Turvaamo – turvallisemman tilan toimintatapa opiskelijoiden hyvinvoinnin tukena

Lähtökohtia tutkimus- ja kehittämistyölle

Tämä Turvaamon visio on syntynyt Haaga-Helian arvojen ja hyvinvoiva korkeakoulu -strategian ohjaamana turvallisemman tilan toimintatapa -mallin kehittämisprosessissa. Kehittämistyö toteutui vuosina 2022–2023 opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä rahoituksella Soljuvat opinnot lähtevät elämänhallinnasta (SOLE) -hankkeessa.

Tässä julkaisussa kerrotaan hankkeessa toteutetusta tutkimus- ja kehittämisprosessista ja esitellään sen tuloksena syntynyt tuotos turvallisemman tilan toimintatapa Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Toteutus perustui tutkivaan ja kehittävään työotteeseen, jossa fasilitoitiin yhteiskehittämisen prosessia.

Lähtökohtana tutkimus- ja kehittämistyölle oli tarve kehittää turvallisuuden kokemuksia mahdollistavia käytänteitä korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tueksi. Tämä konkreettinen tarve on tunnistettu 2023 vuoden loppuun voimassa olevassa Haaga-Helian tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmassa. Ammattikorkeakoulujen lakisääteisten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien päivittämisprosessissa toteutetaan säädetyin väliajoin nykytilaselvitys siitä, miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat toteutuneet, ja tunnistetaan selvityksen pohjalta toimenpiteitä seuraavan kauden kehittämistyöhön. Vuosille 2020–2023 osoitetussa Haaga-Helian tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmassa on nostettu tavoitteeksi seuraavia opiskeluhyvinvointiin ja opiskelijoiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen liittyviä tavoitteita:

• opiskelijoiden mielenterveydellisten haasteiden, yksinäisyyden ja stressikokemusten lieventäminen
• opettajien ja opiskelijoiden vuorovaikutuksen lisääminen
• turvallisen tilan ja puheeksi ottamisen ilmapiirin kehittäminen
• kulttuurien ja moninaisuuden tuntemuksen ja ymmärtämyksen edistäminen
• tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvien koulutusten järjestäminen henkilöstölle
• häirinnälle nollatoleranssi, häirintäyhdyshenkilön nimeäminen (Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2020–2023)

SOLE-hankkeessa toteutetun laajan kehittämistoiminnan kokonaistavoitteet muotoutuivat yksityiskohtaisemmin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman toimenpidesuunnitelman lisäksi korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi- ja terveyskyselyn (KOTT), korkeakoulun oman hyvinvointikyselyn tulosten sekä Haaga-Heliassa toteutuneiden opiskelijoiden hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta käsittelevien hankkeiden (NAU, VOIMA, HALI) suosituksista sekä arkihavainnoissa tunnistetuista tarpeista kehittää opiskeluhyvinvointityötä Korona-pandemian jälkeen. Hankkeeseen asetettiin neljä kehittämisosiota, joista tässä julkaisussa tarkastelussa oleva tutkimus- ja kehittämistyö asemoituu kehittämisosioon, jota ohjasi kysymys:

Tutkimus- ja kehittämistyön käsitteellinen kehikko

Opiskelijoiden hyvinvointi ja opiskelukyky

Opiskelijoiden hyvinvointi ja opiskelukyky ovat erityisesti Koronapandemian aikana ja sen jälkeen olleet syystäkin korkeakoulujen kehittämistyön ytimessä, sillä opiskelijoiden hyvinvointivaje näkyy sekä korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointitutkimuksissa (ks. Parikka ym. 2022) ja hyvinvointitoimiijoiden arkihavainnoissa.

Valtakunnallinen Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus (KOTT) tutkii systemaattisesti korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia suhteessa opiskelukykyyn. Tutkimus toteutetaan neljän vuoden välein. Viimeisimmässä, vuonna 2021 THL:n toteuttaman tutkimuksen tuloksissa korostuvat korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyys ja kuulumattomuuden tunteet. Lähes 40 prosenttia kaikista ammattikorkeakoulussa opiskelevista miehistä ja joka kolmas korkeakoulussa opiskeleva nainen kertoi, ettei tunne kuuluvansa yhteenkään opiskeluun liittyvään ryhmään. (Parikka ym. 2022.)

Kuulumattomuuden kokemukset voidaan ajatella osittain verrannolliseksi yksinäisyyden kokemuksiin korkeakouluyhteisössä. Erityisesti ammattikorkeakoulussa opiskelevista naisista lähes kolmannes kokee yksinäisyyttä. Miesten kohdalla määrä on vähän pienempi. Yksinäisyyden kokemukset Koronan aikana ja sen jälkeen ovat opiskeluhyvinvointitoimijoiden arkihavaintojen mukaan lisääntyneet palveluihin hakeutumisen syynä Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Pitkä pandemian aiheuttama sosiaalinen eristyneisyys näkyy siinä, että sosiaalisiin tilanteisiin osallistuminen koetaan vaikeammaksi kuin ennen.

Kuulumattomuuden ja yksinäisyyden kokemusten lisäksi KOTT (2021) tutkimuksen tulokset osoittavat, että kymmenesosa ammattikorkeakouluopiskelijoista on kokenut satunnaista tai jatkuvaa kiusaamista joko opiskelijoiden tai henkilökunnan taholta. Tutkimuksessa ei ole eritelty kiusaamisen syitä. Kiusaaminen määritellään yleisesti toistuvaksi ja tahalliseksi kohteluksi, jonka toinen osapuoli kokee epämiellyttävänä. Kiusaamisessa kiusaajan ja kiusatun välillä on vallan epätasapainoa. Pörhölä, Almonkari ja Kunttu (2018) esittävät artikkelissaan suoran yhteyden kiusaamisen kokemusten ja opiskelukyvyn välillä. Korkeakouluissa opiskelu edellyttää yleensä vuorovaikutusta toisten kanssa ja kiusaamisen kokemukset edistävät sosiaalista jännitystä entisestään. (Pörhölä ym. 2018.)

Kiusaaminen, syrjintä ja häirintä voivat arkikielessä olla synonyymisiä käsitteitä. Yhteistä on se, että kaikissa tilanteissa kohde kokee olevansa epämiellyttävän huomion kohteena. Syrjintä määritellään lainsäädännössä sekä syrjivinä rakenteina että käyttäytymisenä. Yhdenvertaisuuslaki (2014) nimeää laajasti syrjinnän perusteita. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta kieltää syrjinnän sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää on myös seksuaalinen häirintä ja sukupuoleen perustuva häirintä sekä käsky tai ohje syrjiä. (Tasa-arvolaki 1986.)

Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ilmeni lukuvuoden 2022-2023 aikana useita kiusaamiseen, häirintään tai syrjintään liittyviä tapauksia. Tapaukset ovat selvästi lisääntyneet Korona-pandemian jälkeen. Jokainen tapaus on käsitelty tilanteen vaatimalla tavalla, mutta samalla on todettu tarve kehittää prosesseja ja toimintatapoja siten, että koko ammattikorkeakoulussa olisi yhtenevät käytänteet siihen, miten koetusta tai havaitusta syrjinnästä, häirinnästä, kiusaamisesta tai muusta epäasiallisesta kohtelusta ilmoitetaan ja miten prosessi etenee.

Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ei ole poikkeus, sillä syrjintäkokemuksien vaikutukset opiskelijoiden hyvinvointiin ja opiskelukykyyn ovat nähtävissä koulutuksen kentällä laajasti. Keskustelut korkeakoulujen mielenterveyttä ja hyvinvointia edistävän Nyyti Ry:n asiantuntijoiden kanssa antavat viitteitä, että erityisesti rasistinen syrjintä vaikuttaa merkittäviä traumoja opiskelijoiden mielenterveyteen. Helsingin yliopiston RaMePOC-tutkimushankkeessa selvitetäänkin POC (People of colour) -nuorten rasismikokemuksien vaikutuksia mielenterveyteen ja kehitetään antirasistista mielenterveystyötä.

Erityisesti Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan liitettyihin kulttuurisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt joutuvat yleisestikin syrjinnän ja rasismin kohteiksi tuoreen Tummaihoisena EU:ssa -tutkimuksen perusteella. Tutkimus osoittaa, että peräti 63 prosenttia Suomessa asuvista afrodiasporaan kuuluvista vähemmistöistä on kokenut rasismia viimeisen viiden vuoden aikana. Erityisesti nuorten kokemukset korostuvat, mikä on syytä huomioida koulutusjärjestelmämme yhdenvertaisuuden edistämistyössä.

Edellisen pohjalta voidaan todeta, että kaikenlaiset kokemukset, joiden myötä opiskelija jää korkeakouluyhteisön ulkopuolelle, johtavat opiskelukyvyn heikentymiseen. Opiskelukyky on kokonaisuus, jossa eri osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Vuonna 2022 YTHS:n johdolla päivitettiin alun perin Kristiina Kuntun (2006) kehittämä malli opiskelukyvyn osatekijöistä. Malli kehottaa korkeakoulun toimijoita yhteistyöhön opiskelukyvyn edistämiseksi. Tehtävä kuuluu korkeakoulun johdolle, opetus-ohjaus- ja hyvinvointihenkilöstölle, opiskeluterveydenhuollolle, opiskelijajärjestöille ja opiskelijalle itselleen.

Opiskelukykymallissa kuvataan opiskelukykyä vahvistavia tekijöitä opiskelijan omien voimavarojen, opiskelutaitojen, opetuksen ja ohjauksen sekä opiskeluympäristön näkökulmista. Opiskelukykymalli perustelee osaltaan sitä, miten keskeistä korkeakoulussa on huolehtia, että jokainen opiskelija tulee nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi, ja saa mahdollisuuden kokea turvallisuutta ja osallisuutta korkeakouluyhteisössä. Turvallisemman tilan toimintatavan tärkeys kiinnittyy siis jokaisen opiskelijan opiskelukykyyn korkeakoulussa.

Kuvio 2. Opiskelukykymalli (YTHS 2022), pohjautuu Kristina Kuntun 2006 julkaisemaan malliin.

Turvallisemman tilan toimintatavan tutkimus- ja kehittämisprosessi tavoitteli opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn edistämistä. Asetelma kiinnittyi koulutuksen järjestäjän lakisääteiseen tehtävään edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja saavutettavuutta oppilaitosyhteisössä. Kansainvälisessä kontekstissa käytetään yleisesti lyhennettä DEI tarkoittamaan moninaisuutta (diversity), yhdenvertaisuutta (equity), osallisuutta (inclusion). Tässä tutkimus- ja kehittämistyössä näitä näkökulmia tarkasteltiin erityisesti opiskelijahyvinvoinnin ja opiskelukyvyn näkökulmista.

Moninaisuus, yhdenvertaisuus ja osallisuus (DEI)

Lähtökohtana moninaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen

Moninaisuuden (diversity) arvostamisen lähtökohtana on tunnistaa ja tunnustaa yhteisön jäsenten moninaisuus ja riski marginalisoitumiseen yksilön tai ryhmän ominaisuuksista johtuen (Shyamsunder 2023). Moninaisuudella viitataan siis yksilöiden ja ryhmien moninaisuuteen sukupuolen tai sukupuoli-identiteetin, iän, seksuaalisen suuntautumisen tai -identiteetin, etnisen alkuperän, kulttuurisen, poliittisen tai uskonnollisen taustan, fyysisen terveyden tai mielenterveyden, sosioekonomisen taustan tai koulutustaustan osalta (Yhdenvertaisuuslaki 2014). Syrjintäkokemukset mainittujen ominaisuuksien johdosta voivat vaikuttaa opiskelukykyä heikentävästi ja siten korkeakoulututkinnon suorittamiseen ja mahdolliseen tulevaan uraan. Moninaisuuden tunnistaminen voi näkyä esimerkiksi siinä, miten korkeakoulun toimintatavoissa huomioidaan moninaiset opiskelijat näkökulmasta, mikä viestii arvostuksesta jokaista korkeakouluopiskelijaa kohtaan riippumatta hänen ominaisuuksistaan.

Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa mahdollistavat rakenteet, prosessit ja periaatteet

Yhdenvertaisuudella (equity) tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Edellä mainitut asiat määritellään laissa syrjintäperusteiksi (Yhdenvertaisuuslaki 2014).

Suomessa on kansainvälisessä vertailussa tunnustettu hyvä syrjintälainsäädäntö. Syrjimättömyyttä ohjaavat perustuslaki (2000), rikoslaki (1889), laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (1986) ja yhdenvertaisuuslaki (2014) sekä työlainsäädäntö. Lakikehikko velvoittaa korkeakouluja laatimaan suunnitelman tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseksi, jota päivitetään 2-3 vuoden välein. Vuoden 2022 loppuun mennessä korkeakouluja on velvoitettu toteuttamaan myös saavutettavuussuunnitelma (OKM).

Korkeakoulussa yhdenvertaisuussuunnitelma ohjaa parhaimmillaan käytännön toimintaa organisaation eri tasoilla. Opiskelijoiden näkökulmasta yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää korkeakoululta prosesseja ja toimintamalleja esimerkiksi syrjintäkokemuksista ilmoittamiseen ja niiden käsittelyyn, tuki- ja hyvinvointipalveluiden saavutettavuuteen, opiskelijoiden mahdollisuuksiin vaikuttaa esimerkiksi hyvinvointipalveluiden kehittämiseen korkeakoulussa, sekä oppilaitosyhteisön vuorovaikutusta ohjaaviin turvallisemman tilan periaatteisiin.

Osallisuus ja pedagoginen toiminta

Osallisuudesta (inclusion) puhutaan varsin monesta näkökulmasta ja erilaisissa konteksteissa. Kyseisessä tutkimus-ja kehittämishankkeessa osallisuus ymmärretään DEI-lähestymistavalle tunnusomaisesti sosiaalipedagogisen viitekehyksen kautta. Siinä osallisuuden käsitteellä voidaan kuvata ihmisen ja yhteisön välistä suhdetta. Osallisuus kiinnittyy kuulumisen tunteeseen ja kokemukseen, että on merkittävä osa yhteisöä. Jotta tämä toteutuu, tarvitaan yhteisö, johon kuulua. Osallisuuteen liittyy myös osallistuminen eli mahdollisuus toimia yhteisössä ja että yhteisön jäsenet toimivat yhdessä. (Nivala & Ryynänen 2013, 28.)

Turvallisemman tilan toimintavan kehittämisessä on alusta asti korostunut näkökulma, että kyseessä ei ole ylhäältä annettu tapa toimia vaan yhteisön jäsenten mahdollisimman yhdenmukainen käsitys siitä, miten olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa ja miten puutumme tilanteisiin, jos vuorovaikutus ei toimi. Yhteisön jäsenten on mahdollista sitoutua yhteisiin periaatteisiin ja toimintatapoihin, jos heillä on kokemus siitä, että yhteiseen asiaan on ollut mahdollista vaikuttaa. Kuten Nivala ja Ryynänen (2013) toteavat osuvasti: ”Johonkin kuulumisen tunne ja kokemus omasta merkityksestä osana jotain yhteisöä ja yhteiskuntaa on ihmisen hyvinvoinnin perusrakennusaineita”.

Osallisuuden toteutuminen korkeakoulussa edellyttää, että kaikkia ihmisiä ja ryhmiä arvostetaan yhteisössä ihmisoikeuksia kunnioittamalla. Osallisuuden kokemuksia mahdollistava oppimisyhteisö kannustaa avoimuuteen, arvostukseen ja haluun oppia toisilta. Se edellyttää osallisuutta mahdollistavia pedagogisia rakenteita, vuorovaikutusta ja pedagogista toimintaa, johon on mahdollista osallistua ja tunnetta siitä, että voi olla arvostettuna osana yhteisöä omana itsenään. Jotta arvostus aidosti toteutuu, opettaja tai opiskelijakollega ei voi olettaa mitään opiskelijasta, hänen ominaisuuksistaan, taustastaan tai suuntautumisestaan. (Kaukinen & Hein 2018.)

Opetus- ja ohjaustyössä dialogi mahdollistaa osallisuutta. Saranpää (2018) varoittaakin turvattomuuden kokemusten synnyttämisestä ja toimijuuden pois ottamisesta opiskelijoilta. Hän esittää kolme osallisuuden merkitystä ammatillisessa koulutuksessa:

• Osallisuus on opiskelijan omaa vastuuta arvon tuotannossa, jolloin arvo on osaamisen kehittymistä, oppimista.
• Osallisuus on myös sitä, että on osa sivistynyttä yhteisöä ja tulee kuulluksi, kokee prosessin merkitykselliseksi ja tuntee mielekkyyttä.
• Osallisuus on sitä, että on turvassa, kokee itsensä rakastetuksi ja on yhteisen oppimishuolen piirissä, mikä mahdollistaa monenlaisen oppimisen moninaiset ilmiöt. (Saranpää 2018.)

Seuraava kuvio ohjaa pohtimaan, miten opiskelijoiden osallisuus pedagogisessa toiminnassa voisi mahdollistua ja millaiset esteet voivat tuottaa toiseutta, turvattomuutta, syrjäytymistä ja yksinäisyyttä.

Kuvio 3. Osallisuus pedagogisessa toiminnassa (Kaukinen, mukaillen Raivio & Karjalainen 2012.)

Kuvio toisintaa edelleen, että osallisuuden ideaali muodostuu, kun on olemassa yhteisö, johon kuulua ja prosessit, jotka mahdollistavat toimintaa. Jokainen opetus- ja ohjaustyötä tekevä voikin kysyä, millaiset pedagogiset arvot omissa valinnoissani näkyy? Miten huomioin pedagogisessa toiminnassa, että prosessit tukevat jokaisen opiskelijan osallisuutta riippumatta heidän taustastaan ja ominaisuuksistaan. Kun opettaja pohtii omaa tapaansa opettaa ja ohjata liittyy siihen myös oman roolin tarkastelu suhteessa opiskelijaan. Mahdollistanko aidosti toimijuutta? Kuka opiskelijan oppimisprosessin omistaa? Kokemus osallisuudesta on viime kädessä jokaisen henkilökohtainen ja siihen vaikuttaa se, miten opiskelija kokee tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi. Osallisuuden kokemus nivoutuu turvallisuuden kokemukseen. Seuraavaksi siirrytään kehittämis- ja tutkimusprosessin kolmanteen viitekehikkoon eli turvallisuuteen kokemuksena.

Opiskelijan turvallisuuden kokemuksen rakentuminen

Turvallisuuteen liittyvät kysymykset oppilaitoskontekstissa nousevat julkisuuteen säännöllisin väliajoin. Oppilaitosturvallisuudella viitataan yleisesti fyysiseen turvallisuuteen (security) ja siihen liittyviin suunnitelmiin ja toimintatapoihin kriisitilanteissa ja uhkaavissa välivaltatilanteissa. Turvallisuuden kokemukset (safety) ovat viime vuosina puhuttaneet erityisesti Koronan aiheuttamien muutosten ja lisääntyneen syrjintäpuheen johdosta. Turvallisuuden kokemukseen liittyvät ulottuvuudet, kuten emotionaalinen, psyykkinen, psykologinen, sosiaalinen ja pedagoginen turvallisuus ymmärretään edelleen kontekstista riippuen vaihtelevasti. Usein tarkka eronteko ei ole edes tarkoituksenmukaista, mutta niiden ymmärtäminen voi auttaa tunnistamaan opiskelijoiden erilaisia tarpeita turvallisuuden kokemusten vahvistamiseksi.

Turvallisemman tilan toimintatapa sisältää itsessään ydinkäsitteenä turvallisuuden käsitteen. Turvallisuuden käsite ymmärretään tässä koettuna turvallisuutena. Turvallisuuden kokemusta tulkittiin tämän tutkimus- ja kehittämisprosessin viitekehyksessä peilaten osin perinteiseen Opetushallituksen neljään ulottuvuuteen turvallisesta oppimisympäristöstä (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, pedagoginen). Koska turvallisemman tilan toimintatapa pyrkii korkeakouluyhteisössä saamaan aikaiseksi muutosta tavassa, miten olemme toistemme kanssa ja miten eri tasoilla edistämme kaikenlaisen yhdenvertaisuuden toteutumista, on tarkasteluun nostettu erityisesti yhteisössä jaettu kokemus psykologisesta turvallisuudesta. Psykologinen turvallisuus nähdään siis tässä yhteydessä perustana turvallisemman tilan toteutumiselle. Seuraavassa kuvataan, miten turvallisuuden kokemukseen liitetyt ulottuvuudet ymmärrettiin tässä kuvatussa tutkimus- ja kehittämistyössä. Osion lopuksi määritellään, mitä turvallisemmalla tilalla tässä tutkimus- ja kehittämishankkeessa tarkoitetaan.

Psyykkinen ja emotionaalinen turvallisuus

Turvallisuuden kokemus on jokaisen subjektiivinen arvio mahdollisen uhan todennäköisyydestä. Ihmisen autonominen hermosto arvioi jatkuvasti sisäistä turvallisuuden tunnetta eli emotionaalista turvallisuutta. Kun arvio tilanteesta on turvallinen, toimintakyky on parhaimmillaan. (Kuvajainen & Sarvela 2021.) Emotionaalisen turvallisuuden kokemus on ensisijaisesti omien tunteiden tunnistamista ja arviointia. Tämän pohjalta voidaan esittää Sheanin ja Manderin (2020) tutkimusta mukaillen, että vahva emotionaalisen turvallisuuden kokemus kohentaa korkeakouluopiskelijan omia voimavaroja, ja edelleen opiskelukykyä, ja johtaa parempiin oppimistuloksiin.

Emotionaalisen turvallisuuden kokemuksen ohessa opiskelukykyyn vaikuttaa laajempana käsitteenä psyykkinen turvallisuus. Psyykkinen turvallisuus voi liittyä yksilön kokemukseen mielenterveyden vakaudesta ja hyvinvoinnista. Se tarkoittaa, että yksilö tuntee olonsa turvalliseksi omien ajatustensa, mielentilansa ja mielenterveytensä suhteen. Psyykkisen turvallisuuden kokemuksen rikkinäisyyttä on tärkeä osata tunnistaa, kun olisi tarve ohjata opiskelijoita korkeakoulun hyvinvointipalveluihin. Opetushallituksen (2022) määrittelyn mukaan psyykkinen turvallisuus edellyttää luottamusta, jatkuvuutta ja ennustettavuutta.

Sosiaalinen turvallisuus

Sosiaalinen turvallisuus korkeakouluopiskelijan näkökulmasta viittaa siihen, että opiskelijalla on kokemus siitä, että hän voi osallistua korkeakouluun liittyviin yhteisöihin ja toimintaan ilman pelkoa tulla epämiellyttävän erityishuomion kohteeksi. Opiskelija kokee, että hänellä on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua oppimisaktiviteetteihin ja muihin korkeakouluun liittyviin aktiviteetteihin olematta syrjinnän kohteena millään tavalla.

Sosiaalisen turvallisuuden kokemuksissa korostuu kohdatuksi tulemisen tarve. Sosiaalinen turvallisuus vahvistuu, kun opiskelijalla on mahdollisuuksia luoda sosiaalisia suhteita muiden opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat kaipaavat myös opettajilta ja ohjaajilta läsnäoloa ja kohdatuksi tulemista (Kaukinen 2020). Kun opiskelija kokee olevansa sosiaalisesti turvassa ja hyväksytyssä ympäristössä, hänellä on paremmat mahdollisuudet hallita myös kuormittaviin vuorovaikutustilanteisiin liittyvää epävarmuutta. Lindforsin (2011) mukaan voidaan ajatella, että oppilaitoksen turvallisuuspuhe ja turvallisuusasenteet mahdollistuvat vuorovaikutuksessa, jossa sosiaalisen turvallisuuden kokemus on läsnä.

Fyysinen turvallisuus

Korkeakouluissa oppilaitosturvallisuudella (security) ymmärretään yleisesti kriisiohjeet ja akuuteissa hätätilanteissa toimimiseen valmistautuminen ja niissä toimiminen. Fyysinen turvallisuus kokemuksena (physical safety) mahdollistuu, kun opiskelija voi liikkua vapaasti korkeakouluympäristössä ja osallistua opetukseen ilman pelkoa väkivallasta, ahdistelusta tai häirinnästä. Seksuaalinen ja sukupuoleen liittyvä häirintä ovat tyypillisimpiä esimerkiksi tilanteesta, jossa opiskelijan koskemattomuutta ei ole turvattu.

Lainsäädännön mukaan jokaisella on oikeus fyysisesti saavutettavaan koulutukseen. Näin ollen fyysisen turvallisuuden kokemusta edistää fyysisesti esteetön oppimisympäristö. Esimerkiksi opetus- ja oppimistilojen esteettömyys ja mahdollisuudet osallistua muiden opiskelijoiden kanssa sosiaalisiin tilanteisiin voivat lisätä merkittävästi turvallisuuden tunnetta. (Happo & Talonen 2021.)

Pedagoginen turvallisuus

Laajasti ajateltuna kaikki edellä mainitut ulottuvuudet turvallisuuden kokemuksiin asettuvat pedagogisen turvallisuuden alle, kun puhutaan turvallisuuden kokemuksista oppilaitoskonteksissa. Tässä kehittämistyössä haluttiin tarkastella pedagogista turvallisuutta erityisesti opettajan ja ohjaajan pedagogisten ratkaisujen näkökulmasta. Näin ollen opiskelijoiden turvallisuuden kokemuksissa korostuu jokaisen opiskelijan oppimisen ja ammatillisen kasvun tukeminen (Alanko-Turunen & Kaukinen 2022).

Baxter Magolda (2000) tunnistaa, että opettajien olisi ensinnäkin arvostettava opiskelijoiden toimijuutta ja erilaisista taustoista kumpuavia kokemuksia sekä kutsuttava opiskelijoita hyödyntämään entistä kriittisempiä ajattelutaitoja erilaisten kokemusten analysoinnissa. Tämän lisäksi oppitunneilla olisi tarjottava aikaa, mahdollisuuksia ja käsitteellisiä työkaluja moninaisten tilanteiden analysointiin ja reflektointiin, jotta opiskelijoilla olisi mahdollisuus tiedostaa kaikenlaista moninaisuutta itsessään ja toisissaan. (Alanko-Turunen ja Kaukinen 2022.)

Pedagogista turvallisuuden kokemusta vahvistavat työskentelymallit sisältävät vuorovaikutustilanteita, joissa opiskelijat voivat tukea toistensa oppimista. Magoldaa (2000) mukaillen pedagoginen turvallisuus sisältää opiskelijan luottamuksen siihen, että hänen tuen tarpeitaan tunnistetaan ja häntä ohjataan oppimiseen liittyvissä muutos- ja siirtymäprosesseissa. (Alanko-Turunen & Kaukinen 2022.)

Psykologinen turvallisuus

Psykologinen turvallisuus nähdään laajana yhteisön vuorovaikutus- ja toimintakulttuurin piirteenä. Edellä esitetyt turvallisuuden kokemuksen näkökulmat voidaan ajatella parhaimmillaan johtavan yhteisesti koetun, psykologisen turvallisuuden kokemuksen toteutumiseen korkeakoulussa. Tuoreessa TIITU-hankkeen tutkimusraportissa (2023) on esitetty perusteellisesti näkökulmia psykologisen turvallisuuden tutkimusperinteistä. Hankkeen tutkijoiden onnistuneesta määrittelystä on SOLE-hankkeen turvallisemman tilan toimintatavan tutkimus- ja kehittämisprosessin yhdeksi kiinnekohdaksi poimittu Edmondsonia ja Leitä (2014) soveltaen määritelmä, jossa psykologinen turvallisuus määritellään yhteisön jäsenten jakamaksi uskomukseksi siitä, että yhteisössä on turvallista olla omana itsenään, osallistua ja oppia riskejäkin ottamalla ja virheitä tekemällä ilman, että se johtaa ikäviin seurauksiin. (ks. Gjerstad, Nyberg, Otonkorpi-Lehtoranta & Raatikainen 2023.)

Turvallisempi tila (safer space, safe enough space)

Sanapari turvallisempi tila sai alkunsa Yhdysvalloissa jo toisen maailmansodan aikaan. Sitä tutki alun perin sosiaalipsykologi Kurt Lewin. Turvallisempi tila sanoitettiin avittamaan erityisesti naisten työoloja siten, että jokainen voisi rohkeasti puhua itseään koskevista asioista ilman pelkoa kiusaamisesta ja työn menettämisestä. Ajan myötä turvallisemman tilan tematiikka levisi Yhdysvalloissa erityisesti LGBTQ+ -yhteisöissä, yliopistoissa ja naisten liikkeissä. (Roth 2019.)

Nykyisin turvallisempi tila näyttäytyy yleisesti turvallisemman tilan periaatteiden julistuksina ja esimerkiksi tapahtumissa ohjeistettuina toimintatapoina tilanteissa, joissa kokee epäasiallista kohtelua. Kuten aiemmin on osoitettu, turvallisuus käsitteenä on moniulotteinen ja nojautuu ihmisen henkilökohtaiseen kokemukseen tai ryhmän yhteiseen kokemukseen (psykologinen turvallisuus). Turvallisuus voidaan kokea eri tavoin esimerkiksi ominaisuuksista tai taustasta johtuen, vaikka sen hetkisen olosuhteet olisivat kaikille samat. Koska kaikille ei ole mahdollista taata täydellisesti turvallista tilaa, puhutaan yleisesti turvallisen tilan sijaan turvallisemmasta tilasta vakiintuneena sanaparina.

Turvallisempi tila sisältää rakenteita, jotka tukevat dialogia (Littlejohn & Domenici, 2001), osallisuutta (Boostrom 1998), ja arvostusta. Turvallisempi tila ei toteudu pelkällä julistuksella turvallisemman tilan periaatteista vaan edellyttää neuvottelua ja yhteisöstä nousevien tarpeiden kuuntelemista (mm. Sykes & Gachago 2018). Oppimisyhteisössä turvallisemman tilan tavoitteena on mahdollistaa moninaisuutta arvostava, yhdenvertainen oppimisympäristö, jossa huomioidaan jokaisen opiskelijan mahdollisuudet osallistua ja olla aktiivisesti vuorovaikutuksessa toisten kanssa (Magolda 2000). Turvallisemmassa tilassa on tilaa moninaisuudelle sekä oppimista ja kriittistä ajattelua mahdollistaville kohtaamisille (Boostrom 1998). Tämä tarkoittaa, että pyrimme tietoisesti huomioimaan meihin vaikuttavia valtarakenteita ja etuoikeuksia. (Tadeja 2023.)

Turvallisempi tila on toimintaa, mikä on jatkuvassa muutoksessa ja kehityksessä. Parhaimmillaan neuvottelu turvallisemman tilan äärellä on ketterää reagointia ja yhdessä sovittujen toimintaperiaatteiden uusintamista tarpeen mukaan. Tässä julkaisussa tarkastelun kohteena olevassa kehittämistyössä turvallisempi tila pitää sisällään yhteisöllisen tavoitteen rakentaa osallisuutta ja yhdenvertaisuutta vahvistavaa vuorovaikutusta ja tapaa olla toistemme kanssa psykologisesti turvallisesti.

Turvallisemman tilan toimintatavan yhteisöllinen rakentuminen

SOLE-hankkeessa päädyttiin aikaisemman hanketoiminnan suositusten ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman toimenpidesuunnitelman ohjaamana asettamaan tutkimus- ja kehittämistoimintaa ohjaava kysymys seuraavasti:

Millainen turvallisemman tilan toimintatapa tuottaa opiskelijoiden hyvinvointia ja turvallisuuden kokemuksia korkeakouluyhteisössä?

Kysymykseen haettiin vastausta sekä opiskelijoille että henkilöstölle kohdennetuilla toiminnoilla. Tässä osiossa kuvataan kehittämismenetelmiä ja niiden mahdollistamia näkökulmia perustelemaan sitä, millainen toimintatapamalli korkeakouluyhteisössä on tarkoituksenmukaista muotoilla.

Korkeakouluyhteisöä osallistavat kehittämismenetelmät

Kehittämistyön toteuttamisen lähtökohtana oli osallistaa mahdollisimman laajasti korkeakouluyhteisön jäseniä, jotta voidaan aidosti todeta, että mallia on rakennettu yhdessä eikä se tule ylhäältä annettuna. Opiskelijoille, henkilöstölle ja sidosryhmille kohdennetut toiminnot toteutettiin elokuun 2022 ja kesäkuun 2023 välisenä aikana. Kokonaisuudessa huomioitiin, että turvallisemman tilan toimintatavan yhteiskehittämiseen osallistuisi opiskelijoita sekä henkilöstöä korkeakoulun eri toimialoilta ja opiskelijajärjestöistä.

Kampanja opiskelijoille

Haaga-Heliassa toteutettiin opiskelijoille suunnattu korttikampanja. Kampanjan tavoitteena oli kuulla opiskelijoiden kokemuksia siitä, mitä edistäisi heidän turvallisuuden kokemustaan ja hyvinvointiaan Haaga-Heliassa. Kampanja toteutui siten, että opiskelijoilla oli mahdollisuus kirjoittaa kokemuksiaan kortteihin anonyymisti ja jättää kortti suljettuun laatikkoon. Korttipisteitä oli Haaga-Helian Pasilan kampuksella, opiskelijajärjestö Helgan tiloissa sekä Porvoon kampuksella. Lisäksi Pasilan, Porvoon ja Malmin kampuksilla järjestettiin hyvinvointikahveja yhteistyössä hyvinvointitoimijoiden kanssa. Kahvin lomassa opiskelijoiden kanssa keskusteltiin aiheesta ja kirjattiin havaintoja. Tilaisuuksissa kerättiin vastauksia myös korteilla. Yhteiskehittämisen hyödyksi palautui yhteensä 184 korttia ja lisäksi hyvinvointitoimijoiden havainnot.

Kuva 1. Korttikampanja opiskelijoille.

Työpajat opiskelijoille

Opiskelijoiden kokemuksia ja ehdotuksia turvallisuuden kokemuksen vahvistamiseksi koottiin myös työpajoissa. Työpajat olivat kestoltaan 1.5-2.5 tuntia. Työpajat olivat sisällöltään räätälöityjä sen mukaan, minkä alan opiskelijoille ne oli suunnattu ja mihin opintojaksoon ne kiinnittyivät. Työpajojen toteuttamisessa toteutui TKI-hankkeiden ja opetuksen integraatio myös siten, että osan työpajoista fasilitoi ammatillinen opettajaopiskelija osana opetusharjoittelua. Työpajoja pyrittiin toteuttamaan siten, että ne mahdollistaisivat työskentelyn eri koulutusalojen, eri kampusten, ja eri opiskelumuotojen kanssa. Lopulta työpajat toteutuivat neljällä eri koulutusalalla, neljällä eri kampuksella, tutkintokoulutuksessa ja opettajankoulutuksessa. Yhteensä työpajoihin osallistui 250 Haaga-Helian opiskelijaa.

Opettajaopiskelijoiden pilottiryhmä

Alustavien havaintojen sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman painopisteiden pohjalta toteutettiin opettajankoulutuksessa laajempi pilotti turvallisemman oppimistilan yhteisöllisestä rakentumisesta lukuvuonna 2022-2023. Pilotti mahdollisti pedagogisten ratkaisujen testausta ja yhteistä arviointia opettajaopiskelijoiden kanssa. Opiskelijaryhmälle tuotettiin yhteisöllisesti turvallisemman tilan periaatteet ja niihin palattiin kerran kuukaudessa, jokaisella lähiopetusjaksolla käsiteltävän teeman näkökulmasta. Turvallisemman tilan periaatteiden merkitystä arvioitiin esimerkiksi moninaisuusdialogin, ohjaussuhteen, oppimisen muotoilun, arvioinnin ja yhteisopettajuuden näkökulmista.

Asiantuntija- ja sidosryhmätyöpajat

SOLE-hankkeen alussa järjestettiin työpaja Haaga-Helian henkilöstön jäsenille, jotka olivat toimineet aiemmissa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus- sekä hyvinvointihankkeissa asiantuntijoina. Työpajoissa tarkennettiin soveltavan tutkimuksen tavoitteita ja kirkastettiin tutkimuskysymystä peilaten niitä aikaisempien hankkeiden jatkokehittämisen tarpeisiin.

Lukuvuoden 2022-2023 aikana toteutui yhteensä neljä työpajaa, joista yksi oli kohdennettu opiskelijajärjestö Helgan alajärjestöille. Opiskelijajärjestön yhteiskehittämisen työpaja tuotti tärkeää keskustelua Haaga-Helian ja Helgan yhdenvertaisuustyön rajapinnoilla ja käynnisti opiskelijajärjestön oman tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmatyön. Kolme muuta työpajaa asemoituivat prosessin alkuun, puoliväliin ja loppuvaiheeseen. Työpajoihin oli kutsuttu edustajia opiskelijoista, opiskelijajärjestöistä, henkilöstöhallinnosta, johdosta, kansainvälisestä toiminnasta, pedagogisesta toiminnasta ja ohjaus- ja hyvinvointitoiminnasta. Lisäksi työpajoihin osallistui haagahelialaisia tasa-arvo- yhdenvertaisuus- ja saavutettavuustyön asiantuntijoita.

Yhteistyö työ- ja kehittämisryhmissä

Korkeakoulun henkilöstön kanssa käytiin arvioivaa keskustelua turvallisemman tilan toimintatavan rakentumisesta monella eri foorumilla. Kehittämistyön alkuvaiheessa hankkeen asiantuntija osallistui Haaga-Helian ohjausfoorumin työskentelyyn. Korkeakoulun opetushenkilöstön kanssa käytiin keskusteluja opiskelijoille suunnattujen työpajojen yhteydessä. Myös korkeakoulupedagogiikan kehittämisryhmän työskentelyssä kerättiin opetushenkilöstön näkemyksiä ja tarpeita opiskelijoiden turvallisuuden kokemusten vahvistamiseksi korkeakouluyhteisössä.

Keväällä 2023 yhteiskehittämistä edistettiin osallistumalla Haaga-Helian työ- ja kehittämisryhmien kokoontumisiin. Ryhmissä esiteltiin kehittämistyön tavoitteet ja tilannekuva sekä osallistettiin osallistujia yhteiskehittämiseen työryhmien eri vastuiden näkökulmista. Yhteiskehittämiseen osallistuivat korkeakoulun osaamisaluejohtajat, tutkintojohtajat sekä opiskeluhyvinvointityöryhmän jäsenet. Lisäksi kehittämisprosessia tarkennettiin yhteistoimintaneuvottelukunnassa, työsuojelutoimikunnassa ja korkeakoulun johtoryhmässä.

Kehittämismenetelmien tuottama aineisto

Opiskelijoiden kokemuksia

Kun kysyttiin Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opiskelijoilta, mikä lisäisi heidän hyvinvointiaan ja turvallisuuden kokemustaan korkeakouluyhteisössä, toistui vastauksissa ja keskusteluissa kolme teemaa, joihin kokemukset kiinnittyivät. Seuraavat teemat nousivat korttikampanjan vastauksista ja keskusteluista työpajoissa ja hyvinvointikahveilla toistuvasti esiin.

Opettajankouluttajat Merja Alanko-Turunen ja Ruut Kaukinen kuvaavat artikkelissaan turvallisemman oppimistilan yhteisöllistä rakentumista opettajankoulutuksessa.

Näkökulmia henkilöstöltä

Asiantuntijatyöpajat ja opiskelijajärjestöille suunnattu työpaja mahdollistivat kehittämistyön kriittistä tarkastelua sen eri vaiheissa. Työpajat toteutettiin yhteistoiminnallisesti ja näin mahdollistui moniäänisyys siinä, mihin suuntaan kehittämistyötä viedään. Lähtökohtana työpajoissa oli tarkentaa yhteistä käsitystä siitä, millainen turvallisemman tilan toimintatapa tukisi korkeakouluyhteisön opiskelijoiden hyvinvointia ja edistäisi yhdenvertaisuutta Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.

Työpajojen tuloksena kehittämistyössä pystyttiin huomioimaan entistä paremmin aikaisemmissa hankkeissa tehtyjä huomioita opiskelijoiden hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Huomiota kiinnitettiin erityisesti hyvinvointipalveluiden saavutettavuuteen ja kansainvälisten opiskelijoiden tarpeisiin hyvinvointi- ja yhdenvertaisuustyössä. Opiskeluhyvinvointityöryhmän toimintaprosessia päädyttiin tarkentamaan hankkeen mahdollistamassa prosessissa. Työpajojen keskustelut johtivat siihen, että myös henkilöstön mahdollisuuksia ilmoittaa epäasiallisesta kohtelusta päätettiin selkeyttää osana turvallisemman tilan toimintatapaa.

Vierailut muissa työ- ja kehittämisryhmissä olivat tiiviitä ja osallistujien näkemyksiä koottiin sen vuoksi myös jälkikäteen yhteiselle alustalle. Turvallisemman tilan toimintavan kehittämisprosessissa pidettiin yksimielisesti erittäin tärkeänä ja ajankohtaisena teemana. Isoina teemoina vierailuista nousi tarve kehittää selkeä malli ja yhtenäiset toimintaprosessit syrjintä-, häirintä- ja kiusaamistilanteiden käsittelyyn sekä tarve vahvistaa pedagogisen henkilöstön osaamista toimia haastavissa ohjaus- ja opetustilanteissa ja käsitellä monimuotoisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen liittyvien teemojen opintojaksoilla.

” Selkeät prosessit ja vastuut luovat turvallisuutta opiskelijoille ja henkilöstölle”

”Ohjauksen näkökulmasta olisi hyvä käsitellä jo heti opintojen alussa ja jokaisella opintojaksolla käsiteltäisiin turvallisemman tilan periaatteet”

”…koulutusta henkilöstölle. Ensin perusteet ja sitten jatkoa, jotta esihenkilöidenkin kompetenssi hoitaa näitä tilanteista kehittyy”

Tutkimus- ja kehittämisprosessin tuotoksena muotoiltiin turvallisemman tilan toimintatapa, mikä opiskelijalähtöisyyttä korostaen nimettiin Turvaamoksi. Seuraavassa osiossa esitellään Turvaamon – turvallisemman tilan toimintatapa Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.

Turvaamo – Turvallisemman tilan toimintatapa

Seuraavaksi avataan, mitä turvallisemman tilan toimintatapa Haaga-Heliassa tarkoittaa. Osiossa kuvataan Turvaamon reaktiiviset ja proaktiiviset mallit ja toimenpiteet.

Mikä Turvaamo on?

Turvaamo on turvallisemman tilan toimintatapa Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Turvaamon tavoitteena on mahdollistaa opiskelijoiden turvallisuuden kokemuksia korkeakouluyhteisössä ja edistää yhteisöllisen ja yhdenvertaisen korkeakouluyhteisön rakentumisesta, ylläpitämistä ja kehittämistä.

Turvaamo on sitoutumista Haaga-Helian strategiaan hyvinvoivasta korkeakoulusta, arvoihin ja lakikehikkoon, mikä ohjaa korkeakoulun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä. Turvaamo on sitoutumista syrjintävapaaseen korkeakouluun ja toimintatapojen systeemiseen kehittämiseen siten, että syrjintää, kiusaamista ja häirintää tunnistetaan rakenteissa ja vuorovaikutuksessa, siihen puututaan ja yhdenvertaisuutta edistetään.

Turvaamo on Haaga-Helian tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman (2021-2023) toimenpidesuunnitelmaa edellyttää toimenpiteitä opiskelijoiden hyvinvoinnin, turvallisuuden kokemuksen ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi. Turvaamo turvaa, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä huomioidaan jatkossa laajasti opiskelijoiden näkökulma.

Turvaamo on jatkuvaa vuorovaikutusta opiskelijoiden, opiskelijajärjestöjen ja henkilökunnan kesken yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Turvaamo ohjaa korkeakoulumme toimintaa siten, että tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys näkyvät systeemisenä kehittämistyönä. Turvaamo mahdollistaa, että prosesseja arvioidaan ja uudistetaan säännöllisesti.

Turvaamo on konkreettisia käytänteitä ja prosesseja. Tällaisia ovat turvallisemman tilan periaatteet, ja ilmoitus- ja sovittelumalli.

Turvaamo on moninaisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen liittyviä opetussisältöjä ja inklusiivista pedagogiikkaa. Yhdenvertaisuus nähdään opinnoissa työelämätaitona ja sitä käsitellään opinnoissa eri näkökulmista. Turvaamoon nivoutuu myös pedagogisen henkilökunnan osaamisen vahvistamista moninaisuudesta ja inklusiiivisesta pedagogiikasta.

Kuvio 4. Turvaamo.

Turvaamo – turvallisemman tilan toimintatapa nojautuu syrjintälainsäädäntöön sekä korkeakoulun tasa-arvo-, yhdenvertaisuus-, ja saavuttavuussuunnitelmiin. Haaga-Helian arvoista ja strategiasta on johdettu Turvaamon lupaus: Haaga-Helia on moninaisuutta arvostava, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävä korkeakouluyhteisö. Haaga-Heliassa välitetään yhteisön jäsenten hyvinvoinnista ja yhdenvertaisista mahdollisuuksista opiskella ja työskennellä turvallisessa korkeakouluyhteisössä.

Kuvio 5. Turvaamon lähtökohdat, toimijat ja toimintatavat.

Turvaamo asemoituu Haaga-Heliassa pedagogisen toiminnan, opiskeluhyvinvointityön, vastuullisuuden ja henkilöstöhallinnon rajapinnoille. Turvaamon toimintaa koordinoi Turvaamon vastaava sovittelija.

Turvaamo on kehitetty vastaamaan aikaisemmissa hyvinvointi ja yhdenvertaisuushankkeissa ja korkeakoulun yhteiskehittämisen prosessissa esille nousseisiin tarpeisiin edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja turvallisuuden kokemuksia. Turvaamo sisältää reaktiivista ja proaktiivista toimintaa, jota kuvataan seuraavaksi.

Turvaamon reaktiivinen toiminta

Turvaamon reaktiivinen toiminta tarkoittaa toimintaa tilanteissa, jotka edellyttävät välitöntä puuttumista syrjintään, häirintään, kiusaamiseen, rasismiin tai muuhun epäasialliseen kohteluun. Haaga-Heliassa edellä mainittuun kohteluun puututaan seuraavien periaatteiden ohjaamana.

1. Emme hyväksy syrjintää, häirintää rasismia, vihapuhetta tai muuta epäasiallista käytöstä missään muodossa. Meillä on siihen nollatoleranssi.
2. Muistamme, että oppimisyhteisöllä on yhteinen vastuu luoda oppimisympäristöstä mahdollisimman turvallinen kaikille. Noudatamme turvallisemman tilan periaatteita.
3. Jos loukkaamme toista tahallisesti tai tahattomasti, pyydämme anteeksi ja sovittelemme mahdollisuuksien mukaan. Emme vähättele toisen kokemusta.
4. Epäasialliseen kohteluun on oikeus puuttua ja siihen pitää puuttua. Jos koemme tai havaitsemme syrjintää, rasismia, häirintää, kiusaamista tai muuta epäasiallista käytöstä, palautamme tilanteen mahdollisuuksien mukaan turvallisemman tilan periaatteisiimme.
5. Ilmoitamme matalalla kynnyksellä epäasiallisesta kohtelusta ja asia käsitellään Haaga-Helian prosessien mukaisesti.

Ilmoitus- ja sovittelumalli opiskelijoiden ja henkilöstön kokemaan syrjintään, häirintään ja epäasialliseen toimintaan puuttumiseen

Kehittämisprosessin tuloksena päädyttiin siihen, että Turvaamon ilmoitus- ja sovittelumalli otetaan soveltuvin osin käyttöön myös Haaga-Helian henkilöstölle.

Haaga-Helian henkilöstön jäsen voi ilmoittaa kokemastaan tai havaitsemastaan epäasiallisesta kohtelusta ilmoituslomakkeella. Ilmoituslomake löytyy Intrasta. Opiskelijat käyttävät samaa ilmoituskanavaa; heille lomake löytyy verkkosivuilta. Ilmoituskanavaan on tehty asianmukaiset tietoturvaselvitykset. Ilmoituksen käsittelee Haaga-Heliaan nimetty häirintäyhdyshenkilö.

Jos osapuolena tai osapuolina on henkilöstön jäseniä, asian käsittely jatkuu Haaga-Helian vakiintuneiden toimintamallien mukaisesti yhteistyössä esihenkilön, HR:n ja häirintäyhdyshenkilön kanssa.

Jos osapuolina on opiskelija ja henkilöstön jäsen, häirintäyhdyshenkilö ja Turvaamon vastaava sovittelija tekevät tiivistä yhteistyötä muun muassa mahdollisissa sovittelukeskusteluissa. 

Haaga-Helian opiskelija voi ilmoittaa kokemastaan tai havaitsemastaan epäasiallisesta kohtelusta ilmoituslomakkeella. Ilmoituskanavaan on tehty asianmukaiset tietoturvaselvitykset. Ilmoituksen käsittelee Haaga-Heliaan nimetty häirintäyhdyshenkilö.

Jos osapuolena tai osapuolina on henkilöstön jäseniä, asian käsittely jatkuu häirintäyhteyshenkilön työskentelynä prosessin mukaisesti. Jos kaikki osapuolet ovat opiskelijoita, häirintäyhdyshenkilö ohjaa asian käsittelyn Turvaamon vastaavalle sovittelijalle. Turvaamon vastaava sovittelija ohjaa opiskelijoiden välisten tilanteiden käsittelyä alla kuvatun ilmoitus- ja sovittelumallin mukaisesti. 

Kuvio 6. Ilmoitus- ja sovittelumalli.

Ilmoitus- ja sovittelumalli sisältää ajatuksen restoratiivisesta työotteesta. Sovittelu saattaa kuulostaa muodolliselta tavalta ratkaista tilanteita. Tämän vuoksi on tärkeää, että sekä opiskelijoilla, että henkilöstöllä on yhteinen ymmärrys siitä, mistä Turvaamon sovittelutoiminnassa on kyse. Opintovalmentaja ja Turvaamon vastaava sovittelija Rosa Weckman (2023) on Verso-sovittelufoorumin ajattelua mukaillen kuvannut viiden kysymyksen kautta, mitä restoratiivinen sovittelu Haaga-Heliassa tarkoittaa.

Mitä sovittelu on? Häirintä-, kiusaamis- ja ristiriitatilanteiden ratkaisumalli. Perustuu restoratiivisen sovittelun ajatukseen, joka ei etsi syyllisiä tai yhtä totuutta vaan ratkaisuja tilanteesta eteenpäin menemiseksi. Vastaa kysymykseen: Mitä tarvitsemme, jotta voimme jatkaa eteenpäin?

Miksi sovitellaan? Sovittelu on laajasti käytetty, tutkittu ja toimivaksi todettu ristiriitojen ratkaisumalli, jonka sivutuotteena tilanteen osapuolten minäpystyvyys, ongelmanratkaisukyky ja vastuunottokyky vahvistuu. Sovittelu tukee osallisten paluuta opiskeluyhteisöön.

Milloin sovitellaan? Kun opiskelija kokee tarvitsevansa tukea erilaisten häirintä-, syrjintä-, kiusaamis- ja ristiriitatilanteisiin puuttumiseen. Sovittelua voidaan käyttää, jos kaikki osapuolet ovat siihen valmiina. Sovittelua ei voida käyttää kaikissa tilanteissa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi parisuhdeväkivalta.

Miten sovitteluun tullaan käytännössä? Ilmoita epäaasillisesta kohtelusta Turvaamoon. Sinuun otetaan yhteyttä 5 arkipäivän sisällä, periodien 1-4 aikana. Koulutettu sovittelija toimii sovittelun fasilitaattorina. Haaga-Heliassa opiskelijoiden sovittelusta vastaa opintovalmentaja Rosa Weckman turvaamo (at) haaga-helia.fi. Jokaisella kampuksella on koulutettu sovittelija. 

Missä sovitellaan? Sovittelu tapahtuu mahdollisuuksien mukaan lähikohtaamisessa. 

Kuvio 7. Sovitteluprosessin eteneminen käytännössä.

Haaga-Helian ilmoitus- ja sovittelumallin mukaisesti korkeakouluun on nimetty Turvaamon vastaava sovittelija. Tehtävän hoitamisen kannalta on merkityksellistä, että vastaavalla sovittelijalla on osaamista toimia opiskeluhyvinvoinnin ja pedagogisen toiminnan rajapinnalla. Näin ollen tarkoituksenmukainen työkuva, johon tehtävä liitetään, on opintovalmentaja. Turvaamon vastaava sovittelija on jäsenenä opiskeluhyvinvointityöryhmässä ja osallistuu korkeakoulun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman työstämiseen.

Turvaamon sovittelutoimintaa tukee jokaiselle kampukselle nimetyt kampussovittelijat. Kokonaisuudessa on huomioitu, että sovittelijat tulevat moninaisilta koulutusaloilta. Vaikka monella kampussovittelijalla on jo aikaisempaa koulutusta ja kokemusta sovittelusta, SOLE-hankkeessa toteutettiin tiivis koulutus sovittelijoille. Sovittelutoimintaa kehitetään ja sovittelijoiden osaamista vahvistetaan kuukausittaisissa tapaamisissa. Sovittelutoiminta on resurssoitu esihenkilötyönä asiantunomaisten työaikasuunnitelmissa.

Turvaamon sähköpostiosoitteeseen, turvaamo (at) haaga-helia.fi, voi lähettää myös huoli-ilmoituksen, mikäli opiskelijalla tai henkilöstön jäsenellä nousee huoli, mutta kyseessä ei ole varsinainen syrjintä- häirintä- tai kiusaamistilanne.

Turvaamon proaktiivinen toiminta

Kehittämistyössä on tunnistettu, että kun korkeakoulussa on tietoa helpommin saatavilla ja puuttumisesta ilmoittamiseen on oma kanava, saattaa se näkyä lisääntyvinä tapauksina toimintatavan käyttöön ottamisen alkuvaiheessa. Samanaikaisesti panostetaan myös proaktiiviseen toimintaan eli tavoitteena on vahvistaa moninaisuutta arvostavaa ilmapiiriä ja edistää jokaisen korkeakouluyhteisön jäsenen yhdenvertaisuutta ja turvallisuuden kokemusta. Pitkällä aikavälillä proaktiiviset toimet vaikuttanevat siten, että ilmoitusten määrä kääntyy laskuun, koska reaktiivista puuttumista edellyttävät tilanteet aidosti vähenevät. Keskeistä Haaga-Helian turvallisemman tilan proaktiivisessa toiminnassa on yhteiskehittämisen prosessissa syntyneet turvallisemman tilan periaatteet.

Turvallisemman tilan periaatteet Haaga-Heliassa

Turvallisemman tilan periaatteilla ja toimintatavoilla pyritään tietoisesti rakentamaan yhdenvertaista, arvostavaa ja avointa oppimisympäristöä. Kun yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä pidetään tietoisena periaatteena, helpottuu sitoutuminen rakentavaan dialogiin ja mahdollisiin syrjintätilanteisiin puuttuminen. Havaituissa ja koetuissa syrjintätilanteissa voidaan palata yhdessä käsiteltyjen turvallisemman tilan periaatteisiin. (Kaukinen, Drake & Aura 2022.)

Nykyisin useilla organisaatioilla ja tapahtumilla on omat turvallisen tilan periaatteet ja toimintaohjeet syrjintä- ja häirintätilanteissa toimimiseen. Tarve yhdessä sovituille turvallisemman tilan periaatteille on tunnistettu myös korkeakoulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien arvioinnissa (Valtioneuvoston selvitys 2020). Turvallisemman tilan periaatteiden mahdollistama ennalta ehkäisevä toiminta auttaa ratkaisemaan tilanteita, ennen kuin ne johtavat syrjinnän ja turvattomuuden kokemuksiin. Jokainen opettaja, ohjaaja ja opiskelija voi osaltaan ratkoa hyvinvoinnin esteitä ja edistää turvallista oppimis- ja olemisympäristöä.

Haaga-Helian turvallisemman tilan periaatteet on työstetty yhteistyössä opiskelijoiden ja henkilöstön kesken kaksivaiheisessa prosessissa. Ensimmäisessä vaiheessa opiskelijoilta kysyttiin, millaiset asiat edistävät heidän kokemustaan turvallisuudesta ja hyvinvoinnista Haaga-Heliassa. Opiskelijoiden kokemusten ja asiantuntijatyöpajojen yhteiskehittämisen pohjalta muotoiltiin turvallisemman tilan periaatteet. Toisessa vaiheessa turvallisemman tilan periaatteista on keskusteltu opiskelijoille suunnatuissa hyvinvointitapahtumissa ja niitä on tarkennettu opiskelijoiden antaman palautteen perusteella.

Turvallisempi tila ei toteudu vain julistuksella turvallisemman tilan periaatteista, vaan edellyttää niiden mukaista toimintaa. Tavoitteena on, että turvallisemman tilan periaatteita käsitellään opintojaksoilla ja korkeakoulun tapahtumissa. Periaatteiden toteutuminen vuorovaikutuksessa on korkeakouluyhteisön jäsenten yhteinen vastuu! Turvallisemman tilan periaatteiden juurruttamista käytäntöön tukevat syksyllä 2023 toteutettu viestintäkampanja sekä opiskelijoille että henkilöstölle. Arkeen juurruttamista pyritään edistämään sillä, että kaikkiin Haaga-Helian kampusten opetustiloihin tulee juliste turvallisemman tilan periaatteista ja näin niiden käsittely on myös helpompi muistaa. Lisäksi opiskelijat saavat hyvinvointitapahtumissa ja hyvinvointitoimijoiden kampuskierroksilla Turvaamon haalarimerkin ja/tai tarran keskustelun yhteydessä. Tavoitteena on saada myös mahdollisimman moni henkilöstön jäsen lisäämään tarra kannettavaan tietokoneeseen, puhelimeen tai vaikka kulkukorttiin.

Turvallisemman tilan periaatteet muodostuvat kolmesta osa-alueesta. Jokaisen osa-alueen alla on kaksi periaatetta:

Turvallisemman tilan toimintatapa pedagogisessa työssä

Haaga-Heliassa Turvaamo – turvallisemman tilan toimintatapa tulee opiskelijoille ensimmäisen kerran tutuksi Johdatus opintoihin -opintojaksolla. Uusien työntekijöiden perehdytyksessä Turvaamon ilmoitus- ja sovittelumalli sekä turvallisemman tilan periaatteet käsitellään perehdytysprosessin mukaisesti.

Haaga-Heliassa on järjestetty avointa henkilöstökoulutusta yhdenvertaisuusteemoista muun muassa NAU-hankkeen yhteydessä. NAU-hankkeessa on tuotettu materiaalia pedagogisen työn tueksi. Lukuvuonna 2022-2023 Haaga-Heliassa fasilitoidaan laaja työpajakokonaisuus ohjauksellisen opettajuuden teemasta. Turvallisemman tilan toimintatapa on tunnistettu yhdeksi keskeiseksi teemaksi.

Arviointia ja suosituksia jatkokehittämiselle

Turvaamo opiskelukykyä edistämässä

Tutkimus- ja kehittämistyössä mallinnetun Turvaamo – turvallisemman tilan toimintatavan lähtökohtana on opiskelijoiden hyvinvointi ja opiskelukyky. Kehittämisprosessin arvioitiin jatkuvasti opiskelukykymallin eri osa-alueiden näkökulmasta. Kehitettyjä prosesseja ja toimintatapoja arvioitiin sen mukaan, miten ne mahdollistavat opiskelukykyä opiskelijan voimavaroja vahvistamalla, opiskelutaitojen kehittymistä mahdollistamalla, oppimisympäristön näkökulmasta tai opetus- ja ohjaustyössä.

Opiskelijan voimavarat

Kehittämistyöhön osallistettiin opiskelijoita mukaan ja näin ollen vahvistettiin opiskelijoiden pystyvyyskokemuksia ja aktiivisen toimijuuden mahdollisuuksia korkeakouluyhteisön kehittämisessä. Moni opiskelija raportoi tarpeesta tulla nähdyksi ja kohdatuksi sellaisena kuin on. Kehittämistyön tulokset antavat edellytyksiä sille, että korkeakouluyhteisön moninaisuutta arvostava ilmapiiri vahvistuu ja tukee jokaisen opiskelijan tapaa olla suhteessa toisiin.

Hankkeessa kehitettiin ilmoitus- ja sovitteluprosessi, sekä koulutettiin kampussovittelijoita yhteiseen työskentelytapaan siten, että epäasiallisesta kohtelusta voi ilmoittaa matalalla kynnyksellä ja tietää, että tilanteiden käsittelyyn on mahdollista saada tukea. Tieto puuttumisen mahdollisuudesta ja selkeä toimintatapa tilanteiden käsittelyyn ovat osallisuuden kokemuksia mahdollistavia rakenteita.

Oppimisympäristö

Lähtökohtaisesti arjen pelisäännöissä on kyse siitä, miten me olemme toisillemme ja toistemme kanssa. Organisaatioissa tyypillisesti esitetty Code of Conduct on luonteeltaan ylhäältä päin annettu toimintaohjeistus. Turvallisemman tilan periaatteet puolestaan syntyvät yhteisessä dialogissa ja toteutuvat arjen vuorovaikutuksessa. Yhteisössä jaetut turvallisemman tilan periaatteet voivat vahvistaa yhteisössä koettua psykologista turvallisuutta.

Opiskelutaidot

Tutkimukset osoittavat, että turvallisuuden kokemukset vaikuttavat myönteisesti opiskeluorientaatioon ja oppimiseen (Shean & Mander 2020). Tuore ihmisoikeus- ja demokratiakasvatuksen tilannekuvaselvitys korostaa, että osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyen teemojen käsittely opetuksessa ohjaa opiskelijoita laajemminkin kriittiseen ajatteluun (Gretschel ym. 2023).

Opetus ja ohjaus

Haaga-Helian opiskelijat toivoivat opettajilta moninaisuutta tiedostavaa ajattelu- ja puhetapaa. Osaamisen kehittämiseksi on mahdollista osallistua koulutuksiin, perehtyä hankkeissa tuotettuihin materiaaleihin ja ajankohtaisiin tutkimuksiin teemoista. Opiskelijat valmistuvat korkeakoulusta työelämään, jossa monin paikoin ollaan huomattavasti korkeakouluja edellä siinä, miten yhdenvertaisuuden edistämiseen sitoudutaan esimerkiksi vuosittaisten kurssien kautta. Yhdenvertaisuuden tunnistaminen työelämätaitona ja siihen liittyvien teemojen integrointi oman alan opetukseen antaa opiskelijoille paremmat valmiudet toimia työelämässä.

Arkihavainnot kertovat, että opintojaksoilla etenkin ryhmätyöskentelyyn liittyy monesti hankalia tilanteita, joiden selvittämisen tueksi on nyt käytettävissä turvallisemman tilan periaatteet. Tilanne on helppo palauttaa esimerkiksi periaatteisiin jokaisen oikeudesta oppia turvallisesti.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Turvaamo – turvallisemman tilan toimintatapa tukee osaltaan korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä. Mallinnuksen taustalla oleva viitekehys huomioi opiskelukyvyn, yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden kokemusten yhteydet ja pyrkii siten opiskelijan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen korkeakouluyhteisössä. Turvaamon vaikuttavuutta lisää se, että opiskelijoita ovat olleet mukana kehittämistoiminnassa.

Suosituksia jatkokehittämiseen

Kaksivuotisen SOLE-hankkeen aikana on ollut mahdollisuus käydä korkeakoulun sisäistä dialogia ja kehittää yhdessä opiskelijoiden, henkilöstön ja opiskelijajärjestöjen kanssa toimintatapaa, mikä mahdollistaa moninaisuuden arvostamista, yhdenvertaisuuden sekä osallisuuden edistämistä ja siten opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä. Turvallisemman tilan toimintavan juurtuminen edellyttää kuitenkin jatkuvaa vastuuta ja arviointia sekä huomiota vuosittaisissa toimintasuunnitelmissa. SOLE-hankkeessa toteutetun kehittämistyön pohjalta suositellaan seuraavia toimenpiteitä:

Lähteet

• Boostrom, R. 1998. The student as moral agent. Journal of Moral Education, 27, 2, 179–190.
• Domenici, K. & Littlejohn, S. W. 2001. Mediation: Empowerment in conflict management. Waveland Press.
• Gayle, B., Cortez, D. & Preiss, R. 2013. Safe Spaces, Difficult Dialogues, and Critical Thinking. International Journal for the Scholarship of Teaching and Learning, 7.
• Gjerstad, E., Nyberg C., Otonkorpi-Lehtoranta K. & Raatikainen E. 2023. Ammatillinen tiimityö – Uusia näköaloja oppivan ja turvallisemman tiimin kehittämiseen. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Helsinki.
• Gretschel, A., Rautiainen, M., Vanhanen-Nuutinen, L. & Tarvainen, K. 2023. Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus Suomessa: Tilannekuva ja suositukset 2023. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:24. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki.
• Haaga-Helian saavutettavuussuunnitelma
• Haaga-Helian tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma
• Happo, I. & E. Talonen. 2021. Saavutettavuuden edistäminen koulutuksessa on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Oppijan oikeus -blogi. HAMK. Luettu 17.11.2023.
• Jousilahti, J., Tanhua, I., Paavola, J. M., Alanko, L., Kinnunen, A., Louvrier, J., … & Kilpi, J. 2022. KOTAMO: Selvitys korkeakoulujen tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden tilasta Suomessa.
• Kaukinen, R. 2023. Yhteisvoima kannattelee turvallista ja osallistavaa toimintakulttuuria. eSignals-blogi.
• Kaukinen, R. 2020. Opettajan tukea antava vuorovaikutusosaaminen opettajan ja opiskelijan vuorovaikutussuhteessa. eSignals Pro.
• Kaukinen, R. & Alanko-Turunen, M. 2022 Turvallisemman oppimistilan yhteisöllinen rakentuminen ammatillisessa opettajankoulutuksessa. eSignals-blogi.
• Kaukinen, R., Drake, M. & Aura, P. 2022. Turvallisemman tilan periaatteet helpottavat syrjintään puuttumista. eSignals-blogi.
• Kaukinen, R., Drake, M. & Aura, P. 2022. Opintojaksosuunnistuksesta työvälineitä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoiseen pedagogiikkaan.
• Kaukinen, R. & Hein, I. 2018. Osallisuus oppimisessa ja opettamisessa. Teoksessa Kotila, H. (toim.). Ammatilliseksi opettajaksi.
• Kaukinen, R. & Moua, M. 2021. Rasismikokemukset vaikuttavat opiskelijan mielenterveyteen. eSignals-blogi.
• Kurki, T. & Brunila, K. 2023. Colonial imaginaries and psy-expertise on migrant and refugee mental health in education. Teoksessa McLeod, J., O’Connor, K., Davis, N. & McKernan, A. (toim.). Temporality, Space and Place in Education and Youth Research s. 126–143. Routledge.
• Lindfors, E. 2011. Turvallinen oppimisympäristö, oppilaitoksen turvallisuuskulttuuri ja turvallisuuskasvatus – käsitteellistä pohdintaa ja tutkimushaasteita. Teoksessa Lindfors, E. (toim.). Näkökulmia turvallisuusajatteluun, s. 12–29. Tampereen yliopisto.
• Littlejohn, S. W. & Domenici, K. 2001. Engaging Communication in Conflict: Systemic Practice. SAGE Publications, Inc. Online 2012.
• Magolda, M. B. 2000. Teaching to promote holistic learning and development. Teoksessa Baxter, M. B. M. (toim.). Linking student development, learning, and teaching. New Directions for Teaching and Learning, 82, s. 88–98. Jossey Bass. San Francisco.
• Mazzula, S. L, Johnson, V., Sant-Barket, S. & Kirkinis, K. 2016. Race-Based Traumatic Stress, Racial Identity Statuses, and Psychological Functioning: An Exploratory Investigation. Professional Psychology Research and Practice, 48, 1.
• Nivala, E. & Ryynänen, S. 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 14, s. 9-41.
• Opetushallitus. 2022a. Pedagoginen turvallisuus.
• Opetushallitus. 2022b. Sosiaalinen turvallisuus.
• Parikka, S., Klemetti, R., Ikonen, J., Holm, N. & Junttila, N. 2022. Korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyden kokemus ja psyykkinen kuormittuneisuus koronaepidemian kolmannen aallon aikana. Teoksessa Kekkonen, M. Gissler, M., Känkänen, P. & Isola, A-M. (toim.). Poikkeuksellinen nuoruus korona-aikaan: Nuorten elinolot -vuosikirja 2022. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.
• Pirih, T., Salleh-Hoddin, A. & Kiiskilä, E-L. 2023. Kohti syrjimätöntä koulua. Rauhankasvatusinstituutti, 2021.
• Pörhölä, M., Almonkari, M. & Kunttu, K. 2019. Bullying and social anxiety experiences in university learning situations. Social Psychology of Education, 22, s. 723–742.
• Racism, mental health and young people of colour -tutkimushanke. Academy of Finland funded research project (2020-2023). Helsinki University.
• Roth, M. S. 2019. Safe enough spaces: A pragmatist’s approach to inclusion, free speech, and political correctness on college campuses. Yale University Press.
• Saranpää, M. 2018. Oppimisen osana – minkälainen koulutus edistää osallisuutta? eSignals-blogi.
• Shean, M. & Mander, D. 2020. Building Emotional Safety for Students in School Environments: Challenges and Opportunities. Teoksessa Midford, R., G. Nutton, G., Hyndman, B. & Silburn, S. (toim.). Health and Education Interdependence, s. 225–248. Springer.
• Sykes, P. & Carchago, D. 2018. Creating ‘safe-ish’ learning spaces – attempts to practice an ethics of care. South African Journal of Higher Education, 32, 6.
• Tasa-arvolaki: Oppilaitokset, sukupuolen moninaisuus.
• Valtioneuvoston tiedonanto yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtioneuvosto 2023.
• Yhdenvertaisuus koulutuksessa
• Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. Oikeusministeriö.
• YTHS 2022. Opiskelukyky. Luettu 1.12.2023.