Jääkiekkoilijoiden hyvinvointitutkimus kaudella 2023-2024

1. Johdanto

Ammattilaisurheiluun liittyvät suorituspaineet, julkisuuden tuoma stressi ja loukkaantumisriskit voivat vaikuttaa merkittävästi jääkiekkopelaajien suoritukseen ja hyvinvointiin. Vuonna 2020 tehdyn työhyvinvointitutkimuksen (Konttinen, Mononen & Jaakola 2020) mukaan Liiga-pelaajat voivat yleisesti hyvin ja olivat tyytyväisiä työhönsä. He olivat tyytyväisiä erityisesti sosiaaliseen asemaansa joukkueessa ja henkilökohtaiseen sitoutumiseensa.

Noin viidennes Liiga-pelaajista koki kuitenkin kauden aikana kohonnutta stressiä. Eniten stressiä tuottivat fyysiseen terveyteen liittyvät huolet. Muut merkittävät kuormitustekijät liittyivät pelaajien arkeen joukkueympäristössä: henkilökohtaiseen suoritustasoon, rooliin joukkueessa, joukkueen menestykseen sekä kommunikaatioon päävalmentajan kanssa.

Ulkomaalaiset pelaajat kokivat, että he olivat sopeutuneet Suomeen hyvin ja että heillä on laaja tukiverkosto. Huolestuttavaa oli, että yli neljänneksellä pelaajista ei ollut ketään, keneltä he olisivat pyytäneet tukea ja apua stressaavissa tilanteissa.

Tämän selvityksen tarkoituksena oli kerätä tietoa Suomessa kaudella 2023–2024 aikuisten sarjoissa pelanneiden jääkiekkoilijoiden yleisestä elämäntilanteesta sekä heidän kokemuksistaan kilpaurheilun ja puoliammattilaisuuden konteksteissa. Tutkimuksessa selvitettiin arjen kuormittavuustekijöitä, koettua stressiä, pelaajien työtyytyväisyyttä sekä henkilökohtaista tukiverkostoa. Näitä aiheita tarkasteltiin ensisijaisesti yksittäisen pelaajan näkökulmasta.

Selvityksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan muodostaa kattavampi käsitys jääkiekkoilijoiden toimintaympäristöstä. Tavoitteena oli lisäksi jatkaa systemaattista tiedonkeruuta, jota voidaan hyödyntää pelaajien kokonaisvaltaisen valmentamisen ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin osin vuoden 2020 kyselylomaketta, jota laajennettiin nykytutkimustiedon mukaisesti. Tällä kertaa tutkimus pyrki arvioimaan yksilöllisten tekijöiden lisäksi myös joukkueen suoritukseen ja yksilöiden hyvinvointiin vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä.

Tutkimuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat urheiluvalmennuksen Master-opiskelija ja tutkimusryhmän yhdyshenkilö Topi Jaakola, väitöskirjatutkija Vladislav Bespomoshchnov Norjan liikuntatieteellisestä yliopistosta ja KIHUn johtava asiantuntija Niilo Konttinen. Tulosten analysoinnista vastasi valmennuksen lehtori Kimmo Kantosalo, joka myös kirjoitti raportin yhdessä Jaakolan kanssa. Suunnittelutyöhön ja toteutukseen osallistuivat lisäksi valmennuksen lehtorit Markus Arvaja ja Mika Saarinen.

Tutkimuskysymysten käännöstyöhön osallistui vanhempi yliopistonlehtori Jukka Lipponen Helsingin yliopistosta ja valmennuksen lehtori Mika Vähälummukka. Tutkimusryhmästä Arvaja, Bespomoshchnov, Jaakola, Kantosalo, Saarinen ja Vähälummukka edustivat Haaga-Helia ammattikorkeakoulua. Tutkimusryhmä konsultoi lisäksi urheilupsykologian ja valmennustieteen professori Cliff Mallettia Queenslandin yliopistosta sekä johtamisen ja valmentamisen professori Katrien Fransenia KU Leuvenin yliopistosta.

2. Tutkimuksen toteutus

2.1 Kyselyn toteutus

Tutkimusryhmän yhdyshenkilö tiedotti tutkimuksesta Liiga Oy:n urheilujohtoa, Jääkiekkoliittoa, Pelaajayhdistystä sekä seurojen urheilujohdosta vastaavia henkilöitä. Pelaajayhdistys taas lähetti eri sarjojen joukkueiden yhdyshenkilöille tiedon lähestyvästä kyselystä. Tiedotteessa kerrottiin hankkeen taustoista, sisällöistä, tarkoituksesta sekä käytännön toteutuksesta.  

Ensimmäinen kysely lähetettiin lokakuun 2023 ensimmäisellä viikolla ja toinen alkukeväästä, kun runkosarjan otteluista yli puolet oli pelattu. Kauden aikana joukkueen ilmapiiri elää, ja otteluiden tulosten merkitys korostuu loppukaudesta. Kahden kyselyn ja niiden ajoituksen avulla pyrittiin selvittämään, olivatko suorituskykyyn ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät muuttuneet alkukaudesta. 

Kyselylomake oli laadittu sekä suomeksi että englanniksi, ja se sisälsi tutkimuseettisen ohjeistuksen ja ilmoituksen tietosuoja-asetuksista (liite 1). Tutkimusryhmän yhdyshenkilö lähetti seuroihin ohjeistuksen, jossa joukkueen päävalmentajaa pyydettiin järjestämään kestoltaan 20 minuutin tilaisuus kyselyyn vastaamiselle joukkueen tapahtuman yhteydessä. Menettelyllä pyrittiin tarjoamaan pelaajille mahdollisuus vastata kyselyyn työajalla tai joukkueen tapahtuman yhteydessä.  

Kyselyyn vastattiin anonyymisti eikä tutkimukseen osallistuneita henkilöitä numeroitu.  

Aineistoanalyysin yhteydessä pelaajien antamia vastauksia arvioitiin myös joukkueen suorituksen ja ilmapiirin näkökulmasta, millä on todettu olevan merkittävä vaikutus myös yksilön hyvinvointiin. Joukkueiden välistä vertailua ei kuitenkaan tehty. 

Joukkueiden sosiaalista identiteettiä koskevat tulokset on mitattu syksyn kyselyn kotimaisten liigapelaajien vastauksista. 

Tutkimuksen ensimmäiseen kyselyyn vastasi yhteensä 301 pelaajaa: 107 Auroraliigasta, 102 Liigasta ja 87 Mestiksestä. Toiseen kyselyyn vastanneita oli yhteensä 396: 137 Auroraliigasta, 111 Liigasta ja 118 Mestiksestä. Kaikkiaan vastauksia kertyi 697 kappaletta. Vastaajista 91 prosenttia oli kotimaisia ja 9 prosenttia ulkomaalaisia pelaajia. Vastauksia saatiin joistakin joukkueista selvästi muita enemmän. 

Kilpailusääntöjen mukaan pelaaja, joka pelaa vähintään kolmasosan joukkueen runkosarjaotteluista, on oikeutettu mitaliin, mikäli joukkue selviää pudotuspeleissä kolmen parhaan joukkoon. Näin laskettuna Liigassa pelasi kauden 2023–2024 runkosarjassa 348 pelaajaa (väh. 20 ottelua), Mestiksessä 322 pelaajaa (väh. 16 ottelua).  Liigassa ja Mestiksessä kyselyyn vastasi siis 27–37 prosenttia pelaajista. Auroraliigan pelaajien ottelumääriä koskevat tiedot eivät olleet saatavilla.  

Kuvio 1. Vastausten määrä eri sarjoissa kahdella eri kyselykerralla. Sulkeissa on vastausten yhteismäärä kussakin sarjassa.

Kuviossa 2 kuvataan kotimaisten ja ulkomaisten pelaajien vastausmääriä eri sarjoissa. Kaikista vastaajista 91 prosenttia oli kotimaisia ja 9 prosenttia ulkomaalaisia pelaajia.

Kuvio 2. Kotimaisten ja ulkomaisten pelaajien vastausmäärät eri sarjoissa.

2.2 Kyselyn sisältö

Kyselylomakkeessa esiteltiin sen sisältö, siihen vastaamiseen varattava aika sekä pyydettiin lupaa vapaaehtoisuuteen perustuvalle osallistumiselle. Lisäksi osallistujia informoitiin tutkimuksen yhteydessä suoritettavasta henkilötietojen keräämisestä, niiden käsittelystä ja luovuttamisesta Suomen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeiden ja EU:n tietosuoja-asetusten mukaisesti.

Kysely oli osoitettu 15-vuotta täyttäneille. Alaikäisiä osallistujia ohjeistettiin informoimaan heidän laillista huoltajaansa tutkimukseen osallistumisesta, vaikka he tekisivät ensisijaisesti itse päätöksen osallistumisestaan (Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019). Esittelytekstin lopussa oli tutkimusryhmän yhdyshenkilön yhteystiedot osallistumisen perumista varten.

Pelaajien taustatietojen kerääminen noudatti vuoden 2020 tutkimusta. Pelaajilta kysyttiin heidän ikäänsä ikäjakauman tarkkuudella, koulutustaustaansa, asumismuotoaan, siviilisäätyään sekä mahdollista lasten lukumäärää. Tämän lisäksi heiltä kerättiin yleisluontoisia tietoja yöunen laadusta, yleisestä terveydentilasta sekä elämäntilanteesta.

Vuoden 2020 tutkimusta täydennettiin yhteensä 39 väittämällä, joiden avulla kartoitettiin sosiaalisten tekijöiden vaikutusta vastaajien suoritukseen ja hyvinvointiin. Vastaajia pyydettiin arvioimaan joukkueensa

• päävalmentajan ja kapteeniston identiteettijohtajuutta
• sosiaalista identiteettiä ja sen sisältöä
• kollektiivista pystyvyyttä.

2.3 Vastaajat

Mestis- ja Liiga-pelaajista useimmin vastasivat 20–24-vuotiaat, Auroraliiga-pelaajista alle 20-vuotiaat.

Kuvio 3. Vastaajien suhteellinen osuus (%) ikäryhmittäin eri sarjoissa kaudella 2023-2024.

Hieman yli puolet (57 %) kyselyyn vastanneista oli siviilisäädyltään naimattomia. Avo- tai avioliitossa eli 39 % vastaajista. 

Kolmella vastaajalla neljästä ei ollut lapsia. Yhdeksällä prosentilla vastaajista oli yksi lapsi ja noin 15 prosentilla oli kaksi lasta tai useampia. 

Kuvio 4. Vastaajien suhteellinen osuus (%) lasten lukumäärän ja ikäluokan mukaan kaudella 2023-2024.

Alle 25-vuotiailla pelaajilla ei ollut lapsia, ja 25–29-vuotiaista suurin osa (92 %) oli lapsettomia. Sen sijaan 30-vuotiaiden ja sitä vanhempien joukossa tilanne oli toinen: kolmannes vastaajista oli lapsettomia, joka viidennellä oli yksi lapsi ja miltei puolet vastaajista (46 %) ilmoitti lapsien lukumääräksi kaksi tai useampia.

Suurin osa vastaajista (41 %) vastaajista oli suorittanut ylioppilastutkinnon. Noin joka viides (21 %) vastaaja oli suorittanut ainoastaan peruskoulun oppimäärän ja 15 prosenttia vastaajista oli suorittanut jonkin ammatillisen perustutkinnon. Noin 18 prosentilla vastaajista oli alempi tai ylempi korkeakoulututkinto.

Kuvio 5. Vastaajien suhteellinen osuus (%) koulutustaustan mukaan. Luvuissa ovat mukana sekä suomalaiset tutkinnot että vastaavat ulkomaisissa oppilaitoksissa suoritetut tutkinnot.

Noin kuusi prosenttia vastaajista oli syntynyt muualla kuin Suomessa.

3. Vastaajien yleinen terveys- ja elämäntilanne

Pelaajia pyydettiin arvioimaan yleistä terveydentilaansa. Vastausvaihtoehdot olivat erinomainen, hyvä, kohtalainen, heikko ja erittäin huono. Eri sarjoissa pelaavien vastaukset esitetään kuviossa 6. Kuviossa vastaukset on jaettu kolmeen ryhmään: vastausvaihtoehdot “erinomainen” ja “hyvä” on yhdistetty, samoin vastausvaihtoehdot “heikko” ja “erittäin huono”.

Kuvio 6. Niiden vastaajien osuus (%), jotka arvioivat terveydentilansa erinomaiseksi, hyväksi, kohtalaiseksi, heikoksi tai erittäin huonoksi. Taulukossa vastausvaihtoehdot “erinomainen” ja “hyvä” on yhdistetty, samoin vastausvaihtoehdot “heikko” ja “erittäin huono”.

Selvästi suurin osa kaikista pelaajista arvioi terveydentilansa erinomaiseksi tai hyväksi. Liiga-pelaajista yhdeksän kymmenestä arvioi terveytensä hyväksi tai erinomaiseksi, Mestis-pelaajista 84 prosenttia, ja Auroraliigan pelaajista 75 prosenttia.

Kohtalaiseksi terveydentilansa arvioi joka kymmenes Liiga-pelaaja, joka kahdeksas Mestis-pelaaja ja joka viides Auroraliigan pelaaja. Sen sijaan kukaan Liiga-pelaajista ei pitänyt terveydentilaansa heikkona tai erittäin huonona. Mestiksessä ja Auroraliigassa näin vastasi vain muutama pelaaja. Yleisen terveydentilan arvioinneissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p = .167) eri sarjojen välillä.

Pelaajien unen määrä vaihteli jonkin verran sarjojen välillä. Eniten nukkuvat Liiga-pelaajat, vähiten Auroraliigan pelaajat. Suurin osa kaikista pelaajista nukkuu vähintään kahdeksan tuntia yössä. Kuitenkin noin viidennes pelaajista nukkuu 6–7 tuntia, mikä on alle suositellun määrän, ja voi siten heikentää urheilijan palautumista ja suorituskykyä. Ulkomaalaisista Liiga-pelaajista lähes neljänneksellä (24 %) yöunet jäivät seitsemään tuntiin tai lyhyemmäksi.

Kuvio 7. Vastaajien suhteellinen (%) osuus sen mukaan, kuinka kauan he arvioivat nukkuvansa.

Vastaajat arvioivat unensa laatua vaihtoehdoista erinomainen, hyvä, kohtalainen, heikko ja erittäin huono. Suurin osa vastaajista arvioi unen laatunsa erinomaiseksi tai hyväksi, eikä kukaan pitänyt unen laatuaan erittäin huonona. Unen laadussa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja eri sarjojen välillä.

Kuvio 8. Vastaajien suhteellinen osuus sen mukaan, kokevatko he unenlaatunsa heikoksi, kohtalaiseksi, hyväksi vai erinomaiseksi.

Ulkomaalaisista pelaajista yli puolet vastaajista arvioi unen laatunsa hyväksi tai erinomaiseksi. Heistä 42 prosenttia arvioi unen laadun kohtalaiseksi, mikä oli jonkin verran yleisempää kuin kotimaisilla pelaajilla.

Pelaajia pyydettiin arvioimaan myös tyytyväisyyttään yleiseen elämäntilanteeseensa. Vastausvaihtoehdot olivat erittäin tyytyväinen, melko tyytyväinen, en ole tyytyväinen tai tyytymätön, melko tyytymätön ja erittäin tyytymätön.

Valtaosa kaikista pelaajista on joko erittäin tai melko tyytyväisiä elämäntilanteeseensa. Vain 15 vastaajaa koki olevansa tyytymättömiä tai erittäin tyytymättömiä. (Kuvio 9.)

Kuvio 9. Pelaajien arviot tyytyväisyydestään nykyiseen elämäntilanteeseensa. Luku ilmoittaa vastausten suhteellisen osuuden (%) eri sarjoissa.

Liiga-pelaajien tyytyväisyys elämäntilanteeseensa näyttää heikentyneen: Liiga-pelaajista 85 prosenttia ilmoitti olevansa melko tai erittäin tyytyväisiä omaan elämäntilanteeseensa, kun taas vuoden 2020 tutkimuksessa 95 prosenttia vastaajista koki näin.

4. Kuormittavuustekijät ja koettu stressi

4.1 Kuormittavuustekijät eri sarjoissa

Pelaajien kokemista kuormittavuustekijöistä kerättiin tietoa tarkoitusta varten suunnitellulla kuormittavuusmittarilla. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, missä määrin vastauslomakkeella esitetyt tekijät olivat aiheuttaneet heille stressiä kauden aikana.

Arvioitavia asioita oli yhteensä 17. Ne olivat henkinen hyvinvointi, oma motivaatio, ystävyyssuhteet, parisuhdeasiat, perheenjäsenen hyvinvointi, sukulaisen hyvinvointi, joukkueen ulkopuoliset paineet, kommunikaatio apuvalmentajan kanssa, kommunikaatio päävalmentajan kanssa, joukkueen ilmapiiri, taloudellinen tilanne, sopimusneuvottelut, rooli joukkueessa, oma urheilullinen suoritustaso, joukkueen suoritustaso, pelaajan fyysinen terveys ja peliuran jälkeinen elämä.

Arviointiasteikko oli 0–4, missä ”0” tarkoitti, että arvioitava asia ei ollut aiheuttanut vastaajalle lainkaan stressiä, ja ”4” tarkoitti, että asia oli aiheuttanut hänelle erittäin paljon stressiä. Lisäksi vastaajalla oli mahdollisuus itse nimetä kaksi muuta stressiä aiheuttavaa tekijää ja arvioida niiden aiheuttama stressin määrä.

Liiga-pelaajia kuormittivat eniten oma urheilullinen suoritustaso ja joukkueen suoritustaso. Runsas neljännes vastaajista (27 %) koki nämä tekijät paljon tai erittäin paljon stressaavana. Muita merkittäviä stressitekijöitä olivat rooli joukkueessa (26 %) ja henkinen hyvinvointi (26 %). Lisäksi Liiga-pelaajista noin neljännes (24 %) piti kommunikaatiota päävalmentajan kanssa merkittävänä stressitekijänä. Noin viidennes Liiga-pelaajista koki taloudellisen tilanteen, fyysisen terveyden ja peliuran jälkeisen elämän keskeisinä kuormittavuustekijöinä.

Kuvio 10. Liiga-pelaajien kuormitustekijät.

Mestis-pelaajia kuormitti eniten heidän taloudellinen tilanteensa: lähes 40 prosenttia vastanneista koki sen aiheuttaneen paljon tai erittäin paljon stressiä. Tämän lisäksi 28 prosenttia Mestis-pelaajista koki oman urheilullisen tason ja peliuran jälkeisen elämän merkittävinä stressitekijöinä. Noin viidennes koki oman roolin joukkueessa ja sopimusneuvottelujen aiheuttavan kuormitusta.

Kuvio 11. Mestis-pelaajien kuormitustekijät.

Auroraliiga-pelaajista yli 40 prosenttia piti merkittävimpinä kuormittavuustekijöinä omaa urheilullista suoritustasoa ja henkistä hyvinvointia. Myös oma rooli joukkueessa kuormitti yli kolmannesta vastaajista. Noin 30 prosenttia Auroraliiga-pelaajista piti omaa taloudellista tilannetta, fyysistä terveyttä ja peliuran jälkeistä elämää merkittävinä stressitekijöinä. Kommunikaatiota päävalmentajan kanssa (24 %) pidettiin yhtä merkittävänä stressitekijänä kuin Liigassa. Perheenjäsenten hyvinvointi kuormitti lähes joka neljättä vastaajista, mikä oli yleisempää kuin muissa sarjoissa.

Kuvio 12. Auroraliiga-pelaajien kuormitustekijät

4.2 Kuormittavuustekijöiden vertailu sarjojen välillä

Oma urheilullinen suoritustaso ja rooli joukkueessa ovat merkittäviä stressitekijöitä kaikissa sarjoissa. Henkiseen hyvinvointiin liittyvät asiat kuormittivat Liiga- ja Auroraliiga-pelaajia, hiukan vähemmän Mestis-pelaajia. Myös taloudellinen tilanne mainitaan usein kuormittavana tekijänä, ja se korostui Mestis-pelaajien vastauksissa.

Suomalaisten ja ulkomaalaisten pelaajien välillä ei esiintynyt eroja kuormittavuustekijöiden arvioinnissa.

Tulokset heijastavat kunkin sarjan erityispiirteitä ja vaatimuksia, mikä korostaa sarjakohtaisten tekijöiden huomiointia arjen valmennustyössä.

4.3 Liiga-pelaajien kuormittavuustekijöiden muutokset

Kaudella 2023–2024 Liiga-pelaajia kuormittavat jossain määrin eri asiat kuin vuoden 2020 tutkimuksessa. Joukkueen ulkopuolelta koetut paineet kuormittavat aiempaa enemmän: vuonna 2024 noin 15 prosenttia liigapelaajista koki stressaantuvansa joukkueen ulkopuolisista paineista paljon tai erittäin paljon, kun vuonna 2020 näin koki ainoastaan kuusi prosenttia pelaajista.

Kuvio 13. Liiga-pelaajien kuormittavuustekijät vuosina 2020 ja 2024.

Kokonaisuutena näyttää siltä, että pelaajat raportoivat kuormittuvansa miltei kaikista mainituista asioista enemmän kuin vuoden 2020 tutkimuksessa.

4.4 Kokemukset stressistä

Pelaajien yleistä stressitasoa mitattiin erillisellä koetun stressin kyselyllä (Perceived Stress Scale, PSS). Kysely käsitti kaikkiaan 14 väitettä. Vastaajaa pyydettiin arvioimaan, kuinka usein hänellä oli kauden aikana ollut väitteissä kuvattuja tuntemuksia ja kokemuksia. Arviointiasteikkona oli 0–4, missä ”0” tarkoitti, että vastaaja ei ollut koskaan kokenut väitteen mukaisia tuntemuksia kauden aikana, ja ”4” tarkoitti, että hänellä oli ollut hyvin usein väitteen mukaisia tuntemuksia kauden aikana.

Väitteet olivat seuraavat:

Kuinka usein olet tämän kauden aikana…

1. ollut pois tolaltasi jonkun yllättävän tapahtuman takia?
2. epäillyt kykyäsi hallita tärkeitä asioita elämässäsi?
3. tuntenut itsesi hermostuneeksi ja ”stressaantuneeksi”?
4. epäillyt mahdollisuuksiasi selvitä kaikesta, mitä sinun pitäisi tehdä?
5. suuttunut asioista, jotka ovat tapahtuneet niin, ettet ole voinut mitenkään vaikuttaa asiaan?
6. huomannut miettiväsi asioita, jotka sinun pitäisi saada valmiiksi?
7. kokenut vaikeuksien kasautuvan niin, ettet kykene voittamaan niitä?
8. käsitellyt onnistuneesti hankalia/ärsyttäviä elämän tilanteita?
9. kokenut sujuvasti mukautuneesi tärkeisiin elämässäsi tapahtuneisiin muutoksiin?
10. ollut varma, että pystyt hallitsemaan henkilökohtaiset ongelmasi?
11. kokenut asioiden sujuvan haluamallasi tavalla?
12. pystynyt hallitsemaan elämäsi hankaluuksia/ärsytyksiä?
13. kokenut olevasi ”tilanteen herra”?
14. pystynyt hallitsemaan sitä, mitä vapaa-aikasi teet?

Vastaukset kysymyksiin 1-7 pisteytettiin seuraavasti: En koskaan =0, Hyvin harvoin = 1, Silloin tällöin =2, Aika usein = 3, Hyvin usein =4. Vastaukset kysymyksiin 8-14 pisteytettiin käänteisesti eli En koskaan = 4, Hyvin harvoin = 3, Silloin tällöin =2, Aika usein = 1, Hyvin usein =0.

Tässä selvityksessä vähäisen koetun stressin raja-arvona pidettiin 15 pistettä ja kohonneen koetun stressin raja-arvona 25 pistettä. Kuviossa 14 on esitetty vastaajien suhteelliset osuudet kuudessa eri koetun stressin luokassa.

Kuvio 14. Vastaajien suhteelliset osuudet (%) kuudessa eri koetun stressin luokassa. Vähäisen koetun stressin raja-arvona pidettiin alle 15 pistettä (sinisellä merkityt osuudet) ja kohonneen koetun stressin arvona 25 pistettä tai enemmän (punaisella merkityt osuudet). Väripalkeissa on ilmoitettu vastaajien prosenttiosuudet.

Pelaajien kokeman stressin määrässä oli havaittavissa tilastollisesti merkittäviä (p < 0, 01) eroja sarjojen välillä. Auroraliiga-pelaajat kokivat stressiä huomattavasti enemmän kuin Liigan ja Mestiksen pelaajat. Auroraliigan pelaajista 51 prosenttia sai tulokseksi yli 25 pistettä, mikä tässä tutkimuksessa tarkoittaa korkeaa stressiä. Liigassa ja Mestiksessä noin 30 prosenttia vastaajista sai pistemäärän, joka ylittää kohonneen stressitason raja-arvon (25 pistettä).

Vuoden 2020 tutkimuksessa merkittävästi kuormittuneita Liiga-pelaajia oli 17 prosenttia vastaajista, mutta tässä tutkimuksessa 30 prosenttia vastaajista sijoittui kohonneen stressin luokkaan (yli 25 pistettä).

Koetun stressin perusteella eri ikäiset miespelaajat eivät eronneet tilastollisesti toisistaan, joten ikä ei selitä miesten koettua stressiä. Toisaalta Auroraliigassa alle 20-vuotiaista naisista lähes kaksi kolmasosaa raportoi kohonnutta stressaantuneisuutta (yli 25 pistettä), kun taas yli 25-vuotiaista naispelaajista 33 prosenttia raportoi tämän raja-arvon ylittänyttä stressiä.

Suomalaisten ja ulkomaalaisten pelaajien välillä ei todettu merkittävää eroa.

5. Sosiaaliset tukiverkostot

5.1 Liiga-pelaajien sosiaalinen tukiverkosto

Pelaajilta kysyttiin, keneltä he olivat pyytäneet tukea kauden aikana, kun jääkiekkoon liittyvät asiat olivat aiheuttaneet heille stressiä. Kysymyslomakkeella oli vaihtoehtoiksi annettu avio-/avopuoliso tai seurustelukumppani, muu perheenjäsen, sukulainen, urheilun ulkopuolinen ystävä, pelikaveri, joukkueen päävalmentaja, joukkueen apuvalmentaja, muu joukkueen jäsen (huoltaja, fysioterapeutti, hieroja, lääkäri, tms.) ja joku muu. Vastausvaihtoehdot olivat “en koskaan”, “hyvin harvoin”, “silloin tällöin”, “aika usein” ja “hyvin usein”.

Liiga-pelaajien tärkeimpiä tukijoita olivat avio- ja avopuolisot, seurustelukumppanit, muut perheenjäsenet sekä joukkuekaverit. Näin oli sekä vuoden 2020 että vuoden 2024 tutkimuksessa. (Kuvio 15.)

Kuvio 15. Liigapelaajat tärkeimmät tukiryhmät, joilta pelaajat pyysivät tukea kauden aikana, kun jääkiekkoon liittyvät asiat olivat aiheuttaneet heille stressiä. Taulukossa on esitetty niiden vastaajien suhteellinen prosenttiosuus, jotka kertoivat tukeutuneensa näihin henkilöihin “aika usein” tai “hyvin usein”.

Noin joka viides Liiga-pelaaja (19 %) tukeutui urheilun ulkopuolisiin ystäviin aika usein tai hyvin usein. Sen sijaan yhä useampi pelaaja saa sosiaalista tukea sukulaisilta ja joukkueen muilta jäseniltä.

Vastausvaihtoehtona oli myös ryhmä “muut henkilöt”, joka voi tarkoittaa esimerkiksi henkilökohtaisia valmentajia ja pelaaja-agentteja. Myös heidän merkityksensä pelaajien sosiaalisena tukena on vahvistunut. Vain seitsemän prosenttia Liiga-pelaajista vastasi pyytävänsä sosiaalista tukea joukkueen pää- tai apuvalmentajalta.

5.2 Mestis- ja Auroraliiga-pelaajien sosiaalinen tukiverkosto

Mestis-pelaajien merkittävimmät tuen lähteet olivat puoliso tai seurustelukumppani (31 %), joukkuekaverit (32 %) ja muut perheenjäsenet (30 %).

Auroraliiga-pelaajien selvästi tärkein tukiryhmä oli joukkuekaverit: kaksi kolmasosaa vastaajista (67 %) ilmoitti pyytäneensä heiltä tukea. Yli puolet pelaajista (56 %) ilmoitti pyytäneensä tukea muilta perheenjäseniltä, ja 40 prosenttia vastaajista oli tukeutunut avio-, avo- tai seurustelukumppanien sosiaaliseen tukeen. Myös urheilun ulkopuoliset ystävät olivat tärkeitä tukijoita noin joka kolmannelle (30 %) Auroraliiga-pelaajalle.

Ulkomaisilla pelaajilla perheenjäsenet (72 %), joukkueen ulkopuoliset ystävät (57 %) ja sukulaiset (33 %) olivat tärkeimmät sosiaalisen tuen ryhmät. Heidän suuren prosentuaalisen osuutensa perusteella voidaan todeta, että ulkomaalaisten pelaajien tukiverkosto oli laajempi kuin suomalaisilla pelaajilla. Muuta merkitsevää eroa ulkomaisten ja kotimaisten pelaajien välillä ei ollut.

5.3 Sosiaalisen tuen verkostot eri sarjoissa

Kolme tärkeintä sosiaalisen tuen lähdettä olivat samat kaikissa sarjoissa: puolisot ja seurustelukumppanit, muut perheenjäsenet sekä joukkuekaverit. Auroraliiga-pelaajille tärkeitä olivat myös urheilun ulkopuoliset ystävät.

Valmentajien merkitys tuen lähteenä oli Auroraliigan pelaajille suurempi kuin Liigassa ja Mestiksessä. Vähiten valmentajan tukeen turvautuivat Mestiksen pelaajat: heistä kolme prosenttia koki päävalmentajan ja viisi prosenttia apuvalmentajan tuen lähteekseen.

6. Identiteettijohtaminen

Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi joukkueen sosiaalisen identiteetin ja sen sisällön, päävalmentajan ja kapteeniston identiteettijohtamisen sekä kollektiivisen pystyvyyden ja stressitason välisiä yhteyksiä.

Sosiaalisen identiteetin teorian mukaan yksilön minäkäsitys rakentuu osittain niistä ominaisuuksista ja tekijöistä, jotka yksilö jakaa muiden kanssa. Näin yksilö samaistuu “meidän” arvoihin, asenteisiin ja toimintatapoihin. (Haslam, Fransen, Boen & Reicher 2020.)

Sosiaalisen identiteetin osa-alueita ovat (Bruner & Benson 2018):

• Ryhmäsidokset (ingroup ties): Yksilön kokemus samankaltaisuudesta, yhteenkuuluvuudesta ja kiintymyksestä muihin ryhmän jäseniin. Tämä ulottuvuus korostaa sosiaalisia siteitä ja yhteyksiä ryhmän sisällä.
• Kognitiivinen keskeisyys (cognitive centrality): Ryhmäjäsenyyden tärkeys yksilön identiteetille. Tämä viittaa siihen, kuinka usein ja kuinka merkityksellisenä yksilö pitää ryhmäjäsenyyttään.
• Ryhmään liittyvät tunteet (ingroup affect): Positiiviset tunteet, joita yksilö yhdistää ryhmäjäsenyyteensä. Tämä osa-alue korostaa emotionaalista sidettä ryhmään.

Identiteettijohtamisen mallin mukaan johtamisessa on kyse vaikuttamisprosessista, jossa yksilö motivoi muita ryhmään kuuluvia työskentelemään yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi (Fransen ym. 2020). Identiteettijohtamista voidaan tarkastella neljän tason avulla (Steffens, Fransen & Haslam 2020):

• Johtajan kyky edustaa ryhmän ydinarvoja ja ominaisuuksia (identity prototypicality)
• Johtajan kyky edistää ryhmän etuja ja puolustaa sen tavoitteita (identity advancement)
• Johtajan kyky muokata ja selkeyttää ryhmän identiteettiä sekä sen arvoja (identity entrepreneurship)
• Johtajan kyky luoda rakenteita ja toimintaa, jotka vahvistavat ryhmän identiteettiä ja yhteisöllisyyttä (identity impresarioship)

Nämä identiteettijohtamisen tasot linkittyvät sosiaaliseen identiteettiin ja sen sisältöön, sillä johtajien toiminta vaikuttaa siihen, minkä asioiden, arvojen ja tavoitteiden ympärille ryhmän ja sen jäsenten identiteetti muodostuu (Evans, Slater, Coffee & Barker 2017). Identiteettijohtamisen avulla on mahdollisuus vaikuttaa myös joukkueen menestymisen kannalta tärkeään kollektiiviseen pystyvyyteen, joka viittaa yksilön käsitykseen ryhmänsä kyvyistä toimia yhtenäisesti ja tehokkaasti saavuttaakseen asettamansa tavoitteet (Short, Sullivan & Feltz 2005).

Pelaajille esitettiin joukko väittämiä, joita he arvioivat seitsenportaisella asteikolla. Asteikolla 1 tarkoitti “täysin eri mieltä”, 4 “neutraalia” ja 7 “täysin samaa mieltä”.

Sosiaaliseen identiteettiin liittyvässä osassa vastaajille kerrottiin, että vastausten tarkoitus on kuvailla, miltä vastaajasta tuntuu olla osa joukkuettaan. Heitä pyydettiin arvioimaan seuraavia väittämiä:

• Koen vahvoja siteitä joukkueen muihin jäseniin.
• Mielestäni on helppoa muodostaa suhteita joukkueen muiden jäsenten kanssa.
• Tunnen ”yhteyttä” joukkueen muihin jäseniin.
• Yleisesti ottaen joukkueen jäsenyys liittyy paljolti siihen mitä mieltä olen itsestäni.
• Ylipäänsä tämän joukkueen jäsenyys on tärkeä osa minäkäsitystäni.
• Tämän joukkueen jäsenyys tulee usein mieleeni.
• Ylipäänsä olen iloinen siitä, että olen tämän joukkueen jäsen.
• Tuntuu hyvältä olla tämän joukkueen jäsen.
• Yleisesti ottaen tuntuu hyvältä ajatella, että olen tämän joukkueen jäsen.

Päävalmentajan identiteettijohtajuutta tarkastelevassa osassa pelaajat vastasivat seuraaviin väittämiin:

• Päävalmentaja on ryhmän esimerkillinen jäsen.
• Päävalmentaja toimii tienraivaajana ryhmälle.
• Päävalmentaja luo ryhmään yhteenkuuluvuuden tunnetta.
• Päävalmentaja luo ryhmän jäsenten kannalta hyödyllisiä toimintatapoja.

Kapteeniston identiteettijohtajuutta pyydettiin arvioimaan samojen väittämien avulla:

• Joukkueen kapteenit ovat ryhmän esimerkillisiä jäseniä.
• Joukkueen kapteenit toimivat tienraivaajina ryhmälle.
• Joukkueen kapteenit luovat ryhmään yhteenkuuluvuuden tunnetta.
• Joukkueen kapteenit luovat ryhmän jäsenten kannalta hyödyllisiä toimintatapoja.

Kollektiivista tehokkuutta pyydettiin arvioimaan seuraavin väittämin:

Kuinka vahvasti uskot siihen, että kauden seuraavan jakson aikana, joukkueellasi on kyky…

• pelata taitavammin kuin vastustaja
• työskennellä ahkerasti
• luoda onnistunut suunnitelma
• jatkaa vastoinkäymisten läsnäolosta huolimatta
• säilyttää positiivinen asenne

Lisäksi pelaajia pyydetiin vastaamaan seuraavaan kahteen sosiaalisen identiteetin sisältöä mittaavaan väittämään:

• Joukkueessa minulle tärkeintä on joukkueen tulokset
• Joukkueessa minulle tärkeintä on joukkueen sisäiset ystävyyssuhteet

Tulosten perusteella sekä päävalmentajan (r = .59) että kapteeniston (r = .64) identiteettijohtaminen oli merkitsevästi yhteydessä koetun sosiaalisen identiteetin kanssa. Lisäksi päävalmentajan identiteettijohtamisella havaittiin olevan vahva yhteys kapteeniston identiteettijohtamiseen (r = .60). Tämä viittaa siihen, että päävalmentajan ja kapteeniston jaettu johtaminen tukee ryhmän sosiaalisen identiteetin rakentumista.

Sosiaalinen identiteetti oli merkittävästi yhteydessä kollektiiviseen pystyvyyteen (r = .63), ja se vaikutti positiivisesti myös joukkueen sisäisiin ystävyyssuhteisiin (r = .34). Tämä osoittaa, että vahva sosiaalinen identiteetti sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä joukkueessa että lisää pelaajien luottamusta joukkueen kykyihin.

Erityisesti päävalmentajan identiteettijohtamisella oli voimakas yhteys pelaajien koettuun kollektiiviseen pystyvyyteen (r = .62). Tämä viittaa siihen, että päävalmentajan identiteettijohtamisella oli positiivinen vaikutus joukkueen itseluottamuksen rakentumiseen. Samankaltainen, mutta hieman heikompi yhteys havaittiin kapteeniston identiteettijohtamisen ja kollektiivisen pystyvyyden välillä (r = .57).

Päävalmentajan ja kapteeniston identiteettijohtaminen olivat heikosti negatiivisesti yhteydessä pelaajien koettuun stressiin. (Päävalmentajan identiteettijohtamisen ja stressin välinen korrelaatio oli r = -.19, ja kapteeniston korrelaatio oli r = -.16.) Identiteettijohtaminen voi siis olla yhteydessä alhaisempaan stressitasoon, mutta yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Sosiaalisen identiteetin ja koetun stressin välillä löytyi melko merkitsevä negatiivinen yhteys (r = -.246, p < .05), mikä viittaa siihen, että vahvempi samaistuminen joukkueeseen on yhteydessä alhaisempaan stressitasoon. Tämänkaltaiset löydökset korostavat ryhmäsidosten ja ryhmään liitettävien tunteiden merkitystä urheilijoiden psykologisen hyvinvoinnin tukemisessa.

7. Pohdinta

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella jääkiekkoilijoiden yleistä terveys- ja elämäntilannetta, koettua stressiä ja kuormittavuustekijöitä sekä sosiaalista tukiverkostoa Liigassa, Auroraliigassa ja Mestiksessä. Tutkimus pyrki selvittämään myös pelaajien toimintaympäristön ja johtamisen sosiokulttuurisia rakenteita sekä tunnistamaan mahdollisia eroavaisuuksia sarjojen välillä.

Pelaajien yleinen terveystilanne vaihteli jonkin verran eri sarjoissa. Liigassa pelaajat kokivat terveytensä yleisesti hyvänä, vaikka pienet vammat ja loukkaantumiset olivat arkipäivää kauden aikana. Mestis-pelaajilla kuntoutus- ja hoitomahdollisuudet olivat heikommat kuin Liigassa, ja myös Auroraliigassa rajalliset toimintaedellytykset vaikeuttivat loukkaantumisten ennaltaehkäisyä ja hoitoa.

Unen laatu on keskeinen tekijä urheilijoiden palautumisessa ja suorituskyvyssä: alle 7 tunnin yöuni voi johtaa heikentyneeseen reaktiokykyyn ja kognitiiviseen suorituskykyyn sekä lisääntyneeseen loukkaantumisriskiin (Watson 2017). Riittävä uni on yhdistetty urheilusuorituksen parantumiseen, nopeampiin reaktioaikoihin ja parempaan mielialaan (Schwartz & Simon 2015, ks. myös Mah, Mah, Kezirian & Dement 2011).

Suurin osa pelaajista nukkuu vähintään kahdeksan tuntia ja kokee unenlaatunsa hyväksi tai erinomaiseksi. Mestiksessä ja Auroraliigassa on kuitenkin Liigaa suhteellisesti enemmän pelaajia, jotka nukkuvat alle suositellun määrän.

Pelaajien unikäyttäytymisen syitä olisi hyödyllistä tarkastella sarjakohtaisesti näiden tulosten perusteella ja tarjota kohdennettuja toimenpiteitä unikäyttäytymisen parantamiseksi. Unen optimointia tukevat rutiinit, kuten säännöllinen unirytmi, unihygienia ja unen laadun seuranta, voivat auttaa niitä pelaajia, jotka nukkuvat alle 8 tuntia.

Tulokset korostavat tarvetta parantaa pelaajien unen laatua, ja tämä tarve korostuu ulkomaalaisilla pelaajilla. Valmennuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota arjen hallintaan sekä unen merkitykseen palautumisen ja suorituskyvyn avaintekijänä. Tarvittaessa myös univalmennusta tulee lisätä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että urheilijoiden koettu stressi rakentuu urheilun, henkilökohtaisen elämän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta (Lu ym. 2016). Erityisesti huippu-urheilussa kilpailun ja menestymisen paine voi aiheuttaa merkittävää psyykkistä kuormitusta (Kerdijk, van der Kamp & Polman 2016).

Liigassa pelaajien suurimmat stressin lähteet olivat urheilun tuoma paine ja heihin kohdistuvat menestymisen odotukset, jotka kytkeytyivät tiiviisti joukkueen suoritustasoon ja jatkuvaan onnistumisvaatimukseen. Mestiksessä stressi liittyi useimmiten työ- ja opiskeluelämän sekä urheilemisen yhdistämiseen. Auroraliigassa stressiä aiheuttivat erityisesti taloudellinen epävarmuus ja rajalliset toimintaedellytykset, jotka vaikeuttivat kokonaiskuormituksen hallintaa.

Mestiksessä ja Auroraliigassa stressitekijät, kuten taloudellinen epävarmuus ja urheilun yhdistäminen muuhun elämään, vastaavat aiempia havaintoja sosioekonomisten tekijöiden merkityksen lisäksi myös psykososiaalisten voimavarojen roolista urheilijoiden stressinhallinnassa (Schinke, Stambulova, Si & Moore 2017).

Sosiaalisen tuen merkitys korostuu stressinhallinnassa. Joukkuekaverit ja perheenjäsenet ovat stressinhallinnan kannalta urheilijoille tärkeitä (Freeman & Rees 2010). Auroraliigassa, jossa käytettävissä olevat keinot ja toimintaedellytykset ovat rajallisemmat, joukkuekavereiden tuki ja yhteisöllisyyden merkitys korostuvat. Liigassa perheen ja kumppaneiden rooli on merkittävä, mikä tukee aiempia havaintoja siitä, että tiiviit ihmissuhteet voivat lievittää stressaavasta ympäristöstä aiheutunutta kuormitusta (Kristiansen & Roberts 2010).

Sukulaisten ja muiden joukkueen jäsenten merkitys pelaajien tukena on vahvistunut Liigassa vuodesta 2020 vuoteen 2024. Tämä kehitys voi kertoa laajempien verkostojen merkityksestä pelaajien arjessa sekä siitä, että joukkueiden sisäinen ilmapiiri on saattanut kehittyä entistä avoimemmaksi ja tukevammaksi.

Valmentajien rooli sosiaalisena tukena jäi vähäiseksi kaikissa sarjoissa, mikä voi johtua toimintaedellytysten puutteista tai pelaajien kokemuksesta, että heidän tarpeitaan ei tunnisteta. Valmentajien vähäinen rooli sosiaalisena tukena on linjassa tutkimusten kanssa, jotka osoittavat, että ajan tai keinojen puute valmennustyössä voi vähentää valmentajilta saatua yksilöllistä tukea (Olusoga, Butt, Hays & Maynard 2019). Auroraliigassa päävalmentajien rooli sosiaalisena tukena oli suhteellisesti suurin, mikä saattaa osin johtua sosiokulttuurisista eroista sarjojen välillä.

Tulokset osoittavat sarjakohtaisia tarpeita, jotka vaativat kohdennettuja toimia. Liigassa olisi tärkeää kehittää valmentajien edellytyksiä tarjota sosiaalista tukea, kun taas Mestiksessä ja Auroraliigassa tarvitaan laajemmin mahdollisuuksia ja varoja pelaajien hyvinvoinnin tukemiseen. Tutkimustiedot toivottavasti auttavat urheilujohdossa ja valmennusryhmissä työskenteleviä tunnistamaan eri sarjojen ominaisia piirteitä.

Moraaliseettisesti kestävällä valmentamisella voidaan tukea urheilijaa kuormittavissa tilanteissa ja niiden käsittelyssä ilman tarvetta kliiniselle hoidolle (Hulbert-Williams, Wilkinson & Hulbert-Williams 2024). Yksilöllisen psyykkisen valmennuksen ja elämäntilanteen huomioimisen lisäksi myös ryhmädynamiikan ja joukkueen ilmapiirin merkitys on keskeinen kuormituksen hallinnan kehittämisessä. Tämä on erityisen tärkeää Mestiksessä ja Auroraliigassa, joissa pelaajien arki sisältää monia kuormittavuustekijöitä.

Päävalmentajan ja kapteeniston identiteettijohtaminen on keskeinen tekijä joukkueen kollektiivisen luottamuksen rakentamisessa. Tämä on linjassa tutkimuksen kanssa, jossa havaittiin, että identiteettijohtaminen vaikuttaa osallistujien me-hengen ja yhteenkuuluvuuden tunteen, eli sosiaalisen identiteetin rakentumiseen (Bruner ym. 2022) ja sen avulla edistää ryhmädynamiikkaa kauden aikana. Sosiaalinen identiteetti on joukkueen toiminnan perusta, mikä motivoi yksilöitä työskentelemään yhteisten arvojen ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalinen identiteetti toimii psykososiaalisena voimavarana stressinhallinnassa (Cruwys, Stevens, Haslam, Haslam & Olive 2020). Joukkueen sosiaalisen identiteetin rakentuminen tulosten ja suoritusten lisäksi myös joukkueen sisäisten ystävyyssuhteiden varaan auttaa ylläpitämään suorituskykyä myös silloin, kun joukkue kohtaa vastoinkäymisiä, kuten loukkaantumisia, tappioita tai ulkopuolista kritiikkiä. Jos joukkueen identiteetti on yksipuolisen tuloskeskeinen, joukkueen identiteetin merkitys voi vastoinkäymisten hetkellä helposti kyseenalaistua.

Fransen, McEwan & Haslam (2022) puolestaan korostavat, että identiteettijohtamisen vaikutus ulottuu joukkueen toiminnan lisäksi myös urheilijoiden hyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa päävalmentajan ja kapteeniston identiteettijohtamisen melko merkitsevä yhteys psykologiseen hyvinvointiin tukee tätä havaintoa.

Identiteettijohtaminen saattaa toimia suojatekijänä, joka vähentää pelaajien kokemaa stressiä tarjoamalla heille jaetun identiteetin ja tarkoituksen. Tämä viittaa siihen, että joukkueen johtajuus ei vaikuta pelkästään joukkueen urheilulliseen menestykseen, vaan identiteettijohtamisella on merkittävä rooli myös yksilöllisessä hyvinvoinnissa ja jaksamisessa.

Tulokset viittaavat lisäksi siihen, että kokeneemmat ja kokemattomammat pelaajat saattavat kokea päävalmentajan johtajuuden eri tavoin. Tämä voi olla seurausta siitä, että kokemattomilla pelaajilla on usein passiivisempi rooli joukkueen johtamisessa tai suurempi tarve selkeälle ohjaukselle.

Jatkotoimenpiteet voisivat keskittyä valmennustyön ja toimintaperiaatteiden tarkentamiseen. Urheilujohto- ja valmennustehtävissä työskentelevien on tärkeää hyödyntää menetelmiä, jotka ovat pelaajien hyvinvoinnin ja suorituskyvyn kannalta oleellisia. Menetelmien avulla on mahdollista rakentaa joukkueen johtamiseen ja vuorovaikutukseen toimintamalleja, jotka huomioivat paremmin myös yksilölliset henkisen tuen tarpeet. Valmennuksen vuorovaikutus on yksi keskeisistä tekijöistä pelaajien hyvinvoinnin edistämisessä. Lisäksi eri asiantuntijoita on syytä hyödyntää etenkin silloin, kun pelaajien hyvinvointi vaatii kliinistä tukea.

Tutkimus osoittaa, että jääkiekkoilijoiden hyvinvointi rakentuu monista yksilöllisistä, psykososiaalisista, rakenteellisista, taloudellisista ja kulttuurisista tekijöistä: kuormituksen hallinnasta, terveydestä, toimeentulosta, sosiaalisista tukiverkostoista ja siitä, miten ryhmää johdetaan ja minkälaiseksi ryhmän identiteetti rakentuu.

Tulokset tuovat lisää näkökulmia jääkiekkoilijoiden hyvinvointiin ja suorituskykyyn vaikuttaviin tekijöihin. Tulevissa tutkimuksissa olisi tärkeää jatkaa jääkiekkoilijoiden toimintaympäristön tarkastelua sekä selvittää, miten psykososiaaliset ja kulttuuriset tekijät huomioidaan valmennuksessa ja miten ne vaikuttavat pelaajien hyvinvointiin ja suorituskykyyn pitkällä aikavälillä.

Lähteet

• Bruner, M. & Benson A. 2018. Evaluating the pscyhometric properties of the Social identity questionnaire for sport (SIQS). Psychology of Sport and Exercise, 35, 181–188.
• Bruner, M., McLaren, C., Mertens, N., Steffens, N., Boen, F., McKenzie, L., Haslam, S. & Fransen, K. 2022. Identity leadership and social identification within sport teams over a season: A social network analysis. Psychology of Sport and Exercise, 59, 102106.
• Cruwys, T., Stevens, M., Haslam C., Haslam A. & Olive, L. 2020. Mental health and resilience. Teoksessa Fransen, K., Haslam, A. & Boen, F. (toim.). The new psychology of sport and exercise: The social identity approach, s. 265–284. SAGE Publications Ltd. Lontoo.
• Evans, A., Slater, M., Coffee, P. & Barker, J. 2017. Pulling the group together: The role of the social identity approach. Teoksessa Thelwell, R. Harwood, C. & Greenlees, I. (toim.). The psychology of sports coaching: Research and practice, s. 265–280. Routledge. New York.
• Fransen, K., Haslam, A., Steffens, N., Peters, K., Mallett, C., Mertens, N. & Boen, F. 2020. All for us and us for all: Introducing the 5R Shared leadership program. Psychology of Sport and Exercise, 51, 101762.
• Fransen, K., McEwan, D. & Haslam, S. 2022. Unlocking the power of ‘us’: Longitudinal evidence that identity leadership predicts team functioning and athlete well-being. Psychology of Sport and Exercise, 62, 102221.
• Freeman, P. & Rees, T. 2010. Perceived social support from team-mates: Direct and stress-buffering effects on self-confidence. European Journal of Sport Science, 10,1, 59–67.
• Haslam A., Fransen, K., Boen, F. & Reicher, S. 2020. The social identity approach to sport and exercise psychology. The new psychology of sport and exercise: The social identity approach, s. 16–38. SAGE Publications Ltd. Lontoo.
• Hulbert-Williams, L., Wilkinson, D. & Hulbert-Williams, N. 2024. Coaching Generation Z: Necessity, challenges, and opportunities. The Coaching Psychologist, 20, 2, 74–88.
• Kerdijk, C., van der Kamp, J. & Polman, R. 2016. The influence of the social environment context in stress and coping in sport. Frontiers in Psychology. 7,875, 1–8.
• Konttinen, N., Mononen, K. & Jaakola, T. 2020. Kuormittavuustekijät, koettu stressi, työtyytyväisyys ja sosiaaliset tukiverkostot ammattilaisjääkiekkoilijan arjessa. KIHUn julkaisusarja, 72, 1–22. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU. Jyväskylä.
• Kristiansen, E. & Roberts, G. 2010. Young elite athletes and social support: coping with competitive and organizational stress in ”Olympic” competition. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, 20,4, 686–95.
• Lu, F., Ping Lee, W., Chang, Y., Chou, C., Hsu, Y., Line, J. & Gill, D. 2016. Interaction of athletes’ resilience and coaches’ social support on the stress-burnout relationship: A conjunctive moderation perspective. Psychology of Sport and Exercise, 22, 202–209.
• Mah, C., Mah, K., Kezirian, E. & Dement, W. 2011. The effects of sleep extension on the athletic performance of collegiate basketball players. Sleep, 34,7, 943–950.
• Olusoga, P., Butt, J., Hays, K. & Maynard, I. 2009. Stress in elite sports soaching: Identifying stressors. Journal of Applied Sport Psychology, 21, 442–459.
• Schinke, R., Stambulova, N., Si, G. & Moore, Z. 2017. International society of sport psychology position stand: Athletes’ Mmntal health, performance, and development. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 16,6, 622–639.
• Schwartz, J. & Simon, R. 2015. Sleep extension improves serving accuracy: A study of collegiate tennis players. Journal of Strength and Conditioning Research, 29,2, 250–254.
• Steffens, N., Fransen, K. & Haslam, A. 2020. Leadership. Teoksessa Haslam, A. Fransen, K. & Boen, F. (toim.). The new psychology of sport and exercise: The social identity approach, s. 41–58. SAGE Publications Ltd. London.
• Watson, A. 2017. Sleep and athletic performance. Current Sports Medicine Reports, 16,6, 413–418.

Tutkimuksessa käytetyt mittarit/kyselyt

• Bruner, M. & Benson A. 2018. Evaluating the pscyhometric properties of the Social identity questionnaire for sport (SIQS). Psychology of Sport and Exercise, 35, 181–188.
• Cohen, S., Kamarck, T. & Mermelstein, R. 1983. A global measure of perceived stress. Journal of Health and Social Behavior, 24, 385–396.
• Edmondson, A. 1999. Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly, 44,2, 350–383.
• Evans, A., Coffee, P. & Barker, J. 2023. The effects of social identity and social identity content on cohesion, efficacy, and performance across a competitive rugby league season. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 22,7, 1724–1742.
• Fransen, K., Decroos, S., Vanbeselaere, N., Broek, G., De Cuyper, B., Vanroy, J. & Boen, Filip. 2015. Is team confidence the key to success? The reciprocal relation between collective efficacy, team outcome confidence, and perceptions of team performance during soccer games. Journal of Sports Sciences, 33,3, 219–231.
• Raedeke, T. & Smith, A. 2001. Development and preliminary validation of an athlete burnout measure. Journal of Sport and Exercise Psychology, 23,4, 281–306.
• Short, S., Sullivan, P. & Feltz, D. 2005. Development and preliminary validation of the collective efficacy questionnaire for sports. Measurement in Physical Education and Exercise Science. 9,3, 181–202.
• Steffens, N., Haslam, A., Reicher, D., Platow, M., Fransen, K., Yang, J. & Boen, F. 2014. Leadership as social identity management: Introducing the Identity leadership inventory (ILI) to assess and validate a four-dimensional model. The Leadership Quarterly, 25, 1001–1024.

Liitteet

Kyselylomake (PDF-tiedosto)

Lupa tutkimukseen osallistumiselle (PDF-tiedosto)