sydämen vajaatoiminnasta ja kehitettyjä asiakasprofiileja.

Kevään 2020 yhteiskurssilla oli kahdenlaisia tavoitteita. Ensinnä tavoitteemme oli ideoida, suunnitella ja toteuttaa käyttöliittymäprototyypin sydämen vajaatoimintapotilaan kotimonitorointia varten. Toiseksi halusimme kehittää edelleen Digitaalisen Living Labin mallia pedagogisena ratkaisuna.

Yhteiskurssille oli tarvetta. Sairaanhoitajan työ on Suomessa lisensoitu, ja sen vaativuustaso on European Qualifications Framework (EQF) tasolla 6 (EU, 2000). Sairaanhoitajien koulutuksessa korostuvat kliinisen työn kompetenssit digitaalisten taitojen jäädessä ehkä vähemmälle huomiolle. Tarvetta voidaan perustella myös asiakkaan (potilaiden/kotihoidon työntekijöiden) näkökulmasta: kotona käytettävät monitorointimenetelmät ja sydämen vajaatoimintaan suunnitellut digitaaliset sovellukset voivat vähentää päivystyskäyntejä ja sairaalapäiviä. Lisäksi kotimonotoroinnin on todettu parantavan asiakkaiden (potilaiden) elämänlaatua (Martin-Lesende ym 2013.; Flodgren ym., 2015; Rojahn ym., 2016)

Lähestyimme prototyypin kehittämistä etsimällä vastauksia tutkimuskysymyksiimme:

  1. Miten kotihoidon työntekijät/ sydämen vajaatoimintaa sairastavat voivat hyödyntää tietoa sydämen vajaatoiminnan pahenemisen ennakko-oireista hoidossa/ omahoidossa?
  2. Miten ja millaisia oireita voidaan mitata? Minkälaisia käyttöliittymiä/ käyttöliittymänäkymiä asiakkaat voivat käyttää ennakoivan tiedon esittämisessä?
  3. Minkälaisia käyttöliittymiä voidaan hyödyntää sydämen vajaatoimintaan liittyvien oireiden seurantaan etänä?
  4. Millainen merkitys etäseurannalla on sairastavan omahoidon sitoutumiseen sekä turvallisuuden tunteeseen?

Vastauksia tutkimuskysymyksiin opiskelijat hankkivat tutustumalla aiheesta tehtyihin akateemisiin julkaisuihin, joita syksyn 2019 kurssilla oli kerätty. Lisäksi opiskelijat haastattelivat kotihoidon ammattilaisia ja asiakkaita ja potilasjärjestön jäseniä.

Kurssin toteuttaminen vaihe vaiheelta

Järjestimme kevään 2020 kurssin kokonaan digitaalisesti. Halusimme testata, kuinka opiskelijoiden ideointi, innovointi, suunnittelu ja toteutus tapahtuvat digitaalisilla alustoilla ja millaisia työkaluja työhön tarvitaan. Etäopetuksen tukena olivat Digikampuksen Moodlepohjainen oppimisalusta, josta löytyivät kurssimateriaalit ja –ohjeet. Panostimme erityisesti ohjeistuksen kirjoittamiseen edelliseltä toteutukselta saamiemme kokemusten pohjalta. Ennen yhteiskurssin aloittamista opiskelijat saivat omilta opettajiltaan tietoa kurssijärjestelyistä ja johdatuksen kurssin oppimistavoitteisiin. Kirjoittamamme ohjeet olivat erityisen tärkeitä heti alussa, koska sairaanhoitaja- ja it-opiskelijoiden ryhmäytymiset tapahtuivat ennen ensimmäistä yhteistä työpajaa – opiskelijat ryhmäytyivät siten omatoimisesti.

Opiskelijoille järjestettiin neljä Zoom työpajaa, jotka noudattelivat hieman mukaillen palvelumuotoilun vaiheita asiakasymmärryksen hankinta, ideointi, konseptointi ja prototypointi kuten Moritz, 2005 vaiheita esittelee. Suunnittelun eri vaiheissa käytimme erilaisia digitaalisia työkaluja.

Asiakasymmärryksen kokoamiseksi opiskelijat tekivät haastatteluja kotihoidon ammattilaisille, asiakkaille ja potilasjärjestön edustajille. Haastattelujen litteroinnissa he hyödynsivät Word Online Dictation ohjelmaa ja analyysissä Ideation Selection työkalua. Opiskelijat tekivät Powtoon videoita esitelläkseen, millaisia järjestelmiä sydämen vajaatoiminnan kotihoitoon on jo kehitetty. Asiakkaiden osallistaminen työskentelyn eri vaiheisiin tapahtui Padletissä. Sydämen vajaatoiminnan alatyyppejä tarkastellessaan opiskelijat työstivät käsitekarttoja Mindmasterin ohjelmille. Ideointivaiheessa opiskelijat käyttivät mm 365 Brainstorming työkalua ja ideoiden valikointityökalua. Ideoiden valikointi tehtiin OneDrivessä.  

Konseptointivaiheessa opiskelijat laativat sähköiset Service Blueprintit ja tekivät käyttöliittymäsuunnittelua Miro-työkalulla. Prototypoinnissa opiskelijat hyödynsivät Marvel, Adobe XD ja Figma työkaluja. Kuvassa 2 on esitelty työskentelyn eri vaiheet ja niissä käytettyjä työkaluja. Osallistamisen alustana käytimme Padlet-alustaa. Työkaluista ja niiden käytöstä lisää seuraavissa artikkeleissa.

Alla olevassa kuvassa 2 on esitelty kehittämisen eri vaiheet ja eri vaiheissa käytetyt työkalut ja alustat. Digitaalisia työkaluja oli useita ja niiden käyttöä varten kirjoitimme ohjeet kurssin Moodlealustalle.

KUVA 2 Opiskelijoiden työskentelyn vaiheet ja käytetyt työkalut. (Drake, M. 2020)
KUVA 2 Opiskelijoiden työskentelyn vaiheet ja käytetyt työkalut. (Drake, M. 2020)

Tiimiopettajuuden ytimessä

Koska yhdistimme kaksi eri kurssia ja kaksi eri korkeakoulua, työskentelimme tiimiopettajina. Tiimiopettajuus ei ole mikään uusi keksintö. Erityisen vilkasta tiimiopettajuuden tutkimus oli 1990-luvulla, jolloin tiimiopettajuuden käsitettä määrittelivät esim.  Davis (1995), Katzenbach & Smith 1991 ja Friend & Cook (1996). Tiimiopettajuutta on määritelty opettajien määrän näkökulmasta: kahden tai useamman opettajan yhteistyöksi, jossa työtä tehdään yhteistyössä aina suunnittelusta toteutukseen (Davis 1995). Wenger & Hornayak (1999) asettelevat sanansa siten, etä tiimiopettajuus on kahden tai useamman opettajan jaettu vastuu tietystä opiskelijaryhmästä. Katzenbach & Smith (1991) lisäävät tiimiopettajuuden näkökulmaan opettajien sitoutumisen yhteisten päämäärien toteuttamiseksi.

Vaikka käsitteenä tiimiopettajuus ei ole uusi, niin Dyrydin (2010) mukaan lähestymistapa on saanut uuden merkityksen globalisoituvassa maailmassa, koska opetuksen määrärahoja leikataan ja opetusta tulee antaa entistä tehokkaammin. Robbs & Gerwick (2013) ovat todenneet, että myös sairaanhoidon oppilaitokset etsivät uusia tapoja tehostaa opetustaan talouden kurittaessa oppilaitosten resursseja, mutta samalla yrittäessään pitää opetuksen laadun korkeana. Booth, Dixon-Brown & Kohut (2003) näkevätkin tiimiopettajuuden yhtenä tapana ratkaista resurssiongelmaa eli tiimissä tehdään enemmän vähemmällä.

Tiimiopettajuus kahden eri organisaation välillä on kuitenkin vielä enemmän kuin tiimiopettajuus saman organisaation sisällä. Goetz (2000) katsoo, että opettajatiimin jäsenet jakavat yhteiset resurssit kuten oppimateriaalin, tuntisuunnitelmat, kurssiaineistot ja -tehtävät. Haaga-Helian ja Laurean opettajatiimissä oli yhteensä neljä opettajaa: kaksi sairaanhoidon lehtoria ja yksi tietotekniikan yliopettaja ja yksi viestinnän ja journalistiikan yliopettaja. Käsitemäärittelyissä tiimiopettajuutta on tarkasteltu lähinnä luokkaopetuksen näkökulmasta. Digitaalisen Living Labin toteutuksessa haasteenamme oli kahden eri kurssin Uudistuva hoitotyö (5 op) ja Monialaprojekti digitaaliset palvelut (10 op) kahden organisaation ja neljän eri opettajan lisäksi online opetus.

Tiimiopettajuuden hyviksi puoliksi on mainittu muun muassa se, että tiimijäsenet oppivat toinen toisiltaan, opetuksesta tulee haasteellisempaa ja samalla motivoivampaa, opiskelijoiden oppimistulokset paranevat ja kurssien läpäisyaste nousee ja opiskelijoilla on mahdollisuus kokea erilaisia opetusmenetelmiä. Lisäksi opiskelijat voivat kokea voimaannuttavana sen, että opettajat ovat heidän rinnallaan ikään kuin kanssaoppijoina. (Benjamin, 2000; Day & Hurell, 2012; Gaytan, 2010; Shibley 2006.)

Tiimiopettajuuden haasteena on muun muassa suunnitteluun kuluva aika, epäselvyys kurssikokonaisuuden omistajuudesta, opetettavien aineiden yhteensovittaminen ja niille varattu aika jää vähäiseksi, opettajien opetustyylit ovat erilaisia ja se aiheuttaa turhautumista (Goetz, 2000; Jacob, Honey & Jordan 2002; Letterman & Dugan, 2004; Nurmi ym. 2009).

Digitaalisen Living Labin toisen pilotin suunnittelu aloitettiin jo lokakuussa 2019 ennen kuin pilotin ensimmäinen kierros oli ehditty saada loppuun joulukuussa 2019. Tiesimme jo ensimmäisen pilotin kokemuksesta, että aikaa kuluu muun muassa tutkimuslupien hankintaan (asiakasymmärrysvaihe), haasteen hankintaan ja muotoiluun ennen varsinaisen kurssisuunnittelun aloittamista. Lisäksi tehtävänä oli yhteen sovittaa kahden eri oppilaitoksen ”lukujärjestyksiä” ja aikatauluja ja testata sopivia digitaalisia työkaluja opetuksen ja oppimistavoitteiden tueksi. Kurssin toteutuksen suunnitteluun käytimme aikaa useita päiviä.

Tiimiopettajuus on hyvä ratkaisu silloin, kun ennakkosuunnittelulle jää riittävästi aikaa. Opettajilla lukukauden alut ja loput ovat melko kiireistä aikaa, mutta tästä huolimatta suunnittelu on tehtävä näinä aikoina. Kaikkia asioita on kuitenkin melko vaikea ennakoida, joten myös kurssin kuluessa on pidettävä suunnittelupalavereja. Suunnittelu vie melko paljon aikaa ja se on pois toteutusajasta. Työläästä suunnittelusta huolimatta totesimme, että kurssin lopputulos oli erinomainen ja kaikki opiskelijat läpäisivät kurssin yhtä lukuun ottamatta, joka jo alkuvaiheessa jätti kurssin kesken.

Kuten jo esipuheessa mainittiin, opimme paljon toinen toisiltamme niin pedagogisesti kuin sisällöllisestikin. Voimme yhtyä Benjamin, 2000; Day & Hurellin, 2012 ja Gaytan, 2010 ajatuksiin siitä, että tiimiopettajuus kahden oppilaitoksen välillä mahdollisti erilaisten opetusmenetelmien kokeilun ja kanssaoppimisen. Emme myöskään säätyneet Goetzin, 2000, Jacob et al., 2002 mainitsemilta turhautumisilta, koska aina opetusmenetelmien yhteensovittamiselle ei jäänyt riittävästi aikaa.

Kaikesta huolimatta suosittelemme kokeilemaan erilaisia opetusmenetelmiä ja pedagogisia ratkaisuja useiden oppilaitosten ja erilaisten opiskelijaryhmien yhteistyönä.

Lähteet:

Benjamin, J. 2000. The Scholarship of Teaching in Teams: What Does It Look Like in Practice? Higher Education Research and Development 19, pp. 191-204.

Bess, J.L.  2000. Integrating autonomous professionals through team teaching. In Bess (Ed.), Teaching alone, teaching together: Transforming the structure of teams for teaching, Jossey-Bass, San Francisco, CA (2000), p. 126.

Booth, R., Dixon-Brown, M. & Kohut, G. 2003. Shared teaching models for business communication in a research environment. Business Communication Quarterly, 66 (3) (2003), pp. 23-38.

Chesbrough, H. W. 2003. Open innovation: The new imperative for creating and profiting from technology. Boston: Harvard Business School Press.

Day, L. & Hurrell, D. (2012). A teaching team: More than the sum of its parts. In Creating an inclusive learning environment: Engagement, equity, and retention. Proceedings of the 21st Annual Teaching Learning Forum, 2-3 February 2012. Perth: Murdoch University.  Löytyy: <http://otl.curtin.edu.au/tlf/tlf2012/refereed/day.html> Linkki luettu 12.5.2020.

Dyrud, M. 2010. Team teaching: Part I. Business Communication Quarterly, 73 (1) (2010), pp. 80-105.

EU, European Union 2000. European Qualifications Framework.

Flodgren, G., Rachas, A., Farmer, AJ., Inzitari, M. & Shepperd, S. 2015. Interactive telemedicine: effects on professional practice and health care outcomes. Cochrane Database of Systematic Reviews 2015, Issue 9. Art. No.: CD002098. DOI: 10.1002/14651858.CD002098.pub2.

Goetz, K. 2000. Perspectives on team teaching: A semester I independent inquiry. EGALLERY, Volume 1, Number 4. August 1, 2000. Löytyy: <https://people.ucalgary.ca/~egallery/goetz.html> Linkki luettu 12.5.2020.

Jacob, H., Honey, R. & Jordan, C. 2002. Getting the most out of sequential teaching. Conference paper in the 11th Annual Teaching and Learning Forum. Edith Cowan University, Australia.

Letterman, M. R., and K. B. Dugan, 2004. “Team Teaching a Cross-Disciplinary Honors Course: Preparation and Development.” College Teaching 52(2), pp. 76-79.

Martín-Lesende, I. , Orruño, A., Bilbao, A., Vergara, I.,  Cairo, MC.,  Bayón, JC., Reviriego, E., Romo, MI., Larrañaga, J., Asua, J., Abad, R. & Recalde, E. 2013. Impact of telemonitoring home care patients with heart failure or chronic lung disease from primary care on healthcare resource use (the TELBIL study randomised controlled trial).  BMC Health Services Research, 13:118.

Nurmi, R., Honkanen, V.-M., Saarikoski, L., Norrgård, K., Hyttilä-Huhta, T. & Waltermann, M. 2009. Tiimiopettajuuden kehittäminen Vaasan ammattikorkeakoulussa. Teoksessa A. Töytäri-Nyrhinen (toim.) Suunnannäyttäjiä: Uusia avauksia ammattikorkeakouluopettajien työhön. Haaga-Helian Kehittämisraportteja 4. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Helsinki.

Moritz, S. 2005. Service Design. Practical Access to an evolving field. https://issuu.com/st_moritz/docs/pa2servicedesign. Linkki luettu 14.12.2019.

Pallot, M., Trousse, B., Senach, B. & Scapin, D. 2011. Living Lab Research Landscape: From User-Centered Design and User Experience towards User Cocreation. First European Summer School ‘Living Labs’, Inria (ICT Usage Lab), Userlab, EsoceNet, Universcience, Aug 2010, Paris, France. <https://hal.inria.fr/inria-00612632>.

Robb, M. & Gerwick, M. 2013. Team Teaching: a resource guide for nurse educators. Teaching and Learning in nursing (2013) 8, pp. 78-82.

Rojahn, K., Laplante, S., Sloand, J., Main, C., Ibrahim, A., Wild, J.,  Sturt, N., Areteou, T. &  Johnson, K. 2016. Remote Monitoring of Chronic Diseases: A Landscape Assessment of Policies in Four European Countries. PLoS ONE 11(5): e0155738. doi:10.1371/journal.pone.0155738.

Wadkins, T., Miller, R.L., & Wozniak, W. (2006). Team teaching: Student satisfaction and performance. Teaching of Psychology, 33, pp. 118-144.

Wenger, M.S. & Hornyak, M.J. 1999. Team teaching for higher level learning: A framework for professional collaboration Journal of Management Education, 23 (3) (1999), pp. 311-327. Westerlund, M. & Leminen, S. 2011. Managing the challenges of becoming an open innovation company: experiences from living labs.  In: Technology Innovation Management Review, No. October 2011, p. 19-25.


Trialoginen oppiminen pedagogisena ohjenuorana

Merja Drake, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Liisa Ranta, Laurea ammattikorkeakoulu

Pedagogisena lähestymistapana Digitaalisen Living Labin moniammatillisessa kehittämisessä käytimme trialogista oppimista. Trialoginen oppimiskäsitys on varsin uusi pedagoginen lähestymistapa, jonka kehittäminen aloitettiin 2000-luvun puolessa välissä Helsingin yliopistossa. Kehittäjinä ovat vaikuttaneet muiden muassa Sami Paavola ja Kai Hakkarainen.  Keskeisenä ajatuksena on erottaa monologinen oppiminen, dialoginen eli interaktiossa oppiminen ja niin sanottu yhteinen tiedonluominen eli trialoginen oppiminen toisistaan.

Paavola ja Hakkarainen ovat innovatiivisesti yhdistäneet Bereiterin tiedonrakentamisen, Engeströmin ekspansiivisen oppimisen ja Nonakan & Takeuchin organisaatioiden tiedonluomisen teorioita toisiinsa ja soveltaneet sitä kouluoppimiseen. Trialogiseksi mallia kutsutaan nimenomaan siksi, että yhteisen tiedon kokoaminen ja kehittäminen ei tapahdu pelkästään yksilöiden välillä, vaan mukana on oleellisesti kehittämisen kohteena oleva organisaatio, yhteisö, esine tai toiminta. (Paavola & Hakkarainen 2005.)

Paavolan mukaan (2012) kyse ei ole niinkään pedagogisesta mallista vaan lähestymistavasta yhteisölliseen oppimiseen ja yhteiseen tiedonrakenteluun, jota tehdään yhdessä oppilaitoksen ulkoisen toimeksiantajan kuten yrityksen kanssa uuden luomiseksi.

Lähestymistavan keskeisiä elementtejä ovat suunnitteluperiaatteet, joita noudatetaan opetusta/kurssia suunniteltaessa. Kurssin ja oppimisen tavoitteena on saada aikaiseksi jotain, jota jatkokäytetään tai –kehitetään toimeksiantajan organisaatiossa kurssin päättymisen jälkeen. Opiskelijoiden oman oppimisen vastuu on tärkeässä roolissa. Heidän tehtävänään on myös itse organisoida kehittämisen ja yhteisen tiedonrakentelun kulku. Suunnitteluperiaatteita on kehitetty pääasiassa Knowledge Practices Laboratory (KPLab) hankkeessa. (Paavola 2012.)

Keskeiset ja osittain limittyneet suunnittelun pääperiaatteet (Paavola et al. 2011) ovat:

  1. Toiminnan organisoiminen yhteisesti kehitettävien kohteiden ympärille
  2. Henkilökohtaisen ja sosiaalisen tason yhteyden ja toimijuuden tukeminen
  3. Pitkäjänteisen tiedonluomisen ja -kehittelyn prosessien edistäminen
  4. Asioiden kehittäminen eri tiedon muotojen vuorovaikutusta ja reflektiota tukemalla
  5. Tietokäytäntöjen ”ristipölytys” eri kontekstien ja yhteisöjen välillä
  6. Joustavat työvälineet tukemaan trialogista oppimista

Kun tarkastelemme noita toimintaperiaatteita, niin koko Digitaalinen Living Lab on rakentunut toiminnan organisoimiseksi yhteisesti kehitettävien kohteiden ympärille. Kun aloitimme kehittämistä syksyllä 2019, jatkoimme työtä uusien opiskelijaryhmien kanssa keväällä 2020. Eli tiedonrakentelu jatkui yli kurssirajojen ja –periodien. Kevään 2020 opiskelijat hyödynsivät syksyllä 2019 opiskelijoiden tekemiä asiakasprofiileja ja palvelupolkuja.

Kuten Paavola et al. (2011) ovat todenneet, suunnitteluperiaatteet limittyvät toisiinsa eivätkä ole yksittäisiä elementtejä. Se pätee myös Digitaalisen Living Labin yhteiskehittämisessä. Kun toiminta on organisoitu yhteisesti kehitettävän kohteen ympärille ja sitä määrätietoisesti jatketaan kurssilta toiselle, tapahtuu myös pitkäjänteistä tiedonluomista aiempaa kerättyä tietoa hyödyntäen.

Living Lab kehittämisessä keskeistä on toimeksiantajan haaste, jota kaikki opiskelijat ratkovat yhdessä. Digitaalista Living Lab kurssia suunniteltaessa päätimme, että haastetta on hyvä tarkastella eri näkökulmista. Se toteutuu parhaiten opiskelijoiden toimiessa useissa eri ryhmissä. Näin samaan asiaan saadaan erilaisia näkökulmia. Kurssin alussa opiskelijat ryhmäytyivät autonomisesti Moodlessa. Neljä ryhmää toteutti neljä erilaista lopputulosta samasta aiheesta.

Opiskelijoiden henkilökohtaista ja sosiaalista tasoa ylläpidimme kehittämisen lomassa pidetyillä verkkochat tunneilla ja tarkistuspisteillä. Näin opiskelijat pääsivät esittelemään tekemiään valintoja, reflektoivat ryhmän kehittämisen vaihetta ja saivat palautetta opettajilta. Chat-keskustelut mahdollistivat myös yksittäisten haasteiden ratkomisen.

Ristiinpölytystä tapahtui erilaisten opiskelijoiden yhdistäessä voimavaransa haasteen ratkaisemiseksi. IT-opiskelijat perehtyivät sydämen vajaatoiminnan alatyyppeihin ja niiden aiheuttamiin oireisiin. Sairaanhoitajaopiskelijat saivat hyvän käsityksen käyttöliittymien suunnitteluperiaatteista ja ohjelmistoista, joiden avulla rautalankamalleja voi luoda.

Trialoginen oppimismalli korostaa joustavien työkalujen käyttöä opetuksessa. Opettajat testasivat koko joukon erilaisia työkaluja sekä haasteen ratkaisemiseksi, että kaikkien osapuolten osallistamiseksi. Opiskelijat etsivät ja kokeilivat myös aktiivisesti itse sopivia työkaluja ja suosittelivat niitä toisilleen. Ristiinpölytystä tapahtui niin ikään digitaalisissa workshopeissa, joissa toimeksiantaja antoi palautetta kunkin kehittämisvaiheen tuloksista.

Ehkä vaikeinta trialogisen oppimismallin toteuttamisessa on opiskelijan itseohjautuvuus. Opettajilla on edelleen vahva tarve ohjata oppimista ja kehittymistä ja jossain määrin epävarmuus siitä, kuinka paljon opettajan läsnäoloa tarvitaan. Yhtäältä osa opiskelijoista kaipasi enemmän opettajan ohjausta, vaikka trialogisen oppimisen suunnitteluperiaatteiden mukaisesti opiskelijoiden tulisi itse organisoida kehittämisen ja tiedonrakentelun kulku. Toisaalta tarjotuille vapaaehtoisille chat-tunneille ei opiskelijoita juurikaan ilmaantunut kertomaan kehittämisen haasteista tai kyselemään neuvoja kehittämisen tueksi. Ryhmäkohtaisissa ohjaustilanteissa sen sijaan opiskelijat olivat innokkaana mukana esittelemässä välitavoitteiden saavutuksia ja saamassa kommentteja. Verkko-ohjaustilanteet veivät työtä mukavasti eteenpäin.

Digitaalisen Living Labin tällä toisella kierroksella onnistuimme kuitenkin varsin hyvin suunnittelemaan kurssin sisällön trialogisen oppimisen suunnitteluperiaatteiden mukaisiksi. Lisäksi saimme toimeksiantajalle erittäin mielenkiintoisia ja varteenotettavia lopputuloksia. Opiskelijat kokivat työskentelymallin mieluisaksi ja oppivat innovoimaan, kehittämään ja tekemään tiivistä moniammatillista yhteistyötä.

Opettajina opimme toisiltamme paljon. Yksi opettajista ei ollut sairaanhoidon enkä tietotekniikan opettaja, joten hän ymmärtää nyt jossain määrin sydämen vajaatoimintaa sairautena ja käyttöliittymäsuunnittelua. It opettajalle ovat nyt sydämen vajaatoiminnan perusteet hallussa ja hoitotyön opettajat saivat tuntumaa käyttöliittymäsuunnitteluun. Vaativan kurssin läpivienti neljän eritaustaisen opettajan yhteistyönä oli sekin aikamoinen ponnistus. Lukuisista haasteista huolimatta olemme erittäin kiitollisia, että saimme olla tällaisessa yhteistyössä mukana.

Tiimiopettajuus kahden opetusorganisaation monialaprojektissa on vaativaa. Digitaalisen Living Labin ensimmäisellä kierroksella syksyllä 2019 kävimme läpi kaikki kohtaamamme haasteet ja sudenkuopat. Tunnistimme tuolloin erilaisia kehittämiskohteita ja opettajien välisen vuoropuhelun lisäämistä. Havaitsimme muun muassa, että opiskelijoiden ohjaamiseen ja palautteen antoon kehittämisen eri vaiheissa on kiinnitettävä enemmän huomiota. Lisäksi totesimme, että on hyvä suunnitella eri opettajien roolit valmiiksi: kuka vastaa työkaluista, kuka ohjeista ja kuka yhteisille alustoille kutsumisesta. (Ranta & Drake, 2020)

Lähteet:

Paavola, S. 2012. Trialoginen oppiminen. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/39221/paavola_2012_trialoginen_oppiminen.pdf?sequence=2

Payola, S. & Hakkarainen, K. (2005). The Knowledge Creation Metaphor – An Emergent Epistemological Approach to Learning. Science & Education 14(6), 535-557. https://www.researchgate.net/publication/227313126_The_Knowledge_Creation_Metaphor_-_An_Emergent_Epistemological_Approach_to_Learning

Paavola, S., Lakkala, M., Muukkonen, H., Kosonen, K. & Karlgren, K. (2011). The roles and uses of design principles for developing the trialogical approach on learning. Research in Learning Technology 19(3), 233-246. doi: https://doi.org/10.3402/rlt.v19i3.17112

https://journal.alt.ac.uk/index.php/rlt/article/view/1252https://researchportal.helsinki.fi/en/publications/the-roles-and-uses-of-design-principles-in-a-project-on-trialogic

Ranta, L. & Drake, M. 2020. Opi ja kehitä. Laurea ammattikorkeakoulu julkaisuja.


Living Lab -kehittämistä tuplatimanttimallin ohjaamana

Jarmo Sarkkinen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Kaiken palvelumuotoilun ytimestä löytyy ajatus, jonka mukaan suunnittelijoilta vaaditaan erityistä suunnittelun ajattelutapaa. Siinä etsitään innovatiivisia ratkaisuja iteroiden tutkimusta ja kehittämistä (Stickdorn ym. 2018). Brittiläinen Design Council lanseerasi tuplatimanttimallin (Double Diamond) palveluinnovaatioiden suunnitteluun v. 2004. Mallin avulla autetaan palvelujen suunnittelijoita tuottamaan parempia palveluja selkeän suunnitteluprosessin ohjaamana. Prosessi auttaa kehittäjiä ja osallistuvia sidosryhmiä oppimaan yhdessä suunnittelun kohteesta.

Mallin kehittämisessä on ollut ajatuksena saada suunnittelijat ja maallikot osallistumaan yhteiseen kehittämisponnistukseen. Malli on sovellettavissa hyvinkin erilaisten suunnitteluhaasteiden selättämiseen ja se soveltuu loistavasti esim. digitaalisten palvelujen käyttöliittymien suunnitteluun.

Tuplatimanttiprosessi on määritelty hyvin ylätasolla. Se soveltuu näin ollen erinomaisesti myös Living Lab -työskentelyyn digitaalisissa kanavissa. Mallin mukaisesti erilaisten sidosryhmien edustajia (mm. palvelun käyttäjiä) osallistetaan kehittämiseen sen eri vaiheissa tavalla, joka ei liikaa säätele, ketä on hyvä osallistaa ja miten ihmisiä osallistetaan prosessiin. Prosessissa ihmiset asetetaan tekemisen keskiöön joko kehittäjinä tai informantteina. Prosessissa kommunikaatioon ja yhteisen ongelman määrittelyyn on kiinnitetty erityistä huomiota, yhteiskehittäminen on nostettu keskiöön ja prosessin iterointiin on panostettu paljon resursseja.

Tuplatimanttimalli (kuva 3) määrittelee suunnitteluprosessin, johon kuuluvat seuraavat vaiheet: Löydä (Discover), Määritä (Define), Kehitä (Develop) ja Tuota (Deliver). Prosessiin kuuluu ihmisten vahva sitoutuminen prosessiin ja prosessin ohjaaminen määrätietoisesti asetettuja tavoitteita kohden. Löydä-vaiheessa kerätään tietoa ja ideoita kehittämisen pohjaksi hyödyntäen ihmisiä, joilla on ymmärrystä aiheesta. Määritä-vaiheessa jäsennetään alkuperäisen haasteen ja kerätyn ymmärryksen pohjalta, mitä ollaan kehittämässä. Kehitä-vaiheessa ideoidaan ratkaisuja, haetaan inspiraatioita ja etsitään vaihtoehtoja ratkaisun tuottamiseen niitä pitkin matkaa yhdessä oikeiden ihmisten kanssa arvioiden. Tuota-vaiheessa tehdään ratkaisun prototyyppi testattavaksi.

KUVA 3 Tuplatimanttimalli. (Sarkkinen, J. 2020)
KUVA 3 Tuplatimanttimalli. (Sarkkinen, J. 2020)

Ihmisen ajattelu toimii erilaisissa moodeissa riippuen tilanteesta. Toisinaan ihmisiä on hyvä ohjata tietynlaiseen ajatteluun, jotta saadaan oikeanlaisia lopputuloksia. Ajattelumoodeja on tunnistettu useita, mutta tuplatimantissa tärkeimmät ajattelumoodit ovat divergentti ajattelu (Divergent Thinking) ja konvergentti ajattelu (Convergent Thinking) (Cropley 2006). Kuvassa 4 on tiivistetty näiden ajattelumoodien ero. Näiden kahden ajattelumoodin välillä vuorotellaan, kuten kuva 3 esittää, mutta myös niiden sisällä ja välillä iteroidaan tarpeen mukaan. Prosessissa voidaan tarvittaessa palata myös takaisin, jopa lähtöpisteeseen, esim. keräämään lisää ymmärrystä asiakkaista.

Divergentti ajattelu on luovaa toimintaa ja siinä vaaditaan heittäytymistä ja mielikuvitusta. Divergentissä ajattelussa asetettuun kysymykseen etsitään vaihtoehtoisia vastauksia, ideoidaan ratkaisuja ja kuvitellaan asioiden välisiä yllättäviäkin yhteyksiä. Divergentissä ajattelussa ihminen laajentaa omaa ymmärrystään tarkasteltavasta asiasta tai ilmiöstä (esim. miten erilaisin tavoin toteutamme ruokaostosten tekemisen). Divergenttiä ajattelua tapahtuu suunnitteluprosessin Löydä- ja Kehitä-vaiheissa. Divergentti ajattelu vaatii tuekseen konvergenttia ajattelua (Cropley 2006).

Konvergentti ajattelu auttaa nytkäyttämään asioita eteenpäin vaihtoehtojen paljoudesta. Konvergentissa ajattelussa käytetään loogista päättelyä, ollaan kriittisiä ja käytetään faktoja, jotta saadaan oikea vastaus annettuun kysymykseen. Siinä tehdään valintoja vaihtoehtojen pohjalta ja tuotetaan hyvinkin konkreettinen vastaus esitettyyn kysymykseen. Kysymyksiä voivat olla esimerkiksi, mihin ongelmaan meidän tulisi fokusoitua tai mitä mieltä käyttäjät ovat meidän tuottamasta prototyypistä. Näin toimitaan Määritä- ja Tuota-vaiheissa.

KUVA 4. Divergentti vs. konvergentti ajattelu.
KUVA 4. Divergentti vs. konvergentti ajattelu.

Digitaalista Living Labia perustettaessa on tärkeää varmistaa, että tuplatimantin kaikki vaiheet ja niissä vaadittavat ajattelumoodit on sisäistetty ja kuhunkin vaiheiseen on mietitty soveltuvat suunnittelumenetelmät ja -työkalut. Tuplatimanttimalli tarjoaa joukon eri vaiheisiin soveltuvia menetelmiä ja työkaluja, mutta niitä voidaan tuoda myös työkalupakin ulkopuolelta. Etukäteen on tärkeää määritellä, miten erilaiset osapuolet osallistuvat prosessin eri vaiheisiin informantteina ja/tai kehittäjinä. Lisäksi on tärkeää miettiä, kenellä on sellaista tietoa, jota annetun haasteen ratkaisemiseen tarvitaan ehdottomasti sekä keitä voidaan hyödyntää varsinaisessa kehittämissä esim. arvioimaan prosessissa syntyviä välituloksia. Toimeksiantajan rooli on mietittävä erityisen tarkkaan. Toimeksiantajan on oletusarvoisesti tärkeää olla mukana kaikissa vaiheissa.

Digitaalisen Living Labin Löydä-vaiheessa jokainen opiskelijaryhmä tekee nykytila-analyysin, jossa hyödynnetään olemassa olevaa tausta-aineistoa sydämen vajaatoiminnasta (aiemmat tutkimukset ja kehittämistyön tulokset). Tavoitteena on ymmärtää tarkasteltavaa ilmiötä. Seuraavaksi jokainen ryhmä valitsee olemassa olevista persoonakuvauksista yhden, johon ryhmä paneutuu tarkemmin. Ryhmä myös valitsee tähän persoonaan liittyvän sydämen vajaatoiminnan alatyypin erityiseen tarkasteluun. Lopuksi opiskelijat tekevät haastatteluja, joiden avulla pyritään ymmärtämään valitun persoonan ja sen alatyypin sekä hoitajien näkökulmaa.

Määrittele-vaiheessa opiskelijaryhmät tekevät nykytila-analyysin pohjalta tiivistyksen persooniin liittyvistä sydämen vajaatoiminnan alatyypeistä. Tiivistys tehdään käsitekarttana ja siihen avataan teemoja valitusta alatyypistä. Lisäksi opiskelijat analysoivat haastatteluaineiston ja tiivistävät löydökset nelikenttäesitykseen.

Kehitä-vaiheessa opiskelijaryhmät iteroivat suunnittelua. Ensimmäisessä iteraatiossa ideoidaan tuotetta tai palvelua ja sen käyttöliittymiä huomioiden valittu persoona ja sydämen vajaatoiminnan alatyyppi. Ideoiden arviointiin osallistuvat muiden ryhmien opiskelijat. Myös asiakkaille ja hoitajille annetaan mahdollisuus osallistua arviointiin. Toisessa iteraatiossa ryhmät ideoivat palveluprosessin elementtejä. Palveluprosessi esitetään Service Blueprint -kuvauksena. Myös palveluprosessin arviointiin osallistetaan muiden ryhmien opiskelijoita ja sidosryhmien edustajia. Ensimmäisiä käyttöliittymähahmotelmia ideoidaan ja arvioidaan kolmannessa iteraatiossa.

Tuota-vaiheessa opiskelijaryhmät rakentavat ideoiden pohjalta konkreettisen käyttöliittymäprototyypin testattavaksi. Siinä huomioidaan kolmen kehittämisiteraation kaikki tuotetut ja arvioidut ideat, tehdään tarvittavia valintoja ja esitetään miten ratkaisun voisi toteuttaa digitaalisena tuotteena ja palveluna ja miten asiakkaat ja hoitajat vuorovaikuttavat käyttöliittymien kautta omahoidon tilanteissa. Prototyyppi arvioidaan yhdessä muiden ryhmien opiskelijoiden ja sidosryhmien kanssa. Seuraavissa luvuissa kuvataan tarkemmin prosessin vaiheita.

Lähteet

Cropley, A. (2006). In praise of convergent thinking. Creativity research journal, 18(3), 391-404.

Design Council: https://www.designcouncil.org.uk/news-opinion/what-framework-innovation-design-councils-evolved-double-diamond

Stickdorn, M., Hormess, M. E., Lawrence, A., & Schneider, J. (2018). This is service design doing: Applying service design thinking in the real world. ” O’Reilly Media, Inc.”.


Yhdessä oppimalla yhteiskehittämistä monialaisesti – puhutaan samaa kieltä

Liisa Ranta, Laurea ammattikorkeakoulu
Anne Makkonen, Laurea ammattikorkeakoulu
Merja Drake, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

SotePeda 24/7-hankkeen (www.sotepeda247.fi) osana tuotettu digitaalisen Living Lab- pilotti toimi kahden opintojakson monialaisen yhteiskehittämisen alustana. Tämä yhteiskehittäminen toteutui Haaga Helia ammattikorkeakoulun it-tradenomiopiskelijoiden (seitsemän opiskelijaa) ja Laurea-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoiden (13 opiskelijaa) opintojaksojen yhteistyönä. It-tradenomiopiskelijoiden opintojaksona oli Monialainen projekti (digitaaliset palvelut) laajuudeltaan 10 opintopistettä ja sairaanhoitajaopiskelijoiden opintojaksona oli Uudistuva- hoitotyö- opintojakson (10 op) osa Yhteiskehittäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa, joka oli viiden opintopisteen laajuinen (Taulukko 1). Molemmilla kursseilla yhtenä oppimistavoitteena oli innovointiosaaminen ja monialainen kehittäminen, joten siksi kurssit sopivat hyvin digitaalisen Living Labin pilotointiin.

Taulukko 1. Opintojakson tavoitteet pohjana hankeintegraatioille. (Ranta, L. 2020)

Uusiutuva hoitotyöMonialaprojekti digitaaliset palvelut
Opiskelija osaa:
– Arvioida terveyttä ja hyvinvointia edistävien palvelujen vaikuttavuutta sekä uudistamistarpeita yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta

– Suunnitella, toteuttaa ja arvioida innovaatioprojektin osana moniammatillista asiantuntijayhteisöä ja –verkostostoa

– Käyttää soveltuvia tutkimus-, projektityön ja palvelumuotoilun menetelmiä innovaatioprojektissa

– Arvioida innovaatioprojektin tuloksia, prosessia sekä syntynyttä tulosta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin

– Tunnistaa sosiaali- ja terveysalan yrittäjyyden erityispiirteet ja merkityksen palvelujärjestelmässä

– Tuottaa ja kuvata uuden tuote-, palvelu- tai liikeidean
Opiskelija osaa
– Kehittämisprojektissa soveltaa profiiliinsa mukaisia laadukkaita menetelmiä ja tekniikoita toimeksiantajan toiveet huomioiden

– Toimia asiakaskontaksissa sekä ratkaista haasteita ja ongelmia yhteistyössä eri tahojen kanssa

– Omassa roolissaan ottaa vastuuta projektiryhmässä

– Osana projektiryhmää luoda ratkaisun, joka vastaa asiakkaan tarpeita

-Työskennellä, perehtyä aiheeseen ja soveltaa oppimaansa itsenäisesti

Yhteiskehittämisen teeman tilaajana oli hakemusvaiheessa oleva Smart Health Care at Home- hanke, joka tilasi opintojaksojen tuotoksena taustamateriaalia sydämen vajaatoimintaa sairastavan kotihoidon omahoidon tukemiseksi etämonitoroinnin ja etäohjauksen avulla sekä käyttöliittymäprototyyppejä vastaamaan tähän. Tämä opintojaksoyhteistyö oli jatkoa edellisen lukukauden yhteistyölle (syksy 2019), jossa samojen opintojaksojen sen lukukauden opiskelijat kehittivät kuusi sydämen vajaatoimintaa sairastavan persoonaa ja heidän ihanteelliset palvelunsa (kts. Ranta & Drake 2020).

Projekti alkoi sairaanhoitajaopiskelijoiden opintojen aloitusinfossa, jossa opiskelijat jakautuivat neljään ryhmään ja valitsivat oman ryhmänsä teeman seuraavista:

  1. Miten kotihoidon työntekijät /sydämen vajaatoimintaa sairastavat voivat hyödyntää tietoa sydämen vajaatoiminnan pahenemisen ennakko-oireista hoidossa/omahoidossa
  2. Mitä ja millaisia oireita voidaan mitata? Millaisia käyttöliittymiä asiakkaat voivat käyttää?
  3. Minkälaisia käyttöliittymiä voidaan hyödyntää sydämen vajaatoimintaan liittyvien oireiden seurantaan etänä? Minkälaiset käyttöliittymä vaatimukset ovat eri osa-alueille?
  4. Millainen merkitys etäseurannalla on sairastavan omahoitoon sitoutumiseen ja turvallisuuden tunteeseen?

Molemmilla ammattikorkeakouluilla oli oma eri oppimisympäristö (Moodle ja Optima) käytössä, joten päädyttiin käyttämään yhteistä oppimisympäristöä, joka yhtenäistäisi viestinnän ja materiaalin saatavuuden kaikkien käyttöön samanlaisena. Yhteiseksi oppimisalustaksi valittiin DigiCampus-oppimisympäristö, joka on Moodlepohjainen korkeakoulujen (yliopistot ja ammattikorkeakoulut) yhteinen oppimisympäristö. Tämän toivottiin tukevan yhteenkuuluvuutta ja yhdessä tekemistä, josta oltiin saatu aiemmassa pilotissa opiskelijoilta kehittämiskohteeksi (Drake 2020, Ranta 2020). Kuvassa 5 alla näkyy kuvakaappaus osasta kurssisisältöjä.

KUVA 5 Digicampus yhteisenä oppimisympäristönä. (Ranta, L. 2020)
KUVA 5 Digicampus yhteisenä oppimisympäristönä. (Ranta, L. 2020)

Sairaanhoitajaopiskelijat ryhmäytyivät itseohjautuvasti ja perustivat ryhmät DigiCampuksen Moodleen. It-opiskelijat liittyivät ryhmiin jäseniksi oman opintojaksonsa aloituksen jälkeen. Opiskelijoiden opiskellessa eri koulutusorganisaatioissa oli tärkeää panostaa toistensa tutustumiseen ja ryhmäytymiseen. Ryhmäytyminen jaetaan eri vaiheisiin, joita Tuckman (1965) kuvaa olevan viisi kehitysvaihetta: muotoutumis-, kuohunta-, normittamis-, toteuttamis- ja lopettamisvaiheet. Ryhmä ei välttämättä käy kaikkia vaiheita läpi. Tässä artikkelissa kuvataan tuota muotoutumisvaihetta, sillä onnistunut ryhmän muodostuminen sitouttaa ryhmän jäsenet ryhmän toimintaan (Arrow 2010, 339).

Kohti yhdessä kehittävää ryhmää

Sairaanhoitajaopiskelijat valitsivat ryhmänsä itse ja myös it-tradenomiopiskelijat valikoituivat ryhmiin oman valinnan kautta. Ryhmän valinnan vapauden ajateltiin tukevan ryhmän työskentelyä ja ryhmässä pysymistä. Ryhmä koko vaihteli viidestä kuuteen opiskelijaa, joten ryhmän koon ajateltiin olevan hyvä ryhmän toiminnan hallitsemiselle. Vaikka ryhmän jäsenet olivatkin kahdesta eri taustaisesta koulutusalasta, ajateltiin ryhmän toimivan, kun kuitenkin jäsenillä oli myös yhteenkuuluvuutta, kuten sama vaihe opinnoissa, sama koulutusala ja kokemusta kehittämisestä. Lisäksihän ryhmällä oli yhteisiä tavoitteita, kuten käyttöliittymien kehittäminen ja opintojakson suorittaminen. (kts. Arrow 2010, 342.)

Ensimmäinen ryhmän kesken tapahtuva yhteinen tapaaminen tapahtui Zoomissa tai ryhmän sopimalla tavalla. Ensimmäisessä tapaamisessa ryhmäläiset tutustuivat toisiinsa esittelemällä itsensä, kuvaamalla taustojaan ja odotuksia projektilta. Tämän jälkeen heitä ohjeistettiin valitsemaan kolme kysymystä keskustelun pohjaksi Know Your Team-sivustolta (https://knowyourteam.com/blog/2018/01/08/the-25-best-icebreaker-questions-for-team-building-at-work/) ja keskustelemaan niistä. Tapaamisen tavoitteena oli myös sopia ryhmän esittelyvideon tekemisestä ja ensimmäisestä yhteisestä tuotoksesta, nykytila-analyysivideosta ryhmän teemaan liittyen.

Ensimmäisessä opetukseen liittyvässä työpajassa oli esittelyssä videot jokaisen ryhmän jäsenet kuvattuna taustoineen ja odotuksineen. Tällä tavalla me opettajat myös tutustuimme kaikkiin ryhmäläisiin eli myös toisen ammattikorkeakoulun opintojaksoa suorittaviin opiskelijoihin.

Tutkittua tietoa nykytilan analyysin pohjaksi tilaajan tavoitteisiin

Yhteistoiminnallinen työpajatyöskentely virtuaaliympäristössä edellyttää, että opiskelijat valmistautuvat lähiopiskelupäivien työskentelyyn erilaisten ennakkotehtävien avulla (Honkanen & Veijola 2015). Ensimmäiseen yhteiseen virtuaaliseen työpajaan ryhmät työstivät ryhmän esittelyvideon lisäksi toisen videon ryhmän teemasta perustuen tutkittuun tietoon ja hyväksi koettuihin käytänteisiin (kuva 6). Kuvasta käy ilmi myös koko kehittämisen prosessi ryhmäytymisestä valmiiksi prototyypiksi. Opiskelijat hyödynsivät videoiden työstämisessä edellisen lukukauden projektissa tuotettua materiaalia (kts. Ranta & Drake 2020). Videoiden tarkoitus oli tuottaa it-tradenomiopiskelijoille ymmärrystä sydämen vajaatoiminnasta sairautena sekä sen omahoidosta. Sairaanhoitajaopiskelijoille videoiden tuli tuottaa ymmärrystä käyttöliittymästä ja sen kehittämisestä. Lisäksi opiskelijat saivat tuntumaa siihen, millaisia kotimonitorointijärjestelmiä on jo olemassa.

KUVA 6 Käyttäjälähtöisten prototyyppien kehittämisen vaiheet opintojaksointegraationa. (Ranta, L. 2020)
KUVA 6 Käyttäjälähtöisten prototyyppien kehittämisen vaiheet opintojaksointegraationa. (Ranta, L. 2020)

Videot toteutettiin Powtoon-animointityökalua hyödyntäen. Esityksen rakenne ohjeistettiin seuraavasti:

  • Nykytilan kuvaus
  • Millaisia etähoitojärjestelmiä sydämen vajaatoimintaan liittyen on maailmalla jo olemassa
  • Ideoita tulevaisuuden järjestelmästä
  • Lähdeluettelo käytetyistä lähteistä

Ensimmäisessä yhteisessä työpajassa esittelyssä oli neljä videota ryhmän teemoista:

  1. Miten kotihoidon työntekijät/sydämen vajaatoimintaa sairastavat voivat hyödyntää tietoa sydämen vajaatoiminnan pahenemisen ennakko-oireista hoidossa/omahoidossa? Katso video
  2. Miten ja millaisia oireita voidaan mitata? Minkälaisia käyttöliittymiä/käyttöliittymänäkymiä asiakkaat voivat käyttää ennakoivan tiedon esittämisessä? Katso video
  3. Minkälaisia (nykyisiä) käyttöliittymiä voidaan hyödyntää sydämen vajaatoimintaan liittyvien oireiden seurantaan etänä? Minkälaiset käyttöliittymä vaatimukset ovat eri osa-alueille? Katso video
  4. Millainen merkitys etäseurannalla on sairastavan omahoidon sitoutumiseen sekä turvallisuuden tunteeseen? Katso video

Huolellista suunnittelua yhdessä, aikaa ryhmäytymiselle ja selkeyttä tehtäväksi antoihin

Monialainen opintojen integrointi ja toteutus digitaalisesti vaativat huolellista suunnittelua opettajatiimiltä. Tärkeää on kuvata tiimin toimijoiden roolit, vastuut ja tehtävät. Aika yhteiselle suunnittelulle tuottaa tulosta opintojen edetessä. On tärkeää myös kuvata tehtäväksi annot selkeästi, kun opiskelijoita ei näe kasvotusten. Tässä projektissa opiskelijoilla oli myös mahdollisuus kysymysten esittämiselle yhteisen keskustelualustan kautta. Tämä mahdollisuutta opiskelijat käyttivät vain vähäisessä määrin. 

Ryhmäytyminen verkossa sai tässä opintojaksototeutuksessa uuden merkityksen myös opettajille. Sille on hyvä antaa aikaa ja erilaisia keinoja. Ryhmäytyminen loi erinomaisen pohjan ryhmän jäsenten väliseen vuorovaikutukseen sekä sitoutumiseen yhteistä tavoitetta kohti. Tässä projektissa ryhmäytyminen oli onnistunut, sillä ryhmät toimivat hyvin aikataulussa ja tuotokset osoittivat todellista yhteistyötä monialaisesti. Myös opiskelijoiden kokemukset monialaisesta yhteistyöstä olivat positiivisia.

Lähteet

Arrow, H. 2010. Group formation. Teoksessa J. M. Levine & M. A. Hogg (toim.) Encyclopedia of group processes & intergroup relations. New Delhi: SAGE Publications, 339-342.

Drake, M. 2020. Digitaalinen Living Lab oppimisympäristönä. Teoksessa Ranta, L & Drake, M. (toim.) Opi ja kehitä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisuja.

Honkanen, H. & Veijola, A. 2015. Trialoginen oppiminen edistää luovuutta. UAS Journal. https://uasjournal.fi/koulutus-oppiminen/trialoginen-oppiminen-edistaa-luovuutta/

Ranta, L. 2020. Kuuden sydämen vajaatoimintaa sairastavan kotihoidon asiakkaan palvelupolut. Teoksessa Ranta, L & Drake, M. (toim.) Opi ja kehitä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisuja.

Tuckman, B. 1965. Developmental sequence in small groups. Psychological Bulletin. 63,384–399.


Haastattelu asiakasymmärryksen hankintana

Merja Drake, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Liisa Ranta, Laurea ammattikorkeakoulu
Anne Makkonen, Laurea ammattikorkeakoulu

Koska halusimme, että opiskelijat ymmärtävät kurssimme jälkeen palvelumuotoilun periaatteita, noudatimme kurssilla palvelumuotoilun prosessia: nykytilan kartoitus ja asiakasymmärryksen kerääminen, ideointi, konseptointi ja prototypointi. Tässä artikkelissa keskitymme esittelemään, kuinka opiskelijat keräsivät asiakasymmärrystä. Kun palvelua tai tuotetta kehitetään, tulee kehittäjien ymmärtää asiakasta ja hänen tarpeitaan. Koska Stefan Moritzin (2011) mukaan asiakkaat ovat tärkeä osa palvelua, tulee heille antaa myös rooli palvelun kehittämisessä.

Halusimme osallistaa asiakkaat eli potilaat ja kotihoidon ammattilaiset mukaan heti kehittämisprosessin alussa. Opiskelijat osallistivat kohderyhmiään asiakasymmärrysvaiheessa haastattelemalla heitä. Ryhmät valitsivat aluksi itselleen aiemman kurssin tekemistä asiakasprofiileista yhden ja yhden sydämen vajaatoiminnan alatyypin ja ryhtyivät rakentamaan käyttöliittymää valitsemalleen asiakaspersoonalle alatyypin silmällä pitäen. Valitus asiakaspersoonat olivat: Maija Meikäläinen 65-vuotias opettaja, tämän asiakaspersoonan oli valinnut kaksi ryhmää, Sylvi Suunto 100-v ja Annastiina Nurmi 56-vuotias lähihoitaja.

Esivalmisteluina tutkimussuunnitelma, tietosuojalomake ja tutkimusluvan hankinta

Terveydenhoitoalan ja potilaiden haastattelut eivät ole ihan yksinkertainen asia, sillä haastattelujen tekeminen vaatii tutkimusluvan haastateltavien organisaatioilta. Esimerkiksi kaupunkien työntekijöiden tutkimusluvat menevät kaupungin omien instanssien päätettäviksi ja luvan saamisen prosessi voi kestää kuukausia. Meidän hankkeessamme yhden organisaation osalta lupahakuprosessi käsitti neljä eri kierrosta ja aikaa kului lähes kaksi kuukautta.

Lupaprosessi edellytti tutkimussuunnitelman tekoa, eettisten näkökohtien kuten aineistojen anonymiteetin ja säilyttämisen yksityiskohtaista selvittämistä. Lisäksi haastatteluja varten tuli laatia tiedote sekä haastateltavan suostumuslomake. Lisäksi kohdeorganisaatioille tuli laatia erillinen tietosuojailmoitus, josta kävi ilmi henkilötietojen käsittelyyn liittyvät asiat. Haimme lupia kaiken kaikkiaan viidestä eri organisaatiosta, joista kaksi antoi tutkimusluvan suullisesti ja kaksi kirjallisesti.

Tutkimussuunnitelmassa piti kertoa, milloin haastattelut tapahtuvat ja kuinka pitkiä haastattelut ovat. Lisäksi mainitsimme haastattelujen teemat. Haastattelut tehtiin 3.2-24.2.2020 välisenä aikana. Haastattelun kesto oli noin 30-45 minuuttia. Tuomen & Sarajärven (2009) mukaan haastatteluihin valitaan henkilöitä, joilla on kokemusta ymmärrystä haettavasta ilmiöstä. Näin myös me valikoimme haastateltavat, joita olivat kotihoidon työntekijät ja sydämen vajaatoiminta potilaat kotona ja eri hoitolaitoksissa. Heistä käytetään myöhemmin nimitystä asiakkaat ja asiakashaastattelut, koska käyttöliittymää suunniteltiin sekä kotihoidon työntekijöille, että potilaille.

Haastattelukysymysten muotoutuminen ja haastatteluihin valmistautuminen

Kurssilla asiakasymmärryksen hankintaprosessi lähti käyntiin tavoitteiden tunnistamisesta eli opiskelijoiden tehtävänä oli kehittää käyttöliittymä kotihoitoon sydämenvajaatoiminnan oireiden monitoroimiseksi. Haastattelujen tekemiseksi opiskelijoiden tuli määritellä haastattelukysymykset. Kysymykset muotoiltiin yhteisessä etätyöpajassa (Zoom) 3.2.2020, jonka aluksi opiskelijat saivat ohjeet teemahaastattelujen, haastattelurunkojen ja haastattelujen tekemiseen. Haastattelukysymykset laadittiin Zoomin pienryhmissä valmiiksi tehdyille pohjille. Pienryhmätyöskentelyn jälkeen kaikki ryhmien tekemät kysymykset kerättiin yhteen ja niistä äänestettiin soveltuvimmat Zoomin Poll-työkalulla.

Haastattelujen teko sijoittui koko kurssin hyvin alkuvaiheeseen. Oheisesta kuvasta (kuva 7) näkyy, että kurssin etätapaamiset oli sovittu suunnitteluperiaatteiden mukaisesti neljään eri vaiheeseen: Asiakasymmärrys, ideointi, konseptointi ja prototypointi.

KUVA 7 Kevään 2020 Digitaalisen Living Labin työskentelyn vaiheet ja eri vaiheissa käytetyt työkalut. Haastattelujen tekeminen sijoittui vaiheeseen Asiakasymmärrys.
KUVA 7 Kevään 2020 Digitaalisen Living Labin työskentelyn vaiheet ja eri vaiheissa käytetyt työkalut. Haastattelujen tekeminen sijoittui vaiheeseen Asiakasymmärrys.

Opiskelijoille annettiin lyhyt johdanto teemahaastattelujen tekemiseen ja Moodle-alustalle opettajat olivat keränneet koko joukon materiaalia haastattelujen tekemisestä, litteroinnista, tutkimusetiikasta ja analysoinnista.

Haastattelumuodoksi päätettiin teemahaastattelu. Teemahaastattelut ovat hyvä tapa hankkia tietoa aiheesta alustavasti sovittujen aiheiden piiristä. Aihepiirit ovat kaikille haastateltaville samat, mutta joidenkin haastateltavien kanssa voidaan keskustella jostakin teemasta syvällisemmin kuin toisen haastateltavan kanssa. Teemahaastatteluissa tärkeää on tunnistaa ihmisten tulkinnat ja merkitykset. (Hirsjärvi & Hurme 2001.) Haastattelut tehtiin anonyymeinä ja ne koodattiin siten, että litteroinnin perusteella haastateltavaa ei voinut enää tunnistaa.

Haastattelun teemat olivat: 1. Tiedon hyödyntäminen sydämen vajaatoiminnan pahenemisen ennakko-oireista hoidossa/ omahoidossa kotihoidon työntekijöiden/ sydämen vajaatoimintaa sairastavien näkökulmista, 2. Sydämen vajaatoiminnan oireiden mittaaminen 3) Sydämen vajaatoiminnan oikeiden seurantaan käytettävien käyttöliittymien vaateet sairauden pahenemista ennakoivan tiedon esittämisessä sekä 4 Etäseurannan merkitys sairastavan omahoidon sitoutumiseen sekä turvallisuuden tunteeseen. Haastattelu toteutettiin kasvotusten tai etähaastatteluna. Haastattelukysymyksiksi valikoituivat teemoittain seuraavat:

Teema 1

1) Miten seuraatte vajaatoiminnan pahenemisen ennakko-oireita? 2) Millaista tietoa ja hyötyä haluatte sairauteen liittyen kotioloissa? 3) Millä tavalla nämä tiedot haluaisitte?

Teema 2

4) Miten kokisitte oireiden mittaamisen ja seurannan olevan helpointa itsenäisesti kotona? 5) Mitkä mittaukset koette tärkeänä sydämen vajaatoiminnan hoidon kannalta? 

Teema 3

6) Millä tavoin toivoisitte käyttöliittymän kertovan sydämen vajaatoiminnan pahenemisen oireista? 7) Millainen tieto on tärkeää sairauden seurannassa? 8) Millä tavalla tieto olisi hyvä saada?

Teema 4

9) Minkälainen laitteen tulisi olla käyttöominaisuuksiltaan, jotta se parantaisi turvallisuuden tunnetta? 10) Minkälaiset asiat hankaloittavat sitoutumista sydämen vajaatoiminnan omahoitoon?

Opiskelijat ehtivät tekemään yhteensä parikymmentä asiakashaastattelua neljässä eri organisaatiossa ennen kuin koronavirus sotki suunnitelmia ja terveydenhoitoalan ammattilaiset joutuivat kovan paikan eteen. Opiskelijat ehtivät kuitenkin saada käsityksen asiakkaiden tarpeista, haasteista ja kotihoidon ammattilaisten näkemyksistä kerättävän tiedon ja käyttöliittymän suhteen.

Kaikki haastattelut koodattiin anonymiteetin turvaamiseksi. Lisäksi haastattelut litterointiin ja analysoitiin käyttäjäprofiileittain nelikentän avulla. Nelikentän ideana oli seuloa saadusta aineistosta nyt toteuttamiskelpoiset ideat niistä, jotka olisivat toteutettavissa todennäköisesti vasta seuraavassa versiossa. Lisäksi haluttiin seuloa pois sellaiset ideat, joiden toteuttaminen ei tässä vaiheessa ole lainkaan mahdollista. Nelikenttä kuvassa 8 alla.

KUVA 8. Nelikenttä seulomaan ideoiden toteuttavuutta. Drake, M. 2020.
KUVA 8. Nelikenttä seulomaan ideoiden toteuttavuutta. Drake, M. 2020.

Erilaisilla käyttäjillä erilaisia tarpeita

Käyttöliittymäsuunnittelulle haasteita aiheuttavat muun muassa muistisairaat, huonokuuloiset ja motoriikaltaan heikentyneet asiakkaat. Kuinka muistuttaa potilasta laitteen käytöstä, jos hälyjä ei kuule. Entäpä kun laite on liian pieni tai ei yksinkertaisesti edes muista koko laitteen olemassa oloa.

Haastatteluista kävi ilmi myös se, että erilaiset hälytykset saattavat pelästyttää potilaan. Joillakin haastatelluista potilaista ei ollut motivaatiota käyttää minkäänlaista laitetta. Osa haastateltavista asui hoitokodeissa, joten heidän mielestään käyttöliittymä täytyy suunnitella hoitajia silmällä pitäen, koska he eivät itse käyttäisi laitetta lainkaan. Yksi haastateltavista ei edes tunnistanut sanaa käyttöliittymä. Yhden haastateltavan mielestä tiedot on parasta saada paperilla.

Kotimonitoroinnin tavat olivat kaikilla melko samalaisia. Potilaat seurasivat painoa ja monet myös verenpainetta itse mittaamalla. Myös turvotusten seuranta kuului joidenkin ohjelmaan. Yhdellä haastateltavista oli omamonitorointilaite, joka oli potilaan kertoman mukaan suoraan yhteydessä paikalliseen sairaalaan.

Kotihoidon ammattilaisilla sen sijaan oli paljon erilaisia toiveita, joita yhdessä laitteessa on luultavasti mahdotonta toteuttaa. Kotihoidon asiantuntijat toivoivat esimerkiksi, että muutokset painossa tai verenpaineessa olisi hyvä saada esimerkiksi erilaisilla väreillä tietoon. Tekstin pitäisi olla suurta eikä käyttöliittymä saisi sisältää liikaa erilaisia elementtejä, jotta se säilyisi yksinkertaisena. Hoitajien mielestä pieni mukana kannettava laite tehostasi huomattavasti kirjaamista ja asiat saisit järjestelmiin saman tien.

Vaikka haastattelujen anti oli varsin monipolvista ja välillä opiskelijoilla oli haasteita saada haastateltavilta vastauksia, ne antoivat opiskelijoille kuitenkin erittäin tärkeää tietoa kohderyhmästä. Myös tutkimuskysymyksiin saatiin vastauksia.  Opiskelijoiden keskittyminen suunnittelemaan käyttöliittymään tietylle asiakaspersoonalle oli varsin järkevä päätös.

Asiakasymmärrys jää vajaaksi, jos haastattelu ei onnistu

Teemahaastattelun idea on käsitellä haastattelun aikana tiettyjä aiheeseen liittyviä teemoja. Teemoihin on hyvä tehdä joitakin kysymyksiä valmiiksi, mutta muuten kysymyksiä voi esittää melko vapaamuotoisesti. Litterointeja lukiessa huomasin, että haastattelun tekemistä olisi pitänyt harjoitella ennen oikeiden haastattelujen tekemistä.

Opiskelijat pidättäytyivät melko uskollisesti tehdyissä kysymyksissä, kysymyksiä ei oikein osattu täsmentää eikä muita kuin sovittuja kysymyksiä esitetty. Tästä voi ehkä vetää sen johtopäätöksen, että opiskelijoiden itseohjautuvuus ja opettajien keräämien lähteiden lukeminen on jäänyt vähälle. Haastattelu on hyvä tapa hankkia tietoa, mutta haastateltavan on osattava sopeutua tilanteeseen; mitä jos haastateltava ei ymmärräkään kysymystä, miten saadaan jäätynyt haastateltava rentoutumaan ja vastaamaan tehtyihin kysymyksiin.

Asiakasymmärryksen saamiseksi on nähtävä vaivaa, jotta lopputuloksesta tulee aidosti asiakkaan toiveiden mukainen. Toki asiakkaiden mielipiteitä kuultiin koko kehittämistyön ajan. Potilaiden ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten osallistamisesta artikkelissa ”Osallistava työpaja sydämen vajaatoimintaa sairastaville osana käyttöliittymän kehittämistä”.


Käsitekartat menetelmänä sairaanhoitaja- ja tietotekniikan opiskelijoiden yhteisen osaamisen ja ymmärryksen saavuttamisessa

Anne Makkonen, Laurea ammattikorkeakoulu
Liisa Ranta, Laurea ammattikorkeakoulu
Merja Drake, Laurea ammattikorkeakoulu

Tässä artikkelissa kuvataan kehittämistyön tietoperustan syventämiseksi sekä sydämen vajaatoimintaa, että sen alatyyppien hahmottamista hyödyntämällä käsitekartta-menetelmää. Ammattikorkeakoulujen yhtenä tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta. Tämä ammattikorkeakouluissa tapahtuva koulutus valmistaa opiskelijoita muun muassa asiantuntijatehtäviin. (Ammattikorkeakoululaki 932/2014.)

Keväällä 2020 toteutettiin Laurea-ammattikorkeakoulun Lohjan kampuksen sairaanhoitajaopiskelijoiden ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun tietotekniikan opiskelijoiden yhteinen projekti, jossa tavoitteena oli kehittää sydämen vajaatoimintaa sairastavien henkilöiden oireita ennakoivasti tunnistavia käyttöjärjestelmän suunnitelmia. Sosiaalisen yhteisön jäsenenä haasteellisten tehtävien ratkaiseminen edellyttää rajojen rikkomista ja edistää asiantuntijaksi kasvamista (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2004, 171).

Tähän projektiin osallistuneiden opiskelijoiden tietämys tässä projektissa vaadittavasta osaamisesta jakaantui aluksi kahden eri ammattikorkeakoulun opiskelijoiden osaamiseksi. Jos oppimisympäristöt luodaan eri tieteenalojen rajojen rikkomisen mahdollistaviksi, mahdollisuus oppia lähes mitä vaan mahdollistuu. (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2004, 170-171.) Yhdistetty osaaminen rakentui sydämen vajaatoiminnan ilmiön ymmärtämisestä, tietoteknisten sovellusten käytön osaamisesta sekä yhdessä näihin perustuen uutta ideoiden. Yhdistämällä nämä osaamisalat, tavoiteltiin luovaa ja innovatiivista tuotosta ennakoimaan sydämen vajaatoimintaa sairastavien henkilöiden oireiden pahenemista.

Sydämen vajaatoiminta voi esiintyä eri kohdissa sydäntä ja oireet vaihtelevat hieman sen mukaisesti. Tästä johtuen jokainen ryhmä tarkasteli sydämen vajaatoiminnan yhtä alatyyppiä. Tämä mahdollisti laajan aiheen rajaamisen tarkempaan fokukseen. Yhteisen osaamisen ja ymmärryksen saavuttamiseksi ja tasoittamiseksi projektin vastuuopettajat suunnittelivat erilaisia menetelmiä sisältäviä opetusmenetelmiä projektin eri vaiheisiin. Tässä artikkelissa kuvataan toteutuneen projektin osiota, jossa opiskelijat rakensivat pienryhmittäin käsitekartat yhteisen ymmärryksen luomiseksi sydämen vajaatoiminnasta. Tämän ilmiön ymmärtämiseksi on oltava selvillä myös sydämen normaalista toiminnasta.

Sydämen rakenne ja toiminta

Sydän on noin 300 g painava ontto lihas, joka jakaantuu neljään lokeroon; oikea ja vasen eteinen sekä oikea ja vasen kammio (kuva 9). Jokaisella lokerolla on oma tehtävänsä. Eteisten ja kammioiden välillä on purjeläpät estämässä pumpattavan veren vuotamista takaisin ja valtimon suilla taskuläpät takaisin virtauksen ehkäisemiseksi ja verenkierron mahdollistamiseksi. Sydän huolehtii siitä, että veri kiertää kehon verisuonissa. Pienessä verenkierrossa ylä- ja alaonttolaskimoa pitkin elimistöstä palautunut vähähappinen veri saapuu sydämen oikean eteisen kautta oikeaan kammioon, josta se siirtyy keuhkovaltimoa pitkin keuhkojen verenkiertoon hapettumaan. Suuressa verenkierrossa tämä hapettunut veri palaa keuhkolaskimoa pitkin sydämen vasempaan eteiseen ja sieltä kammion kautta aorttaan ja edelleen muita valtimoita pitkin kaikkialle muualle elimistöön viemään happea ja ravintoa soluille. (Parkkila 2016a.)

KUVA 9 Sydämen rakenne (Pixapay)
KUVA 9 Sydämen rakenne (Pixapay)

Sydän supistuu sähköisen impulssin kulkiessa sydämen johtoratoja pitkin. Ensin supistuvat eteiset, jolloin eteisissä oleva verimäärä siirtyy kammioihin. Sen jälkeen supistuvat kammiot siirtäen osan niissä olleista verimääristä eteenpäin verenkiertoon. (Parkkila 2016b.)

Sydämen pumppaustehoa kuvataan ejektiofraktiolla (Syvänne 2019). Se kertoo, kuinka paljon kammiosta lähtee verta eteenpäin kammioiden supistuessa suhteessa siihen verimäärään, joka kammiossa oli ennen kammion supistumista. Normaali arvo tälle on yli 50%, jolloin noin puolet kammiossa olleesta verestä on lähtenyt eteenpäin sydämen kammioiden supistuessa (Kervinen 2018). Arvo ei voi olla 100%, koska sydän ei elävällä ihmisellä tyhjene kokonaan. Jos jokin osa sydämestä ei toimi edellä mainitulla tavalla, siitä tulee erilaisia oireita, jotka aiheuttavat muun muassa sydämen vajaatoimintaa.

Sydämen vajaatoiminta

Sydämen vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus vaan oireyhtymä. Se jaetaan yleisesti systoliseen ja diastoliseen vajaatoimintaan. Systolisessa vajaatoiminnassa sydämen vasemman kammion supistuvuus on heikentynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että veri ei lähde vasemman kammion supistuessa tehokkaasti eteenpäin. Diastolisessa vajaatoiminnassa sydämen vasemman kammion normaali täyttyminen on estynyt esimerkiksi syystä, että vasemman kammion seinämät ovat paksuuntuneet pitkään koholla olleiden verenpainearvojen vuoksi. Seinämät eivät siis ole enää niin elastiset. (Meinander, Lautamäki & Laine 2017.) Sydämen vajaatoimintaa voidaan tarkastella myös oikean ja vasemman puolen vajaatoimintana, jolloin ilmenevät oireet on helppo päätellä suuren ja pienen verenkierron kulun kautta (Syvänne 2018).

Tavallisia oireita ovat hengenahdistus, yöllinen hengenahdistus, heikentynyt rasituksen sietokyky, väsymys ja nilkkaturvotus. Harvinaisempia oireita ovat yöllinen yskä, hengityksen vinkuminen, painon nousu (yli 2kg/ viikko), ruokahalun menetys, sekavuus ikääntyneillä, masennus, sydämen tykyttely, huimaus sekä pyörtyminen. (Käypähoito/ sydämen vajaatoiminta 2017.) Sydämen vajaatoiminnan oireet ilmaantuvat sellaisina, missä kohtaa sydäntä vajaatoiminta tai sille altistava poikkeama on ja millaisia muutoksia se aiheuttaa elimistölle. Esimerkiksi jos sydämen vasen kammio ei pysty pumppaamaan riittävällä nopeudella keuhkoista palaavaa hapekasta verta eteenpäin, seuraa hengenahdistusta, koska veri ei pääse normaalin tehokkaasti pois keuhkoverenkierrosta vaan sinne tulee verentungos.

Jos sydämen oikea kammio ei pysty pumppaamaan riittävän tehokkaasti elimistöstä palautuvaa verta keuhkoihin hapettumaan, nesteet alkavat kerääntyä kudoksiin ja seuraa turvotuksia. Tästä voi aiheutua myös suoliston verenkierron häiriöitä, joiden oireena on pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. (Nykopp 2014.) Sydämen vajaatoiminnassa oireiden ilmaantuminen tapahtuu usein hitaasti ja osin huomaamatta. Ihminen saattaa kuitata oireet esimerkiksi normaalista ikääntymisestä johtuvaksi. Vajaatoiminnan pahetessa myös oireet voimistuvat. Sydämen vajaatoimintaa sairastavien henkilöiden tietoisuus oireista, niiden laadusta ja moninaisuudesta auttaisivat heitä havahtumaan sydämen vajaatoiminnan pahenemiseen hyvissä ajoin.

Käsitekartat moniulotteisen kokonaisuuden hahmottamisen menetelmänä
Tässä yhteisessä projektissa opiskelijat toimivat neljässä ryhmässä. Jokainen ryhmä tarkasteli sydämen vajaatoimintaa edellä esitettyjen eri vajaatoiminnan alatyyppien yhden alatyypin kautta. Edellisellä lukukaudella mukana olleet opiskelijat olivat haastatteluiden pohjilta luoneet erilaisia sydämen vajaatoimintaa sairastavien henkilöiden asiakaspersoonia.

Asiakaspersoonien kuvauksissa esitettiin kuvitteellisen henkilön tiedot: ikä, sukupuoli, ammatti, nykyiset käytössä olevat palvelut sairauden ja selviytymisen tukemiseksi sekä mitkä olisivat ihannepalvelut vastaavassa tilanteessa olevalle. Nyt opiskelijat yhdistivät näiden kahden näkökulman olemassa olevat tiedot ja lähtivät kartoittamaan kyseisen hahmon tilannetta käsitekartan avulla. (Kuva 10)

KUVA 10. Käsitekartan rakentamisessa huomioitavat näkökulmat kokonaisuuden hahmottamiseksi. (Makkonen, A. 2020)
KUVA 10. Käsitekartan rakentamisessa huomioitavat näkökulmat kokonaisuuden hahmottamiseksi. (Makkonen, A. 2020)

Käsitekartta on kaavio, jota käytetään esittämään käsitteitä aiheeseen liittyen ja järjestämään siihen liittyvät käsitteet säteittäin keskeisen asiasanan tai idean ympärille.  Muodostunut kaavio esittää pääasioita keskeisen aiheen ympärillä ja auttaa myös hahmottamaan ilmiötä laajemmin ja konkreettisemmin. (Burgess-Allen & Owen-Smith 2010.)

Yhteisen tiedon rakentamisen menetelmäksi sydämen vajaatoimintaa sairastavan kokonaistilanteesta valittiin käsitekartta, koska sen tuotos näyttää visuaalisesti koko ilmiön moniulotteisuuden. Tässä hanketyössä käytettäväksi työkaluksi valittiin Online Mind Mapping MindMeister. Käsitekartan rakentamisessa huomioitiin oireet, omahoito sekä omahoidon vaikutus. Oireiden kohdalla tavoitteena oli kuvata mitä oireita voi ilmetä kyseisellä persoonalla, miten niitä ja niiden mahdollista pahenemista mitataan ja seurataan.

Omahoidon kohdalla tärkeää oli selvittää, millaista omahoito kyseisellä persoonalla on ja miten se tapahtuu. Omahoidon vaikutuksessa tavoitteena oli selvittää, miten keskeisiä sydämen toiminnasta kertovia mittausarvoja voidaan mitata, mitkä asiat vaikuttavat niihin ja milloin persoona tarvitsee ulkopuolista apua sydämen vajaatoiminnan pahenemisen hillitsemiseksi. (kuva 10)

Tietoperustaa laajentavat ja kuvaavat käsitekartat sydämen vajaatoiminnasta

Tuotoksena syntyi neljä laaja-alaista käsikarttaa. Käsitekartoissa oli eritelty persoonaan yhdistettynä sydämen vajaatoiminta sekä sen alatyyppiin liittyvät erityispiirteet tutkittuun tietoon perustuen. Annettu käsitekartan rakenne oli kaikissa käsitekartoissa taustalla, mutta persoonan ja sydämen vajaatoiminnan alatyypin mukaisesti aiheeseen liittyvät keskeiset erityispiirteet muovasivat käsitekartoista yksilöllisiä. Kuvassa 11 nähdään kokonaisuus vertikaalisesti kuvattuna.

Tämän kuvan työryhmä jakoi oireiden tarkkailun ja hoidon alakategorioihin: Psyykkisen toimintakyvyn arviointi, tupakoimattomuus, verenpaine, nesteiden kertyminen elimistöön, turvotusten lisääntyminen, fyysisen toimintakyvyn arviointi sekä oirekohtainen tieto, onko hengenahdistus lisääntynyt. Jokaisesta alakategoriasta lähtee prosessikaavio. Esimerkiksi psyykkisen toimintakyvyn arvioinnissa ryhmä on kuvannut oireina alakuloa, unettomuutta, väsymystä, uupumista, vetämättömyyttä, köyhää ravitsemusta sekä painon muutoksia ilmenevinä oireina. Prosessissa arvioidaan masennusta mittarilla ja tuetaan henkilöä omien tunteiden tunnistamiseen. Omahoidon onnistuminen on mahdollista, mikäli henkilö on motivoitunut käsittelemään masennustaan ja noudattamaan suositusten mukaista ruokavaliota. Mikäli henkilö ei kyseisessä tilanteessa jaksa ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, hänet ohjataan hoitoon.

KUVA 11. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan henkilön arjessa huomioitavat asiat kuvattuna käsitekartassa (Aarnio, Berg-Heikkilä, Kotamäki, Lehtinen, Silvander & Parkkinen 2020)
KUVA 11. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan henkilön arjessa huomioitavat asiat kuvattuna käsitekartassa (Aarnio, Berg-Heikkilä, Kotamäki, Lehtinen, Silvander & Parkkinen 2020)

Sydämen vajaatoimintaa sairastavan persoonan ja valitun sydämen vajaatoiminnan alatyypin oireiden yhdistäminen käsitekartassa auttaa opiskelijoita hahmottamaan kokonaisuudessa huomioitavat yksilölliset piirteet. Valituissa persoonissa oli eri tilanteissa olevia henkilöitä aktiivisesta työikäisestä liikkujasta 100 –vuotiaaseen hieman muistisairaaseen henkilöön. Erilaiset lähtökohdat niin kognitiivisesti kuin motivaatiollisesti on tärkeää huomioida henkilöiden ohjauksessa ja käyttöliittymän suunnittelussa. Kuvassa 12 on kuvattu omahoitoon motivoituneen työikäisen henkilön omahoidon vaikutuksia, omaseurannan tärkeät kohteet sekä yleisemmät oireet, vajaatoiminnan pahenemisen oireet sekä oman tilanteen seurantaan käytössä olevat välineet ja sovellukset.

KUVA 12. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan persoonan ja oireiden yhdistäminen käsitekartassa (Reen, Henttonen, Pelasoja, Silfverberg & Sorvari 2020)
KUVA 12. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan persoonan ja oireiden yhdistäminen käsitekartassa (Reen, Henttonen, Pelasoja, Silfverberg & Sorvari 2020)

Onnistuneen käyttöliittymän suunnittelun taustalla on ymmärrys sairaudesta kokonaisuudessaan ja omahoidon piiriin kuuluvista asioista. Käsitekartassa voidaan selkiyttää, mitä oireita seurataan ja miten niitä seurataan. Kuvassa 13 on kuvakaappaus käsitekartasta, jossa kuvattiin 100 vuotiaan diastolista vajaatoimintaa sairastavan henkilön oireita ja tehtäviä tutkimuksia. Käsitekartan tässä osiossa työryhmä selkiytti ryhmän jäsenten ymmärrystä diastolisen vajaatoiminnan mekanismista ja sen oireista. Kuvaus käsitekartassa selkiytti myös sairauden vaikeusasteen määrittämistä ja muita tutkimuslöydöksiä.

KUVA 13. Diastolista sydämen vajaatoimintaa sairastavan henkilön oireet ja tilan arviointi (Alakeskinen, Jurva, Kukkonen, Molin & Rintala 2020)
KUVA 13. Diastolista sydämen vajaatoimintaa sairastavan henkilön oireet ja tilan arviointi (Alakeskinen, Jurva, Kukkonen, Molin & Rintala 2020)

Sydämen vajaatoiminnan omaseurannassa keskeisiä seurattavia määreitä ovat esimerkiksi verenpaine ja syke, painon seuranta, turvotukset sekä hengenahdistus. Omahoitoon liittyvinä keskeisinä asioina on muun muassa nestemäärä vuorokaudessa, suolan käyttö, lääkehoito ja liikunta. Kuva 14 kuvaa työikäisen sydämen vajaatoimintaa sairastavan omahoidossa huomioitavia asioita.

Työryhmä on jakanut omahoidon seuraaviin alakategorioihin: verenpaineen ja sykkeen seuranta, suolan käytön rajoittaminen, säännöllinen lääkkeiden ottaminen, painon mittaaminen, ihon mm. Turvotusten tarkkailu päivittäin, yleisen voinnin tarkkailu, liikuntaharjoitukset sekä tupakoinnin lopettamisen. Esimerkiksi liikuntaharjoittelun alakategoriassa on jaettu liikunta kestävyys- ja voimaharjoitteluun.  Kestävyysharjoituksia on hyvä tehdä päivittäin ja aloittaa se esimerkiksi kävelyllä ja muokata vaativammaksi sydämen vajaatoiminnan tilan mukaisesti. Voimaharjoittelua käsitekartta ohjeistaa tekemään kolme kertaa viikossa voinnin sallimissa rajoissa aluksi kevyellä harjoittelulla.

KUVA 14. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan henkilön omahoito käsitekartassa (Samateh, Hyvärinen, Salin, Suurla & Oksanen 2020)
KUVA 14. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan henkilön omahoito käsitekartassa (Samateh, Hyvärinen, Salin, Suurla & Oksanen 2020)

Kokonaisnäkemyksen selkeytyminen oli tärkeää, jotta sekä sairaanhoitaja- että tietotekniikan opiskelijat oppivat hahmottamaan, mitkä oireet ja mitattavat arvot ovat tärkeitä huomioida kyseisellä persoonalla ja miksi ne ovat merkityksellisiä. Tämä on oleellinen tieto projektin jatkotyöstämisen näkökulmasta, kun ideoidaan käyttöjärjestelmiä sydämen vajaatoimintaa sairastavien oireiden ennakoivaan tunnistamiseen.

Lähteet:

Ammattikorkeakoululaki 932/2014. Viitattu 22.4.2020.  https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140932

Burgess-Allen, J. &  Owen-Smith, V. 2010. Using mind mapping techniques for rapid qualitativedata analysis in public participation processes. Health Expectations, 13, 406–415. Viitattu 23.4.2020. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/j.1369-7625.2010.00594.x

Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2004. Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. 6.-7. painos. Porvoo: WS Bookwell Oy.

Kervinen H. 2018. Sydämen kaikututkimukset avohoidossa. Lääkärin käsikirja. Viitattu 22.4.2020

https://www.terveysportti.fi/apps/ltk/article/ykt00090/search/ejektiofraktio?db=203. Käypähoito/sydämen vajaatoiminta. 2017. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Kardiologisen seuran asettama työryhmä. Viitattu 22.4.2020. https://www-terveysportti-fi.nelli.laurea.fi/dtk/ltk/koti

Meinander T, Lautamäki R & Laine M. 2017. Diastolinen vajaatoiminta, benc to bedside. Sydänääni, Suomen kardiologisen seuran lehti; Sydämen vajaatoiminta, 3A. Viitattu 22.4.2020. https://researchportal.helsinki.fi/en/publications/diastolinen-vajaatoiminta-bench-to-bedside

Nykopp J. 2014. 12 faktaa: Sydämen vajaatoiminta. Potilaan lääkärilehti. Viitattu 23.4.2020. https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/12-faktaa-sydamen-vajaatoiminta/

Parkkila S. 2016a. Sydämen eteiset ja kammiot. Viitattu 22.4.2020 https://www.oppiportti.fi/op/kar01002/do.

Parkkila S. 2016b. Sydämen johtoradat. Viitattu 22.4.2020. https://www.oppiportti.fi/op/kar01005/do.

Syvänne M. 2018. Vasemman ja oikeanpuoleinen vajaatoiminta. Viitattu 22.4.2020. https://sydan.fi/fakta/vasemman-ja-oikean-puolen-vajaatoiminta/

Syvänne M. 2019. Systolinen ja diastolinen vajaatoiminta. Viitattu 22.4.2020. https://sydan.fi/fakta/systolinen-ja-diastolinen-vajaatoiminta/

Kuva: Sydämen rakenne. https://pixabay.com/fi/illustrations/syd%C3%A4n-venttiili-t%C3%A4ss%C3%A4-ihmisten-2222964/


Ideoinnista palveluprosessiin

Jarmo Sarkkinen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Ihmisen on helppo jäädä tutun ääreen ja toistaa totuttua ja turvallista kaavaa. Toki osa rikkoo kaavaa useammin kuin toiset, mutta silti totuttu kaava vetää helposti puoleensa. Totutusta poikkeaminen on ihmiselle yllättävän hankala tehtävä. Toisaalta meidän voi olla vaikea tarkastella asioita meille uusista näkökulmista.

Nykyään puhutaan paljon kokeilukulttuurista ja ketterästä kehittämisestä. Kaikessa uuden kehittämisessä suunnittelijan tulee rikkoa kaavaa ja nähdä asioita uudella tavalla. Suunnittelijan on hyvä etsiä ja kokeilla erilaisia ratkaisuja ja oppia niistä, jotta asioita voidaan aidosti kehittää ja synnyttää lisäarvoa. Erityisesti näin on kehittämisen alkuvaiheessa.

Ideointia tarvitaan kaikessa kehittämistyössä. Ensimmäisenä vaiheena ideointiin kuuluu suunnittelu olemassa olevan tai kerätyn parhaan ymmärryksen pohjalta. Ideointia varten tulee määritellä mm. ideoinnin lähtökohdat ja sen laajuus sekä tehdä menetelmävalinnat. Varsinaisessa ideointivaiheessa tuotetaan valittua menetelmää käyttäen mahdollisimman paljon erilaisia ideoita niitä rankkaamatta. Ideoinnissa pidetään mielessä asetetut lähtökohdat ja laajuus, mm. mitä ollaan ideoimassa ja kenelle. Ideoiden valinnassa pyritään tekemään päätöksiä parhaista ideoista. Prosessi voi olla vaikea, koska osa tuotetuista ideoista on tarpeiden uudelleen määrittelyjä siinä missä osa voi olla hyvinkin konkreettisia ratkaisuja. (Stickdorn ym. 2018a).

Ideoinnissa suunnittelijalta vaaditaan heittäytymistä tuntemattoman äärelle, uusien ovien avaamista, asioiden yhdistelyä hyvinkin uusilla tavoilla ja usein hyppäämistä epämukavuusalueelle, jossa vanhat lainalaisuudet eivät enää päde. Ideointivaiheessa suunnittelijan mielikuvitus voi ja sen pitääkin lentää.

Ideointiin sisältyy useita sudenkuoppia. Suunnittelija voi rajautua pieneen määrään hyvinkin samankaltaisia ideoita. Hulluimpia ideoita ei välttämättä edes heitetä ilmaan. Toisaalta suunnittelija helposti fiksoituu ensimmäiseen tuotettuun ideaan. Ensimmäinen idea on kuitenkaan harvoin paras. Lisäksi suunnittelijan saattaa olla hankala irrottautua olemassa olevista esimerkeistä ja ratkaisuista. Nämä samat sudenkuopat koskevat keltanokkadesignereitä ja kokeneita tekijöitä. (Shroyer ym. 2018a).

Hyvilläkään ideoilla ei ole merkitystä itsessään, vaikka niistä voi olla paljon iloa suunnittelun edistämisessä. Suunnittelijoiden on hyvä muistaa, että ideointia ei tapahdu vain kehittämisen alkutaipaleella, jossa prosessi laitetaan käyntiin, vaan sitä tapahtuu pitkin matkaa koko kehittämisen ajan. Esimerkiksi prototyypin rakentamisessa tarvitaan ideointikykyä. Ideointiin palataan prosessissa aina uudestaan. (Stickdorn ym. 2018a).

Kuva 15 pyrkii esittämään ideoinnin luonnetta. Ideointi ei ole suoraviivainen prosessi eikä pelkästään yksi prosessin vaiheista, vaan siihen sisältyy erilaisia sivuttais- ja peruutusliikkeitä. Lisäksi on hyvä huomioida, että ideoinnin tuloksena syntyy harvoin, jos koskaan yhtä ainoaa kirkasta ideaa tai ideanippua. Enemmänkin lopputuloksena syntyy jotain kuvassa esitetyn kaltaista ’suttua’ (kuvassa tämä suttu esitetty violetilla värillä).

KUVA 15. Ideoinnin polkuja.
KUVA 15. Ideoinnin polkuja.

Ihmisille voi olla hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, tyrmätä ja valita parhaita ideoita heti ideoinnin päätyttyä. Kirjallisuudessa käytetään vapaasti suomentaen termiä vaikeroinnin vyöhyke (The Groan Zone) (Kaner 2014). Divergentistä luovasta toiminnasta ei voida hypätä suoraan konvergenttiin ideavalintojen tekemiseen ilman, että välissä kipuillaan jonkin aikaa. Ideointiin osallistuneet tarvitsevat aikaa ja etäisyyttä juuri tuotettujen ideoiden sulatteluun ja yhteisen ymmärryksen tuottamiseen. Usein tarvitaan menetelmiä ja fasilitointia avuksi. Esimerkiksi äänestäminen voi toimia. Stickdorn ym. (2018b) esittelevät menetelmiä ideoinnin eri vaiheisiin sekä prosessin, ryhmän ja yksilöiden fasilitointiin. Lopulta parhaista ideoista on hyvä tuottaa ytimekäs esitys.

Ensimmäisten ideoiden pohjalta tehdään toinen kehitysiteraatio. Siinä mennään muutama askel eteenpäin ja syvemmälle. Tässä vaiheessa astutaan enemmän suunnittelun maailmaan. Ensimmäisten konkreettisten suunnitelmien tuottamiseen tarvitaan kuitenkin lisää uusia ideoita. Palvelua kuvattaessa ideoidaan lennosta uusia palveluelementtejä ja kehitellään aiemmin ideoituja palvelun ominaisuuksia, vuorovaikutustilanteita ja esimerkiksi digitaalisia käyttöliittymiä.

Palvelu voidaan nähdä prosessina, ja siinä tärkeää on asiakkaalle muodostuva kokemus palvelusta (Bitner ym. 2008). Palveluratkaisujen suunnittelussa on olennaisen tärkeää ymmärtää ja kuvata, kuinka palvelua käytetään ja kuinka se tuotetaan palvelun käyttäjien ja sen tuottamiseen osallistuvien muiden henkilöiden, esim. palveluntarjoajan asiakaspalveluhenkilöiden kohtaamisissa. Palvelu voidaan kuvata palveluprosessina (Service Blueprint).  Palveluprosessin kuvauksista on erilaisia variaatioita, mutta kaikissa niissä lähdetään liikkeelle joko käyttäjästä tai asiakkaasta. Kuvassa 16 on esitetty Smart Home Care Living Labissa käytetty Innokylän työpohja.

KUVA 16. Palveluprosessimalli (Innokylä).
KUVA 16. Palveluprosessimalli (Innokylä).

Kuvauksessa on esitetty erilaisia tasoja ja niiden välistä vuorovaikutusta sekä tapaa, jolla palvelu näyttäytyy käyttäjälle/asiakkaalle. Kuvauksesta löytyy oma tasonsa käyttäjän/asiakkaan toiminnalle, palvelun fyysisille elementeille (esim. digitaaliset käyttöliittymät, työvälineet ja tilat), palvelun tarjoajan asiakkaalle näkyvälle toiminnalle, asiakkaalle näkymättömälle toiminnalle sekä tukiprosesseille (Bitner ym. 2008). Joissain malleissa on kuvattu asiakkaan kontaktipisteitä ja mitä niissä tapahtuu. Palveluprosessi voidaan kuvata eri syistä. Siinä voidaan esittää nykyinen palveluprosessi (current states service blueprint) tai siinä voidaan esittää suosituksia uusiksi kontaktipisteiksi tai siinä voidaan suunnitella asiakkaan kokemusta (future states service blueprint) (Penin 2018).

Smart Home Care Living Labissa toteutettiin asiakasymmärrysvaiheen jälkeen ensimmäinen ideointi-iteraatio. Ideointivaiheessa opiskelijoiden käytössä oli aiemmassa Living Lab -toteutuksessa ja tässä toteutuksessa kerättyä asiakasymmärrystä. Ennen ideoinnin käynnistämistä opiskelijat tiivistivät haastattelujen löydökset nelikenttämuotoon, joten löydökset olivat tuoreeltaan mielessä.  Opiskelijoiden tehtäväksi annettiin ideoida sydämen vajaatoiminnan omahoidon edistämiseen ja seurantaan jonkinlainen ratkaisu (tuote tai palvelu) ja sen käyttöliittymiä ryhmän valitsema persoona ja sydämen vajaatoiminnan alatyyppi huomioiden. Tavoitteena oli ideoida ratkaisuja asiakkaan ja hoitajien näkökulmasta ilman, että ideoiden laadukkuuteen tai toteutettavuuteen otetaan kantaa.  Ideoinnissa käytettiin joko brainwriting- tai brainstorming-menetelmää.

Brainwriting -työskentelyssä jokainen ryhmän jäsen tuottaa ensimmäisellä ideointikierroksella kolme ideaa viidessä minuutissa.  Ideat kierrätetään toisille ryhmän jäsenille seuraavilla kierroksilla. Jokainen osallistuja voi jalostaa toistensa tuottamia ideoita vuorollaan. Täysin uusien ideoiden tuottaminen on sallittua, mikäli toisen idea synnyttää uuden ajatuksen. Tässä menetelmässä työskennellään hiljaa itsenäisesti. Brainwriting-työskentelyssä hyödynnettiin Tecmark 635 -ohjelmistoa. Brainstorming-prosessissa sen sijaan tuotetaan yhdessä paljon ideoita kritisoimatta toisten ideoita tai keskustelematta niistä yhtään enempää.

Ideoinnin jälkeen ryhmän tehtävänä oli tuottaa tiivistys ideoista ja viedä ideat kommenttikierrokselle Padlet-alustalle. Kaikki opiskelijat ja haastatellut kutsuttiin mukaan antamaan palautetta ryhmien tuottamiin ideoihin. Kaikenlainen palaute oli tervetullutta. Padlet-alustalta ei voida kuitenkaan päätellä, kuinka moni asiakas tai hoitaja osallistui ideoiden arviointiin, koska osa palautetta antaneista toimi anonyymisti alustalla.

KUVA 17. Esimerkki idealistauksesta.
KUVA 17. Esimerkki idealistauksesta.

Ryhmät esittivät, jäsentelivät ja tiivistivät ideoita hyvinkin eritavoin. Yksi ryhmistä jakoi Padletiin listauksen ideoista (kuva 17). Toinen ryhmistä sen sijaan jäsenteli ideoita asiakkaan ja hoitajien toiminnoiksi. Lisäksi ideoita listattiin kategoriaan järjestelmän toimivuus. Ryhmä rakensi lopulta ideoistaan käsitekartan (kuva 18).

KUVA 18. Ideoita käsitekarttana.
KUVA 18. Ideoita käsitekarttana.

Kaikki ryhmät onnistuivat tuottamaan paljon ideoita, vaikka varsinaiseen ideointiin oli aikaa ainoastaan 45 minuuttia. Ideoinnin alkuvaiheessa löytyy runsaasti vaihtelua yksityiskohtien määrässä ja näkökulmissa, mutta vaihtelu on luonnollista. Opettajat fasilitoivat prosessia, mutta ryhmät saivat työskennellä varsin itsenäisesti omissa Zoom-huoneissaan. Tässä projektissa opettajat eivät päässeet näkemään, miten The Groan Zone näyttäytyi eri ryhmissä, koska ideoiden tiivistykset tehtiin vasta varsinaisen ideointityöpajan jälkeen ryhmissä itsenäisesti.

Ideoinnin jälkeen opiskelijoita ohjeistettiin tuottamaan ryhmissä itsenäisesti ideoituun tuotteeseen tai palveluun liittyvä palveluprosessi. Ryhmien tehtävänä oli miettiä mitä palveluelementtejä tarvitaan, miten asiakas käyttää tuotetta/palvelua, miten hoitajat toimivat vuorovaikutuksessa potilaan kanssa, miten hoitajat käyttävät tuotetta/palvelua sekä mitä tukiprosesseja tarvitaan palvelun taustalle. Tässä kohtaa opiskelijoiden suositeltiin pysähtyvän miettimään, millaisia käyttöliittymiä asiakas ja hoitohenkilökunta käyttävät prosessin eri vaiheissa. Opiskelijoille korostettiin, että palveluprosessikuvauksessa on tärkeää aloittaa asiakkaan näkökulmasta ja siinä kuvataan ensin asiakkaan polku palvelun läpi ja vasta sitten tuodaan mukaan palveluelementtejä ja kuinka hoitohenkilökunta liittyy palvelun tuottamiseen ja käyttää tuotteen/palvelun käyttöliittymiä.

Palveluprosessit kuvattiin Innokylän Service Blueprint -työpohjaan. Työpohja ohjaa kuvaamista, joten tällä kertaa esitykset olivat yhtenäisiä. Esitykset poikkesivat toisistaan lähinnä yksityiskohtien määrässä. Lisäksi eroja näkyy siinä, missä määrin ryhmät kuvasivat asiakkaalle näkymättömiä toimintoja, tukiprosesseja sekä kuinka moneen askeleeseen asiakkaan polku pilkottiin.

Kuvassa 19 on esitetty yksi palveluprosessin kuvaus. Valmiit palveluprosessien kuvaukset vietiin Padletiin kommenttikierrokselle. Jokainen ryhmä sai useampia palautteita suunnitelmiinsa. Kommenttien pohjalta suunnitelmia täsmennettiin. Palveluprosessin pohjalta on helppoa lähteä hahmottelemaan palvelun erilaisiin palvelutuokioihin liittyviä käyttöliittymiä asiakkaan ja hoitajien näkökulmasta.

KUVA 19. Esimerkkipalveluprosessi.
KUVA 19. Esimerkkipalveluprosessi.

Lähteet

Bitner, M. J., Ostrom, A. L., & Morgan, F. N. (2008). Service blueprinting: a practical technique for service innovation. California management review, 50(3), 66-94.

Kaner, S. (2014). Facilitator’s guide to participatory decision-making. John Wiley & Sons.

Penin, L. (2018). An introduction to service design: designing the invisible. Bloomsbury Publishing.

Shroyer, K., Lovins, T., Turns, J., Cardella, M. E., & Atman, C. J. (2018). Timescales and ideaspace: An examination of idea generation in design practice. Design Studies, 57, 9-36.

Stickdorn, M., Hormess, M. E., Lawrence, A., & Schneider, J. (2018a). This is service design doing: Applying service design thinking in the real world. “O’Reilly Media, Inc.”.

Stickdorn, M., Hormess, M. E., Lawrence, A., & Schneider, J. (2018b). This is service design methods: A companion to this is service design doing. “O’Reilly Media, Inc.”.


Prototyypit konkretisoivat suunnitelmia

Jarmo Sarkkinen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Suunnittelutyöhön kuuluu olennaisena osana prototyyppien tuottaminen riippumatta siitä mitä ollaan suunnittelemassa. Erään määritelmän mukaan prototyyppi on tuotos, joka tarjoaa summittaisen arvion jonkin tuotteen, palvelun tai järjestelmän ominaisuuksista (Otto & Wood 2001). Prototyyppien avulla voidaan kehittämisen alkuvaiheessa löytää uusia ominaisuuksia tai parannella ideoituja ominaisuuksia, mutta niiden avulla voidaan myös viestiä ominaisuuksista toisille ja oppia niistä yhdessä (Camburn 2017).

Prototyyppien avulla voidaan keskittyä palvelun seuraaviin elementteihin: 1) palveluprosessi, asiakkaan kokemus ja erilaiset vuorovaikutustilanteet, 2) fyysiset objektit, 3) ympäristöt, tilat ja arkkitehtuuri, 4) digitaaliset välineet ja ohjelmistot sekä 5) ekosysteemit ja liiketoiminnalle syntyvä lisäarvo (Stickdorn ym. 2018).

Digitaalisessa Living Labissa keskityttiin erityisesti palveluprosessiin, vuorovaikutustilanteisiin ja asiakaskokemukseen sekä digitaalisiin käyttöliittymiin. Näihin kytkeytyivät myös fyysiset laitteet. Digitaalisen palvelun käyttöliittymiä ovat esim. laitteiden tai ohjelmistojen osat, joiden kautta palvelua käytetään ja joiden välityksellä ollaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Käyttöliittymien avulla esitetään myös tietoa ja sisältöjä palvelun käyttäjälle.

Käyttäjien osallistaminen prototyyppien arviointiin on kriittisen tärkeää kehittämisen alkuvaiheessa (Otto & Wood 2001). Alkuvaiheessa käytetään Lo-Fi-prototyyppejä (Low-Fidelity Prototype). Lo-Fi-prototyyppejä ovat esimerkiksi paperille piirretyt tai paperista valmistetut käyttöliittymien rautalankamallit (wireframes) sekä rautalankamallit, joissa käyttöliittymän ruutuja on ketjutettu läpiklikkailtavaksi kokonaisuudeksi. Lo-Fi-prototyyppien avulla voidaan esitellä esim. palvelun käyttöä yleisesti, käyttäjän peruspolkua sekä erilaisten käyttöliittymäkomponenttien sijoittelua tai vaikkapa palvelun yleistä värimaailmaa. Lo-Fi-prototyypit eivät sisällä oikeastaan lainkaan vuorovaikutteisuutta tai toiminnallisuutta, jota käyttäjä voisi kokeilla. (Rudd ym. 1996).

Hi-Fi-prototyypit (High Fidelity Prototype) on viety hyvin lähelle todellista palvelua ja sen käyttökokemusta. Niissä on esitetty mahdollisimman paljon käyttöliittymän yksityiskohtia. Hi-Fi-prototyypin avulla käyttäjä voi olla vuorovaikutuksessa järjestelmän kanssa ja kokeilla sen toiminnallisuutta (esim. painaa painikkeita tai syöttää tietoja tietokantaan). Suunnittelun varhaisvaiheessa käyttöliittymien toiminnallisuutta tai ulkoasun yksityiskohtia ei kuitenkaan kannata viedä liian pitkälle. Liian pitkälle viedyt suunnitelmat voivat osoittautua vääriksi oletuksiksi ja ovat näin resurssien (aika ja raha) hukkaamista. Ne eivät myöskään ole tehokkaita konseptien arviointiin. Ne soveltuvat paremmin esimerkiksi käytettävyysongelmien tunnistamiseen. (Rudd ym. 1996).

Digitaalisessa Living Labissa opiskelijat rakensivat Lo-Fi-prototyyppejä. Opiskelijat tekivät ensin yksittäisiä rautalankamalleja käyttöliittymistä. Toisessa vaiheessa opiskelijat loivat läpiklikkailtavan prototyypin. Ensimmäisiä käyttöliittymien hahmotelmia työstettiin käyttäen Miro -yhteistyöalustaa. Opiskelijat kuvasivat palvelutuokioihin liittyviä käyttöliittymiä asiakkaan ja hoitajien näkökulmasta. Opiskelijat esittivät, millaisia käyttöliittymiä asiakkaat ja hoitohenkilökunta voisivat käyttää, mitä tietoa niissä esitetään, mitä tietoa käyttäjä voisi syöttää järjestelmään sekä miten asiakkaat ja hoitajat vuorovaikuttavat keskenään. Lisäksi opiskelijoita pyydettiin miettimään, mistä käyttöliittymissä esitettävä tieto haetaan (esim. tietokannat ja järjestelmät sekä laitteet ja sensorit). Lisäksi opiskelijoita ohjeistettiin miettimään käyttöliittymiä hahmoteltaessa käyttöliittymien ja tiedon esittämisen yksinkertaisuutta.

Miro-yhteistyöalusta tarjoaa suunnittelijalle digitaalisen valkotaulun, johon voidaan lähteä kasaamaan jonkin asian esitystä sitä yhdessä muokkaillen. Mirossa opiskelijat kokosivat teksti- ja kuvaelementeistä yhtenäisiä esityksiä, joissa oli hahmoteltu tuotteen tai palvelun mahdollisia käyttöliittymäruutuja ja sitä, kuinka tieto kulkee erilaisista laitteista ja sensoreista järjestelmään ja kuinka erilaisia tietoja ja sisältöjä esitetään digitaalisen ratkaisun käyttöliittymissä. Esitykset olivat hyvin eri näköisiä. Yhtenäistä tapaa ei ehdotettu eikä ryhmät sellaiseen pyrkineet. Luovuus oli tässä työskentelyn vaiheessa valttia. Ajatuksena tässä vaiheessa työskentelyä oli saada nopeasti aikaan ensimmäisiä ideoita käyttöliittymien ruuduiksi ja visualisoida nämä ideat, joita muut opiskelijat ja sidosryhmien edustajat (asiakkaat ja hoitajat) voisivat arvioida verkossa Padlet -alustalla.

Tässä vaiheessa prototyyppien rakentamista opiskelijat lähtivät liikkeelle erilaisilla etenemisstrategioilla. Ryhmistä osa ideoi alkuun käyttöliittymiä puhtaasti asiakkaan näkökulmasta (kuva 1), kun taas osa lähti liikkeelle sekä asiakkaat että hoitajat huomioiden (kuva 13). Osalle ryhmistä oli selkeästi luontevampaa lähteä liikkeelle esim. mobiilinäkymistä, kun osa ryhmistä sen sijaan otti käsittelyyn käyttöliittymien muodostaman ison kuvan. Myös tavat koostaa esitystä vaihtelivat suuresti. Osa ryhmistä teki luonnoksia enemmän Miron ulkopuolella ja siirsivät luonnokset Miroon jaettavaksi muiden kanssa. Toiset ryhmistä hyödynsivät Miroa enemmän työskentely-ympäristönä ja kokonaisuuden rakentamisen paikkana, ja vain tarpeen mukaan toivat elementtejä Miron ulkopuolelta. Myös tapa, jolla protoja selitettiin ulkopuolisille vaihteli suuresti ryhmien välillä. Osa ryhmistä avasi suunnitelmiaan tarkemmin mm. post it -lapuilla siinä missä osa luotti käyttöliittymien itsessään kertovan riittävästi. Miro-ympäristössä tekemisen kirjo oli tässä vaiheessa huomattavan suurta. Luovan prosessin tässä vaiheessa kaikenlaiset variaatiot tekemisessä ovat kuitenkin täysin hyväksyttäviä.

KUVA  20 Käyttöliittymän hahmotelma (asiakkaan näkökulma)
KUVA 20 Käyttöliittymän hahmotelma (asiakkaan näkökulma)

Ryhmien tuottamat käyttöliittymähahmotelmat vietiin Padlet-alustalle, jossa muilla opiskelijoilla ja mahdollisilla sidosryhmien edustajilla (asiakkaat ja hoitajat) oli viikon verran aikaa käydä tutustumassa suunnitelmiin ja kommentoida niitä. Palautetta saatiin jokaisen ryhmän suunnitelmiin useammalta henkilöltä. Palautetta annettiin eri tavoin. Kommentoinnissa ei menty tässä vaiheessa vielä kovin syvälle, mikä johtuu varmasti hahmotelmista, joissa ei ole kovin paljon yksityiskohtia esitettynä. Kommenteissa pureuduttiin yleisesti nähtyihin ideoihin tai esimerkiksi johonkin yksittäiseen toiminnallisuuteen. 

Kommentointi olikin tiivistä tyyliin: ”Chat on hyvä idea. Sillä tavoin hoitajakin saa nopeasti yhteyden asiakkaaseen” tai ”monipuolista se, että saa vaihdettua asiakasnäkymää, koska tämän ikäisissä muistisairaita mutta myös heitä, jotka itse pystyvät ainakin osaksi tekemään”. Palautteesta ei voi päätellä tuliko palautetta muilta sidosryhmiltä kuin opiskelijoilta, koska osa antoi palautetta Padletissa anonyymisti.

KUVA 21. Käyttöliittymien ja laitteiden muodostama kokonaisuus.
KUVA 21. Käyttöliittymien ja laitteiden muodostama kokonaisuus.

Kaksi projektissa mukana ollutta opiskelijaa esitteli käyttöliittymähahmotelmia Zoom-tapaamisissa kahdelle Sydänliiton kautta mukaan osallistuneelle potentiaaliselle käyttäjälle. Toinen henkilöistä oli n. 80-vuotias ja hänellä oli vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta. Toinen osallistunut henkilö oli nuorempi ja hän oli vielä työelämässä mukana. Hänen sairautensa oli lievempi. Opiskelijat esittelivät kaikkien ryhmien prototyypit (4 kpl). Jokaisen esittelyn jälkeen osallistujilta kysyttiin palautetta prototyyppeihin. Molemmilta henkilöiltä saatiin useita hyviä palautteita. Osallistuneet pystyivät arvioimaan esitettyjä ratkaisuja omaa sairauttaan ajatellen. Vanhempi osallistuneista mm. pohdiskeli liikuntapäiväkirjan soveltuvuutta hänelle seuraavalla tavalla: ”olen ollut jo parikymmentä vuotta eläkkeellä ja minulla on vanhanaikainen kännykkä. Koen, että liikuntapäiväkirja sitoisi minua liikaa, mutta Maijalle, joka on nuorempi ja käyttää älykännykkää, olisi varmaankin hyötyä liikuntapäiväkirjasta.” Kaikki saadut kommentit keskusteluista jaettiin ryhmille Padlet -ympäristössä.

Toisessa prototyyppien tuottamisen iteraatiossa ryhmät ottivat huomioon ensimmäisistä hahmotelmista kerätyn palautteen ja lähtivät toteuttamaan varsinaista käyttöliittymäprototyyppiä. Nämä prototyypit ovat ketjutettuja käyttöliittymäruutuja, joita klikkailemalla käyttäjä voi siirtyä ruudulta toiselle esitetyllä käyttäjän polulla. Käyttäjä pystyy kulkemaan prototyyppiin rakennetun polun klikkailemalla ruutuja tai polkuun linkitettyjä yksittäisiä käyttöliittymäkomponentteja (esim. painikkeet tai linkit).

Opiskelijat hyödynsivät prototyyppien rakentamiseen tarkoitettuja prototypointityökaluja (Adobe XD, Figma ja Marvel). Koodaustaitoja ei tarvita prototyyppien rakentamiseen, vaan prototyyppi kootaan erilaisista visuaalisista elementeistä. Esimerkiksi Marvelissa käyttöliittymäkomponentin liittäminen käyttäjäpolkuun tapahtuu kätevästi valitsemalla kuvasta alue (esim. yksittäinen painike) ja linkittämällä se seuraavaksi avautuvaan ruutunäkymään. Varsinaista toiminnallisuutta tai vuorovaikutteisuutta näillä työkaluilla ei kuitenkaan pysty tekemään. Ryhmät rakensivat erikseen asiakkaille ja hoitajille tarkoitetut prototyypit.

KUVA 22. Käyttöliittymäprototyypin esimerkkiruutuja (asiakkaan näkymä).
KUVA 22. Käyttöliittymäprototyypin esimerkkiruutuja (asiakkaan näkymä).
Prototyypin tehneet opiskelijat: Katja Aarnio, Tea Berg-Heikkilä, Janne Kotamäki, Valtteri Lehtinen, Sanni Silvander

Etenkin sydämen vapaatoiminnan alatyyppi vaikuttaa suuresti siihen, miten tietoja ja sisältöjä esitetään käyttäjälle. Kuvassa 15 on esitetty esimerkkiruutuja yhden ryhmän tuottamasta prototyypistä (asiakkaan näkymä) ja kuvassa 16 on esitetty samaan palveluun kuuluva hoitajan päänäkymä. Prototyyppiin rakennettu käyttäjäpolku sisältää esitettyä enemmän ruutunäkymiä, mutta oheisessa kuvassa on otettu muutamia näkymiä demonstroimaan, miltä prototyyppi näyttää.

Opiskelijat veivät prototyypit kommenttikierrokselle Padlet-alustalle. Tässä vaiheessa kommentteja toivottiin etenkin sairaanhoitajaopiskelijoilta. Jokainen ryhmä sai useampia hyviä palautteita. Palautteissa päästiin enemmän yksityiskohtiin kuin aiemmin tuotettujen hahmotelmien palautteissa. Käyttöliittymien testaajat kiinnittivät huomiota käyttöliittymien yksittäisiin komponentteihin ja jopa väritykseen.

Eräässä palautteessa sanottiin seuraavasti: ”Ihanat isot ja selkeät näppäimet kuvilla ja väreillä. Peukulla vahvistetut kommentit on helppo huomioida.” Toinen palautetta antanut kirjoitti erityisesti mittaustuloksista: ”Hyvin selkeä. Ilmoittaa, kun mittaukset on onnistuneesti tehty. Ei tarvitse jäädä miettimään tuliko ne oikein tehtyä tai tarvitseeko asiakkaan vielä erikseen jonnekin siirtää.” Ryhmien oli helppo kehittää prototyyppejä paremmaksi saadun palautteen pohjalta.

Projektin toimeksiantaja otti rakennetut prototyypit vastaan positiivisesti. Toki prototyypit ovat vielä tässä vaiheessa keskeneräisiä ja toimeksiantajan toiveena olikin, että prototyyppejä vielä kehiteltäisiin eteenpäin jatkossa. Moni käyttöliittymien yksityiskohta ja esimerkiksi kytkökset muihin mahdollisiin järjestelmiin sekä sensoreihin vaatii vielä tarkempaa suunnittelua. Kuitenkin voidaan sanoa jo nyt, että projektin prototyypit täyttävät hyvin niille asetetut vaatimukset opintojakson näkökulmasta. Kyseessä oli kuitenkin opiskelijoiden projekti, jolla on rajalliset resurssit.

Lähteet

Camburn, B., Viswanathan, V., Linsey, J., Anderson, D., Jensen, D., Crawford, R., Otto, K. & Wood, K. (2017). Design prototyping methods: state of the art in strategies, techniques, and guidelines. Design Science, 3.

Otto, K. & Wood, K. (2001) Product Design: Techniques in Reverse Engineering and New Product Design. Prentice-Hall.

Rudd, J., Stern, K., & Isensee, S. (1996). Low vs. high-fidelity prototyping debate. interactions, 3(1), 76-85.

Stickdorn, M., Hormess, M. E., Lawrence, A., & Schneider, J. (2018). This is service design doing: Applying service design thinking in the real world. ” O’Reilly Media, Inc.”.


Osallistava työpaja sydämen vajaatoimintaa sairastaville osana käyttöliittymän kehittämistä

Päivi Silfverberg, Laurea ammattikorkeakoulu
Liisa Ranta, Laurea ammattikorkeakoulu

Johdanto

Tammikuussa 2020 meillä sairaanhoitajaopiskelijoilla alkoi loppuvaiheen opintoihin kuuluva Uudistuva ja vaikuttava hoitotyö-opintojakso. Yksi osio tätä jaksoa oli Yhteiskehittäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Osana tätä jaksoa oli yhteiskehittämisen projekti. Projektin tilaajana oli Smart Health Care at Home-hanke, jonka tavoitteena on kartoittaa ennakoivien algoritmien liiketoimintamahdollisuuksia, toiminnan muutosten vaikutuksia palveluntuotantoon sekä mahdollisuuksia terveydenhuollon toiminnan tehostamiseen niin että kuluja ja hoitoresursseja säästetään.

Projekti toteutettiin digitaalisessa Living lab ympäristössä. Joustavan digitaalisen Living Lab-oppimisympäristön ja eettisen toimintamallin luominen soten digimaailmaan ovat tärkeitä tavoitteita. Lisäksi tarkoitus on määritellä digi-sote-osaaminen ja kehittää pedagogisia ratkaisuja ja malleja monialaisen digisote osaamisen vahvistamiseksi.

Living lab eli elävä ympäristö on käyttäjälähtöinen avoimen innovaation ekosysteemi, jossa on tarkoitus yhdistää tutkimus ja innovaatiotoiminta tosielämän ympäristössä. Ammattikorkeakoululla on kolme tehtävää (koulutus, tutkimus- ja kehittämistyö sekä alueellinen kehittäminen) ja Living Labit pyrkivät yhdistämään nämä yhdeksi kokonaisuudeksi. Living lab ympäristössä opiskelijat haastetaan ratkomaan aitoja työelämän ongelmia ja kehittämään uusia käytäntöjä. Innovaatiojärjestelmien kehittymisen edellytys on yhteisöllinen oppiminen. (Heikkanen & Österberg 2012.)

Tavoitteena tässä projektissa oli sydämen vajaatoimintaa sairastavien kotihoidon asiakkaiden omahoidon edistäminen ja seuranta. Tarkoituksena oli laatia kuvaus sydämen vajaatoimintaa sairastavan omahoitoon liittyvistä erityispiirteistä, niiden mitattavissa olevista oireista ja merkityksestä pahenemisvaiheen tunnistamiseen. Seminaaripäivään mennessä (4.5.2020) oli tarkoitus olla käyttöliittymäehdotus valmiina, ja esitellä ehdotus sekä kotihoidon asiakkaan, että hoitajan näkökulmasta katsottuna.

Tässä artikkelissa kuvataan kehittämisprojektiin liittyvien työpajojen suunnittelua ja toteutusta opiskelijan näkökulmasta sekä artikkelin lopussa lyhyesti kehittämisen ja opiskelijan oppimisen yhdistymistä opettajan näkökulmasta.

Työpajojen suunnittelu ja toteutus

Tammikuusta-toukokuuhun vuonna 2020 toimimme projektissa yhteistyössä Haaga-Helian tietojenkäsittely opiskelijoiden kanssa. Meillä oli käytössä syksyllä 2019 opiskelijoiden tekemää materiaalia: tutkimustietoa sydämen vajaatoiminnasta, omahoidosta, kotihoidosta ja digitaalisuudesta hoitotyössä sekä palvelumuotoilusta. Syksyn aikana opiskelijat olivat luoneet myös erilaisia kuvitteellisia sydämen vajaatoimintaa sairastavia persoonia, joista me saimme kevään jokainen ryhmä valita yhden persoonan, joille lähdimme luomaan omahoitoa tukevaa käyttöliittymää.  Maaliskuussa 2020 olimme palauttaneet alkuvuoden aikana kehittelemämme käyttöliittymäehdotukset Padlet-alustalle kaikkien kommentointia varten.

Projektiin liittyen olin toisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa suunnitellut, että menemme yhteen projektin kohdeorganisaatioista 30.3.2020 kertomaan projektin etenemisestä ja tekemään ryhmähaastatteluja saadaksemme kommentteja ja lisää ideoita käyttöliittymän kehittelyyn. Tilaisuuteen oli tarkoitus tulla sekä hoitohenkilökuntaa että sydämen vajaatoimintaa sairastavia.

Tarkoitus oli ensin kertoa teoriaa hankkeen taustasta ja sen jälkeen oli tarkoitus esitellä neljä eri asiakaspersoonaa sekä tähän asti valmiina olevat prototyypit käyttöliittymä versioista. Jos olisimme voineet toteuttaa työpajan kasvotusten, kuten alun perin suunnittelimme, olisimme etukäteen tehneet A3-paperiin asiakaspersoonan kuvauksen ja käyttöliittymä prototyypin esittelyn. Osallistujat oli tarkoitus jakaa ryhmiin ja Post-it lappuihin kirjoittamalla he olisivat saaneet antaa kommenttejaan ja liimata ne A3-paperiin. Tarkoitus oli kierrättää nämä neljä eri A3-paperia, niin että jokaiseen tulee kaikilta ehdotuksia. Tarkoitus oli hyödyntää työpajasta saamaamme tietoa loppukevään aikana käyttöliittymää kehittäessämme.

Tilaisuus kuitenkin peruuntui Koronasta johtuvista syistä. Hallitus kertoi tiedotustilaisuudessaan 30.3.2020, että poikkeusoloihin liittyviä, jo aiemmin aloitettuja rajoitustoimia jatketaan 13.5.20 saakka koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi ja riskiryhmien suojelemiseksi (Valtioneuvosto 2020).

 Koronasta johtuvasta syystä toteutimme tapaamiset Zoom-videoneuvottelua käyttäen kahtena eri päivänä etäyhteydellä, joihin kumpaankin osallistui yksi sydämen vajaatoimintaa sairastava henkilö. Ensimmäisessä Zoom-tapaamisessa 7.4.2020 olimme molemmat opiskelijat ja jälkimmäisen 8.4.2020 toteutin yksin, opettajien seuratessa taustalla.  Zoom- ja eri etäyhteyspalvelut ovat vielä vieraita varsinkin iäkkäämmille henkilöille, niin ehkä tästä syystä osallistuja määrä jäi nyt valitettavan pieneksi.

Zoomissa esittelin ensin hankkeen taustaa ja sen jälkeen esittelin asiakaspersoonan ja personalle kehitetyn käyttöliittymän prototyypin. Zoom-yhteydellä oli mahdollista näyttää Padletista prototyyppiä sitä esitellessämme. Mielestäni haastateltavat saivatkin siitä selkeän kuvan. Pyysin tilaisuuden aluksi luvan, että saamme äänittää heidän puheensa, jotta saisimme kaikki heidän kertomansa tiedot ja ideat talteen. Molemmista työpajoista saimme arvokasta palautetta ja ideoita käyttöliittymien kehittelyyn.

Koko projekti ja käyttöliittymän kehittely olivat alun perinkin jo tarkoitus toteuttaa Livinb lab ympäristössä niin, että jokainen opiskelija ja opettaja olemme kotikoneilla. Tästä syystä ei Korona-viruksesta ollut haittaa meille opiskelijoille käyttöliittymän varsinaisessa kehittämistyössä. Seminaaripäivä 4.5.2020, jossa tuotokset esitettiin, jouduttiin siirtämään myös Zoomin välityksellä toteutettaviksi. Uskoakseni se vähensi työpajoihin osallistujien osallistumista seminaariin vierailijoina.

Työpajojen merkitys käyttäjäliittymien kehittämiseen

Prototyypeissä oli jo paljon toimintoja, kun esittelin niitä haastateltaville. Uskoakseni sen takia heidän oli helppo hahmottaa, millaisia ne olivat ja antaa ehdotuksia. Mielestäni loppukäyttäjiä tulisi jatkossa huomioida vielä enemmän liittymän asiakaspersoona liittymän kehittelyssä. Tärkeätä olisi myös kohdistaa kehittämiseen osallistaminen sen ikäisille asiakkaille kuin kyseinen käyttöliittymän käyttäjä on. Kotihoidon työntekijöiltä olisi myös ollut hyvä saada kommentteja paljon kotihoidon apua tarvitsevien asiakkaiden käyttöliittymän käytöstä. Ohessa esitellään keskeisiä kehittämisehdotuksia työpajoihin osallistuvilta jokaiseen neljään käyttöliittymäehdotukseen.

Käyttäjäpersoona Annastiina (ryhmä 1) oli 56- vuotias, osa-aika eläkkeellä oleva rouva. Hänellä oli hyvät digitaidot, kotihoito kävi 2 kertaa viikossa, koska hän sairasti masennusta. Haasteena oli, että hän ei ollut motivoitunut kotihoidon käynteihin. Seuraavaksi esitellään tähän käyttöliittymään annetut ehdotukset. 

Työpajaan osallistujien mielestä masennusoireita olisi tärkeää seurata sydämen vajaatoimintaa sairastavilla, sekä selvittää mistä masennus johtuu. Käyttöliittymään voisi kehitellä jotain mikä seuraa mielialaa. Henkilö, joka ei halua kotiinsa hoitajia, niin hänen kohdallaan etäyhteys voisi olla toimiva ratkaisu. Työpajaan osallistujat mainitsivat huomioitavana ja tärkeänä asiana, myös perheen mahdollisuuden vaikuttaa omahoidon onnistumiseen.

Käyttöliittymäehdotuksessa olivat myös sukat, joissa on mittauslaitteita. Niiden kohdalla työpajaan osallistujia mietitytti, miten niiden peseminen onnistuu mittauslaitteiden takia ja kuinka monta paria sukkia pitää olla. Jos sydämen vajaatoimintaa sairastava käyttää jo tukisukkia, niin pukeeko hän mittausominaisuudet sisältävät sukat tukisukkien alle vai päälle tai jos henkilö käyttää tukisukkia, voisiko silloin olla käytössä vain yhdet sukat, joissa on sekä mittaustoiminto että tukea antava ja turvotuksia vähentävä ominaisuus. Vai voiko mittaukset tehdä jollain muulla tavalla ja pitää normaaleja tukisukkia? Kännykkäversio oli työpajaan osallistuneiden mielestä selkeä ja toinen heistä kertoi tietävänsä, että on jo olemassa vastaavanlainen, jossa verenpaineen ja painon mittaukset siirtyvät etänä automaattisesti.

Käyttäjäpersoona Maija (ryhmä 2 ja 3) oli 65- vuotias ja hyväkuntoinen henkilö, joka halusi ja pystyi ottamaan vastuuta omasta hoidostaan. Hän oli myös tottunut käyttämään eri sovelluksia ja oli niistä kiinnostunut. Hänelle opiskelijaryhmät olivat kehittäneet kaksi erilaista, eri toimintoja sisältävää käyttöliittymää. Seuraavaksi esitellään näihin kahteen käyttöliittymään annetut ehdotukset. 

Työpajaan osallistujilta tulikin kommentti, että tämä henkilö tuskin haluaa, että hänen kaikki mitattavat tietonsa (kuten pulssi, verenpaine, sydämen rytmi ja hengitystiheys, jotka ovat tärkeitä seurattavia arvoja voinnissa sairastettaessa sydämen vajaatoimintaa) kerätään ja että ne menevät kuormittamaan hoitohenkilökuntaa päivittäin. Tärkeämpää olisi, että ne tallentuvat ja niitä voi tarkastella hoitohenkilökunnan seurantatapaamisten aikana.  Ask help-toiminto, jolla pystyttiin helposti ottamaan yhteyttä henkilökuntaan, koettiin tärkeäksi, mutta niin että asiakas itse saa valita koska sitä käyttää. Älykello tai älyranneke voinnin seuranta-arvojen mittaamisen laitteena koettiin hyväksi, koska se voi olla aina ranteessa ja jos siihen etänä siirtyy verenpaine mittaus ja vaa’alla käynti, olisi se toimiva asia.

Sen sijaan kaikki mikä täytyy erikseen pukea tai olla tiettynä aikana päällä, jää helpommin käyttämättä. Tosin haastateltavan mukaan tiukahko urheiluvaate, kuten älypaita voisi olla hyvinkin toimiva vaihtoehto toisen haastateltavan mielestä.  Hyvä olisi, että sen kanssa voisi liikkua ja voisi pitää myös työssä ollessa. Sopisi nuoremmalle henkilölle hyvin.

Käyttöliittymäprototyypissä oleva liikuntapäiväkirja koettiin toimivaksi ja mahdollisuus, että se muistuttaa aktiivisuudesta olisi hyvä. Liikuntapäiväkirjassa käyttäjä kirjaa ylös päiväkirjamaisesti liikkumista ja se antaa myös vaihtoehtoja sopiville liikuntamuodoille.

Sovellus, joka yhdistää mittaustulokset ja oireet sekä tulkitsee ja antaa siitä palautteen olisi hyvä.  Esimerkiksi niin, että jos asiakasta huimaa, hän painaa laitteesta oirekohtaa: huimaa, jolloin sovellus yhdistäisi tietoja ja kertoisi, että syke on matalampi kuin normaalisti, se tieto lisäisi turvallisuuden tunnetta. Laitteessa oleva sydämen rytmin kuvaus pohditutti myös, pitäisikö laitteen ottaa sydämen rytmiä melko vakio tilanteessa; levossa vai liikkeessä. Lisäksi pitäisi varmaan myös miettiä onko se tarpeellinen ja mitä se kertoo.

Käyttäjäpersoona Sylvi (ryhmä 4) oli 100-vuotias, kotona asuva rouva. Hänellä ei ollut kokemusta digilaitteista ja hän sairasti muistisairautta, jonka takia kotihoito kävi neljä kertaa päivässä. Työpajaan osallistuneet totesivat, että 100-vuotiaita on monen kuntoisia ja osa tarvitsee hyvin paljon hoitajan apua ja toinen pärjää itsenäisesti. Osalle voi riittää yhteyden pitoon kännykän kokoinenkin näyttö, mutta tabletti tai jopa tv-ruudun kokoinen näyttö on tarpeen esimerkiksi näön heikentyessä.

Hoitajan kasvojen näkymisen työpajaan osallistujat pitivät tärkeänä asiana, kun asiakas ja hoitaja puhuvat kännykän/tabletin/tv ruudun välityksellä. Käytettäessä käyttöliittymää olisi hyvä, ettei tarvitsisi näppäillä numeroita ja kun vaikka laittaa käden johonkin kohtaan laitetta niin se tallentaa puheen ja kysymyksen. Hoitajat soittavat sitten takaisin, kun ehtivät.

Työpajaan osallistujat kysyivät myös, lähteekö viesti automaattisesti hoitajalle? Yhteyttä kotihoidon mobiiliin pidettiin tärkeänä sekä automaattista hälytystä. Toisaalta koska hoitaja on jo paikalla neljä kertaa päivässä, työpajaan osallistujat kysyivät, onko tarvetta sille että, viestejä lähtee erikseen väliaikoina vai voisiko hoitaja käynneillään ottaa yhteyden lääkäriin tarvittaessa? Jos kuitenkin käyntejä vähennettäisiin, eikä asiakas Sylvi osaa itse käyttää mobiilia, niin omaisten pitäisi olla aktiivisesti mukana toiminnassa. Jos olisi etäseuranta voimassa ja hälytys menisi suoraan hoitajan mobiiliin, se voisi ehkä vähentää kotikäyntien tarvetta.

Opiskelijana projektissa

Oli mielenkiintoista olla opiskelijana mukana tässä projektissa. Aihe sydämen vajaatoimintaa sairastavan käyttöliittymä on tärkeä ja tarpeellinen. Teknologia on kehittynyt valtavasti antaen erilaisia työkaluja ja mahdollisuuksia osallistuttaa ja motivoida ihmisiä itsensä hoitamiseen yhdessä terveydenhuollon kanssa. Aluksi toimiminen Digitaalisessa Living Lab ympäristössä tuntui hankalalta, kun on perinteisesti tottunut tekemään ryhmätöitä kasvotusten. Ryhmänä toimimisessa oli se etu, että käytimme toinen toistemme osaamista hyväksemme. Neuvoimme toisiamme ja saimme tarvittavat teknologiat toimimaan. Lisäksi opimme uusia käytäntöjä. Mielestäni oli erittäin hyvää tällainen yhteistyö, missä on eri ammattialan opiskelijoita sekä opettajia mukana, jolloin jokainen antaa oman erityisosaamisensa projektiin. 

Etäyhteyden avulla asioiden esittäminen ja ohjaaminen vaativat erilaista asennoitumista kuin perinteisessä työpajassa, jossa kaikki ovat samassa tilassa. Koin haastavana sen, että en nähnyt henkilöitä kokonaan, koska kehonkielestä pystyy lukemaan erilaisia asioita ja vaikuttamaan tilanteen tunnelmaan ja asian etenemiseen. Äänen käyttö ja miten sanoja painottaa nousee etäyhteydessä suurempaan merkitykseen, kun ei voi käyttää tilaa ja omaa liikkumistaan hyödyksi. Opiskelijana koin tämän tärkeänä mahdollisuutena treenata etäyhteyden kautta toimimista, koska erilaisten ryhmien ohjaajana toimiminen on minulle mieluisaa. Opin myös tekniikasta monia eri mahdollisuuksia, joita voin hyödyntää tulevaisuudessa.

Hoitoalalla moniammatillisuus on arkipäivää, mutta siihen olisi hyvä tuoda lisäksi enemmän tietojenkäsittelyn ammattilaisten tietotaitoa. Varsinkin digitalisaatio on tuonut uusia mahdollisuuksia toimintojen kehittämiseen. Olisi tärkeää pohtia asiaa eri ammattiryhmien kanssa yhdessä, jotta digitalisaation tuomat hyödyt voitaisiin muokata kaikkien hoitotyössä olevien käyttöön mahdollisimman helppokäyttöisiksi ja toimiviksi.

Tässä projektissa olemme sairaanhoitajaopiskelijat ja tietojenkäsittelijäopiskelijat yhdistäneet kaksi varsin erilaista alaa, ja oli antoisaa tehdä yhteistyötä.  Lopputulos herätti meidät huomaamaan, miten tärkeätä projektityölle on opiskelijoiden ja opettajien lisäksi asiakkaiden eli mahdollisten tuotteen tulevien käyttäjien osallistaminen ja osallistuminen.  

Palveluiden kehittäminen osana opintoja

Asiakkaan osallistaminen palveluiden kehittämiseen on tärkeää, jotta tuotettu palvelu tai tuote vastaa käyttäjän tarpeisiin. Sen osoitti myös nämä opiskelijoiden pitämät työpajat. Vaikka työpajoihin osallistuneiden määrä oli pieni, oli hyvä huomata, kuinka arvokkaita kaikki nämä kehittämisehdotukset olivat. Ne kyseenalaistivat tehtyä prototyyppiä kysymyksin, mutta toivat myös uusia näkökulmia ja jatkokehittämisehdotuksia laitteelle.

Työpajoihin osallistuneet tulivat myös hyvin erilaisista elämäntilanteista ja erilaisin taustoin työpajaan, se antoi opiskelijoille hyvää tietoa laitteiden kehittämiselle. Jokainen kommentti oli merkityksellinen. Vaikka etäyhteyksien käyttö ei ollut tuttua kaikille työpajaan osallistuneille, he lähtivät rohkeasti mukaan tärkeän asian puolesta ja halusta olla hyödyksi.

Ohjaaminen etänä on tärkeää sairaanhoitajan työssä. Opiskelijat saivat kokemusta siitä, miten ohjata pääsemään etäyhteyteen ja miten kuvata tapaamiseen liittyviä asioita ymmärrettävästi ja selkeästi itse tapaamisessa. Nämä työpajat antoivat myös kokemusta siitä, millaisia vuorovaikutukseen liittyviä asioita on hyvä ottaa huomioon, kun tilanne on etäyhteytenä. Työpajat toteutettiin osana hankkeiden kehittämisprosessia, mutta samalla ne toimivat opiskelijoille oppimistilanteina. On tärkeää, että uuden oppimista tehdään ohjatuissa tilanteissa, joten näitä työpajoja edelsivät ohjaustapaamiset ja opettajat olivat läsnä myös työpajatilanteessa, jos jotain teknisiä haasteita ilmenisi.

Lähteet:

Heikkanen, S. & Österberg, M.(toim.) 2012. LIVING LAB ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulujen neloskierre -hanke / HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu. URN:ISBN:978-952-6619-17-0

Valtioneuvosto 2020. Hallitus jatkaa poikkeusoloihin liittyviä toimia 13. toukokuuta saakka. https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/hallitus-jatkaa-poikkeusoloihin-liittyvia-toimia-13-toukokuuta-saakka


Padlet osallistamisen välineenä

Merja Drake, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Liisa Ranta, Laurea ammattikorkeakoulu

Digitaalisen Living Labin ideana on osallistaa erilaisia sidosryhmiä mukaan haasteen ratkaisemiseen. Siksi Living Lab työskentelyä kutsutaan käyttäjäkeskeiseksi (Chesbrough, 2003). Osallistamisen kohteina olivat kotihoidon työntekijät ja asiakkaat, haasteen antaja Smart Health Care at Home projektin edustajat ja alan potilasjärjestö.

Yleensä osallistamista tehdään erilaisissa työpajoissa, joissa ideoidaan ja kehitetään kohdetta yhdessä. Koska tavoitteenamme oli kehittä Digitaalista Living Labia, myös osallistaminen täytyi saada digitaaliselle alustalle. Lisäksi osallistamisen viemiseen vaikutti tänä keväänä Korona-tilanne, sillä kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia ei voitu toteuttaa.

Syksyn 2019 pilotissa käytimme osallistamisen alustana kanadalaista Stoarmboardia, joka mahdollisti ideoinnin digitaalisin erivärisin kommenttilapuin ja erilaisten kanvasien käytön konseptoinnin tukena. Opiskelijat laativat muun muassa ihanteelliset asiakaspolut Stoarmboardin avulla. Kun työskentelyn lopuksi halusimme tulostaa tuotokset ja datan, alustan heikkous paljastui – saimme datan ulos vain screen clipping toimintoa käyttämällä. Lisäksi alustalle tulijan täytyi kirjautua järjestelmään ja käyttää erillistä koodia sisäänpääsyssä. (Drake, 2020.) Siksi päätimme pilotin toisessa vaiheessa keväällä 2020 etsiä paremmin lähestyttävän alustan käyttöön. Erilaisten testausten jälkeen päätimme käyttää Padletia, koska alustalle saapumiseksi vastaanottaja tarvitsi vain linkin ja kommentit oli mahdollista jättää anonyymisti.

Padlet vuonna 2008 perustettu selaimella toimiva virtuaalinen seinä, johon voi tuottaa erilaista materiaalia kuten kuvioita, videoita ja tekstiä vapaasti kommentoitavaksi. Padletillä voi Stormboardin tapaan käyttää virtuaalisia ”keltaisia lappuja”. Yrityksen kotipesä on muiden innovatiivisten alustojen tapaan Yhdysvalloissa San Franciscossa. Ilmaisversiossa virtuaaliseiniä voi tehdä kolme kappaletta, maksullisena seinien määrää ei ole rajoitettu. Me käytimme ilmaisversiota, koska tarvitsisimme vain yhden seinän. Valitsimme Padletin, koska halusimme asiakkaille eli kotihoidon työntekijöille ja potilaille mahdollisimman vaivattoman pääsyn alustalle eli suoran linkin seinälle ilman kirjautumisia. Se takasin myös kommentoinnin anonymiteetin. Padletiltä sai myös koko Padlet-historian talteen joko kuvana, PDF-, CSV- tai Excel-tiedostona, mikä helpottaa aineistojen analyysiä jälkikäteen.

Pohdimme pitkään, kuinka osallistamme asiakkaat alustalle. Päätimme, että käytämme haastatteluja mahdollisuutena innostaa asiakkaita alustalle. Koska olimme saaneet luvan haastatella sekä kotihoidon työntekijöitä, että potilaita, päätimme haastaa heidät mukaan seuraamaan, miten haastatteluaineisto muovautuu opiskelijoiden käsissä käyttöliittymän prototyypiksi. Teimme haastatteluaineiston yhteyteen ohjeet Padletin käytöstä ja ohjeistimme opiskelijat vielä muistuttamaan kommentointimahdollisuudesta Padletillä. Ohjeet annettiin haastateltavalle haastattelun yhteydessä. Mikäli haastattelu tehtiin sähköisesti, ohje toimitettiin sähköpostilla. Ohjeisiin oli liitetty alustan linkki ja tieto siitä, että kommentoinnin voi tehdä anonyymisti.

Osallistuminen eri vaiheissa

Olimme jakaneet osallistumisen Padletilla neljään eri vaiheeseen: Tuotteen ideointi 25.2.-2.3. Konsepti 1 eli palvelukuvauksen kommentointi 10.3.-16.3. Konsepti 2 eli käyttöliittymän kommentointi 24.3.-30.3. ja viimein prototyypin kommentointi 14.4.-20.4. Opiskelijaryhmät tuottivat jokaiseen vaiheeseen oman esityksensä kommentoitavaksi. Kuva  25 alla Padlet-kehittämisen vaiheet ja aikataulut.

KUVA  24 Osallistamista teimme neljällä eri vaiheessa.
KUVA 24 Osallistamista teimme neljällä eri vaiheessa.

Koska alustalle pääsi vapaasti kommentoimaan kuka tahansa linkin saanut, kommenttien perusteella ei valitettavasti voi päätellä kuka kommentin on jättänyt. Kommentteja ja peukutuksia tuli kuitenkin mukavasti. Ensimmäisessä vaiheessa oli jätetty 36 kommenttia, jotka veivät ideoita mukavasti eteenpäin. Toisessa palvelukuvausvaiheessa kommenttien määrä oli lisääntynyt 37:ään ja kolmannessa 39:ään. Prototyyppivaihe oli selkeästi suosituin vaihe, sillä sinne oli jätetty peräti 57 kommenttia. 

Oheiset kommentit osoittavat, että niistä on selkeästi hyötyä prototyypin edelleen kehittämisessä.

”Selkeä sivu. Tarvitseeko hoitajan näkymässä olla muuta kuin arvoja ja diagrammeja. Tarvitseeko esim. noita oikeassa reunassa olevia huomautuksia potilaan voinnista olla näkyvissä?”

”Hyvin suunniteltu kokonaisuus. Hyvä kun ohjelma informoi asiakasta riittävästi.”

”Selkeä näyttö. Mites verenpaineen mittaaminen ja tulosten vienti sovellukseen onnistuisi.”

Vaikka työskentelimme digitaalisesti, koronavirus rokotti myös meidän osallistamisprosessiamme. Osa haastatteluista palvelutaloissa jäi tekemättä hoitohenkilökunnan kiireiden vuoksi. Näin ollen emme saaneet kaikkia ajateltuja haastateltavia osallistettua alustalle. Tarkoituksena oli pitää myös kasvokkaisia työpajoja, joissa opiskelijat olisivat esitelleen tuotoksia asiakkaille ja opastaneet heitä kommentoimaan alustalla. Kasvokkaisten työpajojen ajatuksena oli se, että mahdollisesti osalle asiakkaista voi olla motorisesti haasteellista osallistua alustalle ja opiskelijat olisivat voineet heitä siinä työssä avustaa. Kaiken kaikkiaan Padlet toimi hyvin osallistamisen alustana. Oheen on kerätty koko Padlet-historia tämän kehittämisprojektin ajalta.

Ideavaiheessa ryhmät tuottivat Padletillle koosteet ideoinnista Brainstorming-menetelmällä työpajassa 24.2. Tämän avulla ryhmät kuvasivat omahoitoa tukevan laitteen toimintoja kotihoidon asiakkaan ja hoitajan näkökulmista sekä toimivuuteen liittyvien asioita. Tämän jälkeen muilla toimijoilla oli mahdollisuus kommentoida luotua ideaa Padletillä 25.2-2.3 välisenä aikana.

Seuraavassa kehittämisvaiheessa, konseptointivaiheessa, opiskelijat tekivät käyttöliittymä idealleen palvelupolkukuvausta Service blueprintin avulla, jonka avulla muut toimijat pystyivät kommentoimaan muun muassa asiakkaan polun vaiheita ja käyttöliittymän fyysisiä elementtejä. Tähän Padletillä kommentointiin oli varattu aikaa 10.3-16.3.

Itse käyttöliittymäluonnoksen kuvaamiseen ryhmät käyttivät erilaisia prototypointi-ohjelmia ja tuottivat Padletille ehdotukset siten, että niitä sai kommentoida 24.3-30.3 välisen ajan. Luonnoksista saikin jo kuvaa laitteesta, jolla pystyttiin mittaamaan sydämen vajaatoimintaa sairastavalta sairauden kannalta keskeisiä arvoja, kuten pulssia, verenpainetta, hengitystiheyttä ja painoa (kuva x). Luonnoksia oli ideoitu Miro-alustalla työpajassa 23.3.

Tämän jälkeen sairaanhoitajaopiskelijat palasivat vielä syksyn 2019 projektin tuloksiin sekä haastatteluiden tuloksiin ja keräsivät niistä mahdolliset kehittämisideat omaan käyttöliittymäluonnokseensa Mitä tiedämme nyt-menetelmällä (kuva 26). Tässä vaiheessa pidettiin myös kaksi verkkotyöpajaa sydämen vajaatoimintaa sairastaville, joissa esiteltiin kaikki käyttöliittymäehdotukset (kts. tämä julkaisu Silverberg & Ranta). Nämä tulokset tuotiin myös Padeltille koosteena.

Kuva 25. Ryhmän 2 Mitä tiedämme nyt- tarkastelu.
Kuva 25. Ryhmän 2 Mitä tiedämme nyt- tarkastelu.
Kuva 26 Ryhmän 2 päivitetty luonnos.
Kuva 26 Ryhmän 2 päivitetty luonnos.

Käyttöliittymän prototyyppi oli nähtävissä Padletillä kommentoitavana 10-24.4 välisenä aikana. Valmiit tuotokset esiteltiin tilaajalle projektin päätösseminaarissa 4.5 . Tästä linkistä pääset esimerkkinä toimivaan ryhmän 3 tuotokseen

Mitä Padelt mahdollisti?

Padlet työskentely oli tärkeä osa kehittämisprosessia. Se mahdollisti kaikkien toimijoiden osallistumisen kehittämiseen. Osallistumista voitiin mitata vain kommenttien lukumäärillä. Se ketä kommentoinnit edustivat (sairastava, henkilökunta, opiskelija, tilaaja, opettaja) ei tiedetä. Se onko sillä merkitystä, sitä on vaikea arvioida.

Padlet-alustalla oli myös tärkeä rooli kehittämisen eteenpäin viemiseksi. Projektin vaiheet olivat kaikkien näkyvissä ja ryhmät kulkivat samaa matkaa eri vaiheita, kommentoivat toisten tuotoksia ja saivat kommenteista myös hyviä jatkoideoita.

Padeltin hyviä ominaisuuksia oli myös sen käytettävyys, siihen kommentin lisääminen oli helppoa ja siihen pääsi linkin kautta kirjautumatta mukaan. Luettavuutta varmasti haittasi se, että edelliset vaiheet hävisivät näkyvistä ja niihin piti palata hissivalikolla.

Lisäksi ryhmien tuotokset olivat sekaisin jokaisessa vaiheessa. Yhden ryhmän kehitystä alkuvaiheen ideoinnista prototyyppiin ja siihen liittyvästä kommentoinnista oli vaikea saada kokonaiskuvaa. Alustoja on monenlaisia, Padlet mahdollisti jotain, joku toinen alusta olisi voinut mahdollistaa jotain muuta. Vielä emme täydellistä alustaa osallistamiselle emme löytäneet, mutta etsintä jatkuu.

Lähteet:

Chesbrough, H. W. 2003. Open innovation: The new imperative for creating and profiting from technology. Boston: Harvard Business School Press.

Drake, M. 2020. Digitaalinen Living Lab: Mistä on kyse? Palvelumuotoilua ja asiakkaan kuuntelua. Teoksessa Opi ja kehitä (toim. Ranta, L. &Drake M.)


On toisen matkan alku

Merja Drake, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Digitaalinen Living Lab on nyt mallinnettu ja SotePedad 24/7 –hankkeelle toimitettu. Living Lab löytyy hankkeen tuloksista omana pedakorttinaan. Huomasimme matkallamme, että olimme varsin hyvin valmistautuneet etäopetuksen arkeen, joka kohtasi koko opetushenkilöstöä lähes kaikkialla maailmassa koronaviruksen sulkiessa kampuksia ja oppilaitoksia. Korona häiritsi siitä huolimatta myös meidän työtämme, koska hoitohenkilöstö kuormittui valtavasti eikä haastatteluille tai työpajaosallistumiseen heiltä liiennyt riittävästi aikaa.

Tämä matka on kuitenkin päätöksessään. Tähän loppuun halusimme kerätä opiskelijoiden kommentteja matkan päätteeksi. Niistä käy ilmi, että he kohtasivat tyypillisen alkuhämmennyksen, mutta matkan edetessä maali alkoi näyttäytyä kirkkaana ja selkänä.

Opiskelijoiden palautteita lukiessa on mukavaa huomata, että oppimistavoitteet saavutettiin ja että monialaoista tiimityötä pidettiin erinomaisena. Opiskelijoille tuntui jääneen myös mukavat fiilikset. Myös opettajat saivat jossain määrin kiitoksia, joten tästä on hyvä jatkaa matkaa uusiin ponnistuksiin. Todetkaapa itse:

Opiskelijat olivat tyytyväisiä ryhmätyöhän, yhteisöllisyyteen ja ohjaukseen.

Olen todella tyytyväinen ryhmämme yhteistyöhön. Kiitos myös hyvästä ohjauksesta!

Hyvä fiilis jäi tästä kokonaisuudesta. Ryhmän kanssa oli helppoa ja mukavaa tehdä yhteistyötä. Kiitos myös opettajille ohjauksesta!

Loistava kurssi kaiken kaikkiaan. Yhteisöllisyys loistavaa

Opiskelijat kokivat monialaisuuden rikkautena ja kokivat, että opiskelijat tukivat toinen toisiaan.

Hyvä fiilis jäi kurssista. Oli mukavaa työskennellä yhdessä, kun sai apua ja näkökulmia toiselta alalta avuksi.

Mielenkiintoinen kokonaisuus ja tällaista monialaista yhteistyötä kaivataan hoitoalan työhön. Kiitos kaikille!

Hyvä fiilis jäi kurssista ja paljon tuli opittua mm. monialaisesta projektityöskentelystä. Kiitos!

Opiskelijat olivat tyytyväisiä lopputuloksiin ja kokivat oppineensa. Myös ryhmädynamiikkaa pidettiin hyvänä. Pääasia on tietysti, että opiskelijoille jäi myös hyvä mieli oppimisen lisäksi.

Mielenkiintoinen projekti, oon tyytyväinen lopputulokseen! Oli mukavaa tehdä yhteistyötä myös Haaga-Helian opiskelijoiden kanssa.

Yllättynyt ja hyvä fiilis siitä, miten kaikkien vaikeuksien jälkeen saatiin näin hyvä lopputulos aikaiseksi. Iloinen myös siitä, miten toimiva ryhmä meillä ollut.

Meidän ryhmän yhteistyö sujui hyvin!! Hyvä kurssi ja hieno oppimiskokemus jäi. Kiitos opettajille.

Ryhmä toimi hienosti ja tuotos oli mielestäni selkeä ja realistinen.

Hyvä fiilis jäi projektista. Ryhmä toimi hyvin ja hauskaa oli, mutta myös opettavaista

Ihan hyvä fiilis kurssista. Kiitos opettajille, joilta sai hyviä neuvoja. Oon tosi tyytyväinen meijän ryhmän toimintaan ja saatuun lopputulokseen.

Hyvä fiilis. Tehtävät oli mielenkiintoisia ja niitä oli sopivasti. Ryhmän yhteistyö oli hyvä.

Jäi hyvä fiilis projektista ja siitä kuinka hyvin monialaisuus ja yhteistyö toimi ryhmässä. Tosi hyvin saatiin hyödynnettyä kaikkien osaamista!

Projektissa oli mielenkiintoista olla mukana. Ryhmässä työskentely ja kommunikointi sujui hyvin. Olen myös tyytyväinen lopputuloksiin, joten hyvä fiilis jäi.

Tuotokset yllättivät kuinka hienoja kehitetty, alun hankaluuden jälkeen kun haastattelut saatu tehtyä ollut oikein mukava projekti sekä yhteistyö haagahelian kanssa ollut kivaa

Mielenkiintoinen, mutta aavistuksen sekava projekti. Soittain ohjeistuksien ja osittain sen takia, että kaksi niin eri alaa kohtaa tietämättä juurikaan toisistaan. Ryhmä toimi hyvin, joten siinä ei valittamista. 🙂

Ryhmä 2, paljon uutta asiaa, hyvin ryhmä toiminut ja iso Kiitos vielä Nuutille joka jaksoi hoitajaporukan mukana ja teki valtavasti töitä!

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä matka ja suunnata kohti uusia haasteita, joita opetustyössä tuntuu riittävän. Saamme valtavasti mahdollisuuksia kehittää omaa työtämme, pedagogiikkaa ja itseämme. Yhden matkan loppu merkitsee uuden tuntemattoman matkan alkamista. Kuka tietää mitä syksy tuo tullessaan.