Mitä meille oikein tapahtui? Huomioita pandemian aiheuttamasta kotimaisen ravintola-alan kriisistä sekä selviytymisratkaisuista

Lähtökohdat

Istuimme Resto 2020 -kilpailujen gaalaillallista Haagan kampuksella torstaina 12.3.2020. Ajan ja paikan henki tuntui tuolloin epätodelliselta, sillä edessämme oli viimeinen suuri ’dinneri’ aikoihin. Tiedossamme oli jo tuolloin, että kohta suurtapahtumat ja joukkotapaamiset kielletään pandemian vuoksi.

Vaikka artikkelin toinen kirjoittaja yliopettaja V. A. (Vesa) Heikkinen mainitsi kilpailujoukkueille aamupuheenvuorossaan J. A. Schumpeterin (1883–1950) luovan tuhon ideasta, ei kukaan oivaltanut ennalta, miten kotimaan markkinat pian murskaantuisivat. Kukaan ei osannut ennakoida, kuinka erityisesti Helsingin matkailu- ja ravintola-alan (tästä eteenpäin mara-alan) yritysten toiminta lamautuisi heti kevättalvesta 2020 ja jatkuisi tätä kirjoittaessa (kevät 2024) edelleen käynnissä olevaan Ukrainan sotaan asti.

Monelle kotimaiselle matka-, kulttuuri- ja liikuntakohteelle sekä hotellille ja ravintolalle pandemiasta muodostui taloudellinen katastrofi, kun tulovirrat ehtyivät eikä myönteisiä, pelastavia tunnusmerkkejä ollut heti näköpiirissä. Kukaan ei voinut tietää tuolloin tarkemmin koronapandemian kestosta eikä varianttien vaarallisuudesta tai leviämistavoista. Hotelli- ja ravintolayrityksissä alkoi näin erityisen synkkä aikakausi, jossa omistajien ja liikkeenjohdon piti pelastaa yrityksensä: toimintaa oli ajettava alas, henkilöstöä lomauttaa, osa-aikaistaa tai irtisanoa – ja sitten myöhemmin taas etsiä heitä töihin.

Olennaista oli se, kuinka biologinen luonto, virus (SARS-CoV-2) ja sen aiheuttaman taudin (COVID-19) kolme aaltoa, poikkeuslainsäädäntö sekä palveluliiketoimintaa säädelleet normit leikkasivat ensin matkailu-, ruoka- ja tapahtumakulutusta. Kysynnän romahduksen lisäksi liiketoimintaa ryhdyttiin säätelemään jo tammikuusta 2020 aina vuoden 2022 kevääseen valtion kriisijohtamisen normein ja äkkikeinoin. Mara-yritysten kilpailu- ja suorituskyvyt suorastaan murenivat, ja vuoden 2019 ennätystulokset ja vahvat liiketaloudelliset asetelmat kääntyivät päinvastaisiksi. Yrittäjät ja yritykset taipuivat eduskunnan asettamaan liiketoimintakieltoon ja liiketoiminnan vahvaan sääntelyyn.

Häviäjien joukkoon kuuluneita toimialoja olivat kahden vuoden ajan muun muassa matkatoimistot, markkinointi- ja myyntikanavat, hotellit, ravintola-kahvilat, ruoka- ja ohjelmapalvelut, tapahtumat, kulttuurisektori, luovat alat, henkilöstövuokraus, lento-, linja-auto-, raide- ja laivaliikenne sekä autonvuokraus. Voittajiksi selviytyvät vähittäis- ja verkkokauppa, Alko, mökinvälitysyritykset ja ruoan kotiinkuljetusyritykset, koska ruoka- ja elämyskulutus siirtyivät, osin jopa pysyvästi, kotiin. Moni kuluttaja kysyikin – ja oikeutetusti – mihin ravintoloita edes tarvitaan, kun kotona on kaikki. (Ks. korona-aikaisesta kulutuksesta muun muassa Anttinen; Hakola-Uusitalo; Heinonen; Järvelä; Maliranta; Saastamoinen ja Sipiläinen 2020; Heikkinen 2023, 2021 sekä Pantzar 2020.)

Yleisesti todettuna mara-alan kilpailu- ja liiketoimintastrategisista (tulevaisuuden) vaihtoehdoista syntyi spekulatiivinen mieliala- ja mielipideviidakko, jossa päätöksentekotieto johdettiin kansanterveys- ja sosiaalialojen asiantuntijoiden todennäköisyysarvioista käsin ja jossa virusvariaatioista sekä taudin tarttumadynamiikasta, terveysvaikutuksista ja kansan/yritystaloudellisista faktoista tai seurauksista ei vieläkään tiedä tarkasti oikein kukaan.

Tiedämme, että koronapandemiasta kärsivät eniten ne tahot, jotka olivat jo valmiiksi haavoittuvimmassa asemassa. Euroopan komission yleisimpien sosiaalisen inkluusion indikaattoreiden korrelaatiot koronaindikaattoreiden (kuolematapaukset ja tartunnat) kanssa osoittavat tämän varsin yksiselitteisesti (Kaivo-oja, Lauraéus ja Aho 2021). Koronakriisin yhteydessä todettiin Suomen ennakointijärjestelmässä erilaisia puutteita, erityisesti villien korttien osalta ja ns. turbulentin VUCA-toimintaympäristön tunnistamisen osalta (Kaivo-oja ja Lauraéus 2018, Kaivo-oja 2020).

Kuluttaja oli suljettuna tai ’jämähtäneenä’ kotiinsa lähes kaksi vuotta maaliskuusta 2020 aina kevääseen 2022 saakka. Välillä liikkeessä – välillä piiloutuneena. Ylimääräinen kulutus – johon matkailuaktiviteetit, kulttuuri- ja liikuntatapahtumat sekä ’ulkona’ syöminen Tilastokeskuksen luokittelun mukaan luetaan – ehti pysähtyä lähes tyystin.

Pandemia sekä sen kirjavat (joskin tehokkaat) leviämisen ehkäisykeinot saivat koko mara-arvoketjun tukalaan tilaan. Tämä koski suuria, keskisuuria ja pieniä yrityksiä sekä alihankkijoita ja sidosryhmiä. Asia liikutti vahvasti niin yritysjohtoa, omistajia, sijoittajia kuin yritysten henkilöstöä.

Nyt on syytä kerrata ja kuvata sitä, mitä koronan puserruksessa syntyneet yhteiskunnan, politikkojen ja kansanterveysorganisaatioiden toimenpiteet aiheuttivat toimialalle, etenkin ravintolayrityksille. On tehtävä ruoka- ja juomaseurusteluravintoloiden yritystaloushistoriallista ja talousfenomenologista tulkintaa asettamalla yksinkertainen tutkimuskysymys: mitä toimialallemme ja etenkin ravintoloille todella tapahtui? Miksi toimialamme ja juuri ravintolat joutuivat poliittisten voimien ja intohimojen pelinappulaksi eli tilanteeseen, jossa viranomaiset saivat perustuslakia hipoen sulkea kohteita ja säädellä aukioloaikoja uusien pandemia-aaltojen pelossa?

Tämän laajan, tutkielmaisen artikkelin päätavoitteena on keskittyä kotimaisen ravintola-alan ja -yritysten liiketoimintaympäristön, toimiala- ja yritystalouden sekä toimintakulttuurin kuvaamiseen pandemian aikana vuosina 2020–22 (osin myös vuonna 2023). Keskitymme tässä kirjoituksessa mara-toimialan ja etenkin ravintoloiden liikkeenjohdollisiin selviytymiskeinoihin sekä joihinkin syntyneisiin palvelu- ja tuoteinnovaatioihin. Matkailija-, asiakas- ja kulutuskäyttäytymisen muutoksia (muun muassa vapaa-ajan-, kokous-, työmatkaileminen, etätyöt) on käsitelty aiemmissa esseissä (Heikkinen 2023, 2021), joten ne jätetään pitkälti tämän esityksen ulkopuolelle. Tutkimustyön olennaisia alakysymyksiä voidaan luetella muun muassa näin:

1. Miten kotimaisen ravintola-alan liiketoiminta muotoutui kahden vuoden aikana pandemian alkaessa ja kehittyessä aikavälillä maaliskuu 2020 – maaliskuu 2022?
2. Mitä liiketoiminnallisia päätöksiä yritykset tekivät?
3. Miten ravintolat toimivat ja selviytyivät muuttuneessa toimintaympäristössä?
4. Miten ravintolat innovoivat toimintaansa (tarjottavat palvelut, ruoka, ulosmyynti, tuotekehitys, teknologiat, markkinointi, myynti)?
5. Miten pandemia muutti kokonaisen toimialan asemaa yhteiskunnassa ja sen toimintakulttuuria?

Kirjoitusta varten on tehty dokumenttianalyysi (ammattilehdet, verkkokeskustelut) pandemian aikaisista hotelli- ja ravintola-alan ilmiöistä kotimaassa. Analyysin päämateriaaleina ovat pandemian kulkua, toimenpiteitä, ilmiöitä ja vaikutuksia käsittelevät artikkelit ja tietokirjat, vuosien 2020–2023 Vitriinin artikkelit sekä Viisi tähteä -verkkojulkaisun kolumnit ja artikkelit. Tilastoanalyysin päälähteinä ovat Google Trendsin, Laboren ja Tilastokeskuksen tilastot ja ennusteet.

Akateemista, laadullista matkailu- ja ravintolayritys- ja kulutustutkimusta on pandemia-ajasta Suomessa vasta tuloillaan, joista Heikkisen ja Kaivo-ojan (2022) analyysi oli ensimmäisiä. Toimialaekonomian synkkää tilastoa on sen sijaan saatavilla runsaasti. Verkkokeskustelujen osalta aktiivisimpia oli Facebookin mara-alan koronakriisisivusto, joissa oli sekä argumentoitua että kiperääkin ilmiöpohjaista tulkintaa yritysten sulkemis- ja tukipäätöksistä. Tarkastelun kohteena olevaa ilmiökenttää, alan ja asioiden lähihistoriaa sekä etenkin käytyä keskustelua on hahmotettava kriittisesti: miksi ja millä argumenteilla toimialamme kilpailu- ja yritysmekanismi vahingoittui?

Kirjoituksen toinen luku käsittelee pandemian saapumista Suomeen ja asiaan liittyneitä ennakkovaroituksia. Kuvaamme lyhyesti aikaa tammikuusta 2020 aina kesään 2022 asti: tuon ajanjakson kolmea pandemia-aaltoa sekä yhteiskunnallisten (poliittisten ja kansanterveystaloudellisten) päätösten vaikutuksia ravintola-alaan. Kolmas luku käsittelee pandemian vaikutusta kotimaiseen hotelli- ja ravintola-alaan. Käsittelemme pandemian ja poliittisten päätösten vaikutusta yrityksiin. Neljännessä luvussa tarkastelemme yritysten – etenkin ravintoloiden – tekemiä pelastus- ja tuotekehitystoimenpiteitä. Viidennessä luvussa teemme yhteenvedon ja pohdimme sitä, mitä toimialamme oppi koronasta.

Tämä kirjoitus ja tutkielma on eräänlainen kaleidoskooppi. Avainsana tulee kreikan kielen sanoista kalos (kaunis), eidos (muoto) ja skopein (katsoa, tutkia). Kyse on siis mara-alan liiketaloudellisesta sekä matkailu-, hotelli-, palvelu- ja ravintolafenomenologisesta (itse)tutkiskelusta suhteessa lähimenneisyyteen, nykyisyyteen ja lähitulevaisuuteen. Uskomme pandemiasta kärsineen mara-toimialamme edustavan monine käänteineen, haasteineen ja muutosilmiöineen juuri moniheijasteista kulttuurikerrostumaa ja fenomenologista ilmiökarttaa. Lähtökohtamme on, että syntyvään tarinaan kiteytyy jonkinlaista kollektiivista toimialamuistia.

Tavoitteena tässä kirjoituksessa on, että tehdyn tutkimustyön tuloksena syntyy dokumentaarinen kuvaus ja objektiivinen tutkimusraportti mara-alalle. Samalla muodostuu käytännöllinen oppimateriaalipaketti elinkeinomme, alan asiantuntijoiden ja korkeakouluopiskelijoiden käyttöön. Keskeisenä tavoitteena on avata ja sanoittaa sitä, kuinka mara-yritykset kriisitilanteessa selvisivät ja uudistivat toimintaansa.

Tämä minitutkimus oli tehtävä NYT, koska muutoin toimiala unohtaa ja unohtuu!

Työ on saanut Suomen Kulttuurirahaston Henrik Bitten stipendirahaston tukea.

---

Pandemia-aallot ja niiden vaikutukset ravintola-alaan

Ensimmäinen aalto

Tieto SARS-CoV-2-viruksen aiheuttamasta COVID-19-infektiosta ilmestyi ja levisi maailmalle sekä Suomeen varsin nopeasti. Pieniä uutisia, kuvia ja salaa kuvattuja minivideoita pulpahti ensin Wuhanista sosiaalisen median kautta joulukuun lopulla 2019. Näissä kuvissa ihmisiä kaatui suoraan kaduille. Vuoden vaihteessa kansainvälisen sosiaalisen median verkostot ja Suomessa vauva.fi-sivusto olivat jo täynnä spekulaatiota epidemioista suurempiin dystopioihin.

Elinkeinolle tieto taudin erikoislaatuisuudesta ja vaarallisuudesta tuli lentoyhtiöiden ja matkatoimistojen kautta. Aurinkomatkojen toimitusjohtaja Timo Kousa (2021) kertoi kiinalaisten asiakkaiden lounastapaamisestaan Pariisissa tammikuun alussa 2020 ja miten hänen vieraansa ilmoittivat kotiutuksestaan määrättömäksi ajaksi. Finavia puolestaan julkaisi 23.1.2020 ensimmäisen tiedotteensa koronavirukseen varautumisesta lentoasemilla ja aloitti koronatiedottamisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n kanssa. Finavia kutsui jo 24.1. koolle laajan sidosryhmätilaisuuden keskustelemaan koronasta. THL:n edustaja vastasi tilaisuudessa kysymyksiin tarvittavista toimenpiteistä lentokentillä; niistä tärkeimmät olivat tehostettu siivous ja käsidesien saatavuus terminaaleissa. (Ks. tilannekuvasta Onnettomuustutkintakeskus 2021, 6.)

Myös kotimainen vientiteollisuus reagoi heti tammikuussa taudin leviämiseen ja vähensi Kiina-lentojaan ja -edustustaan. Kiinan lennot vähenivät Finnairilla samoin tammikuussa. Yhtiö peruikin lentonsa Kiinaan 6.2.2020 alkaen.

Kuvassa 1 on esitetty globaali kiinnostus COVID 19 -käsitteeseen. Käyrä kuvastaakin varsin hyvin koronakriisin alkuvaihetta ja kiinnostuksen taittumista jo loppukeväällä 2020.

Kuva 1. Globaali COVID-19 -kiinnostus keväällä 2020 (Google Trends Data 18.1.2024)

HUSissa ja keskussairaaloissa ryhdyttiin varautumaan epidemiaan tammikuussa. Pandemiatietoa oli, mutta Euroopan tartuntavirasto, EU:n valtiot, Suomen eduskunta ja THL reagoivat ensi alkuun sangen hitaasti. THL julkaisi ensimmäisen tilannekuvaraportin 20.1.2020 ja piti riskiä taudin leviämistä Suomeen pienenä. Jo seuraavalla viikolla viestinnän tyyli muuttui kriisiviestinnäksi, kun THL:n asiantuntija esitti ministeriöiden valmiuspäälliköille, miten Suomen on välittömästi alettava valmistautua taudin globaaliin leviämiseen. (Ks. pandemian alkuvaiheista Hanski 2024, 157–174; Mäkijärvi 2023; 11–38; Onnettomuustutkintakeskus 2021, 5–6.). Kuva 1 kertoo siitä, miten ihmiset alkukiinnostuksen jälkeen kyllästyivät maailmassa aika nopeasti koronakriisiin ja siitä tiedottamiseen. Tämä muutos voidaan nähdä yleisenä torjuntareaktiona ikävään koronauutisointiin ja asiasta tiedottamiseen.

Valtioneuvoston kanslia ei kuitenkaan sisällyttänyt tätä tilannearviota muistioonsa. Maamme hallitus puolestaan käsitteli koronavirustilannetta ensi kertaa 26.2.2020 saadessaan uhka-arvion THL:lta ja laajan tilannekatsauksen ministeriöiltä. Suomen avainministerit rauhoittelivat kansaa ja mediaa vielä maaliskuun alussa 2020, vaikka taustalla oli jo tehty riskiskenaarioita ja lainsäädäntävalmistelua. Jo 27.1. nuori, wuhanilainen kiinalaismatkailija oli viety eristykseen Lapin keskussairaalaan. (Ks. koronatalvesta ja -keväästä Onnettomuustutkintakeskus 2021 sekä terveysasiantuntijoiden näkemyksiä ja tietokirjoittajien dokumentaatiota ja uutistulkintoja Hanski 2024, 157–161; Isomäki 2021; Mäkijärvi 2023, 16–23.)

Helmikuussa 2020 tiedettiin jo, että maailmanlaajuisia matkustuskieltoja oli tulossa taudin nopean leviämisen seurauksena. Kiinassa ja Italiassa sekä suljetuissa ympäristöissä kuten Zaadam-risteilyaluksella oli jo hätä. Lisäksi osalla Pohjois-Italiasta palaavilla alppimatkailijoista oli diagnosoitu virustauti. Ensimmäinen suomalaisen kansalaisen koronatapaus vahvistettiin 26.2.2020. (Hanski 2024, 162; Mäkijärvi 2022, 23–29; Onnettomuustutkintakeskus 2021, 13.)

Mäkijärven (2022, 17) mukaan hallitus alkoi toimia vasta, kun Italiasta tuli hurjia valokuvia sairastuneista ja kuolleista sekä Saksasta tietoa taudin kustannuksista. Ministeriöt eivät olleet myöskään riittävästi varautuneet kulkutautiin ja sen seurauksiin. Huoltovarmuuskeskus näyttäytyi maskitilausten kannalta heikosti organisoituneelta, vaikka Suomi oli niitä harvoja maita, joissa oli tapauksia varten asetus.

Kaikkinensa ristiriitaisia ja politisoituneesti latautuneita ohjeita ja määräyksiä alkoi sadella eri viranomaisilta päivittäin. Ministeriöiden virkamiehet, poliittiset päättäjät ja terveydenhuollon asiantuntijat antoivat aika ajoin erilaista koronainfoa ja monitulkintaisia lausuntoja. Tämä johtui osin ongelmien kerroksellisuudesta ja viheliäisyydestä sekä koronapandemian hallinnan keskusjohtoisuudesta. (Ks. koronan alkuvaiheista ja leviämisnopeudesta Mäkijärvi 2022; Hanski 2024, 162–206; Onnettomuustutkintakeskus 2021 sekä etenkin pandemian johtamisesta ja turvallistamisesta Ahonen, Niskanen ja Uusikylä 2023.)

Helmikuun 27. päivänä pääministeri Marin antoi tiedonannon koronaan varautumisesta eduskunnalle. Vasta 9.3. alkoi tapahtua. Hallitukselta alkoi tulla pikasuosituksia ihmisten terveyskäyttäytymiseen ja kokoontumisiin liittyen. Altistumiset, eristäytymiset ja karanteenit kiihtyivät, ja tietotyöntekijät komennettiin etätöihin. Viimeisiä loma- ja työlentoja peruttiin, vaikka moni oli jäänyt jo helmikuusta kotikonnuilleen ja omiin työpisteisiinsä. Osa ihmisistä lähti kauemmas ’piiloon’ ja alkoi varustautua ’metsäläisyyteen’, eristykseen ja jopa pahimpaan skenaarioon. Mara-alan yritykset – erityisesti hotellit ja ravintolat – menettivät heti asiakkaita, tilauksia ja kokousryhmiä. Kadut ja kauppakeskukset tyhjenivät ja yleisötilaisuuksia peruttiin. Työ- ja lomamatkoja, tapahtumia, kokousvarauksia sekä koulutuksia peruttiin ja siirrettiin altistus- ja tartuntatapausten levitessä.

Kuva 2. Globaali kiinnostus Restaurant-käsitteeseen vuonna 2020 (Google Trends Data 18.1.2024)

Kuva 2 kertoo selvästi siitä, että yleisesti ottaen ihmiset alkoivat kevät-kesällä 2020 kiinnostua taas ravintoloista. Kiinnostuksen lasku ravintoloihin kesti vain parisen kuukautta tämän analyysin mukaan.

Varsinaiset lentorajoitukset ja matkustuskiellot alkoivat maaliskuun 2020 alkupuolella. Samanaikaisesti lentokentille ja satamiin pystytettiin infopisteitä. Viranomaistiedotteet sekä osin sosiaalisen median spekulatiiviset keskustelut ja kansainväliset uutisoinnit lisäsivät paniikkihenkeä sekä kansalaisissa että organisaatiossa. Yhä huolestuneemmat kansalaiset hamstrasivat suojavarusteita, hygieniatarvikkeita ja hätäruokaa. Ensimmäiset karanteenit ja eristykset astuivat voimaan, kun altistus- ja tartuntaketjutietoja alkoi ilmetä ulkomailta palaavien ja sairastuneiden matkailijoiden levittäessä virusta kouluissa, työpaikoilla, kokouksissa ja ravintoloissa. (Hanski 2024, 162–163; Mäkijärvi 2022, 46–51; Onnettomuustutkintakeskus 2021, 8, 15–21.)

Maailman terveysjärjestö WHO:n johtaja julisti koronavirusepidemian maailmanlaajuiseksi pandemiaksi 11.3.2020. Terveysuhaksi se oli WHO:n asiantuntijakomiteassa julistettu jo 30.1. Maaliskuun 12. päivä hallitus suositteli, ettei yli 500 henkilön kokoontumisia järjestettäisi. Valmiuslaki otettiin kuitenkin käyttöön Suomessa 16.3. klo 13.30. Hallitus antoi eduskunnalle valmiuslain käyttöönottoasetuksen, jossa korkeakoulut, arkistot, kirjastot sekä kulttuuritalot ja -tilat suljettiin. Yli 70-vuotiaita suositeltiin – ja joidenkin mielestä ’pakotettiin’ – jäämään kotiin. Matkustamista ja väentungoksia ei suositeltu. Ja pian yli 10 hengen kokoontumiset kiellettiin. (Ks. WHO:n toiminnasta ja kokoontumisrajoituksista koronan aikana Hanski 2024, 157–181; Onnettomuustutkintakeskus 2021, 17–25.)

Sisärajavalvonta palautettiin Valtioneuvoston päätöksellä 17.3. ajaksi 19.3.– 13.4.2020. Eräät rajanylityspaikat suljettiin ja liikennettä rajoitettiin. Muun muassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla sallittiin vain tavaraliikenne sekä Suomen kansalaisten ja Suomessa tai muussa EU:n jäsenvaltiossa asuvien paluuliikenne. (Onnettomuustutkintakeskus 2021, 22.)

Terveysviranomaiset olivat vahvasti ravintoloiden sulkemisen ja kokoontumisrajoitusten sekä Uudenmaan eristämisen kannalla tavoitteenaan epidemian hidastaminen ja ihmisten kriisitietoisuuden lisääminen (Mäkijärvi 2022, 120, 126). Maan hallitus ilmoittikin 24.3.2020 sulkevansa ravintolat ja kahvilat 4.4. kaikissa maakunnissa aina toukokuun loppuun asti. Myös hotellit ja kylpylät suljettiin sekä kongressit, kokoukset ja messut peruttiin tai siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Pääperustelu oli se, että näin suojataan väestöä tartunnoilta, tartunnan leviämiseltä ja turvataan yhteiskunnan toiminnot. Ruoan noutomyynti sallittiin. Henkilöstöravintolat ja kouluravintolat saivat olla auki. Eduskunta kuitenkin edellytti, että hallitus selvittäisi ravintolayrityksille aiheutuvien vahinkojen kohtuullista korvaamista. (Onnettomuustutkintakeskus 2021, 27; Peltoniemi 2020, 23–24.)

Julkisuudessa juuri nuorten ja nuorten aikuisten kohtaamispaikkoja, ulkomaan matkoja, yleisötilaisuuksia sekä erityisesti baareja ja yökerhoja ryhdyttiin arvostelemaan virusten levittämisestä, koska juuri nuorten ja nuorten aikuisten nähtiin tartuttavan juomaseurustelun seurauksena virusta. Sen sijaan vähittäiskauppojen ja Alkon aukioleminen oli ’luonnollista’.

Hotellit ja ravintolat alkoivat välittömästi ilmoittaa YT-neuvotteluista, ja henkilökuntaa lomautettiin poikkeuksellisen nopeasti määräaikaisten lakimuutosten tuella. MaRa ja PAM kävivät myös nopeat yhteistoimintalain mukaiset lomautusneuvottelut. Alalla vallitsi suuri epävarmuus, ja tilanne aiheutti suurta huolta niin yrityksille kuin henkilökunnallekin, kun ei voinut ennakoida poikkeusolosuhteiden kestoa. (Lappi 2020a, 5.)

Uusimaa eristettiin 28.3.2020 kahdeksi ja puoleksi viikoksi valmiuslain 118. pykälän nojalla ja ihmisoikeuksia hipoen. Poliisi asetti Uudenmaan rajalle valvontapisteitä, ja puolustusvoimat antoivat virka-apua. Rajavartiolaitos valvoi meriliikennettä. Tavara, viranomaiset, työssäkäyvät ja luottamustoimen harjoittajat saivat ylittää maakuntarajan. Matkailu ja ravintolassakäynti sekä hauskanpito eivät olleet riittävän painavia syitä maakuntamatkalle. Eristys päättyi 15.4.2020. (Ks. koronatoimien perustuslaillisuudesta erityisesti Stenvall ym. 2022, 46–50 sekä soveltamisesta Hanski 2024, 170–171; Onnettomuustutkintakeskus 2021, 29, 36.)

Korona-aallon huippu osuikin huhtikuun toiselle viikolle. Ravitsemisliikkeet suljettiin 4.4., ja poliisi alkoi valvoa ravintolarajoitusten noudattamista. Yhteiskunta alkoi olla laajasti sulkeutunut. (Onnettomuustutkintakeskus 2021, 33.)

Päätökset ja säädökset eivät syntyneet kovinkaan yksituumaisesti tai pitkäjännitteisesti. Mäkijärven (2022, 111, 136) mukaan jo yksistään sairaanhoitopiirissä oli pandemiasta ja sen hoitotoimista HUS:n toimijoiden kesken erisuuntaisia näkemyksiä ja kilpailevia intressejä. Myös hallituksen, eduskunnan, ministeriöiden ja viranomaisten kesken oli suuria erimielisyyksiä. Varsinkin pääministerin rooli kansakunnan monitulkintaisena johtajana ja viestijänä sekä ministeri Krista Kiuru tiukkana, jopa ehdottomana, neuvottelijana korostuivat. (Ks. politikkojen ja virkamiesten rooleista Hanski 2024, 162–204.)

Media sekä lukuisat työnantaja- ja työntekijäliitot osoittivat, miten pandemian kriisijohtamiseen ja varsinkin viestimiseen liittyi monenlaista poliittista ja hallinnollista peliä. Valtioneuvosto saikin perustuslakivaliokunnalta ankaria moitteita poukkoilevasta ja puutteellisesta tiedon levittämisestä sekä perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamisesta (Hanski 2024, 170; ks. myös koronaviestinnästä ja tiedonkulusta Onnettomuustutkintakeskus 2020, 92–100; Stenvall, Leskelä, Rannisto, Tolkki, Cansel, Leponiemi, Johanson, Pekkola ja Tupala 2022).

Yritykset, kansalaiset, viranomaiset ja poliitikot elivät ministeriöiden, toimivaltaisten viranomaisten saamien tietojen, linjausten ja päätösten sekä eri medioiden uutisvirran, huhupuheiden, luulotiedon, epävarman tieteellisen tiedon ja epäselvien ohjeiden sekamelskassa. Erityisesti sosiaalisen median kanavat täyttyivät elämänkokemuksista, todellisista faktoista, disinformaatiosta ja kauhuskenaarioista. Esimerkiksi maskien käytöstä ja käyttösuosituksista annettiin alkuvaiheessa hyvin ristiriitaisia tietoja. Osoittautui myös, että tartuntatautien lainsäädäntö oli jäänyt pahasti ajastaan jälkeen. (Hanski 2024, 171–172; Mäkijärvi 2022; Onnettomuustutkintakeskus 2021, 37.)

Elinkeinoelämä ja varsinkin mara-toimialamme esittivät johdonmukaisesti vahvaa kritiikkiä, joka tosin jäi kulkutautiviranomaisilta sekä niin hallituksen kuin opposition kansanedustajilta pitkälti huomiotta. Mäkijärvi (2022, 159) arvioi jälkikäteen, olisiko pandemian pitänyt antaa jyrätä ja romahduttaa suomalaisen yhteiskunnan ja maamme terveydenhuollon toimintakyky (ks. myös Isomäki 2021; Hanski 2024). Myös elinkeinon piirissä oli vastakkaisia näkemyksiä: saisiko täyssulku aikaan taudin talttumisen vai annettaisiinko koronan velloa ja niittää, kunnes tauti olisi sairastettu? (Ks. elinkeinon eri näkemyksistä rokotepassin osalta Lappi 2022a.)

Kesällä 2020 koronatartunnat vähenivät. Valmiuslaista palattiin ’normaaliin’ kesäkuun alussa ja heinäkuussa matkustussuosituksia lievennettiin. Samalla kotimaan matkailu ja paikallismatkailu elpyivät. Kotimaiset matkailijat ja lomailijat, eritysesti perheet, löysivät maakuntakaupungit, torit tunturit, laiturinnokat ja suot. Matkailualueet ja etenkin Suoma ry keksi puolestaan 100 syytä matkailla ja löytöretkeillä kohteissamme (ks. kotimaan matkailun elpymisestä Konu 2022). Laaja etätyösuositus päättyi elokuun alussa ja yli 500 hengen yleisötilaisuudet sallittiin.

Toinen aalto

Elokuussa 2020 pandemia kiihtyi uudelleen. Sosiaali- ja terveysministeriössä ryhdyttiin jo valmistelemaan uusia kokoontumis-, yleisötilaisuus- ja ravintolarajoituksia, sillä syksy toisi ennustuksen mukaiset mittavat altistus- ja tartuntaketjut. Tartuttavuusluku kasvoi voimakkaasti marraskuusta alkaen. Teho-osastot alkoivat ruuhkautua. Pääryhminä sairaaloissa olivat rokottamattomat maahanmuuttajat ja vanhukset. Kiivaimmillaan pandemia oli huhti–toukokuussa 2021. (Mäkijärvi 2022, 225–305.)

Matkailu- ja ravintola-ala, sen yritykset ja henkilöstö sekä varsinkin matkailijat ja ravintola-asiakkaat olivat jälleen piinapenkissä ja syytettyjen listojen kärjessä, kun taudin nopeaan levittämiseen haettiin syntipukkeja. Terveysviranomaiset, iltapäivälehdistön toimittajat ja sosiaalisen median ’keskustelijat’ loivat vaikutelmaa, miten juuri työmatkailijat, juhlijat, ulkona syöjät ja myös ulkomailta saapuneet vierastyöläiset tartuttivat kulloistakin virusvarianttia ympärilleen. Juomaseurusteluravintoloista ja yökerhoista tehtiin (media)keskusteluissa jälleen niin sanottuja viruslinkoja ja ’luontevia’ pääsyyllisiä koko taudin leviämiseen.

Kulkutautiasiantuntijat sekä etenkin terveydenhuollon viranomaiset osoittivat viruksen leviävän nopeimmin juuri 20–30-vuotiaiden keskuudessa. THL:n asiantuntija ja nykyinen pääjohtaja Mika Salminen jopa tiesi kertoa, että korona leviää öisin (Mäkijärvi 2022, 243). Todistettiin myös sekä virallisesti että epävirallisesti, miten liikkuva, ulkomainen vuokratyövoima ja teollisuustyöntekijät levittivät tautia tietämättään asuntoloissa, henkilöstöravintoloissa ja tehdasmiljöissä.

Hallitus kokoontui 23.9.2020 keskustelemaan uudelleen ravintoloiden aukioloaikojen rajoittamisesta ja maahantulon tiukentamisesta. Päätöksentekoon vaikuttivatkin keskeiset terveystahot: vastaperustetut alueelliset koordinaatioryhmät, Sosiaali- ja terveysministeriö ministereineen, THL ja HUS. Hallitus kysyi neuvoa Sosiaali- ja terveysministeriöltä, jossa oli tunnetusti vahvoja ravintolaelinkeinovastaisia virkamiehiä. Ministeriön kansliapäällikkö Varhila kysyi puolestaan lisätietoja HUS:lta. Sekä HUS että THL olivat johdonmukaisia mielipiteissään, ohjeissaan ja tiedotustilaisuuksissaan: tauti leviää perhe- ja harrastajaryhmissä, joukkueurheilussa, opiskelijajuhlissa, työpaikoilla, ravintoloissa ja baareissa. (Ks. koronajohtamisesta, viranomaishallinnosta ja torjuntatoimista pandemian eri vaiheissa Mäkijärvi 2022, 241–242; Onnettomuustutkintakeskus 2020; Stenvall ym. 2022.)

Ravintoloiden sulkemisaikoihin kajottiinkin sitten lokakuun lopulla. Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa alkoholijuomien anniskelu piti lopettaa viimeistään kello 22.00, ja ravintolat sulkea kello 23.00 tai 24.00 ravintolasegmentin ja liikeidean mukaan. Näissä maakunnissa toimivissa pubeissa, baareissa ja yökerhoissa asiakaspaikkojen määrää piti myös vähentää puoleen normaalista. Ruokaravintoloissa, kahviloissa, pikaruokapaikoissa ja pizzerioissa sai olla käytössä 75 % asiakaspaikoista. Poliitikot – varsinkin hallituksen ministeri Kiuru ja Helsingin kaupunginjohtaja Jan Vapaavuori – kiistelivät niin julkisesti kuin (verkko)kokouksissaan kiivaasti koronatoimenpiteistä ja rajoitustoimista (Mäkijärvi 2022, 254–256.) Näissä ynnä muissa lukuisissa keskusteluissa elinkeinon (niin työnantaja- kuin työntekijäjärjestön) äänet sivuutettiin suuresta vaikuttamistyöstä huolimatta. (Lappi 2022a, 2021c.)

Marraskuussa 2020 tartunnat ja potilasmäärät nousivat niin, että HUS sekä Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun koronaryhmät vaativat lisää ravintolarajoituksia ja kolmannen rokotuskierroksen aikaistamista. Toimiala ja ravintolayritykset eivät luonnollisestikaan pystyneet osoittamaan lääketieteellistä tai kansanterveystaloudellista evidenssiä, mutta eivät siihen pystyneet myöskään THL, STM, eduskunta ja valtioneuvostokaan – siis vastaamaan uskottavasti siihen, kuinka koronavirus ravintoloissa ja eritoten ruokaravintoloissa leviää (Lappi 2022b, 2020b). Mäkijärven (2022, 339) mukaan pandemiaryhmä pystyi osoittamaan, että lähes 1/3 tartunnoista jäljitettiin ulkomaan matkoihin. Toiseksi yleisin tartunnan lähde oli työpaikka ja kolmantena tulivat ravintolat.

Marraskuun puolivälissä Aluehallintovirasto rajoitti yleisten tilaisuuksien istumapaikat 20 henkeen. Hieman myöhemmin 23.11. 2020 pääkaupunkiseudun koronaryhmä vetosi maan hallitukseen ravintolarajoitusten tiukentamiseksi. Ravintolat voivat olla auki yhteen asti yöllä, ja anniskelu piti lopettaa tuntia aikaisemmin. Ravintolat ja baarit olivat taas jatkuvassa kriittisessä seurannassa ja otsikoissa. Rajoitukset jatkuivat helmikuun loppuun 2021.

Silloinen tartuntatautilaki ei tarjonnut päätäntävaltaa aluepäättäjille, vaan se oli pitkälti valtion ylimmillä virkamiehillä. Lakiin toivottiin uusia ohjeita siitä, kuinka aluehallinto voi määrätä pyrkiä kaikella omalla osaamisellaan minimoimaan ravintoloissa tapahtuvaa lähikontaktien syntyä, rajoittaa sisäänpääsyä ja järjestellä pöytiä uusiksi. Uusi laki tulikin voimaan helmikuussa 2021 (Mäkijärvi 2022, 279.)

Uudet rajoitukset olivat nyt alueellisia päätöksiä, jolloin kunnat, THL ja aluehallintovirastot pääsivät vaikuttamaan rajoitustoimenpiteisiin ja rajoitusten laajuuteen. Tosin aina ei edes aluehallintokaan pystynyt vastaamaan ravintoloitsijoiden kiperiin anniskelu- ja terveysturvakysymyksiin, vaan elinkeinon ja yritysten oli valitettava hallinto-oikeuteen. (Lappi 2021d). Osin viranomaiset rauhoittelivat ja osin lisäsivät pelon tunnetta, jopa paniikkimielialaa. Rivikuluttajat, elinkeino ja yrittäjät olivat edelleen värittyneiden uutisten sekä kaikkitietävien ’asiantuntijoiden’, virkamiesten, poliitikkojen, toimittajien ja keskustelupalstojen valistuneiden näkemysten ja hämmentäjien varassa.

Omikron-muunnos iski Suomeen joulukuun alussa ja pakotti tiukentamaan ravintolarajoituksia. 21.12.2020 ravintoloiden aukioloaikoja lyhennettiin, ja samalla maahantulorajoituksia kiristettiin.

Tammikuun alussa vuonna 2021 HUS:n toimialajohtajien palaverissa ja ministeriössä ehdotettiin ravintoloita jälleen suljettaviksi ja jopa ulkonaliikkumiskieltoa. Ravintolat sulkeutuivatkin lähes kaikissa maakunnissa tammikuun alussa klo 18.00 ja alueellisia rajoituksia suositeltiin jatkettavaksi tammikuun loppuun. (Mäkijärvi 2022, 368–370.)

Toisen koronapandemian kärki osui maalis-huhtikuulle 2021. Maanantaina 1.3.2021 maassamme alkoivat poikkeusolot, ja valmiuslaki astui voimaan valtioneuvoston päätöksellä ja jopa presidentin suosituksella tai toteamuksella säännösten 105 ja 106 mukaisesti. Kahvilat, ravintolat, baarit ja yökerhot sulkeutuivat maanantaina 8.3.2021 kolmeksi viikoksi. Noutoruokaa sai hakea, ja henkilöstöravintolat olivat auki. Poikkeusolosäädös olikin hyvin poleeminen yrittämisen ja elinkeinon kannalta hipoen jälleen perustuslain ytimiä. Mäkijärvi (2022, 283–287) näki, että tämä rajoitustoimi oli koronan hallinnan kannalta erittäin tehokas. Hän myös korosti (jälkikäteen), että lainsäädäntöä pitäisi kuitenkin kehittää niin, että ruokaravintolat pitäisi erottaa anniskeluravintoloista.

15.4. 2021 pääministeri Sanna Marin ilmoitti, että ravintoloiden sulku ei enää ole välttämätöntä. Eduskunta hyväksyi ravintoloiden avaamisen niin, että aukioloaikoihin ja asiakasmääriin vaikuttaa paikallinen koronatilanne. (Mäkijärvi 2022, 292.) Uudellamaalla sai anniskella klo 17.00 asti.

Kaikkinensa erilaiset suositukset, ohjekirjeet ja päätökset toisen aallon alussa kevättalvella 2021 kuluttivat ravintoloitsijoiden voimia. Yhteiskunnallista ja lainopillista keskustelua oli ravintola-asiantuntijoiden ja yrittäjien lähes mahdotonta seurata, sillä osa rajoituksista oli perustuslakivaliokunnan mukaan lainvastaisia. Jotkut oikeusoppineet taas näkivät, että ravintolarajoitukset olisi voitu tehdä perustuslain 23. pykälän perusteella eduskunnassa.

Tilastollinen fakta kuitenkin oli, että rajoitukset ja rokotukset alkoivat purra, joskin on vaikea jälkikäteenkään arvioida, millä päätöksillä ja toimenpiteillä oli merkittävin vaikutus. Valmiuslaki päättyi huhtikuun lopussa. Tosin Krista Kiuru ja HUS olivat vielä kriittisiä. (Ks. Krista Kiurun kriittisestä asenteesta ja näkemyksistä koronan loppupuolella Hanski 2024, 191–204; Mäkijärvi 2022, 312–315.)

Toukokuun lopussa maahantulorajoitukset helpottuivat. Ulkomaan matkailu lisääntyi ja maahantulo sallittiin, jos matkustajilla oli todistus kahdesta rokotuksesta vähintään kaksi viikkoa ennen matkaa tai negatiivinen koronatesti kolme vuorokautta ennen matkaa tai testi rajalla. Myös alle kuuden kuukauden sisällä sairastettu koronainfektio oikeutti maahantuloon. Vasta juhannuksena 2021 ravintoloiden ja maahantulon rajoituksia kevennettiin.

Kesällä 2021 Pietarin jalkapallon EM-kisoista palanneet jalkapallokannattajat saivat vielä aikaan tartuntaryöpyn sekä kiivaan arvostelun iltapäivälehtien ja keskustelusivustojen palstoilla. Jäi kuitenkin huomaamatta, että Suomi oli pandemian hoidossa kansainvälisessä vertailussa maailman ykkönen.

Uudistetussa valtion hybridistrategiassa eli toimintasuunnitelmasta syyskuussa 2021 rajoituksia haluttiin lieventää ja yhteiskuntaa avata asteittain heti, kun 80 % kansalaisista oli saanut kaksi rokotetta tai kaikilla oli mahdollisuus saada rokote. Samalla luovuttiin koronan leviämisjaottelusta: perustaso, kiintymis- ja leviämisvaihe. Ravintolarajoitukset perustuivat kuitenkin edelleen jaotteluvaiheisiin ja ilmaantumisluvun seuraamiseen. (Ks. valtioneuvoston eri hybridistrategioista Stenvall ym. 2022, 51–56; Lappi 2021e.)

Sosiaali- ja terveysministeriön (Voipio-Pulkki, Pohjola, Koskela ja Siikavirta 2021, 46) laatiman Hybridistrategian Työ- ja elinkeinoministeriö -osiossa todetaan näin:

Koronapassi eli EU:n digitaalinen koronatodistus otettiinkin käyttöön 16.10.2021. Sen avulla pystyi todistamaan, miten monta koronarokotusta oli saanut. Passia edellytettiin ravintoloissa ja yökerhoissa, yleisötilaisuuksissa, sisäliikuntatiloissa, uimahalleissa, kylpylöissä, tanssipaikoissa, huvi- ja teemapuistoissa sekä kulttuuri- ja näyttelytiloissa. (Hanski 2024, 196.)

Tilaisuudet jaettiin pienen, kohtuullisen ja suuren riskin tilaisuuksiin. Koronapassin käytön rajoitukset koskivat ennen kaikkea leviämisalueiden kohtalaisen ja korkean riskin tilaisuuksia ja tiloja. Korkean riskin tilaisuuksia ja tiloja olivat esimerkiksi baarit, karaokeravintolat, yökerhot sekä massatilaisuudet, joissa istumapaikkoja ei ole määritelty. Kohtalaisen riskin tiloja ja tilaisuuksia olivat esimerkiksi yli 10 henkilön tilaisuudet ja ulkokatsomot, joissa istumapaikkoja ei ole määritelty sekä messut, joissa ei ole erityisjärjestelyjä kontaktien välttämiseksi.

Rajoitukset pysyivät vielä tiukkoina loppuvuodesta 2021 omikron-variantin levitessä, vaikka STM:n (Vopio-Pulkki ym. 2021) hybridistrategiassa esitettiin ja elinkeino halusi höllennystä. Hallituksella ei enää ollut käytössään poikkeuslakia. Lähes ainoaksi keinoksi muodostui alkoholin myymisen lopettaminen ravintoloissa kello 17.00. Myös aluehallintovirastot määräsivät lisäkokoontumis- ja yleisötilaisuusrajoituksia. (Hanski 2024, 197; Voipio-Pulkki ym. 2021, 46.)

Ravitsemisliikkeissä koronapassin käyttöä rajattiin 24.12.2021 alkaen niin, että anniskelu päättyi ravitsemisliikkeissä klo 21.00 ja aukiolo klo 22.00. Heti 28.12. alkaen anniskelu päättyi jo klo 17.00, ja ravintola meni kiinni klo 18.00. Ruokaravintoloissa anniskelu päättyi niin ikään klo 17.00 ja aukiolo sallittiin koronapassilla klo 18.00–20.00. Asiakaspaikoista saattoi anniskeluravintoissa olla käytössään maksimissaan 50 % ja ruokaravintoloissa 75 % normaalista asiakaspaikkamäärästä. Ravintolat edellyttivät koronapassin käyttöä koko aukiolonsa ajan koko maassa.

Näistä päätöksistä huolimatta omikron levisi vielä vuoden 2022 alussa tehokkaasti. Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana kuoli Suomessa enemmän koronapotilaita kuin vuonna 2022 yhteensä. Kansalais-kuluttajat ja etenkin palveluyritykset alkoivat olla lopen tympääntyneitä kaksi vuotta kestäneeseen koronaan ja vaatia yhteiskunnan avaamista. Jopa THL:n Mika Salminen sanoi, ettei rajoituksia voinut pitää yllä kaiken varalta, vaan niille piti olla syy. (Hanski 2024, 197–200.)

Koronapassin avulla oli rajoitettu rokottamattomien pääsyä ravintoloihin. Hallituksessa nähtiin, että rajoitusten ja sulkujen avulla rokottamattomia ihmisiä estettiin käymästä ravintoloissa, koska heillä oli 33-kertainen riski tehohoitoon joutumisesta rokotettuihin verrattuna. Ajatus oli, ettei sairaan- ja tehohoidon kapasiteetti ylikuormittuisi. Elinkeinossa olikin vastakkaisia näkemyksiä korona- ja rokotepassin käytöstä. Toisaalta liiketoiminta-, anniskelu- ja aukiolokiellot sekä koronapassivaatimukset vihastuttivat ja toisaalta toimialan piti osaltaan taipua eduskunnan, hallituksen ja viranomaisten edessä ja yrittää vaikuttaa sääntöjen nopeaan purkamiseen muiden EU-maiden tavoin. (Ks. toimialan problemaattisesta suhtautumisesta koronapassiin esim. Lappi 2022a.)

Koronarajoituksista luovuttiin 1.3.2022. Huhtikuussa THL lopetti valtakunnallisen maskisuosituksen. Kaikkinensa lähes kahden vuoden ajan toimiala, sen yritysten asema ja samalla koko palvelu- ja vieraanvaraisuuskulttuuri saivat kokea valtioneuvoston, eduskunnan, aluehallintovirastojen, koronakoordinaatioryhmien ja viranomaisten vastustuksen. Elinkeino teki lukuisia kanteluja hallituksen päätöksistä ja yritykset runsaat sata valitusta hallinto-oikeuksiin kokoontumis-, yleisötilaisuus- ja asiakastilarajoituksista sekä Valtiokonttorin tukipäätöksistä. (Ks. koronan kokonaisvaikutuksista elinkeinoon Karikallio ja Arovuori 2023; Lappi 2022b.)

Kotimaisille matkailu- ja majoitusyrityksille tuli uusi isku, kun koronakriisin rinnalle nousi vuonna 2022 toinenkin kansainvälinen ja eurooppalainen kriisi Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Myös Suomessa yleinen huomio siirtyi selvästi tähän sotaan. Kuvassa kolme on esitetty vertaileva kiinnostusta koskeva käsiteanalyysi COVID-19, Venäjän ja Ukrainan sodan ja Venäjän osalta. Tämä kuva osoittaa huomion siirtymisen Suomessakin koronakriisistä Ukrainan ja Venäjän sotaan.

Kuva 3. Kiinnostus Suomessa käsitteisiin COVID-19, Russo-Ukrainan War ja Russia (Google Trends Data 18.3.2024)

Pandemian vaikutukset kotimaisten ravintoloiden liiketoimintaan

Mara-ala ja pk-palveluyritykset olivat viimeisten vuosikymmenten varrella tottuneet dynaamiseen – ellei jopa hypersykliseen – toimintaympäristöön. Hotelli- ja ravintolaketjut olivat kestäneet vuosien 1991–93 laman, SARS-pandemian (2002–04), finanssitavaratalo Lehman Brothersin kriisin (2008) ja Eyjafjallajökull-tulivuoren purkauksen (2010) seuraukset. Valveutuvimmat yrittäjät sekä toimintaympäristö-, matkailu- ja ravintolatutkijat tiesivät ennustekarttojen sisältävän globaalin tautiriskin mahdollisuudet ja aikaansaamat kriisit (ks. pandemiasta ja ennusteista esim. Kaivo-oja 2020, 234-235; Räisänen 2018). Nyt pandemia-aallot ja niiden aikaansaamat viranomaispäätökset, rajoitukset ja suositukset aiheuttivat merkittävän mara-palvelujen ja -tuotteiden kysynnän romahduksen. (Heikkinen 2023.)

Karikallio ja Arovuori (2023) osoittavat MaRan teettämässä raportissa Koronapandemian ja rajoitusten vaikutukset matkailu- ja ravintola-alaan. Yhteenveto ja johtopäätökset, kuinka kotimaiset mara-yritykset joutuivat erikoisasemaan suhteessa vähittäiskauppaan ja Alkoon sekä miten ne joutuivat ja kykenivät toimimaan nopeasti asetettujen, ennakoimattomien ja ankarien rajoitusten edessä.

Kotimaiset ravintolat menettivät pandemiavuosina 2020–21 tuloja 3,14 miljardia euroa vuoteen 2019 verrattuna, kun taas päivittäistavarakaupat ja Alko tuottivat lähes saman verran. Elintarvikkeiden, alkoholittomien juomien ja alkoholijuomien vähittäismyynti kasvoi saman kahden vuoden aikana 2,93 miljardia euroa. Valtiovalta rajoittikin ravintolaelinkeinon asemaa suhteessa vähittäiskauppaan. Kansantaloudellisesti pandemia ei kuitenkaan aiheuttanut suurta elintarvike- eikä ruoka-alan romahdusta, mutta ravitsemisalalle menetykset olivat tuntuvia myyntien romahtaessa. (Karikallio ja Arovuori 2023, 3–4; Mara 2023.)

Mara-alan liikevaihdon laskuissa oli toimialan sisällä ja yritysten välillä suuria eroja koronavuosien aikana. Pahimmat tappiot tekivät suuret matkailu- ja hotellitoimijat kuten Finnair, Finavia ja Scandic Hotels. S-ryhmä (sis. alueosuuskaupat) pystyivät kompensoimaan raskaita mara-kaupan tappioitaan lisääntyneen ruokakauppansa kautta. Hotellien liikevaihto väheni keskimäärin yli 40 %, monilla paikkakunnilla jopa enemmän. Osa hotelleista sulkeutui tilapäisesti kokonaan tai myi edullisia majoituksia erikoisryhmille ja opiskelijoille. Esimerkiksi Hotel Haaga varasi kolmannen kerroksen siiven kokonaan koronakaranteenilaisille. Monet leirintäalueet ja mökkivuokrausyritykset taas menestyivät koronavuosina hyvin. (Ks. eri toimintasegmenttien liikevaihdon kehityksestä Karikallio ja Arovuori 2023.)

Eri maakunnat olivat myös erilaisessa asemassa. Helsinki ja Lappi menettivät valtaosan matkailutulostaan, kun ulkomaiset matkailijat jäivät tulematta. Osasyy oli valtioneuvoston, jonka matkustusrajoitusten sääntelyn valmistelu ja päätöksenteko oli Timo Lapin (2020b) mukaan hyvin sekavaa. Elinkeino halusi Suomen matkailun avautuvan muiden EU-maiden tavoin ja lieventävän tiukkoja matkustusrajoituksia. Elinkeino vastusti laajasti STM:n lakiehdotusta ja piti sitä ylimitoitettuna koronaviruksen estämiseksi. Hallitukselle ja viranomaisille tarjottiin monia terveysturvallisen matkailun malleja, testaamisen ja pikatestaamisen keinoja, mutta heikoin tuloksin. (Ks. yöpymislukujen ja matkailutulon romahtamisesta Peltoniemi 2021a, 2021b; matkustusrajoituksista Massa 2021; ks. myös koronan alkuvaiheen hallituksen toimenpiteiden vaikuttavuudesta ja mitoituksista Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2020 ja Saari 2020.)

Onneksi kotimaiset yhä useammat matkailijat suosivat tunturi-, maakunta- ja luontokohteita sekä luontoreitistöjä – joskin nämä matkat olivat enemmän tarkan budjetin omatoimi- ja vapaa-ajan matkoja. Näilläkään matkoilla ei juurikaan ravintolapalveluita käytetty osin säästäväisyyden, osin tartuntapelon ja muuntuvien aukiolosäännösten takia. Näiden kaikkien tekijöiden seurauksena ruoan ja juomien keskiostokset jäivät pieniksi. Yleisesti ravitsemisalalla laskivat eniten vuosina 2020–21 yö- ja juomaseurusteluravintoloiden sekä henkilöstö- ja opiskelijaravintoloiden liikevaihdot. (Heikkinen 2023; Karikallio ja Arovuori 2023, 4–7.)

Juomaseurusteluravintoloiden, pubien, baarien ja yökerhojen liiketoiminta oli hyvin vaihtelevaa ankarien sulkujen ja lepattaneiden aukiolorajoitusten takia. Yhden tunninkin lisäajat ruoka- ja anniskeluravintoloissa olisivat parantaneet kassavirtaa. Toisaalta myynnit myös elpyivät nopeasti heti, kun terassit avautuivat ja aukioloajat pidentyivät. Ruoankuljetusyritykset, pikaruokaravintolat ja ruoan ulosmyyntiä harjoittaneet ravintolat menestyivät pandemian aikana varsin hyvin. Erityisesti pikaruokaravintoloiden autokaistat (drive-in-ravintolakonseptit), uudet digisovellukset, mobiilitilausjärjestelmät ja kotiinkuljetuspalvelut olivat suosittuja palveluratkaisuja.

Kotimaiset elinkeinotuet olivat muihin EU-maihin verrattuna vähäiset. Euroopan komission vertailussa Suomen maksamat korona-avustukset olivat suhteessa bruttokansantuotteeseen EU:n kolmanneksi matalimmat. Hallituksen ja eduskunnan päätöksiin perustuneet pk-yritysten tukipaketit ja kehitysrahoitushakemukset kanavoitiin ELY-keskusten, Business Finlandin ja Valiokonttorin kautta. ELY-keskukset ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus) maksoivat joukkomaksatuksena ilman erillistä hakemusta hyvitystä ravintoloiden lakimääräisen sulkemisen ajalta. Hyvityksen perusteena oli myynnin lasku joko verrattuna huhti–toukokuun 2019 keskimyynnistä tai tammi–helmikuun 2020 keskimyynnistä huhtikuun 2020 myyntiin. Myyntidata laskettiin arvonlisäilmoituksista. (Karikallio ja Arovuori 2023; Suominen 2020a, 2020b.)

Valtiokonttorin kustannustukijärjestelmä epäonnistui kuitenkin aluksi pahasti, ja elintärkeää kriisirahaa jäi jakamatta tiukkojen hakukriteerien takia. Lapin (2021a) mukaan virheinä olivat 30 % liikevaihdon alenemisen omavastuu ja yhteenlaskettujen tukien enimmäismäärä 800 000 euroa. Jos yrityksen liikevaihto laski 40 %, se sai tukea 10 %. Pienyritysten (enintään alle 49 työntekijää) oli mahdollisuus hakea sulkemiskorvauksia 2 000 eurosta 1 000 000 euroon asti. Myöhemmillä tukikierroksilla sähköinen hakemusmenettely koheni ja prosessi sujuvoitui. (Ks. kustannustuista myös Lappi 2021b; Rasimus 2021; Suominen 2022a, 2021a, 13.)

KEHA-keskuksista haettiin uudelleentyöllistämisen tukea. Yksinyrittäjät puolestaan hakivat pienrahoituksia kotikunnistaan ja suuryritykset vaihtovelkakirjalainoja tai osakesijoituksia Teollisuussijoitukselta. Elinkeinolta tuli muitakin tukimuotoehdotuksia: esimerkiksi arvonlisäverojen poistaminen tai arvonlisäverokantojen pienentäminen keväältä 2021 tai määräajaksi. (Karikallio ja Arovuori 2023; Peltoniemi 2020, 24; Suominen 2020a, 6–7.)

Mara-alan yritykset menestyivät hyvin kotimaisten tukien haussa verrattuna moniin muihin toimialoihin. Erityisesti PK- ja mikroyrityksemme onnistuivat hakemaan vuosina 2020 ja 2021 varsin runsaasti suoria yritystukia, lainoja ja takauksia suhteessa suuryrityksiin. Sen sijaan koronan alkupuolella keskisuuret ja suuret matkailukeskukset sekä hotelliketjut jäivät lähes ilman koronatukia, ja ne joutuivat etsimään rahoitusta velka- ja pääomamarkkinoilta. Vasta sulkemiskorvausten ja kustannustukien neljännellä kierroksella pääsivät myös suuremmat yritykset avustusten piiriin. (Karikallio ja Arovuori 2023, 5–7; Suominen 2021b.)

Elinkeino sai valtiolta tukia yhteensä 457 miljoonaa euroa koronavuosina 2020 ja 2021. Lisäksi lomautusjärjestelmä pienensi yritysten palkka- ja sivukuluja MaRan arvion perusteella noin 600 miljoonaa euroa. Kaikkinensa koronatuilla kompensoitiin vuosina 2020 ja 2021 noin 9 % majoitus- ja ravitsemistoiminnan yritysten liikevaihdosta. Tukien osuus vaihteli huomattavasti alatoimialoittain. Esimerkiksi lounas- ja henkilöstöravintoloissa tukien osuus jäi vähäiseksi. Koronatuki kattoi keskimäärin 8 % hotellien liikevaihdon laskusta ja ravintoloiden liikevaihdon laskusta runsaan viidenneksen. (Karikallio ja Arovuori 2023, 5–7.)

Pandemian alkuvaiheessa yritystukien hakuvaatimuksia ja sittemmin tukipäätöksiä oli toisinaan hankalaa ymmärtää. Maksatukset vaihtelivat, myöhästelivät ja oikaisupäätökset venyivät. Keväinä 2020 ja 2021 yrityksille maksettiin sulkemiskorvausta vain toimitilojen täydellisestä sulkemisesta. Keväällä 2022 pystyi saamaan korvausta myös asiakastilojen osittaisesta sulkemisesta ja kielletyistä yleisötapahtumista. Yleisesti yritykset pitivät suoria tukia välttämättöminä, koska suorien tukien, lainojen ja takausten avulla pystyttiin edes jotenkuten jatkamaan liiketoimintaa. Yleisesti yritykset pitivät saatuja koronatukia riittämättöminä suhteessa liikevaihdon menetyksiin. (Karikallio ja Arovuori 2023, 5–7, 10; Rasimus 2020, 19–20; Suominen 2022a, 2022b, 15.)

Suurin osa yrityksistä reagoi heti maaliskuusta 2020 liikevaihdon vapaaseen äkkipudotukseen henkilöstölomautuksin, osa-aikaisten ja kausityöntekijöiden tuntivähennyksin tai irtisanomisin. Määräaikaisten sopimuksia ei jatkettu, eikä uusia sesonkityöläisiä palkattu. Esimerkiksi Scandic Hotels Oy lomautti koko henkilöstönsä yli 2 000 henkeä johtoryhmänsä mukaan lukien. Scandicin työllistävä vaikutus oli vuonna 2020 peräti 5 000 henkilöä, joten myös moni hotelliketjun alihankkija kuten siivousyritys joutui lomauttamaan pandemian seurauksena henkilöstöään. (Rasimus 2020, 17.)

Työvoima joutui yhtä lailla mukautumaan toimintaympäristön radikaaleihin muutoksiin. Moni työntekijä haluttiin heti kesäksi takaisin, kun markkinat avautuivat, mutta loppuvuodesta 2020 palvelujen kysynnän vähetessä ja uuden viruksen edetessä uudet lomautukset olivat taas edessä. Monelle tuli kutsu töihin kesällä 2021, kun taas loppuvuosi ja vuodenvaihe 2021–22 olivat lomautusten aikaa. Ikävimmillään työntekijä saattoi saada kolmet lomautuspaperit pandemian aikana.

Karikallion ja Arovuoren (2023, 7) mukaan vuosina 2020 ja 2021 mara-alan työvoimapanos laski kokonaisuudessaan 37 % vuoteen 2019 verrattuna. Yksityissektorin työllisten määrä putosi 91 100 henkilöstöstä 78 100 henkilöön vuonna 2020 edellisvuoteen 2019 verrattuna (Lith 2021). Pandemian rauhoituttua lomautusaallosta seurasi puolestaan työvoimapula, koska osa palvelu- ja keittiötyöntekijöistä oli vaihtanut työpaikkaa esimerkiksi vähittäiskauppaan tai IT-alalle tai siirtyi opiskelemaan.

Lähes kaikki mara-alan yritykset joutuivat tekemään rajuja kustannusleikkauksia. Vuokravapautuksista, -alennuksista, -viivästyksistä ja -lykkäyksistä neuvoteltiin. Ostot minimoitiin tai lopetettiin sekä laite- ja tilainvestointeja siirrettiin. Rahoittajien, juoma-, laite- ja raaka-ainetoimittajien sekä partnerien kanssa sovittiin uusista maksuajoista ja hinnanalennuksista. Ravintolayritykset pyrkivät saamaan vuokra-alennuksia tai -vapautuksia kiinteistönomistajilta. Vuokranantajien suhtautuminen vaihteli nihkeästä ymmärtävään – toisinaan jopa anteeksiantavaan. Helsingin kaupunki ja monet kunnat suhtautuivat pääosin myönteisesti vuokranmaksun helpotuksiin, mutta eläkeyhtiöt ja varsinkaan ulkomaiset kiinteistösijoittajat eivät. (Honkakumpu 2021; Larnemaa 2020; Peltoniemi 2021a; Rasimus 2020, 18–19.)

Aittoniemi (2020a) pystyi ilmoittamaan MaRan jäsenyrityksille, miten suomalaiset eläkevakuuttajat vapauttivat ravintolat vuokrista huhti- ja toukokuun ajaksi, koska niiden toiminta kiellettiin lailla. Sen sijaan hotellien ja kylpylöiden toimintaa ei rajoitettu lailla, ja ne jäivät näin juridisesti ilman vuokrankevennyksiä, vaikka matkailijat eivät päässeet maahan, kokoontumisia ei sallittu ja ihmisten liikkumista rajoitettiin. MaRa ja yritykset vetosivatkin vuokranantajien yhteiskuntavastuuseen vuokrien kohtuullistamiseksi liikehuoneiston vuokrauksesta annetun viidennen ja oikeustoimilain 36. pykälän mukaisesti; olosuhteet olivat muuttuneet merkittävästi vuokrasopimuksen tekemisen jälkeen.

Kokous-, kongressi-, messu- ja tapahtumatalojen sekä henkilöstö- ja opiskelijaravintoloiden toiminta oli koronavuosina raskaasti tappiollista, ja kaikki ne eivät ole vielä tämänkään raportin kirjoitushetkellä (talvi 2024) täysin palautuneet vuoden 2019 myynteihin. Lisääntynyt etätyö ja -opiskelu vähentävät henkilöstö- ja opiskelijaravintoloiden myyntejä edelleen. Tällä on myös suuri kansanterveydellinen, yhteisöllinen ja sosiokulttuurinen vaikutus, kun työntekijät ja opiskelijat nauttivat useammin lounaansa kotona yhdessä aterioinnin ja monipuolisten ravintolalounaiden sijaan.

MaRa teki vuonna 2022 koronakanteen keväällä 2020 valtiovallan ravintola-alalle asettamista lukuisista rajoituksista, joilla puututtiin ravintola-alan yrittäjien perustuslaillisiin oikeuksiin harjoittaa yritystoimintaansa. Kysymyksiä oli runsaasti: Kohteliko valtiovalta ravintola-alaa yhdenvertaisesti? Syrjikö se rajoituksillaan yhtä toimialaa? Mikä oli omaisuuden ja yrittämisen suoja Suomessa? Millä edellytyksillä ja perusteilla yritystoimintaa voitiin säännellä tai rajoittaa? Kaikkien rajoitusten tuli olla välttämättömiä. Olivatko ne? Olivatko asetetut rajoitukset oikeassa suhteessa niillä tavoiteltuihin päämääriin nähden? Olisiko samaan lopputulokseen koronaepidemian hidastamisessa päästy myös ravintolatoimintaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä? Olivatko rajoitusmääräykset sekä niitä koskeva lainsäädäntö ylipäätään riittävän perusteltuja? Huomioitiinko rajoituksissa riittävästi tuolloin tiedossa ollut lääketieteellinen asiantuntijatieto?

Elinkeinon kannalta korona-ajan suurimpia virheitä oli kriisijohdon suominen sosiaali- ja terveysministeriölle, jolla ei ollut vaihtoehtoisia suunnitelmia ja jonka kriisijohtaminen oli varsin jäykkää (Hyytinen 2021). STM on tunnettu siitä, että se katsoo hotelli- ja ravintola-alan ilmiöitä hyvin suppeasti ja osoittaa hyvin heikkoa yritystoiminnan tuntemusta. (Lappi 2021c, 2021e, 2022b, 2022c) Myös koronajohtamisen toimivaltasuhteet sekä STM:n ja TEM:n yhteistoiminta oli puutteellista korona-aikana (ks. koronajohtamisesta Stenvall ym. 2022, 142-147; TEM:n huomioita Onnettomuustutkintakeskuksen raporttiin 2021, 104). Kaikkinensa poikkihallinnollisen yhteistyötä ja varsinkin sen koordinointia olisi pitänyt lisätä ja tehostaa (Stenvall ym. 2022, 108).

Pandemia oli rankka taakka monelle ravintolayrittäjälle, liikkeenjohtajille ja henkilöstölle. Moni yrittäjä ja työntekijä lamaantui, väsyi, masentui tai uupui. Erityisen hankalaa oli käydä YT-neuvotteluja ja varsinkin, kun elintärkeää henkilöstöä piti pakkotilanteessa lomauttaa. Osa työntekijöistä ymmärsi hyvin tilanteen dramaattisuuden ja poikkeuksellisuuden sekä kulujen nopean vähentämispakon, kun taas osa koki sokin. Liikkeenjohdon edustajien ja yrittäjien oli hyväsydämisyydestään ja kaikista sympatioistaan huolimatta yritettävä työskennellä liiketaloudellisesti ja järkevästi sekä pelastaa mitä saattoi pelastaa – ja kaikesta huolimatta yrittää rakentaa tulevaa. (Ks. yrittäjien voimavaroista kriisin aikana mm. Lappi 2021c; Rasimus 202, 17–18.)

Ravintoloitsija Jorma Railonkoski ehti näkemään koronan vielä viimeisinä elinvuosinaan. Hän menehtyi loppuvuodesta 2022. Hänen sosiaalisen median kirjoituksensa 9.1.2022 Yhden totuuden maa kiteyttää hyvin tuon ajan yrittäjän tuntoja.

Myös TV-kokki, yrittäjä Akseli Herlevillä (2022) tuli mitta täyteen. Hän tilitti pandemia-ajasta Facebookissa ja Viisi Tähteä -verkkosivustolla 22.1.2022 lähtökohtanaan ja tiivistetysti tämä: Koska en tiennyt, mitä pitäisi tehdä, oli parempi tehdä jotakin.

Herlevi kiteyttääkin monen ravintoloitsijan ja pk-yrittäjän korona-ajan realistiset ja pettyneet äänenpainot, liiketaloudelliset pelastusratkaisut ja tuet seuraavasti.

Eeropekka Rislakki (2022, 2021a, 2021b, 2020) oli vielä kriittisempi. Hän osoitti lukuisissa henkilökohtaisissa viesteissään, kolumneissaan ja puheenvuoroissaan STM:n ja hallituksen halveksuvan avoimesti ravintolakulttuuria. Pandemia paljasti terveydenhuollon alentuneen kantokyvyn ja sote-kriisin – kulttuuri-, ravintola- ja tapahtuma-alat joutuivat sijaiskärsijöiksi. Toki sosiaali- ja terveyspolitiikan tilannekuvaa ja muutoskarttaa oli ohjannut jo vuosikymmenet julkisen talouden kestämättömyys ja väestörakenteen muutos, mutta nyt pandemia tarjosi puolustuskeinon hyvinvointivaltion pelastamiseksi (ks. hyvinvointivaltion toimintakykyisyydestä Kuhmonen 2020, 204-205; Saari 2020, 128, sen rakentamisesta koronan jälkeen Saari 2020). Korhosta (2023) lainaten ja Rislakkia (2022) mukaillen ja täydentäen ravintola-, kulttuuri- ja tapahtumatoimialojen, yritysten ja työntekijöiden saattoi todeta olevan teatraalisen rajoituskierteen ja lakisodankäynnin poliittisia vankeja.

Siinä pelissä ja taistelussa keinot olivat ankaria ja peiteltyjä. Päätösten ja tekojen haluttiin näyttäytyvän rationaalisina, vaikka taustalla oli ideologisia tavoitteita ja toimintatapoja. Toimiala näytti joutuneen kaikkialla maailmassa hetkeksi nationalismin ja kontrolliyhteiskunnan uhriksi, kun rajat sulkeutuivat ja jokainen maa ryhtyi toimimaan omien, oletettujen etujensa mukaisesti. Pandemia tarkoitti kansallisvaltioiden paluuta ja sen mukaista politiikkaa. (ks. yhteiskunnan rooleista koronan jälkeen Pantzar 2020, 95-96; kansallisvaltioiden sisäänpäin kääntymisestä Häkkinen 2020, 138 sekä kansallisesta päätöksenteosta Rislakki 2022.)

Rislakki (2022) avarsi näkymää Eurooppaan. EU-maiden hallitukset kieltäytyivät näkemästä koronapäätöstensä lopputuloksia. Syntyi kopioituja suosituksia, lakeja, asetuksia, sulkuja, sakkoja, testejä, passeja ja rajoituksia sekä vaatimus ja usko tehtyjen toimien pätevyyteen sekä moraaliseen ja lailliseen hyvyyteen.

Maamme ongelmaksi paljastui epätasa-arvoisuus. Koronaan sairastuneet, mutta ’oireettomat’ perheenjäsenet ja henkilöstö kävivät töissä, jos etätyöhön ei ollut mahdollisuutta. Oireettomat lapset ja nuoret kävivät päiväkodeissa ja koulussa, aikuiset työpaikoillaan ja asioillaan: kaupassa, virastoissa ja kirjastoissa. Tehtaat ja virastot pyörivät. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan, kun ravintolat sekä kulttuuri- ja tapahtuma-alat olivat yhä tiukkojen rajoitusten kohteina. (Rislakki 2022.)

Julkisen sektorin ohjeistus vapautti työntekijät ja koululaiset sekä päiväkoti-ikäiset lähes kokonaan koronarajoituksista. Osoittautui, että mara-alalla, kulttuurilla ja tapahtumilla eikä niiden sadoilla tuhansilla työntekijöillä ole arvoa tai merkitystä – ainakaan virkamiesten ja ministereiden mielestä. Varsinkin tiukoissa, kohdennetuissa ja pitkitetyissä rajoituksissa oli nähtävissä merkkejä jopa avoimesta vihamielisyydestä kulttuuria ja ravintoloita kohtaan. (Rislakki 2022.)

Rislakki (2022) pohti hybridistrategiassa ja sen toimintasuunnitelmassa sekä yleisessä pandemiaviestinnässä olevan kyse peitetarinasta, jonka tarkoituksena oli näyttää päätöksenteon jämäkkyyttä – osoittaa, että hallitus ja ministeriöt hallitsevat asian. Jopa eduskunnan perustuslakivaliokunta pyrittiin ohittamaan. Taustalla oli vanha yli satavuotinen perinne, jossa STM:n virkamiehet halusivat vähentää ravintoloiden alkoholimyyntiä ja vahvistaa Alkon asemaa.

Suuri kiista muodostui myös vakuutuslaitosten ja ravintoloitsijoiden välille. Moni yritys oli ottanut epidemiavakuutuksen ajatellen sen korvaavan muun muassa (korona)pandemiasta aiheutuneet liiketoiminnan keskeytyskulut. Viranomaispäätöksellä syntyneet liiketoiminnan keskeytykset eivät kuitenkaan kuuluneet esimerkiksi Pohjola Vakuutuksen epidemiakeskeytysvakuutuksen piiriin, vaan siihen nähtiin sisältyvän vain ruokamyrkytystapaukset. Yritykset kiistelivätkin vakuutuslaitoksen kanssa, kuuluivatko sulut sopimusehtoihin, ja osa lähti käräjöimään asiasta. (Aittoniemi 2020b; Hämäläinen 2021.)

Ruokaravintoloiden toiminta- ja palveluratkaisuja

Pandemia oli ravintoloille ja niiden johdolle täysin uusi liiketaloudellinen ja toimintakulttuurinen kriisi, johon piti reagoida nopeasti ja kustannustehokkaasti. Pahimmin kärsineitä toimialoja olivat kuitenkin hotellit, henkilöstö- ja opiskelijaravintolat sekä kongressi- ja messukeskukset.

Yritysten ensisijaiseksi keinoksi muodostui kulujen leikkaus ja vakituisen henkilöstön lomauttaminen sääntöjen mukaisesti. Vuokratyövoimaa ei käytetty, eikä kausityöntekijöitä sillä haavaa tarvittu. S-ryhmä pystyi siirtämään osan henkilöstöstään Prismoihin ja vähittäiskauppoihin, mutta suurin osa suurista hotelli- ja ravintolaketjuista sekä pk-yrityksistä lomautti työntekijänsä, myös johtoryhmien edustajia. Pk-yrityksissä omistajat jopa jättivät palkkaansa nostamatta.

Tärkeää oli niin ikään neuvotella vuokra-, sähkö-, vakuutus-, tukku- ja panimosopimuksensa uudestaan. Yritykset joutuivat myös tekemään mittavia järjestelyjä lainojen takaisinmaksujen, työeläkkeiden maksujen ja verojen suhteen. Joidenkin yrittäjien piti myydä omaisuuttaan ja tavaraa tai ottaa lisää lainaa sekä asettaa oman perheen kiinteistö vakuudeksi.

Moni tilaus-, tapahtuma- ja catering-yritys pystyi siirtämään ennakkomaksettuja ja vahvistettuja yritystapahtumia, etukäteistilauksia ja -tapahtumia epämääräiseksi ajaksi eteenpäin – syksyyn tai jopa seuraavaan vuoteen. Lahjakorttien ja sarjalippujen voimassaoloaikoja siirrettiin. Kanta-asiakkaille piti keksiä tapoja saada heidät yrityksen pelastamistalkoisiin.

Yrittäjät käyttivät paljon aikaansa myös koronatukien ja -lainojen hakemiseen. Niitä haettiin kiireisesti ELY:n, TEM:n, Finnveran ja Business Finlandin kautta yritysten digiloikkaan: langattoman teknologian, digitaalis-fyysisten konseptien, uusien palvelujen, tuotteiden ja elämysten, sähköisen markkinoinnin sekä uusien ruokalistojen kehittämiseen. Hakemukset tehtiin joko itse tai pyydettiin konsulttitaloja, yksittäisiä neuvonantajia tai oppilaitoksia työstämään yrityksille rahahakemuksia, sillä jokainen ravintoloiden kiinniolopäivä maksoi rahaa. Samalla konsulttiasiantuntijat saivat sisällytettyä tärkeitä kehittämis- ja koulutuspäiviä mukaan näihin hakemuksiin. Päävaatimus hakemuksissa oli, että yrityksen piti löytää uusia palvelu- ja myyntiratkaisuja ehtyneitä kassavirtoja korvaamaan sekä ennen kaikkea päästä digitalisoimaan markkinointiaan

Kirjavat ja muuntuvat aukiolomääräykset hermostuttivat niin pienyrittäjät ja henkilöstön kuin myös asiakkaat. Ravintolat olivat välillä auki ja välillä kiinni. Usein ei edes ravintolaketjun johto, yrittäjä eikä henkilöstö tiennyt, milloin sulkea ovet ja milloin avata. Asiakaspaikkarajoitukset vaihtelivat välillä 50–75 % . Yrityksissä ei tiedetty tarkasti, miten ravintolatarkastajat aukiolo-, valomerkki- ja sulkemisoloajat määräsivät ja niitä tarkkailivat. Toimialan Facebook-keskustelupalstoilla spekuloitiinkin, suljetaanko ravintola klo 24.00 niin, että anniskelu loppuu klo 23.00 ja sitten ravintola avattaisiin taas klo 0.00 vai vasta klo 9.00.

Ravintolamestarit Oy:n toimitusjohtaja Eeva Mertanen kertoi vuoden 2020 huhtikuun Vitriinissä, miten yritys ajoi alas 8 yksikköään heti maaliskuussa. Kiinnipistämispäätös tehtiin jo kaksi viikkoa ennen ravintoloiden sulkemismääräystä, sillä liikevaihto putosi 98 % maaliskuun toisesta viikosta. Vain ylin johto ja omistajat jäivät valmistamaan mukaanotettavia ruokia. (Rasimus 2020, 17.)

Moni ruokaravintola hienoista ruokaravintoloista pikaruokaravintoloihin pyrki sulkuaikana sinnittelemään etsimällä hittituotteilleen uusia kanavia ja markkinoita myymällä tuotteita itse ulos tai laajentamalla jakelukanavaansa esimerkiksi K-kauppaan. Toinen tapa oli pyrkiä itse cateraamaan ja kuljettamaan ruokaa tai antaa ruoankuljetusyritysten viedä ruoka-annoksia ihmisten koteihin sekä työ- tai piilopaikoille. Haastavaksi tilanteen teki se, että henkilöstöä ei välttämättä ollut, eikä tuotteiden todellista kysyntää voitu tietää. Kriisin kesto ja pandemian eteneminen olivat myös lähinnä arvailujen varassa. (Lampén 2021a; 14; Mikkola 2023.)

Varsinkin pääkaupunkiseudulla ruoan ulosmyynnin suosio kasvoi, ja ruoan kotiinkuljetusyritysten liiketoiminta vahvistui. Syntyi uusia ruoan myyntikanavia ja sähköisiä tilausalustoja, koska kaikki yrittäjät eivät olleet tyytyväisiä Woltin ja Foodoran provisioihin. Kuljetuspalveluyritykset ottivat peräti 20–30 % palkkion asiakashinnasta. Moni ruokaravintola pyrki korkeasta kuljetuskulusta huolimatta tekemään oman off-restaurant-strategiansa analysoimalla sähköisten alustojen kävijä- ja tilausvirtoja sekä pohtimalla, mistä kaikista kanavista voisi heidän ruokatuotteensa tilata ja maksaa. Esimerkiksi Noho Partners kokeili Helsingissä kesällä 2020 haamukeittiö-konseptia. Kyseessä oli noutoruokaa tuottava valmistuskeittiö. Ravintolat oppivat myös muotoilemaan sopivia ’ota mukaan’ -menuita, -aterioita ja -ruokia sekä suunnittelemaan sopivia ruokatuotepaketteja kylmä- ja lämpöpakkauksineen. (Take away -liiketoiminnasta ks. Lampén 2021a, 15–16 ja take away -kulttuurista Ohtonen 2021.)

Yritykset kehittivät kilvan uusia ruokatuotteita, erityisesti mukaan otettavia pikaruoka- ja lounasannoksia, ruokapusseja, viikonlopun ruokakoreja, eväskoreja ja lahjoja. Järjestettiin virtuaalijuhlia ja maistajaisia, kun ruoat tai raaka-aineet toimitettiin paikan päälle. Esimerkiksi Olo Group kehitti Olo Dine at Home -konseptin, jossa asiakas pystyi tilaamaan etukäteen 3–5 ruokalajin kokonaisuuden ja jonka asiakas saattoi lämmittää ja viimeistellä kotonaan. Myös viinipaketin toimittaminen oli mahdollista. (Lampén 2021a, 16.)

Compass Group toimitti ja myi pääkaupunkiseudulla Amica-ruoka-autostaan take away -ruokaa ja -aterioita. Opetusravintola Perhon ravintolapäällikkö ja oppilaat kiersivät ruokarekallaan Länsi-Helsinkiä ja myivät kylmiä annoksia. Periscope- ja Penelope-ravintolat myivät kotiruokabokseja ulosmyyntiin. Toothpics and Honey Oy:n Dylan-ravintolat puolestaan rakensivat Kotiboksi-tuotteen auttamaan etä- ja toimistotyöläisiä. Lounaslaatikon suunnittelutyö oli tarmokasta ja työlästä, mutta myyntivolyymit jäivät heikoksi etätyön yhä vain laajetessa. (Lampén 2021a, 13; Mikkola 2023.)

Koronan hieman helpotuttua ja ravintola-kahviloiden taas auettua ravintoloiden palvelukäytäntöihin ja palveluprosesseihin tehtiin runsaasti muutoksia. Asiakasmääriä oli pakko säätää, koska kaikilla piti olla pöytä tai muu taso. Turvavälejä piti luoda sekä ruokapöytiä ja -tuoleja vähentää salista niin, että asiakkaiden ja seurueiden välillä oli riittävä etäisyys. Omavalvontaa tiukennettiin. Ravintolasaleihin, huvipuistojen ulkoalueille ja terasseille rakennettiin ’turvavälejä’ ja ’terveysturvallisia’ asiointipisteitä. Asiakaspaikat puolitettiin. Ruoka- ja juomaseurusteluravintoloihin designattiin isompia pöytä- ja tuolietäisyyksiä sekä tehtiin pitkiä kattausetäisyyksiä. HOK-Elanto rakennutti jopa pieniä neljän hengen seurueelle sopivia, läpinäkyviä muovisia ateriointi- ja seurustelutiloja. Käteismaksamista vältettiin tai se jopa kiellettiin.

Paikkoja siivottiin vinhasti. Lisäksi tavaroihin ja pintoihin koskettelua pyrittiin vähentämään. Haaga-Helian palvelumuotoilijaopiskelijat suunnittelivat Finavialle Touchless-ratkaisuja, multiturvallisia matkailukäytäviä ja Check-In-konsepteja. Hotellit suunnittelivat yhtä lailla vähäkontaktittomia palveluja esimerkiksi sisäänkirjautumis- ja maksamisvaiheisiin. Ravintoloihin tuli lisää digitaalisia menuita, ja pikaruokaravintoloihin kehitettiin keinoälyohjattuja langattomia tilaus- ja kassajärjestelmiä. Kaikki nämä sensoriteknologiat vilkastuttivatkin itsepalvelupisteiden ja -kassojen tuloa hotelleihin sekä tilausautomaattien leviämistä pikaruokaravintoloihin ja joihinkin henkilöstö- ja opiskelijaravintoloihin.

Kokoushotellit investoivat fyysis-digitaalisiin kokouksiin, hybriditapahtumiin ja etenkin virtuaalitapahtumiin hankkimalla striimauslaitteistoja ja -ohjelmistoja. Paikan päältä lähetettiin kotikatsomoihin ja -ruutuihin suoraa elävää ja nauhoitettua sisältöä. Myös pubeista ja klubeilta tehtiin suoria striimauksia. Esitysten äänen ja kuvan laatu vaihtelivat, mutta olennaista oli, miten yritykset ja sen henkilöstö oppivat käyttämään sujuvasti kokousteknologioita.

Ruokaravintoloissa piti palauttaa ruokalistat sekä pöytiin- ja lautastarjoilu takaisin noutopöydän sijasta. Ravintoloitsijat ihmettelivätkin, miten kaupassa sai kosketella raaka-aineita mutta noutopöydissä ei.

Hygieniaan panostettiin ja investointiin. Käsienpesu lisääntyi ja käsidesit tulivat pöytiin. Terasseja laajennettiin. Ravintolapöydät ja -tuolit suihkutettiin nanopinnoitteella. Maskit, pleksit ja visiirit olivat kasvoilla palvelutapahtuman aikana. Asiakkaatkin pitivät saapuessaan maskeja, mutta buffetpöydässä ruokaa ottaessa ne jo unohtuivat.

Koronarokotustodistuksia eli koronapasseja ryhdyttiin vaatimaan asiakkailta. Tarkastus oli kummallinen episodi. Ossi Paloneva kuvasikin sosiaalisen median viestissään, miten passit olivat ravintola-, kulttuuri- ja tapahtuma-alojen kannalta äärimmäisen lyhytnäköinen tie. Hänen mukaansa passien käytön oikeuttavia tavoitteita ei missään vaiheessa saavutettu, eikä seuraavaa kierrosta viriteltäessä systeemin julkilausuttuja tavoitteita näytetty enää edes muistavan. Passi eriarvoisti ja rajasi osan ravintolan potentiaalisista asiakkaista palveluiden ulkopuolelle. Passien käyttö näytti myös mahdollistavan mielivaltaiset, poukkoilevat sääntelytoimet.

Ravintolaketju Happy Hour Restaurants (HHR) laski liikkeelle tietokonepelimaailmasta tutut digitaaliset maksuvälinekolikot. Virtuaalirahamyynnillä HHR pyrki keräämään kassaa yökerhojen koronsasulun aikana. Virtuaalirahalla pystyi maksamaan kaikissa ketjun ravintoloissa. Asiakkaat saivat digikolikoiden oston yhteydessä tuotealennuksia ja monia henkilökohtaisia etuja kuten tapahtumakutsuja ja VIP-kortteja. Ravintola puolestaan sai myyntiä ennen rajoitusten avaamista. Ravintolakonsernin omistajat toivoivat näin asiakkailtaan tukea pitkittyneen koronakriisin aiheuttamien vaikeuksien selättämiseksi. (Kähkönen 2022b.)

Ravintolat halusivat panostaa myös yhteismarkkinointiin. Helsinkiin perustettiin Raising HEL -liike, jonka tavoitteena oli tehdä ”stadista” innostavaa ruokakaupunkia sekä innostaa matkailu- ja ravintolatoimijoita yhteistyöhön haastavista ajoista huolimatta.

Yleisesti todettuna yritystilaisuuksien vähentyessä ja siirtyessä ajallisesti palveluja kehitettiin vapaa-ajan matkailijoille ja perheille. Esimerkiksi Allas Sea Pool järjesti kesällä 2021 lastenleirejä, joissa opeteltiin uimista ja hengenpelastamista sekä tutustuttiin Itämeren suojeluun. (Lampén 2021b, 23.)

Jotkut koti- ja ulkomaiset matkailutoimijat uskoivat, että pitkittyvä korona lisää luksuspalvelujen kysyntää. Vain huippuvarakkailla on mahdollisuus vaatia ja maksaa huipputerveysturvallisista matkustus- ja palveluolosuhteista. Vain he kykenevät matkaamaan yksityiskoneissaan sekä oleilemaan, majoittumaan ja aterioimaan omassa eristetyssä kuplassaan täydellisen suojatussa ympäristössä oman täyshygieenisen heimonsa kanssa.

Osa yrittäjistä ja työntekijöistä menetti kokonaan uskon toimialaan ja sen tulevaisuuteen. Jatkuva yritystapahtumien siirtäminen tai työntekijöiden saamat kolmannet lomautuslaput veivät voimat. Yrittäjä oli yksin laskupinon, viranomaispainostusten, median värittyneiden uutisten, sosiaalisen median ja salaliittoteorioiden keskellä. (Ks. yrittäjien jaksamisesta Lappi 2021c.) Jokke Parkkonen -niminen henkilö kiteyttikin pienyrittäjän ahdingon sosiaalisessa mediassa julkaistussa rukouksessaan 27.1.2022. Hieman lyhennettynä kirjoitus kuuluu seuraavasti.

Yhteenveto, pohdinta ja elinkeinoennusteet

Covid-19 oli samanaikaisesti globaali kansan- ja omaterveydellinen, kansan- ja yritystaloudellinen sekä yhteiskunta-, sosiaali-, terveys- ja aluepoliittinen kriisi. Virukset levisivät lentoyhteyksien ja ihmisten välityksellä hyvin nopeasti Kiinasta muille mantereille. Pandemia pakotti katsomaan mara-alaa, sen liiketoimintaa ja tuotantoketjuja sekä etenkin matkustaja- ja asiakasvirtoja laajasti ja hetken kansallisista näkökulmista multilateralismin sijasta, koska matkakohteemme ja kuljetuspalvelut nähtiin globaaleina viruslinkoina (ks. pandemiasta ja tulevaisuusresilienssista Heinonen 2020 sekä multi- ja unilateralismista Aaltola 2020). Elinkeinoamme ja sen yrityksiä ei nähty avaintoimialana kuten sosiaali- ja terveysalaa, vähittäiskauppaa ja teollisuutta. Julkisen sektorin ammattikeittiöt olivat yksityissektorin ravintoloita tärkeämmässä asemassa, koska niiden ruokahuolto palveli lainsäädännön mukaisesti kouluja, palvelutaloja, sairaaloita ja terveyskeskuksia. Myös kotitalouksien pärjäämisestä oltiin kiinnostuneimpia kuin pk-palveluyritysten.

Koronakriisin vaikutus globaaliin ravintola-alaan voidaan hahmottaa massadataan perustuvan kuvan 4 avulla, johon on koottu yhteenveto havainnoista sanoilla ’restaurant’, ’services’ ja ’COVID-19’ koronakeväästä 2020 tähän päivään asti. Indikaattorit osoittavat selvästi, miten koronakriisin käynnistyminen laski dramaattisesti käsitteellistä kiinnostusta ravintoloihin aluksi hyvin dramaattisesti ja hetken päästä taas uudestaan. Kolmas kiinnostuksen notkahdus ravintoloihin koettiin vielä vuoden 2021 lopussa. Koronasta toivuttiin maailmassa keväällä 2021, ja toipuminen huipentui kesälomakaudella 2021. Tämän jälkeen kiinnostus oli varsina vakaata asettuen noin GT-indeksitasolle 80. Alhaisimmillaan kiinnostus oli ravintoloihin globaalien GT-mittausten mukaan 22.3.2020 eli heti koronakriisin alettua (GT -indeksi 30), kun se oli ollut korkeimmillaan ennen koronakriisiä 19.2.2020 GT-indeksiarvolla 95. Kun katsotaan koko aikasarjaa, nähdään Google Trend -indikaattorilla (GTI) mitatun kiinnostuksen laskeneen tasosta 95 alhaisemmalle tasolle 80.

Kuva 4. Globaali kiinnostus käsitteisiin ’restaurant’ ja ’COVID-19’ koronakriisin käynnistymisestä alkaen päivään 13.2.2024. (Google Trends tietokanta 18.3.2024)

Kuva 4 kertoo myös, että koronakiinnostus on laskenut alhaiselle lähes nollatasolle, kun taas kiinnostus ravintoihin on vakaalla noin 80 GT-indeksin tasolla. Tämä on hyvä uutinen ravintola-alalle.

Taulukko 1. Käsitteet ’COVID-19’, ’Restaurant’ ja ’Services’ Google Trends -indikaattorianalyysin mukaan. Google Trends indikaattoreiden havainnot jaksolta 9.2.2020-17.3.2024.

Taulukko 1 kertoo siitä, että koronakriisi epävakautti globaalisti ravintola-alaa enemmän kuin yleisesti palvelualaa, koska keskihajonta (14,9) ja vaihteluväli (70) olivat restaurant-käsitteen osalta korkeammat kuin services -käsitteen osalta (2,5 ja 16).

Kaikkinensa koronapandemiasta muodostui monen tason hallinnollinen ja edunvalvonnallinen narratiivi ja erilaisten todellisuuksien kudelma, josta voidaan löytää hallinnon näkemystä vahvistava kertomus (valtiovalta, ministeriöt, THL, aluevirastot), erityisen intressin narratiivi (MaRa ja toimialan yritykset) ja yleisen tason suullinen ja kirjallinen esitysrakenne (media). (Ks. episteemisen hallinnan narratiiveista Lonka ja Jalonen 2023.)

Korona vaikutti globaalisti matkailu-, elämys-, hotelli- ja ravintolayrityksiin sekä koko matka-, palvelu-, elintarvike- ja arvoketjuun. Sen arvioidaan aiheuttaneen yli miljardin euron tulojen menetyksen yrityksille. Menetettyjen työpaikkojen ja -tulojen määrää, yrityskonkursseja ja -lopetuksia sekä toimialalta lähteiden työntekijöiden määrää on vaikeaa edes arvioida, koska pandemiaa seurasi monien muidenkin kriisien aika: inflaatio, pieni energiakriisi, Venäjän aloittama Ukrainan hyökkäyssota ja toimialojen murros.

Kotimaisessa koronapandemiassa ja sitä orkestroineessa päätöksenteossa ja keskusteluissa kohtasivat ainakin 8 yhteiskunnallista voimaa: (1) tuntemattomat dynaamiset virukset, (2) perustuslaki ja kansanterveyslainsäädäntö, (3) toimivaltasuhteet ja poliittinen koneisto, (4) hallintokulttuuri ja byrokratia, (5) media ja kansalaismedia, (6) teollisuuslähtöinen elinkeinoelämä, (7) sosiaali- ja terveyssektori sekä (8) turvallisuushakuiset kansalaiset. Näitä eri voimia vastaan mara-elinkeinon oli äärimmäisen vaikea taistella.

Mara-alan kohtaamat välittömät koronavaikutukset muodostuivat kohteiden sulkemisista, liiketoimintakielloista, aukiolo- ja asiakaspaikkarajoituksista sekä suosituksista, joiden seurauksena yritysten liiketoiminta kärsi pahoja tappioita. Startup-sijoittaja Kim Väisänen (2021) kiteyttikin vuoden 2021 Twitter-viestissään seuraavasti.

Rajoitusten helpottaminen toi asiakkaat ja kotimaan matkailijat takaisin, mutta samanlaista tulovirtaa ei syntynyt kuin ulkomaisista työ- ja vapaa-ajan matkailijoista. Keskiluokka keksi turut, torit ja tiestöt, ’kadonneet’ kotimaiset matkailuhelmet sekä etenkin pienemmät matkailukeskukset ja -alueet sekä retkeilyreitit uudelleen – joskin maakunta- ja kiertomatkailijoiden viipymät jäivät lyhyiksi ja keskiostokset mataliksi verrattuna vuoteen 2019. Samanaikaisesti hinnat ja etenkin inflaatio alkoivat nousta. Erilainen ’etäily’ (etätyö, etäopiskelu, etäviestiminen ym.) ja sähköiset kokous-koulutukset lisääntyivät ja jättivät samalla kokouskeitaat ja lounasravintolat puolityhjiksi lähes kolmeksi vuodeksi. Päivittäistavarakaupan valmisruokamyynti ja ravintoloiden ulosmyynti tulivat korvaamaan lounasravintoloiden tarjontaa.

Lakimuutokset, viranomaistamääräykset, rajoitukset ja suositukset olivat varsin nopeita ja ennakoimattomia. Rajoitusten parempi ennakoitavuus ja pidempi toimeenpanoaika olisivat helpottaneet yritysten sopeutumista sekä tuotannon ja työvoiman optimointia. Kriisijohtaminen näyttäytyi yrittäjille monimutkaisena pohdiskelu- ja päätösketjuna, jossa vastuuta siirrettiin hallituksen ja eduskunnan kautta ministeriöille ja THL:lle sekä aluehallintoviranomaisille. (Ks. korona-ajan johtamisesta ja hallinnoinnista etenkin Ahonen ym. 2023.)

Stenvall ym. 2022, 102-103) osoittavatkin, miten asiantuntijatietoa käytettiin hyväksi poliittisten tarkoitusperien edistämiseen. Hallinnon riippumattomuutta heikensi poliittinen painostus yli ja ohi hallintorajojen. Poliittisten päätöksenteon linjaukset muuttuivat liian nopeasti ja niissä oli epäselkeyttä. Siltikin ilmeni poliittista vastuunpakoa. Lisäksi hallintoa syyllistettiin kohtuuttomasti ongelmatilanteissa.

Yleisesti toimialamme joutui samalla keskelle monen rintaman poliittisia ja kansanterveystaloudellisia taisteluja ja toimivaltakriisiä (ks. toimivaltasuhteiden vakavasta kriisistä Onnettomuustutkintakeskus 2021, 93). Vastakkainasetteluja oli lukuisia:

• Kansalaiset – poliitikot
• Terveydenhuollon kantokyky – elinkeinoelämä
• Sosiaali- ja terveysministeriö – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
• Hallitus – oppositio
• Pääkaupunkiseutu – maakunnat
• Jan Vapaavuori – maan hallitus (Krista Kiuru)
• Krista Kiuru – TEM
• WHO – Sosiaali- ja terveysministeriö
• Mara-ala – vähittäiskauppa, Alko
• Suuryritykset – pienet yritykset
• Matkailu- ja ravintola-alan yritykset – tapahtuma-alan yritykset
• Poliitikot – terveysviranomaiset
• Virallinen (tutkimus)tieto – sosiaalinen media
• Rokotetut – rokottamattomat
• Media – sosiaalisen median alustat

Toimialamme nuori polvi ja uudet yrittäjät oppivat, miten globaali palvelu- ja elämysteollisuus sekä matkailu- ja ravintolatalous iskevät paikalliseen yritystalouteen. Kompleksisuudesta ja vastakkainasetteluista huolimatta moni yritys toipui ja uusiutui. Kiinteistökehittäjä Kari Järvenpäätä (2020) lainaten toimialamme oli vain seisokissa, huolto- ja uudistustauolla. Toisille yrittäjille se tarkoitti toiminnan lopettamista, tahdin hiljentämistä ja lepoa. Osan yrityksistä korona-aika jätti puille paljaille.

Moni mara-alan yritys myös kesti – vaikkakin vaivoin ja tukien avulla – viruskriisin aikaansaaman yhteiskunnallisen, inhimillisen ja taloudellisen tuhoavan voiman. Moni alan ammattilainen toisaalta ei kestänyt, vaan vaihtoi toimialaa ja työpaikkaa. Matkailu- ja ravitsemistoimialan työvoimapula pahenikin koronapandemian seurauksena. Osaajavajetta ja työvoiman tarjontaa lisäsivät myös työvoiman matkustusrajoitukset ja maahantulon esteet.

Paradoksaalisesti COVID-19:n yritystaloudelliset ja työttömyyteen johtaneet seuraukset paransivat mara-alan elinkeinopoliittista vaikuttavuutta ja näkyvyyttä, josta oli hyötyä koronatukia jaettaessa. Toisaalta kriisin keskellä työnantaja- ja työntekijäliitot yrittivät yhdessä painostaa maan hallitusta ja eduskuntaa, mutta toimialalle näytettiin sen seurannaiselinkeinollinen ja kulttuurinen asema elitistisenä palvelualana. Heikon position syy tuntuu liittyvän edelleen yöelämää ja alkoholin myyntiä vieroksuvaan traditioon sekä maamme perinteiseen talouspolitiikkaan ja luonteeltaan valvovaan hyvinvointipolitiikkaan.

Kilpailutilanteessa suomalainen elinkeinoelämä ja -hallinto eikä varsinkaan Business Finland piittaa pk-sektoripainotteisesta matkailu-, ravintola-, elämys- ja tapahtuma-alasta, sen kokonaisviennistä ja työllisten määrästä. Kunkin klusterin ja toimialan päätehtävänä eko- ja mikrosysteemeineen on pitää poliittisella lobbauksella ja painostuksella, viestintätoimilla, mainehistoriallaan ja verkostoillaan huolta keskeisten veturien ja pörssiyritysten tuloksesta sekä tehtaat ja tuotanto iskussa. Kotimaiset toimialat (muun muassa maatalous, kauppa) taas haluavat huolehtia muun muassa omasta arvonluonnistaan, jalostus- ja arvoketjustaan sekä jakelukanavistaan. Julkinen sektori puolestaan puolustaa tiukasti hyvinvointialue- ja -yhteiskuntatehtäviään sekä kuntarakenteitaan.

Mara-ala ei korona-aikana pystynyt kansantaloutta koskevilla selvityksillään ja tunnusluvuillaan (verokertymin, matkailutuloin, yritysten lukumäärin ja työllistävyysluvuin) riittävästi osoittamaan yhteiskunnallisia tehtäviään ja vientirakennettaan. Edes kammottavat tulosluvut eivät saaneet poliitikkoja ja terveysviranomaisia heltymään ja taipumaan, koska kyse on ’luksus-toimialasta’ eli ei-välttämättömien palvelujen tuotannosta. Pikemminkin valtion velkapaineessa yrityksillä voi olla edessään verokiristyksiä. Jopa ruuan alv-verotusta voidaan kiristää jatkossa, vaikka Suomessa ruoan arvonlisävero on 14 prosenttia ja EU-maissa luku on keskimäärin seitsemän prosenttia (Jurvelin 2023). Tämä ruuan verotusta koskeva kysymys on merkittävä koko mara-alalle.

Toimialamme, erityisesti työnantajajärjestön ylin johto, sai runsaasti näkyvyyttä koko pandemian ajan ahkerasti televisiossa antamalla kasvot pk-yrityksille ja jopa henkilöstön ahdingolle. Jatkuvan viestinnän, vaikuttamisen ja näkyvyyden parantumisen ansiosta toimialamme pääsi myös pieneltä osin Business Finlandin vientitukitoimien joukkoon. HopLopin toimitusjohtaja Kalle Peltola totesikin Vitriinin haastattelussa, että jatkossa on tärkeää tutkia, miten suoria tukia myönnetään.

Olennaista on oppia jatkossa osoittamaan, kuinka elinkeinomme pien- ja startup-yritysten tase- ja tulosdynamiikka poikkeavat merkittävästi etabloituneista yrityksistä. Erityisesti tukia myönnettäessä pitäisi tarkastella yritysten investointi- ja innovaatiokyvykkyyttä eikä katsoa pelkästään tuloshistoriaa. EU-maiden pitäisi myös yhtenäistää tukiviidakkoaan. Nyt eräät matkailumaat antoivat merkittävää suoraa koronatukea vaikuttamalla näin maamme matkailun kilpailukykyyn ja -asemaan. (Rasimus 2020, 20.)

Mara-markkinat osoittautuivat hyvin suhdanneherkiksi. Sekä toimialatalous että yritystaloudet näyttäytyivät hyvin hypersyklisinä ja kompleksisina kokonaisuuksina, joissa on suuria toimintaympäristö-, konsepti- ja yrityskohtaisia eroja. Moni maakunta ja alue – etenkin Länsi-, Järvi- ja Pohjois-Suomi – pystyivät pandemian aikana jopa lisäämään matkailijamääriään heti kesästä 2020. Samalla pitkittyvän kriisin sosio-psykologinen pelko poistui, kun pääkaupunkilainen lähti kotikaupungistaan ’maalle’ ja oppi tuntemaan, osa ensi kertaa, turut, torit ja tunturit.

Pk-sektoripainotteinen matkailu- ja etenkin ravintola-alamme oppi, miten kansainvälinen matkailumarkkina (matkatoimistot, lentoyhtiöt, myyntikanavat) keinuttaa Suomea erityisesti post-koronassa. Ulkomaiset matkailijaryhmät palasivat nopeasti Lappiin, ja pohjoisen kriisi oli varsin pikaisesti ohi. Sen sijaan Helsinki ei ole vieläkään elpynyt. Pääkaupunkiseudun matkailu- ja hotelliväelle paljastui Suomen geopoliittinen asema, engeliläisen pääkaupungin epämuodikkuus ja uusiutumattomuus.

Koronaa seurannut inflaatio ja Ukrainan sodan käynnistyminen eivät ole myöskään helpottaneet Suomen ja sen pääkaupungin Helsingin kiinnostavuuden lisäämistä globaalin yhteisön piirissä. Kuva viisi kertoo, miten koronakriisi aiheutti notkahduksen Suomen kiinnostavuudessa. Isoa vaikutusta Helsingin kiinnostavuudessa ei sen sijaan ole nähtävissä. Itse asiassa Helsingin kiinnostavuus on tämän Google Trends -indikaattorin mukaan junnannut aika lailla paikallaan pitkän aikaviiveen trenditarkastelussa. Näin maabrändin kehittäminen on jossain määrin kärsinyt koronakriisistä ja Helsingin kaupunkibrändi ei ole kehittynyt positiivisesti viime aikoina. Itseasiassa Helsingin brändi oli globaalin yleisön näkökulmasta kiinnostavampi vuosina 2004-2006 kuin se on tänään. Tämä GT- massadatatarkastelu kertoo siitä, että isoa vetoapua ravintola-alalle ei ole viime aikoina tullut maamarkkinoinnin ja kaupunkimarkkinoinnin kautta. Tosin Suomen maabrändi on kehittynyt asteittain kiinnostavammaksi kuin se oli vuosina 2004-2008.

Kuva 5. Suomen (Finland) ja Helsingin (Helsinki) globaali kiinnostavuus vuosina 2004-2023. (Google Trends Data 18.3.2024)

Pääkaupunkiseudun matkailutoimi onkin nyt tehnyt lukuisia strategisia teemavalintoja, joilla ne pyrkivät elävöittämään kohteitaan. Ehkä Helsingin kaupunkibrändin tuli nojata enemmän maabrändiin, koska maabrändin (Finland) kehitys on ollut pitkällä aikavälillä onnistuneempaa kuin pääkaupungin (Helsinki) globaalin kiinnostavuuden lisääminen. (Ks. toimialan skenaarioista Kaitila ja Lehmus 2021.)

Yleisesti todettuna palvelu- ja vieraanvaraisuusyritykset oppivat tekemään vaihtoehtoisia strategioita. Ne laativat korona-aikana joustavia budjetteja, myynti- ja markkinointistrategioita, digistrategioita sekä D2C-strategioita (Direct-to-Customer): palveluja ja tuotteita välitetään suoria polkuja pitkin kuluttajille ilman, että siinä tarvitaan ravintolaa välissä. Syntyi fyysis-digitaalisia eli ’fygitaalisia’ (uudissana) tuotteita ja palveluja, jotka sijoitettiin sopiviin verkkokauppoihin ja myyntialustoille.

Ravintoloitsijat ja konservatiivisimmatkin keittiömestarit oppivat tunnistamaan etäasiakkaitaan ja digimuotoilemaan heille kotiviihteen rinnalle terveysturvallisia tuote- ja palvelupaketteja: hyvin ja hygieenisesti pakattuja ruokia, alkoholittomia juomabrändejä – jopa juhlat elämyksineen, musiikkeineen ja juomineen. Varakkaille asiakkaille ei aina hinnallakaan ollut väliä, koska osa oli pystynyt säästämään käyttövarojaan matkustus- ynnä muiden kulujen minimoituessa.

Yleisesti palkansaajien ja perheiden ostovoimaa voidaan vuosina 2021-2024 taustoittaa Työn ja talouden tutkimus LABOREn esittämien laskelmien pohjalta (ks. kuva 6). Vuosina 2022-2023 ostovoiman kehitys oli negatiivista, ja se oli hyvin alhainen eri palkansaajaryhmissä. Toimialan tärkeän asiakaskunnan toimihenkilöperheiden ostovoiman kehitys oli negatiivista vuonna sekä 2022 että 2023. Tämä vuonna ostovoiman kehityksen ennakoidaan nousevan plussalle kaikissa palkansaajaryhmissä, vaikkakaan toimihenkilöperheiden ostovoiman kehitys ei ole kovin suurta. (Ks. ostovoiman kehityksestä Suomessa Isotalo, Lindberg, Lähdemäki, Maliranta ja Mustonen 2022 sekä elintason vaihtelusta ja kehityksestä Kangasharju 2020.)

Kuva 6. Ostovoiman kehitys eri perhetyypeissä vuosina 2021-2024 Suomessa (Isotalo ym. 2022)

Eniten mahdollisuuksia ravintolapalveluiden käyttöön on tänä vuonna hyvätuloisilla ja toiseksi eniten työntekijäperheillä, ellei mitään yllättäviä kysyntäshokkeja ilmaannu. Yksinhuoltajaperheillä on tiedossa pienin ostovoimaparannus. (Ks. koronapandemian vaikutuksista ostovoimaan Isotalo ym. 2022; Saari 2020, 122-127 ja sosiaaliturvaan Hiilamo 2020.) Tyypillisiä taloudellisia shokkeja ovat lakkoaallot ja laajat työtaistelut, jotka olivat ajankohtaisia maalis-huhtikuussa 2024.

Kuvassa 7 on esitetty palvelualojen investointien kehitys Tilastokeskuksen (2024) tilastojen perusteella neljännesvuositasolla ajanjaksolla 02/2019-4/2023. Palveluinvestointien syvin pohjakosketus tapahtui vuoden 2020 ensimmäisellä jaksolla (-25,2%). Loppuvuodesta 2023 palattiin palvelualoilla taas negatiiviseen kehitykseen, vaikka investoinnit elpyivät erittäin hyvin jo vuoden 2021 lopulla ja erityisesti alkuvuonna 2022. Palvelualojen investointien kehitys ei poikennut kovin paljon toimialojen investointien yleiskehityksestä, joskin palvelualojen suhdanneherkkyys oli selvästi voimakkaampaa kuin muilla toimialoilla.

Kuva 7. Palvelualojen ja kaikkien alojen investoinnit neljännesvuositasolla, % (2/2019-4/2024) (Tilastokeskus 2024)

Toimialan tutkimuksen sekä koulutus- ja innovaatiotoiminnan kannalta vieraanvaraisuusalamme sai runsaasti lisärahoitusta. Haaga-Helian tutkija-opettajille muodostui kokonaiskuva matkailu- ja ravintolayritysten toimintaympäristöstä ja -kulttuurista ennen koronaa, sen keskellä ja pandemian jälkeen (Before and after corona, BF/AC). Saimme runsaasti liiketoimintastrategista ja kilpailu(kyky)teoreettista tietoa, miten ihmisten parissa toimiva, pääosin yksityissektorin hallitsema mara-toimiala menetti päätöksentekovaltaansa julkisen sektorin toimijoiden, sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden sekä poliittisen hegemonian edessä. Syntyi runsaasti mara-liiketoimintaan ja palvelukulttuuriin vaikuttaneita eritasoisia päätöksiä, määräyksiä ja tekoja – ilmiöitä, jonka perusteella elinkeinoamme voi hyvin luonnehtia moniulotteiseksi hybriditoimialaksi.

Pandemia-aika osoitti toimiala- ja yritystalousfenomenologisen uutuusarvon; kyse oli siitä, miten hybriditoimialamme voi menestyä jatkuvassa, dynaamisessa toimialojen välisessä kilpailukyvykkyyspelissä. Liiketaloustieteellisesti kyse on kannattavuuden, tuottavuuden ja arvontuotannon systematiikasta. Tällaista ekosysteemistä voimaa edustavat lentoasema (erityisesti Helsinki-Vantaa), matkailualueet ja -keskukset (erityisesti Lappi), areenat ja stadionit, alueosuuskaupat, kulttuuri- ja liikuntakeskukset, festivaalit sekä hotelli- ja ravintolaketjut.

Keskusten sisällä kysymys on sekä infrastruktuurisesta että palveluinfrastruktuurisesta systeemistä. Yritysten arvonluonti syntyy investointien sekä asiakas- ja elämyspolkujen piirtämisen ja ennakoimisen tasapainosta ja optimoinnista. Haaga-Helian on yhdessä matkailu- ja palvelutiedekorkeakoulupartnereittensa ja Haaga Instituutti -säätiön kanssa rakennettava uudelleen matkailu- ja ravintola-alan ajatushautomo, jonka palkkaamat tutkijat pystyisivät laatimaan vaihtoehtoisia skenaarioita ja uudelleenajattelun liiketoiminta-asetelmia objektiivisesti (ks. koronanjälkeisistä tehtävistä Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2020).

Palvelu- ja vieraanvaraisuustieteellisesti toimialan yritykset edustavat materian ja immaterian symmetriaa, joka ilmenee kaikissa olosuhteissa ja kaikkina-aikoina terveysturvallisina ja designatuina mikroympäristöinä (muun muassa baari-, kahvila- ja ravintolatilat, hotellihuoneet, kokous- ym. palvelutilat). Asiantuntijamme eivät voi koskaan kuvata riittävällä tarkkuudella mikrosysteemejämme ja -prosessejamme, koska ruoka-, palvelu- ja elämysmaailmamme ovat täynnä yllättäviä, ihmisten toiminnan kautta syntyviä epäsystemaattisia tekoja.

Haaga-Helian palvelutietelijöiden onkin tartuttava tiukasti resilienssi-teemaan. Korona-aikana siitä muodostui elintärkeä liiketoimintastrateginen, toimintakulttuurinen ja futuristinen käsite. Ravintoloiden strategisessa johtamisessa korostui organisatorinen ketteryys sekä sopeutumis-, innovaatio- ja tulevaisuuskyky. Se oli ennen kaikkea liiketoiminnan orkestrointia, nopeaa reagointia ja päätöksentekoa. Ajatus vara- tai vaihtoehtosuunnitelmien tärkeydestä nousi pintaan uusissa päätöksentekotilanteissa. Resilientti ravintolajohtaminen oli määräysten tulkintaa ja investointeja terveysturvallisiin ratkaisuihin. Se tarkoitti selviytymistaistelua ja uskon valamista. Se oli dynaamista henkilöstö-, markkinointi- ja brändivaikuttamista: kuluttajan hyvinvointia tukevien mielikuvien luomista sekä asiakasryhmien ja henkilöstön vakuuttamista.

Toimialamme vaatii sekä operationaalista että strategista tilannetajua ja horisonttia. Kunkin sukupolven liikkeenjohtajan kuuluu nähdä, kokea ja oppia talouskriisien kautta liiketoiminnan ja kasvun herkkyys ilman, että kannattavuus kehittyy luontaisesti. On oivallettava, että toimialamme on jo perusluonteeltaan sekä johdonmukainen että ei-lineaarinen. Tyypillinen tapauskohde on Helsinki, sen matkailu, nähtävyydet, vierailukohteet, hotellit, ravintolat, kahvilat sekä yritysten toimintaympäristö, -kulttuuri ja liiketoiminta. Pääkaupungin palvelu-, elämys- ja vieraanvaraisuuskohteiden mikroympäristöt ovat täynnä (1) lineaarisia eli tunnistettavia ja ennustettavia sekä (2) tunnistamattomia ja ennakoimattomia kehitysilmiöitä. Haaga-Helian onkin otettava ”stadi” ja sen näyttämöt, tapahtumat ja elämykset innovaatiokohteiksi ja sosiaalisen pääoman investointikohteiksi.

Tutkimushankkeemme saivat runsaasti yritysilmiöpohjaisia sisältöjä. Opimme, miten auttaa yrityksiä toimimaan monikriisisessä liiketoimintaympäristössä. Eikä täydellisiä markkinoita koskaan ole. Vapaan yritys- ja liiketaloudenkin idealistit oppivat näkemään, miten kriisitilanteessa kaikki päätöksenteko osoittautui sosiaali- ja terveyspolitiikaksi: m.m. tilannekuva, (kriisi)johtaminen, ulkoinen viestintä.

Opimme 2020-luvun alussa näkemään, miten moni pienyrittäjä pohti talouspaineittensa keskellä selviytymiskykyään sekä joustavampia elämänpolkuja ja yrittämisen mielekkyyttä. Tämän tunnusti myös yrittäjä, ruokateknologi Ossi Paloneva (n.d.) sosiaalisen median viestissään.

Haaga-Helian on suurimpana alan restonomikouluttajana lisättävä edelleen perus- ja täydennyskoulutuksensa joustavuutta. Nyt osa yritysten henkilöstöstä on pystynyt hyvin tiiviistikin opiskelemaan verkossa lomautustensa aikana. Osa ymmärsi tämän asian, kun taas osa lamaantui uskoen ja luottaen siihen, että työt ja asiakkaat tulevat takaisin – eikä sen vuoksi uusintanut osaamistaan.

Korona-aika antoi myös sytykkeen siihen, miten perus- ja täydennyskoulutusmoduuleja voidaan siirtää virtuaaliselle alustalle ”metaverseen” itseopiskeltavaksi. Tautiaika kytki meidät toki vahvemmin laitteisiin ja koneisiin, mutta osoitti myös, että elinkeinomme on ponnahdusalusta siirryttäessä muiden toimialan yritysten palvelukseen.

Tekoäly-, virtuaali- tai kaksoissiirtymät (vihreä talous + teknologiatalous) eivät mara-alan yritysten työvoima- ja pääomapulaa ratkaise, mutta tarjoavat häilyvän sillan toisin tekemiseen ja mahdollisuuksien maailmaan. Toki korona vauhditti toimialamme tuotantojärjestelmän sitomista tietovarantoihin ja teknologiaan sekä valjasti tietojohtamisen luomaan varallisuutta. Yhtenä ongelmana kuitenkin on, että virtualisoidut palvelut ja tukiälyratkaisut eivät pysty kiinnittämään yrittäjiä, työntekijöitä ja opiskelijoita riittävästi humaaniin, kasvokkain tapahtuvaan ruoka-, palvelu- ja elämystuotantoon, eivätkä uudet teknologiat automaattisesti ohjaa asiakkaiden polkuja palvelu- ja baaritiskille.

Pandemia osoitti, miten mara-ala on inhimillisten ja sosioemotionaalisten kykyjen potentiaali ja näyttämö. Olemme elävä, dynaaminen tuotantokoneisto, kulttuurinen, kommunikatiivinen ja affektiivinen talouden sektori, joka tuottaa monenlaista lisäarvoa sekä inhimillisiä ja henkilökohtaisia kokemuksia. Olemme siis tärkeä osa kaupallista ruoka-, ravitsemus- ja hyvinvointisektoria. (Ks. työnteon nykymalleista Ylöstalo ym. 2018, 113.)

---

Lähteet

Aaltola, M. 2020. Covid-19. pandemia kiihdyttää globaalia epävarmuutta ja turvattomuutta. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Helsinki: Tulevaisuusvaliokunta, 233-244. (Luettu 18.1. 2024)

Ahonen, P., Niskanen, V-P. ja Uusikylä, P. 2023. Koronapandemian hallinta Suomessa 2020–2022: Hallintapyrkimykset, hallintatavat ja hallintotapojen käyttö. Hallinnon Tutkimus 42(2), 113–130.

Aittoniemi, V-M. 2020a. Vuokraneuvotteluissa on edistetty. Vitriini 3/2020, 6–7.

Aittoniemi, V-M. 2020b. Vakuutusyhtiöt linjaavat Epidemiavakuutus ei korvaa koronaa. Vitriini 3/2020, 8–9.

Anttinen; M.; Hakola-Uusitalo, T.; Heinonen, M.; Järvelä K.; Maliranta, M.; Saastamoinen, M. ja Sipiläinen, M. 2020. Koronakriisi vaikutus kotitalouksiin. Kilpailu- ja kuluttajaviraston julkaisuja 1/2020. Helsinki: Kilpailu- ja kuluttajavirasto. (Luettu 18.1. 2024.)

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta (toim.). 2020. Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. (Luettu 22.1. 2024.)

Google Trends Data. 2024. Big data analyses of ”COVID-19”, “Restaurant”, “Services”, “Finland”, “Helsinki”. “WHO”, “COVID-19”, “Russo-Ukrainan War”, “Russia” with Law and Government, Business and Industry, Science, and People and Society. Google Trends. https://trends. (Luettu 18.1.2024.)

Hanski, J. 2024. Pandemioiden aika. Tappavat epidemiat Suomessa. Helsinki: SKS Kirjat.

Heikkinen, V. A. 2023. Kokemusten talo. Hotelli Haagan liiketoiminta- ja mikroympäristöt pääkaupunkiseudun matkailu-, hotelli- ja ravintola-alan muutoksen kuvastimena. Ajan ja paikan mosaiikkeja. Esseitä aikalaisille ja kotimaan matkaajille. Teoksen laatineet M. Itkonen, V. A. Heikkinen ja S. Inkinen. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 147–260.

Heikkinen, V. A. 2021. Rakkaudesta pienhotelliin. Otteita ajasta. Murroskauden esseet. Teoksen laatineet M. Itkonen, V. A. Heikkinen ja S. Inkinen. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 251–317.

Heikkinen, V. A. ja Kaivo-Oja, J. 2022. Challenges of the tourism, hospitality and experience cluster in foresight analyses and strategies before the COVID-19 crisis. Haaga-Helia julkaisut. (Luettu 31.10. 2022.)

Heinonen, S. 2020. Pandemia testaa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuusresilienssia – kurkistuksia koronapandemian lyhyen ja pitkän aikaväline hyviin ja huonoihin seurauksiin. Tulevaisuusvaliokunta. Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Helsinki: Tulevaisuusvaliokunta. (Luettu 18.1. 2024).

Herlevi, A. 2022. Burgerimies Akseli Herlevi: Mulle alkaa aidosti pikkuhiljaa riittää. (Luettu 29.2. 2024.)

Hiilamo, H. 2020. Koronapandemian vaikutus sosiaalipolitiikkaan Suomessa. Tulevaisuusvaliokunta. Covid-19. pandemia kiihdyttää globaalia epävarmuutta ja turvattomuutta. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Helsinki: Tulevaisuusvaliokunta. (Luettu 18.1. 2024)

Honkakumpu, I. 2021. Ahdinko syvenee. Vitriini 1/2021, 16–23.

Hyytinen, T. 2021. Kun koronavirus valtasi planeetan ja Suomen, meiltä puuttui B-suunnitelma – parhaat asiantuntijat kertovat, mitkä yhdeksän asiaa pandemiasta on opittava. YLR 20.10.2021 17:46. (Luettu 18.1. 2024.)

Hämäläinen, S. 2021. Eikö keskeytysvakuutuksesta ole yritykselle mitään hyötyä? Vitriini 2/2021, 18–19.

Häkkinen, S. 2020. Koronapandemian vaikutuksia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta. Tulevaisuusvaliokunta. Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Helsinki: Tulevaisuusvaliokunta. (Luettu 18.1. 2024)

Isomäki, R. 2021. Mitä koronapandemian jälkeen. Helsinki: Into.

Isotalo, E., Lindberg, E., Lähdemäki, S., Maliranta, M. ja Mustonen A. 2022. Kotitalouksien ostovoima elpyy notkahduksen jälkeen – inflaatio kiusaa tänä vuonna kaikkia. Ennustejulkaisut Esimerkkiperheet. Syksy 2022. Helsinki: Labore. (Luettu 18.1. 2024.)

Järvenpää, K. 2020. Kotimaiset hotelli-investoinnit. Henkilökohtainen tiedonanto. 15.3. 2020.

Jurvelin, K. 2023. Riikka Purran puheille ruoan alv:n nostosta tuli tyrmäys: ”Suomessa vero jo tuplat EU-maihin verrattua”. Talouselämä 11.12.2023 13:19. (Luettu 30.1. 2024.)

Kaitila, V. ja Lehmus, M. 2021. Arvio matkailualan toipumisesta pandemiasta 2021–2023. ETLA Muistio. No 100. (Luettu 29.2.2024.)

Kaivo-oja, J. 2020. Ennakointi, pitkän aikavälin visiot ja haasteet: lyhyt ja pitkä aikahorisontti. Tulevaisuusvaliokunta. Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Helsinki: Tulevaisuusvaliokunta, 233-244. (Luettu 18.1. 2024).

Kaivo-oja, J.R.L. ja Lauraéus, I.T. 2018. The VUCA approach as a solution concept to corporate foresight challenges and global technological disruption. Foresight, The Journal of Futures Studies, Strategic Thinking and Policy, Vol. 20, Issue 1, 27-49.

Kaivo-oja, J., Lauraéus, T. ja Aho, S, 2021. European COVID -19 Pandemic Data and Social Inclusion Policy in the European Union: Drivers-Driven Trend Analysis. Economics and Culture, Sciendo, vol. 18(1), pp. 82-99. (Luettu 18.1. 2024.)

Kangasharju, A. 2020. Kotonaviruksen talousvaikutukset. Tulevaisuusvaliokunta. Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Helsinki: Tulevaisuusvaliokunta, 233-244. (Luettu 18.1. 2024).

Karikallio, H. ja Arovuori, K. 2023. Koronapandemian ja rajoitusten vaikutukset matkailu- ja ravintola-alaan. Yhteenveto ja johtopäätökset. Helsinki: Luke. Luonnonvarakeskus. Yhteistyössä Reinu econ. (Luettu 1.8.2023.)

Konu, H. 2022. 100 syytä matkailla Suomessa -kampanja pitää kiinni kotimaan matkailijoista. Vitriini 1/2022, 48–50.

Korhonen, R. 2023. Henkilökohtainen tiedonanto. Maaliskuu 2023.

Kousa, T. 2021. Henkilökohtainen tiedonanto. 28.9.2021.

Kuhmonen, T. Koronapandemia ja maaseudun tulevaisuudet. Tulevaisuusvaliokunta. Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Helsinki: Tulevaisuusvaliokunta, 233-244. (Luettu 18.1. 2024).

Kähkönen, H. 2022a. Ravintolayrittäjien kapina kytee – Kynttilämielenosoitus alan koronasyrjintää vastaan tänä iltana. Viisi tähteä. (Luettu 29.2.2024.)

Kähkönen, H. 2022b. Ravintolat siirtyvät muovirahasta virtuaalivaluuttaan – Digikolikoista etsitään pelastusta korona-ahdingossa. Viisi tähteä. (Luettu 29.2.2024.)

Kähkönen, H. 2021. Viiteen maakuntaan tiukimmat koronarajoitukset – Muualla ravintolan voi avata yökahvilana tunti sulkemisen jälkeen. Viisi tähteä. (Luettu 29.2. 2024.)

Lampén, J. 2021. Korona pakotti uuteen ajatteluun. Vitriini 3/2021, 12–16.

Lampén, J. 2021b. Pitkä, kuuma kesä. Vitriini 5/2021, 16–21.

Lappi. T. 2020a. Koronakriisi muutti matkailu- ja ravintola-alan tulevaisuuden. Vitriini 3/2020.

Lappi ,T. 2020b. Rokoteuutiset sytyttivät valon tunnelin päähän. Vitriini 7/2020, 5.

Lappi, T. 2021a. Kustannustuessa edelleen valtavia ongelmia. Vitriini 1/2021, 5.

Lappi, T. 2021b. Valtiolla on oikeus estää elinkeinotoiminta – sen on korvattava vahingot. Vitriini 2/2021, 5.

Lappi, T. 2021c. Kestävyys koetuksella. Vitriini 4/2021, 5.

Lappi, T. 2021d. Vaivalloinen tie kohti normaalia. Vitriini 5/2021, 5.

Lappi, T. 2021e. Rajoitusten purkaminen ottaa koville. Vitriini 6/2021, 5.

Lappi, T. 2022a. Rokotepassi on vakuutus toimialallemme. Vitriini 1/2022, 5.

Lappi, T. 2022b. Kriisistä toiseen. Vitriini 2/2022, 5.

Lappi, T. 2022c. Tavoitteenamme elinkeino- ja yrittäjämyönteinen hallitusohjelma. Vitriini 3/2022, 5.

Larnemaa, A. 2020. Henkilökohtainen tiedonanto. Maaliskuu 2020.

Lith, P. 2021. Koronakriisistä vetovoimakriisiin. Vitriini 6/2021, 14–15.

Lonka, H. ja Jalonen, H. 2023. Päätöksenteon tietoperusteisuus episteemisenä hallintana Tartuntatautilain asiantuntijalausuntojen analyysi. Yhteiskuntapolitiikka 88, 2023:1, 5-18.

MaRa. 2023. MaRan koronatukia koskeva tutkimus: Osa pienistä yrityksistä sai asianmukaiset tuet – hallitus jätti isot yritykset ja työntekijät heitteille. Tiedotteet 15.3. 2023. (Luettu 18.1. 2024.)

Massa, K. 2021. Suomen matkailun avauduttava Euroopan tahdissa. Vitriini 4/2021, 14–17.

Mikkola, M. 2023. Kotiin myytävän ruokatuotteen kehitys. Restonomi Ylempi AMK -opinnäyte. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.

Mäkijärvi, M. 2022. Koronapeli. Suomen pandemiataistelun päiväkirja. Helsinki: Otava.

Ohtonen, P. 2021. Kysely: Itse noudettu take away on parempaa kuin kotiin toimitettu. Vitriini 4/2021, 36–37.

Onnettomuustutkintakeskus 2021. Turvallisuustutkinta 6/2021. Tarkistettu 23.2.2024.

Pantzar, M. 2020. Miten korona muuttaa kuluttajan arkea. Tulevaisuusvaliokunta. Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Helsinki: Tulevaisuusvaliokunta, 233-244. (Luettu 18.1. 2024).

Peltoniemi, A. 2020. Pandemia iski rajusti kasvunäkymiin. Vitriini 3/2020, 22–24.

Peltoniemi, A. 2021a. Alkuvuoden kehitys synkkä matkailu- ja ravintola-alalla. Vitriini 4/2021, 22–23.

Peltoniemi, A. 2021b. Matkailukulutuksen romahtamisesta isot menetykset. Vitriini 6/2021, 224– 225.

Railonkoski, J. 2022. Facebook-viesti. 9.1. 2022.

Rasimus, J. 2020. Kolme kokemusta kriisistä. Vitriini 3/2020, 16–21.

Rasimus, J. 2021. Ovet pysyvät kiinni. Vitriini 2/2021, 10–15.

Rislakki, E. 2022. Kolumni: On aika pestä ruumis – Virkamiehet ja hallitus ovat käyneet pandemia-aikana lakisotaa oman maan kansalaisia, kulttuuri- ja ravintola-aloja vastaan. Viisi tähteä. (Luettu 29.2. 2024.)

Rislakki, E. 2021a. Kolumni rokottamattomista, ravintoloista, koronapassista, älämölöstä, snowflake-pääministeristä ja kuinka virus tottelee Suomen hallitusta. Viisi tähteä. (Luettu 29.2.2024.)

Rislakki, E. 2021b. Kolumni koronapolitiikan teatterista, tiedon halveksunnasta, ravintola-alan kusettamisesta, pelon ilmapiiristä sekä moraalisen kompassin katoamisesta. Viisi tähteä. (Luettu 29.2.2024.)

Rislakki, E. 2020. Koronan opetuksia: Ravintola-ala on saatava STM:n alta TEM:iin ja normaaliksi toimialaksi. Viisi tähteä. (Luettu 29.2.2024.)

Räisänen, H. 2018. Varautuminen vääjäämättömään. Tulevan influenssapandemian hallinta Suomessa. Valtiotieteellinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. Syyskuu 2018. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Saari, J. 2020. Hyvinvointivaltio koronan jälkeisessä yhteiskunnassa. Tulevaisuusvaliokunta. Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Helsinki: Tulevaisuusvaliokunta, 233-244. (Luettu 18.1. 2024).

Stenvall, J., Leskelä, R-L., Rannisto, P-H., Tolkki, H., Cansel, A., Leponiemi, U., Johanson, J-E., Elias Pekkola, E. ja Tupala, T. 2022. Koronajohtaminen Suomessa Arvio covid-19-pandemian johtamisesta ja hallinnosta syksystä 2020 syksyyn 2021. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:34. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.

Suominen, J. 2020a. Koronatuet silppuna. Vitriini 4/2020, 6–7.

Suominen, J. 2020b. Kustannustuen toinen haku alkamassa. Vitriini 7/2020, 12.

Suominen, J. 2021a. Kokemuksia kustannustuesta ja sulkemiskorvauksesta. Vitriini 4/2021, 12–13.

Suominen, J. 2021b. Erilaisia korvauksia erikokoisille yrityksille. Vitriini 5/2021, 14–15.

Suominen, J. 2022a. Kustannustukea ja sulkemiskorvauksia vielä tulossa. Vitriini 1/2022, 12.

Suominen, J. 2022b. Korvausta myös asiakastilojen osittaisesta sulkemisesta ja kielletyistä yleisötapahtumasta. Vitriini 2/2022, 14–15.

Tilastokeskus. 2024. Investointien vuosimuutokset toimialoittain. Yritysten investoinnit muuttujina Vuosineljännes, Toimiala ja Tiedot. Tilastokeskus. (Luettu 18.1. 2024.)

Ylöstalo, H., Anttila, A-H., Berg, P. ja Härmä, V. 2018. Uuden työn joustavat ruumiit. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 16:2, 113–125.

Voipio-Pulkki, L-M., Pohjola, P., Koskela, S. ja Siikavirta, J. 2021. Toimintasuunnitelma COVID-19 -epidemian hillinnän hybridistrategian toteuttamiseksi 2021–22. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021:30. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. (Luettu 29.2. 2024.)

Väisänen, K. Twitter-viesti. 6.8. 2021. Vitriini 5/2021, 10.

Kuvituskuva: Shutterstock